Jukka, veitset ja fasaani

Jukka kävi teroituttamassa veitsemme hetki sitten Helsingin Wanhassa Kauppahallissa Pot-Pan-liikkeessä. Tuolla olemme aiemminkin saaneet oikein hyvää palvelua. Odottaessa veitsien valmistumista mies kierteli hallia ympäriinsä noin niinkuin muuten vaan. Sieltä sitten sain puhelun, jossa innostunut ääni kyseli: "Mitä osaisit tehdä fasaanista?". Pakkohan siihen oli vastata etten vielä mitään, sillä kokemusta on puhdas nolla. Kiirehdin kuitenkin sanomaan että kokeilisin mieluusti. Jukka tarkisti vielä lihan eettisyyttä. Metsästys (Hämeenlinnan seudulta) ja haulivaroitus riittivät vakuuttamaan meidät.

Veitsen pienet lovetkin oli saatu kaupantekokierroksen aikana hiottua pois ja nyt ne pelittävät taas kuin uutena. Vaikka facebookin puolella menin elvistelemään, että aluksi (melkein 3 vuotta sitten) en osannut käyttäytyä huipputerävien veisten kanssa, täytyy minun häpeäkseni tunnustaa, että nyt teroituksen jälkeen on muutaman kerran tarvinnut kaivaa taas laastareita esiin.

Pompataanpa sitten taas lintuun. Fasaanin myyjä antoi Jukalle matkaan Kirsti Markkasen ohjeen, jonka päätimmekin sitten toteuttaa. Laitoin ystäville kutsua saapua meille nautiskelemaan mm. portviinissä kypsennettyä fasaania ja noin minuutin päästä sain vastaukseksi:"Tullaan". Paketti alkoi siis olla koossa!

Lopputulos oli maistuva! Anis ei varovaisuuteni vuoksi juurikaan padassa maistunut, tuoksu oli kylläkin läsnä. Ihmettelimme rintafileiden vaaleutta. Jaloissa löytyi tummempaa lihaa ja enemmän riistan makua. Riistalintu oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokeilu! Aromikkaan pehmeä liemi menisi varmasti hyvin myös kanallekin.

FASAANIA PORTVIINISSÄ

fasaani paloina

2 (salotti)sipulia

kuivattuja tai tuoreita sieniä (meillä suomalaisia siitake-sieniä)

1,5 dl kuohukermaa

0,5 dl portviiniä

persiljaa, laakerinlehti, timjamia, anista, suolaa ja mustapippuria

voita paistamiseen

Pilko fasaani neljään (meillä viiteen) osaan, mausta suolalla ja pippurilla. Ruskista voissa.

Hienonna sipulit ja paista niitä sienten kanssa muutama minuutti. Sekoita kerma ja portviini, vatkaa kevyesti.

Pane fasaanipalat ja sienisipulisekoitus pataan. Nakkaa joukkoon mausteet ja kerma-portviinisekoitus. Pane pata 175 asteiseen uuniin ja hauduta kunnes fasaaninpalaset ovat kypsiä, 1-1½ tuntia.

Valmiista ruuasta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta juomastamme viinistä kylläkin. Muut seurueemme jäsenet pitivät punaviiniä oikeinkin suunmukaisena ja passelina, mutta minua häiritsi useamman tunnin dekantoitumisenkin jälkeen maistuva kova loppumaku. Metsoviini voisi helposti voittaa rumien ja halvannäköisten viinien etikettikilpailussa.

Ylisöpöä juustosta

Tämä punkero leppäkerttu on minusta ylisöpö.
Hänen nimensä on Leena.

Törmäsin Leenan kavereihin joskus Cute food for kids-blogissa. Siellä on askarreltu juustosta leppisten lisäksi myös hauskoja tyttöjä ja joulupukkeja. Nämä toisaalta löytyneet porkkananenäiset Elmotkin ovat hauskoja.Ystävänpäivänä juustoon voisi kaivertaa vaikka sydämen osana eväsviestiä.  

Leppäkerttuun tarvitset Baby Bell-juustoja, pillin, coctail-tikkuja, mustia seesaminsiemeniä ja veitsen.

Poista juuston aukaisuun tehdyt nauhat terävällä veitsellä tai saksilla. Tee coctailtikulla hahmotteluviivat juustoa suojaavaan punaiseen vahaan. Kaiverra sitten terävällä tikulla juustoon asti ja poista ylimääräinen vaha, jolloin juusto paljastuu alta. Leppäkertun pilkut voi painaa pillillä ja "kaivaa" pilkku pois coctailtikun avulla. Silmiksi sopii painaa mustia seesaminsiemeniä. Jaloiksi voit katkaista coctailtikkuja ja tökätä ne sitten juuston sivuille.

Koska juuston punaista vahakerrosta pystyi kaivertamaan coctail-tikullakin, oli turvallista antaa lastenkin tehdä hommaa. Poikamme innostui hommasta kovasti! Alla näette hänen omat toteutuksensa, jotka hän myös itse suunnitteli.

Maku Baby Bell originalissa on perusedaminen, mutta palluroita saa jostain näköjään cheddarisenakin.

Ranskalainen sitruunatorttu Halv åtta hos mig

Pidän hurjasti Livillä pyörivästä ruotsalaisten amatöörien illastusohjelmasta "Halv åtta hos mig". Minusta on kutkuttavan mielenkiintoista kurkistaa tavallisten ihmisten keittiöihin ja koteihin, sekä nähdä miten ihmiset suunnittelevat, organisoivat ja toteuttavat illalliskutsut ilman ammattikokemusta.

Se mikä ruotsalaisten touhussa ihmetyttää ja ärsyttää, on kaupasta ostetun jäätelön toistuva käyttö jälkiruuassa. Älkääkä ymmärtäkö minua väärin, jäätelö on hyvää ja toimii usein mainiosti jälkiruokana, mutta kovin paljoa se ei vaadi. Jotenkin ajattelisi että kun on oikein tv-ohjelmaan ilmoittautunut esittelemään isännän- tai emännäntaitojaan, vaatisi itseltään enemmän. Enkä lue tähän mukaan viime viikolla nähtyä persoonallisen hammaslääkärin itsetekemää jäätelöä, johon hän sekoitteli mukaan salaisena ainesosana Dijon-sinappia.

Harmistusta kerran taas puhkuessani tulin miettineeksi, että omat vierasjälkiruokamme pyörivät tällä hetkellä aika tiiviisti akselilla crème brûlée ja panna cotta. Jotta voisin jatkossakin mutista ruotsalaisten jälkiruokien yksipuolisuutta, päätin pyöräyttää jotain uutta vieraiden tullessa illallistamaan meille viime viikonloppuna. Päädyin Fran Warden "Bistroherkut" kirjasta poimittuun Sitruunatorttu-ohjeeseen.

Marmorikuvioinen pinta houkutti minua juuri tämän version äärelle, mutta tietenkään en saanut kiekuroita onnistumaan. Kirosin myös irtopohjavuuassa valmistuksen, sillä tehtyäni reunat liian mataliksi sain täytettä valumaan myös reunojen ja vuuan väliin ulkonäön kärsiessa. Torttu pääsi myös tummumaan hiukan liikaa reunoiltaan. Maku oli kuitenkin hieno, todella raikas. Luulenpa että kokeilen tätä seuraavan kerran viimeistään silloin kun aurinko helottaa taivaalla ja koristeeksi voi nyppäistä vaikka muutaman kukan luonnosta. Silloin teen tortun suosiolla piirakkavuokaan.

SITRUUNATORTTU
Tarte au citron

2,3 dl vehnäjauhoja
75 g kylmää voita pieninä paloina
0,3 dl sokeria
1 iso kananmuna

Täyte:
2 munaa
0,6 dl sokeria
1,75 dl kuohukermaa
2 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori

(siivilöityä tomusokeria päälle ripoteltavaksi)

Mittaa jauhot ja voipalat kulhoon. hiero ne sormenpäillä nopeasti murumaiseksi seokseksi. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Riko munan rakenne hyvin ja kääntele se taikinaseokseen tylpällä veitsellä. Muotoile taikina palloksi, kääri muovikelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi.

(Minä laitoin irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperia, josta reseptissä ei puhuta mitään. Ei liioin vuuan voitelusta). Kuumenna uuni 190 asteiseksi. Painele kylmää taikinaa kämmenillä työpöydällä ja kauli se sitten halkaisijaltaan 23 cm:n vuokaan sopivaksi niin että sitä riittää reunoillekin. Älä venytä taikinaa. Leikkaa (mahdolliset) ylimääräiset reunat pois ja pistele pohja haarukalla. Pane taikinapohjan päälle leivinpaperi ja tähän päälle paistokuulia tai esimerkiksi kuivia papuja. Paista torttupohjaa uunissa 20 minuuttia.

Vähennä lämpöä 160 asteeseen. Ota leivinpaperi ja paistokuulat pois. Paista pohjaa vielä 10 minuuttia.

Tee sillä aikaa täyte. Vatkaa munat ja sokeri. Ota kermamäärästä pois 2 ruokalusikallista myöhempää käyttöä varten ja lisää loput kermat vatkattuun seokseen. Sekoita joukkoon myös sitruunoiden mehut ja kuoriraasteet. Kaada täyte paistetun piirakkapohjan päälle ja paista 10 minuuttia. Valuta säästetty kerma tortun pinnalle marmorimaiseksi kuvioksi (jos osaat) ja paista torttua vielä 20 minuuttia niin että täyte jähmettyy.

Anna tortun jäähtyä kunnolla. Ripottele halutessasi pinnalle siivilöityä tomusokeria ennen tarjoilua.

Mustaherukkainen kuohuva

Kir royal on pomppinut lähiviikkoina silmilleni sieltä, täältä ja tuolta. Kun sain kuulla sen sisältävän Cassista, mustaherukkalikööriä, olin jo myyty ennen maistamista. Ja myös sen jälkeen. Minä rakastan mustaherukan makua ja väriä.

Oikeintehtyyn Kir Royaliin tulee shamppanjaa ja Cassista, joten tämä meidän kuohuviiniversio on pelkkä Kir. Halusin kuitenkin nimetä kuohuvan suomalaisittain, jotta se ei kuulostaisi joltakin välimallin ratkaisulta.

Mustaherukkalikööri tuo drinkkiin makeutta ja marjaisuutta. Kuohuviinin kepeys saa väistyä, kun mausta tulee tuhdimpi, paksumpi. Siksi tämä kuohuva sopii mielestäni erinomaisesti myös talviseksi juomaksi.

Tarjosimme juomaa tervetuliaisiksi pikku napostelupalojen kera, kun saimme rakkaita vieraita yökylään. Kuohuviininä toimi italialainen prosecco, sillä menukin sisälsi italialaisia herkkuja.

 

MUSTAHERUKKAINEN KUOHUJUOMA

1-2 cl mustaherukkalikööriä

10 cl kuohuviiniä

Drinkin voit koota kummin päin vain. Jos haluat liukuvärjätynoloisen juoman, lisää likööri kuohuviinin jälkeen. Mitä enemmän likööriä, sen makeampi drinkki.



Mademuhennos - muhevaa sesonkiruokaa

Shoppailureissullamme Nummelan torilla teimme taas kerran heräteostoksia. Kalakauppiaan kojussa meitä kutsui pieni, vajaa 400 grammainen made. Kala lähti matkaamme paitsi makunsa ja kausisuutensa vuoksi, myös sen takia että halusin harjoitella tämän kalan nylkemistä.

Made oli vasta toinen jonka vapautin nahoistaan, mutta hiukan pienemmällä pärräämisellä jo päästiin. Kiepautin veitsellä viillon mateen pään takaa ja irroittelin nahkaa hiukan lihasta. Kokeilin nahan repimistä sormivoimin, mikä ei onnistunut sitten lainkaan. Sormilla ei vain saa tarpeeksi pitävää otetta liukkaasta kalasta. Jukka toi avuksi tongit, joiden avustuksella homma pelittikin paljon paremmin. 

Sitten kala perattiin poistamalla sisuskalut avaamisen jälkeen. Maksaa emme ottaneet talteen, vaikka monet pitävätkin sitä herkkuna. Made huuhdeltiin ja niin ruuan teko saattoi alkaa.

Tatu Lehtovaaran kirjasta "Suomalaiset kalaherkut" löytyi maistuvan oloinen muhennosresepti, jonka päätimme toteuttaa kun kermaa oli juuri sopiva määrä jääkaapissa. Koska kalamme oli melko pieni, keitoksestamme riitti pienet annokset kahdelle aikuiselle. Muhennos oli kuitenkin niin tuhtia syötävää, että maltillinen määrä riitti hyvin kun kyytipoikana oli ruisleipää voisipaisulla. Ohjeistus on suoraan kirjasta, joka meidän syöntimäärillämme riittäisi viidelle tai kuudelle.

Tilli oli meillä kuivattua, mutta toimi hyvin niinkin. Kalaliemi löytyi pakkasesta itsekeiteltynä. Kirjassa ohjeistetaan että kalaliemen sijaan mateen voi hauduttaa myös liemessä johon on lisätty mausteita ja sipulia. Ruisjauhoilla tehty suurustus toi hentoista pilkuttuneisuutta keittoon. Meillä haudutusliemi ei jäähtynyt, vaan siivilöimme sen kuumana. Seuraavaksi kokeilen palsternakkaa muhennoksen sekaan, se passaisi varmaan oikein hyvin!

Muhennos oli täyteläistä, hurjan maistuvaa pakkaspäivän syötävää!

MADEMUHENNOS
viidelle

1 l kalalientä
900 g nyljettyä madetta
1 iso sipuli kuutioituna
nokare voita
600 g paloiteltuja perunoita
merisuolaa
muutama maustepippuri
2 laakerinlehteä
½ dl ruisjauhoja
3 dl kermaa
tilliä

Hauduta madetta kalaliemessä 15 minuuttia ja nosta se pois. Anna liemen jäähtyä ja siivilöi se.

Kuullota sipulia kattilassa hetki, lisää kattilaan perunat ja liemi ja hauduta kymmenen minuuttia. Mausta. Sekoita ruisjauhot kylmään kermaan ja kaada seos kattilaan. Hauduta kunnes perunat ovat kypsiä. Irrota mateen lihat ruodosta ja lisää ne kattilaan tillin kanssa.

Juhlavat juustokulhot

Nämä juustokipot ovat minusta hienon näköiset. Törmäsin niihin Kitchen Provocateur blogin coctail-kutsu postauksessa. Sivumennen sanottakoon että sieltä löytyi muutakin mielenkiintoista kuin nämä juustoherkut, esimerkiksi "punajuuria vaahtokylvyssä"  ja "pikku muna on pieni kiva"-lusikkasyötäviä.

Kokeilimme juustokippoja tervetulotarjottavina reilu viikko sitten. Silloin laitoimme kuppeihin pelkkää parmesaania. Maku oli mielestämme turhan tuju, niin parmesaanista kuin pidämmekin. Provocateur keittiön maukas vuohenjuustotahna täytteenä ei maistunut juuri lainkaan, koska parmesaani varasti koko tilan.

Tänään kokeilimme uudestaan juustokuppeja yhdistämällä 1 osan parmesaania ja 2,5 manchegoa. Jo löytyi omaan makuumme sopiva seos. Nämä kupit tarjoilimme alkupalaksi, pienimuotoisella salaatilla täytettynä. Salaatin virkaa tekivät pinaatinlehdet sekä (parhaat päivänsä nähneet) viikunat lohkottuna. Ylle tipauttelimme balsamicoa.

JUUSTOKUPIT
4 kpl

2,5 dl manchegoa raasteena
1 dl parmesaania raasteena

Yhdistä raastamasi juustot. Laita ne leivinpaperoidulle pellille neljäksi yhtä suureksi "levyksi" niin että juusto sulaessaan muodostaa yhtenäisen "lätyn". Laita uunin vierelle juomalaseja tms. joiden päälle aiot juustolevyt laittaa kuppiintumaan.

Lykkää pelti 180 asteiseen uuniin ja anna juustojen sulaa. Tähän menee noin 4 minuuttia. Kannattaa tarkkailla juustoja etteivät pala.

Ota pelti uunista ja anna juustolevyjen jäähtyä pienen hetken. Ihan vasta uunista tulleina juusto on liian lämmintä pysyäkseen koossa, mutta liikaa jäähtyneenä ei enää laskeudu kauniisti kupin muotoon. Nosta lastaa hyväksi käyttäen kukin levy oman juomalasinpohjansa päälle ja taivuta tarvittaessa reunoja alaspäin. Anna jäähtyä sekä valuttaa rasvojaan. Kymmenessä minuutissa kupit ovat käyttökunnossa.

Jos mielit tehdä pieniä kuppeja vaikka sormisyötäväksi, 1 ½ rkl juustoraastetta per kuppi on aika sopiva määrä. Tällöin kananmunakennon päälle laitettu sulanut juusto saa mielenkiintoisen neliöpohjaisen muodon. Käytimme myös snapsilaseja ja pyöreitä jääpalamuotteja antamaan pikkukupin muotoa.

Kalanpääkeitto Tallbergin tapaan

Pidämme kovasti "päästä häntään" (head to tail)-ajattelusta eli siitä, että ruhoista ja kaloista käytetään kaikki mahdollinen hyväksi. Olemme vielä kovin aloittelijoita asiassa, mutta opettelemme koko ajan lisää. Liemiä meillä keitetään kanan, kalan ja ravunperkeistä, kuten myös vaikka luisten liharuokien lopuista. Niitä sitten pakastetaan vaikka keittoja ja risottoja varten. Kokeilemme mielellämme vähemmän käytettyjä ruhonosia ja sisäelimiä. Kun eläin teurastetaan, on haaskausta syödä vain fileet ja paistit. Vähemmän käytetyt ruhonosat  ovat paitsi mielenkiintoisia ja usein edullisia, myös oikein laitettuna uudenlaisia makuja tarjoavia. Noilla ruhonosilla on tullut ruokaan monesti hienoa syvyyttä. 

Tätä taustaa vasten lienee helppo uskoa, että olin aivan hullaantunut nähdessäni uusimmassa, muutenkin huippumielenkiintoisessa Glorian ruoka & viinissä Kalanpääkeiton ohjeen. Reseptin oli lehdelle taituroinut arvostamani keittiöpäällikkö Sami Tallberg, joka on suuresti syyllinen villiyrtti-innostukseeni.

Keitto oli hienon makuinen, meidän makuumme tuhdin, sopivan mausteinen. Tähän kuitenkin lisättäköön, että ruokamme on usein maltillisesti maustettu eikä minkäänmoisista tulisuuksista voida puhua. Kun näytin ja kerroin lapsille mitä keitto sisälsi, poitsu tuumi että mielenkiintoista, mutta maistamalla tuomitsi keiton liian mausteiseksi. Minä pistin keittoon lopuksi lientä liiaksi, jolloin se oli turhan liemimäistä. Varovasti siis siinä vaiheessa. Tosin me puhuimme keskenämme, että loiro keitto olisi omiaan ottaa mukaan termospulloon talviselle retkelle.

Lohenpää lähti matkaan Nummelan torilta muiden kalaostosten jatkoksi. Aika komean kokoinen, kun huomioi leuan alla mittatikkuna olevan tulitikun. Tallberg ohjeistaa myös muiden kalanpäiden käyvän tähän hommaan.

Ruuanlaitto on syytä aloittaa kidusten poistamisella niiden mahdollisesti sisältämien bakteerien vuoksi. Parhaiten se kävi saksien avulla nipsien ja sormella hommaan avittaen.

Tältä näyttää poistettu kidus. Kalanpääkeittoon voi nakata sekaan myös pyrstöt ja evät. Kidusten poistamisen jälkeen kalanpää huuhdellaan hyvin verestä. Kalanpää kannattaa "avata" alareunasta niin huuhtelu helpottuu. Minä en saanut meinaten päätä puoliksi. Kalasta saa hyvän huuhteluotteen kun tunkee yhden sormen silmäreiästä sisään.

MAUSTEINEN KALANPÄÄKEITTO

ainakin kuudelle + lientä pakkaseen

1 (n. 750 g) lohenpää puolitettuna/"avattuna", kidukset poistettuna

1 keskikokoinen porkkana

1 keskikokoinen sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 lehtisellerin vartta

4 rkl öljyä

1 laakerinlehti

1 tl fenkolinsiemeniä (tai ½ fenkoli)

1 tl kuivattua (tai ½ nippua hienonnettua) tilliä

½ g sahramia

½(-1) hienonnettu chili (tai 1/3 tl kuivattua chiliä)

4 rkl tomaattipyrettä

3 dl hedelmäistä valkoviiniä

3 l vettä

2 keskikokoista perunaa

1 sitruuna

4 tl suolaa

2 tl mustapippuria

(ripaus cayennepippuria)

Kuori ja paloittele porkkana, sipuli ja valkosipuli. Hienonna lehtiselleri karkeaksi.

Kuumenna öljy suuressa kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää huuhdeltu, kidukseton lohenpää, kasvikset, mausteet ja tomaattipyre kattilaan. Kuullota seosta miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Ole valppaana, sillä tomaattipyre on hanakka tarttumaan kattilanpohjaan kiinni.

Kuori ja paloittele perunat. Lisää valkoviini kattilaan ja keitä seosta pari minuuttia. Lisää vesi ja perunat ja purista sitruunamehu joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna keiton porista miedolla lämmöllä kannen alla parin tunnin ajan. Lisää tarvittaessa vettä. Nestemäärän tulisi pysyä samana.

Valuta noin kolmasosa (minä laittaisin kokemuksellani enemmän) lientä kulhoon odottamaan. Soseuta keitto lohempäineen kaikkineen tehosekoittimessa muutamassa erässä. Minä etenin hommassa sauvasekoittimen avulla, pärräten. Homma kesti vähän turhan kauan ja luulempa että lopputulema olisi ollut rakenteeltaan miellyttävämpi jonkun muun vehkeen avulla. Lisää odottamaan nostettua lientä kunnes keitto on samettisen ohutta. (Kiettoon päätymättömän liemen pakastimme tulevia keitoksia varten).

Siivilöi soseutettu keitto (meillä sauvasekoittimella suristelun jälkeen keitosta löytyi ainakin muutama iso ruoto) ja tarkista sekä maku että paksuus. Rasvaisesta lohesta tehty keitto saattaa, Tallbergin sanoja lainatakseni, maistua raskaalta. Tällöin  mies kehottaa lisäämään sitruunamehua.

Annostele keitto lautasille ja ripottele cayennepippuria ylle. Meillä lusikoitiin keittoa ilman tätä pippurilisää, luomupaahtiksen kera. Loistavaa talviruokaa!

Pehmeät aamujuustomuffinssit hetkessä

Tämä maistuva ja unenpöpperössäkin onnistuva baakkelssi ratkaisi meillä useamman pulman kerralla:

• Mitä uutta tarjota yövieraille (ja omalle perheelle)heti aamusella?
• Mihin saada uppoamaan paljon ruokajogurttia isosta pöntöstä?
• Mihin laittaa murentuvaista juustoa, joka ei tykännytkään pakastamisesta vaan kuvittelee olevansa nyt sekuriittilasia?
• Mitä uutta kivaa saada kategoriaan "aamupala"?

Kädenvääntöä-blogin Pätkä oli löytänyt reseptin aikanaan Lettupannu-blogista, joka pistää ihmettelemään miksen minä ole sitä hoksannut sieltä. Räiskäleenkääntäjien, Hennan ja Santun ohjeilla on meinaten ennenkin startattu aurinkoisena aamuun.

Aamiaismuffinssit pärjäävät maun puolesta ihan itsekseenkin, mutta tuorepinaatti-kylmäsavulohilisä tuo mukavan ylellistä tuntua!

AAMIAISMUFFINSSIT 
12 kpl

4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl soodaa
½ tl suolaa
½ dl rypsiöljyä
n. 5 dl maustamatonta jogurttia tai piimää
halutessasi juustoraastetta

auringonkukansiemeniä tai vastaavia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. (Jos muffinssivuokasi on muuta kuin silikonia, kehoitan voitelemaan sen kiinnitarttumisen ehkäisyksi). Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja jogurtti, sekoita. Lusikoi silikonivuokaan. Ripottele päälle siemeniä. Paista uunissa 15-20 minuuttia.

Samalla uunilla tein myös minivuuissa suklaamuffinsseja 70 prosenttisesta suklaasta.

Jänistä etruskimetsästäjän tapaan

Meillä on jo pitkään ollut halu kokata jänistä. Suvussa vain ei satu olemaan jänönmetsästäjiä, kuten ei metsästäjiä lainkaan. Emme muutenkaan ole pystyneet osuttamaan tiellemme loikkijaa lihatiskistä tai pakastealtaassa. Sitten yhtenä päivänä sain idean tiedustella asiaa paikalliselta K-Extra-kauppiaalta. Hän otti pupu-asian heti hoitaakseen ja soitti jo alta tunnin päästä takaisin. Tilaukseen meni reippaan kilon verran luomujänistä pakasteena.

Viikko soiton jälkeen haimme päättömät, sulaneet jäniksemme kotiin ja aloitimme vierasruuan valmistelun. Valmiiksi katsottu resepti saa menetelmällään kuulemma "jänikseen ja kanaan kaikki villien etruskikukkuloiden makuvivahteet". Tiedä tuosta, mutta hyvää oli! Hitaasti kokoonkeitetty rosmariiniviini sekä yrtit tekivät paitsi lihasta, myös kastikkeesta hurjan maistuvaa.

Maxine Clarkin "Makuja Toscanasta", josta resepti on peräisin, suosittaa käyttämään myös jäniksen maksaa valmistuksessa. Tätä meillä ei ollut. Minä hajapää unohdin myös lopussa lisätä oliivit, vaikka olin ne valmiiksi ostanut. Ne olisivat kieltämättä tuoneet annokseen ulkonäköplussaa, kuten myös päälle ripoteltava lehtipersilja.

JÄNISTÄ ETRUSKIMETSÄSTÄJIEN TAPAAN

coniglio alla cacciatora etrusca

neljälle

1 iso jänis tai kaksi pientä, noin 1,5 kiloa

4 isoa valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

1 tl rouhittua mustapippuria

1 rkl rosmariinia/2 oksaa silputtuna

1 pullo puolikuivaa valkoviiniä

2 rosmariinioksaa

6-8 rkl oliiviöljyä

85 g pancettaa tai pekonia

1 sipuli silputtuna

1 porkkana paloiteltuna

1 varsiselleri pilkottuna

6 tuoretta salvianlehteä

noin 3 dl kasvislientä

jäniksen maksa

200 g meheviä mustia oliiveja kivettöminä

merisuolaa

mustapippuria myllystä

Paloittele liha kuuteen-kahdeksaan osaan. Sakset ovat nyt kova juttu! Huuhtele ja kuivaa lihapalat. Sekoita valkosipuli, rosmariini, 1 tl suolaa ja 1 tl pippuria kulhossa tai kuten me, morttelissa. Hiero seosta lihapalojen pintaan. Peitä ja anna marinoitua vähintään 2 tuntia, meillä reipas viisi.

Kaada sillävälin viini teräskattilaan ja nakkaa perään 2 rosmariininoksaa. Anna kiehua, kunnes viini on kiehunut kokoon noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Nosta sivuun ja anna jäähtyä.

Kuumenna öljy padassa. Lisää pancetta, sipuli, porkkana ja varsiselleri. Paista näihin hiukan väriä. Lisää lihapalat kasvisten joukkoon ja sekoita. Anna kypsyä, kunnes liha alkaa saada hiukan väriä.

Lisää salvianlehdet. Siivilöi joukkoon kokoonkeitetty viini. Lisää pataan kasvislientä sen verran että lihat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, peitä puolittain kannella ja anna hautua hiljalleen noin 45 minuuttia. Kääntele lihapaloja silloin tällöin.

Nosta liha vadille. (Lisää kastikkeeseen maksa ja) soseuta kastike sauvasekoittimella tai muulla vastaavalla. Pane lihapalat takaisin pataan. Lisää oliivit ja jatka kypsentämistä noin 10 minuuttia, kunnes ruoka on lämmennyt kokonaan. Jos kastike tuntuu liian tönköltä, lisää hiukan kasvislientä.

Meillä jänispata tarjottiin polentapuuron ja salaatinlehtien kanssa.

Viininä toimi 5 tuntia decantoitunut (ha haa! kerrankin muistettiin!) etelä-Italialainen luomuviini Castello Ducale Aglianico 2008. Koko seurueemme aikuisväestö piti tästä mausteisen täyteläisestä, pehmeästä punaviinistä. Tuoksussa erottui selkeästi kardemumma.

Artisokkatahnaa ylihelposti

Nyt tuli tehtyä huippulöytö Kädenvääntöä-blogista! Lopputulema kuulostaa omiin korviini fiiniltä ja kuitenkin tekotapa on yksinkertainen ja nopea. Raaka-ainelistakaan ei päätä huimaa. Maku on hieno ja mukavaa vaihtelua öljyllä pehmitettyyn voihin.

En oikein pidä säilöttyjen artisokkien mausta, mutta tässä tahnassa säilyke toimii. Samoin se tekee muuten tässä suolaisessa piirakassa. Päädyin käyttämään Pitkän ja reseptiä kokeilleen Jannan suosituksesta Pirkan Parhaat sarjan artisokansydämiä. Valkosipulit olivat luomulaatuisia.

ARTISOKKATAHNA

1prk (290/160g) artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä

Soseuta sauvasekottimella artisokansydämet ja valkosipulinkynnet. Lisää artisokkapurkin öljyä joukkoon vähän kerrallaan kunnes olet saanut aikaan sopivan rakenteen. Meillä öljyä jäi noin puoli purkkia, jolloin tahna oli ihanan paksua.

Fenkolikeitto savukalalla

Tänä viikonloppuna sormissamme on syyhynnyt poikkeuksellisen voimakas uutuuksienkokeiluhalu. Syyhyssä oli riskinsä, sillä saimme vahvistusta vuorokauden ajaksi yhden porilaisperheen verran. Tyttäremme kummit saapuivat meille meinaten yökylään. Iloksemme ruokakokeilut onnistuivat (paljon paremmin kuin allekirjoittaneen kortinpeluu tässä porukassa)!

Lauantai-illan menu näytti seuraavanlaiselta

fenkolikeitto lämminsavulohella

vaalea luomuleipä ja artisokkatahna

*

toscanalainen yrttinen jänispata

puuropolenta

salaattisekoitus

*

mesiangervolla maustettu crème brûlée

juomana etelä-Italialainen luomupunaviini 
Castello Ducale Aglianico, 2008

Alkukeitto löytyi Joulupukin tuomasta Silver Spoonista. Keitto oli hyvin yksinkertainen sekä raaka-aineiltaan että valmistustavaltaan ja oikein maukas. Fenkolin maku meni hienosti yksiin lämminsavulohen kanssa! Seuraavalla kerralla ehkä lämmittäisin kalaa hiukan ja tarjoaisin jotain raikasta, kevyttä valkoviiniä keiton seuraksi.

Alkuperäisessä reseptissä keittoon lisättiin tilliä, me etenimme tässä kohtaa fenkolihiutavilla (eli noilla lehdillä). "Double cream" kääntyi ranskankermaksi. Me myös kuullotimme fenkolia hieman ennen keittämistä.

FENKOLIKEITTO SAVULOHELLA

neljälle

25 g voita

3 fenkolia pilkottuna

1 rkl ranskankermaa

80 g savulohta pilkottuna

fenkoli"lehtiä" (tilliä)

suolaa ja mustapippuria

Sulata voi kuumassa kattilassa. Lisää fenkolit ja kuullota hetki. Lisää 5 ruokalusikallista vettä ja keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää sekaan toiset 5 rkl vettä, fenkolinhuituvia ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma. Me lisäsimme myös runsaasti vettä, koska keitto oli makuumme ihan liian paksua. Kiehauta ja mausta. Lisää pinnalle ennen tarjoilua (tilliä tai fenkolinhuituvia ja) lämminsavulohta.  

Lettuvinkki

Työkaverini vinkkasi täyttämään letut vuohenjuustolla ja lakkahillolla sekä kermavaahdolla. Vuohenjuuston ystävä Jukka kiitti vinkistä - kyllä maistui, ilman kermavaahtoakin!

Voissa paistetut muikut

Rapeaksi paistetut muikut ovat ihan ylivertaisen hyvää ruokaa! Sen vuoksi olinkin hyvin hämmästynyt, että vaikka blogistamme löytyy useita mainintoja kyseisestä kalaruuasta, ei sen valmistusta tällä tavalla ole reseptoitu mitenkään. Viitteellinen resepti tosin ei sisällä kummoistakaan ohjeistusta, mutta ruokana tämä ansaitsee ehdottomasti paikkansa blogissamme.

Tällä kertaa pikkumuikut tarjottiin Lapin puikulaperunoista tehdyn muussin ja puolukkasurvoksen, sekä karamellisoitujen sipulien kanssa. Tyttäremme taisi kiteyttää kaikkien tunnot tokaistessaan rouskeen keskeltä: "Ompa tosi hyviä pyrstöjä!".

VOISSA RAPEAKSI PAISTETUT MUIKUT

neljälle

500 g muikkuja

reilusti voita

ruisjauhoja

suolaa

valkopippuria

Laita lautaselle ruisjauhoja. Sekoita joukkoon suolaa ja valkopippuria.

Kuumenna paistinpannussa reilu nökäre voita.

Kieritä kokonaisia pikkumuikkuja  maustetuissa jauhoissa ja nakkaa voiselle, kuumalle pannulle. Paista kalat molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja siirrä lämpimälle lautaselle odottamaan seuraavan satsin paistumista.

Ruokajuomaksi tällaisen voisen, rapsakan ruuan kanssa sopii mainiosti olut. Meillä se oli tällä kertaa Nokian Panimon Keisari Talvi, jota ostamme kyllä toistekin. Pidimme sen pehmeästä mausta kovasti!

Sulaneen juuston äärellä

Eilen oli kovasti kylmä, mutta touhukas lomapäivä Savossa. Järvenjäällä pyörittiin ympyrää napakelkassa ja narrattiin kaloja, jotka eivät kuulemma mahtuneet pilkkimisaukosta ylös - ne oli siis jätettävä järveen. Tällaisen päivän päätteeksi on rentouttavaa istahtaa saunapuhtaana fonduepadan ääreen ja turista leppoisia.

Toisinaan fonduessa käy niin, että juusto klimppiytyy koko ajan. Eilinen setti onnistui kuitenkin niin nappiin, että kirjoitetaanpa heti ohje ylös tulevia leipäpalanuittokertoja varten. Perinteikkään kirsikkaviinan tilalla meillä oli nyt omatekoista luumulikööriä, jonka "valmistus" onkin sitten jo toinen juttu.

Aloita fonduesyöminkien valmistelu pilkkomalla kastettavat. Meillä juustomassaan upotettiin tällä kertaa hiukan kuivahtanutta vaaleaa Papan leipäkoneleipää, lohkottuja luumuja (henkilökohtainen suosikkini), sekä päärynää ja omenaa kuorittuna ja paloiteltuna.

JUUSTOFONDUE

neljälle

4 dl valkoviiniä
300 g gruyere-juustoa
300 g emmental-juustoa
2 cl luumulikööriä (kirsikkaviinaa)
1 rkl perunajauhoja

Raasta juustot. Kuumenna valkoviini padassa liedellä. Lisää juustoraaste joukkoon. Sekoita miedolla lämmölllä tasaiseksi koko ajan sekoitellen. Sekoita perunajauhot tilkkaan luumulikööriä. Lisää seos kuuman viinin joukkoon koko ajan sekoittaen.

Siirrä pata fondue"telineeseen" sytytetyn liekin ylle ja nautiskelu voi alkaa! Keihästä haluamasi kastettava fondue"haarukkaan" ja kasta juustomassaan. Sitten vain hiukan jäähtyneenä suuhun ja seuraavaa upottamaan!

Viininä meillä oli padassa ja laseissa Heinolan Heilasta ostettu, takana kuikuileva viherherukasta tehty "Kuiva Pihamaa". Viini oli oikein mukava tuttavuus, jota haluamme varmasti kokeilla myös kalan kanssa. Olin oikeasti ihan yllättynyt viinin raikkaasta mausta.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä teillä kastetaan fonduepataan? Ihan vaikka seuraavaa nautiskelukertaakin silmällä pitäen.

Askarteluruokaa: Peruna-kuhatäytteiset raviolit kirsikkatomaatti-basilikalla

Olipas ihana askarrella koko perheen voimin. Lapset väänsivät pastataikinaa ja painoivat raviolimuottia, me aikuiset teimme loput kun valmistimme kalatäytteisiä ravioleja. Kyllä maistui!

Mallia otimme Maxine Clarkin "Makuja Toscanasta"-kirjasta, jossa kuhan tilalla oli käytetty liotettuna suolattua turskaa eli baccaláa. Täytteemme siis poikkeavat ohjeistetusta kalan verran. Jos täytetyn pastan vääntäminen ei ole tuttua, on pakko mainita ettei homma ole niin monimutkaista kuin aluksi voi vaikuttaa.  Me voisimme väittää että se oli jopa kivaa!

KUHARAVIOLIT TOMAATTIEN KERA

pääruuaksi neljälle aikuiselle , 105 kappaletta (pieniä)

PASTA

4 ½ dl durumjauhoja tai tipo 00-jauhoja

3 munaa

1 rkl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä

Pastan vääntöön ohjetta täältä. Jätä lepäämään puolekis tunniksi, jonka aikan voit valmistaa täytteen.  

TÄYTE

250 g perunoita
3-4 valkosipulinkynttä kuorittuna
250 g kuhaa
1 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl tuoretta lehtipersiljasilppua
merisuolaa
mustapippuria myllystä

Keitä kuoritut perunat ja valkosipulinkynnet pehmeiksi. Kypsennä kala. Me paistoimme kuhan pannulla. Poista ruodot ja hajota kalan liha "hiutaleiksi". Muhenna potut ja valkosipuli. Sekoita joukkoon kala ja öljy. Lisää persilja ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Siirrä seos pursotinpussiin tai muovipussiin, jonka kulmaan leikkaat reiän.

Kauli pastataikina mahdollisimman ohueksi, koneella tai kaulimella. Laita pastataikinalevyt jauhotetulle alustalle. Pursota taikinalle täytekökkäreitä sopivin välimatkoin.

 

Kasta sormenpäät vesiastiaan ja voitele täytteiden ympäriltä vesisormilla taikinaa - tämä liimaa pastalevyt yhteen. Ole tarkkana ettei liimavettä tartu leivonta-alustaan, sillä silloin jatkossa taikinakin tarttuu siihen. Nosta päälle toinen pastalevy ja painele levyjä yhteen, jotta ilmakuplatkin poistuvat.

Painele tällaisella työkalulla raviolit irti levystä tai tavallamme valjasta lapsi hommiin. Toki taikinapyörää tai veistäkin voi käyttää. Ylijääneet pastat voi mytätä kokoon ja surrauttaa taas läpi pastakoneen.

Siirrä keittovalmiit raviolit jauhotetulla alustalle, jotta eivät tartu kiinni. Toista kunnes täyte ja taikina loppuu.

Kuumenna kiehuvaksi iso kattila vettä ja mausta suolalla. Odottaessa veden kiehumista valmista alla oleva kastike.

KASTIKE

4 rkl oliiviöljyä

350 g kirsikkatomaatteja halkaistuna

2 rkl tuoretta basilikasilppua + hiukan tarjoiluun

Kuumenna öljy kuumaksi. Lisää tomaatinpuolikkaat ja anna kiehua pari kolme minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää basilika.

Kypsennä ravioleja kolmisen minuuttia. Valuta hyvin ja pyörittele pienessä määrässä öljyä. Tarjoile raviolit yhdessä tomaattikastikkeen ja basilikanlehtien kanssa. Ei ole pahitteeksi kaataa lasiin myös hyvää valkoviiniä.

Vuoden 2010 listausta pohjamudista huippuhetkiin

Seuravassa listauksia vuoden 2010 varrelta. Kuten joululahjasaamisia, näitäkin on mielestäni tosi mielenkiintoista lukea. Omansa tältäkin vuodelta ovat listanneet ainakin Pastanjauhajat ja Jokapäiväistä leipää. Mitkä olivat omia ruokaisia huippuhetkiäsi menneenä vuonna 2010?

OMAT SUOSIKKIMME

Tammikuussa on herkuteltu vaikka millä, mutta Kebab kotikonstein ja Polentapanerointi lihapullissa jäivät lähtemättömästi mieleen.

Helmikuussa fetaisa kaalilaatikko ja mustekalan musteella värjätty pasta olivat ylitse muiden.

Maaliskuun parasta antia olivat palsternakkapitoiset konjakkisimpukat.

Huhtikuussa meidät maullaan yllättivät pasha ja tahmaiset häränhännät. Positiivisesti.

Toukokuun parasta antia oli Äitienpäivähemmottelu kokonaisuutena.

Kesäkuun huippujuttu oli sormisyötävä uusista perunoista, savumuikusta ja friteeratusta nokkosesta.

Heinäkuussa nautiskeltiin Pariisissa varsinkin piknikeillä ja kotosuomessa bataatti-cheddartäytteisiä munakoisolääröjä.

Elokuussa olisi vaikka mitä, mutta mainitaan nyt vaikka ensimmäiset vierailumme Michelin-tähtipaikkoihin. Ne tapahtuivat Lontoossa Locandaan ja Arbutukseen. Kototerassilla rouskutettiin tortillaan kiedottuja friteerattuja siikapaloja. Ja isomaksaruohoa.

Syyskuussa natusteltiin sieniä oikein urakalla. Meille maistuivat hurjan hyvin esimerkiksi herkkutatticarpaccio ja tattipanerointi kalan yllä.

Lokakuun herkkua olivat crème brûlée ja pekoniin kiedotut barbequekanarullat.

Marraskuussa laitettiin silakoita etanapannuun ja voitettiin mahtava lahjakortti arvonnassa osallistumalla kilpailuun minttuyrttisellä After Eight-kakulla.

Joulukuussa nautiskeltiin valkoviinejä ja mereneläviä Lanzarotella. Joulupöydästä parhaiten mieleen jäi maa-artisokat muikunmädillä ja tillimurulla.

RIMANALITUKSEN KÄRKISIJOJA hallitsevat mokahampit ja lampaanjalan kaasugrillaaminen tiukan tuulisessa pakkaskelissä.

Vuoteen sisältyi ihan HUIPPUJA BLOGITAPAHTUMIA, joista kärkikolmikkoon kiilaavat saaristoviikonloput Nelleläisten kanssa, Oulun pilleet Pastanjauhannan synttäreillä ja Kiehuu-kirjan julkistustilaisuus.

JA VIELÄ KATSAUS GOOGLE ANALYTICSIIN

Suosituimmat sisällöt etusivun jälkeen

1. Marinoidut herkkusienet
2. Piimäjuusto
3. Vaniljainen panna cotta limoncello-mustikkakastikkeella

Lukijoita blogiimme tulee lukuisammin

1. googlen kautta
2. suoraan
3. Pastanjauhajien kautta

Eniten lukijoita saapuu

1. Suomesta
2. Ruotsista
3. Iso Britanniasta

Viittaavat sivustot, joiden kautta tultu meille

1. Pastanjauhantaa
2. Blogilista
3. Siskot kokkaa

Avainsanat, joilla meille on löydetty

1. sillä sipuli
2. kanawokki
3. blinit (oluella, tattariblinit hitaasti, Moskovassa)

...joista kanawokki on kyllä hieman nolo. Taitaa olla viimeisiä kertoja kun on käytetty valmiiksimarinoitua broiskunlihaa. Olisi varmaan aika tehdä päivitetty versio.

Hauskimmat avainsanat, joilla blogiimme on päädytty

• ruma salaatti
• meri-tuuli lindströn sillä sipuli (Kiitos kunniasta mutta en ole Lindströmin Merituuli)
• mistä reima salonen silakka
• lasten hevos pelit
• älä tule paha kakku älä tule vaan
• voisipulivoi
• virpi - rakkaus on hulluu (suosittelen tiedustelemaan Peruspöperölästä jos haku on kysymyksenomainen)
• vilkuttaa metsän reunassa on vanha japaniaan
• viagra tikkari
• vehnäjauhojen desimäärä toisilla jauhoilla

Kävijäennätys tehtiin 30.12.2010

Kuvat ovat blogissa ennen julkaisemattomia, tekstiin liittymättömiä.