Listausta 2v synttäreiden kunniaksi

Hupsheijaa! Aika kiitää eteenpäin sellaista vauhtia ettei perässä meinaa pysyä. Blogikin täytti kaksi vuotta jo viime sunnuntaina, emmekä ole ymmärtäneet juhlistaa asiaa mitenkään. Kuva on viimekeväisiltä tyttäremme 2-vuotis kakkukahveilta, joten sopii kuvaksi oikein hienosti.

Mitään hienoa menyytä meillä ei ole nyt juhlan kunniaksi heittää, mutta ajattelimme listata tähän muutamia suosikkejamme blogimatkan varrelta. Tämä ei siis ole mikään "parhaat" koonti, vaan pikemminkin parhaimmistoa. Toisin sanoen - mitä nyt kiireen keskellä muistaa ja ehtii selata.

ARKIRUOKIA (helposti ja nopeasti)

• pasta carbonara, varsinkin possun poskesta tehtynä


• juustoinen tonnikala-kasvisvuoka


• teriyakikanaa


• siskonmakkarapata
  
  

MAKEITA HERKKUJA

• Antti Ahokkaan omenapiirakka


• Panna cotta - Muodossa jos toisessakin


• Remy Martin-kakku


• Kinuskinen mustaherukkakakku
  
  

JUHLAVAA

• juustopallerot tapas-pöytään


• paistettu made lehikäisen, pinaattimuhennoksen ja kaprismunakastikkeen kera


• katajanhavulammas


• alkupala viikunoista
  

NÄYTTÄVÄÄ

• musta pasta itse tehtynä mustekalan musteesta


• nakkisiilit


• rapea mansikkainen jäätelökakku


• valkosipulimarinoitu lampaankare bataattipyreellä tai mustaherukkainen kare

LASTEN KANSSA

• Tuulamantorttu (tai mokkapalat tai lentokenttä tai Tuulosmaan torttu tai Rakkauden torttu tai Neekeripojat tai suklaalasis tai suklaaruudut...)


• coctail-tikut


• vihreät kourat
  
• piparien leipominen ja koristelu pikeerillä

LASTEN HERKUT

• karjalanpiirakat
  
• friteeratut mustekalarenkaat


• letut (myös nokkos- ja pinaattipitoiset)


• lohi-käärme

YLLÄTTÄJÄT - siis paljon parempaa kuin olisimme uskoneet

• luomupossun poski friteerattuna


• luomupossun kasler grillattuna
  
• tilliöljy
  
• tilliliha

Filopohjainen sienipiirakka

Pakkasessa on vielä paljon suppilovehveroita, kiitos viime syksyn mahtimetsäkeikkojen. Päätin vähentää sienimäärää upottamalla niitä runsaasti tähän piirakkaan. Jukka oli yöreissulla poissa kotoa, eivätkä lapsemme pidä metsäsienistä. Kokkaavan Siskon Nellen ilmoitettua myös olevansa yksin kotona, laskin yhteen yksi plus yksi ja kutsuin neitokaisen meille sunnuntaikaffeelle - joka Nellen kohdalla tarkoitti kyllä teetä. Idea ei ollut ollenkaan pöllömpi, varsinkin kun herkkuleipuri kertoi tuovansa makeaa pöytään. Nellen Omarmuffinit (vai cupcaket?) olivat ihanan makeita ja kauniin pääsiäismäisiä. Ohjetta pukannee lähipäivinä heidän blogiinsa (nyt ohje täällä), mutta pitsakkaa ulkonäköä voit käydä kurkkaamassa Facebookin puolelta "Ruokatuliaiset"-kansiosta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa filotaikinaa piirakan pohjana tehdessäni tätä sieniherkkua. Pidin reunan lehtimäisestä ulkonäöstä ja makukin oli ihan ok. Ei siis mikään super, mutta hyvä. Pohjan paras puoli oli jämäkkä, vettymätön rakenne, vielä nyt leipomista seuraavanakin päivänä. Nelle mietiskelikin ääneen mahtaisiko pohja toimia myös muffinivuoassa tehtyinä annospaloina ja minä mietin nyt minivuokiin tehtyjä suupalakokoisia filotaikinasuolaisia, miksei makeisiakin.

Muuten sienipiirakka edustaa aika tavallista munakermajuustolinjaa, joskin rakuuna ja kirveli mausteina olivat minulle tuore juttu. Seuraavalla kerralla niitä ronskimmin, nyt laitoin liian helläkätisesti. Ohje on Essi Vuorelan , Glorian viidennestä ruokakirjasta. Meidän ohjeemme pienin muutoksin.

Syömiseen suosittelen haarukkaa ja veistä.

METSÄSIENIPIIRAKKA

piirasvuoallinen

POHJA

4 arkkia filotaikinaa

75 g sulatettua voita

TÄYTE

½ litraa pakastettuja metsäsieniä, meillä pelkkiä suppilovahveroita

1 rkl voita

2 sipulia

½ tl suolaa

kirveliä

rakuunaa

ripaus mustapippuria

3 kananmunaa

3 dl kuohukermaa

2 dl punaleimaemmental-juustoa

Anna filotaikinan sulaa paketin ohjeen mukaan.

Hienonna sienet ja sipulit. Paista sieniä ja sipulia voissa, mausta.

Voitele piirakkavuoka. Laita ensimmäinen filotaikinaarkki vuokaan ja revi irti ylimääräiset. Voitele voisulalla. Käytä edellisesta arkista jääneet "rippeet" seuraavan kerroksen kokoamiseen palapelin tapaan ja voitele taas voisulalla. Kerrosta filoarkkipohjaa näin, kunnes olet saanut 6 kerrosta.

Levitä täyte pohjalle.

Sekoita munat, kerma ja raastettu juusto keskenään. Kaada sienitäytteen päälle.

Voitele filoreunat munalla.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin puoli tuntia eli kunnes piirkakka on kauniin ruskea ja täyte täysin hyytynyt.

Pieni kiukku ja Konjakkiset palsternakkasimpukat

Toisinaan uutta ruokaa kokeillessa tulee pieni kiukku: miksei kukaan ole aikaisemmin vinkannut, että yhdistäppä jotain tiettyjä aineksia niin saat aivan jumalaista ruokaa. Tämän jälkeen seuraa kiitollisuus siitä että asiaan törmäsi nyt ja välittömästi tämän jälkeen mieleen kohoaa: miten paljon maailmassa on vielä vastaavia yhdistelmiä joista minulla ei ole ajatuksenhäivääkään. Kokkaaminen(kin) on siitä hieno laji, että mitä enemmän opit, sitä enemmän opittavaa tuntuu olevan.

Edellämainitut tunnetilat käytiin läpi, kun valmistin itselleni konjakkipitoisia sinisimpukoita palsternakkalisällä. En voinut kuvitellakaan etukäteen, että kermakonjakkikastikkeen pehmeys, palsternakan makeus ja sinisimpukoiden upea maku sointuvat yhteen näin hienosti. Lisäksi suutuntuma napakasti kypsenneiden kasvisten ja pehmeiden simpukoiden kesken helli suutani todella.

Masu täynnä maukkautta mietin vain, miten sääli on etten ryhtynyt hommaan ruokahaasteen vielä ollessa voimassa. Ja toisaalta taas: hyvä että toimeennuin edes nyt!

Resepti on kirjasta "Täydellinen päivä - ruokaretki Pohjoismaissa" ja Sara La Fountainin käsialaa. Minulla mittasuhteet heittivät liemen ja palsternakkapitoisuuden lisääntyessä. Muitakin muutoksia tehtiin.

PALSTERNAKKAISET SIMPUKAT KONJAKILLA

yhdelle tai kahdelle

1 palsternakka

1 pieni porkkana

(oliivi)öljyä

1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 dl kermaa

4 cl konjakkia

2 dl valkoviiniä

suolaa

sokeria

mustapippuria

500 g sinisimpukoita (esikeitettynä)

persiljaa

tilliä

Kuori juurekset ja paloittele ne pieniksi kuutioiksi.

Laita pikkukattilaan lämpiämään kerma ja konjakki. Anna seoksen kiehua hiljalleen niin että se hieman tiivistyy.

Laita suurehkoon kattilaan kuumenemaan runsaasti öljyä (useampi rkl) ja paista siinä ensin muutama minuutti palsternakkaa ja porkkanaa. Lisää joukkoon sipulit ja jatka vielä kasviksia pehmentäen. Itselläni kasvikset olivat tosi pieninä paloina, jolloin muutama minuutti riitti.

Kaada sekaan valkoviini. Mausta ripauksella suolaa ja sokeria, sekä muutamalla myllykierroksella mustapippuria. Maistele suolaisuus kohdalleen.

Lisää joukkoon simpukat ja laita kansi päälle. Anna jo valmiiksi keitettyjen simpukoiden vain lämmetä kattilassa muutama minuutti. Liian pitkään kypsentyneet simpukat sitkistyvät.

Kaada sekaan vielä konjakkikerma sekä silputut tuorepersilja ja -tilli. Sekoita hyvin.

Nauti kevyen valkoviinin kanssa ikkunan ääressä auringon helliessä paisteellaan. Lientä varten lautasen vierelle on hyvä varata lusikka tai jotain hyvää vaaleaa leipää, jota voi sitten dipata hurmaavaan liemeen.

Sumisalaatti

Viikonlopun alkua juhlittiin meillä grillaamalla. Entterin kylkeen haluttiin jotain uutta, jolloin aloin selailemaan kotoamme löytyvää aineistoa. Glorian viides ruokakirja pelasti Laila Snellmanin suulla: sumisalaatti. Minua viehätti salaatin ulkonäkö ja aineslistan luettuani myös mielessä väikkyvä maku. Lopputulos oli meidän keittiömme mittapuun mukaan eksoottinen ja herkullinen. Lapset eivät välittäneet (mirinin?) mausta, mutta me aikuiset tykkäsimme kokonaisuudesta kovasti.

Googlettamalla enklannin kielellä sumisalaatteja löytyi vaikka kuinka. Rehukeko tuntui mainittavan itämaiseksi monessa lähteessä ja sinne raaka-aineina käytetyt nuudelit ja riisiviinietikka kieltämättä viittavatkin. Kaalina näkyi käytetyn sekä puna- että valkokaalia, tai näiden yhdistelmiä. Pieniä variaatioita löytyi esimerkiksi siementen osalta, mutta pääosin salaatit olivat aika samanmoisia. Mantelilastuja oli monessa, meillä ei.

Oma salaattimme mukailee kovasti edellämainitun mallimamman reseptiä. Suluissa hänen käyttämänsä. Kastikkeen Snellman vain sekoittaa yhteen ja lisää raasteeseen.

SUMISALAATTI

noin kilo punakaalia

2 porkkanaa

pari kourallista sipulinvarsia pakkasesta (tai 4 kevätsipulia)

½ dl seesaminsiemeniä

(4 rkl mantelilastuja)

1-3 pkt pikanuudeleita

KASTIKE

4 rkl riisiviinietikkaa (meillä miriniä)

2 rkl sokeria

1 tl merisuolaa

1 dl (oliivi-tai) rypsiöljyä

ripaus mustapippuria

suolankukkia ripoteltuna salaattiin

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen. Tähän riittää muutama minuutti. Paahtaminen tuo paremmin siementen makua esille. Meillä käytettiin sekaisin mustia- ja vaaleita seesaminsiemeniä.

Kuumenna pienessä kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola, kunnes ovat sulautuneet yhteen. Jäähdytä. Tulos on siirappimainen. Lisää joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi. Raasta kuoritut porkkanat. Silppua kevätsipulit tai sipulinvarret.

Yhdistä kastike ja raaste. Tämän voit tehdä jo vaikka edeltävänä päivänä ja monet reseptit suosittivatkin kaalin maustumaan panoa hyvissäajoin ennen tarjoamista.

Murskaa nuudelit vaikka omassa pussissaan. Tyttäremme tykkäsi tästä hommasta kovasti. Hän mätki pienellä kaulimella äänekkäästi nuudelia palasiksi. Lisää nuudelimurska keittämättömänä raasteen sekaan. Lisää myös paahdetut seesaminsiemenet. Sekoita ja tarjoa. Lisää tarvittaessa suolankukkia.

Sumisalaatti sopi erinomaisesti grillatun lihan kaveriksi. Löytämissäni ohjeissa oli myös kiitelty salaatin piknikille soveltuvuutta. Suosittelemme lämpimästi!

ps. Tuleeko jollekin muullekin sumisalaatista mielleyhtymä formuloihin?

Lohi-käärme

Ystävänpäivänä - pieni tovi sitten siis- minulla oli ilo tavata Rakas Ystäväni meidän molempien kotiseudulla. Suunnistimme melkein elinikäisen ystävyytemme kunniaksi syömään ulos Uudenkaupungin Sualaspuariin viinilasien ja rupattelun äärelle.

Menumme ruokia ei nyt nettilistalla näy. Otimme molemmat verisentihkuvat heppapihvit lankkuperunoilla ja jälkkäriksi leipäjuustoa, jonka ympärillä oli kinuskivivahteinen kerma. Ihanaa! Suosittelen paikkaa muutenkin kuin kesällä. Surku meinasi meinaten tulla, koska emme nähneet paikassa muita ruokailijoita koko sielläoloaikanamme.

Mietimme hetken menusta löytyvää vatitarjoiluakin, sillä junnuna meilläpäin hiukan vipsahtaneita kutsuttiin vatipäiksi.

Sualaspuarin menusta löytyi myös wasabi-sesamsiemenpaneroitu lohi-käärme, joka sai minut heti innostumaan. Tätä tehtäisiin kotona! Olin etukäteen varma että se maistuisi lapsillekin ja näin kävi. Mausteet olivat kuitenkin tutut suola, tilli ja mustapippuri, eikä siemeniäkään lisätty.

Lohifile leikattiin käärmemäiseksi nahkoineen pituussuuntaan.

Meillä pannulla kippurassa paistetut lohisuirot nautittiin voilla silatun couscousin, keitettyjen maissien ja paistetun halloumin kera. Salattikaan ei olisi ollut pöllömpi, vaan tämä ruoka tehtiinkin pakkasen ja jääkaapin voimalla, kun palattiin viikonloppureissulta kotiin.

Mamman korput ♥

Mietin tälle postaukselle jotain mielenkiintoisempaa ja vetävämpää otsikkoa, mutta aina päädyin samaan...Mamman korput ♥.

Nämä herkut ovat lähisuvussamme aivan legendaarisessa maineessa. Kukaan muu ei ole näitä tehnyt, mutta mamma teki usein. Niitä ei silti tarjottu mamman kaffepöydässä koskaan, vaan sieltä löytyi voileipiä, munkkeja ja loppuaikoina kaupan valmisbaakkelseja. Näitä korppuja me lapsenlapset saimme mukaan jäätelöauton muovisissa jätskilaatikoissa. Kotona sitten kukin nautti ne kuten halusi, minä ainakin upotin omani kahviin ja haukkaisin näin pehmenneen ihanaisen suuhuni.

Korppuihin liittyy monia hauskoja tarinoita elämänvarrelta. Ystäväni kutsui niitä kiviksi haukattuaan yhtä luullen haukkaavansa pullaa. Mökillä korppuja oli mukana aina ja niitä nautittiin joko auringonlämmittämällä kalliolla tai varjoisanviileällä terassilla - laiturikaan ei ollut huono vaihtoehto!

Ilta-mamma ei ole ollut tekemässä korppuja enää muutamaan vuoteen. Muisto ihanista kanelisokeripäällysteisistä kahvinkumppaneista on säilynyt kuitenkin vahvana. Yhtenä viikonloppuna rohkaistuin kokeilemaan moisia, kun mamman omakätisesti kirjoittama resepti löytyi kirjastani "Rakkaimmat reseptini". Suosittelen teitäkin pyytämään ajoissa ne kutkuttavimmat reseptit muistiin, sillä kuka tietää, milloin mestari ei ole enää paikalla toteuttamassa niitä omalla rakkaalla tavallaan.

Mamma leipoi parhaat korppunsa sykeröksi leivotuista pullista, jotka olivat puolitettuina saaneet kuivahtaa huoneenlämmössä. Minä etenin kaupan ranskanleivän voimalla ja tarpeeksi samanmoisia tuli. En vain tiedä millä mamma sai tehtyä korppuihinsa sellaiset sokerikuprut, jotka olivat erityisen herkkuja. Ehkä se selviää muutamia satoja paisteltuani..

MAMMAN KORPUT ♥

ranskanleipä

maitoa

sokeria

kanelia

Ota ranskanleipä pois pussistaan ja anna kuivahtaa huoneenlämmössä vuorokauden. Leikkaa leipämäisiksi siivuiksi.

Laita yhdelle syvälle lautaselle maitoa ja toiselle kanelia ja sokeria sekaisin. Omalle suulle sopivan sekoitussuhteen löydät maistelemalla ja tuoksuttelemalla.

Kasta ranskanleipäsiivut ensin maitoon ja sitten kanelisokeriin. Sokerisekoitusta saa olla leivän päällä reilusti! Siirrä leivinpaperoidulle uunipellille. Yhteen peltiin menee suurinpiirtein yksi ranskis.

Paista kiertoilmalla 135 asteessa noin 2 tuntia, jolloin korppujen pinta on kovettunut ja pohja saanut hiukan kullanruskeaa väriä. Energiataloudellisempaa olisi paistaa monta korppupellillistä kerrallaan kiertoilmauunissa tai lykätä pellillinen herkkuja valmistumaan vaikka yhdessä jonkun pataruuan kanssa. Anna jäähtyä ennen syömistä.

Saadaanko tikkarit toukkien tuntosarvista?

Juhlimme eilen rakasta kummipoikaamme, joka täytti jo kokonaisen vuoden verran. Pikkumies oli hurjan filmaattinen värikkäässä slipoverissaan ja fiksu asetellessaan palikoita oikeisiin reikiin. En kyllä voi ymmärtää tätä ajankulua - vastahan me veimme rotinoita sairaalaan...

Muiden herkkujen lisäksi vanhemmat olivat synttäripöytään leiponeet ja koristelleet mainion kääretorttupohjaisen Toukka-kakun. Hetken sain jopa huijattua poikaamme, että tikkarit tulevat oikeasti tällaisten valtavien toukkien tuntosarvista. Poika maistoi varovasti kakuksi arvelemaansa baakkelsia ja totesi minulle: "Äiti kyllä tämä on kakkua!".

Jasun tomaattinen papumuhennos

Pavut ja linssit eivät meidän keittiössämme läsnäolollaan juhli, niin harvoin niitä tulee kokeiltua. Puhun kokeilemisesta siksi, että oikein vakuuttavaa reseptiä ei vielä ole tullut vastaan. Ennen tätä. Voi tosin olla että makummekin on hivuttanut itseään suvaitsevampaan suuntaan, jolloin tällaisetkin murkinat uppoavat.

Resepti on Chez Jasun blogista. Meillä edettiin lasten vuoksi ilman chiliä. Tosin lapset eivät loppujen lopuksi edes syöneet koko settiä, mutta ihmekös tuo kun kidneypapujen maku ja varsinkin suutuntuma oli niin uudenmoinen.

Söimme upeanpunaisen muhennoksen tylsänväristen kielien kaverina, joten kokonaisuus oli hyvinkin tasapainoinen. Myös maultaan. Seuraavassa ohjeistus suoraan Jasulta:

TOMAATTINEN PAPUMUHENNOS

kahdelle nälkäiselle

oliiviöljyä
3 sipulia
3 valkosipulinkynttä
vajaa tl jeeraa
vajaa tl korianterin siemeniä
(1 tl chili-kaakao-mausteseosta tai molempia erikseen)
laakerinlehti
suolaa ja mustapippuria
ketsuppia
purkki tomaattimurskaa
purkki kidneypapuja

Leikkaa sipulit erikokoisiksi paloiksi: yksi aivan hienoksi, toinen ohuksi viipaleiksi ja kolmas reiluiksi lohkoiksi. Pilko valkosipulit. Kuullota sipuleita padassa oliiviöljyssä, kunnes ne alkavat pehmetä. Jauha jeera ja korianteri morttelissa ja lisää muiden mausteiden kanssa pataan. Hämmennä ja paista vielä hetki. Lisää loraus ketsuppia, tomaattimurska ja pavut. Anna hautua kannen alla aivan pienellä liekillä tunnista puoleentoista. Nestetilannetta kannattaa tietysti tarkistaa silloin tällöin. Me otimme loppupuoleksitunniksi vielä kannen pois padan päältä, sillä muhennos oli vielä melkoisen nestepitoista.

Seuraavaksi kokeiluun papu-linssisaralta mennee Kokkaavan siskon Nellen hehkuttama "jonkinsortindaalpaneer".

Söimme nautaa, jonka kieli painoi reippaat 1300g

Ai mistäkö tiedämme? No, koska jokaisen pitää kysyä lihatiskiltä nautaa ostaessaan: "Ja minkähän painoinen kieli tällä eläimellä on ollut?". Tieto on aivan yhtä oleellinen kuin missä ja millaisissa oloissa nauta on kasvanut, millä sitä on ruokittu tai missä teurastettu.

Hmmm...tai sitten vain tuli kokattua naudan kieltä. Ja kyllä oli hyvää! Napostelin ohuen ohuita suikaleita miestä kotiin odotellessa ja mietin että menisivät varmaan salaatinkin seassa näin. Tai kuten possunkieltä testatessamme Olga kommenttilååtassa vinkkasi, leikkeleenä leivän yllä. Kielenliha on todella tiivistä, mutta pehmeää. Paistoimme yhden kielipalan paljaaltaan, mutta tykkäsimme paljon enemmän leivitetystä versiosta. Sinappi-jauhokuorrutetussa keitetyn lihan makun hävisi ja suutuntuma mielenkiintoistui rapsakan pinnan ansiosta. Lapset eivät tykänneet, taaskaan.

Käyttämämme kieli oli reippaan 1300g painava, joten ihan mistään pikkupalasta ei ollut kyse. Kuvassa kielen ehkä hiukan rujoakin ulkonäköä pehmentämässä varsiselleri, porkkana ja uusi värikäs rannekoruni. Pakastimme loppukielen kahdessa palassa, jotta sitä voi tarjota vaikkapa erikoisempana alkupalana.

KIELEN VALMISTUS LYHYESTI:

(seikkaperäisempää ohjeistusta vaikkapa Siskot kokkaa-blogista, josta meidän kielikeittelymme sai innostuksenalkunsa)

päivä 1: Laita ylimääräisyyksistä siivotut kielet iltasella likoamaan vesikippoon jääkaappiin. Vaihda vesi vielä ennen unille menoa.

päivä 2: Keitä kieliä vihanneksien ja mausteiden kanssa pari tuntia. Hulauta liemeen kielien lisäksi kuorittuna ja pilkottuna 2 porkkanaa, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, 5 laakerinlehteä, 1 rkl kokonaisia valkopippureita ja 2 rkl karkeaa merisuolaa. Laitoin itse tällä kertaa myös varsiselleriä.
Nylje keitetyt kielet. Naudankielessä pinta on possua huomattavasti paksumpi ja nautinnollisen helppo kuoria pois. Kietaise kieli kelmuun. Aseta kelmuttu kieli painon alle. Kuvassa mykkyrässä keitetty kieli majailee myös mykkyrässä kattilan sisällä painon alla. Säilyy kuulemma tässä olomuodossa jääkaapin viileydessä 5 vuorokautta. Voi myös pakastaa.

Säilytä siivilöity keitinliemi lihaliemikäyttöön.
päivä 3: Loppuvalmista kielisiivut vaikkapa leivittämällä ne ensin ja paistamalla sitten pannulla voissa muutaman minuutin. Nellen käyttämä sinappi-jauholeivitys oli ainakin maistuva! Meillä mentiin nyt Dijon-sinapin ja korppujauhojen voimalla.

Kieli haarukoitiin napaan oikein maistuvan tomaattisen papumuhennoksen kera, mutta siitä lisää ensi kerralla.

Paahtopaistia salaattipedillä

Ihan vaan todisteeksi: syödään meilläkin joskus salaattia ihan pääruokana. Liian harvoin kylläkin, sillä sen kerran kun salaattia näin teemme, maistuu se hurjan hyvälle!

Innoitus tähän lautaselliseen lähti siitä että jotain piti saada nopeasti nälkää kurnivaan vatsaan. Jukan isältä ruokatuliaisiksi saatu Blazen sitruunabalsamietikkasiirappi kummitteli myös takaraivossa, varsinkin kun Mari Kurpitsamoskassaan oli hehkuttanut sen viikunaista serkkua.

Sitruunainen siirappi oli ihan ok, muttei mitenkään hurjan erikoinen. Tuo pullo tulee kyllä käytettyä, mutta tuskin ostamme uutta. Viikunaversio silti kiinnostaisi, josko siitä löytyisi hiukan makeutta. Nyt sitruuna tuntui jatkavan balsamiviinietikan kirpeyttä, mitä minä en ainakaan kaipaa yhtään enempää.

Salaatissa ei ole kummemmin reseptoitavaa. Laadukkaita raaka-aineita päällekkäin kerrostettuna - nam! Erityisen kauniina pidin salaatin pikkuruisia, luomuisia vuonankaaleja ja hurjan maukkaana Kestolihan tiskiltä ostettua paahtopaistia. Krutonkeja esittävät leivänpaahtimessa paahdetut, pilkotut ranskanleipäviipaleet.

Grillattua broilerin sydäntä

Meille piti eilen tulla Hyvin Arvovaltaisia Vieraita, joiden tuloa oli suunniteltu ja jännitetty jo pitkään, tietysti myös innolla odotettu. Suuntasimme lauantaiaamuna Hakaniemen Halliin hakemaan alkupalaleikkeleitä ja muita tarveaineita, sillä päätimme panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin jotta ei tarvitsisi kikkailla keittotaidoilla. Ihan vaan siltä varalta että kikkailut menisivät mönkään. Streptokokin pirulaiset päättivät kuitenkin puolestamme vierailun peruuntuvan - fiilishän siinä meni ja melkein itku tuli.

Ennen nielunviljelyitä ja näppylöiden tarkkailua ehdimme tehdä ansiokkaan kierroksen Hallissa. Naudan kieltä Liha-Hakalta ostaessa silmämme osuivat kauniisiin palluroihin, jotka nimettiin meille broilerin sydämiksi. Saimme kaupantekijäisiksi pienen kokeiluerän näitä meille eksoottisia kaunokaisia. Hintaa näille möllyköille kertyy muuten viiden euron pintaan per kilo. Kotona grilli kuumeni kyytön enttereitä varten, joten päätimme nakata myös sydämet grilliin varrastettuina.

Lopputulos oli maukas! Sydämien rakenne oli hyvin tiivis, kuitenkin pehmeä. Maku ei ollut broilerimainen, vaan viittasi enemmän punaiseen lihaan - vaikea kuvailla. Sydämien koko oli mukava suupalaksi. Näitä tehdään meillä taatusti toistekin! Mielessä siintävät jo kesäiset grillivartaat makkaranpätkineen, sienineen ja broilerinsydämineen, esimerkiksi. Lapset eivät näille lämmenneet, vaikka junnukin ansioituneesti maistoi.

Osa sydämistä meni grilliin vartaassa maustamattomina, osaa marinoitiin muutama tunti.

Marinadiin hulahti simppelin maistuvasti:

soijakastiketta

ketsuppia

mustapippuria

suolaa (maltillisesti)

Sitten vain sydämet marinadin sekaan ja jääkaapin viileyteen muutamaksi tunniksi.

Keihästä sydämet vartaaseen (olisiko tähän pitänyt kehitellä jotain runollisempaa, dramaattista ilmausta?). Grillaa kunnes ovat kauttaaltaan ruskeita. Tähän ei mene kymmentäkään minuuttia.

Maustamattomien sydänten pintaan ripsittiin lautasella hiukan mustapippuria ja suolankukkia. Koska meillä hommassa edettiin kokeiluluonteisesti, broiskun sydämet näyttelivät vain maukasta sivuosaa tattirisoton ja kyytön entterin rinnalla.

Hakaniemen halli täynnä tarinoita ja possunposkicarbonara

"Ottaisin tuota hyvännäköistä naudanjauhelihaa makaronilaatikkoa varten. Ja possun leikkeet näyttävät niin hyviltä että niitäkin. Karitsanmakkaraa maistettavaksi myös, kiitos. Saako teiltä paistin sitomiseen tarkoitettua lankaa?" Reinin lihasta ei saanut, mutta kauppias osasi ohjata yläkerran Punaiseen lankaan josta sai. "Pidän tätä lankaa aina varalla kun sieltä lihakaupoista tuppaavat ohjaamaan tänne. Montako metriä laitetaan?---Mitäs meinaat ruuaksi tehdä?"
Sitten Jukka klompsotteli takaisin alakertaan Hakkaraiselle villisikamakkaran toivossa, mutta eihän heillä ollutkaan leikkeleitä. Mies ohjattiin ystävällisesti Roiniselle, josta MeriMuulin suosittelemaa ja maistattamaa fenkolimaustettua villisikamakkaraa sai. Samaan aikaan tiskillä oli asioimassa myös vanhempi herrasmies. Hän oli kovasti iloinen kun jäljellä oli vielä ilmakuivattua possunposkea - sunnuntai ei kuulemma ala kunnolla ilman omelettia, johon herkkulihaa on lisätty. Jukka höristi korviaan ja kysyi kauppiaalta lisää tuotteesta. "Eräs Roomasta kotoisin oleva rouva tekee Pasta Carbonaransa tästä poskilihasta ja on tuumannut sen olevan ainoa oikea vaihtoehto". Jukka otti kokeiluun siis sitäkin. Kolmannesta paikasta mukaan lähti vielä savulihaa ja saunapalvia - ei sellaista vakuumissa lillunutta kosteapintaista leikkelettä vaan kuivapintaista, röpöreunaista ihanaa lihaa. Ennen kotiinsuuntaamista Jukka nautiskeli vielä Lentävän Lehmän tiskillä. Tarkoituksena oli ostaa Saloniemen juustoja, mutta kaikki olivat päässeet loppumaan. Eräältä toiselta kotimaiselta herkkujuustojen tekijältä oli haljennut joku juustontekoon tarvittava kone tai säiliö, joten sieltäkään herkkuja ei oltu saatu. Sen sijaan mies sai maistettavakseen erilaisia juustoja meiltä ja maailmalta: Mouhijärven herkkujuustolan Hilmaa, joka osoittautui luonteikkaaksi juustoksi pikkuhaisulla. Luomucheddaria briteistä, joka oli henkilökohtainen suosikkini kotiintuoduista. Ruustinnan kermajuustoa Affenanmaalta, joka oli kermajuustoksi oikeasti persoonallisen makuista, pehmeän ihanaa. Ulkonäkö oli pikkureikäinen, kaunis.

Hallikäynneistä jää aina mukava, leppoisa fiilis, josta ruuanlaitto on hyvä aloittaa.
Kotona Jukan toimesta valmistui koko perheen iloksi tuorepasta-ateria, jonka herkullisuutta ei tarvinne hehkuttaa.

PASTA CARBONARA ILMAKUIVATUSTA POSSUNPOSKESTA

ilmakuivattua possun poskea

tuorepastaa

luomukananmunia

parmesaanijuustoa

mustapippuria ja suolaa

Tee tuorepasta tällä ohjeella ajaen taikina pastakoneen terien läpi ohuimmaksi mahdolliseksi, spagettimaiseksi.

Laita suuren kulhoon pohjalle 2-3 kananmunaa. Raasta päälle parmesaania vähintään niin paljon että munat kunnolla peittyvät. Rouhi päälle hiukan mustapippuria. Laita suolaa vasta lopuksi tarpeen mukaan, sillä liha on todella suolaista.

Paista possunposkilihat pekonin tavoin. Laita lihat kylmälle pannulle ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta. Laita talouspaperin päälle hetkeksi rapsakoitumaan. Pilko pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon parmesaanin päälle.

Keitä pasta al denteksi, eli juuri ja juuri kypsäksi, niin että purutuntumaa vielä on. Valuta pasta ja nakkaa se kuumana kulhoon, jossa munat, juusto ja lihat jo odottelevat. Nostele pastaa ylös niin että kaikki ainekset sekoittuvat keskenään. Kuuma pasta kypsentää munat. Tarkista maku tarvittaessa mustapippurilla ja suolalla. Nauti heti hyvän punaviinin kera.

Pinaattilasagne

Tämä ruoka sai innoituksen taannoisesta työmatkastani Venetsiaan, jossa lounaana oli mainiota pinaattilasagnea. Googlella tsekkaamalla moni ohje sisältää tomaattikastikkeen, mutta venetsialaisessa sitä ei ollut. Tämä ohje on oma sovellus ja todella simppeli versio. Toiminee kasvisruokana ilman pekonia, mutta miksi ottaa riski.

PINAATTILASAGNE

8 lasagnelevyä
1 pussi tuorepinaattia (250g)
3 valkosipulinkynttä
1 pkt pekonia
Suolaa ja mustapippuria

Juustokastike:
100 g punaleimaemmentaalia raasteena
6 dl maitoa
2 rkl vehnähauhoja
vajaa 50 g voita
mustapippuria ja suolaa

Tee juustokastike normaalin valkokastikkeen tapaan. Sulata voi kattilassa. Kaada jauhot voisulaan ja paista hetki. Älä anna ruskistua. Sekoita vähissä erissä maito voi-jauhoseokseen. Saat helpommin kokkareettoman kastikkeen kun sekoitat huolella ja lisäät maidon hiljalleen. Keittele hetki, jotta kastike hieman suurustuu. Sekoita juustoraaste kastikkeen sekaan, mutta jätä hiukan raastetta lasagnen pintaa varten.

Laita pekonit kylmälle paistinpannulle ja paista rapeiksi molemmin puolin. Nosta pekonit talouspaperin päälle. Pannulle jää paljon rasvaa pekoneista. Heitä rasvaan halkaistut valkosipulit ja pestyt pinaatit. Paistele muutama minuutti, niin että pinaatit pehmenevät ja pienenevät. Mausta suolalla ja pippurilla. Murskaa pinaatit leikkuulaudalla pieneksi silpuksi. Leikkaa myös pekonit pieneksi silpuksi. Sekoita pinaatit ja pekonit keskenään.

Voitele neljän lasagnelevyn kokoinen uunivuoka. Laita pohjalle vajaa puolet juustokastikkeesta ja lado päälle yksi kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle pinaatti-pekonimuhennos. Laita päälle loput lasagnelevyt ja viimeiseksi juustokastike. Ripottele juustoraasteet pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin puolituntia.

Kaikkea sitä suuhunsa panee

Siskoni lopettavat toljottamisen sitten saman tien. Se on kieli. Tarkemmin sanottuna sian kieli.

Nellen ja Martinan hehkutettua kielen makua rohkenin minäkin ryhtyä puuhaan. Jukkaa vielä epäilytti pahasti ja suu vääntyi outoon pielet-alaspäin-asentoon, mutta ryhdyin silti hommiin. Jos tässä jotain hävittäisiin niin pikkuisen aikaa ja palttiarallaa kolme euroa ihan kokonaisuudessaan.

Kuten Keltaisen keittiön emännällä, meilläkään ei ollut varaa valita kuin porsaan kielestä. Siis sitä tuplana, kiitos. Kielen valmistaminenhaan ei ole hankalaa, vie vain aikaa. Valmistumisenkin aikana voit vaikka naputella konetta ja odottaa ruuan kypsyvän.

Maku possun kielessä oli aika joulukinkkumainen, hyvä. Suutuntuma oli kyllä paljon pehmeämpi. kokeilemme ehdottomasti toistekin, myös muiden eläinten kieliä ja rohkaisemme sinuakin testaamaan ellet jo ole.

KIELEN VALMISTUS LYHYESTI:

(tarkempaa ohjeistusta yllälinkatuista blogeista)

päivä 1: Laita iltasella kielet likoamaan vesikippoon jääkaappiin. Vaihda vesi vielä ennen unille menoa.

päivä 2: Keitä kieliä vihanneksien ja mausteiden kanssa pari tuntia. Hulauta liemeen kielien lisäksi kuorittuna ja pilkottuna 2 porkkanaa, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, 5 laakerinlehteä, 1 rkl kokonaisia valkopippureita ja 2 rkl karkeaa merisuolaa.Nylje keitetyt kielet ja kietaise kelmuun. Aseta kelmutut kielet painon alle. Säilyy kuulemma tässä olomuodossa jääkaapin viileydessä 5 vuorokautta. Voi myös pakastaa.

Pakasta siivilöity keitinliemi lihaliemikäyttöön.

päivä 3: Loppuvalmista kieli vaikkapa paistamalla pannulla siivutetut, leivitetyt palat muutaman minuutin. Nellen käyttämä sinappi-jauholeivitys oli ainakin maistuva! Meillä mentiin Dijon-sinapin ja ruisjauhojen voimalla.

Kutsu

Kun talvi alkaa jo tympiä ja lumi parhaimmillaankin vain häikäisee,

on tarpeen katsoa tulevaan kesään...

niinpä kutsumme teidät kaikki ihanat

kesäkuun la 12.-su 13. kuluvaa vuotta

luoksemme Nummelaan

aikuisten kekkereihin

nyyttärimeiningillä edetään

edelliskerran tyyliin, eiks jeh?

lupaamme edes hiukan paremmat aamupalat

tarkempaa tietoa ajankohdan lähetessä

ilmoittautumiset sähköpostiin, kiitos

maininta mahdollisesta yöpymisestä toivottavaa

Hääpäivänä Esitystaloutta ja Kuuta

Meillä on hääpäivänä tapana vuorovuosina suunnitella toisillemme yllätykseksi jotain, josta nautimme vain me aikuiset kahdestaan. Olemme aiempina vuosina mm. tarponeet jäitä pitkin Espoon Vasikkasaareen grillaamaan makkaraa ja ajaneet kylttyyririentoihin Tampereelle yhden yön hotellilomalle. Viime vuonna nautiskelupäivämme Turussa peruuntui junnumme ollessa kovasti kipeä.

Tänä seitsemäntenä vuonna suunnitteluvuoro oli Jukalla. Hän oli ennakoivana tyyppinä osannut varata ajoissa liput Espoon kaupunginteatteriin Juha Jokelan "Esitystalous"-näytelmään. Aivan loistava kokonaisuus näyttelijöitä, tekniikkaa, tarinaa ja ohjausta myöten. Esityksen lopussa kuulimme Ria Katajan ja Tommi Korpelan aloittamana hienoimman version biisistä "Working class hero" ikinä! Suosittelemme!

Vaikuttavan esityksen jälkeen suhautimme Helsingin Töölöön kohteena ravintola Kuu. Eikä aterioimispaikkamme himmentänyt lainkaan päivän kulttuurinautintoa, päinvastoin.

Alkuun nautittu Porsaan rilletti ja Waldorfinsalaatti oli ihana kokonaisuus. Rilletin pehmeä, suolainen maku meni loistavasti yhteen raikkaan salaatin kanssa. Savulohikeittoa ei ole turhaan mainittu ravintolan suosituimpien joukkoon. Liemi oli ihanan savunmakuista ja lautanen upean selkeä.
Pääruuaksi otimme kumpikin ankankoipi confit:n tattirisotolla. Lautaselta löytyi myös voissa pyöriteltyä paksoita. Risoton liemi oli maukasta ja ankka todella mureaa. Kastike oli ehkä aavistuksen liian suolaista makuumme, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

Jälkiruokalistalla mikään annos ei pompannut oikein hirmuisen houkuttelevaksi. Valitsimme erilaiset jälkkärit ja haarukoimme sekä lusikoimme annoksiamme sitten yli pöydän makukokemuksia jakaen. Minun suklaapitoinen jälkiruokani sisälsi myös suolaisia pähkinöitä ja ravintolassa tehtyä nougatjäätelöä. Hyvää, muttei mitenkään erityistä.

Jukan vaniljapannacotta jäi auttamatta lakkasorbetin vahvan maun jalkoihin, mutta mitäs tuosta. Niitä kun voi lusikoida ihan erikseenkin lakkaisen vaahdon täydentäessä kokonaisuutta.

Aivan ihana päivä ja ilta.
Kyllä kaksinolo ihan vaikka yhden illan verran tekee toisinaan niin hyvää!

Bouillabaisse - ranskalainen kala-äyriäiskeitto

Jos haluat ihanien tuoksujen täyttävän kotisi, tee tämä keitto. Tai kun haluat todellista ruuanlaiton ihanaa kiireetöntä fiilistä, ala valmistelemaan tätä keittoa rauhallisesti hyräillen kevään ensimmäisten kuumien auringonsäteiden valaistessa leikkuulautasi, keittiösi ja samalla mielesi.

Tarjoa perheellesi ja isovanhemmille, kun he saapuvat naurussasuin ja hyväntuulisina päiväkodista isovanhempien juhlasta.

Ohje on Tina Norströmin kirjasta Tinan keittiössä. Maku on ihana appelsiininvivahteineen ja parmesaanitahnan pehmeyttäessä kokonaisuutta. Ja lautanen näyttävä kuorellisine simpukoineen ja kotimaisine kaloineen.

BOUILLABAISSE

4-6:lle

noin kilo erilaisia kalafileitä, simpukoita ja äyriäisiä

-meillä kuhaa, esikäsiteltyjä sinisimpukoita kuorineen pakkasesta, raakoja suolistettuja jättikatkarapuja

1 fenkoli

2 lehtisellerinvartta

2 sipulia

2 porkkanaa

5 valkosipulinkynttä

2 prk kokonaisena säilöttyjä tomaatteja

oliiviöljyä paistamiseen

1 g luomusahramia

1 maustemitta timjamia

1 maustemitta rosmariinia

½ appelsiinin kuori

yhden appelsiinin mehu

litra kalalientä (tai litra vettä ja 1½ rkl kalafondia)

½ l valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

(sitruunamehua)

Leikkaa vihannekset ja purkkitomaatit pienehköiksi paloiksi.

Kuori appelsiinin oranssi kuori puolesta hedelmästä, älä ota mukaan valkoista osaa. Leikkaa kuori aivan pieneksi.

Kuumenna öljyä keskilämmöllä laakeassa kattilassa ja lisää yrttimausteet sekä sahrami. Kuullota kasvispaloja mausteisessa öljyssä. Kaada kattilaan tomaatinpalat, appelsiininmehu ja -kuoret, kalaliemi ja viini. Anna kiehuo hiljalleen 30-40 minuuttia. Tarkista maku suolalla ja pippurilla.

Leikkaa kalafileet suurehkoiksi paloiksi. Lisää kalapalat, esikeitetyt simpukat ja jättikatkaravunpyrstöt kuumaan liemeen. Ota kannellinen kattila heti pois levyltä. Anna kalapalojen kypsentyä 10 minuuttia. Tarjoa parmesaanitahnan kanssa.

PARMESAANITAHNA

1 prk ranskankermaa

50 g hienoksi raastettua parmesaania

suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset. Mausta maistellen. (Alkuperäinen ohje suosittaa 100g parmesaania ja 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna, mutta me etenimme ilman).

Kirjoittanut Merituuli Jukan tunnuksilla :)

Ruisleipäset

Jukan äiti on jo muutaman kerran tarjonnut meille ihania ruisleipäsiä, jotka maistuvat ihan siltä itseltään ja ovat kauniita kuin mitkä halkeilluine pintoineen. Kun meille vielä anopin toimesta vakuutettiin lopputulokseen pääsemisen olevan helppoa, uskalsimme mekin ryhtyä hommaan. Marttojen ruisleipäjuuri odottaa pakkasessa edelleen leipurien rohkaistumista...

Myllärin Ruisleipäaines on taikasana helppoon ruisleivän tekoon. Se sisältää luontaista taikinajuurta, joka herätellään hiivalla. Sen lisäksi joukkoon lorotellaan vain vettä ja hyvää tulee! Ruisleipäainespussin kyljestä löytyy tämä seuraava ohje. Leivomme sen anopin tapaan pieniksi pyörylöiksi erotuksena reseptoinnin ruuduista.

MYLLÄRIN RUISLEIPÄSET
24 kpl

9 dl vettä
25 g hiivaa (tai ½ pussia kuivahiivaa)
16-16 ½ dl Myllärin ruisleipäainesta
jauhotukseen ruisjauhoja tai ruisleipäainesta

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää Myllärin Ruisleipäaines ja vaivaa taikina sopivan pehmeäksi, pehmeämmäksi kuin esimerkiksi pullataikina. Peitä taikinakulho tiiviisti. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa tunnin-1½ tuntia.

Ota taikinasta pala kerrallaan käteesi ja flatkuttele sopivia pyörylöitä jauhotetuin käsin. Laita leivinpaperin päälle pellille ja jauhota vielä pintakin. Toista niin kauan kuin taikinaa riittää. Tähän menee aika tiiviisti kaksi pellillistä.

Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.

Kostuta leipien pinnat juuri ennen paistoa vedellä. (Itse luin tämän kostutusasian nyt ensimmäisen kerran ja hyvää on tullut ilmankin. Ensi kerralla silti kostutan. Torttukin maistuu sillä lailla paremmalta.)

Paista ruisleipäset 250 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kiertoilmauunissa hiukan maltillisemmalla lämmöllä.

Aleksanterinleivokset Fannille

"Sanoisinpa että loistavaa!" tuumasi 5-vuotias poikamme näistä vaaleanpunaisista herkuista.

Ystäväperheemme Raumalta kävi sunnuntaina kylässä. Perheen äiti on aikamoinen jauhopeukalo, joten ei ollut ihan yksinkertaista keksiä jälkkäriä ruualle. Päädyin kauan mieltä kutkuttaneisiin Aleksanterinleivoksiin. Ohje on TAAS Jauhot Suussa blogista. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että tykkään Jonnan blogista ja ohjeista?

Kaarina Turtian "Gastronomian sanakirja" kertoo, että ihana muromainen leivos on nimetty Aleksanteri I:n mukaan. Tarinan mukaan leivoksen on kehittänyt ranskalainen keittiömestari ja kondiittori Anton Carême vieraillessaan Venäjän hovissa. Toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819. Haluamme tietysti uskoa jälkimmäiseen - supisuomalainen leivos supisveitsisläisten keksimänä. Turtia kertoo leivoksen vadelmahillotäytteen korvaajina käyvän myös omenahillon ja punaherukkahillon. Jälkimmäistä tulen ainakin kokeilemaan. Kirpeä punaherukka toisi leivokseen varmaan aika toisenlaisen luonteen.

Ohjetta pyydettiin Fanni-neidin ihkaensimmäisille nimipäiville joten täältä pesee (myöhässä). Nimpparionnea kuitenkin Fannille Kaaroon, sekä Fanneille noin ylipäätäänkin!

Seurasin Jonnan ohjeita tarkasti, paitsi etten tiennyt mitä on kun sokeri ja voi hierotaan yhteen. Sekoitin ne sähkövatkaimella. Kuorrutusta vähentäisin seuraavan kerran varmaankin 400 grammaan tomusokeria. Värjäämiseen käytin elintarvikevärin asemesta Jonnan blogin kommenteissa vihjattua mehua, joka toimikin oikein hienosti. Tällöin muun nesteen osuutta on kuitenkin syytä vähentää ettei kuorrutteesta tule turhan valuvaista.

ALEKSANTERINLEIVOKSET
(puolikas pellillinen, jonka voi leikata haluaman kokoisiksi leivoksiksi)

Pohja
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte
250g vadelmamarmeladia

Kuorrutus
n. 400-500g tomusokeria
hiukan reilu ½ dl vettä
2 rkl laimentamatonta punaista mehua, meillä sekaherukkamehu (tai punajuurenkeitinliemi)

Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Siivilöi jauhot vaahdon joukkoon ja sekoita taikinaksi. Anna vetäytyä kelmun alla viileässä vähintään puolisen tuntia.

Kaaviloi taikina tasaiseksi uunipellile. Kahden leivinpeperin välissä kauliminen kävi kätevästi.

Paista 175°C:ssa n. 15 min. Jäähdytä levy ennen täyttämistä.

Leikkaa levy kahtia ja levitä pohjalevylle kerros marmeladia. Aseta toinen levy päälle.

Tee kuorrutus:
Mittaa tomusokeri kulhoon ja sekoita mehu ja vesi pieninä erinä joukkoon, kunnes seos on paksuhkoa tahnaa.
Levitä kuorrutus ohuena kerroksena leivoslevylle kuumaan veteen kastetulla veitsellä. Kuorrutuksen jähmetyttyä leikkaa terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi leivoksiksi.

LISÄYS 24.4.2010: Värjäykseen kannattaa käyttää punajuurenkeitinlientä, niin saa tummemman vaaleanpunaisen sävyn. Itse laitoin noin 1 rkl 500 grammaan tomusokeria ja hyvä tuli. Maku on makea, punajuurta kuorrutteesta ei löydä makuna. Laitan nykyään jemmaan lientä lasipurkkiin punajuuria keittäessäni. Liemi säilyy näin viikkoja jääkaapin viileydessä.

Porsaan ulkofileetä gongonzolapitoisella fenkolilla

Olen saanut pikkusiskoltani 30v synttärilahjaksi (22-vuotiaana?! mitäh?!) pikkukirjan nimeltä "ruokasuosikit Italia". Miettiessämme liharuokaa seuraamaan rapurisottoa Italia-menussamme Jukka bongasi tästä suloisesta kirjasta maukkaan possuohjeen. Koska luomupossun puolikkaastamme oli jäljellä pakkasessa vielä yksi ulkofilepala, oli secondo sinetöity.

Ohjeen mukaista sambucaa meillä ei ollut. Likööri olisi varmaan korostanut aniksenmaullaan fenkolin omaa makua. Osa porukasta ei välittänyt gorgonzolasta, mutta sehän on tällä ohjeella helppo jättää väliin. Samalla itse sai juustoa enemmän, mikä on aina tietysti hyvä. Salvian toimitus on kuulemma ökkötellyt, joten sitä emme yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan. Olisipa jo kesä ja ulkona yrttipuskat rehottamassa!

POSSUA FENKOLILLA

ainekset kahdeksalle

possun ulkofileetä 8 siivua, noin 1 cm paksuisina

öljyä paistamiseen

(2 rkl sambucaa)

1 iso viipaloitu fenkoli

gorgonzolajuustoa paloina, noin 40g per syöjä

kermaa

(1 rkl tuoretta pilkottua salviaa)

1 rkl timjamia

suolaa

pippuria

Poista possun ulkofileestä näkyvä rasva ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kahden tuorekelmun väliin ja nuiji kevyesti jotta litistyvät hieman.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista lihat parissa kolmessa erässä keskilämmöllä kypsäksi asti. Lisää tarvittaessa öljyä. Ota pois pannusta ja pidä lämpimänä.

(Sekoita sambuca paistinpannuun, kiehauta). Lisää fenkoli ja kypsennä kolmisen minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota pois pannulta ja pidä lämpimänä.

Vähennä lämpöä, lisää gorgonzola ja kerma. keitä jatkuvasti sekoittaen, kunnes seos on pehmeää. Ota pannu pois levyltä, sekoita joukkoon yrtit ja suola sekä pippuri.

Jaa liha lautaselle, päälle fenkolia ja lorottele ylle juustoinen kerma.

Parmesaanigrissinit kuten Locatelli ohjeistaa

Grissineitä eli italialaisia leipätikkuja on pitänyt kokeilemani jo useasti. En vain käsitä miksi se on jäänyt, vaikka tiedän lastenikin rakastavan tikkuja. Italialaiseen menuun päätin rullailla tikut edeltävänä iltana. Taikinan onnistuessa helposti leivottavaksi homma on varmaan hauskaa lastenkin kanssa.

Tämä Giorgio Locatellin grissiniohje kirjasta "Made in Italy" sisältää minulle entuudestaan tuntemattoman "vaivaus"tekniikan, jossa taikinaa painellaan ilmataskujen aikaansaamiseksi. Vertailukohtaa minulla ei ole tikkujen onnistumista silmälläpitäen, mutta hyviä tuli ainakin näin. Meidän grissinitaikinamme oli hiukan murentuvaista (liikaa jauhoja? liian vähän alkutaikinan tekoa?) emmekä saaneet rullattua taikinaa kovin tasaiseksi ja kauniiksi. Hyviä "leipätikut" silti olivat, parmesaanin maistuessa selkeästi.

Antipastoina tikut menivät sekä itsekseen että ilmakuivatulla kinkulla ympäröitynä.

PARMESAANIGRISSINIT

50 g voita

200 g kulutusmaitoa (punaista siis)

10 g hiivaa

375 g durumjauhoja tai Italian 00

reipas 3 rkl Parmesaania raastettuna

10 g suolaa

Sulata voi pannulla, lisää maito ja lämmitä 37-40 asteiseksi. Lisää hiiva huolellisesti sekoittaen.

Sekoita kulhossa jauhot, juusto ja (ruusu)suola. Lisää maitoseosta jauhoihin vähitellen, sekoittaen käsillä kunnes yhdistelmästä muodostuu taikina.

Laita taikina puhtaalle alustalle. Et tarvitse jauhotusta tai öljyämistä. Taputtele taikina alustalle ja ala painella sitä sormillasi venyttäen ja -heh- puristusupottaen (="dimpling"). Sormien ei pidä olla pystyssä vaan aika vaakasuorassa taikinaan nähden. Näin muodostuu taskuja, joihin ilma voi kerääntyä. Kun olet painellut taikinaa aikasi (ohjessa ei kerrota kuinka kauan tai millainen taikinasta tulisi muodostua) käännä ylhäästä 1/3 itseesi päin ja jatka painelua. Käännä sitten 1/3 taikinan alareunasta keskellepäin ja painele kevyesti. Käännä taikina vielä itseesi pitkittäin päin ja painele. Aseta nyt ylle leivinliina ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Toista sitten painelukäsittely ja anna levätä jälleen liinan alla toiset puoli tuntia.

Leikkaa taikina puoliksi pitkittäissuuntaan. Jauhota alusta ja rullaa palat isoiksi suorakulmioiksi.

Leikkaa taikinat pituussuuntaan noin sentin levyisiksi.

Rullaa sitten leikkaamasi suirot sormenpäilläsi - aloita ensin keskeltä ja liiku sormillasi reunoille päin venyttäen taikinaa samalla kevyesti painaen. Laita leivinpäperin päälle uunipellille ja anna levätä noin 10 minuuttia. Halusimme osasta näyttävän pitkiä, joten sijoitimme tikut pellille vinoon.

Paista 180 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia kunnes grissinit ovat rapeita ja kauniin värisiä. Anna jäähtyä ritilällä.

Ohjeessa muuten kehotettiin laittamaan uuni ensin 230 asteiseksi ja ennen tikkujen uunittamista laskemaan lämpö 180 asteiseksi. Osaako joku kertoa tämän menettelytavan etuja? Me laitoimme tuplataikinasta tehdyt kaksi pelliä grissinejä ihan vain 170 asteiseen kiertoilmauuniin.

Asettelimme leipätikut tarjolle maljakkoon. Pisimmät laitoimme töröttämään vasta hiukan ennen tarjoilua poikkimurtumisen pelossa.