Välipala siskonmakkarasta

Ruokablogeihin tutustuessani etsin aktiivisesti erilaisia välipalaohjeita. Olin kyllästynyt tarjoamaan aina jogurttia, leipää, karjalanpiirakoita, muroja, vispipuuroa tai muuta vastaavaa. Siksi omassa blogissammekin on tunniste "välipala", joka tosin on viettänyt hiljaiseloa pitkän aikaa. Nyt tunniste saa kuitenkin uuden reseptin, siskonmakkarakierteet.

Me emme ole taivuttaneet siskonmakkaraa aiemmin kuin keittotyyppisiin ruokiin tai pastan kaveriksi. Mieltäni jäi siten kaivelemaan taannoin jonkin kaupan mainosresepteissä vilahtaneet siskonmakkarakierteet. Toteutus tapahtui ihan omin voimin, sillä minulla ei ollut hajuakaan millä nimellä tai mistä alkaisin reseptointia etsimään.

Kierteet tehtiin simppelisti lehtitaikinasta levittämällä päälle siskonmakkaraa kuin tahnaa. Kokeilin laittaa sekaan myös muitakin aineksia. Itse pidin eniten pinaattipitoisesta kierteestä. Lapset mutustivat mieluiten pelkkää ketsuppia ja makkaraa sisältäviä pötkylöitä. Muihin leivonnaisiin laitoin täytteeksi makkaran lisäksi tomaattimurskaa ja harissa-tahnaa. Kaikkiin myös mausteeksi mustapippuria, mutta ei suolaa, sillä makkara itsessään on aika suolaista.

Ainoa ongelma muuten ylihelpoissa kierteissä oli paistaminen. Lehtitaikina vaatii paistamiseen kovaa lämpötilaa, mutta silloin kierteet jäävät sisältä raaoiksi. Tämä ei tietysti ole suositeltavaa raakamakkaran osalta, eikä lehtitaikinakaan hyvältä raakana maistu. Niinpä annoin kierteiden olla ensin kovalla lämmöllä uunin keskivaiheilla noin vartin ja sitten siirsin ne uunin alatasolle. Kikkaile sinäkin miten parhaaksi näet, mutta ennen paiston lopettamista tarkista kypsyys leikkaamalla yksi kierrepötkylöistä halki.

Tarkkoja mittoja minulla ei ole antaa, sillä leipomishetkestä on vierähtänyt jo tovi. Muistelisin kuitenkin laittaneeni puolikkaan makkaransisälmyksen yhdelle taikinalevylle.

SISKONMAKKARAKIERRE PINAATILLA

lehtitaikinaa

siskonmakkaraa

mustapippuria

ketsuppia

pinaatinlehtiä

Sulata lehtitaikina ohjeen mukaan. Laita pellille. Levitä taikinan päälle ketsuppia. Purista siskonmakkaroista makkara-ainesta taikinalle ja levitä tasaiseksi niin että toisesta päästä hiukan jää taikinaa näkyviin. Mausta mustapippurilla. Laita päälle tuoreita pinaatinlehtiä. Rullaa kääretortun tavoin löysähkösti. Katso paistamisesta reseptin yläpuolelta.

Nauti ihanasti murustuvaista kierrettä kaffeen tai maidon kanssa.

Hirvipullat

Pakastimestamme löytyi hirvijauhelihaa. Tein siitä kokeilueriä nautittavaksi muussin kanssa.

Maun ja ulkonäön puolesta voiton veivät tuoreella timjamilla maustetut pullat, korianterinsiemenpullien tullessa toiseksi. Muut kokeilumausteet olivat katajanmarja ja ihan pelkkä suola sekä mustapippuri. Kuvassa taitaa olla tavallisia pullia, sillä timjamin tuomaa kaunista viherpilkutusta ei siinä ole näkyvissä.

Kokeilimme kiepauttaa hirvipulien päälle myös pekonia. Moiset lihapullat olivat myös oikein maistuvia ja niin erilaisia ilman pinnoitetta oleviin, ettemme oikein osanneet sanoa kummat olivat parempia. Ehkä oli hyvä että molemmanlaisia löytyi lautaselta!

Pekoni on osa puolikkaan possun tuhoamisurakkaa. Kiven Säästöpossussa ei ollut pekoninleikkuuvälineitä, joten saimme matkaan kylkipalan ilman luita. Siitä Jukka sitten pakkaskohmeisena leikkaili mahdollisimman ohuita siipaleita onnistuen oikein hyvin. Näiden lihasiivujen kohdalla huomioitavaa on, ettei niitä ole suolattu kuten kaupasta saatavia valmiita pekoneja.

TIMJAMILLA MAUSTETUT HIRVILIHAPULLAT

200 g hirvestä jauhettua jauhelihaa

1½-2 tl (ruusu)suolaa

2-3 tl tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

voita paistamiseen

(pekoni)

Sekoita liha, suola,pippuri ja timjami yhteen käsin. Pyörittele taikinasta pieniä pyörylöitä. Jos mielit, pyöräytä joidenkin pullien päälle luomupossun pekonia. Paista voissa pannulla.

Tunnustuksia

Kirjeitä keittiöstä - blogin Pinea ja Martina Keltaisesta keittiöstä antoivat meille mukava tunnustuksen. Kiitos! Osana siihen kuului tehdä 7 paljastusta ja jakaa tunnustus edelleen. Koska tosi moni on jo "haasteen" saanut, emme nimeä hommaa edelleen seitsemälle kuten kuuluisi. Mieluusti joku saa sen tästä kyllä halutessaan napata.

JUKAN JA MERITUULIN RUOKATUNNUSTUKSET

1. Tahtimme tehdä asioita keittiössä on niin eri, että toisella menee hermot. Myönnetään, minulla. Mutta kun se toinen on niin harkitsevainen, tarkka ja hiiiiiidas.


2. Jukan myötä olen oppinut mikä on kanan "perämurikka". Ja että se poikien kesken krapulassa on aivan ylitsepääsemättömän herkullista. Ja että jos sen joku toiselta kanasessioissa menee salaa ottamaan, ei hyvä heilu.


3. Meillä on tiettyjä ruokia, jotka aina tekee toinen. Jukka esimerkiksi vääntää aina pastat poikamme kanssa alusta loppuun tai paistaa pihvit. Minun hommani on keitellä risotto ja...öööö...keittää perunat.


4. Vähiten käytetyin keittiövälineemme taitaa olla lahjaksi saatu perunankuorimakone - anteeksi nyt vaan appiukko.


5. Olemme kerran istuneet laivalla vahingossa kaksi kattausta buffetissa. Huomasimme vain jossain vaiheessa että kanssasyöjät olivat vaihtuneet. Koska asiaan ei puututtu, jatkoimme syömistä ja juomista keulapaikoilla. Tuolloin emme vielä tienneet tuskaisesta kotimatkasta bussissa.


6. Seurustelumme alkuaikoina Jukan mummo (isänäiti) tarjosi meille aina "mokkoa" eli paikallista perunalaatikkoa piknikpaistin kera. Aluksi tarvitsin mummon mättämien kauhallisten tuhoamiseen myös litran verran maitoa, mutta lopulta opin pitämään kovin erilaisen, imelletyn perunalaatikon makeasta mausta.


7. Oman mammani (äidinäitini) bravuuri oli rosolli. Kun Jukka totesi olevansa allerginen punajuurelle, yleensä korrekti mammani mutisi "ei kukaan ole allerginen punajuurelle". Taisi vävykokelaan pojot laskea roimasti.
   
   Tämä tunnustus jäi ilman kuvaa, samaten kuin tämä vinkki/tunnustusosio täällä.
   
   

Kallioimarrepannacotta piimästä

Pannacotta on ihanaa jälkiruokaa. Aktiivinen valmistusaika on lyhyt. Vielä kun jälkkärin voi tehdä tarjoamista edellisenäkin päivänä, on se helppo valinta ruuan päätteeksi.

Tämä piimäinen ohje löytyy jo ennenkin blogistamme. Nyt jätin kuitenkin sitruunamehun pois ja silppusin tilalle metsästä keräämiäni kallioimarteen juuria. Tykkäsimme kovasti mausta! Tyttäremme söi kyllä poitsummekin annoksen, joka jälkkäristä ei oikein välitä. Piimää karttaville tiedoksi etten minäkään moisesta pidä, mutta tästä kylläkin. Jälkimakuna suuhun jää selvä kallioimartteen raikas, lakritsainen maku. Erittäin suositeltavaa!

KALLIOIMARREPANNACOTTA

2,5 dl maitoa
noin 50 cm kallioimarteen juurta
110 g sokeria
3 dl piimää
2 dl kermaa
4 liivatelehteä

Pilko (kuivatut) kallioimarteenjuuret ihan pienen pieniksi. Laita likoamaan maidon joukkoon jääkaappiin. Omamme likosivat 9 tuntia kannellisessa pakastusrasiassa. Koetin tehdä tätä jälkkäriä myös liottamatta juuria valmistusmaidossaan, mutta silloin kallioimarteen maku ei tuntunut kauttaaltaan.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta sokeri ja maito juurenpilputuksineen. Ota pois levyltä. Lisää joukkoon pehmenneet liivatelehdet. Anna jäähtyä ihan hetken ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin.

Siivilöi koko hoito mikäli et halua kallioimarteenjuuren paloja joukkoon. Me emme näin tehneet ja tykkäsimme lopputuloksesta. Pikkuruiset juuren palat ovat mukavia samettisen piimä-kerma-maitoseoksen joukossa ja maistuvat ihanan lakritsaisille. Jäin miettimään, maistuuko juuri niin selkeästi jos sen sihtaa tässä vaiheessa pois. Toisaalta, jos sitä on lilluttanut maidossa jo usean tunnin, ei tuolla liene niin suurta merkitystä.

Kaada pieniin vuokiin tai laseihin hyytymään jääkaappiin. Hyytymisajasta ei ole havaintoa, mutta varaisin ainakin 4 tuntia.

Kallioimarteen juuret on kerätty Jukan isän luota ja kuivattu huoneenlämmössä puhtaaksirapsuttamisen jälkeen.

Kyyttöä grillissä sekä juureskakku kuninkaallisille

Eilen meillä oli vieraana prinssi perheensä kanssa, sekä yksi prinsessa. Otsikko on hiukan harhaanjohtava: pieni miespuolinen joutui vielä syömään omia eväitään, jotka vanhemmat toivat kylmälaukussaan mukanaan. Se oli broiskua ja kukkakaalia jääpalakuutiopaloina perunan joukkoon sötkötettynä. Hienosti näytti maistuvan! Prinsessa, ja prinssin vanhemmat söivätkin sitten perheemme kanssa vähän palaisempaa ruokaa:

kyytön entrecote

juureskakku

mustaherukkasiirappi
*

kallioimarrepannacotta

Kyytön lihaa ostimme taannoin entrecôtena. Liha oli hurjan hyvää grillattuna. Poikamme totesi juuri näin syötyään oman lautasensa tyhjäksi lihasta.

Jukka yksinkertaisesti leikkasi huoneenlämpöisen lihan pihveiksi, suolasi ja mustapippuroi ja kypsensi kuumassa grillissä kolme minuuttia per puoli. Liha jäi sisältä juuri oikean punaiseksi, ihanan mehukkaaksi. Lautasella pihville ripsuteltiin vielään sormisuolaa, joka todella kruunasi lihan. Vielä pyöräytys mustaherukkasiirapissa ennen suuhun suuntaamista...!

Jos itse olet kiinnostunut ostamaan maatiaiskarjan lihaa, osoitteita ja numeroita löytyy täältä.

Kyytön seuraksi lautaselle päätyi juureskakku, joka on mukaeltu tästä reseptistä. Ei loistavaa, mutta ihan kiva. Juureksia tulee syötyä liian vähän ja tässä kerralla paljon.

JUURESKAKKU

Seuraavat kasvikset kuoritaan ja paloitellaan:

1 sipuli siivutettuna

1 nauris puolitettuna ja siitä siivutettuna

hiukan lanttua pilkottuna

2 palsternakkaa pilkottuna

5 porkkanaa suirotettuna

1 juuriselleri pilkottuna

½ dl vettä

½ kasvisliemikuutio

(ruusu)suolaa

(tuoretta) timjamia

voita voiteluun ja loppusilaukseen

Voitele voinokareella uunivuoka, jonka halkaisija on hiukan reilu 20 cm. Lado siihen pilkottuja vihanneksia kerroksittain niin että joka kerroksen väliin rouhit myös suolaa ja riivit timjamia. Itse laitoin päällimmäiseksi puolikkaasta nauriista tehtyjä siivuja koska pidin niitä kauniina, varsinkin "kukan muotoon" aseteltuna. Kiehauta vesi (vedenkeittimessä) ja sekoita joukkoon liemikuutio. Lisää kasvisliemi vuokaan, kansi päälle ja lykkää 175 asteisen uunin alatasolle noin tunniksi.

Ottaessasi vuoan pois uunista vuole päälle vielä hiukan voita ja anna vetäytyä vartin. Koristele tuoreella timjamilla.

Jälkkärin reseptistä raportoidaan erikseen täällä.

Mustaherukkamarinoitu lampaankare

Meillä grillataan edelleen. Tuskin kausi loppuu edes talveen. Joku valaisinsysteemi täytynee rakentaa pihalle ettei Jukka joudu värjöttelemään hehkuvan grillin äärellä pimeinä talvi-iltoina ihan sokkona. Ja hyvät talvikengät mennee ostoslistalle myös.

Tämä kareen marinointikokeilu sai alkunsa Hakaniemen Halli-keikasta, josta Jukka sovittujen ostosten lisäksi sortui ostamaan myös luomukaritsan karetta. Meillä kareesta pitää koko perhe, sillä lasten mielestä on hauskaa pitää luusta kiinni syödessään. Ja kuka voi vastustaa karitsan lihan suutuntumaa saatikka makua?!

Marinadi on Jukan kokeilu ja oikein maukas sellainen! Mustaherukkahyytelö ei maistu tässä marjalle itselleen, vaan makeudelle. Hyytelö antaa myös pintaan rapeutta sokerillaan. Ra'an lihan pinnassa näkyi hiukan mustaherukan väriä, kypsässä ei niinkään.

MUSTAHERUKKALAMMAS GRILLISSÄ

n ½ kg karitsan karetta

2 rkl mustaherukkahyytelöä tai -hilloa

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä pilputtuna

1 pieni sipuli pilputtuna

suolaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään pussissa ja nakkaa perään lampaankaretta. Anna maustua yön yli. Sulje pussin suu todella hyvin, jotta valkosipulintuoksu ei valloita jääkaappia. Tämä etenkin jos jääkaapissa on myös kakku kostumassa.

Pyyhi marinadit lihan pinnalta juuri ennen grilliin asettamista. Kypsennä kare grillissä 6-8 minuuttia kokonaisena, leikkaa "tikkarit" erilleen vasta toivotun kypsyysasteen jälkeen. Lammashan saa jäädä hyvinkin punaiseksi.

Tuo mustaherukkasiirappi on sitten taivaallista! Resepti on ravintola Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan Kiehuu 10+ sivulle kehittelemä mustaherukkaresepti. Minä vain toteutin ja kuvasin sen sinne. Resepti löytyy siis täältä. Olemme maistelleet siirappia nyt grillatun luomukaritsan, grillatun kaslerin, hirvipaistin ja piimäpannacottan kanssa - ja aina toimii! Siirappi on maukkaudessaan tosi riittoisaa, varsinkin kun truuttailee tuollaisia "ravintolaviivoja" lääkeruiskulla lautaselle.

Suosittelemme siis lämpimästi sekä mustaherukkaistakaritsaa että -siirappia!

Suklaaportviinikakku

Tämän upean suklaakakun ohje on kopioitu Sorsanpaistajan keittiöstä. Kun ohjetta etsit heidän sivuiltaan, voin vinkiksi sanoa ettei se löydy kategoriasta "laihdutus". Koeta pikemminkin täältä. Kakku valikoitui jälkiruuaksemme pelkästään jo sillä perusteella että suklaata tuli melkein puoli kiloa!

Olen Cele Sorsanpaistajan kanssa prikuulleen samaa mieltä, että kostutuksessa ei kannata kainostella. Kakku olisi varmasti imaissut ohjetta suuremmankin määrän lientä itseensä. Kuorrutuksessa viini löi itsensä läpi kauniisti, pohjassa se ei juurikaan maistunut. Kanervankukkakoristelu unohtui, mutta seuraavalla kerralla sitten. Joka tapauksessa, voisen ja suklaisen hyvää oli!

Me nautimme kakkumme hiukan ennen puoltayötä syysmenuun loppuun, portviinin kanssa. Alkomahooli oli samaa jota käytimme kakkuunkin, Taylor's 10 Year Old Tawny Port. Aika mainiota juomaa!

SUKLAA-PORTVIINIKAKKU

200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
150 g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta

kostutukseen:
3/4 dl vettä
1/2 dl sokeria
1/2 dl portviiniä

täyte:
300 g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
150 g huoneenlämpöistä voita
3 rkl portviiniä

(pinnalle:kaakaojauhetta)

Vaahdota voi ja sokeri ja lisää munat yksitellen. Sekoita seos kuohkeaksi. Yhdistä kaikki kuivat aineet ja lisää rouhittu suklaa. Sekoita jauho-suklaaseos vähitellen muna-voivaahtoon. Pane taikina voideltuun kakkuvuokaan, joka on halkaisijaltaan 22-24 cm. Paista 175 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kakku on kypsä. Kumoa kakku vuoasta ja jäähdytä.

Valmista kakun kypsyessä kostutusliemi ja täyte. Kiehauta vesi ja sokeri. Ota kattila liedeltä ja lisää portviini. Anna liemen jäähtyä.

Valmista täyte. Kiehauta kerma ja sulata suklaa siihen. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Vaahdota voi ja sekoita se vähitellen suklaa-kermaseokseen. Lisää portviini ja pane seos hetkeksi kylmään kovettumaan.

Kostuta kakku ja levitä täyte sen päälle. Peitä hyvin kelmulla ja anna maustua seuraavaan päivään. Jos jääkaapissa on samaan aikaan marinoitumassa lammasta valkosipulissakin, ota tämä huomioon sulkemalla lammas visusti omiin oloihinsa.

Ota kakku hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Vain huoneenlämpöisenä kakun täyteläinen maku ja rakenne tulevat esiin.

Naapurin anopin portterihirvi

Portteriolut, tarkemmin sanottuna Fuller´s London porter, oli hyvää. Maistoin sitä hirveä marinoidessani ensi kertaa: olin aistivinani suklaata ja savua miellyttävällä tavalla paksunmakuisessa oluessa. Onneksi hirvellekin jäi hiukan lientä.

Seuraavan ohjeen sain naapuriltani, joka oli sanut sen taas anopiltaan. En ole aiemmin tehnyt hirveä ja lopputulos jännitti kovasti, varsinkin kun tarjosimme vieraille taas kerran testaamatonta reseptiä.

Hirvi oli maukasta, joskin hiukan kuivaa. Kaikki hirveä enemmänkin maistelleet sanoivat sen olevan ominaispiirre kyseessäolevalla lihalla, ei kokin paistosta johtuva asia. Ja nyökyttelivät lihan olevan hyvää.

Marinoidun lihan ympäriltä kerätty ja kokoonkeitetty liemi oli kuulemma huippumaukasta. Itse en tuosta tiedä koska pääni särki ruoan aikana niin hurjasti ettei syömisestä tullut mitään. Onneksi muut nauttivat.

PORTTERIHIRVIPAISTI

n. 1 kg paistia
1 pullo portterolutta
n. 0,5 dl mustaherukkamehua
vajaa 1 dl soijakastiketta
1 tl timjamia
6 katajanmarjaa
6 mustapippuria
2-3 lihaliemikuutiota tai vastaava määrä fondia
2 isoa valkosipulinkynttä litistettynä
1 iso sipuli lohkottuna
(paistopussi)

Kastike:
paistolientä siivilöitynä niin paljon kuin tulee
2 dl kermaa
(2 rkl maizenaa)

Kiehauta marinadin aineet, lisää liha ja keitä n. tunti tai kunnes mittari näyttää 75 astetta.

TAI

Voit myös marinoida lihan vuorokauden etukäteen ja paistaa uunissa, kuten me nyt teimme. Tällöin laita liha (jäisenä) paistopussiin marinadeineen ja laita jääkaappiin. Kääntele pari kertaa jotta marinadia imeytyy joka puolelle. Valuta ylimääräiset marinadit pois pussista juuri ennen paistoa. Meillä uuni oli noin 160 asteessa. Hirveä kypsyteltiin kunnes mittari näytti 75 astetta.

Liruta paistista valuneet liemet pussista kattilaan ja keitä kastiketta kokoon. Lisää kerma. Jos et keitä kastiketta kokoon, voit saostaa sitä esim. maizenalla. Sekoita tällöin maizenaa kylmän kerman sekaan ja saosta sillä kastike.

Meillä arvoliha nautiskeltiin osana syysmenuta.

Yrteillä maustetut näkkärit

Tykkäämme Jukan kanssa rapsia juustojen kanssa erilaisia keksejä ja näkkäreitä. Ajattelin ettei "juustoalustojen" teko nyt niin kummallista voi olla ja etsin näkkärireseptejä. Täältä Jensenin kiusauksesta löytyi helpon oloinen ohje, jota lähdin sitten työstämään.

Taikina ja tekotapa säilyi samana, joskaa en laittanut taikinan sekaan kuminaa. Halusin myös rapean leivän pinnalle jotain mielenkiintoista, makua ja ulkonäköä ajatellen. Siispä ripsin leipien ylle koeluontoisesti Gourmet-suolan lisäksi oman pikku yrttimaan kuivattua satoa: salviaa, lipstikkaa ja rosmariinin "havuja". Kaikkien maku oli onnistunut. Kuivatut kanervankukat olivat herkän kauniita näkkärin päällä, mutta makua niistä ei irronnut sen kummemmin. Kuivatut nokkoset olivat ok. Lisäksi murskasin kaulittujen leipien päälle puolukoita ja mustikoita, joista varsinkin viimeksimainittu oli floppi. Puolukkainen voisi jonkun keiton kanssa nautittuna ollakin oiva juttu. En kylläkään osaa sanoa miten murskatut marjat pidemmän päälle käyttäytyvät rapean näkkärin kanssa. Kokeilin leipoa kuivattua rosmariinia myös taikinan sekaan, mutta pidimme enemmän pinnoitetusta mallista.

Heti samana iltana "näkkärit" ovat aika sitkeitä, mutta jo seuraavana päivänä huoneenlämmössä kuivuttuaan rapsakan kovia. Suosittelemme siis leipomaan näkkärit tarjoamista edeltävänä päivänä.

Yrttinäkkärit

2 rkl sulatettua voita

2 dl vettä

1 tl suolaa

1 dl vehnä- (tai ruis)leseitä

5 dl ruisjauhoa

vehnäjauhoa kaulimiseen

päälle: sormisuolaa ja kuivattuja yrttejä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.Sulata voi kattilassa. Lisää vesi, suola ja leseet.Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes taikina alkaa olla raskas ja tiivis.

Alusta (eli painele ja kääntele taikinaa käsilläsi) kunnes se on sitkeä.

Pyörittele taikinasta tanko ja ota siitä haluamasi kokoisia paloja. Kaulitse palat jauhotetulla alustalla aivan ohuiksi.

Ripsi päälle sormisuolaa ja haluamiasi yrttejä. painele näitä hiukan leivän pintaan, jotta eivät rapise kypsänä niin helposti pois.

Halusimme kokeilla myös näkkärien mutoilua kuppimaisiksi. Kaulittu taikina asetettiin lusikkapesän päälle ennen uuniinlaittoa.

Paista uunissa kymmenisen minuuttia. Anna kuivettua vielä huoneenlämmössä seuraavaan päivään rapsakkuuden lisääntymisesksi.Kuivuttuaan "lusikka"näkkäristä tuli kauniin kuppimainen. Tuosta voisi tarjota vaikka pienenpienen keittoannoksen, kun vain annostelisi keiton kuppiin juuri ennen sen juomista. Muussa tapauksessa keitto voisi lössäännyttää rapean leivän.

Jukka osti Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä viikonlopun alla Saloniemen Tahdonvoima-nimistä vuohenjuustogoudaa, joka on huoneenlämpöisenä aivan loistava makupari näkkärien kanssa! Ja lisäaineetontakin kaupanpäällisiksi!

Näkkäreitä tarjottiin viikonloppuna silakoiden alla syysmenussa.

Ahosuolaheinällä maustettu piimäjuusto

Tadaa! Ensimmäinen itsetekemäni piimäjuusto. Äidin kokeneilla ohjeistuksilla oli onneksi turvallista hommaan ryhtyä sekä se loppuun saattaa.

Ohjeethan löytyvät jo täältä viime vuodelta. Nyt minä lisäsin mausteeksi juustomassan ollessa jo siivilässä yhden teelusikallisen ruususuolaa sirotinkarkeana sekä kuivattua ahosuolaheinää 2 teelusikallista. Suolaheinä toi aika tasaisenmakuiseen juustoon mielenkiintoa ja pilkutettu ulkonäkökin on mielestäni kaunis. Kraaterit juuston pinnassa johtuvat siitä, että siivilään laitettu, harsomaisen ohueksi kulunut keittiöliina oli aseteltu liian huolimattomasti. Minä en moisesta stressiä ottanut, maku on tärkeintä!

Luulin käyttäneeni niittysuolaheinää, mutta kallioinen kasvupaikka paljastikin kasvin olleen siis ahosuolaheinä. Keräsin kasvia kesällä ja kuivasin sekä lehtiä että varren päässä olevia "ryynejä". Parhaimmillaan kasvi olisi kuitenkin ennen kukintaa, kuten niin monet villivihreät. Oksaalihapon takia niittysuolaheinää tulee nauttia rajoituksella ja mieluiten maidon kera. Oman keruutulokseni perusteella voisin sanoa että aika ahkera täytyisi olla että suolaheinällä saisi itsensä myrkytettyä.

Juusto syötiin alkupalana osana syysmenuta. Koska juustoa jäi, sitä sivakoitiin yömyöhään vielä näkkäreiden päälle ja aamupalalla karjalanpiirakoiden ylle. Sopii myös ruuan yhteyteen tai vaikkapa ihan sellaisenaan napsittavaksi.

Juustonteosta jää valtavasti nestettä, joka on hyvä hyödyntää. Litrasta Jukka pyöritti namikkaan pannukakun salaisella reseptillään käyttäen siis maidon tilalla juustonteosta jäänyttä nestettä. 465 g hävisi luottoleipämme leipomiseen ja loput pakkaseen kahdessa erässä pakastettuna.

Keitto maa-artisokasta ja maatiaisperunasta

Saanko esitellä: muhkuraisen kauniit, anoppini viljelemät luomumaa-artisokat Länsi-Suomesta. Eivätkö he olekin kauniita? Viime lauantaina he yhtyivät maatiaisperuna Väike varavin kanssa maukkaksi alkupalakeitoksi. Noita perunoita saimme taannoin Puhtaiden makujen puolesta ry:n kautta maistettavaksi. Jauhoinen peruna on hieman lila kuoreltaan, mutta kypsennettäessä muuttuu tavallisen väriseksi. Jauhoisuutensa vuoksi sopii erinomaisesti vaikkapa sosekeittoon. Fiilislisää tuo tietysti harvinaisuus ja maatiaisuus.

Reseptimme ei sisällä tarkkoja mittoja, sillä sosekeiton tiiviys jo yksin on kaikille henkilökohtainen mieltymys. Meillä keitto oli juotavaa tai lusikoitavaa. Sherryn kanssa ei kannata lotrata, vaan lorauttaa sitä vain hiukan viipyilemään makuna. Muuten maa-artisokan kaunis maku peittyy kokonaan.

MAA-ARTISOKKAKEITTO

noin 400 g maa-artisokkaa

sitruunamehua

pari pientä jauhoista perunaa, meillä Väike varav

vasikanfondia (ei aromivahvennetta)

suolaa

valkopippuria

kermaa

sherryä

Kuori maa-artisokat kiireettömänä ajankohtana, sillä saattaa kuluttaa hiukan hermoja. Jos et kuori itse, käy tuoksuttelemaan kuorijan viereen - ihanaa! Plumpsauta kuorittu maa-artisokka heti sitruunamehulla terästettyyn veteen, jottei kaunis juures tummu. Kuori myös perunat ja pistä nekin sekaan. Mausta vesi maltillisesti vasikanfondilla ja valkopippurilla. Keitä maa-artisokat ja perunat kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella. Itse otin vettä kattilasta pois ja lisäilin sitten tarpeen mukaan takaisin saadakseni keittosta halutunlaisen. Huomaa kuitenkin myöhemmin lorautettava kermalisä. Tähän asti voit valmistella ruuat etukäteen ja jättää odottamaan tarkoiluhetkeä.

Kuumenna keitto tarvittaessa uudelleen, lorauta sekaan kermaa ja pikkuisen sherryä. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla, mutta kunnioita maa-artisokan omaa, upeaa makua.

Me tarjoilimme keiton alkupalana syysmenussa niitysuolaheinällä maustetun piimäjuuston, puolukkaomenahillon, rosmariininäkkärin ja mustaherukkasilakan kanssa.

Aikuisten syysmenu

Lauantaina meille saapui Pirkkalasta ja Valkeakoskelta vieraita, yhteensä neljä lasta ja saman verran aikuisia. Päivällä ystävien kanssa herkuteltiin Vatajan grillimakkaroilla ja -nakeilla lisukkeineen ja illalla lasten nukkumaan mentyä aikuisten kesken vähän fiinimmin, seuraavasti:

Ruuan alle
katajanmarjadrinksu ja kurpitsasipsejä

Alkuun

Keitto Maa-artisokasta ja Väike värav-maatiaisperunasta sherryllä maustettuna

Ahosuolaheinällä maustettu piimäjuusto, puolukkaomenamarmeladi

Rosmariininäkkäri, mustaherukkasilakka ja mustaherukkasiirappi

Pääruuaksi

Portterihirvipaisti

Paistiliemikastike

Voinen kukkakaaliperunapyre

Voissa paistetut punasipulit

Mustaherukkasiirappia

punkku: Lyngrove Reserve Shiraz Pinotage

snapsi: kallioimarrekossu

Jälkiruoka

Suklaa-portviinikakku

jälkiruokaviininä: Taylor's 10 Year Old Tawny Port

Ohjeistuksia linkityksineen tulee taas jahka naputellaan

Mustaherukasta on moneksi

Meille on maistunut mustaherukka poikkeuksellisen useasti tänä syksynä, erilaisissa yhteyksissä. Kuvassa mustaherukkahyytelöä on lusikoitu pippurisen tuorejuuston kaveriksi. Ei tarvinne mainita että yhdistelmä on loistava. Hyytelö matsaa monien muidenkin juustojen, kuten myös (grillatun) lihankin kanssa. Riistan kumppanina olen kuullut hyytelöä myös kehuttavan, mutta sinne asti emme ole vielä itse kerenneet. Mustaherukkahyytelöä on upotettu useasti myös Kettuterroristien reseptillä tehtyyn kinuskiseen kakkuun. Silakkamarkkinoilta ostettiin silakoita, jotka oli herkusti maustettu mustaherukoillakin.

Olen kirjoittanut muutamia juttuja Puhtaiden makujen puolesta ry:n Kiehuu.fi nettisivulle. Sieltä löytyy asiaa myös mustaherukasta, joka on maatiaiskasvi. Marja on ollut siis viljelykäytössä jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta. Tuolla mainitulla sivustolla tehdään töitä muidenkin maatiaisten edestä, jota pidän tärkeänä asiana. Tai tarkemmin sanottuna sitä, että Suomessa säilyy tai löytyy uusia vaihtoehtoja valtavirralle.

Sain ilon toteuttaa Kiehuu.fi-sivulle myös muutaman Antti Ahokkaan, Ravintola Juuren keittöpäällikön reseptin. Täältä löytyy mustaherukkasinapin ohje, joka on paitsi oiva myös aika jyty makuste makkaralle ja vaikkapa grillatulle luomupossulle. Ruokablogitapaamisessa olleet kanssabloggaajat maistoivat sinappia ja ymmärtääkseni pitivät tavallamme hekin. Kaunis lihan kumppani meni vissiin ihan hyvin seitaninkin parina, muistanko oikein? Kauniisti pakattuna sinappi menisi oivasti myös ruokalahjasta, vaikkapa jo Jouluna.

Meillä on parhaillaan lampaankareita marinoitumassa mm. mustaherukassa. Siitä lisää myöhemmin jos kokeilu onnistuu.

Sunnuntaiaffen

Jukan mieltä oli pidempään jo kiusannut vuohenjuusto kalan yllä. Kilttinä vaimona minä tietysti tartuin tuumasta toimeen pienen vihjailun jälkeen. Itse en tuosta juustosta pidä, mutta Jukka kehui makuyhdistelmää tasapainoiseksi: munakoiso ja ahven tasoittivat vahvaa juustoa jäämättä kuitenkaan itse jalkoihin.

Affenat ostettiin torilta ja perattiin itse. Tämä siksi, että haluan harjoitella kalan käsittelyä. Samalla saatiin päästä ja ruodoista sekä -okei okei- niistä kalapaloista jotka edelleen olivat kiinni ruodoissa eivätkä fileissä, kalaliemi yhdessä varsisellerin kanssa. Se pakastettiin siivilöitynä tulevien keitosten varalle. Fileisiin jätin nahan toiselle puolelle, koska pelkäsin kalojen muuten käyvän turhan pieniksi.

SUNNUNTAIAFFEN

kahdelle

puolikas munakoiso

suolaa

rypsiöljyä

mustapippuria

vuohenjuustoa

6 pientä ahvenfilettä

voita paistamiseen

hunajaa

Ota juusto huoneenlämpöön ja leikkaa kiekoiksi.

Leikkaa munakoisokin ohuiksi kiekoiksi. Itketä jos haluat, tällä kertaa minäkin tein niin kun muistin. Monesti en ole hommaan ryhtynyt ja vain kerran olen saaanut pikkuisen kitkeränmakuista munista aikaiseksi. Ripsuttele kiekkojen päälle suolaa. Pyyhi puolentunnin päästä syntyneet "kyyneleet" pois talouspaperilla. Sipele koisokiekot öljyllä. Paista parilalla nopeasti molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista ahvenfileet pannulla voissa. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kauniin rapsakkapintaisen kalan ylle munakoisokiekko tai kaksi, siihen ylle vuohenjuustoa ja taas hiukan mustapippuria. Liruttele vielä hiukan hunajaa juuston päälle.

Kaalikääryleiden pannulla paistelusta jäi valkkaria, joka päätyi sitten onnellisesti risottoon. Sunnuntaiaffenlounas oli valmis nautittavaksi!

Julie, Julia ja Juuri

Kävimme Raunan kanssa sunnuntaina leffassa katsomassa monien kehuman Julie&Julia. Leffa oli oikein viihdyttävä ja Meryl Streep tosiaan aivan hurmaava. Huomasin minun ja Raunan nauravan välillä ääneen eri kohdissa kuin muut, johtuu sitten mistä johtuu. Ennen leffaa kävimme vielä mukillisilla elokuvan nähneiden Jytiksen ja Marin kanssa, joten meillä oli leffaan hyvät pohjat. He esimerkiksi korostivat että nälkäisenä ei kannata mennä.

Elokuvan jälkeen suuntasimme syömään molemmille uuteen tuttavuuteen, Ravintola Juureen. Kiinnostus kyseistä ravintolaa kohtaan heräsi omalta kohdaltani jo Villiyrttitapahtumassa, jossa asiantuntijana oli mukana myös Juuren keittiöpäällikkö Antti Ahokas. Hän kertoi itsekin keräävänsä ravintolaan villivihanneksia.

Juuri oli aika pieni ja tyylikkään sympaattinen. Tarjoilu oli asiallisen kohteliasta. Itse otin alkuun olkien päällä kypsennettyä mäkimeirami-munajuustoa. Ihanaa! Lautaselle pirskotettu sormisuola kruunasi pehmeän juuston.

Rauna valitsi sapaksista tuoremakkalaa á la Juuri ja vodkasinappia. Kehuja kuului pöydän toiselta puolen.

Molempia kutkutti sama pääruoka-annos: tattiöljyssä paistettua luomukaritsakotlettia, ankanmaksaterriiniä, juuripersilja- perunavoita ja savuluukastiketta. Aivan loistava yhdistelmä ja annoskokokin juuri sopiva. Kotletti oli suussasulavaa!

Meidän ei pitänyt sortua jälkkäreihin, mutta kas kummaa niin kävi. Oma valintani osui omena- kaarnikkapiiraaseen karpalovaahdolla. Vaahdoista en välitä koskaan, joten siitä en osaa sen enempää sanoa. Piirakka oli ihan ok, muttei mikään kummoinen elämys. En myöskään välittänyt balsamico-tyyppisestä kastikkeesta tässä yhteydessä. Kanervankukat lautasella sen sijaan saivat minut hymyilemään - tykkään niistä kotona kovasti itsekin annosten koristeena.

Raunan mielestä kutunrahkalla maustettu uunijäätelö mustikkamarengilla oli turhan makea.

Kokonaisuutena ilta oli aivan ihana ja ravintolakokemus erillisenä vähintäänkin hyvä. Palaan varmasti toistekin Juureen, sillä ainakin pintasavustettu villiporon sydän, naurislepuska ja grillattu villisian kylki jäivät kummittelemaan mieleen. Joskus voisi ottaa vaikka pullon kuohuvaa ja paljon erilaisia sapaksia. Suosittelen lämpimästi!

Lauantai on karkkipäivä

Meillä viime lauantai meni ihan herkutellessa, koko päivä. Tässä tunnelmia tuolta mainiolta päivältä, jolloin nautinnollisia makuja ahdettiin kupuun jos missäkin ja samalla iloittiin ystävien, tuttujen ja oman perheen seurasta. Voiko ihminen paljon enempää toivoa?

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Aamupala kirpsakan kuulakkaassa, auringon silaamassa syyskelissä Nummelan torilla. Suolaista ja makeaa.

Päiväunien jälkeen Espooseen juhlimaan 3-vuotiasta isäntää:

...josta matka jatkui muutaman kilometrin päähän ystävien luo päivälliselle:

Tortilloja ja hyvää punaviiniä

Isäntäväen lempijuusto on Chaumes.

Jälkiruuaksi kahvin kera petit four. Ohjeet makeisiin pikkupaloihin löytyvät Hans Välimäen kokoelmakirjasta Välimäki.

Voi pyhä yksinkertaisuus! eli kalapuikot

Hävettää. Vaikka teemme monenmoista ruokaa alusta asti itse, en ollut koskaan ajatellutkaan tekeväni kalapuikkoja itse. En tiedä miksi. Ketturouvan keittiössä ollaan onneksi valistuneempia ja jaetaan sitä tietoutta toisillekin. Siispä tässä yhtenä päivänä pyörittelin lounaaksi itsepaneroituja kalapuikkoja maistuvin tuloksin. Suosittelen!

Etu valmiiksi paneroituihin on luonnollisesti se, että saat valita itse mausteet ja panerointisi karkeusasteen. Meillä mentiin pankolla, joka on siis japanilaisissa ruuissa käytettyä karkearakeisempaa murusta kuin tuttu korppujauhomme. Maustamisessa pitäydyttiin tällä kertaa ihan perus suolassa ja pippurissa, mutta vain mielikuvitus on rajana! Näiden käyttämiemme tuttujen mausteiden määrää on toki helppo säädellä omatekoisissa. Lisäksi paneroitava kala voi saada minkä tahansa muodon - meillä nyt kekseliäästi tällainen tanko ;).

ITSETEHDYT KALAPUIKOT

400g paketti pakasteseitä

(panko)korppujauhoja

muna tai kaksi

vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

voita paistamiseen

Ota sei huoneenlämpöön sulamaan noin 1,5 tunniksi. Sen jälkeen kohmeista kalapalaa on helppo leikata haluamanlaiseksesi.

Laita yhdelle lautaselle munaa ja riko sen rakenne, toiselle vehnäjauhoja ja kolmannelle (panko)korppujauhoja. Mausta korppujauhot suolalla ja mustapippurilla.

Kierittele leikkaamasi kalapalat ensin jauhossa, sitten munassa ja lopuksi (panko)korppujauhossa. Paista pannulla voissa kauniin ruskeiksi.

Samalla paistoin viereisellä pannulla ihan vain hetken suppilovahveroita, tuoretta pinaattia ja sipulisuikaleita. Maustoin homman mustapippurilla ja suolalla.

Kiehutin myös kuorittuja, palasteltuja pottuja hetken, jotka muussasin keitinliemessään ja maustoin suolalla ja voilla.

Jos kananmunaa jää paneroinnista, paista sekin pannulla ruuan lisäkkeeksi.

Poikamme totesi pitävänsä kovasti kalapuikoista "koska ne on niin rapeita. Mä tykkään rapeista jutuista".

Meidän keittiö, otto II

Tässä vihdoin keittiömme esittely muuton jälkeen. Edellinen keittiömme Espoossa näkyy täällä.

Suurin muuttunut asia on ollut tilan lisääntyminen niin kaappien, jääkaapin kuin pakastimenkin osalta. Valokin lisääntyi. Malli köökissä pysyi aika lailla samana, joskaan lieden vieressä ei nyt ole sitä kätevää ovea josta voi heittää vaikka palavia rättejä kytemään ulos. Tykkäämme keittiön avoimuudesta olohuoneeseen päin. Saa kokkikin seurustella vieraiden kanssa silloin kun sellaisia iloja meillä on. Ruokapöytä mahtuu nyt olemaan kokonaan auki jatkopaloineen kaikkineen.

Edellistä keittiötä esitellessämme löysin tekstistä lauseen, että toivoimme suunnittelevamme seuraavaan asuntoon itse keittiön. No näin ei käynyt, vaan ostimme valmiin, korkkaamattoman paketin helppouteen vedoten. Olemme olleet päätökseen kokonaisuutena tyytyväisiä.

Ikkuna, joka antaa valoa liedellä kokkailtaessa tai herkkuja pilkkoessa on superhieno asia. Ikkunan yläpuolelta poistettiin ohut verholista ja tilalle nakutettiin kapea hylly. Siellä majailee matkamuistoja ja kauniita esineitä, joita ei raski piilottaa kaappien kätköihin. Mikro laiettiin nurkkaan häpeämään paraatipaikalta. Emme olisi halunneet sitä keittöön lainkaan, mutta yllättävän paljon sitä kuitenkin tarvitsee.

Tason ruskea väri tuo mukavaa pehmeyttä valkoiseen keittiöömme. Parkettilattia mennee rullalle ennen ensi kesää. On meinaten maailman huonoin keksintö laittaa ko materiaalia lapsiperheen keittiöön, varsinkin kun junnuin on kiinnostunut tiskaamisesta (yli äyräiden).

Vitriini keventää kivasti keittiötä ja siihen saa esille kauniita lasiastioita. Läpinäkyvyys lisääntyi kivasti kun vanerihyllyjen tilalle teetettiin lasihyllyt. Keittiön "taka"seinältä löytyy Venetsiasta ostettuja kortteja kehystettynä.

Kaasuliesi hankittiin asuntoon heti. Itseasiassa se tilattiin innostuneina hiukan vajavaisin mitoin ennen muutoa - onneksi aukko oli tosiaan 60 centtimetriä. Ihastuimme kaasulieteen alunperin Hollannissa ja viimesilaus sen hankintapäätökseen tuli Venetsiassa asumisen aikana. Saimme loistavaa palvelua Kaasuvalosta Helsingistä kaasulieden hankintaa ajatellen. Punnitsimme myös induktioliettä, mutta kaasu voitti fiilislisällään. Yhdellä "levyllä" on kaksi liekkikehää, joka sopii erityisesti kovaan paistamiseen ja wokkailuun. Saimme lieden ja uunin lisäksi myös liekinhajottajan hauduttamista varten, sekä pienentäjän minikattiloita ja muita silmälläpitäen. Uuni on sähköllä pelaava kiertoilmauuni, kaasu-uuni kun on meille kirosana. Venetsian peruja sekin. Asunnossa olleen uuden, käyttämättömän sähköhellan myimme Huutonetin kautta pois.

Keittiömme puolella katossa roikkuvat mielestämme ihanat, itsesuunnitellut ja toteutetut lamput. Olemme niistä kovasti ylypiöitä.


Tässä vielä viime keittiönkin tapaan plussat ja miinukset. Yksi plussista on vain Jukan mielipide, muuten olemme samaa mieltä.

+ avaruus
+ hyvät pöytätasot
+ kaappitilaa paljon (vain Jukka)
+ valoisuus
+ yhteys ruokapöytään
+ jääkaapin ja pakastimen tilavuus
+ vitriinit keventävät
+suurin osa keittokirjoista mahtuu keittiöön

- astianpesualtaiden riittämätön koko
- laskutilaa pitäisi olla tiskialtaiden molemmilla puolin
- kulmakaappia on kehno käyttää (syvyys, kaksiovisuus saranaoven sijasta)
- parkettilattia


Sisustamiseen liittyen vielä hauska juttu, joka paljastui Deko-lehden myötä männäviikolla. Tyylikkään Avaruusasemaruoka/sisustusblogin Mikko istuu Jukkaa vastapäätä töissä. Eivätkä miehet tienneet aiemmin ollenkaan, että vastapäisellä jannullakin on blogi! Minä olen blogissa käynyt kyllä aiemmin ihastelemassa, mutta en ole osannut yhtään yhdistää oikeisiin tyyppeihin.