Sädehtivää tulevaa vuotta 2010 kalaisan maljan kera!

Tulevaa vuotta otetaan meillä vastaan mm. tämän juhlavan kalamaljan myötä. Kylmäsavulohi on merisellaista ja mäti itse mateesta lypsettyä.

Jouluna saamamme made sisälsi nimittäin komeat mätipussit. Koska talteenottokerta oli kohdallani ensimmäinen, hain pikaisesti apua netistä, täältä Erälehdestä. Mätipussi viillettiin auki ja pienenpienet pallerot huuhdeltiin useaan kertaan. Valutin ne aina ohuen harson läpi, koska pelkäsin menettäväni aarteeni viemärin syövereihin. Lopuksi mäti jätettiin valumaan siivilälle laitetun harsoliinan päälle jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen keltainen mäti suolattiin. Laitoin herkkupalleroiden sekaan 4 % painostaan ruususuolaa, mutta omaani ja Jukan makuun mädistä tuli näin liian suolainen. Sitten mäti laitetaan puhtaassa rasiassa pakkaseen, jotta mahdolliset lapamadot hoidetaan hengiltä. Erälehden artikkeli toteaa mädin olevan näin kuitenkin hiukan vetistä ja sanoo uskaliaiden herkkusuiden syövän mädin ilman kylmäkäyttöä.

KYLMÄSAVULOHI-MÄTIMALJA TILLIÖLJYLLÄ

kahdelle

80 g kylmäsavulohta silputtuna

4 rkl suolattua mateen mätiä

2 rkl tuoretta tilliä

2 rkl tilliöljyä ilman sinappia, hyppysellinen sokeria lisänä

Ota mäti sulamaan ajoissa jääkappiin. Jaa ainekset kerroksittain valitsemiisi kahteen maljaan. Jos päädyt kuohuviinilasiin, huomioithan että sinulla on tarpeeksi pitkä lusikka herkun syömiseen.

Kovasti oli suolainen, mutta herkku pikkupala kokonaisuudessaan. Suolaisuus ei toisaalta haitanne, kun sitä kuohuvaa melkein jokaisella on käden ulottuvilla

Espoon kaameiden tapahtumien velloessa ympärillä

on entistäkin aiheellisempaa kiittää kaikesta hyvästä mitä itsellä on

ja toivottaa jokaiselle
hyvää tulevaa vuotta 2010!

Legoravintola ja facebook

Jukka ja poikamme ovat rakentaneet legokaupunkia koko Joulun. Yllä näette poikamme rakentaman ravintolan menuineen. Pikkumiehen sanoin: "Siellä tarjotaan spagettia ja pasteijoita ja mustekaloja". Mahtaa olla aika menestynyt ravintola, kun pärjää vain kahdella asiakaspaikalla. Mielenkiintoinen konsepti.

Samalla ilmoitamme, että Sipulikeittiö löytyy nyt myös Facebookista (no kun ihan kaikki muutkin niin mekin!). Sinne tulee ajan saatossa ainakin pikkujuttuja joita tänne bloginpuolelle emme pane. Lämpimästi tervetuloa sinnekin!

Sekametelisoppaa ajatuksista

"Ei pekoni maailmasta syömällä lopu"

Martti Servo
kuva Bar Alahuoneelta 6.12.2002

Joulunjälkeinen kokkailu on ollut aika hiljaista. Kyllä meillä syöty on, mutta ei mitään mistä viitsisi blogata, tai mikä ei täällä jo olisi. Parhaillaan liedellä porisee sentään kinkunpotka herneiden seassa. Toivomme näin saavamme tosi maistuvaa hernekeittoa. Siihen loppuvat vihdoinkin jouluruokamme.

Koska reseptejä ei nyt ole jaettavaksi, kuulutamme ilmoille ajatuksiamme sekasemetelisoppamaiseti, näin:

1. Ajattelimme vinkata teille tätä Jokiksessakin kehuttua nettisivua ROKIT KOKIT. Aivan loistavaa meininkiä ronskeilla ohjeilla! Suosittelemme ainakin niille jotka pitävät pekonista ja viinalla maustamisesta. Uuden vuoden vastaanottajaisiin voisi sisällyttää helpostikin pitkän saunomissession, jolloin Saunatonttu kypsyisi kiukaalla kuin itsestään. Sen syöminenkin on mukavan sosiaalista puuhaa, kun haarukoidaan yhdestä folionyytistä koko sakki. Servon biisin mukaan nimetty Rakkauden ajopuu kuulostaa myös aivan loistavalta huikopalalta - savustettua possun sisäfilettä valkosipulipalaisellaöljyllä sipellyn patongin sisään ja koko komeus kääritään pekoniin. Vieraat ohjelmassa ovat tähän mennessä olleet kovasti makuumme. Kotiteollisuuden rentoa meininkiä ja Martti Servon ajatuksenkulkua on viihdyttävää seurata.
   
   
2. Akateemisessa kirjakaupassa on alkanut kirja-ale. Nettivalikoimista löytyi kehumani Raija Kivisen "Villiinny villivihanneksiin" kategoriasta Luonto, liikunta, vapaa-aika. Hintaakin oli enää 6.90 €. Suosittelen, varsinkin aloittelevalle villivihannesinnostuneelle!
   
   
3. Annoin Kokkikartanolle palautetta myös heidän nettisivuillaan mutisemastani porkkanalaatikon vetisyydestä. Jo tänään saimme pahoittelukirjeen kotiin etanapostissa. Porkkanan laadun kanssa on kuulemma ollut ongelmia sen ollessa aiempia vuosia vetisempää. Mukana tuli myös 10 euron lahjakortti, joka sai toki tuntemaan että palautetta arvostettiin. Hienosti hoidettu homma Kokkikartanolta!
   
   
4. Sivuillamme on tällä päivämäärällä vieraillut yli 200 000 kävijää. Kiitos siitä teille!
   

Pukinkontin aarteita

Jouluna tärkeintä on se, että saamme viettää sen perheenä yhdessä.

Kun nyt bonuksena kuitenkin tulevat herkut ja lahjat, ei se huono ole. Joulupukin pussista, no jaa - säkistä, paljastui suureksi iloksemme paljon ruokaan liittyvää tarpeistoa. Osa oli toivomuksena esitetty, osa tuli toivomattakin. Kaikki olivat oikein tervetulleita!

Keräämme vähitellen kokoon Iittalan Tapio-sarjaa, jonka on suunnitellut Tapio Wirkkala. Ihastuimme aikanaan lasin jykevään, kuplitettuun jalkaan ja suuhun osuvan lasin ohuuteen. Muotoilu on kokonaisuudessa aistikkaan tyylikäs ja sopii monenlaiseen kattaukseen. Lasit mahtuvat hyvin myös konepesuun, joskin jälkikäteen kuplan tekemä kuoppa on kipattava, huuhdeltava ja valutettava kuivauskaapissa. Kokoelmamme karttui tänä Jouluna monen lasin ja maljan verran, mistä olemme kovasti kiitollisia!

Tämä kaunis, pitsinen esiliina on ommeltu Jukan lapsuudenkodista peräisin olevista lakanoista. Kyllä joku on ollut joskus viitseliäs kun on käsin jaksanut virkata kauniita koristeita sänkyvaatteisiin. Ja pukin muori oli kekseliäästi ommellut niistä nyt minulle tällaisen ihanan koristeellisen essun. Itsetehdyt lahjat ovat tosi arvokkaita!
Liekö pukki seurannut meidän blogia ja lasten (kröhöm ehkä minunkin) nompparellikoristeluintoa, kun näin mahtavan setin saimme?!
Tämä näyttävä Bröllop-lasikupu on ollut meillä jo käytössäkin, sillä saimme sen hyvissä ajoin ennen aattoa. Nyt sisällä komeilevat myyjäisistä ostamani styroksileivokset.
Keittokirjojakin pukki oli paketoinut meille. Ihanaa! Näistä riittää iloa piiiiiiitkäksi aikaa ja aina uudestaan ja uudestaan.

Myös tiskiräteillä voi viestiä :). Pikkupurnukoihin sijoitamme varmasti kaikkea ihanaa. Vaikkapa mustaherukkasinappia tai ruusuhunajaa.

Mustat lautasliinat olivat todella tervetulleita. Kankaiset liinamme ovat nimittäin joko valkoisia, vihreitä tai punaisia - tällaista vahvaa, tyylikästä väriä olemmekin olleet vailla. Haarukkaiset lautasliinarenkaat ovat todella kauniit!

Tyttäremme saa joka Joulu ja syntymäpäivä setin Carelia-ruokailuvälineitä, niin nytkin. Loistava idea vaikkapa kummeille lahjoa näin jo tirriäisestä pitäen ;).

Lisäksi saimme viinejä, paaaaljon suklaata ja karkkeja. Niitä nameja tässä näpytellessäkin nassutan.

Mitäs sinä olet saanut keittiösi iloksi?

Joulukinkku luomupossusta erilaisella hunnutuksella

Haimme joulupöydän kunkkumme Karkkilan Kinkkuhotellista viisi päivää ennen uuniin työntöä. Siellä hän oli majaillut muiden kohtalotovereidensa kanssa viimeisenä palana possun puolikastamme. Luomutilan emäntä Reetta Kivi oli ystävällisesti ottanut possunpalan jo edellisenä iltana jääkaappiin pakkasesta, kun oli huolestunut ehdimmekö sulattamaan sen kunnolla. Se on sitä asiakaspalvelua se!

Kinkun paistosta Jukka jutteli viime vuonna jo täällä. Samoilla ohjeilla edettiin tänänkin vuonna mehevään lopputulokseen. Luomukinkussa ei meidän suussamme ollut juurikaan makueroa luomuttomaan kaveriinsa, mutta eettisyysero löytyy. Ja sekin ratkaisee, tottakai!

Aikaisemmin joulukinkkumme on hunnutettu ihan simppelisti sinapilla ja korppujauhoilla, nyt Jukka halusi kokeilla jotain uutta. Ohjeistus on taas siitä Hannu Sarenströmin kirjasta "Talven juhlat". Jukka tykkäsi tästä kuorrutteesta enemmän, minä (moukka!) en juuri huomannut eroa. Hyvä kuorrute joka tapauksessa.

KUORRUTE KINKULLE

joka painaa 8 kiloa

1 keltuainen

1 dl sinappia

3 rkl sokeria

1 rkl perunajauhoja

1 dl korppujauhoja

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita keltuaisen joukkoon ainekset korppujauhoja lukuunottamatta. Levitä sinappiseos kinkun päälle ja ripottele pintaan korppujauhot. Paista kinkkua noin 10 minuuttia huolellisesti vahtien. Laita foliota suojeksi jos tuntuu tummuvan liikaa. Anna jäähtyä uunista ottamisen jälkeen.

Pontikkasinappimajoneesilla maustettu omenalisäke

Omenaraaste, -salaatti,-lisäke...nimeä miten vaan mutta kovasti oli raikas lisuke Joulun alkupaloihin. Tämäkin ohje löytyi Hannu Sarenströmin Talven juhlat kirjasta. Siellä omenaherkku oli yhdistetty ginigraavatun kalan ja loistavan tilliöljyn kanssa Loppiaismenyyn alkuun. Voimme kyllä lämpimästi suositella kokonaisuutta! Muokkasimme aika paljon salaatin ohjetta, jossa alunperin oli lisätty myös piparjuurta ja omenaviinietikkaa.

Majoneesin ohjeistus löytyi Uneliaan Kokin Annan keittiöstä. Majoneesi on helppo valmistaa ja siitä onkin tullut luotto-ohjeemme joka vatkataan aina kun tuota "kastiketta" kaivataan. Luonnollisesti voit maustaa majoneesisi muillakin makusinapeilla tai sitten ihan perusversiolla vaan. Meillä majoneesia lisättiin salaattiin hiukan, ei niin että ompunpalat peittyisivät siihen.

PONTIKKASINAPPIMAJONEESINEN OMENASALAATTI

Majoneesi:
1 munankeltuainen
2 tl pontikkasinappia
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa.Mausta suolalla. Voit halutessasi vielä sekoittaa joukkoon myös etikkaa tai sinappia.

Lisäksi:
8 kotimaista luomuomenaa
mustapippuria
suolaa

Huuhtele omenat, älä kuori. Kuoren punaisuus tuo kaunista väriä kokonaisuuteen. Poista siemenet ja leikkaa omppu uhuiksi suikaleiksi. Sekoita majoneesia omppujen joukkoon maun mukaan. Meillä meni neljään omppuun noin puolet majoneesista, joten tällä ohjeistuksella kaikki majoneesi menisi kahdeksaan omppuun. Mausta seos vielä rouhaisuilla mustapippuria. Tarkista myös suola.

Katajanmarjagraavattu lohi ja loistava tilliöljy

Alkupöydän kunkuksi nousi omassa suussani ehdottomasti tilliöljy, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Graavikalan kumppanina se oli oikein oivallinen makupari ja värikin oli piristävän vihreä. Tilliöljyn tarjoaminen ei ole sidottu mihinkään vuodenaikaan, sillä se sopii niin Jouluun kuin juhannukseen. Ehkä jussiin vielä paremmin, sillä silloin on tarjolla jo omassa ryytimaassakin tuoretta tavaraa.

Kala maistui parhaalta 2,5 vuorokautta graavautuneena. Silloin gininkin katajainen maku pääsi oivallisesti läpi.

Tämäkin ohje löytyi Hannu Sarenströmin kirjasta Talven juhlat. Makutrion kolmannen osan, pontikkasinappimajoneesisen omenalisäkkeen postaamme omanaan.

Katajanmarjagraavattu lohi

200 g lohen selkäpaloja

1/4 dl sokeria

1/4 dl suolaa

2 rkl kuivattuja katajanmarjoja murskattuna

1 tl murskattua valkopippuria

4 cl giniä

Graavaa lohi perinteisellä tavalla sekoittamalla mausteet ja hieromalla ne lohen pintaan joka puolelle. Kaada päälle gini ja laita lohi tiiviiseen pussiin jääkaappiin kahdeksi vuorokaudeksi.

Tilliöljy

1 rkl hienonnettua tilliä

½ dl rypsiöljyä

2 tl makeaa, vahvaa sinappia (meillä pontikkasinappi)

suolaa

mustapippuria

Laita ainekset yhteen, surrauta sauvasekoittimella kymmenisen sekuntia ja valmis! Toimii myös seuraavana päivänä kun vain sekautat aineet taas yhteen ennen tarjoamista. LOISTAVAA!

Tosi herkku lanttulaatikko

Jukka teki elämänsä ensimmäisen lanttulaatikon ja heti nappiin. "Kun pyrkii tekemään hyvää niin tuppaa tulemaan priimaa".

LANTTULAATIKKO

n. 1 kg lanttua
2 rkl suolaa lanttujen keitin veteen

reilu 1 dl siirappia
2 dl kermaa
1 muna (haarukalla rakenne rikki)
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl valkopippuria
½ tl kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
korppujauhoja
voita

Kuori lantut ja pilko ne. Keitä lantut pehmeäksi suolatussa vedessä. Kaada vesi pois ja soseuta muusinuijalla.

Lisää muut aineet. Suolaa ei tosiaan tarvitse enää lisätä. Valkopippurin määrä voi raa'assa seoksessa maistua liialta, mutta valmis maistuu juuri oikealta! Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja tee pintaan aaltokuvioita. Ripottele päälle korppujauhot ja voinokareita. Paista kiertoilmauunissa 150 asteessa noin 2 h. Jos uunissasi ei ole kiertoilmatoimintoa, nosta hiukan kypsennyslämpötilaa.

Maksalaatikko broilerinmaksasta

Jukka päätyi yhdellä työreissullaan lounaalle ravintola Kiisan Pirttiin Maskussa, eikä siellä tarjottujen jouluruokien kehumisesta meinannut tulla loppua. Laatikot olivat olleet parhaimpia miehen maistamia ja miten ne silakkapihvitkin olivat maistuneet niin uskomattoman maukkailta. Tämän kokemuksen jälkeen mies sisuuntui tekemään kotonakin kaikki laatikot Joulupöytään, porkkanaista lukuunottamatta.

Maksalaatikkoa varten Jukka tutkaili monia eri ohjeita netistä ja kirjoista. Meille kehuttiin taannoin broilerinmaksaa laatikon perustana ja siihen päädyimmekin pakastealtaan tarjonnan vuoksi. Myös hirven vastaavakin on kuulemma herkkua. Jukan versio on kovasti siirappinen, ihanan makuinen maksalaatikko. Suosittelemme.

Oma maksalaatikko

300 g broilerin maksaa
2 dl riisiä
1 l maitoa
1 sipuli ihan pienenä silppuna
1 muna
50 g voita
2 dl rusinoita
1 3/4 dl siirappia
2 tl suolaa
1,5 tl meiramia
½ tl valkopippuria

Keitä maitoa ja riisiä noin 30 min riisipuuroksi ja jäähdytä puuro kylmäksi. Paista sipulisilppu voissa pehmeäksi. Vatkaa munan rakenne rikki. Jauha paloiteltu broilerinmaksa ihan pieneksi sauvasekoittimella. Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Sekoita seosta paiston puolessa välissä, jotta rakenne säilyy hyvänä. Anna laatikon viipyä kiertoilmauunissa muiden laatikoiden kera 150 ºC:ssa noin 2 tuntia. Jos uunisi ei ole kiertoilmalla, nosta vähän lämpötilaa.

Joulumenu 2009

Vietimme tänäkin Jouluna aaton ihan oman perheen kesken. Pukki kävi meillä ison lahjasäkin kanssa - saimme kuulla useita riemunkiljauksia lasten taholta kun papereita revittiin auki. Ehkä hämmentävintä omiin lapsuusmuistoihin peilaten oli se, että myös pehmeät paketit olivat lapsille suuri ilonaihe.

Meille perheen aikuisille Joulun tuovat lasten ilon seuraamisen lisäksi ne huolella valmistetut ruuat. Kaikki onnistuivatkin tänä vuonna todella hyvin! Ostettu Kokkikartanon porkkanalaatikko oli suuri pettymys. Se oli ihan vetinen ja mitäänsanomattoman makuinen. Olemme aiemmin olleet tyytyväisiä puljun muihin tuotteisiin, mutta nyt kyllä kokemus oli todella huono. Pitänee pistää låda kiertoon uudessa muodossa. Yllättävänä lisänä lautasellemme päätyi myös riihessä savustettua lohta, jonka saimme aatonaattona lahjaksi naapureilta mateen ja kuhafileiden lisäksi - ihan huippua! Reseptejä linkityksineen seuraa taas jahka löhöilyltä kerkeämme.

Joulumenu 2009

Ginimarinoitu lohi ja tilliöljy

Omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla

Riihessä savustettu lohi

Lipstikkapiimäjuusto

Mustaherukkasilakka(Camillan Kalaherkku)

Joululimppu

Luomujoulukinkku

Hämäläinen imelletty perunalaatikko

Lanttulaatikko

Maksalaatikko

Porkkanalaatikko (Kokkikartano)

Pontikkasinappi (Ruoveden Herkku oy)

Suklaata

Juustoja kirsikka-, ruusunterälehti- ja musteherukkahilloilla

Aterian päälle oli nautinnollista seurata poikamme juontamaa ja taskulampulla tunnelmoittamaa Dinoesitystä, jossa uudet lelut HotWheels-rataa myöten pääsivät oikeuksiinsa. Sisko vaaleanpunaisine kruunuineen ja taikasauvoineen oli omien sanojensa mukaan hammaskeiju ja olisi myös halunnut heilua valomiehenä.

Mukavaa Joulunaikaa! Villasukat ja suklaa on nyt kova juttu!

Broilerinmaksapasteija

Olen luullut maksapasteijan teon olevan vaikeaa. Empä luule enää. Jos olitte luuloltanne kanssani samankaltaisia, katsokaa nyt, näin helppoa se on:

BROILERINMAKSAPASTEIJA

300 g kanan- tai broilerinmaksaa
voita paistamiseen
3/4 tl suolaa
2 tl viherpippuria
3 tl oreganoa
1,5 rkl sherryä tai calvadosia
1,5 dl ranskankermaa

Leikkaa maksasta jänteet ja kalvot pois. Kuumenna pannulla vähän voita ja paista maksaa siinä suolan, pippurin ja oreganon kanssa kymmenen minuuttia. Ihastele todella valloittavaa tuoksua! Lisää joukkoon alkoholi, mutta varo jos se syttyy palamaan. (Me säästyimme liekkiepisodilta). Anna kiehua lähes kuivaksi.

Siirrä koko paistinpannun sisälmys muoviastiaan. Hienonna sauvasekoittimella (tai monitoimikoneella). Lisää ranskanskerma ja pyöräytä sieläksi massaksi. Anna levätä vähintään tunti jääkaapissa.

Nauti tahna paahtoleivän päällä vaikka ylimääräisenä pikkupalana. Toista tarvittaessa ja himon iskiessä. Me puputimme omat leipäpalamme ruuan alle, kun kummityttömme saapui iloksemme kylään perheineen. Olisihan ne leivät toki voinut kauniisti sipaistakin broiskupasteijalla, mutta me lähestyimme hommaa glögin kera tällä tavalla ronskimmin.

Maku oli selvästi maksainen, mutta hyvä. Silti seuraavalla kerralla laittaisin ehkä inan verran enemmän ranskankermaa taittamaan makua.

Mietin nuuhkiessani upeita paistotuoksuja, että näillä mausteilla saisi myös aikaiseksi varmasti maistuvan maksakastikkeen kun lisää alkomahoolin tilalle kermaa.

Ohje on tämän Joulun hitistäni, Hannu Sarenströmin kauniista kirjasta "Talven juhlat". Meillä ohjeistettu calvados muuttui sherryksi viinakaapin puuttellisen sisällön vuoksi, muuten noudatimme ohjetta prikuulleen - olimmehan ensikertalaisia maksapasteijoijia. Olemme tehneet kirjasta niin paljon onnistuneita juttuja, että lienee aiheellista ostaa opus ja palauttaa tuo lainaamamme takaisin kirjastoon (ja maksaa myöhästymissakot).

Osallistumme tällä broilerinmaksapasteijalla joulukuun ruokahaasteeseen "alkoholi", jonka ilmoille kuulutti Krisu Merkintöjä Melukylä-blogista.

Pipariavaruus

Olipa kerran suuri alus ja sen miähistö eli todella voimakkaasti ja uhrakkaasti ja aina kun tuli vihollinen niin sitten tuli isompia uhria. Ja aina he eivät tienneet mitä tehdä. Mutta kerran he kävivät kuussa ja tietävät mitä siellä tehdään. Poitsu 5,5v

Pipari"talomme" kuvaa siis tänä vuonna perheessämme paljon tapetilla ollutta aihetta "avaruus". Upean raketin laukaisujalustoineen, planeetoineen ja tähdenlentoineen toteuttivat lapset ja Jukka. Täältä voi katsella edellisten vuosien tuotoksia.

Jouluiset leivokset

Näissä leivoksissa jouluisuutta tuo paitsi "joulumausteiden" maku, myös tähän vuodenjaksoon sopiva koristelu. Lapset innostuivat näistä leivoksien koristelusta enemmän kuin pipareiden. Sekoitin näitä leivonnaisia varten lisää punaista ja vihreää pikeeriä. Piparien pursotuksesta oli jäänyt pieniä määriä muitakin värejä joita sitten hyödynnettiin.

Ohje ja suuntaa-antava koristelumalli on otettu Pirkan Paras Leivontakirja-opuksesta, jota hyödynnän usein varsinkin lasten kanssa leipoessa.
MAUSTEKAKKU

200 g voita
2 ½ dl fariinisokeria
3 kananmunaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä

KUORRUTUS
1 valkuainen
noin 225 g tomusokeria
elintarvikevärejä

Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan sekaan siivilän läpi hyvin sekoittaen. Voitele tasapohjeinen rengasvuoka. kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä. Leikkaa kakku kahdeksaan osaan.

Vatkaa kuorrutusta varten valkuainen ja tomusokeri vaahdoksi. Jaa erillisiin kulhoihin ja sekoita värit niissä. Jos käytät tavallani nestemäistä elintarvikeväriä, voit joutua vielä tömäköittämään väriä lisäämällä tomusokeria ja sekoittamalla sen hyvin sekaan. Laita valmiit kuorrutteet omiin pursotinpusseihinsa ja leikkaa pussin kulmaan PIENI reikä pursottamista varten.

Koristele miten parhaiten taidat. Meillä kolmioleivoksista tuli ohjeen mukaisia tonttuja ja joulukuusia, mutta aivan uniikkeja ja persoonallisia.

Enää viisi yötä jouluun...!
Lasten koristelemat upeat leivokset. Keskellä 2-vuotiaan tytön joulukuusi, sivuilla 5-vuotiaan poitsun tonttu ja kuusi.
Leivokset tarjottiin lapsenvahdeiksi tulleille Köyliön mummulle ja pappalle.

Viehättäviä blogiuutuuksia

Minulla on huono tapa netissä ollessani hiihdellä aina samoja latuja. Tämä koskee myös ruokablogihiihtoja. Ilokseni blogien pitäjät ovat kuitenkin monesti linkanneet muille mielenkiintoisille sivuille ja sattumanvaraisesti linkkien taa tulee klikattuakin. Siinä naputellessa sitä sitten miettii kuinka paljon on blogeja joista ei tiedä mitään, vain siksi ettei ymmärrä poiketa muille laduille vaan lykkii aina niitä samoja.

Tämä ei sitten todellakaan ole kritiikkiä teille tutuille jotka siitä ladun varrelta onneksemme löydytte. Te olette parempaa virkistystä kuin kuuminkaan mehu, vaikka sitä olisi terästettykin. Tarkoitan että sen LISÄKSI sopisi ottaa vaikka rusinoita tai peräti pähkinöitäkin. Tai piparia. Oikeasti voisin helposti hiihdellessä mussuttaa piparia, sellainen minä olen.

Lähiaikoina on löytynyt kaksi ihanaa, minulle uutta blogia jotka haluan erikseen mainita. Toinen on tänään huomioni kiinnittänyt Chez Jasu , jonka parmesaanikeksit menevät varmasti kokeiluun. Tarkkailun alle tuolta blogista joutuvat myös monet tänne asti tuoksuvat lammasohjeet. Harmilloista sivulla on se, ettei sieltä löydy minkäänlaista hakemistoa esimerkiksi niille lammasruuille. Miten Jasukokin luo löysin, on minulle itsellenikin mysteeri. Toinen meille uudehko blogi on kauniisti kuvitettu Ruokahommia, jonne löysin muistaakseni Kurpitsamoskan kautta. Jannan Limejuustokakku on yksi raikkaimpia näkemiäni kakkuja ja Liekkikakkua on ihan pakko kokeilla kun leivinuunin äärelle taas pääsee.

Täytyy muuten huomauttaa, että seuraamme toki muitakin blogeja kuin sivupalkissamme näkyviä.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te löydätte uusia, kiinnostavia blogeja. Jos haluat vinkata meille jotain suosikkiasi tai ehkä omaakin blogiasi, kurkkisimme mielellämme mitä linkin takaa löytyy. Joululahjaksi uusi blogituttavuus <3

Sei auttaa pysymään Joulubudjetissa

Tämä toimi. Sei ja mausteet hurrur, pannulle paneroituna ja nam! Kyytipojaksi eilistä pottumuussia ja höyrytettyjä pokuja hunajalla.

Ohje löytyi Pippurimyllyn blogista. Sovelsin settiin jääkaappimme sisältöä, onnistuneesti. Ohjeeseen sukelsi siksi mm. pikeerin teosta ylijääneitä kananmunankeltuaisia. Kokeilin kuorruttaa kalapiffejä myös Meiralta saadulla perunakuorrutteella, mutta yhdistelmä ei mielestäni oikein toiminut. Vaan olempa melkein varma, että huomenna eväitä syövä Jukka on toista mieltä.

BUDJETTISEI

400 g pakasteseitä
120 g smetanaa
2 dl perunamuussiaines (luomu,pakaste)
2 keltuaista
1 tl ruususuolaa
mustapippuria

Leivitykseen:
korppujauhoja
hienoksi raastettua parmesania

Laita kulhoon smetana, mausteet, keltuaiset, perunamuusijauhe ja sulanut sei. Hurrauta tasaiseksi tahnaksi vaikka sauvasekoittimella tai muulla vastaavalla. Muotoile märillä käsillä lihapullan kokoisia pyörylöitä, painele litteäksi ja pyörittele ne parmesan-korppujauhoseoksessa. Paista öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi ja rapeiksi.

Metsän antimia lautasella

...eli palvattua peuraa ja sieniä pastan seassa.

Homman ideointi lähti kun ostin Kivikylän palvaamon kiertävästä autosta maistiaisiksi upean punertavaa, palvauksella ihanan makuiseksi kypsennettyä peuraa.

Tähän simppeliin, mutta ah niin herkulliseen pastaan voi käyttää myös katajaöljyä. Minä en ollut moista vielä pistänyt maustumaan kun tätä pastaa tein, mutta nyt houkuttaisi kokeilla uudestaan senkin takia.

PALVIPEURAPASTA

(kataja)öljyä
2 sipulia lohkoina
150 g peuraa palvattuna
1,5-2 dl metsäsieniä, meillä vaaleaa orakasta pakkasesta paloina
½ tl timjamia
mustapippuria
suolaa
kermaa pieni loraus

Sulata pakastetut sienet.

Paista lohkottuja sipuleja öljyssä pannulla, kunnes ovat haluamasi pehmyitä. Pyöräytä sekaan palvipeuranpalat ja kertaalleen ennen pakastusta paistetut sienet. Mausta. Kermalisä paiston lopussa tuo hommaan lisää mehevyyttä. Anna kerman lämmetä ja valmista tuli.

Pyöräytä peurapalat seuralaisineen keitetyn pastan sekaan ja nauti!

Kanarian tuliaiset ja messuvinkki

Olemme perinteisesti esitelleet blogissa tuliaisemmekin, joten täältä pesee Gran Kanarialta tuomamme jutut. (Jos ei muuten niin muistoksi itselle). Ihastuin kovasti kuivattujen paprikoiden ryppyiseen ulkonäköön ja upean syvään punaiseen. Nyt ne majailevat kotonamme lasipurkissa odottaen pataan tai muuhun pääsyä.

Paikallisten maustesekoituksien lisäksi satsasimme öljyä vailla valmiiseen Mojo Rojoon. Kyseistä soossia varten saimme jo ystävälliseltä Yaelianiltakin reseptin edellisen postauksen kommenteissa. Kolmen suklaan herkku naposteltiin viraiden kanssa glögin kera. Kaktusmarmeladia emme ole vielä ehtineet testaamaan.
Espanjalaisia punkkuja, valkkaria ja paikallista kuohujuomaa Cavaakin tuli ostettua. Kuten myös kanarialaista hunajarommia. Etikeetitön pullo on paikalliselta rouvalta tienvarresta ostettua bueno-bueno-viiniä.
Messuvinkkinä samaan syssyyn mainittakoon, että Nummelassa, uimahallin viereisellä Nummelanharjun koulukeskuksella on tänä viikonloppuna Naistenmessut. Tapahtuma oli ensivisiteeraajan mielestä yllättävän laaja, tarjontaa lähinnä erilaisista käsitöistä leivonnaisiin. Tein mm. upeita hopeakorulöytöjä! Ruokablogin ollessa kyseessä lienee sopivinta esitellä "leivonnaiset", jotka houkuttelevasta ulkonäöstään huolimatta ovat styroksia ja akryylimaalia. Toivottavasti joku pikkutyttö ja -poika joulunalla ilahtuvat moisista.

Paperinarusta virkatut lautasliinarenkaat tulevat takuulla kuulumaan Joulupöytäämme tänä vuonna. Ne oli tehnyt espoolainen Nina Oksa.

Messut ovat auki huomennakin, joten sinne siis, vaikka vain haistelemaan joulu"myyjäis"tunnelmaa tai vaikka syömään ja kaffettelemaan.

Saludos soleados de Gran Canarias! 2/2

Kanarianlomamme yhtenä päivänä näytti pahasti siltä että Inglesissä alkaa pilvittelemään. Ajattelimme käyttää päivän ajaa hurruttelemalla läpi vuoristoisen saaren vuokra-autoa kulkupelinä käyttäen.
Puerto Ricon ja muutaman muunkin rantakylän nähtyämme päädyimme odotetusti Puerto del Moganiin, jota kutsutaan myös Espanjan Venetsiaksi. No jaa, sanon minä. Kanavia kyllä oli, mutta Venetsian historiallisuutta uhkuva mystisyys puuttui täältä täysin ja juuri se minusta ON Venetsia. Kaunis paikka oli kuitenkin kukkaloistoineen, satamineen ja kanavineen.

Reissumme paras ateria syötiin myös täällä, ulkoapäin perusruokalalta näyttävässä Restaurante Varaderossa. Tilasimme suomennetulta listalta sitä sun tätä merenelävää, päätyen loistoateriaan. Tarjoilijamies oli meidän espanjantaitamattomuudesta ja hänen englanninosaamattomuudestaan huolimatta hyvin avulias ja ystävällinen! Näyttipä elekielellä miten ravuista saa parhaat palat ja mehut irti!

Cangrejos de Mogán eli Moganin rapuja edessään Lapas con salsa verde, joka meinaa maljakotiloita vihreällä kastikkeella. Ihanan makuista ja näyttävää!
Juuri passelisti grillattua mustekalaa Kanarian ryppypotuilla. Tuota mustekalaa olisi voinut syödä varmaan loputtomiin!

Lisäksi meille tuotiin taas maustekastikkeita, joista punainen Mojo Rojo oli aivan loistavaa!

JOS emme olisi napsineet jo napaa täyteen merenelukoita edellä mainitussa paikassa, Moganin vanhassa keskustassa sijaitseva La Bodequilla olisi saanut meistä varmasti asiakkaat. Vaikutuksen teki menun suuri juustovalikoima ja tapaksien kutsuminen ”slow food snackseiksi”. Menun loppuun oli huomautettu, että aterian saaminen voi kestää hieman kauemmin koska ateria valmistetaan juuri ennen tarjoilua. Bueno! Paikan sisustuskin oli ronskin houkutteleva.

Puerto del Moganista suuntasimme vuorille. Tiet olivat välillä vain hiukan pikkuautoamme leveämmät ja täytyy tunnustaa että minua monesti hirvitti. Vuorilta löytyi camping-alueita, hienoja maisemia ja pieniä kyliä. Autoillessamme pysähdyimme ostamaan tienvarressa myyvältä ystävälliseltä rouvalta hunajaa, Bueno-Bueno-viiniä ja hedelmiä. Emmepä olleetkaan ennen pakanneet kotimatkaa varten paikallisen tekemää kotiviiniä – mielenkiintoista maistaa tilaisuuden tullen.

Upea suklaamousse nautittiin ravintola Perdizissä melkeinpä saaren keskikohdassa Tejedassa. Ihanan samettista. Ruoka-annokset näyttivät myös houkuttelevilta ja paikka olikin täynnä paikallisia. Se on varma merkki hyvästä ravintolasta!
Automatkamme varrelle osuivat myös kyläjuhlat, jossa lapsemme ratsastivat Margerita-aasilla ja me aikuiset maistelimme paahdettuja pähkinöitä sekä juustoja.

Paitsi syömistä, autoilua, rantailua ja uima-altailua, lomamme sisälsi myös minigolfia, kameliratsastusta, kartingia, huvipuistoilua ja vierailua Villissä Lännessä. Lapset rakastivat erityisesti kiivetä dyyneille ja hyppiä sieltä alas pelkät uikkarit yllä pehmeään santaan. Nyt vain ihmetellään milloin kaikki se hiekka valuu ulos korvakäytävistä.

pst. Tuliaisraportti löytyy täältä

Saludos soleados de Gran Canarias! 1/2

... eli aurinkoiset ja lämpimät terveiset Gran Kanarialta, tarkemmin sanottuna sen eteläpuolelta Inglesistä. Nautiskelimme tuolla saarella männäviikon perheen kesken touhuten ja välillä ihan lilluen ja maaten vaan. Jotenkin loma tuntui taas loppuvan ihan kesken...

Kanarianmatkailu tuntuu jakavan ihmisiä melkoisesti. Jukka on ollut saarella usein lapsuudessaan ja halusi tutustuttaa meidät muutkin paikkaan. Me tykkäsimme kovasti paikan lämpimyydestä ja helppoudesta lasten kanssa. Parasta muksujen mielestä oli leikkiä aalloissa valtameren rannalla, mutta paljon muutakin touhuttavaa löytyi.

Ruokaelämyksiä emme paikalta suuremmin odottaneet, mutta niitäkin koimme! Suomenkieliset ruokalistat ja muut hiukan himmensivät ulkomaillaolofiilistä, mutta kun tuon tiesi jo mennessään, osasi asiaan suhtautua.

Tämä reissu oli syöminkien kanssa siitä poikkeuksellinen, että kokkailimme aika paljon myös itse. Lasten päiväunien vuoksi hotellille täytyi palata joka tapauksessa ja kun jälkikasvumme on alkanut ruuan suhteen hiukan nirsoilemaankin, oli kukkaron sisällön kannalta pelkästään järkevää toimia näin. Paistelimme ruokia puuttellisessa, mutta riittävässä keittiössä tyylillä helposti herkkua. Sardiinifileet houkuttelivat kokeilemaan ja paistoinkin niitä pannulla silakkafileiden tapaan. Ruodot olivat kotoista hopeakylkeämme kookkaampia, mutta silti syötävän pehmeitä. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat kalan "lihaisuudesta" ja pehmeästä mausta.

Iltaisin lasten mentyä unille nautiskelimme juustoja ja viiniä, yhtenä iltana serranoakin. Kuvassa tönöttävät juustot ovat molemmat espanjalaisia. Tissin muotoinen, miedonmakuinen juusto tottelee nimeä Tetilla. Nimi tarkoittaa Wikipedian mukaan pientä rintaa. Tummapintainen herkku oli jotakuinkin parmesaanin rakenteinen herkku, jonka luonteikkaasta, suolaisesta mausta pidimme kovasti. Tämä Queso Curado Mezcla oli sekoitus lampaan-, vuohen ja lehmänmaitoa. Jos tummaa kuorta eksyi mukaan, maku oli suoraansanottuna kamala, mutta ilman kuorta oikein maistuva.
Kanarialaiset ryppyperunat eli Papas arrugadas pääsivät maisteluun heti ensimmäisenä iltana. Suolaiset potut olivat mainio uusi tuttavuus, jota tulemme varmasti tekemään kotonakin. Ohjeistusta kokkailuun voi hakea vaikka Polkkikselta. Perunoiden kanssa tarjottiin erilaisia "kastikkeita", joista herkullisimmaksi meidän perheessämme rankattiin kauniin punainen, paprikapitoinen Mojo Rojo, joka maistui mausteisen miellyttävälle. Kuvassa lautasella makaa pottujen seurana pieniä kalmareita grillattuna.

Keskipaikkeilla lomaamme myös Jukan isä ilmestyi maisemiin avovaimonsa kanssa pakoon pimeää Pohjolaa. Papan toimiessa ansioituneesti lapsenvahtina me suuntasimme piffeille ravintola Las Brasas:iin melkein nurkan taakse mainiolta hotelliltamme. Meidän piti mennä toisaalle, mutta paikka ei ollutkaan auki maanantaisin, jolloin lapsemme olivat vahdittavina.

Las Brasas oli ihan ok. Tarjoilijoiden kiireisyys ärsytti, samoin turhanärhäkkä tuttavallisuus. Entrecote oli valtava, ja paistettu hyvin; pinta oli rapea, mutta sisus toivotun punainen. Kertakaikkisen hyvää. Jukan pippuripihvin kastike oli hyvää. Kaikki muu jotakuinkin keskivertoa.

Jälkkärit olivat upeita ulkonäöltään, mutta maku petti. Etenkin Jukka kritisoi valmiskermavaahdon keinotekoista makua. Minähän en kermavaahtoa syö.

Laskun kanssa pöytään tuli kanarialaiseen tyyliin makeaa ja oi niin hyvää hunajarommia. Tiesitkö muuten että Gran Kanarialla sijaitsee Euroopan vanhin rommitehdas?

Hedelmät paikanpäällä olivat ihania! Terassimme edustallakin kasvoi banaanipuu.

Guavaa maistoimme ensi kertaa ja yllätyimme sen mausta, joka muistutti jotakuinkin vadelman ja mansikan sekoitusta.

Papaija päätyi suuhumme myös ensikertaa. Aluksi hedelmä oli turhan kova, mutta puolen vuorokauden kuluttua avaamisesta jo syötävänpehmeä, melonimainen. Herkkua oli tämäkin, kuten myös upeanlilat luumut, mandariinit ja pienet banaanit!

Jätskitauko!