Kööpenhamina, relæ ja Terroiristen

Kööpenhaminan hääpäivämatkaa suunnitellessamme halusin ehdottomasti pöytävarauksen relaeen. Etukäteistutustumisen ja suositusten myötä se kuulosti kovasti houkuttelevalta paikalta. Kyttäämällä varauspäivien avautumista pöytä lohkesikin mukavasti.

Ennen illallisnautiskelua Nørrebrossa piipahdimme lasillisille samalla kadulla sijaitsevaan Terroiristen viinitupaan. Paikan tunnelmallisuus palavine kynttilöineen ja maltillisine puheensorinoineen sai aikaan ihanan seesteisen olon. Tarjoilija kyseli tarkkaan toiveita viinien suhteen ja ehdotti maistattaen meille passaavat yksilöt.  Jos pöytävaraus ei olisi odottanut meitä tunnin sisällä, olisi paikassa voinut maistaa vaikka rilletteä tai juustoja. Nautimme suuresti Terroiristesta kokonaisuudessaan.  

 

Ravintola relæ oli saapuessamme aivan täynnä ja tuntui rauhallisen viinipaikan jälkeen kovin meluisalta. Pöydät oli asetettu juuri ja juuri pehvan mentävän aukon verran toisistaan irti. Ympäröivä hälinä ei onneksi häirinnyt, sillä emme ymmärtäneet juuri mitään siitä mitä vieressämme höpötettiin.

Olimme jo etukäteen päättäneet ottaa seitsemän ruokalajin menun, mutta viinipakettia toivoimme puolikkaana. Täällä se ei kuitenkaan käynyt. Kahden lasillisen jälkeen tarjoilija ehdotti kuitenkin josko juomme samasta lasista niin saamme oikeat parit joka ruualle. Ja tämähän passasi mainiosti. Sekavien muistiinpanojen vuoksi en pysty yhdistämään kaikkia juomia oikeisiin ruokiin. Juomat olivat erittäin luonteikkaita, todella erityisiä. Monesti ne olivat itsekseen maistettuna makuumme turhankin voimakkaita ja erikoisia, mutta ruuan kanssa kävivät yhteen täydellisesti. 

Ilta alkoi loistavasti kuppimaisella kräkkerillä, joka kantoi herkkusieniä ja mielettömän ilmavaksi raastettua luonteikasta juustoa.

Leivän kanssa tarjottu oliiviöljy oli todella hienon makuista. 

Viereisen pöydän esimerkkiä seuraten osasimme ottaa aterimet ja servetin pöydän alla olevasta laatikosta. 

 
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli pehmeän makeita sipuleita, krassia ja pistaasia. Sen kanssa nautittiin sisilialaista, Frank Cornelissen hienoa Susucaru 4:ä vuodelta 2011. Yritimme syödä mahdollisimman hitaasti, jotta nautinto kestäisi pitkään.

Illan toinen lautanen oli mieleenpainuvin ja ehdottomasti maistuvin. Ravintola oli ostanut kokonaisen, biodynaamisesti kasvatetun naudan, josta yhdessä vastapäätä sijaitsevan sisarravintola Manfred & Vinin kanssa käytettiin kuulemma ihan kaikki. Nyt lautasella oli pihviä henkäyksenohuina suikaleina yhdessä kaalin kanssa. Osa kaaleista oli marinoitu vihreillä mansikoilla maustetulla viinietikalla. Osa kaaleista taas oli keitetty, kuivattu ja sitten poltettu. Kokonaisuus oli aivan tolkuttoman hieno erilaisina makuineen ja suutuntumineen!

Seuraavaksi saimme eteemme perunapyrettä kuivatulla sitruunalla. Tästä annoksesta ei ole kuvaa eikä oikein muistikuvaakaan.

Tässä on nautiskeluvalmiina luomupossua Hinsholmista Fyn saarelta. Läskinen, mehevä possupala on peitetty hienosti maustetuilla maa-artisokilla. Tämä annos kaipasi meidän molempien mielestä hiukan suolaa, mitä onneksi löytyikin pöydästä valmiina.

Paistettu mustajuuri ja bergamot ei välitä ulkoisella olemuksellaan lainkaan sisältämäänsä makuelämystä. Tämän syömiseen annettiin ohjeeksi sekoittaa kaikkea yhteen, jotta hapokkuus ja muut maut tulevat esiin juuri oikein. Viininä ihana Julien Courtois:n Esquiss ´06.

Juustot ja jälkiruuat eivät osuneet omaan makuhermooni ollenkaan, mutta Jukka piti niistäkin kovasti. Etenkin juustomassa kuivatuilla porkkanoilla ja appelsiinikuorella sai mieheltä kiitosta. Sen kanssa maisteltiin Anjoun alueelta tulevaa Panier de Fruitsia vuodelta 2009. 

Jäätelö näkyy menussa nimellä ”Milk, kelp and caramel”. Juomana Per Klosterin siideri vuodelta 2012. 

 

Tähän Rundetårnin pussailupenkkiin päättyy (ylen)syöntimme Tanskan ihanassa pääkaupungissa, jonne palaamme varmasti vielä. Niin monta kiinnostavaa asiaa ja ravintolaa jäi vielä kokematta. Esimerkkinä näistä mainittakoon ravintola Geist ja thaimaalaista kokkaava Kiin Kiin sekä Torvehallernin savustetut asiat: kampasimpukat ja mäti.  

Muut blogin Kööpenhamina-maistiaiset löytyvät näiden linkkien takaa:
Keskustassa smusheilla ja snittellä
Ravintola Radio ja runnelmallinen coctail-baari 
Kodbyen: Motherin ja BioMion brunssi sekä Fiskebar

Pate pate

Kööpenhaminan keskusta maistuu smørreilta ja snitteltä

   

Hääpäivämatkasyömismuistelomme  jatkuu Kööpenhaminen keskusta-alueen, Indre by:n, paikkojen myötä. Ihan matkan kärkeen suuntasimme laukkujenjättämisen jälkeen paljon kehuttuun kauppahalliin, Torvehallerneen. 

Kiertelimme halleja ihastellen upeita liha- ja kalatiskejä, runsasta yrttitarjontaa, suklaapuoteja, leipiä ja kaffepullia. Kaikki oli pantu esille simppelisti, mutta houkuttelevasti. 

    

Päädyimme lounastamaan kauppahallin Hallernes Smørrebrødiin. Tämä paljastui loistovalinnaksi! Paikallisen Mikkellerin oluen kanssa alas kulautetut leivät saivat meidät loihtimaan ylistyssanoja makumaailmasta ja suunnittelemaan vastaavia kotiinkin.

Paahtopaistismørren kanssa tarjottiin ihanaa sinappista relissiä, johon oli upotettu suolakurkkua, porkkanaa ja pikkaraisia kukkakaalin paloja. Päälle ripsautetut friteeratunrapeat punasipulit kruunasivat koko setin.

Toinen loistosmørre oli koottu savustetusta perunasta, smetanasta, punasipulista sekä raakana että fritattuna ja timjamista. Yrtin tuoma lisä kokonaisuuteen oli ratkaiseva makumaailman kokonaisuuden kannalta, joten sitä olisi voinut olla ehkä inan  verran enemmänkin.  Muhevassa kanasmørressä oli siivekkään lisäksi myös valkoparsaa, herkkusieniä ja päällä rapeita pekoniviipaleita.

Jälkiruualle suorimme viereisen hallin Lauran leipomoon, jossa nautimme ihanat baakkelsit. Edessä oleva snitte oli kuin keksiversio aleksanterinleivoksesta. Viiksimukien kanssa sai otettua hyvin vakavahenkisiä kuvia häämatkalaispariskunnasta.

Lähellä Nyhavnia, Holbergsgadella, oli ihana ihana kahvila-ravintola  Holberg no 19. Nautiskelimme täällä vain pari viinilasia, mutta ympärille vilkaistessa näimme herkullisenoloisia salaatteja ja muita settejä. Hinnat näyttivät olevan hyvinkin kohtuullisia Täällä olisi aivan hyvin voinut syödä jos ei olisi ollut muita varauksia. Parasta paikassa oli silti Almodovarilainen tunnelma, joka sai hymyilemään väkisinkin. Kanta-asiakkaat olivat ihan loistavia hahmoja ja koko ajan kuultu tempperamenttinen espanjan kieli oli ihan ässää. 

Samalla kadulla sijaitsee myös Galleria Eros, joka tietysti passaa käyntikohteeksi varsinkin hää(päivä)matkalaisille. 

Perinteikkäät nakkisämpylät hotkaisimme dop:n kojulla, joka käyttää luomuraaka-aineita. Sämpylä oli mukavan rapsakka ja nakissakin makua, mutta yhtäkaikki – nakkisämpylä ketsupilla ja sinapilla.

  

Ihan keskustassa, Strogetin varrella, sijaitsi sisustukseltaan karkkimainen Royal Cafe.  Meitä (tai rehellisemmin sanottua minua) houkutteli paikkaan smushit, jotka ovat sushikokoisia smørreja.  Palat olivat kauniita kuin mitkä, mutta mielestämme ylihinnoiteltuja. Makua pikkaraisissa ei ollut ollenkaan kauppahallin vastaavien vertaa.

  

Muut blogin Kööpenhamina-maistiaiset löytyvät näiden linkkien takaa:

relae ja Terroiristen 

Ravintola Radio ja runnelmallinen coctail-baari 

Kodbyen: Motherin ja BioMion brunssi sekä Fiskebar

Pate pate

Kööpenhamina, Kødbyen : kalaa, äitiä ja luomua

Kødbyen teurastamoalue Vesterbrossa on karulla tavalla kutsuva alue. Olemme kuulleet sen kutsun aiemmallakin reissullakin päätyen herkulliselle lounaalle PatePaten pöytään. Nyt hääpäivämatkalla nautiskelimme illallisen Fiskebarissa ja brunssit sekä Motherissa että BioMiossa. 

Olimme kuulleet oikein paljon hyvää kalaravintola Fiskebarista ja teimme sinne varauksen jo hyvissä ajoin netissä. Tämä olikin tarpeen, sillä perjantai-iltana paikka oli tupaten täynnä. Päätimme maistella mahdollisimman paljon erilaisia asioita lautasia jakaen. Eteemme kannettiin kauniita annoksia jotka maistuivat puhtaalle, kekseliäälle ja erinomaiselle. Listalla oli iloksemme meille harvinaisempia kaloja kuten koljaa ja turskaa, jotka tosin kuuluvat WWF:n uhanalaislistan harkittaviin.

Tarjoilu Fiskebarissa tökkäsi niin pahasti, että kokonaisuudesta jäi aika tylsä maku. Alkusimpukoiden jälkeen odotusaika  seuraavaan annokseen oli 40 minuuttia, minkä tiedätte ruuan ympäröimälle nälkäiselle olevan aika kidutusta. Seuraavan annoksen saamiseen meni 30 minuuttia ja seuraavan vielä 20 minuuttia. Ensin tarjoilija kertoi kommunikaatiovirheestä keittiön kanssa, mutta lopuksi totesi että asiakkaita vain on niin paljon. Luvattua jälkiruokahyvitystä emme saaneet. 

Mutta sitten Fiskebarin ihaniin ruokiin, joita toki kannattaa käydä maistamassa jos on pitkä pinna eikä kiirettä mihinkään. Viereisen pöydän toiminnasta voisi ottaa mallia ja tilata kaiken pöytään samalla kertaa. 

  

Nostimme kiinnostavimmat annokset menusta ja tarjoilija totesi sen olevan varmasti aika hyvänkokoinen setti, kuten lopulta olikin. Tarjoilijan meille suosittelema viini oli hauskan fenkolinen, hieno sisilialainen Valdibellan luomuvalkoviini Ninfa. Se sopi erinomaisesti aloittamamme huotrasimpukka-fenkoli-näkkärin kanssa, jota pähkinät ja tilli ryydittivät mielenkiintoisen raikkaasti. Viini kulki hyvin myös muiden merenelävien kanssa. 

Leipä Fiskebarissa oli liian kovakuorista, mutta keralla serveerattu leivite oli aika ässää. Levite oli tehty mm. skyristä ja maustettu merilevällä. Maku oli pehmeän kermainen, hiukan makeakin.

 "Fish & chips" tarkoitti juuri passelisti savustettua turskaa. Rapeiden ranskalaisten keralla tarjottiin (pannulla paahdettuja?) kapriksia, jotka täydensivät annosta loistavasti.

Kampela oli kypsennetty merilevävoissa. Se tarjottiin kauniiden romanesco-kaalien kanssa. Kalan liha oli ihan uskomattoman pehmeää olematta muhjuista. 

Koljan kaverina lautasella oli erinomaista maa-artisokkaa ja mustajuurta. Erillisestä kiposta tarjottiin sienipitoista jyväpuuroa. I-ha-naa!

Omenasiiderissä kypsennetyt simpukat olivat maukkaita, kun vain pystyi lusikoimaan pohjalta maistuvaa lientä möllyköitten kaveriksi.

Jälkiruuat olivat hurjan kauniita ja monipuolisia. Opimme että tilli passaa hienostuneesti yhteen omenaisuuden ja valkosuklaisuuden kanssa.

Hintaa Fiskebar-illalle kertyi 190 euroa.

Motherin brunssille teimme varauksen edellisiltana kun olimme matkalla Fiskebariin illalliselle. Paikka näytti niin houkuttelevalta! Oikeasta pizzauunista tulevat pizzat tuoksuivat taivaallisilta. 

Brunssiin kuului peruna- ja margheritapizzaa, joita söimme enemmän kuin vatsalle olisi ollut hyväksi. 

Luomupizzan lisäksi brunssilla sai erinomaista, mehevää papusalaattia, paahdettuja pottuja ja porkkanoita, tonnikalaa, prosciuttoa, pestopastaa, päärynäsalaattia, vihersalaattia, mozzarellaa tomaateilla ja basilikalla, juustoja...erillisestä baaritilasta sopi hakea jogurttia mysleineen sekä leipää. Juomaksi brunssipakettiin kuului tuoremehuja, mutta kahvi ja tee piti ostaa erikseen. 

   

 Kahvin ja teen kanssa Motherin brunssi kustansi hyvin kohtuulliset 40 euroa. Suosittelemme ja menisimme uudestaan. Toimisi varmasti passelisti myös juomapitoisen juhlimisen jälkeiseen olotilaan. 

Pysytään edelleen teurastamon alueella ja nautitaan brunssia BioMion kokoluomuisessa paikassa. Brunssi oli ihanan runsas, monipuolinen ja tarjosi paljon syötävää myös vegaaneille.

Sisustus paikassa oli taattua Kødbyen-rosoisuutta, viihtyisällä tavalla.

Minä ihastuin erityisesti jyvitettyihin leipämuffinsseihin, jonka kanssa maistelin useaan kertaan seitsemää erilaista tahnaa ja lohisalaattia. Tarjolla oli myös montaa salaattilaatua, erilaisia leipiä ja smoothieta. Lämpimistä kulhoista sai maustettuja nakkeja, lihapullia tomaattikastikkeessa, munakokkelia ja soijanakkeja.

Jukka kiitteli erityisesti luomukanan wingsejä. Kun varmistimme tiskin takana häärivältä kokilta ovatko kanatkin tosiaan luomua, hän nyökytteli hymyillen. "Meillä varmaan vessapaperikin on luomua."

Brunssi päättyi ihanan mehevään porkkanakakkuun ja liian kaakaoiseen suklaakakkuun.
Kokonaisuus kustansi 72 euroa, josta noin puolet tuli kahden kuohuviinilasin hinnasta.

Muut blogin Kööpenhamina-maistiaiset löytyvät näiden linkkien takaa:
relae ja Terroiristen 
Keskustassa smusheilla ja snittellä
Ravintola Radio ja runnelmallinen coctail-baari 

Pate pate