tiistai 31. elokuuta 2010

Isomaksaruohossa on ihana tekstuuri!

Ei paljoa lisättävää otsikkoon. Tykkäämme!

Isomaksaruohoa löytyy luonnostakin, mutta myös puutarhasta. Omat lehtemme olemme nyhtäneet äitiemme puutarhoista - luvalla, emme kai muuten uskaltaisi sitä täällä mainitakaan. Jukan äiti oli myös ruotinut puutarhaansa ja sysännyt syrjään pari isomaksaruohopuskaa jotka me nyt istutimme omalle pihallemme. Lapsiemme mummu puhui jotain jostain kauniista kukista, mutta me vakuutimme istuttavamme pihallemme vain kaikenmoista syötävää.

Tallberg kertoo Villiyrttikeittokirjassaan isomaksaruohon soveltuvan salaatin lisäksi myös kala-ja äyriäisruoille. Lehdet voi hyödyntää raakana, tai kevyesti, maksimissaan 10 sekunttia ryöpättynä.
Me olemme käyttäneet isomaksaruohoa salaatissa raakana.

Kesäkurpitsankukkia friteeratessamme kokeilimme upopaistaa öljyssä myös näitä ihanuuksia. Taikinaiset lehdet pullistuivat hauskasti öljyssä pulputessaan. Friteeratut isomaksaruohon lehdet olivat näin sisältä aivan onttoja. Maku oli hyvin erilainen kuin tuoreella, ei yhtään niin hieno. Sitä paitsi vieno maku erottui aika huonosti taikinan takaa. Suutuntuma ei ollut mehevä, pikemmin aika niljakas jos pelkkä lehti ilman taikinaa osui suuhun. Hauska kokeilu kuitenkin!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Syysruokaa - sienitäytetyt kesäkurpitsankukat friteerattuna

Olen jo kauan haaveillut friteeratuista kurpitsankukista, varmaan siitä asti kun näin ne Kasvimaalta Keittiöön blogissa. Ja vain tuokio myöhemmin sain aikaiseksi.

Köyliön mummulareissulta saimme mukaan mm. kesäkurpitsankukkia. Omalla pihallamme kasvanut, ÄijäArin tuoma kurpitsa on myöskin kukkimisvaiheessa, mutta nuo keltaiset kaunokaiset olivat menneet jo huonoiksi.

Koska mummulan ympäröivistä metsistä löytyi myös sieniä, sain ajatuksen täyttää kurpitsat sieni-sipuliseoksella. Ajatus osoittautui oikein maistuvaksi ja toimivaksi.

Pähkäilin, että täytetyt kukat pysyvät kyllä kiinni, jos ne laittaa suppuun friteeraustaikinasta nostamisen jälkeen. Taikina kun jäykistyy heti friteerattavan ympärille koskettaessaan kuumaa öljyä. Näin kävikin!

TATTI-SIPULITÄYTTEISET KURPITSANKUKAT FRITEERATTUNA
ohje neljälle kukalle

pari tattia tai muuta metsäsientä
sipuli
mustapippuria
suolaa

4 kesäkurpitsankukkaa

1 dl kivennäisvettä
1 dl vehnäjauhoja

Puhdista ja pilko tatit. Pilko myös sipuli. Paista pannulla hetki. Mausta.
Otin kukkien sisältä pois emin (tms.), mutta en tiedä onko se pakollista. Lusikoi sisään sieni-sipulitäyte.

Sekoita jauhoista ja kivennäisvedestä frittitaikina. Tämä on hyvin yksinkertainen versio, mutta toimiva. Nesteenä voit käyttää myös esimerkiksi olutta, mutta arvelin tässä kivennäisveden toimivan paremmin makunsa puolesta.
Käytä kukat taikinassa. Kierrä terälehtiä hieman yhteen tai suppuun. Nosta 180 asteiseen rypsiöljyyn (digitaalinen paistolämpömittari auttaa oikeassa lämpötilassa pysymisessä). Kääntele muutama minuutti, kunnes kukat ovat kauniin kullankeltaisia. Nosta talouspaperin ylle, joka imee ylimääräiset öljyt. Ripsi päälle sormisuolaa ja nauti heti.

Mieti rouskuttaessa mitä muuta voisit täytteenä käyttää...!

torstai 26. elokuuta 2010

Arbutus ja Lontoon muita herkkuja 3/3


Arbutus valikoitui toisen iltamme ravintolakohteeksi Lontoossa tutun suosituksesta. Pidimme nettisivun luomasta tunnelmasta ja sesonkisuudesta. Varaus oli helppo tehdä netissä. Opimme vasta myöhemmin että tälläkin paikalla oli Michelinin tähti.

Arbutus oli kaikenkaikkiaan paljon rennompi kuin edellisillan Locanda, joka sekään ei kyllä ollut jäykkä. Täällä tarjoilija vain käyttäytyi paljon vapaammin, eikä esimerkiksi sommelieria ollut erikseen. Hinnat olivat paljon maltillisemmat ja viinilista helpompi hallita. Turha silti vertailla, molemmille on aikansa ja paikkansa. Tarjoilijamme oli oikein kohtelias ja mukava, mutta "vastaanottotiskin" neidit olisivat voineet käyttäytyä kyllä huomaavaisemmin (tai edes olla näpräämättä nettiä silloin kun asiakas kysyy jotain).

Nautinto oli täälläkin käynti!

Nautiskelun viinisiivitykseksi valikoitui tarjoilijan suosituksesta luomu Leppäkerttuviini. Tykkäsimme!
Braised pig´s head, potato purée, ravioli of caramelised onions.

Possu oli tarjoilijan mukaan eläimen leukaa ja poskia - suussasulavan ihanaa rapsakkaalla pinnalla silattuna, sanon minä. Kokonaisuus oli hieno! Tähän makuhermoja kutkuttavaan annokseen saimme reseptiä ostamalla ravintolasta signeeratun keittokirjan "Today´s special - a new take on bistro food". Sen on kirjoittanut ravintolan toinen omistaja Anthony Demetre. Osa ohjeista linkittyy myös miehen toiseen palkittuun lontoolaisravintolaan Wild Honey:in.

Gratin of ox tripe "Spanish style"

Jukan alkupalaksi valitsema naudan mahalaukku ylitti kaikki odotukset. Rakenne oli sienimäinen pehmeäksi valmistetuilla osilla, jotka kruunasi rapeaksi paistetut palat. Onko jollain hyviä vinkkejä mistä mahalaukkua saa ja kuinka sitä valmistaa?

Roast rabbit leg, English peas and bacon

Annos oli herkullinen, mutta maku jäniksessä melko broilerimainen. Tarjoilija painotti että puput ovat eläneet onnellisina, vapaahkoina.

Bavette of beef (28 days aged) , grilled Provencal vegetables

En oikein vieläkään tiedä mitä osaa naudasta valitsin pääruuaksi, vaikka tarjoilija paukutti selvennykseksi reisiään ja vakuutteli lihaisuutta. Hyvää oli joka tapauksessa! Cold chocolate fondant, chocolate wafer, salted caramel ice cream

Suklaaleivos ykdistettynä suolaiseen jäätelöön oli hieno päätös aterialle. Haarukoimme ja lusikoimme tällaisen molemmat, nautiskellen.

Olimme kovasti tyytyväisiä illan antiin ja suosittelemme tätäkin paikkaa lämmöllä kaikille (lihansyöjille). Ravintolan läheltä löytyy myös yöelämää, joskin aika moni paikka näytti olevan huomattavan miesparipainotteinen.

Englantilaisen hotelliaamiaisen voimalla jaksoi pitkälle!


Olutta ja punainen kaksikerroksinen bussi.

Fiiliskuvaa metrosta tähän väliin.

Lamb and Flag oli miellyttävä paikka käydä olusilla. Yksi Lontoon vanhimmista pubeista oli täynnä historiallista tunnelmaa ja pääosin iloisia ihmisiä. Naisten vessa oli...ahdas ja kuluneen oloinen kokemus. Olisikohan tehty vanhaan komeroon?

Pimm´s drinkki. Näitä tuli juotua useampikin kuin yksi. Usein lisänä oli sitruuna, mutta myös kurkkupaloja ja mansikoita nähtiin. Kurkkuversiosta pidin eniten!

Ruokahommia blogin Jannan suosittelema Books for Cooks oli suruksemme kiinni matkamme ajankohtana. Oikeasti meinasi itku tulla kun seisoimme pitkään haaveilemani kohteen oven takana, mutta minkäs teet. Onneksi hotellimme nurkilla oli Waterstones-kirjakauppa, jonka keittokirjatarjonta oli tuplaten kuvan verran. Ja siinäkin riitti pähkäilemistä, voitte uskoa!

Pidin kovasti siitä että osa kirjoista oli nostettu esille suositteluineen, jotka oli kirjoitettu käsin. Suositteluun tuli heti persoonallinen ote. Löysin kaupasta ainakin viisi villikasveista kertovaa kirjaa.
Pret vaikutti hauskalta ja asiallisiin pointteihin huomionsa kiinnittävältä kahvilaketjulta, mutta kulmille osuttaessa ei ollut nälkä. Nettisivun appelsiinikalat ja sokeripalaiglu ovat aika mainiot!

Planet Organic oli lähtökiireessä läpijuostuna mielenkiintoinen paikka. Sieltä olisi voinut ostaa myös luomuginiä!

Olimme molemmat Lontoossa ensikertaa elämässämme, mutta toivottavsti emme viimeistä. Niin paljon jäi näkemättä, kokematta ja - maistamatta!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Sängystä on edetty ravintolan puolelle, Lontoo 2/3

Viittaan otsikossa Italian ihmeeseen Giorgio Locatelliin ja postaukseemme koskien hänen kirjaansa "Made in Italy - food and stories".

Innostuimme kirjasta reipas puolitoistavuotta sitten niin paljon, että päätimme suunnata miehen ravintolaan mikäli ikinä Lontooseen matkaamme. Varauksen teimme puhelimitse jo monta viikkoa aikaisemmin - vain soitot otetaan vastaan ja aikaisintaan kuukautta ennen nautintoa. Locanda Locatelli avattiin remontin jälkeen juuri parahiksi reissumme ensimmäisenä iltana.

Koko ilta oli nautinto!

Ravintolalla on yksi Michelinin tähti. Koska emme ole ennen syöneet tuon kunnian saaneissa paikoissa, jännitimme vähän millaista siellä olisi. Pukeutumistakin mietimme etukäteen: hieman juhlavammat, siistit vaatteet olivat oikein passeli ratkaisu. Miehillä näkyi kyllä pukujakin ja naisilla tyylikkäitä iltapukuja, mutta kauluspaita ja hame riittivät kyllä mainiosti. Kokemuksemme oli mutkaton, sulavan sujuva, asiakasta kuunteleva, lämmin ja tyylikäs. Henkilökunta toimi hienosti yhteen, vaikka meitä palveli erikseen tarjoilija joka otti tilauksen, pöydän siivoaja ja kattaja, joka taas otti ja antoi lautaset kolmannelle avustavalle tarjoilijalle sekä vielä sommelieri.
Paikassa ei valitettavasti saanut kuvata, joten annoskuvia en voi esitellä. Annosten koossa kohdalla eteen tuli suoranainen yllätys: ne olivat kookkaita, eivät sellaisia sellaisia taiteellisen pieniä "annospaloja" kuten oletimme. Itse asiassa antipastoiksi nimitetyt ruuat olisivat menneet hyvin alkupaloista. Meidän valinnoillamme jälkiruuan joutui vatsan pinkeyden takia jättämään väliin, sillä söimme autuaina antipastoista primien kautta secondiin.
Erityisesti mieleen jäivät alkuun nautitut annokset. Minä haarukoin uskomattoman ohueksi leikattua häränkieltä, joka oli laskettu mm. kapriksilla maustettujen perunapalojen päälle "Lingua di manzo, patate e salsa verde". Jukan käpymäiseksi viillelty mustekala "Insalata di calamari alla griglia" oli jotain ihan käsittämätöntä - pehmeydessään se melkein hävisi suuhun! Valkosipuli ja chili toivat ihanaa mausteisuutta grillattuun kalmariin. Miehen pääruoka, "Fegato di vitello all'aceto balsamico di Modena" eli vasikan maksa oli rakenteeltaan jotain uskomatonta: päältä jämäkän rapsakkaa ja sisältä suorastaan silkkiä.
Näimme signor Locatellinkin olevan paikalla, joten pyysimme tarjoilijalta taitavan julkkiskokin nimikirjoitusta. Saimme sen Bon Appetito!- toivotusten ja kättelyn kera mieheltä itseltään. Nyt tiedämme miltä faneista tuntuu tavatessaan idoleitaan...
Suosittelemme Locandaa lämpimästi!
Nämä artisokat ja sitruunat on kuvattu lounaspaikassamme, ravintolassa nimeltä Hereford Road. Jukka oli monistanut töissä "Klassinen Lontoo"-artikkelin Optio-lehdestä, jossa tämäkin paikka mainittiin kiinnostusta herättäen näin: "isoja makuja, konstailematon, ronskia ja robustia". Eipä tuohon ole paljon lisättävää. Upeaa ruokaa! Päivän menu perjantaina 20.08.2010. Ruokalista vaihtuu päivittäin paikallisten, sesonginmukaisten raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Plus plus plus!Luulin istuneeni fiksusti ulkopöydän ääreen, kun näin kadulle päin, siis ihmisiä. Jukka kuitenkin korjasi potin katsomalla ravintolan ikkunoista suoraan sisään keittiöön, jossa kokki valmisti aterioita.
Leipä oli Hereford Roadissa uskomattoman hyvää, vaikkei se kuvassa mitenkään kummoiselta näytäkään.
Hare eli metsäjänis pekoneilla ja porkkanoilla. Lehtipersilja todella kevitti, mutta myös täydensi makua, eikä ollut vain väriläiskänä.
Wood pigeon eli sepelkyyhky. Kanttarellit ja makea maissi olivat uskomattoman hyvä yhdistelmä!
Jänösannoksen antia.

maanantai 23. elokuuta 2010

Lontoon herkkumuistoja - mind the gap, please! 1/3

Jalkojasärkevät, mutta sitäkin herkkukylläisemmät terveiset Lontoosta! Nautiskelimme kahdestaan Jukan kanssa pitkän viikonlopun merkeissä syöden ja vähän juodenkin. Lapsemme nauttivat elosta Mamman luona, jossa oli herkuteltu esimerkiksi maksalaatikolla ja vadelmilla suoraan puskista. Siis kaikki voittaa tilanne.

Tämän postauksen kuvat ovat Borough Marketista, jonne osasimme suunnata Chez Jasun kehoituksesta. Onneksi, sillä kauppahallityyppinen paikka oli aivan uskomaton. Luulenpa että pelkkien maistiaisten voimalla olisi jaksanut pitkälle, jos kaikkea tarjottavaa olisi käynyt närppimässä. Pyörittelimme monesti päitämme kaiken sen yltäkylläisyyden ja ihanuuden keskellä - miksei Nummela Cityssä ole tällaista paikkaa?!

Viikonlopun aikana opimme, että Chantarelle on suppilovahvero ja Girolle taas kanttarelli. Nuo valtavankokoiset valkoiset sienet ovat nimeltään Puffball (Calvatia gigantea).
Viiniä tynnyristä (omiin) pulloihin.
Suklaata jos jonkinmoista.
Ruho leikattu takamustyylisesti.
Pakko oli selvittää mitä on Cob nuts.
Piiraita
Yhdessä putiikissa oli tarjolla pari tällaista hyllyllistä erilaisia oluita...
...joiden joukosta löysimme iloksemme Suomenkin edustettuna.
Lihaa tiskissä
Koimme suuren ahaa-elämyksen, kun näimme serranoa leikattavan fileerausveitsellä. Olemme jostain syytä aina ajatelleet ilmakuivattujen kinkkujen ohuenohuiden siivujen vaativan konetta. Näin viisastuneena seuraava Italian tuliainen on varma: jalka.
Stichelton, pastöroimattomasta maidosta tehty sinihomejuusto. Jukka piti tätä herkkuna!
Parmesaania sai kojulta jos toiseltakin, myös niinkin vanhaa kuin 42 kuukautta. Oi mikä makuelämys!
Comtekiekko
Nämä oliiviöljytytöt kertoivat hyvin intohimoisesti ja selkeästi edustamansa kreikkalaisen oliiviöljyn valmistuksesta, etenkin prosessissa käytetyn lämpötilan vaikutuksesta terveysvaikutteisiin.
Oliveologyn öljyjen makuero oli helppo aistia tässä maistatuksessa. Päädyimme ostamaan 180 C öljyä. Sarjassa oli myös mielenkiintoisia öljyjä, joihin oli saatu yrttien makua puristamalla esimerkiksi timjmia ja appelsiinia samaan aikaan oliivien kanssa.
Sienipatee oli ihan uskomattoman hyvää. Emme saaneet häntä kuitenkaan matkaan jääkaapin puutteen vuoksi. Sääli. Silkkisiä, kermaisen ihania sienipateen ohjeita otetaan vastaan.
Pöllökeksejä - kekseliään yksinkertainen, mutta suloinen ulkoasu. Mausta ei tietoa.
Suht houkuttelevan näköisiä, eikö?
Mereneläviä. Razor clams eli huotrasimpukoita valmistimme taannoin Venetsiassakin, mutta onnistumisprosentti ei ollut ihan tyydyttävä joten reseptoimatta jäi. Mielenkiintoinen otus kuitenkin.

Vedellä täytetyt muovipussit on tarkoitettu pitämään kärpäset loitolla.
Osterineitsyyskin meni tällä reissulla Richard Hawardin kojulla, jossa miehet terävine veitsineen avasivat moisia liukuhihnamaisesti.
Parempaa kuin ulkonäkö antaisi olettaa, mutta ei nyt mitään superherkkua. Me nautimme osterimme sitruunapuserruksen kera.
Veggie Table:n esillepano oli vahvoine väreineen kauniin harmoninen. Tykkään hurjasti puualustoista! Pidän myös siitä, että Borough market tarjosi nautittavaa hyvin erilaisista asioista pitävälle.
Myös erilaista makeaa oli myytävänä.
Nämä reilun nyrkin kokoiset marengit olivat upea näky!
Luomutuotteet olivat Borough Marketilla kokonaisuudessaan hyvin edustettuina.
Lontoossa muovikaan ei ole muovia, vaan kompostoituvaa jätettä. Ja siideri oikeasti omenaista!

Lisää Lontoon tunnelmia tulossa piakkoin.


Blog Widget by LinkWithin