tiistai 20. lokakuuta 2009

Ahosuolaheinällä maustettu piimäjuusto

Tadaa! Ensimmäinen itsetekemäni piimäjuusto. Äidin kokeneilla ohjeistuksilla oli onneksi turvallista hommaan ryhtyä sekä se loppuun saattaa.

Ohjeethan löytyvät jo täältä viime vuodelta. Nyt minä lisäsin mausteeksi juustomassan ollessa jo siivilässä yhden teelusikallisen ruususuolaa sirotinkarkeana sekä kuivattua ahosuolaheinää 2 teelusikallista. Suolaheinä toi aika tasaisenmakuiseen juustoon mielenkiintoa ja pilkutettu ulkonäkökin on mielestäni kaunis. Kraaterit juuston pinnassa johtuvat siitä, että siivilään laitettu, harsomaisen ohueksi kulunut keittiöliina oli aseteltu liian huolimattomasti. Minä en moisesta stressiä ottanut, maku on tärkeintä!

Luulin käyttäneeni niittysuolaheinää, mutta kallioinen kasvupaikka paljastikin kasvin olleen siis ahosuolaheinä. Keräsin kasvia kesällä ja kuivasin sekä lehtiä että varren päässä olevia "ryynejä". Parhaimmillaan kasvi olisi kuitenkin ennen kukintaa, kuten niin monet villivihreät. Oksaalihapon takia niittysuolaheinää tulee nauttia rajoituksella ja mieluiten maidon kera. Oman keruutulokseni perusteella voisin sanoa että aika ahkera täytyisi olla että suolaheinällä saisi itsensä myrkytettyä.

Juusto syötiin alkupalana osana syysmenuta. Koska juustoa jäi, sitä sivakoitiin yömyöhään vielä näkkäreiden päälle ja aamupalalla karjalanpiirakoiden ylle. Sopii myös ruuan yhteyteen tai vaikkapa ihan sellaisenaan napsittavaksi.

Juustonteosta jää valtavasti nestettä, joka on hyvä hyödyntää. Litrasta Jukka pyöritti namikkaan pannukakun salaisella reseptillään käyttäen siis maidon tilalla juustonteosta jäänyttä nestettä. 465 g hävisi luottoleipämme leipomiseen ja loput pakkaseen kahdessa erässä pakastettuna.

14 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Haa, te ehkä tiedätte vastauksen ikuisuuskysymykseeni: mistä saa sideharsoa (tai muuta näihin hommiin soveltuvaa kangasta)?

Merituuli kirjoitti...

Mari: Haa, kangaskaupasta metritavarana :). Törmäsin samaan "ongelmaan" esikoisen ollessa vauva. Myös äitiyspakkauksessa saa sideharsoja, mutta lienee turhan mutkikas tapa saada ko kangasta ;).

Nyt kyllä käytin siis valmiiksi ohutta, mutta käytössä tosi kulunutta keittiöpyyhettä. Ajoi tässä yhteydessä asiansa mainiosti.

pinea kirjoitti...

Ihanan näköistä. Ahosuolaheinää se sitten varmaan oli sekin suolaheinä, jota isäni opetti syömään. Kallioilla kun aina käyskenteltiin ;) Tykkäsin kovasti. Noihin aikoihin sitä vaan maisteliin, suolaheinää, ketunleipiä, kuusenkerkkiä. Hauskaa, että nyt niille alkaa löytyä muitakin käyttötapoja!
Miten muuten kuivattu suolaheinä, pysyikö maku niissä miten hyvin?

Yaelian kirjoitti...

Ihanan näköinen piimäjuusto ja varmaankin nuo lisäkkeet tuovat jännää makua siihen.Suomessa tein usein,kun siellä ei ole kauhean suuri valikoima valkoisia kypsymättömiä juustoja.Täällä taas niitä on hurja valikoima,joten ei ole tullut tehtyä,mutta ehkä joskus.....

Merituuli kirjoitti...

pinea: kiitos, vaikka vähän epätasaista.
suolaheinä kuin suolaheinä. molemmat ovat syötäviä joten ei se niin nökönuukaa ole.
maku ei ole sama, eikä yhtä vahva ja puuttuuhan siitä suolaheinän suutuntumakin, mikä minusta on aika olennaista juuri noissa napsimiskasveissa, kuten suolaheinä ja ketunleipä. olen tosi huono kuvailemaan makuja, mutta mielenkiintoa se toi juustoon, miedosti.

Yaleian: toivat kyllä!
teeppä kuule iloksemme niin saisimme uusia ohjeita!
minä kokeilisin enemmänkin kaikenlaisia juustoja jos vain saisin kunnon maitoa, siis sellaista käsittelemätöntä. olen yrittänyt kysellä suoraan maitotiloilta mutta kysely jatkuu. jos jollain on vinkata maidonsaantipaikkaa (muu kuin meiltä kaukana oleva Lentävä Lehmä tai Saloniemen tila Laitilassa) niin olisin kiitollinen!

Jytis kirjoitti...

Oi wau!
Musta on ihanaa kun tehdään tällaisia perinteisiä ruokia itse alusta loppuun. Tuntuu että niin moni nykyihminen ei enää tee juttuja itse alusta alkaen (kun ei tarvitse) ja se on tosi sääli jos sellaiset taidot/reseptit eivät periydy eteenpäin.

Onhan se kätevää ostaa just esim juustoa tai leipää kaupasta, mutta itsetekemää ei kai voi liikaa ylistää. On vaivan arvoista, aina.

Mä oon jo pitkään haaveillut oman ruisleivän leipomisesta, meinasin jo ostaa juurta Martoilta mutta ehkä yritän eka ite!

Merituuli kirjoitti...

Jytis: mustakin on tosi sääli jos perinteet eivät periydy. onneksi älysin aikoinaan kysyä mammalta sen lempireseptit, koska nyt niitä ei muuten olisi missään :(.

itsetekemällä saa kyllä nykyään helposti "rispektiä". ehkä se johtuu juuri siitä ettei monikaan tee ruokia itse ja luulee että se on vaivalloista. annetaan heidän luulla niin ;).

meillä on juuri Martoilta, saatiin tuparilahjaksi. aika loistava lahja sanon minä! koitettiin kerran tehdä juuri ruisleipään itse, muttei oikein kunnolla kuplinut. hyvä leipä siitä tuli silti ja tottahan me see voin kanssa syötiin. joku viisas sanoi että juuri on kunnollinen vasta kolmannen tai neljännen leivän jälkeen, mutta se on kuulopuhetta, jota ei olla itse käytännössä testattu.

Jytis kirjoitti...

Joo totta tuo "rispekti", se on välillä koomistakin jos joku hämmästelee, siis ootko sä tehnyt tämän itse? Tai kuinka vähän siitä on oikeasti aikaa kun lähes kaikki tehtiin itse. Mutta kuten sanoit, annetaan niiden luulla :)

Okei, kiva kuulla kokemuksia Marttojen juuresta! Hmm, jos oma juuri ei onnaa niin käännyn joulupukin puoleen.

arleena kirjoitti...

Tätä juustoa rakastan, tosin olen ostanut vastaavaa kaupasta valmiina ns piimäjuustoa. Pitää kokeilla jo itsekin tehdä.

Merituuli kirjoitti...

Jytis: toisaalta, minä hämmästyin pari vuotta sitten kun kuulin tutulta että vispipuuroa saa kaupasta. jaa että joku ostaa sen valmiina, mitä?! :)

Marttojen juuri on jo odottanut liian kauan testausta, olisikohan pian aika ottaa se käyttöön.

arleena: niin minäkin, koska se on peruja äidin keittiöstä! kokeile ihmeessä! täytyy vain vahtia tarkkaan ettei maito pala pohjaan. ja jos se hiukan sinne tarttuu, ei hätää. kunhan ei raavi pohjatakertumia irti.

aleksi kirjoitti...

vähän samanlaista justoa on tullut itsekin tehtyä mutta yksinkertaisemmin, pelkällä maodolla, suolalla ja pikku määrällä etikkaa. hyvin menee kaikkiin intia tyylisiin kastikkeisiin.
ylijääneestä herastakin keitin kerran sellasen punasen klimpin jotain joka ehkä oli herajuustoa :)

Merituuli kirjoitti...

aleksi: onko se tällaista paneeria?

punainen klimppi ei kuulosta houkuttelevalta, mutta herajuusto jo ehkä vähän :). Miten se siis keitettiin?

aleksi kirjoitti...

joo kokolailla täsmälleen samaa.
keittelin kattilassa vaan sitä heraa kasaan kun luin jostain että norjassa tehdään niin.. loppu tulos olin pieni määrä suolasta hyvin sitkeää ja imelää toffeen omaista kamaa.

Merituuli kirjoitti...

aleksi: mielenkiintoisia nuo norjalaiset. täytyykin pistää testinkiin kun juustoa seuraavan kerran pykää.

ei tuo piimäjuuston tekokaan muuten hankalaa ole, maidon pohjaanpalamista vain pitää välttää tarkasti.

Blog Widget by LinkWithin