Ei niin voittoisa lammasprojekti

Kuten facebook-fanit jo tietävätkin, meidän lammasprojektimme ei tällä erää osunut ihan napakymppiin.

Ohje lampaanjalan valmistukseen löytyi Kokkaavilta Siskoilta. Ohjeessa ei ollut vikaa, vaan olosuhteissa ja päivän keittiökarmassa (tai jossain), kuten tulette huomaamaan.

Marinointi sujui mallikkaasti, joskin ensimmäinen punkkua sisältänyt pussi falskasi niin että se piti vaihtaa toiseen. Kolme päivää yrttien ja punaviinin kanssa vuotamattomassa pussissa lionnut karitsanraaja oli valmis kypsennettäväksi tänään päivällä.

Lapsiemme kröhäisyyden takia ruokavieraamme peruuttivat päivälliselle tulonsa, sillä eivät ehdoin tahdoin halunneet sairastua. Ymmärrettävää, mutta harmillinen takaisku, luulimme tuolloin. Päätimme syödä lihan sitten ihan omalla porukalla, unohtaen kuitenkin alkupalat ja osan jälkiruokakomponenteista.
Punkusta vaaleanpunertunut bäkäpään koipi sujahti hyvässä yhteisymmärryksessä kaasugrilliin ja alkoi kerätä itseensä lämpöä. Hitaasti. Hitaasti. Hitaasti. Puilla lämpiävä grilli ei nyt tullut kysymykseen, sillä lampaan piti kypsentyä kannen alla. Piti.

Kaasugrillimme on tehoton, se tiedettiin, mutta että näin surkea! Grillin puolustukseksi sanottakoon, että ulkona oli 15 astetta pakkasta ja navakka tuuli. Lampaankoiven valelutkin tapahtuivat siis nopeaakin nopeammin.

Jossain vaiheessa päägrillaajamme Jukkakin poistui paikalta ystävänsä syntymäpäiväjuhlille, jo tunnin myöhässä odotettuaan turhaan ruokaa valmistuvaksi.

Neljä tuntia tehottomassa kaasugrillissä loikoiltuuan karitsankoiven sisälämpötila näytti vain 59 astetta. Huoh. Seuraavan kerran tarkistaessani se oli LASKENUT 57 asteeseen. Jos asiasta jotain positiivista halusi ehdoin tahdoin hakea, oli se se tosiasia etteivät vieraamme tulleet. Positiivista ei ollut se, että ulos laskeutui jo pimeä ja taskulamppukin oli epäkunnossa - ihan turha edes yrittää tiirailla sitä paistomittaria. Ja toisaalta, miksi katsoakaan kun mitään toivottavaa ei tapahdu!

Sisuuntuneena nappasin uunin päälle. Lämpötilan säädin aika maltilliseen 160 asteeseen kiertoilmalla, jotta koipiressu ei vallan pelästyisi grillin lempeän lämmön jälkeen. Kymmenessä minuutissa alkoi tapahtua! Pian lihan sisälämpötila oli jo toivotut 70 astetta ja otin sen uunista.

Lampaan vetäytyessä oli sitten tarkoitus paistaa esivalmisteltu polenta lämpimäksi ja kauniin raidoitetuksi parilalla. Päivän teeman mukaisesti kaikki polentakolmiot hajosivat viimeistään lautaselle nostaessa, joten ulkonäkö muistutti enemmän muussia kuin kauniita paloja.

Öljyssä lämmitetyt tuorepinaatit sentään onnistuivat niinkuin piti. Niille ripsautin lautasella balsamicoa, paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaanilastuja.

Lampaan leikkaaminen tottumattomalta sujui lähinnä rääpimisen merkeissä. Jukkaa tuli ikävä kun veistelin kypsää, ihanasti punervaa lihaa. Lihaa saatiin kuitenkin irti luista, lautaselle asti.

Kaikki maistui oikein hyvältä! Lampaan maku olisi varmaan reipastunut oikeasta grillaamisesta, mutta näinkin oli hyvä. Timjami polentapuuron joukossa oli oikein hyvä lisä, joten ohjeistusta tullee kunhan homma osuu nappiin. Kokonaisuus prakasi ulkonäöltään, muttei maultaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin...kai.