Aasialaiset haukipullat nuudelisalaatin päällä

Talviverkkoja hiihtolomalla kokiessa Jukka sai isänsä kanssa mateen ja kaksi haukea. Ensinmainitusta teimme uudella reseptillä uunikalaa peittäen mateen pekonilla. Tuumimme yhdessä keiton ja muhennoksen olevan kyllä parempaa. 

Hauet pappa fileoi ja jauhoi koneella jauhelihaksi. Inhottavat ruodot "katoavat" tällä keinoin kätevästi. 

  

Etsimme uutta reseptiä haukijauhelihalle, sillä tavallisia jauhelihapullia ja hampurilaispihvejä hauesta on tehty aika paljon. Löysimme kivan värikkään kokonaisuuden, jossa haukilihapullat maustettiin aasialaisittain. Pidimme makumaailmasta ja keveydestä kovasti! Näitä tehdään toistekin. 

Tässä kerrottu ohje on sovitelma Leif Mannerströmin aasialaisittain maustetuista silakkapalleroista, jotka löytyvät paljon blogissamme käytetystä kirjasta "Silli ja silakka". Voit siis halutessasi kokeilla haukijauhelihan tilalla jauhettuja silakkafileitä.

AASIALAISET HAUKIPALLOT NUUDELISALAATILLA

Haukipallot:
400 g haukijauhelihaa
1 nippu tuoretta korianteria
1 peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
½ dl soijakastiketta
1 limetin kuori ja mehu
1½ rkl hienoa sokeria
suolaa
öljyä paistamiseen
päälle: 2 rkl seesaminsiemeniä

Nuudelisalaatti:

3 pakettia pikanuudeleita
1 punainen paprika
1 paksoi
4 salottisipulia
1 porkkana
1 peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 nippu tuoretta korianteria
2 rkl seesaminsiemenöljyä paistamiseen
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1 dl ituja
2 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
(tarvittaessa suolaa)

Aloita valmistelemalla salaattiaineet.

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Suikaloi paprika ja paksoi. Kuori ja pilko sipulit, porkkana ja inkivääri. Silppua korianteri. Huuhtele ja valuta idut. Sekoita keskenään soijakastike, kalakastike ja limettimehu. 

Jatka sitten haukipalloista. Silppua korianteri. Kuori ja silppua inkivääri, salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi kulhossa lusikalla tai tehosekoittimessa päälle tulevia seesaminsiemeniä lukuunottamatta. Muovaa massasta lihapullan kokoisia palleroita. Paista ne kauniin ruskeiksi paistinpannulla öljyssä. Ripsi päälle paistamisen jälkeen seesaminsiemeniä. Pidä lämpimänä. 

Kuumenna öljyjen seos tilavassa paistinpannussa tai wokissa. Paista ensin inkivääriä ja sipuleita muutama minuutti. Lisää nuudelit ja vihennekset, paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää mausteliemet ja sekoita hyvin joukkoon. 

Annostele syville lautasille nuudelisalaattia ja jaa päälle haukipallerot. 

***

Näiden linkkien takaa löydät blogimme muitakin reseptejä haukijauhelihalle: 

Haukipiirakka ja riesling-kastike

Haukihampurilaiset sitruunamajoneesilla

Haukihampurilaiset tartarilla

Michael Björklundin haukimurekepihvit

Kampasimpukkaraviolit rapukastikkeessa

Arkena tulee monesti tehtyä nopeita tai tuttuja ruokia. Siksi menoista vapaina viikonloppuina tai lomalla tulee usein kokattua vähän enemmän askartelua vaativia ruokia. 

Jukka äkkäsi tuossa hiihtoloman alla ravioliohjeen, josta mies inspiroitui heti. Lopullinen toteutus oli kuitenkin kovin erilainen ja hurjan herkullinen. Minua nauratti kun keittiöhitaana tunnettu mies huuteli jossain välissä pastataikinan vääntämistä, että taitaa tulla keittiössäolon ennätys tämän ruuan myötä. Pakkohan siinä oli miestä mennä auttamaan että syötäisiin ennen puoltayötä.

Meillä tuorepasta täytettiin pyöreiden raviolityynyjen muotoon täytteenä katkarapuja ja kampasimpukoita. Jukka löysi pakastealtaasta MSC-merkittyjä Pirkka-sarjan kampasimpukoita, mikä oli kovasti iloinen asia. Rapukastikkeen rapuliemi kaivettiin pakkasesta, jonne se oli keitelty syksyisten rapujuhlien jälkeen.

Annos ei näytä ihan kaikkein herkullisimmalta, mutta oli täynnä intensiivisiä makuja olematta liian tuhti. Kastikkeella on tässä todella suuri merkitys. 

KAMPASIMPUKKA-KATKARAPURAVIOLIT RAPUKASTIKKEELLA
noin 25 kpl

Tuorepasta
4 3/4 dl (2 cup) Durum-jauhoa
2 munaa
3 rkl lämmintä vettä
1 rk oliiviöljyä
suolaa

Sekoita aineet kulhossa ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, jotta taikina on notkeaa eikä tartu sormiin. Lisää tarvittaessa tilkka vettä ja vaivaa että vesi imeytyy taikinaan. Anna taikinan levätä jääkaapissa 20 minuuttia.

(25 raviolin määrällä pastataikinaa jää hiukan).

Kampasimpukka-katkarapu täyte raviolille
10 kpl (200 g) kampasimpukoita
100 g jättikatkaravun pyrstöjä
suolaa
mustapippuria
vajaa 1 rkl oliiviöljyä

Kuutioi raa'at kampasimpukat ja katkaravut pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa niihin suolaa, pippuria ja hiukan oliiviöljyä. Laita jääkaappiin odottamaan ellet ala heti kokoamaan ravioleja.

Raviolit

Tee pastakoneella mahdollisimman ohutta pastalevyä ravioleja varten. Käytä pyöreää, halkaisijaltaan noin 7-8 cm raviolimuottia tai ihan vaan ohutreunaista lasia tehdäksesi pastasta raviolipohjia. 

Laita reilu 1 rkl täytettä raviolipohjalle. Kostuta ulkoreuna sivelemällä sitä vedellä kostutetulla sormella ja asettele toinen raviolipohja kanneksi. Painele saumat kiinni huolellisesti. 

Keitä ravioleja runsassuolaisessa, hyvin kiehuvassa vedessä 4 minuuttia. Tarjoile raviolit heti. 

Voit myös tehdä raviolit etukäteen valmiiksi. Tällöin laita raviolit keittämisen jälkeen heti kylmään veteen kypsentymisen keskeyttämiseksi. Nosta kylmentyneet raviolit vedestä, kuivaa ja sivele pintaan hiukan oliiviöljyä toisiinsa tarttumisen estämiseksi. Paista ravioleja hetki paistinpannussa (käytä hiukan oliiviöljyä) ennen tarjoilua, jotta raviolit lämpenevät. 

Rapukastike
2 dl rapulientä
2 dl kanalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
3 salottisipulia (tai 1 pieni keltasipuli)
1 iso valkosipulinkynsi
6 aurinkokuivattua tomaattia
3 rkl (tai isoa nokaretta) voi
suolaa
mustapippuria

Silppua sipulit. Silppua aurinkokuivatut tomaatit. Mikäli käytät öljyyn säilöttyjä tomaatteja, kuivaa ne talouspaperilla huolellisesti. Laita kattilaan hiukan oliiviöljyä. Paista hetki sipuleita. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on lähes täysin haihtunut. Lisää joukkoon rapu- ja kanaliemi, sekä silputut aurinkokuivatut tomaatit. Keittele kastiketta kokoon noin puoli tuntia, hiukan alle puoleen alkuperäisestä määrästä. Siivilöi kastike. Ota siivilöity sipuli-tomaattimuhju talteen ja käytä myöhemmin vaikka leivän päällä täytteenä kuten me. Lisää voi kastikkeeseen jotta kastike hiukan paksuuntuu ja kiillottuu. Lisää suola ja pippuri maun mukaan. Tarjoile kuumana.

Talvikalastusta - kalaverkot jään alle

Viime talvena tutustuin ensimmäistä kertaa itselleni kovin eksoottiseen kalastusmuotoon, nimittäin verkonlaskuun talvella, jäitten alle. Järkeni ei etukäteen sanonut lainkaan miten homma olisi mahdollista. Kahdenkymmenen asteen pakkaseen lähteminen ei tuntunut lainkaan tiukalta rypistykseltä, kun edessä oli mielenkiintoista uutta. Talvista verkkokalastusta perheellemme esittelivät Jukan isä eli Jarmo-pappa ja mökkinaapurinsa Paavo. 

Pappa oli jo etukäteen kairannut jäähän reikiä noin yhdeksän metrin päähän toisistaan. Ensimmäinen reikä oli aika lähellä rantaa, kauimmainen sitten noin 60 metrin päässä. Tähän väliin laskettiin kaksi 30 metrin verkkoa. 

Etukäteen kairatut aukot piti kovassa pakkasessa hakata uudelleen auki. Se kävi kätevästi tuuran avulla. Tai no kätevästi ja kätevästi. Muille innostuneille miniöille voisin neuvoa, että pitkävartisessä, teräpäisessä työkalussa on rannelenkki syystä. Lenkki ja etenkin sen laittamainen ranteen ympärille estää tuuraa vajoamasta järven pohjaan jos ote hiukan lipsahtaakin. Uusi tuura maksaa kaupassa noin parikymppiä 

Aukkojen taas vetistyessä oli aika käydä hommiin. Miehillä oli mukanaan noin kymmenmetrinen ripa, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty 66 metrinen naru kelassaan. Ripa sujautettiin sisään kairatusta reiästä ja alettiin kuljettaa sitä kohti seuraavaa reikää. Viime vuonna käytössä oli mökkinaapurin karahka, jonka pää oli ritsamaisesti haaroittunut. Tänä vuonna yksin puuhastellessaan pappa oli käyttänyt tuuraa. Rivan tullessa naruhäntänsä kanssa seuraavalle reiälle sitä alettiin kuljettaa taas kohti seuraavaa niin kauan että ripa pystyttiin nostamaan ylös viimeisestä reiästä. Naru seurasi luonnollisesti mukana.

Yksin talviverkkoja kokiessa narun tulee olla tuplapituinen, jolloin se muodostaa ikäänkuin lenkin. 

 

Etukäteen reikien kairaaminen toimii hyvin silloin kun jäällä on jo lunta eikä jään alle pysty näkemään. Tänä vuonna pappa oli tehnyt tämän alustavan homman jo syksymmällä, kun jäällä ei vielä ollut lunta. Hän oli koko ajan nähnyt jään läpi missä rima kulkee ja oli kairannut sitten kulun mukaisesti aukkoja. Etukäteiskairaamisessa pitää tietysti saada osutettua rima seuraavalle aukolle. 

Nyt siis naru kulki reippaan kuudenkymmenen metrin matkan jään alla ja molemmat narun päät olivat jään päällä kiinnitettynä. Naruun kiinnitettiin ensin puolitoistametrinen kettinki, joka painaa verkon kohoineen alas niin ettei se jäädy pintaan. Tähän kiinnitettiin sitten itse verkko ja myöhemmin toinenkin.

Nyt narua alettiin pyöritellä toisessa ääripäässä kelalle, jolloin verkot seurasivat perässä laskeutuen jään alle. Verkkojen toiseenkin päähän kiinnitettiin ensin kettinki ja sitten kettinki kiinnitettiin jään päälle. Kummassakin päässä oli kettinkiin kiinnitetty vahva, reilusti yli avantoaukon ylettyvä kapula. 

Verkkojen annettiin kerätä saalista vuorokauden verran.

Verkkoja kokiessa kelanaru kiinnitettiin taas verkkojen toiseen päähän kun siitä ensin oli poistettu kettinki ja alettiin nostaa verkkoja toisesta päästä. Näin "ujutuslanka" saatiin jään alle kätevästi uusia verkonlaskuja varten valmiiksi. 

En voinut kuin ihmetellä miesten käsien kylmyydenkestoa. Omani olivat kahdenkymmenen asteen pakkasella kylmissään hanskoissakin. 

 Saaliiksi saadut mateet nyljettiin hetimiten ja niistä keiteltiin oikein maistuva kermainen madekeitto.

Blogin maderuokia:
Mademuhennos
Paistettu made lehikäisen, pinaattimuhennoksen ja kaprismunakastikkeen kanssa
Kermainen madekeitto (pikaruokaa pakkasaarteista)
Kesäinen madekeitto

Ilve tuli taloon - kaasulieden hankinta

yhteistyössä Gasum

Uusi uuni ja kaasuliesi. Ainahan se oli mielessä sen jälkeen kun vanhasta yli vuosi sitten hajosi termostaatti. Jouluaattona. Kiroilutti hiukan silloin kokkailujen keskellä ja monesti jälkeenkinpäin. Uuden hankinta jäi roikkumaan, muttei olisi tehnyt sitä jos olisimme tienneet miten jouhevasti homma Gasumin kanssa Ilve-lieden tiimoilta menisi. 

Pohdimme alusta asti uutta kaasuliettä, mutta ehdottomasti sähköuunilla. Kaasuliedessä ihastuttaa paitsi nopeus, tehokkuus ja helppo lämmönsäätö, myös elävän liekin tunnelma. Sähköuuni sen sijaan on meille oikea vaihtoehto kokeiltuani kaasuvastaavaa Venetsian aikoina tuloksettomasti. Meillä kokataan nestekaasulla, mikä tarkoittaa käytännössä kaasupulloa. 

Saimme Gasumilta kotiin etukäteistutustuttavaksi kunnioitettavan muhkean esitekirjan. Selailimme sitä hetken tuskastuen vaihtoehtojen edessä. Hermojenmenettämisen uhatessa teimme miehen kanssa yhteispäätöksen luottaa myyjän ammattitaitoon liikkeessä. 

 

Lampsimme sovittuna ajankohtana Herttoniemen liesimyyntinäyttelyyn koko perhe. Lapset löffääntyivät kirjojensa kanssa sohvalle ja me aikuiset kävimme ihastelemaan eri vaihtoehtoja myyjän kanssa. 

 

60 senttinen rako keittökalusteiden välissä alkoi tuntua tilanpuutteelta tiirailtuamme muhkeita yli metrisiäkin uuneja erilaisine liesivaihtoehtoineen. Leveys kavensi kylläkin mukavan tuntuisesti vaihtoehtoja värien ja mallien osalta. Fiilispohjalta, joka onneksi oli meillä molemmilla samanlainen, päädyimme rosteripintaiseen kaunokaiseen. Muut esitellyt vaihtoehdot tuntuivat meistä vain hitaaseen kokkailuun houkuttelevilta, hieman maalaismaisilta. Valitsemamme liesi-uuniyhdistelmä tuntui taas ammattimaiselta, tehokkaalta, joskin myös kestävältä ja soveltuvalta monenlaiseen toimintaan. Sitten valittiin säätimet ja niiden koot sekä jalat joissa niissäkin olimme huojentavan samanmieliset. 

Lopuksi alkoi lisävarusteiden miettiminen. Meille suositeltiin ehdottomasti kiskoja, joiden avulla voi kätevästi vetää koko pellin tai ritilän ulos uunista kannattelematta sitä. Naureskellen totesin että tämähän poistaa myös sen vaihtoehdon että voisi vahingossa laittaa pellin eritasoisiin lokosiin uuniin jolloin vaikkapa piirakka valuisi uuninpohjalle. Yhdelle tuttavalleni kävi muutaman kerran niin. Otimme siis kiskot. 

Halusimme myös pizzakiven, jonka mukana tuli lyhytvartinen, ujutuspuolelta oivallisesti oheneva pizzalapio.

Lisäksi päädyimme ottamaan liesiritilän tilalle tai päälle asetettavan valurautaisen, raidoitetun paistolevyn, jossa on myös urat mahdollisille valuville nesteille. Mielessä siinsi jo upeiden pihvien paistaminen. 

Käytetyin lisävaruste tullee olemaan halkaisijaltaan suurin kaasulevy, jossa on mahdollisuutena myös kolmen poltinkehän tehokas yhteiskäyttö. 

Koko tilaustapahtuma kävi lupsakkaasti, mutta samalla asiantuntevasti. Kaikkiin kysymyksiimme osattiin vastata epäröimättä. Fiilispohdintojamme ei naureskeltu vaan niihin suhtauduttiin asiallisesti. Ilve tehtiin Italiassa sovitussa aikataulussa juuri toiveidemme mukaan. 

Yhden vinkin voisimme kaupoille lähtiessä antaa. Jos on etukäteen mietittyjä toiveita, ne voisi vaikka kirjoittaa lapulle ylös. Mietimme kuvastoa plaratessa miten kätevä olisi jos uunissa olisi sisäänrakennettu paistomittari. Muistimme asian seuraavan kerran kun meille tuli viesti uunin saapumisesta Suomeen. Samoin kannattaa kiinnittää huomio peltien lukumäärän. Uunin mukana tuli vain yksi syvää mallia oleva. Saimme toki helposti jälkitilattua toisen matalamman. 

Kotiinkuljetus ja paikalleenasennus tapahtui sujuvasti noin viisi viikkoa tilaamisen jälkeen. Gasumin asentajat ilmestyivät uunin kanssa ovemme taakse yhteisesti sovittuna ajankohtana. Asentaessaan uunia paikoilleen ja säätäessään jalkoja oikealle korkeudelle asentajat vaihtoivat kanssamme ravintolakokemuksia meiltä ja maailmalta. Se oli minusta ilahduttavan hauskaa. Asentajat antoivat myös lieden ja uunin käyttöönottovinkkejä ja kokeilivat että kaikki todella toimii. Työmiehet veivät myös vanhan uuninrohjon pois.

Ensimmäisenä liedellä keitettiin spagetit carbonaraa varten ihmetellen tehokkaasti kiehuttavaa kaasulevyä. Uuni testattiin paahtamalla bataattia, perunaa, maa-artisokkaa, sipulia ja valkosipulia. Ilve-kaasulieden ja sähköuunin käyttökokemuksista lisää myöhemmin, kuten myös asiaa kaasun turvallisuudesta. 

Madrid hengaillen

Ei ainuttakaan nähtävyyttä, jos ravintoloita ja coctail-baareja ei lasketa. Mutta meillähän lasketaan. Tosin komian kirkon katto nähtiin tapaspaikan terassilta.

Vietimme pidennetyn viikonlopun Espanjan pääkaupungissa Madridissa kavereiden kanssa hilluen. Suurempia suunnitelmia emme olleet päiville tehneet. Hyvällä sijainnilla varustetun hotellin kylpyläosastolle toki suuntasimme ja shoppailtuakin tuli hiukan. Hotellimme takapihalla sijainnut kauppahalli tuli kierrettyä pariin kertaan. Muuten päivät kuluivat leppoisan iloisesti juoden, syöden ja remakasti nauraen.

Porukka koostui minun teini-iässä tutuksi tulleista miehenplantuista ja nykyään tietysti myös heidän naisystävistään. Pojat adoptoivat aikanaan Jukan aika nopeasti hänen tullessa kuvioihin mukaan ehkä tietynlaisen samanhenkisyyden vuoksi. Tällä porukalla on aina hauskaa, vaikka toki välillä vetää vakavaksikin. 

Seuraavassa lyhyesti muutamia täsmätärppejämme Madridiin:

Ginihulluus eli GINSANITY on vallannut Espanjan ja sekös meille ginin ystäville sopii. Monissa kaljakuppilan näköisissäkin paikoissa on kutkutteleva ginivalikoima.

Vinkkinä sanottakoon että espanjalainen Gin Mare on mielenkiintoinen tuttavuus. Hyvä ginipullovalikoima  tuliaisia varten löytyy El Corte Inglesin muutenkin ihanista ruokakerroksista.

 

1862 Dry bar - tästä huipputunnelmaisesta paikasta kirjoitinkin jo aiemmin

Ten con Ten
Pukumiesten ja jakkupukunaisten paikka, erotuttiin. Hyvä ginivalikoima, joskin moni toivomamme gini ja tonic oli loppu. Hidas palvelu.

Itselle muistiin:
Mielenkiintoisen oloinen Macera Bar johon ei ehditty.

RUOKAILUUN:

Street XO
Räväkkä tapasbaari, joka pistää kaiken uusiksi huippumaukkaasti. Siitä kirjoitukseni täällä.

Casa Paco
Hyvänä pihvipaikkana seurueemme matkanjohtajalle suositeltu Casa Paco oli kyllä maineensa veroinen. Saavuimme ravintolaan jo valmiiksi iloisissa tunnelmissa tilaten pullon viiniä joka pariskunta. Kun tarjoilija kysyi olimmeko tosissamme tuumasimme pitäisikö ottaa sitten pullo per naama. Tarjoilija häipyi hymyillen mutta päätään puistellen.

Callaon aukion El Corte Inglesin tapakset
Nämä tapakset nautimme yhtenä lounaana maisemia ihastellen. Pidimme kovasti hyvin toisiinsa sopivista mauista, jotka tulivat selkeästi laadukkaista raaka-aineista.

    

Yhtenä päivänä haimme lounastarpeet kauppahallista ja pidimme piknikin läheissä puistossa. Kostealle ruohikolle emme uskaltautuneet, joten ulkonäsyömisemme oli todellista katuruokaa.

MUUTA TEKEMISTÄ:

Yhden illan ohjelmassa oli kaupungin laitamilla, halvan taksimatkan päässä keikkaluola Gruta 77. Paikallinen lämppäribändi oli suoraansanottuna huono, mutta pääesiintyjä Montesas todella ammattimainen ja vallan mainio.

Lentokoneista kiinnostuneille Jukka suosittelee Museo del Aire:a. Valtaosa koneista on sisätiloissa useissa halleissa. Metrolla pääsee keskustasta noin kilometrin päähän museosta. Museon kahvilasta saa edullista olutta, jota Jukan kanssamuseoitsijat kiittelivät kovasti. 

***

Lisäsin tämänkin postauksen blogimme MATKAT-sivulle, jossa on koottuna reissupostauksemme maittain aakkostettuna. 

Suolainen vohveli: feta, avokado ja pekoni

yhteistyössä Arla

Ystävänpäivän aamuksi tyttäremme toivoi vohveleita. Lapset mielivät natustaa omansa makeina, mutta me aikuiset halusimme vohvelin suolaisena. 

Täyte rakennettiin takuuvarmoista aineksista. Avokado, pekoni ja feta (tai no, välimerellinen juusto) tuoreen korianterin kanssa suorastaan soivat suussa. Pohjalle paistettu vohveli oli rasahtelevan rapsakka. Aamu alkoi siis aivan loistavasti!

Yksi vohveli ositettiin sydämiksi. Tämä makeapala tarjottiin ruusunterälehdistä keitellyn hillon kanssa.

Täytteen aineksia en lähtenyt mittaamaan, sillä jokainen kasaa ne mielensä mukaa. Suuntaviivoiksi sanottakoon, että meillä laitettiin kokonainen avokado ja kolme pekonisuiroa per vohveli. Välimerellistä, fetatyyppistä juustoa murusteltiin noin neljäsosa palaa per vohveli. 

TODELLA RAPEAT VOHVELIT 
5 kpl

vohvelit:
2 dl Arla vähälaktoosinen kuohukerma
1 dl kylmää vettä
1 ½ dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
Arla laktoositonta voita paistamiseen

täyte:
pekonia
avokadoa
Arla Apetina laktoositon pala välimerellistä juustoa
tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria

Valmistele täyteaineet:

Paista pekonit kypsiksi. Laita talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Pilko pekonit. Puolita avokadot, ota siemen pois keskeltä ja  lusikoi avokadot pois kuorestaan. Siivuta avokadonpuolikkaat. Irrota korianterista lehdet erilleen. Murusta juusto. 

Tee vohvelit:

Laita vohvelipannu kuumenemaan. Vaahdota kerma. Sekoita kylmä vesi, jauhot ja suola yhteen. Sekoita joukkoon kermavaahto varovasti nostellen. 

Laita nokare voita tai valmiiksisulatettua voita vohvelipannulle ja sivele sitä silikonisella sudilla molempiin vohvelipannun puoliskoihin kauttaaltaan. Kauhaise taikinaa vohvelipannulle ja sulje kansi. Paista rapsakan kypsäksi. 

Nosta lautaselle, täytä kerroksittain muistaen myös suola ja pippuri. Tarjoa heti.