Terveisiä Varsovasta!

Pastapää lähti maanantaina Puolaan työmatkalle ja minä päätin ujuttaa itseni mukaan Varsovan osuudelle. Minä viivyin vain yhden yön, mutta Pastis tuli vasta eilen myöhään neljän yön keikaltaan.

Piipahduksemme tarkoitus oli viettää kiireetöntä, nautiskelevaa aikaa hyvän ruuan ja toistemme merkeissä. Tavoite saavutettiin ;).

Varsova oli mielenkiintoinen kaupunki. Rähjäisten, vielä pommituksen jälkiä kantavien rakennusten vierellä kohosi uusia kiiltäviä toimistorakennuksia. Kävelyteiden laatoitukset olivat pääosin vintinväntin, mutta puistossa istutukset upeasti laitettuna ja polut - hmm- asfaltoitu.

Vaikka yrittäisi keskittyä muuhun, historia pomppaa Varsovassa silmille joka kulmalta. Ehkä hyvä niin. Hotellimmekin sijaitsi keskellä toisen maailmansodanaikaista juutalaisghettoa. Oli aika ristiriitaista kävellä auringonpaisteessa shoppailemassa ja ulkona syömässä, kun mietti monien kurjaa kohtaloa samoilla nurkilla vain kuutisenkymmentä vuotta sitten... Yksi oman elämäni kuvaavimmista ja mieleenpainuvimmista patsaista oli Krasiński-aukiolle (Plac Krasińskich) sijoitettu suuri, Varsovan kansannousun 1944 muistomerkki. Tämä patsas sattui matkan varrelle lähtiessäni pois Uudestakaupungista.

Vanha kaupunki oli kaunis ja romanttinen paikka, kuten matkaoppaissa luvattiin. Vanhanoloinen korttelisto oli rakennettu toisen maailmansodan pommitusten ja tuhon jäljiltä uudestaan pikkutarkasti alkuperäistä jäljitellen.

Kävimme syömässä kuninkaanlinnaa vastapäätä ja jo korttelin päässä torilla päätimme hörppäistä jälkkärikahvit. Sitten olikin niin ähky olo ettei pitkään aikaan jaksanut ajatellakaan ruokaa (varmaan joo...).
Illastimme (lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kerrankin!) Pastapään kanssa puolalaisittain Wierzbowa-kadulla mukavassa ravintolassa nimeltä Chlopskie jadlo. Ravintola oli itse asiassa ketju, mutta mielestämme oikein hyvä sellainen. "Lavastus" (sillä siltä se tuntui) ravintolassa oli oivallinen, tarjoilijapoika mukava ja ruoka herkullista ja kohtuuhintaista. Josko oli sitä paljonkin. (klikkaamalla kuvat suurenevat)

Saako tarjoilija silti kuittailla tähän tyyliin (kun ähkimme vatsat pullollaan että hyvää oli muttei millään jaksanut kaikkea): "Siinä olikin tosi paljon ruokaa!" "Te otittekin alkupalaksi pääruokaa." ;D Alkuruuiksi otimme sienikeittoa, jossa uiskenteli pastalastujakin, sekä pierogeita ja jälkkäriksi haarukoimme omenapiirakkaa ja paikallista juustokakkua sernikkiä (ei kuvia).

Pierogeita, paikallisia täytettyjä piirasia. Tässä täytteenä kaalia ja sieniä. Pastis tykkäsi, minä en.

Possua ja "dumblings"

Reissun paras ateria omalta kohdaltani maun ja ulkonäön puolesta oli Uudenkaupungin puolella nautittu simpukka-sahramipasta. Italianmakuja tarjoileva ravintola oli Freta-kadulla ja nimeltään Peroni. Sipulit oli leikattu ohuenohuiksi lastuiksi ja kypsennetty makeiksi niin että purutuntuma oli vielä jäljellä. Sipulit kruunasivat komeasti ylelliset simpukat ja keltaisen tagliatellen. Kun tähän vielä lisättiin lasi hyvää valkoviiniä, auringonpaiste, hyvältätuoksuva miestarjoilija ja kiireettömyys, oli nautinto taattu! (Valitettavasti kamera oli Pastapäällä, joka suuntasi jo aamusta töihinsä toiselle paikkakunnalle).

Yllättävää Varsovassa oli hintataso. Vaatteet olivat samanhintaisia kuin Suomessa, lelut jopa kalliimpia eikä ruokakaan mitään hirveän halpaa ollut. Toki ulkona syöminen nyt oli halvempaa kuin Suomessa, mutta missäpä se ei sitä olisi?

Loppuun vielä tiukka tietokilpakysymys: mikä on Varsovan halki virtaavan joen nimi? No tietysti Wisla! (Onko joku kuullut aiemmin?!)