lauantai 24. heinäkuuta 2010

Amelien jäljissä Pariisin maisemissa 2/3

RA-KAS-TAN Amélie elokuvaa.

Jos et ole sitä vielä nähnyt, suosittelen lämpimästi! Amelie-leffa on kokoelma pieniä, kauniita kuvia ja yksittäisiä, mutta toisiinsa nivoutuvia tapahtumia. Se on kertomus rakkaudesta, hyväntahtoisuudesta ja siitäkin, miten ilkeys palkitaan liian pienillä tossuilla ja puhelinnumeroiden pikavalintojen uudelleenohjelmoinnilla.

Elokuvarakkauteni takia raahasin perhettäni pitkin Pariisia, pääosin Montmartren kaupunginosassa paikasta toiseen huokaillen onnellisena: "Täällä se kaikki ihana tapahtui". Osa tapahtumapaikoista on niitä "perinteisiä" nähtävyyksiä, mutta toisinaan päädyimme ihanille pikkukujillekin, jonne tuskin olisimme muuten eksyneet.

Vaikka valokuvat eivät koskaan voi toistaa sitä tunnelmaa, jota paikanpäällä kokee, jaan tässä nyt elokuvan filmauspaikkoja teillekin. Elokuvassa viljellään kosolti suoranaisia osoitteitakin, joten paikat on helppo löytää. Myös täältä löytyy hyviä vihjeitä.
Elokuvan päähenkilö, Amelie Poulain, työskentelee Brasseriessa nimeltä Cafe des 2 Moulins. Paikka löytyy helposti Rue Lepic:n ja Rue Cauchoisin kulmasta.

Paikka on aika eri näköinen kuin elokuvassa, eikä tupakkakauppaa esimerkiksi ole lainkaan. Tunnelma on silti paikallaan ja oudosti sitä odotti kanta-asiakkaiden pian ilmestyvän paikalle.

Listalta löytyy Amelian aamupala, mutta me valitsimme leivät. Jukka Croque Monsiurin ja minä Club Sandwitchin ranskiksilla. Lapset närppivät kuumuudessa annoksistamme ranskiksia. Molemmat setit olivat oikein hyviä, pääosin maistuvan juustonsa ansiosta. Olimme jotenkin yllättyneitä, että tällaisessa "turistirysässä" saa oikeasti hyvää ruokaa.
Vessan sisustusta. Seinältä löytyy mm. puutarhatontun lähettämiä Polaroid-kuvia maailmalta (54:30). Ne saivat minut aikoinaan nauramaan ääneen elokuvateatterissa.

Leffan vessakohtaus (1:03:15) ei nyt toistunut, uteliaille kerrottakoon. (Lapset olivat mukana) .
Jälkiruuaksi valitsimme itseoikeutetusti Créme brûléen.

Hän (Amelie) nauttii elämän pienistä iloista kuten... (11:54) Créme brûléen pinnan murtaminen teelusikan kärjellä.
Notre Dame liittyy myös olennaisesti Amelien elämään. Tytön äiti nimittäin kuolee etuovella jäädessään itsemurhahyppääjän alle.
Sacre Coeurin kirkon portaat ovat hyvin suunnitellun valokuvakansion palautuskohtauksen näyttämönä (1:09:42). Portaiden alapäästä löytyy leffassakin nähty venetsialaisin kuvin koristeltu karuselli, jossa lapsemme kävivät pyörimässä hevosten selässä parin euron edestä.

Rue des Trois Freresiltä, Pass des Abbessesin kulmalta löytyy Amelien käyttämä vihenneskauppa. Se ei vain valitettavasti ollut auki vierailuhetkellämme.


Vihanneskaupan apulaisena on sympaattinen Lucien. Amelie pitää hänestä ja siitä miten hän käsittelee jokaista endiiviä kuin haurasta arvoesinettä. (18.06).
Tähän Lamarckin metroasemalle Amelie saattaa käsikynkässään sokean miehen kuvailtuaan ensin tälle kadun tapahtumia (33:35).
Elokuvan kohtauksia on kuvattu myös Gare de L'estin ja Gare du Nordin rautatieasemilla. Esimerkiksi pätkä jossa Amelie kävelee puutarhatonttu kainalossaan (38:20) on kuvattu näiltä paikkein pohjoisella asemalla.

Oikein hyvä kuvaus Amelie-leffasta on lausuttu Kati Sinisalon suulla:" --- elokuva väittää ihan pokkana, että elämä on ihanaa".


Vastaavantyylisiä kiertokävelyitä olemme harrastaneet myös Venetsiassa. Toinen tallattiin kummitustarinoiden innoittamana, toinen Donna Leonin dekkareiden perusteella.

13 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ihana Amelie kierros:-)

kirsimaria kirjoitti...

Ihana kirjoitus! En ole ihan hirmu paljon innostunut Pariisista kaupunkina, mutta kierroksesi antoi sille ihan uutta hohtoa. Tämä todella antoi hyvää tuulta!

Merituuli kirjoitti...

Yaelian ja kirsimaria: Niin oli ihana kierros! Muitakin leffamaisemia Pariisista löytyy kosolti, mutta itseä kiinnosti ensisijaisesti Amelia. Ehkä seuraavalla kerralla otamme käsittelyyn jonkun toisen leffan :)!

Olipa ihanaa jos antoi hyvää tuulta. Siitä Ameliessakin minusta on kyse!

Anna kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus. Itsekin olin tuolla Montmartrella uutena vuonna ja käytiin katsomassa tuo Amelien kahvila. Hauska nähdä paikkoja, joita on leffassa nähnyt, jotenkin paikka herää henkiin ja on paljon mielenkiintoisempaa kuin vain normaali turisteeraaminen.

Nelle kirjoitti...

Teillä on kyllä kaikesta päätellen ollut ihana reissu. Tykkään tuosta rennosta asenteesta, jolla menitte kierrosta läpi lasten kanssa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Aika kiva sattuma, olimme viikko sitten Pariisissa ja samoissa merkeissä kiertelimme Montmarten kukkulalla.
Tällä kertaa keskityimme muuten "ei turistikohteisiin" ja matka oli jälleen antoisa.

Jytis kirjoitti...

Oiii, ihanaa teemakuljeskelua! Meidän pihaan on ilmestynyt sellainen pieni puutarhatonttu ja joka kerta hymyilyttää kun näen sen, Amelie mielessäni.

Rva Patalintu kirjoitti...

Myös musta Amelie on yksi ihan parhaita elokuvia, siitä tulee niin hyvälle tuulelle, aina. Mä en tykännyt Pariisista yhtään kun siellä 9 vuotta sitten kävin, mutta siihen oli monta vaikuttavaa tekijää; väärä seura, väärä ajankohta, väärä vuodenaika... Ehkä mä vielä joskus annan Pariisille (ja ennenkaikkea pariisilaisille) uuden mahdollisuuden - tällainen Amelie-kierros olisi paljon parempi ajatus kuin ne "pakolliset" nähtävyydet, jotka ovat jo liian tuttuja jokaikisestä kirjasta, leffasta, lehdestä...

Merituuli kirjoitti...

Anna: Näytettiin reissun jälkeen lapsillekin elokuvaa ja he hihkuen bongailivat tuttuja paikkoja :).

Nelle: kyllä me rakastuimme Pariisiin koko perhe. Lapset kysyivät emmekö voi jäädä pidemmäksi aikaa ja kysyivät jo koska tulemme seuraavaksi. Pikkumies esimerkiksi olisi halunnut nähdä Eiffelin iltavalaistuksessa (muutenkin kuin lentokoneesta käsin). Jäipä jotain ensikertaan ;).

Ano: tuo kaupunki on kyllä ihana. voi keskittyä tai sitten ei ja aina nauttii :).

Jytis: ihan varmasti hymyilyttää. Kaappaa joku kerta kainaloon ja lähetä reissuta kuva :).

Patalintu: hyväntuulisuus on kyllä tuon leffan ihanuuksia, samaa mieltä - aina! mä luulen että Pariisi olisi yltiöromanttinen myös pienessä tihkusateessa syksyllä, kun lehdet putoilevat puista ja likistyy rakasta vasten saman sateenvarjon alla (vaikka oikeasti sillä lailla käveleminen on ihan hemmetin hankalaa ;)

pikkusisko-p kirjoitti...

ooooh, ihana postaus, ihana pariisi, ihana amelie!

nyt mä
1) katon amelien
2) kehystän tuliaisenne
3) matkustan pariisiin.

:)

Merituuli kirjoitti...

pikkusisko-p: mä olin VARMA että tykkäisit! lainaa sitten tuo meidän turismikirja kun merkkailimme siihen valmiiksi paikkoja. koskas lähdet?

pikkusisko-p kirjoitti...

hih, no en tiiä. oon niin saamaton matkustelussa, mut kyllä mä meinasin ens yön viettää matkailusivustoja kytätessä. tosin mun kaverit tuskin on innostuneita tän tyyppisestä matkakohteesta, mut enköhän mä jonkun pakota. :)

Merituuli kirjoitti...

no sitten sun kaverit on ehkä hiukan omituisia ;D

Blog Widget by LinkWithin