Maukkaita tapaamisia blogituttujen kanssa

Jos meikäfoodieilta kysytään mitä maistuvaan viikonloppuun kuuluu, on vastaus hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Yhdistettynä.

Tällainen viikonloppu meillä oli, potenssiin paljon.

Lauantaina suuntasimme koko perheen voimin kylään Nellen kotiin. Ihanat tuoksut vastaanottivat meidät uusien tuttavien luo. Ilta kului mukavasti ja ihan liian nopeasti upeiden makujen ja leppoisien juttujen äärellä. Meille tarjottiin herkkuja alkukeitosta briossien ja ankankoipien kautta jälkiruokakakkuun. Katsokaa ihmeessä tarkempia raportteja Siskot kokkaa blogista. Sunnuntaina kokoonnuimme muiden ruokainnostuneiden kera Prinsessakeittiön Veeran luo pikkujoulubrunssille. Oli pikkuisen vaikea hillitä itseään kun pöytään katettiin monenmoista hyvää ja kaunista. Kuohuviinin jälkeen pääsimme kiinni kaikkeen tähän:

Yllä Raunan tuomia perunalettusia lohella ja piparjuuritahnalla.
Mahtavia makkaroita karhusta, ja villisiasta fenkolilisäyksellä.
Me panostimme brunssiin tervasiirappigraavatun lohen ja näkkäreiden verran.

Punajuurihummusta Jytikseltä ja karpalohilloketta emännältä. Kaunista!

ÄijäArin ah niin juustoisa quiche.

Kaunista salaattia ala Unelias Anna.

Ihania juustoja sekä ranskalaista voita, jonka merisuolakiteet saivat voin maistumaan entistä paremmalta. Lisäksi laudalta löytyi siivutettuna upeita leipiä.
Jouluisenmakuisia luumumuffinsseja Jytiksen tyyliin.

Maituvia ruispipareita Muulin tapaan.

Rommiluumuisia torttuja Veeran tyyliin.

Ihanaa Guinnesskakkua kommentoija-Emman leipomana. Ohje täältä.

Fudge-paloja Sorsanpaistajilta. Heillä näitä kutsutaan kuulemma Övereiksi. Nimi selviää reseptin myötä, joka sisältää jotakuinkin sokeria ja pähkinöitä.

Näiden herkkujen ja monien naurujen jälkeen suuntasimme suoraan lastenvahtien, Jukan isän ja avovaimonsa luo. Sitä myöten päädyimme myös Joulupöytään. Vaikka vatsa sanoi oih ja voih eikä olisi luullut sinne mitään enää mahtuvan, oli pakko maistella vuoden ensimmäiset laatikot ja kinkut sekä vielä jälkkärikakut. Niin houkuttelevasti ne oli pantu esille tuoksumaan.

Iltapala ei jostain kumman syystä enää maistunut...

Ylellinen limousinpihvi

Kun naapurimme kaupitteli meille kimppatilausta Limousin-karjan lihasta, ei tarvinnut kauaa houkutella. Tilasimme suoraan kotiin kuljetettuna Rentton tilalta sisäfilettä ja jauhelihaa.

Lihojen mukaan Rentton pariskunta oli laittanut myös ohjeita raakakypsytykseen, asiaa Limousin-rodusta ja tilastaan Juupajoella. Oli mukavaa tietää, että kesäisin emolehmät käyskentelevät ulkoilmassa ja syövät talvisinkin pääosin kotoisia nurmi- ja viljatuotteita.

Vähärasvainen Limousinen sisäfile oli pihvilihana jotain ihan uskomatonta. Rakenne oli hyvin tiivis, mutta kuitenkin suussasulavan pehmeä. Tämä liha ei enempää mainospuheita tarvitse.

Jukka leikkasi sisäfileestä kuusi suht paksua, noin tuuman vahvuista pihviä...

... joista 4 sujahti heti pakkasen uumeniin kahden päätyessä pannulle.

LIMOUSINPIHVI

Kuumenna parilapannu todella kuumaksi.
Laita pannulle voi-öljyseosta.
Paista huoneenlämpöisiä pihvejä 2 minuutti per puoli saadaksesi kuvan kaltaisen roseen sisuksen.
Mausta lautasella Gourmet-sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Nauti hitaasti.

Siiliä lautasella

Raumalaistunut tuttuni Sami kehui jokin aika sitten pyydystäneensä ydinvoimalan katveesta nakkisiilejä. Piikeillään kävelevien otusten kiinnisaaminen on kuulemma kovaa hommaa, mutta onnistuu ketsupin avulla. Mies oli sitten keittänyt nämä eksoottiset otukset vedessä ja ruokkinut näin taas poikansa ja vaimonsa.

Koska meillä Nummelassa ei ydinvoimaloita ole, eikä siis myöskään mahdollisuutta metsästää nakkisiilejä, ne täytyi askarrella itse. Homma oli mukavaa ja joutuisaa tehdä.

Lapset kehuivat siilejä herkulliseksi. "Ihan kuin piirakkaa söisi", totesi 5-vuotias poikamme ehkä hiukan yllättävästikin.

Tarvitset nakkisiileihin nakkeja ja spagettia. Työnnä raa'at (puolitetut) spagetit nakin läpi toistaen riittävän monta kertaa.

Poitsun ottama kuva omasta nakkisiilistään.

Keitä piikikkäät otukset kiehuvassa vedessä spagettien vaatiman ajan. Kattilan tarvitsee olla aika iso, sillä siilit vievät melkoisesti tilaa ennen kuin raajat kypsyessään lötkistyvät.

Lapset suosivat lisäkkeenä ketsuppia, Jukka konjakkisinappia.

Pizzailta

Jos naapurissa on leivinuuni ja mies käy työmatkalla Italiassa, niin mitä se on yhteensä? No pizzailta!

Kutsuimme perheemme siis naapuriin pizzailemaan eikä heillä onneksi ollut mitään sitä vastaan. Naapurin rouva pyöräytti taikinan ihanalla, punaisella Kitchen Aid:llaan. Jukka kaulitsi pohjat lasten auttaessa. Ohuet taikinalätyt täytettiin kaikella ihanalla tyyliin jokaiselle jotakin. Ihanuuksia edustivat mm. San Danielin prosciutto, mozzarella, kyytön jauheliha, ananas, jättikatkaravunpyrstöt, säilötyt artisokat, rucola... . Sitten vain uuniin rapsakoitumaan ja levittämään valloittavaa tuoksuaan nälkäisten nenään.

Vain yhdestä pizzasta tehtiin calzonetyypähtävä, kaikki muut haluttiin pitää tavallisina.

Ruuan yhdessä valmistelu ja syöminen oli ihanaa. Taas tuli todistettua miten hyvältä ruoka maistuu hyvässä seurassa! Jälkkäriksi jätskiä napaan!

Täältä löytyy reseptiä aikaisemmista leivinuunipizzoista.

Loistava punajuuriraaste maustaen tahi ei

Otsikon loistavuus viittaa niin väriin kuin makuunkin. Jestas miten olikin piristävä ja innostava raaste!

Inspiroituminen alkoi jo ajat sitten Appelsiineja ja hunajaa blogista. Koska varsinainen raastaminen tapahtui vasta tänään äkättyäni kolme kaunista punajuurenpalluraa vihanneslådassa, ei kaikkia muita Yaelianin käyttämiä raaka-aineita ollut saatavilla. Siispä sovelsin. Lopputulos oli aika erilainen, mutta maistuva tämäkin. Suosittelen! Junnumme, joka oli sillä hetkellä KissaPrinsessa hameineen ja kruunuineen, totesi raastetta maistettuaan moniselitteisesti: "Tämä on hyvää! Minä en tykkää tästä."

PUNAJUURIOMENARAASTE

3 punajuurta

2 omenaa

1 rkl hunajaa

2 rkl öljyä

sormisuolaa

mustapippuria

(tulinen Afrikka-maustesekoitusta)

Kuori punajuuret ja raasta ne raakoina. Raasta myös omenat. Meillä kotimaiset ompot raastuivat ihan kuorineen. Sekoita joukkoon loput reseptin aineet ja napsi napaan!

Lisäsin lautasella raasteen sekaan vielä Meiralta maistelulahjaksi saamaamme Afrikka-mausteseosta, joka sisältää chiliä, valkosipulia, korianteria ja kuminaa. Mauste sopi sekaan oikein hyvin ja teki satsista oikeastaan ihan eri luonteisenkin. Makeus vaihtui mausteisuuteen. Tuosta Afrikka-mausteseoksesta ensin esiin astuvat rakastamani korianterinsiemenet saaden vierelleen pian valkosipulin. Tämän jälkeen suussa tuntuu selkeästi chili, mutta mausteisena, ei polttavana. Kuminan maku pääsi esiin vain silloin tällöin. Ruuan jälkeen kielen reunoilla tunsi syöneensä chilipitoista herkkua.

Saimme Meiralta tuon mainitun mausteen lisäksi monia muitakin, joista kokeiluun on päässyt vasta muutama. Mystinen pohjola päätyi maustamaan sianjauhelihaa ja pidin parivaljakosta kovasti. Tässä mystisessä seoksessa maistuu erityisesti herkkutatti, jonka selkeää maistuvuutta pidin aika yllättävänäkin. Muina ainesosina on mm. karhunlaukkaa ja sinapinsiemeniä. Olen aiemmin hypistellyt purkkia kaupassakin, josta huomaa hyvin miten mainosmiesten nimeämisosaaminen vaikuttaa tällaiseen ruokahömelöön. Joskaan nyt en tunne itseäni kauhean höpöksi kun olen testannut tuotteen osuvan makuaisteihinikin.

Meiran uutuusmausteet saapuivat meille maustemyllyissä, jotka ovat uudelleentäytettäviä. Mausteita voi rouhia ruuan sekaan paitsi sitä valmistettaessa, myös jo valmiiseen annokseen, kuten tein punajuuriraasteen kohdallakin. Joihinkin mausteisiin ei ole lainkaan lisätty suolaa, mitä pidän plussana. Silloin saa itse valita suolansa laadun ja määrän tarkemmin. Aluksi vierastin valmista maustesekoitusta, mutta sitten ajattelin että olisin tuskin yhdistänyt näitä aineksia itsekseni ilman ohjeistusta. Joten hyvä näin!

Huom! Evira suosittaa syömään vain kypsennettyä punajuurta.

Namiskuukkelia silakkaa currylla

Pitkään kala tarkoitti meille alennuksesta ostettua, valmiiksi fileoitua kirjolohta. Nykyään repertuaari on makuhermojemme, monipuolisuuslisäkkeemme ja kukkaromme riemuksi laajentunut, samalla kun kalankäsittelytaidoissakin on hiukan edetty. Itsekalastettua eväkästä ei voita mikään, mutta useimmiten kalamme on kuitenkin ostotavaraa. Tuttu pakastesei on saanut uudenlaisia muotoja, mm. thaikkuhenkisesti, josta kiitos Uneliaalle kokille. Savustuslaatikkokin on tuonut merenelävien valmistukseen uutta potkua.

Silakkaa meillä syödään melko usein, mutta turhan monesti totutuissa muodoissa. Viime kerralla kirjastossa löysin loistavan teoksen "Silli ja silakka", jonka kirjoittajana on häärinyt Leif Mannerström. Hopeakylkisestä opuksesta löytyi useita kokeilemisenarvoisia reseptejä ja kirja päätyikin oitis Joulupukin listalle. Vai mitäs sanoisitte jos lautasellenne ilmestyisi "höyrytettyjä silakoita ja enokitakea", "savujuuston makuista matjessillilaatikkoa" tai "silakkakaalia savukyljellä". Kuvien katselu kohottaa suupielet ylöspäin ja melkein kuolan valumaan alaspäin.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi omenainen currysilakkaohje, joka houkutteli tuoksullaan jo paperisivulta asti. Kala näin laitettuna lunastikin odotukset: silakka oli pehmoista, curryn ansiosta upean keltaista ja miedon mausteista. Omena toi ruokaan pirtsakkuutta ja mielenkiintoista suutuntumaa. Lapset eivät tästä välittäneet, mistä olin hiukan yllättynyt. Ei silti tiedä vaikka seuraavalla yrittämällä jo uppoaisi.

OMENAISET CURRYSILAKAT

2-3:lle

12 silakkafileetä

1 rkl curryjauhetta

1 dl vehnäjauhoja

suolaa ja mustapippuria

voita paistamiseen

kastike:

1 omena (meillä kotimainen Åkerö)
1 purjosipulin valkoinen osa
1 rkl luomuomenamehutiivistettä
1 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1 rkl makeaa chilikastiketta

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Suikaloi omena ja purjo.

Sekoita curry ja jauhot. Leivitä kalafileet seoksessa ja suolaa ne molemmilta puolilta.

Paista fileet kullanruskeiksi voissa, noin 2 minuuttia per puoli.

Lado paistetut silakkafileet uunivuokaan. Pane omena- ja purjosuikaleet päälle, lisää nesteet. Viivytä uunin keskiosassa 10-12 minuuttia, kunnes laatikko alkaa saada väriä.

Meillä kala tarjottiin höyrytettyjen parsa- ja ruusukaalien kanssa.

Katajaöljyä lahjaksi

Meillä oli taannoin kotona varattuna katajanoksia ihan muuta tarkoitusta varten, mutta oikeaa aikaa siihen toiseen projektiin ei tuntunut olevan. Mieleeni tuli upottaa katajanoksia kokeilumielessä öljyn sekaan. Ajattelin saavani metsäisen makuista öljyä. Parin viikon lilluttamisen jälkeen tarkistin makua ja ihastuin! Tuoksu on aika makea ja maku selvästi katajainen. Ulkonäkö on mielestäni ihanan jouluinen.

Helsingissä käydessäni tutkailin iltasella Maatilatorin ikkunoita ja huomasin heillä olevan myytävänä katajaöljyä. Niin tietysti! Heidän purkeissaan oli myös punaisia palluroita, jotka tulkitsin sieltä kadunpuolelta roseepippureiksi. Laitoin niitä itsekin nyt yhteen lahjapulloon. Lisää joulumaisuutta! Toiseen upotin anopin katajapuskista poimittuja, tummankypsiä katajanmarjoja.

KATAJAÖLJY

Huuhtele huolellisesti pulloon mahtuvia katajanoksanpaloja. Oksasakset ovat isoksi avuksi leikkuutoimissa. Kuivaa oksanpalat hyvin pyyhkeiden välissä ja laita pulloon. Halutessasi voit lisätä muitakin mausteita, kuten vaikka katajanmarjoja ja rosepippuria. Liruta päälle rypsiöljyä niin että pullo tulee täyteen. Sulje tiiviisti ja anna maustua parisen viikkoa. Tämän jälkeen voit siivilöidä oksat ja muut pois. Itse aion ainakin jättää mausteet pulloon, sillä ne viestivät pullon sisällöstä ollen samalla kauniita.

LISÄYS 30.11 Oksat kannattaa ilmeisesti antaa kuivahtaa ennen öljyyn lisäämistä, jotta öljy ei samene. Katso lisää kommenteista alla.

LISÄYS 11.12 Kyllä, kolmisen päivää huoneenlämmössä kuivanneet oksat eivät tosiaan sumentaneet öljyä.

Voisin kuvitella käyttäväni tätä katajaöljyä esimerkiksi riistaruokien valmistuksessa.

Joululahjojen "askartelu" aloitettu

Meillä on ajatuksena kerätä joululahjaksi koreja, joihin teemme itse erilaisia herkkuja. Olkaa tutut kilttejä ja yllättykää sitten tosi paljon kun lahjomme teitä näillä.

Ensimmäisenä aloitimme helposta. Makeaksi herkuksi keittelimme kondensoitua, makeutettua maitoa. Purkit ostimme Hakaniemen ViiVoanista, mutta vastaavaa tuotetta eri kuorissa saa kuulemma Citymarketeista ja Stockmanniltakin.

Maidon keittely herkulliseksi, toffeemaiseksi kinuskiksi on helppoa, mutta aikaa vievää. Lopputulos palkitsee herkullisuudellaan. Purkki säilyy avaamattomana kuukausia ilman jääkaappisäilytystä. Avattuna toffee kannattaa laittaa lasipurkkiin ja jääkaapin viileyteen. Tällöin herkku säilyy parisen viikkoa, jos malttaa olla lusikoimatta sitä sieltä.

Netti on pullollaan herkullisia ohjeita kondensoidusta maidosta. Itse olemme laittaneet sitä jätskin seuraksi.

KONDENSOIDUN MAIDON KEITTÄMINEN

Poista purkeista paperikuoret ja laita ne kattilaan. Kaada kattilaan niin paljon vettä, että purkit peittyvät. Kiehauta vesi ja säädä sitten liesi niin pienelle, että vesi jatkaa pientä pulputusta. Kaada tarvittaessa lisää valmiiksi kuumennettua vettä, niin että purkit pysyvät veden alla. Vedenkeitin on nyt tosi kätevä! Anna purkkien pulputella vedessä 3 tuntia. Nosta purkit pois kattilasta pian keittelyn jälkeen ja kuivaa huolellisesti, ellet halua saada aikaan rustiikkisen ruosteista ulkokuorta...

Koristele purkit hienoiksi lahjansaajan maun mukaan. Meillä käytettiin koristeluun lumihiutalenompparelleja, kauppakeskuksen mainoksesta leikattuja lumihiutaleen kuvia, koristenauhaa ja poikamme piirrosta. Koristeet on liimattu purkkien kylkeen Erikeeperillä. Pohjaan on hyvä liimata selostus purkin sisällöstä, sekä mahdollisesti käyttöohjeita.

Aukaisimme yhden purkin varmistuaksemme keittotuloksesta ja herkutellaksemme - totta kai! Tyhjentyneestä purkista tehtiin pesun jälkeen tuikkulyhty naputtelemalla kylkeen nauloilla reikiä.

Letut kallioimarrekreemillä ja Äidin mansikkahillolla

Tämä ihastuttava jälkiruoka tarjottiin karitsanpotkan painuttua vatsanpohjalle. Oletteko yllättyneitä kun sanon, ettei lettutornia kannattanut kasata kovin suureksi. Alle syöty päkäpää meinaten vei vatsassa kaalin kera melkoisesti tilaa, eikä lettujen kanssa tarjottu kreemikään ollut sieltä kevyimmästä päästä.

Mestari Markuksen Ruokamatka-kirjassa tornit olivat korkeampia ja kreemiä enemmän. Uskoisin tämän puolitetun reseptin riittävän jälkiruuaksi neljälle. Me teimme koko satsin ja sitä syötiin vielä lasten kanssa aamupalallakin.

Letut voi paistaa aivan hyvin etukäteen ja tornitkin koota ennen ruokailun aloittamista. Kreemi on niin paksua tavaraa, ettei valu kyllä väleistä pois. Pidimme mauista jäähtyneinä.

Kallioimarteen voi korvata vaniljalla, kuten alkuperäisessä reseptissäkin oli tehty. Ja letut voi tehdä pyöreinäkin. Mainittakoon vielä että maizenan määrä todella on tuo hulppeat 40 grammaa. Kallioimarre tällä määrällä maistui vienosti, seuraavaksi laittaisin hiukan enemmän.

LETTUTAIKINA

2 dl kulutusmaitoa
1 luomumuna
½ desiä jauhoja joista osa vehnä-, osa ohrajauhoja
½ tl sokeria
¼ sitruunankuorta raastettuna
voita paistamiseen

Sekoita kaikki aineet. Anna turvota ½-2 tuntia. Paista valurautapannulla voissa.

KALLIOIMARREKREEMI

n. 20 cm kallioimarteen juurta (tai ½ vaniljatanko)
2,5 dl kulutusmaitoa
75 g sokeria
3 munankeltuaista*
40 g ohrakasta tai maizenaa
voinokare viimeistelyyn

Pilko kallioimarre (tai halkaise vaniljatanko) laita maitoon ja hauduta liedellä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Sekoita joukkoon maizena. Yhdistä maito keltuaisvaahtoon ja saosta liedellä puukauhalla. Varo ettet lämmitä seosta liikaa, ettet saa munakokkelin paloja liemeen.

Massa on valmis kun se on oikein paksua. Puserra se siivilän läpi. Sekoita joukkoon voinokare. Nakkaa massaa ohukaisen päälle, aseta ylle seuraava ohukainen ja toista, kunnes olet saanut mukavankokoisen jälkiruuan.

Tarjoa Äitisi keittelemän mansikkahillon kanssa.

* Valkuaiset voit aamulla paistaa yhteen munaan sekoitettuna pannulla muun aamupalan lisäkkeeksi . Esimerkiksi.

Haudutettua punakaalia siirappiripauksella

Upeanvärinen punakaali toimi meillä lisukkeena kun tarjosimme karitsanpotkia. Simppeliä ja hyvää! Vaikka unohtaisikin lisätä lopussa sen 2 desiä siirappia. Taas opetus siitä, miten vain yhden kannattaa tehdä alusta loppuun yksi ruoka.

Lämmitin punakaalilisäkettä seuraavana päivänä pannulla ja silloin lisäsin edellisiltana unohtunutta siirappia joukkoon. Siirappi antoi ruokaan paitsi makeutta, myös kiiltoa. Tykkäsin enemmän seoksesta näin, mutta toimii siis myös ilman siirappia. Kokeilin myös tervasiirappilisällä, joka oli mielenkiintoinen ja hyvä!

Kasvissyöjille tiedoksi, että toiminee myös ilman savukylkeä. Lihansyöjille tiedoksi että tuo se kylki vaan hyvää makua. Kaupasta oikeanlaista savukylkeä ei löytynyt, mutta Nummelan torin palviautosta onneksi!

HAUDUTETTUA PUNAKAALIA
lisäkkeeksi 6:lle-8:lle

1 kg punakaalia
100 g voita
2 dl punaviinietikkaa
neilikkaa
inkivääriä
pala kanelitankoa
1 laakerinlehti
n 10 kokonaista mustapippuria
suolaa
pala savukylkeä (meillä noin 100 g)
2 dl siirappia

Leikkaa punakaali ohuiksi suikaleiksi. Sulata rasva padassa ja lisää kaalit. Anna pehmitä hetken ja lisää sitten etikka, harsokankaaseen (tai tavallamme teekelloon) laitetut mausteet ja savukylkipala.
Anna hautua noin 2 tuntia miedolla lämmöllä välillä kännellen, maustepussukka kaiken keskellä muhimassa. Lisää valmistuksen loppupuolella siirappi.

Piiiiiitkääään haudutettu karitsanpotka -menu

Viikonloppuna meille saapui vieraaksi tyttäremme kummit plikkansa kanssa. Ohjelmassa oli jutustelua pitkästä aikaa sekä ilotulituksia kartsalla.

Kauhan varressa heiluminen ei lauantaina oikein houkuttanut, eikä mikään piperrys. Loppuviikko oli osaltamme henkisesti todella raskas, eikä ruuanlaiton ajattelullekaan kauheasti jaksanut sijaa antaa.

Onneksi olin lainannut kirjastosta inspiroivan kirjan Mestari Markuksen ruokamatka. Sen herkullisia kuvia selaillessa sai helposti menun kokoon. Kirjan pien- ja lähituotantotarinat lämmittivät myös sydäntä.

Päätimme lähestyä aikuisten vatsoja iltasella lasten mentyä nukkumaan seuraavalla kokoonpanolla:

Pitkään haudutettua karitsanpotkaa
Haudutettua punakaalia

Ohukaisia kallioimarrekreemillä ja Äidin mansikkahillolla

Potka on jotain mitä en ole koskaan aiemmin itse tehnyt. Prinsessakeittiön Veera sai senkin kuulostamaan niin hyvältä, että pakkohan hommaan oli ryhtyä. Onneksi niin. Pitkään haudutettuna potkat olivat ihanan mureita, ylihelppoja ja lautasella luineen aika näyttäviä.

Alkomme valikoimien ansiosta valkoherukkaviinimme oli kuohuva sellainen, muttei ollenkaan pöllömpi! Meni myös naisihmisille juomana ruuan alle. Miehet höräsivät GT:t.

YRTTINEN KARITSANPOTKA

neljälle

4 karitsanpotkaa
timjamia
rosmariinia
muutama (meillä 6) valkosipulinkynsi
1 rkl murskattua mustapippuria
karkeaa suolaa
voita ja rypsiöljyä ruskistamiseen
4dl-1 litra lihalientä TAI vettä ja ½ lihaliemikuutio
3 dl valkoherukkaviiniä
4 kokonaista ryväs- tai salottisipulia
2-3 laakerinlehteä

Mausta karitsanpotkat yrteillä ja valkosipulilla. Hiero pintaan vielä pippuria ja suolaa. Anna kuivamarinoitua jääkaapin viileydessä kannellisen astian sisällä vuorokauden verran.

Ruskista potkat joka puolelta voi-öljyseoksessa.

Aseta lihat uunivuokaan. Me asettelimme potkat luupuoli ylöspäin Sarpanevan pataan, johon mahtuivat juuri. Lisää lihalientä tai vettä, ½ lihaliemikuutio ja viiniä sen verran että lihat puoliksi peittyvät. Jos astiasi on kovin laakea, laita nestettä enemmän. Meillä viiniä laitettiin tuo ohjeistettu määrä, mutta vettä vain 4 desiä. Laita tähän päälle lisää yrttejä, kuoritut sipulit ja laakerinlehdet. Peitä kannella ja anna kypsyä yön yli 80-asteisessa uunissa. Meillä ”yön yli” tarkoitti 6,5 tuntia päiväsaikaan.

Siivilöi liemi ja keitä siitä kokoon kastiketta. Jos olet malttamaton, voit keittää kokoon vain osan. Loppuliemi kannattaa säilöä, sillä se on upean makuista!

Loput reseptit seuraavat lähipäivinä ja linkitämme ne taas tähänkin.

Mitä viedä sankarille lahjaksi kun hän on ravintola?

Olin eilen ensi kertaa elämässäni ravintolan synttäreillä. Korkeavuorenkadulla Helsingissä sijaitseva Juuri (josta on ollut juttua aiemminkin) täytti eilen 5 vuotta. Olin valmistautunut pikku huikopalaan, mutta pöytään olikin katettu upeita ruokia. Valitettavasti en kahdannut kaivaa järkkärinrohjoa esille juhlakansan joukossa, joten herkullisista punajuurihampurilaisista, yrttimaustetuista porkkanakuutioista, punervasta kyytöstä, juustoista ja suklaista ei ole kuvia. Kuten ei muistakaan herkuista tai juomista. Sääli, sillä tunnelma ja maut olivat oikein kohdallaan.

Juhlinnan ohessa esiteltiin myös piakkoin (ensi kuussa?) avautuvaa Juuren puotia. Se sijaitsee ravintolan välittämässä läheisyydessä samalla kadulla. Puodista tulee saamaan mm. luomulihaa tiskiltä ja yli seitsemänkymmenen pientuottajan tuotteita Suomesta. Kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Keväällä puotiin pukkaa villiyrttejäkin!

Koska en voi helliä teitä juhlahumukuvilla, tarjoilen teille omenapiirakkaa Juuren tapaan. Resepti on siis Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan käsialaa, minä taas toteutin ja kuvasin sen Kiehuu.fi sivuille. Mistään ihan kevyestä elämyksestä ei ole kyse, mutta taivaallisen hyvästä kylläkin. Ja eihän sitä tarvitse syödä kuin yksi pieni pala eihän...? Resepti löytyy täältä.

Omenakiekkoja marinoitiin ensin hetki valkoviinissä, jonka sekaan ripsuteltiin kanelia. Tuoksu oli uskomattoman ihana!
Sitten valmistettiin toffeenmakuinen kinuski, joka levitettiin pellille. Tähän ylle marinoituneet omenalohkot...
...ja aiemmin jääkaappiin tehty taikinapeitto. Sitten uuniin. Jäähdyttyään homma kumotaan.

Leivonnainen nautitaan jäätelön ja kuusenkerkkäsiirapin kanssa, joskaan jälkimmäistä meillä kotona ei ollut. Kannattaa maistaa herkkua lämpimänä ja uudestaan kylmäksi jäähtyneenä. Jälkimmäisessä toffeemainen seos maistuu paljon selkeämmin, joskin molemmat ovat kyllä hurjan hyviä. Meillä jäi muutama omenarinkula leivonnaisen ulkopuolelle. Säilöin ne kannelliseen rasiaan jääkaappiin marinointiliemineen. Paistoin rinkulat muutaman päivän päästä liemineen pannulla. Lisäsin joukkoon myös hieman fariinisokeria. Omenat viivähtivät pannulla sen verran että pehmenivät hieman. Taas kylkiäisiksi vaniljajäätelöä. Oi oi!
Sokerina pohjalla esittelemme innovatiivisen poikamme kykyä hyödyntää kaikki tila ja käyttää luovuutta ihan tavallisen omenapiirakan koristelussa.


Ai niin, mitä sitten lopulta vein lahjaksi. En keksinyt muuta kuin tyylikkään kukan. Korttiin sentään liimasin kallioimarteenjuuren onnentoivotusten kylkeen.

Voitaikinaan kääriytynyt possun sisäfile ja tattikastike

Poikamme rakastaa voitaikinaa, tyttäremme lohkoperunoita ja mieheni lihaa, melkein muodossa missä tahansa. Isänpäivän Juhla-ateriassa sain yhdistettyä kaikkien intohimoja. Possun ohje kastikkeineen löytyi Tessa Kirosin kirjasta "Hillasoilta oliivilehtoihin". Koin hieman haasteelliseksi kypsentää possua tarpeeksi vähän niin ettei voitaikina jäisi raa'aksi. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut! Voitaikina oli yllätyksekseni rapsakka vielä seuraavana päivänä lämmitettynäkin, kun ei lotrannut kastiketta sen ylle tarjoilussa.

Voitaikinan tein ensimmäistä kertaa itse (kyllä, hieman nolottaa) ja totesin sen yllättävän helpoksi ja hyvin maistuvaksi. Lopullinen rakenne oli erilainen, murumaisempi kuin kaupan vastaavassa, eikä yhtään niin lehtevä. Voitaikinaa tehdessä myös valkeni lopullisesti, mitä ja miten paljon tiettyjä aineita taikinaan kuuluu...

POSSUN SISÄFILE VOITAIKINAPAKETISSA METSÄSIENIKASTIKKEEN KERA

TAIKINA

225 g vehnäjauhoja

hyppysellinen suolaa

225 jääkaappikylmää voita paloiteltuna

4-5 rkl kylmää vettä

ITSE POSSU

voita

oliiviöljyä

reilu 500 g possun sisäfilettä

4 valkosipulinkynttä

n. 7 salvianlehteä

½ dl konjakkia

kolme kourallista metsäsieniä, meillä tatteja (kuivatut vedessä pehmitettyinä)

vettä

hiukan reilu 1 dl kermaa

Aloita valmistamalla taikina. Lisää jauhoihin suola, sitten voikuutiot ja lopuksi kylmä vesi niin että saat sekoitettua aineksista tiiviin taikinan. Tee taikinasta jauhotetulla alustalla kantikas "limppu", jonka kaulitset sentin vahvuiseksi, suorakaiteen muotoiseksi niin että lyhyt sivu on itseäsi päin. Taita taikinalevystä kolmasosa alaspäin ja kolmasosa alhaalta taas tähän päälle. käännä taikinaa 90 astetta ja toista kaulinta noin puolen sentin ohueksi asti ja taittelet samalla lailla. Tee kaulinta ja taittelu vielä kerran, siirrä taikina muovipussiin ja jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Mikäli et käytä voitaikinaa heti, voit säilyttää sitä jääkaapissa muutaman päivän tai pakastaa sen.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna pannulla voita ja öljyä. Ruskista possunfile siinä nopeasti joka puolelta. Suolaa ja pippuroi file. Lisää pannulle valkosipuli, salvianlehdet ja paista muutama sekuntti. Lorauta sekaan konjakki. Liekitä tai anna kiehua muutama minuutti niin että alkoholi haihtuu. Lusikoi sienet lihan ympärille ja mausta suolalla ja pippurilla.

Laita liha ja sienet liemineen uuniin ja paista 20 minuuttia. Käännä possua muutaman kerran paiston aikana (jos muistat) ja sekoita samalla sieniä. Nosta sisältä vaaleanpunerva file vadille jäähtymään, mutta jätä sienet pataan. Alenna uunin lämpötila 180 asteeseen.

Levitä voitaikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä sopivankokoinen levy, johon kääriä possunfile. Nipistä taikinareunat yhteen. Nosta tämä paketti leivinpaperoidulle uunipellille. Jos teet samaan aikaan lohkoperunoita, voi nekin nyt lisätä pellille öljyttyinä ja maustettuina. Jos lohkosi ovat paksuja, laita ne kypsentymään jo pelkän fileen ollessa uunissa.

Paista filettä noin 30 minuuttia tai kunnes voitaikina on kypsä ja kauniin kullanruskea. Meillä tähän meni kauemmin ja pelkäsin possun kuivettuvan, mutta niin ei onneksi käynyt. Anna paketin vetäytyä uunista ottamisen jälkeen kastikkeenteon verran.

Laita sienet liemineen kattilaan, ja lisää pikkuisen reipas desi vettä. Keitä nestettä hieman kasaan ja lisää kerma. Kun kastike alkaa poreilla, ota se pois liedeltä ja mausta mustapippurilla ja suolalla.

Paketoidun possun ja kastikkeen lisäksi pääruokalautaselle päätyi pannulla paahdettuja ruusukaaleja sekä uunissa lihan kanssa kypsentyneitä lohkoperunoita.