Puolukka-basilikakakku

Luottokakkureseptimme. Tämän kakun minäkin saan onnistumaan, vaikken täytekakuissa taitava olekaan. Minusta kakku on punaisten marjojen ansiosta kaunis ja basilika tuo kakkuun ripauksen erilaisuutta. Ohje on Pirkan, yllätyittekö?

Tänään saimme vieraaksi kummityttömme Valkeakoskelta perheineen. Pyöräytin heille -ja samalla myös meille ;) - kakun jo edellispäivänä. Kuorrutteen tein pari tuntia ennen vieraiden tuloa ja koristelun vasta pöytään nostaessa, jotta puolukat eivät värjäisi maitorahkaa*. Hyvää!

Tarjoilulautaseen on valmiiksi käsinmaalattu "kakkupaperi". Kätevää! Saimme kauniin astian aikoinaan häälahjaksi.

PUOLUKKA-BASILIKAKAKKU
(Pirkan paras leivontakirja väittää kakun sisältävän 12 annosta mikä naurattaa minua. Pikemminkin 6...)

1 dl rypsiöljyä
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa (laitan reippaat kaksi, ainakin)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g puolukoita (josta kourallinen koristeluun)

Kuorrutus:
1 dl tomusokeria
1 tlk (250 g) maitorahkaa
1 tl vanilliinisokeria
1 rkl limetinmehua (sitruunamehukin menee)

Päälle:
(ohuita limettiviipaleita)
puolukoita

Säädä uuni175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota pyöreä tasapohjainen irtopohjavuoka, jonka halkaisija on noin 24 cm. Itse oikaisen nykyään niin, että laitan vuuan pohjalle leivinpaperin nalkkiin reunan ja pohjan väliin. Kakun reunat irtoavat kypsänä veitsellä pyöräyttämällä.

Sekoita öljy ja sokeri sähkövatkaimella ja vatkaa seokseen munat yksitellen. Lisää hienonnettu basilika ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Varaa kourallinen puolukoita koristeeksi ja kääntele loput taikinaan (kohmeisina).

Kaada seos vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla noin 40 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Irrota kakku vähän jäähtyneenä vuoasta ja pane tarjoiluvadille.

Siivilöi tomusokeri rahkan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mausta vanilliinisokerilla ja limetinmehulla. Levitä kuorrute kakun pinnalle (ja koristele limettiviipaleilla). Nosta hetkeksi jääkaappiin ja koristele puolukoilla juuri ennen tarjoilua.

*lisäys seuraavana päivänä. Puolukat eivät edelleenkään ole värjänneet päällistä, vaikka vakaasti olen uskonut niin. Kakkua ei vain aikaisemmin ole jäänyt, joten en ole tiennyt tätä...;)

Jos etsit käyttöä metsän punaisille kaunottarille, niitä löytyy lisää esimerkiksi täältä Veeralta ja laventelista versiota täältä Rossanalta. Tai kurkkaappa vaikka makuhaku-palvelun puolukkaosastolle.

Lasagne pitkän kaavan mukaan

Jos sinulla on aikaa ja haluat nähdä vaivaa ruuan eteen, tee lasagne pitkän kaavan mukaan. Tässä lasagnessa kaikki tehdään itse ja rauhassa. Ensimmäisen kerran tein tämän ruuan kun nuorimmaisemme oli pariviikkoinen - joten kyllä se ruuanlaitto pidemmän kaavan mukaan onnistuu lapsiperheessäkin.

Aloita homma BOLOGNESE kastikkeesta (jauhelihakastike). Tarvitaan:

400 g jauhelihaa

1 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

pari sipulia silputtuna

muutama valkosipulinkynsi silputtuna
porkkana pieninä palasina
suolaa ja mustapippuria

1 1/2 dl punaviiniä

1 1/4 dl maitoa

1 prk tomaattimurskaa

1 laakerinlehti

timjamia

Kuumenna padassa tai kattilassa voita ja oliiviöljyä. Paista sipuleita ja porkkanaa muutama minuutti tai kunnes sipulit alkaa kuultaa. Lisää jauheliha ja paista kunnes se on saanut väriä. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Kaada sekaan punaviini ja kiehuta kunnes punaviini on haihtunut. Lisää maito ja kiehuta kunnes neste on haihtunut. Lisää tomaattimurska, laakerilehti ja timjamia. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin tunti. Tai kaksikin mikäli on aikaa.

Tee TUOREPASTAA tämän ohjeen mukaisesti. Älä leikkaa tietenkään pastaa nauhoiksi vaan jätä levyiksi. Itse asiassa leikkaa levyistä valmiiksi kaupasta saatavien kuivien lasagnelevyjen kokoisia. Tuorepasta täytyy sitten käsitellä lasagnea varten. Eli kuumenna isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja ota viereen kulhoon kylmää vettä, sekä levitä pöydälle leivinliina. Keitä lasagne levyjä muutama kerrallaan noin 30 sekuntia ja nosta ne heti kylmään veteen. Anna olla kylmässä vedessä myös 30 sekuntia. Nosta lasagnelevyt sitten leivinliinan päälle kuivumaan.

Valmista seuraavaksi BECHAMEL-kastike. Siihen tarvitset:

7 dl maitoa

100 g voita

75 g vehnäjauhoa

suolaa, valkopippuria ja mustapippuria

Kuumenna voi kattilassa ja heitä jauhot sekaan. Sekoita ja anna seoksen paistua hetki, mutta varo ettei jauhot ala ruskistua. Anna lieden olla suht miedolla lämmöllä. Lisää pari desiä maitoa ja sekoita seos tasaiseksi. Lisää maitoa vähissä erissä edlleen ja sekoita kastike aina tasaiseksi. Kun seos on tasaista ja kaiki maito on sekoitettu, anna kastikkeen kiehua hiljalleen muutama minuutti. Varo ettei maito kiehahda yli, eikä kastike pala pohjaan. Siirrä sitten kastike syrjään odottelemaan lasagnen kokoamista.

Raasta vielä 100 g  PARMESANIA ja aloita sitten lasagnen kokoaminen vuokaan.

Aloita ohuella bolognese-kastike kerroksella. Laita yksi kerros tuorepasta lasagnelevyjä, joiden päälle kerros bolognese-kastiketta, bechamel-kastiketta ja hiukan parmesan-raastetta. Jatka samoin noin kolme tai neljä kerrosta, riippuen vuokasi koosta ja kastikkeiden riittävyydestä. Viimeisen lasagnelevy-kerroksen päälle tulee pelkkää bechamel-kastiketta. Vielä pinnalle parmesan raastetta ja muutamia voinokareita. Paista lasagnea 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna lasagnen levätä noin viisi minuuttia ennen tarjoilua.

Nam, hyvää on ja vaivan arvoista.

Kuhasaltimbocca ja peruna-mozzarellagratiini

Prinsessakeittiön Veera teki tiistaiaamulla telkkarissa kuhasaltimboccaa . Ja voi jukra miten helpolta ja herkulliselta se näyttikään! Itsetekemälläkin se oli sitä, joten suosittelemme!

kuhafile
ilmakuivattua kinkkua
tuoreita salvianlehtiä
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Mausta kuhafilettä suolalla ja pippurilla. Asettele päälle salvianlehdet ja sen päälle ilmakuivattu kinkku (prosciutto). Kippaa file päällisineen varovasti voiselle pannulle kinkkupuoli alaspäin ja paista muutama minuutti. Mausta tässä toinen puoli fileestä suolalla ja pippurilla. Käännä kalafile ja paista taas muutama minuutti. Ihastele samalla kinkun läpi kuultavia kauniin soikioita salvianlehtiä ja mieti samalla miltä ihana ruoka tulee pian maistumaan...

Mutta jotta olisimme epäloogisia, olet tietysti jo laittanut perunavuuan uuniin ja otat sen nyt sieltä kalaa paistaessasi :). Seuraava ohje on Anders Walberg:n kirjasta "Perunaherkkuja". Ja herkkua olikin. Sopi mielestämme oikein hyvin italialaisittain valmistetun kuhan parina, kun lisäkkeenä oli vielä raikasta vihersalaattia.

½ kiloa eli noin 6 perunaa
1 dl maitoa + 3 dl ranskankermaa TAI koko 4 dl ranskankermaa
suolaa
pippuria
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g mozzarellaa
voita voiteluun
tuoretta basilikaa päälle

Raasta kuoritut perunat. Sekoita tähän (maito ja) ranskankerma. Omaan makuuni ruoka oli inan verran liian hapan, koska laitoimme purkintyhjennyssyistä koko nesteen ranskankermana. Voipi olla että maitodesi olisi tasoittanut makua. Mausta seos pilkotulla valkosipulilla, suolalla ja pippurilla.

Leikkaa sipuli ja juusto ohuiksi viipaleiksi.

Voitele vuoka ja lado aineet keroksittain niin että mozzarella tulee päällimmäiseksi.

Paista 200 asteessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Meillä vuoka sai mukavasti väriä jo puolentunnin jälkeen, mutta perunat olivat vielä hiukan raakoja. Joten ei kun takaisin uuniin hetkeksi. Itse olin hämmästynyt ettei raaste muussantunut uunissa, vaan piti muotonsa ja purutuntumansa kivasti.

Asettele pinnalle basilikaa juuri ennen tarjoilua. Kaunistaa tylsännäköistä vuokaa sekä antaa hyvää makua.

Pian päästään syömään...!

Kaalikääryleet ohratosta

Risotto ohrasta eli ohratto - mielenkiintoista. Päätimme kokeilla moista aika laihoin tuloksin. Olihan ohratto ihan ok ruokaa, mutta melko eri planeetalta samettisen risoton kanssa, vaikka kuinka olisi lisänny parmesaania... Söimme ohrattoa kuitenkin yhden ateriallisen verran ja loput pakastimme.

Korianterin Liina on salamahaasteena tehnyt tunaohrattoa, josta tunan ja pakasteherneet poisjättämällä saat perusohraton ohjeen. Tai sitten vain laitat risottosi riisin tilalle ohran ;). Meidän mutinoistamme huolimatta kannattaa toki kokeilla - mistä tietää vaikka sinä tykkäisitkin?! Ja jos et pelkästään ohratosta tykkää, jatka lukemista...

Sitten yhtenä päivänä rupesi tekemään mieli kaalikääryleitä. Glorian ruoka ja viini-lehti 6/2008 mainosti kannessaan ohrattokaalikääryleitä, joten ei kun kokeilemaan omalla sovelluksella!

ohrattoa

(savoijin)kaalia

parmesaania lastuina

voita

pari desiä liha- tai kasvislientä TAI vettä ja valkoviiniä

Kaivoin ohraton pakkasen uumenista ajoissa sulamaan.

Irrotin kaalin kerästä lehdet - siis saman verran lehtiä mitä aiot kääryleitä kääriä. Tällä kertaa halusin kokeilla kauniin juovikasta savoijinkaalia, mutta valkokaalikin käy vallan mainiosti. Sitten kaalinlehdet vain suolattuun veteen kiehumaan kunnes pehmenevät. Tähän menee noin 5-10 minuuttia. Sitten nostin lehdet pihdeillä pois ja annoin jäähtyä hetken käsittelyn helpottamiseksi.

Ennen käärimistä leikkaan kaalinlehdestä paksuinta ruotia pois. Se helpottaa rullailua. Sitten vain täytettä keskelle kaalinlehteä. Mukaan sujautin vielä pari parmesaanilastua makua antamaan (vaikka tätä juustoa toki jo ohratossakin oli). Kääri lehdet parhaaksi katsomalla tavalla rullaksi ja kiinnitä tarpeen vaatiessa coctail-tikulla.

Paistoin kääryleitä pannulla voissa ensin molemmilta puolilta niin että ne saivat väriä. Sitten lisäsin pannulle lihalientä kääryleiden kaveriksi ja annoin porista kymmenisen minuuttia kunnes kaalit olivat sopivan pehmeitä. Sammakko muuten pehmittää kaalikääryleitä pannulla valkoviinissä, joka ei ole pöhkömpää sekään. Testasimme meinaten heidän herkullisia sienikääryleitäänkin suppilovahveroilla, joskin lorautimme sekaan viiniä paljon runsaammalla kädellä. Kun laitat kääryleet lautaselle, lorauta haudutusliemet ihanine makuineen kääryleiden päälle.

Nyt maistui ohrattokin! Ehkä homman juju tosiaan oli siinä, että aluksi vertasin ruokaa risottoon (mikä se ei todella ollut) enkä siksi saanut makua siihen. Kaalikääryleiden täytteenä parmesaaanilisäyksellä ohratto oli kuitenkin verratonta, suosittelemme!

Ohrattokääryleet pannulla vasta menossa ruskistukseen

Boolia juhliin

Hyppysellisen kolmekymppisillä pidettiin huolta myös juhlakansan janon sammuttamisesta.. Lähtökohta oli että sekoitussuhteiden pitää olla helppoja tyyliin suoraan täydet pullot sekaisin ja booli on valmis. Emme helposti löytäneet miellyttäviä booliohjeita, joten hyödynsimme tuttavapiirimme tietämystä ja näkemystä. Tarjoilimme kahta boolia, joista meillä oli hyviä muistoja ystäviemme juhlilta.

Kaaron kartanon booli

0,5 l kirkasta viinaa 60%
0,5 l Bols Sour Apple 17% likööriä
2 l spriteä
2 l kivennäisvettä


Jääteebooli

1 l kirkasta viinaa 60%
3 l jääteetä
2 l spriteä

Jääteeboolista saa vielä helpomman jos spriten tilalle laittaa sitruunaesanssia ja lisää jääteen määrää. Sprite tuo kuitenkin mielestäni mukavaa pirskahteua booliin. Edullisemman boolista saanee vastaavasti, jos jaksaa tehdä jääteetä itse.

Viinan määrää voi säädellä maun ja juhlakansan hilpeyden mukaan. Kuitenkin boolin on syytä olla helposti juotavaa eikä liioin viinalle maistuvaa. Näillä sekoitussuhteilla ainakin meidän porukalla oli tosi mukavaa. Lisäksi tarjoilimme viiniä ja oluita sekä limsaa.

Kuulimme myös mukavan idean boolin viilentämiseen. Pakasta muovipulloissa vettä ja heitä jäätyneet pullot boolin sekaan kellumaan. Booli ei täten laimene vaikka jää alkaa sulaa.

Saaristolaisleipä

Tämä maltainen, runsaanmakuinen tumma leipä on ystäväni bravuuri. Jouluisin (ja muulloinkin) hän saa varustaa koko suvun herkullisilla saaristolaisleivillä. Eräänä kauniina päivänä (joka muuttui sitten hyvinkin kosteaksi illaksi) aika monta vuotta sitten saimme silloiseen asuntoomme tuliaisiksi tätä herkkua smetanalla ja mädillä ryyditettynä. Taisipa päällisessä olla mukana punasipuliakin. Jaa että maistuiko?! Silloin pyysin ohjetta omaankin käyttöön. Juhliini leivät pyöräytti rakas mieheni Pastapää minun istuessa kampaajalla kahvia siemaillen ja naistenlehtiä lukien ;)

Juhlissa ystäväni mies tuumasi että saa tällä reseptillä parempaakin ;) (kuten tietysti kunnon miehen kuuluukin, varsinkin kun vaimo on kuulolla).

Saaristolaisleipää 2 kappaletta

1 l piimää

75 g hiivaa

3 dl kaljamallasta (löytyy jauhohyllystä)

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

3 dl siirappia

1 rkl suolaa

2 leipävuokaa

Sekoita hiiva lämpimään piimään huolellisesti.

Lisää kuivat aineet sekä siirappi pienissä erissä vehnäjauhoja lisättäessä. Sekoita hyvin.

Laita nousemaan peiteltynä lämpimään paikkaan tunniksi. Itse laitamme liinalla peitetyn kulhon tiskialtaaseen jossa on (hana)kuumaa vettä.

Voitele kaksi kahden litran leipävuokaa ja annostele taikina niihin.

Paista leipiä noin 160 asteessa 2 tuntia. Valele leipiä 1,5 tunnin jälkeen siirappi-vesiseoksella, jossa on yksi osa siirappia ja 3 osaa vettä.

Jäähdytä peitettynä.

Ystäväni ohjeisti leivän olevan parasta seuraavana päivänä, jolloin se ei ole vielä liiaksi tiivistynyt. Taidan olla samaa mieltä, sillä leivoin toiset leivät juhliini aikaisemmin ja kyllä ne edellispäiväiset olivat parempia. Leipä säilyy kuitenkin hyvänä pari kolmekin päivää, mikäli säilyy syömättä niin kauan.

Kokeilin toisiin leipiin myös ruisjauhojen tilalle ruisrouhetta, joka on siis huomattavasti karkeampaa tavaraa. En kuitenkaan tykännyt rouheiden iskeytymisestä purukalustoon, joten jatkossa käytämme hyväksihavaittua ruisjauhoa.

Piimäjuusto

Piimäjuusto on äitini bravuuri, jota hän nykyisin tekee muutenkin kuin jouluna. Pyynnöstäni hän pyöräytti kauniit juustot juhliini minun opiskellessa tekemistä vierestä. Helppoa, mutta aikaavievää. Jos koko satsin meinaa tehdä, on taloudesta löydyttävä valtava kattila johon tuo nestemäärä mahtuu! Seuraavasta ohjeesta tulee siis yksi juusto.

Vinkiksi muuten että jos ei satu leipämuottia taloudesta löytymään, vastaavaksi käy astia josta vain nesteet pääsevät valumaan pois. Meillä juusto tehtiin siivilään, joka oli ensin vuorattu sideharsolla. Pienempään juustoon kävisi vaikkapa suodatinpussiteline.

ÄIDIN PIIMÄJUUSTO

nokare voita
3 l punaista maitoa
1 l piimää
3 munaa
suolaa
(yrttejä mausteeksi)

Nakkaa voinokare valtavaan kattilaan. Äitini lisäsi myös hiukan vettä (jottei maito tarttuisi pohjaan). Lisää maidot ja kiehauta. Varo polttamasta pohjaan. Ota kattila liedeltä.

Sekoita keskenään piimä ja munat, joiden rakenne on rikottu. Ei siis mitään vatkaamista ja vispaamista, vain yhteen sekoittaminen. Kaada piimämunat maidon sekaan ja laita taas levylle.
Sekoita seos vain maidon joukkoon äläkä sen jälkeen koske lainkaan. Neste alkaa heroittumaan. Kun heraa kertynyt pintaan melkein koko kattilan alalta, ota kattila pois levyltä. Jätä lämpimän levyn läheisyyteen vähintään puoleksi tunniksi kannen alle.

Laita haluamaasi muottiin sideharso tai muu ohuenohut kangas. Nostele juustomassaa vuorattuun muottiin reikäkauhalla. sekoittele joukkoon suolaa makusi mukaan. voit myös sekoittaa yrttejä, esimerkiksi ruohosipulia. Taita sideharso päälle ja laita paino. siirrä koko komeus jääkaappiin. Huomaa laittaa alle astia johon ylimääräinen neste valuu.

Jäljellejääneen nesteen voi käyttää vaikkapa sämpylöiden leivontaan ja huhujen mukaan myös pannukakkutaikinan nesteenä.

Juuston voi kumota lautaselle seuraavana päivänä. Sopii loistavasti lohen, saaristolaisleivän, punajuuren tai vaikkapa karjanpiirakan kaveriksi. Perheessämme juusto löytyy usein juhla- ja joulupöydästä.

Jos kaipaat paremmin kuvitettuja, pikkuisen erilaista ohjetta, se löytyy Katapultista. Meillä ei esimerkiksi hapateta piimää ennen juustontekoa. Myös Sammakolta löytyy juustontekoa jos toistakin. Ja täällä Krisuh paljastaa enemmänkin kotijuuston variaatioita sekä juttelee muutenkin asiasta.

Lisäys 20.10.2009: katso myös täältä ahosuolaheinällä maustettu piimäjuusto.

Sitruunapippurinen hunajasavulohi

Rosmariini jo ehti kyselemään juhlissani tarjotun hunajasavulohen ohjetta. Tarkoitus kyllä on laittaa tänne ohjeet, kunhan keritään. Tuntuu vain olevan pienoista hoppua täälläpäin. Tässä nyt kuitenkin lohen ohje, kolmevuotiaan inspiroittavan Pastanjauhantaa-blogin kunniaksi.

Isäni hunajasavulohi on ihan huippuherkkua ja sujahtaa suihin ihan tuoreeltaan taikka sitten kylmänä. Juhlissani oli kolmisenkymmentä henkeä jolloin alkupaloiksi oli varattu neljä filettä. Enemmänkin olisi varmasti mennyt, mutta niinhän aina ;). Yksi file tuhoutuu helposti pääruokana tai ihan naposteltuna kyllä kahteenkin pekkaan, koettakaapa vaikka.

Lohimestari-Isäni Sitruunapippurinen Hunajasavulohi

lohta fileinä

paljon karkeaa merisuolaa

hunajaa

sitruunapippuria

(valkosipulia)

Laita lohifileet suolaantumaan pariksi tunniksi vilpoiseen. Suolaa saa olla reilusti!

Pyyhi suolat pois ja kuivaa kalafileet talouspaperilla.

Sivele kala lihapuolelta hunajalla, esimerkiksi pullasutia käyttäen. Hunajana voit käyttää joko "tavallista" jäykkää hunajaa hiukan mikrossa notkistettuna tai juoksevaa hunajaa.

Ripottele kalan päälle sitruunapippuria maun mukaan. Isäni käyttämässä sitruunapippurissa on ainakin reilusti suolaa mukana, mikä kannattaa pippuroidessa tietysti huomioida. Jotkut puristavat tässä kohtaa kuulemma tuoretta valkosipuliakin kalalle, mutta tästä isälläni ei ollut kokemusta.

Sitten vain savustuspöntöön kypsymään. Itselleni tuo savustuspönttö ei ole tuttu juttu, joten menin tietysti kysymään kuinka kauan kalaa sitten pöntössä pidetään. Isäni valisti minua, että pöntöt ovat niin erilaisia, ettei sopivaa aikaa voi sanoa. Se täytyy vain savustajan kokeilla. Miedolla lämmöllä kuitenkin mennään jottei kala kuivu.

Itse voisimme koittaa hommaa jolloinkin savustuspussissa, varsinkin kun olemme oppineet viime kerrasta...

Naamiaiskekkerit

Tulen pian siirtymään 30-vuotiaiden kastiin. Oli siis aika järjestää aikuisten synttärit kaveriporukan kesken. Juhlimme teemattomilla naamiaisilla, joten vieraita saapui sarvet päässä, letit ojossa ja karvat kondiksessa. Jotain vihiä voi saada ylläolevista kuvista, joissa muutamia vieraita.

Juhlien koristeena toimivat pilttipurkkiin asetellut marjaisat puolukanvarret. Punainen väri toistui lautasliinoissa ja pöydän keskelle asetelluissa kaitaliinoissa. Simppeliä ja kaunista, tykkään! Sytytimme pikkuliekit Iittalan punaisiin ja harmaisiin Kivi-tuikkuihin. Erityisen kauniina koristeina pidin oliiviveneisiin aseteltuja puolukanvarpuja, jotka koristivat tarjoilupöytää.

Kekkereiden oli tarkoitus olla juomapainotteiset kuitenkaan ruokaakaan unohtamatta. Juomana meillä oli jääteeboolia ja Kaaron kartanon boolia, erimerkkisiä oluita, viiniä sekä yksittäisiä pulloja viinakaapista. Myös limuja oli tarjolla.

Pääruuaksi valitsimme helposti valmisteltavan pastavuuan. Juhlistimme sitä hiukan lisäämällä osaan mozzarellaan, osaan Aurajuustoa. Koska pääruokamme oli näin arkinen, halusimme alkupaloista hienommat. Kun vanhempani ystävällisesti auttoivat omilla bravuureillaaan, saimme alkupaloiksi Pastapään tekemää saaristolaisleipää, Äitini tekemää piimäjuustoa ja Isäni savustamaa hunajalohta. Jälkiruuaksi kahvin ja teen kera söimme maailman helpointa suklaakakkua: keoksi järjestettyjä suukkoja suklaapalareunuksella.

Edellisenä päivänä paistettua maltaisen maistuvaa saaristolaisleipää

Äidin pehmeää piimäjuustoa

Isän sitruunapippuroitua hunajasavulohta

Maailman helpoin suklaakakku suukoista ja suklaapaloista

Ohjelmassa oli saunomista, tanssia, seurustelua ja Pastapään yllätyksenä tekemä video minusta ja perheestämme. Tunteet sitä katsellessa liikkuivat naurusta kyyneliin - eikä vähiten kuvavalintojen ansiosta, jotka aina eivät olleet sitä edustavinta minua ;).

Iltapalaksi tarjosimme itsepyöriteltyjä pieniä lihapullia ja kaupan perunasalaattia.

Nautin koko päivästä ja illasta täysin rinnoin. Vieraat tuntuivat ja kuuluivat myös viihtyneen.

Aamupalaksi yöksi jääneille oli varattu karjalanpiirakoita ja munavoita. Myös juhlista jääneet rippeet katettiin pöytään. Nämä huuhdottiin alas vahvalla kahvilla ja limsoilla.

Tässä vielä HUIPPU-UPEAT lahjani. Jos sinun on vaikea keksiä lahjaideaa, nappaapa hyviä vinkkejä tästä:

• shamppanjaa erityishetkeä varten
• herkkukori jossa lahjansaajan mielimakuja ehkä uudenlaisessa muodossa. Saamassani nautiskelukorissa oli Fazerin ohutta suklaata kolmena eri makuna, suklaanaamio, ylellistä kaakaojauhetta, lautasliinoja, keräämäni kahviastiaston kakkulautasia, kynttilöitä
• rahaa. Minulle kelpaa HYVIN, vaikka jotkut sanovat "tunteettomaksi". Setelit oli "korvamerkattu" itsensä hemmotteluun - toteutuu!
• lahjakortteja Stockmannille ja Sokokselle sekä Beliziaan - ihanaa!
• uusi reseptikirja italialaisessa hengessä
• kotimme värimaailmaan sointuvia kynttilöitä
• kolmikerroksinen tarjoiluastia täynnä- mitäs muuta kuin- suklaata!

SUURKIITOS
KAIKILLE UPEASTI PUKEUTUNEILLE IHANILLE YSTÄVILLE JA KAVEREILLE, JOTKA JUHLITTE KANSSAMME!
TEITTE ILLASTA UNOHTUMATTOMAN!

Vinkiksi vielä: täältä löytyy blogillinen juttua juhlimisesta Raunan tyyliin- Kannat kattoon!

Siskonmakkarapasta

Meillä lapset ovat pöhköinä siskonmakkaraan ja pastaan. Kun Soppakellarissa ymmärrettiin yhdistää nämä herkut, päätin minäkin kokeilla omaa versiotani. Osui ja upposi, niin lapsille kuin minullekin (Pastis söi töissä pakastimen uumenista sulatettuja ruokia).

4 siskonmakkaraa

1 iso sipuli

valkosipulinkynsiä maun mukaan, meillä 1 kpl

1 omena

salviaa tuoreena

pastaa, meillä penne

Laita pastavesi kiehumaan ja laita pastat aikanaan kiehuvaan veteen.

Kuullota pannulla silputut sipulit. Lisää joukkoon omenanpalat. Jos itsekin olet saanut ompot äitisi puusta, ei tarvitse kuoriakaan. Pusertele makkara-aines ulos kuorestaan pieniksi palloiksi. Mikä tässä voi muuten olla niin vaikeaa - aina tuntuu että palluroista tulee niin kovin kookkaita. Kypsentele makkaraa pannulla kymmenisen minuuttia välillä sekoitellen ettei tartu kiinni. Kun pallurat ovat valmiita, lisää salviaa maun mukaan. Tarkista makua vielä suolalla ja mustapippurilla. Yhdistä valutettuihin pastoihin.

Nauti omenan pirteästä mausta yhdistettynä herkkumakkaraan ja aina niin ihanaan salviaan!

*

Meillä on pihalla valtava salviapuska, jolle etsin lisää käyttöä. Lainasin kirjastosta Rita Kopp:n kirjan "Auringonpaistetta kielellä". Viisastuin taas hiukan, varsinkin yrtin käytöstä kuivattuna. Kopp huomauttaa meinaten, että salvian kitkerä aromi voi helposti pilata ruuan liiaksi käytettynä, joten varovaisuutta kuivatun kanssa.

Jo antiikin aikoina salvian hyväätekevinä vaikutuksina mainitaan ylenmääräisen hienerityksen väheneminen, kouristusten ja kurkkukivun lievittyminen kuten myös ruuansulatushäiriöiden lievittyminen ylensyönnin jälkeen. Nämä ominaisuudet perustuvat Kopp:n mukaan salvian lehdissä oleviin aineisiin, jotka todistetusti ehkäisevät tulehduksia, kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja jopa aivotoimintaa.

Itse olemme käyttäneet salviaa pihvien ja kanan kanssa, katkarapupastaan, raparperilisäkkeeseen ja muutamiin muihin ruokiin yllämainitun siskonmakkarapastan lisäksi. Kurpitsarisottoon upposi salviaa mukavasti. Kopp mainitsee yleiseksi käyttökohteeksi padat, joihin salvia tuikataan esimerkiksi timjamin, rosmariinin ja laakerinlehden kanssa. Myös Saltimbocca romana on ansaitusti mainittu. Ohjeena Rita Kopp:n kirjassa on annettu umbrialainen hanhiraguu, joka kuulostaa ihan Sorsanpaistajan keittiön ruokalajilta ;) .

Rommiluumut

Saimme taannoin äidiltäni ja nyt vielä Pastapään isältä luumuja. Olemme syöneet niitä ihan sellaisenaan, jätskin kanssa ja leiponeet luumuista jälkiruokaa. Aina näitä herkkuja kuitenkin löytyi laatikosta. Niinpä päätimme säilöä luumuja.

Olen saanut tämän säilöntäohjeen aikanaan silloiselta esimieheltäni. En ole aiemmin kokeillut, joten lopputuloksesta en osaa vielä sanoa. Ei voine epäonnistua pahasti tai maistua kovinkaan huonolle?! Vähän itseäni mietityttää kun purkki jäi vajaaksi. Etikkasäilönnässä ainakin kehotetaan aina täyttämään purkki ääriään myöden jotteivat huonot bakteerit pääset jylläämään. Mietiskelimme yhdessä, pitäisikö tämä määrä alkoholia pöpöt kurissa.

5 dl rommia

1 kg luumuja

½ kg sokeria

Laita puolet rommista puhdistettuun lasiastiaan. Laita luumut ja sokeri päälle. Nopeastikirjoitettu resepti ei kertonut mitä luumun kiville tulee tehdä. Minä poistin kivet ja puolitin samalla siis luumut. Kaada päälle loppu rommi. Sulje tiiviillä kannella. Anna maustua useampi viikko. Kääntele astiaa välillä jotta sokeri ja alkoholi sekoittuvat.

Myös kmsu on säilönyt syksyn satoa rommiin.

Lisäys myöhemmin: Hyvää tuli! Söimme rommiluumuja aikuisten kesken mm. jouluna hyvän jäätelön kera. Nam!

Lettukestit

Lämpimästi tervetuloa

Lettukesteille

kotiimme Espooseen sunnuntaina 19.10 klo 15-18.

Luvassa poffertjes-lettusia, vohveleita ja tavallisia lettuja.

Juomana talon puolesta mehua, kahvia ja teetä.

Toivomme sinun tuovan mukanasi jotain herkullista päällistä letuille - suolaista tahi makeaa.

Ilmoitathan tulostasi kommentteihin ja sähköpostiin.

Mikäli sinulla on lapsia, ovat hekin tietysti tervetulleita!

Omamme pyörivät ainakin menossa mukana.

Kuulumisiin!

Terveisiä Varsovasta!

Pastapää lähti maanantaina Puolaan työmatkalle ja minä päätin ujuttaa itseni mukaan Varsovan osuudelle. Minä viivyin vain yhden yön, mutta Pastis tuli vasta eilen myöhään neljän yön keikaltaan.

Piipahduksemme tarkoitus oli viettää kiireetöntä, nautiskelevaa aikaa hyvän ruuan ja toistemme merkeissä. Tavoite saavutettiin ;).

Varsova oli mielenkiintoinen kaupunki. Rähjäisten, vielä pommituksen jälkiä kantavien rakennusten vierellä kohosi uusia kiiltäviä toimistorakennuksia. Kävelyteiden laatoitukset olivat pääosin vintinväntin, mutta puistossa istutukset upeasti laitettuna ja polut - hmm- asfaltoitu.

Vaikka yrittäisi keskittyä muuhun, historia pomppaa Varsovassa silmille joka kulmalta. Ehkä hyvä niin. Hotellimmekin sijaitsi keskellä toisen maailmansodanaikaista juutalaisghettoa. Oli aika ristiriitaista kävellä auringonpaisteessa shoppailemassa ja ulkona syömässä, kun mietti monien kurjaa kohtaloa samoilla nurkilla vain kuutisenkymmentä vuotta sitten... Yksi oman elämäni kuvaavimmista ja mieleenpainuvimmista patsaista oli Krasiński-aukiolle (Plac Krasińskich) sijoitettu suuri, Varsovan kansannousun 1944 muistomerkki. Tämä patsas sattui matkan varrelle lähtiessäni pois Uudestakaupungista.

Vanha kaupunki oli kaunis ja romanttinen paikka, kuten matkaoppaissa luvattiin. Vanhanoloinen korttelisto oli rakennettu toisen maailmansodan pommitusten ja tuhon jäljiltä uudestaan pikkutarkasti alkuperäistä jäljitellen.

Kävimme syömässä kuninkaanlinnaa vastapäätä ja jo korttelin päässä torilla päätimme hörppäistä jälkkärikahvit. Sitten olikin niin ähky olo ettei pitkään aikaan jaksanut ajatellakaan ruokaa (varmaan joo...).
Illastimme (lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kerrankin!) Pastapään kanssa puolalaisittain Wierzbowa-kadulla mukavassa ravintolassa nimeltä Chlopskie jadlo. Ravintola oli itse asiassa ketju, mutta mielestämme oikein hyvä sellainen. "Lavastus" (sillä siltä se tuntui) ravintolassa oli oivallinen, tarjoilijapoika mukava ja ruoka herkullista ja kohtuuhintaista. Josko oli sitä paljonkin. (klikkaamalla kuvat suurenevat)

Saako tarjoilija silti kuittailla tähän tyyliin (kun ähkimme vatsat pullollaan että hyvää oli muttei millään jaksanut kaikkea): "Siinä olikin tosi paljon ruokaa!" "Te otittekin alkupalaksi pääruokaa." ;D Alkuruuiksi otimme sienikeittoa, jossa uiskenteli pastalastujakin, sekä pierogeita ja jälkkäriksi haarukoimme omenapiirakkaa ja paikallista juustokakkua sernikkiä (ei kuvia).

Pierogeita, paikallisia täytettyjä piirasia. Tässä täytteenä kaalia ja sieniä. Pastis tykkäsi, minä en.

Possua ja "dumblings"

Reissun paras ateria omalta kohdaltani maun ja ulkonäön puolesta oli Uudenkaupungin puolella nautittu simpukka-sahramipasta. Italianmakuja tarjoileva ravintola oli Freta-kadulla ja nimeltään Peroni. Sipulit oli leikattu ohuenohuiksi lastuiksi ja kypsennetty makeiksi niin että purutuntuma oli vielä jäljellä. Sipulit kruunasivat komeasti ylelliset simpukat ja keltaisen tagliatellen. Kun tähän vielä lisättiin lasi hyvää valkoviiniä, auringonpaiste, hyvältätuoksuva miestarjoilija ja kiireettömyys, oli nautinto taattu! (Valitettavasti kamera oli Pastapäällä, joka suuntasi jo aamusta töihinsä toiselle paikkakunnalle).

Yllättävää Varsovassa oli hintataso. Vaatteet olivat samanhintaisia kuin Suomessa, lelut jopa kalliimpia eikä ruokakaan mitään hirveän halpaa ollut. Toki ulkona syöminen nyt oli halvempaa kuin Suomessa, mutta missäpä se ei sitä olisi?

Loppuun vielä tiukka tietokilpakysymys: mikä on Varsovan halki virtaavan joen nimi? No tietysti Wisla! (Onko joku kuullut aiemmin?!)

Fransmannin pippurinen härkäruukku

Meille tulee joka syksy ruukkukausi, kun sienisato on korjattu. Ja muutenkin ruukku uuniperunan kanssa tuntuu sopivan pimeneviin syysiltoihin. Tämä liharuukku on saanut innoituksensa Fransmannin ravintolaketjun ruokakirjasta, mutta nyt sieninä on herkkutatteja herkkusienien sijaan ja lihan määrääkin on hiukan vähennetty. Sienistä sen verran että Vivi-Ann Sjögrenin mukaan 50g kuivattuja sieniä vastaa 500 g / 1 l tuoreita sieniä. Vastaavasti 1 dl murskattuja kuivattuja sieniä vastaa 1,5 l tuoreita sieniä.

Ruukkuun tarvitaan punaviinikastiketta. Se kannattaa valmistaa etukäteen tai hätätapauksessa käyttää valmiskastikkeita. Minä tein tällaisen perus punaviinikastikkeen, johon tuli

1 porkkana kuutioituina
1 punasipuli kuutioituna
3 dl punaviiniä
2 dl lihalientä
muutama katajanmarja
1 rosmariinin oksa
mustapippuria rouheena
roseepippureita
(suolaa)
1 rkl öljyä

Kuumenna öljy kattilassa ja paista hetki porkkanoita sekä sipulia. Kaada joukkoon loput aineet. Anna kiehua kokoon niin että saat noin 3 dl kastiketta. Siivilöi kastike.

Sitten itse ruukkuun tulee:

400 g naudanpaistia
n. 20 g kuivattuja herkkutatteja
pari sipulia
reilu rkl öljyä
0,5 dl punaviiniä
3 dl punaviinikastiketta
½ rkl pippurisekoitusta
1 dl ranskankermaa
suolaa

Leikkaa lihat noin 1 cm paksuisiksi suikaleiksi ja silppua sipulit. Ruskista lihat ja sipulit kuumassa öljyssä paistinpannussa ja nosta ainekset pataan. Huuhtele paistinpannu punaviinillä ja kaada huuhteluliemikin pataan. Lisää joukkoon punaviinikastike ja hauduta noin tunti tai kunnes liha on kypsynyt. Lisää pippurisekoitus sekä ranskankerma ja kuumenna. Tarkista maku ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa suolaa.

Laita nauta kavereineen henkilökohtaisiin tarjoiluastioihin, kaulitse päälle voitaikinaa ja lykkää uuniin kunnes voitaikina on ruskistunut. Tämä kansi tuo mukavaa makua ja ulkonäkökin kohenee.

Laita kokonaiset perunat kuorineen uuniin noin tunniksi 200 asteeseen. Monet käärivät perunansa uuniin mennessä folioon, mutta me emme. Kun potut ovat tulleet uunista, viillä päälle ristikko ja purista perunaa kokoonpäin, jolloin perunan lusikoiminen helpottuu. Perunat tarjotaan usein jonkun ranskankerma/kermaviilipohjaisen seoksen kanssa, mutta meillä menee ilmankin – hyvin!

Piimäpannacotta

Alkuviikosta nautiskelin piimäpannacottaa ystäväni kanssa MyIittala-illassa. Nimen kuultuani oli hyvinkin skeptinen reseptin toimivuuteen - eikö panna cotta nyt perustu siihen kermaisuuteen? Aiempi reseptimme ainakin viittaa kovasti siihen suuntaan. Vaan täytyi kyllä (taas) heittää epäilyväisyydet nurkkaan! Piimäpannacotta oli yhtälailla täyteläisen makuinen, eikä tässä piimäversiossa kitalakeen jää sellaista voista tunnetta. Valmistus oli hiukan erilainen, mutta kuitenkin simppeli. Suosittelemme tätäkin vaihtoehtoa, varsinkin jos yltiökermainen ei miellytä. Teimme hiukan muutoksia nesteen suhteen, jotta pärjättiin vain yhdellä kermapurkilla. Tärkeää on kuitenkin pitää nesteen suhde liivatteeseen samana, jotta hyytyminen tapahtuu (oikein). Sitruunankuoret korvasimme mehulla.

Tykkään panna cottasta jälkiruokana kovasti paitsi makunsa vuoksi, myös siksi että sen voi valmistella hyvissä ajoin etukäteen. Itse teemme jälkkärin hyytymään jo aamupäivällä, jos aiomme illalla nautiskella. Panna cottan lisukkeeksi/koristeeksi käy myös monenlaiset jutut marjoista esimerkiksi tervasiirappiin tai marjakastikkeisiin. Toki panna cotta pärjää jälkiruokana myös ihan pelkkänä itsenäänkin.

Meidän kulhokoollamme tästä määrästä saatiin jälkiruoka-annokset kuudelle

2,5 dl maitoa

110 g sokeria

hieman sitruunamehua

(2,5 dl piimää + 2,5 dl kermaa) TAI 3 dl piimää ja 2 dl kermaa

4 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja sokeri. Lisää joukkoon sitruunankuoret tai -mehu ja pehmenneet liivatelehdet. Anna jäähtyä ihan hetken ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin (ja siivilöi mikäli käytit sitruunankuoria). Kaada pieniin vuokiin tai laseihin hyytymään jääkaappiin. Koristele marjoilla juuri ennen pöytään laittamista.

Nautiskelumenu VI (200:s postaus!)

Siskoni ja äitini tulivat meille kylään ja jäävät hoitamaan lapsiamme kun huomenna suuntaamme ihan kahdestaan Varsovaan. Ihanaa...! Siitä sitten enemmän kun jotain kerrottavaa on, mutta ensin tähän herkulliseen luottoreseptiimme uutuusjälkkärillä.

Fransmannin pippurinen härkäruukku

Uuniperuna

*

Piimäpannacotta

Tämä oli kuulkaas 200:s postauksemme. Ruokabloggailumme alkoi maaliskuun viimeisinä päivinä. Meidät on otettu hienosti vastaan blogimaailmassa - kiitos siitä! Mukavia tuttavuuksia on jo ehtinyt tulla myös ihan livenäkin. Kokkailustakin on opittu yhtä ja toista. Uusia reseptejä on tullut kokeiltua kanssabloggaajilta hurjan monta. Sivuillamme on ollut sen verran vipinää, että on kiva jatkaa tästäkin eteenpäin.

Tervetuloa edelleen peremmälle keittiöömme!
Hyvää ruokahalua!

Maistuva blogitapaaminen

Palasimme juuri oikein maistuvasta blogitapaamisesta Helsingin ydinkeskustasta (vapauttamaan lapsenvahtimme). Oikein paljon kiitoksia Jennille ja Nirsolle upeista puitteista, Pastanjauhajille kutsusta ja kaikille mukavasta seurasta sekä namikkaista tarjoiluista (joista yläkuvassa vain suolaiset). Jäämme odottelemaan reseptejänne vesi kielellä...! Kiitokset tietysti myös hyville lapsenvahdeille aarteidemme kaitsemisesta.

Pieniä makupaloja siitä mitä pöydässä on kun hyvän ruuan ystävät kokoontuvat yhteiseen ruokapöytään

Itse veimme heti alkuun kuohuvan kanssa naposteltavaksi Kylmäsavuporoa rieskaan kiedottuna. Reseptin sain My Iittala-illasta viikolla. Pieniä muutoksia teimme ja näillä mentiin:

200 g kylmäsavuporon paistia (leikkelehyllystä)

1 dl smetanaa

1 dl ranskankermaa

(tai 2 dl smetanaa, mitä nyt kaapissa on)

5 rosmariinin oksaa riivittynä

ripaus sitruunamehua

mustapippuria ja suolaa

5 neliskulmaista rieskaa

Hienonna kylmäsavuporo. Vatkaa smetana hiukan pehmoisemmaksi käsin ja lisää poro. Hienonna rosmariini ja lisää sekin mausteiden kanssa smetanaan. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Levitä kelmua työlaudalle ja aseta siihen rieska. Levitä täytettä ohut kerros rieskalle, mutta jätä ylä- ja alareunaan muutama sentti ilman täytettä. Kääri tiukaksi rullaksi kääretostun tavoin. Kääri rulla kelmuun tiukaksi paketiksi. Anna olla jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Ei kuulemma tykkää huonoa pakastamisestakaan. Poista kelmu ja leikkaa rullasta pieniä suupaloja.

Alkon täti suositteli meille pororieskojen kaveriksi tällaista espanjalaista Anna de Codorníu Brut Reserva kuohuviiniä. Hyvältä maistui ainakin omaan suuhun, vaikken yleensä kuivista kuohuviineistä niin välitäkään. Alkon täti kehui kuoharia pirteäksi, mutta täyteläiseksi, hieman pähkinäiseksi. Kuuntelin asiantuntevanoloista suosittelua pääkenossa ja totesin :"Ok. Annatko kaksi." Oma asiantuntemukseni ei siis viinienkään suhteen ole mitään huippuluokkaa, mutta onneksi aina voi kysyä neuvoa!

Seuraavaa tapaamista odotellessa...!