Otsikon yhteyshän on hyvin selvä! (Mieti nyt...)
Noo...Kun Turun Sanomissa viikko sitten torstaina ruokasivuilla puhuttiin pikkusilakoista, arveli anoppini asian kiinnostavan meitäkin ja lähetti artikkelin kotiimme. Etanapostilla. Harvinaista herkkua ja mukavaa päivänpiristystä!
Jutussa valotettiin, että Turun lähivesistä nostettu pikkuruinen silakka on laadukkaampaa kuin serkkunsa "tavallinen" silakka. Tämä siksi että se saadaan lyhyiden troolivetojen ansiosta nopeasti myyntiin. Lihan rakenne ei kärsi pitkistä troolilillutuksista. Artikkelissa haastatellut Kauppatorin kalapojat Teppo Merisaari ja Stefan Rehn suosittelevat tätä korkealaatuista eväkästä myös niille, jotka eivät perinteisesti silakasta niin välitä.
Minä kävin huhuilemassa pikkusilakan perään Nummelan torin kala-autolla, menestyksekkäästi. Emme osaa sanoa kalan laatu- tai makuerosta mitään, mutta me kyllä pidämme ihan tavallisestakin silakasta.
Nakkasin pikkuiset hopeakyljet etanapannulle Kalapoikien reseptillä. Me vallan huumaannuimme Jukan kanssa ihanasta ruuasta, jota voisi hyvinkin tarjota suomalaisena gourmetalkupalana hienoillakin illallisilla.
Seuraavana ohje melkein kopioituna Turun Sanomien artikkelista. Samaisessa jutussa muuten vinkattiin murskaamaan maissihiutalemuroja, mikäli haluaa saada paistettuihin silakoihin keliaakikon vatsaa sietävän paneroinnin.
6 kpl pienikokoisia perattuja silakoita/etanapannu eli 1 per kolo
suolaa, valkopippuria
½ dl ruohosipulisilppua
½ dl lehtipersiljasilppua
50 g voita
2–3 valkosipulinkynttä
Varaa ruokailijalle silakoita yhtä monta kuin etanapannussa on koloja. Levitä silakkafileet auki, poista selkäruoto (onnistuu ihan sormin nyhtämällä) ja laita filee nahkapuoli alaspäin leivinpaperin päälle.
Ripottele pintaan kevyesti suolaa, pippuria ja runsaasti ruohosipuli- ja persiljasilppua. Taita takaisin kalan muotoon, kiedo rullalle ja nosta etanapannujen koloihin. Ihastele ruusumaista ulkonäköä jonka kruunaa sojottava pyrstöevä.
Hakkeloi valkosipulit ja lisää pehmeään rasvaan. Sekoita tasaiseksi. Nosta lusikalla nokare valkosipulivoita jokaisen fileen päälle.
Kypsennä 225 asteisessa uunissa 10–15 minuuttia.
Ihanat yrttivoit kaavimme etanapannun koloista Nummelan lauantaitorilta ostetun Hennolan ruisleivän voimin. Hyvää oli, erittäin!
Jumagega migä resepti!
VastaaPoistaEttä joku keksi laittaa myös silakat etanapannuun. Täältäpäin ei varmaan saa mitään speciaali pikkusilakoita, mutta näitä voi varmaan kokeilla normaaleistakin! Jes!
Justiinsa mietin alkuviikosta, että silakkaa pitäisi seuraavaksi kalaksi laittaa. Taidanpa kokeilla tätä viikonloppuna! Tosin pitää pestä pannuista pölyt...
VastaaPoistaNanna: Artikkelihan jatkaa, että koloihin voi tunkea vaikka muitakin kalafileen paloja , ravunpyrstöjä tai kuorittuja katkarapuja. Silakat kiinnostivat nyt eniten.
VastaaPoistaHanna: Eiköstä vain olekin kiva saada pannuillekin muuta käyttöä kuin pölytys ;)? Minusta on mukavaa keksiä keittiövimpaimille tai astioille monipuolisempaa käyttöä. Näin niiden lisähankinnatkin on helppo perustella (itselleen). Ja kun päälliskauppana on helppo ja minusta näyttävä ruoka, niin mikä jottei. Kokeile ihmeessä!
Aivan ihana silakkaohje.Tuota voisi kokeilla täällä pikkusardiinien tai vastaavien kalojen kanssa.KIvasti pääsi etanapannu käyttöön tässä ohjeessa:-)
VastaaPoistaniin voi! minua rupesi houkuttelemaan myös jättikatkaravut.
VastaaPoista"uusiokäyttö" on aina kivaa :).
Tämän idean kerään heti korvan taakse. Etanapannuja täytyy tosin ostaa lisää, jos aion että silakoita riittää useammalle...
VastaaPoistaPrismasta sai suht halvalla noita matalia, jotka eivät vie kaapissakaan niin paljon tilaa ;). Ja ainahan voi kirjoittaa Pukille...
VastaaPoistaLöysin kivan reseptin. Etanapannua ei ole, mutta eiköhän muffinipellillä ( metallisella tai silikonisella) saa tehtyä myös! Tuula
VastaaPoista