Mustaherukanlehdet kalan maustajana

Ihan vaan semmoinen pikkuvinkki että mustaherukan pienet lehdenalut käyvät loistavasti paistetun kalan, tässä ahvenen kaveriksi. 

Itse hoksasin vinkin Copas y Tapas - erilaisia tapoja -kirjasta ja ajattelin vinkata teillekin ellei ole vielä tuttu juttu. Lehdet toivat meinaten hurjan kivan säväyksen kalalle. 

 

Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun. 

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet. 

Mesiangervovispipuuro

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin. 

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi! 

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä

250 g mesiangervon lehtiä

         Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi

1,5 dl sokeri

1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.

Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.

Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.

Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.

Lampaankääpäsalaatti

Sienikausi on taas alkanut. Nyt meidän perheen aikuisväestö suuntaa tämän tästä iltaisin sienien toivossa metsään. Toistaiseksi koriin on napahtanut vain kantarelleja, muutama orakas ja pari lampaankääpää. Tatteja odotellaan kovasti, kuten myös suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. 

Kauden ensimmäisiä lampaankääpiä tuli sen verran, että saimme niistä aikaan kahdelle hengelle lounassalaatin. Kokonaisuudesta tuli lopulta helppoudessaan niin mukava, että päätin naputtaa ohjeen tänne bloginkin puolelle. Kauniskin tuo on, vai mitä? 

Jukan sekoittama sinappinen salaatinkastike on mukavan kirpsakka. Pelkäsin sen peittävän kaikki maut alleen, mutta kokonaisuus olikin lopulta todella toimiva. Kaali salaatinlehtien sijaan toi mukavaa suutuntumaa. Lampaankääpäpalat paistoin aika nopeasti pannussa voissa, kuitenkin niin että saivat pientä rapsakkuutta pintaan. Lampaankäävän kanssa hyvin passaavaa tilliä lisättiin salaattiin tottakai!

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta. 

LAMPAANKÄÄPÄSALAATTI 

kahdelle

lampaankääpää
voita paistamiseen
varhaiskaalia (tai salaattia)
maitohorsman kukkia
tilliä

salaatinkastike
2 rkl Dijon-sinappia
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
hiukan sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Sekoita salaatinkastikkeen aineet keskenään.
Pilko varhaiskaalia. Silppua tilliä. Riivi maitohorsman kukat varrestaan.
Pilko lampaankääpä paloiksi. Lisää voi pannulle ja paista siinä sienipaloja kunnes saavat mukavasti väriä.
Kokoa salaatti lautasille, liruta päälle salaatinkastiketta ja nauti!

Voikukkalevite, marinoituja nuppuja ja savulohta leivällä

Voikukka on inspiroinut  minua tänä keväänä useammankin kerran ruuanlaittoon. Kukan nuppuja on pikkelöity onnistuneesti kukkakaalin ja kesäkurpitsan kanssa. Tällä kertaa halusin kokeilla nuppujen marinoimista öljyisessä, mäkimeiramilla maustetussa liemessä. Lopputulos oli todella hyvä. Skeptinen Jukkakin piti kaprismaisista nupuista. Marinoidut voikukannuput kannattaa syödä pois muutaman päivän sisällä valmistuksesta, mutta se tuskin tuottaa ongelmia. 

Marinoituja voikukannuppuja on herkuteltu paitsi salaattin ja pastan, myös savukalan kanssa. Erityisen herkullisilta voikukkakaprikset maistuivat omaan suuhuni vaalean näkkileivän päältä voikukkalevitteen ja savukalan kanssa. Erilaiset suutuntumat sekä pehmeät ja kirpsakat maut hellivät suuta kesäisellä meiningillä. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

LEIVÄN KOONTI

1 vaalea näkkileipä

voikukkalevite (ohje alla)

lämminsavulohta

2 tl marinoituja voikukkia (ohje alla)

1 voikukka

Sipaise näkkärille voikukkalevitettä. Pilko päälle savulohta. Nosta marinoidut voikukannuput haarukalla liemestä leivälle, niin että suurin osa öljystä jää marinointiastiaan. Revi leivän päälle vielä keltaisia voikukanosia.

VOIKUKKALEVITE
(yhdelle leivälle)

3 tl Arla Crème fraîche perinteinen 
2 voikukkaa
suolaa
mustapippuria

Nypi voikukan kukinnosta keltaiset osat irti. Sekoita muiden ainesten kanssa.

Marinoitujen voikukannuppujen ohje on muokattu Hannele Kojon Yrttiherkku-kirjan vastaavasta. 

MARINOIDUT VOIKUKANNUPUT

2 ½ kiinteitä voikukannuppuja
½ l vettä
½ tl suolaa

marinadi
½ dl valkoviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa tai sokeria
1 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2/3 dl mäkimeiramia hienonnettuna
½ dl oliiviöljyä

Laita voikukannuput likoamaan runsaaseen veteen. Hiekat ja muut putoavat astian pohjalle, joten nostele nuput pois vaikka reikäkauhalla.
Kiehauta ½ litraa vettä ja mausta suolalla. Keitä nuppuja kiehuvassa vedessä minuutin ajan. Valuta nuput lävikössä ja kuivaa talouspaperilla.
Sekoita marinadin ainekset. Sekoita joukkoon myös nuput.
Lusikoi seos puhtaaseen lasipurkkiin. Siirrä purkki jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.
Säilytä nuput jääkaapissa ja käytä viiden päivän kuluessa.

***

yhteistyössä ARLA

Kartiohuhtasieni ja yksinkertainen tapa nauttia se

"Onkohan nää syötäviä?" huutaa Jukka aloittaessaan pienen pihamme nurmikonleikkuuta. Jo ensivilkaisulla innostun. Nämä taitavat olla nyt niitä sieniä, joista Suomen sieniseuran facebook-sivuilla on puhuttu. Kaivan esiin sienikirjat ja naputtelen nettiä. Tutkin, halkaisen, haistelen ja vertaan. Kyllä, olemme löytäneet elämämme ensimmäiset kartiohuhtasienet omalta pihaltamme! Vai olivatko ne paremminkin löytäneet meidät?

Minusta kartiohuhtasieni on hurjan kaunis. Lokeroinen lakki ja erilaiset, syvätkin ruskeat värisävyt hivelevät silmää.

 Kevätsienen kermanvaalean jalan mattainen pinta tuo mieleen pronssisuuttimen läpi ajetun pastan. 

Saaliin pienuus ja ensikertalaisuus sai minut kokeilemaan sienestä jotain hyvin simppeliä ruokaa kotona olevista aineksista. Päädyin kokoamaan paahtoleivän päälle pehmeän makeaksi muhitettua sipulia, paistettua kartiohuhtasientä ja friteerattuja nokkosia. Mausteena vain mustapippuria ja suolaa. 

Kartiohuhtasienen syömiseen riittää kun sen paistaa pannulla. Muita esikäsittelyjä ei tarvita. Halusin säilyttää sienen ulkonäön mahdollisimman alkuperäisenä, joten puolitin sienen. 

Sienen tuoksu oli hyvin pähkinäinen. Suutuntuma oli erityinen lokeroisen lakin ansiosta. Maku oli hieno ja jätti erityisen hyvän jälkimaun suuhun. Ihastuimme Jukan kanssa sieneen kovasti! 

Ensikokeilu kartiohuhtasienellä onnistui hyvin, joskin sipuli hiukan piilotti sienen maun hienoimmat nyanssit. Seuraavaksi voisin laittaa sipulia paljon vähemmän tai kokeilisin jotain muuta. Mitä sinä ehdottaisit kokkailtavaksi näistä kaunokaisista?

Kylmäsavulohikakun kruununa salaatti

Tämä kylmäsavulohikakku on herkullisuudessaan ja helppoudessaan ehdottoman suositeltava suolainen kevään juhlapöytiin. Kokoonsaattaminen on yltiöhelppoa, nopeaa ja liivatteetonta. Massa on tehty kokonaan maustamatattomasta jogurtista, joten se on kevyempi moneen tuorejuustoiseen tai ranskankermaiseen kaimaansa verrattuna. Makumaailman rikastuttamiseen sekä keventämiseen tarkoitettu salaatti on näyttävä ja ylihelppo koristelu kukkineen. Salaattina on käytetty paitsi 100 % kotimaisia, kaupasta löytyviä sirkkalehtimerkittyjä salaatteja, myös nyt niin trendikkäitä villiyrttejä. Joko sain sinut vakuuttuneeksi että tässä olisi oikein hyvä vaihtoehto kevään ja kesän juhlien suolapalaksi?

Salaatin rooli on kakussa tärkeä. Se paitsi keventää kylmäsavulohen ja jogurtin täyteläistä makuyhdistelmää, myös antaa väriä ja kaunista ulkonäköä muuten aika latteannäköiselle kakulle. Käytimme tähän suolaiseen kakkuun nyt erilaisia pikkuruisia salaatteja yhteensä tuollaisen rasiallisen verran. Lisäksi napsin mukaan isomaksaruohoa villiyrttinä. 

Jogurttimassan sekaan pilkottiin paitsi sipulia ja tilliä myös chiliä ryhdittämään makumaailmaa. Chilin määrä riippuu hyvinkin paljon syöjien tulisuusmielihaluista, kaksi oli meille passeli.

Hassua jogurttimassassa on se, ettei se tarvitse ryhdikkäänä pysymiseen liivatetta tai agar agaria. Kakku on tehty vanhaa reseptiä mukaillen. Kokoamisen jälkeen kakku laitetaan pakkaseen, minkä merkitystä en tarkalleen tiedä. En kuitenkaan ole uskaltanut tätä vaihetta väliinkään jättää, sillä tällä ohjeella homma toimii hienosti. 

 

Meillä kakkua koristaneet orvokit löytyivät "yrttipenkistämme" yllätyksenä. Siemenet lienevät lentäneet jostain tai sitten ne ovat tulleet mullan mukana. Jos vastaavia omia tai luonnonkukkia ei löydy, voit aina ostaa kaupasta tai tilata netistä Mimis kotipellon puutarhan syötäviä kukkia.  

SALAATTIKRUUNUINEN KYLMÄSAVULOHIKAKKU 

8-10:lle, 22 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan 

9 viipaletta Uotilan perunalimppua tai saaristolaisleipää 

60 g voita

200 g kylmäsavustettua lohta

1 punasipuli

1 nippu tilliä

500g maustamatonta jogurttia, rasvaa 10 %
2 tl sitruunamehua

2 mietoa, punaista jalapenochiliä (tulisuus 4-6 asteikolla 0-10)

valkopippuria

suolaa (maistellen)

Koristeeksi:

erilaisia salaatteja, esim. baby lehtikaalia ja versoja tatsoista, rucolasta ja punamangoldista
sitruunaoliiviöljyä

villivihreitä, esim. isomaksaruohoa, vuohenputkea ja ketunleipää
suolaa

syötäviä kukkia 

Sekoita leipä ja voi massaksi koneella, tai murustele leipä. Itse murustelin leivän pieneksi veitsellä ja viimeistelin homman sauvasekoittimella. Sekoita leipämurut hyvin huoneenlämpöiseen voihin. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Levitä leipä-voiseos leivinpaperoituun irtopohjavuokaan painellen.

Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna myös tilli. Halkaise chilit, poista siemenet ja vaalea sisusosa. Pilko chilin punainen osa ihan pieneksi. Sekoita jogurttiin lohi, sipuli, tilli, sitruunamehu ja chili. Suolaa ja pippuroi. Maistele suolaamista tarkoin, sillä kala on jo hyvin suolainen.

Levitä jogurtti-lohiseos leipäpohjalle ja pane vuoka pakastimeen tunniksi. Siirrä pakastimesta jääkaappiin tarjoiluun asti, vaikka olisi yön ylikin. Laita alle lautanen, sillä meillä pohja tuli hiukan kosteaksi.

Irrota kakku huolellisesti irtopohjavuuasta. Työnnä veitsi kohtisuoraan kakun ja reunan väliin ja irrrota kakku reunasta veistä reunaa vasten viistäen. Ota reuna pois reuna. Työnnä leipäpohjan alle lasta ja liu'uta koko kakku tarjoiluastiaan. 

Huuhtele ja kuivaa salaattiainekset. Laita salaattiainekset kulhoon, lorauta päälle sitruunaoliiviöljyä niin että aineet saavat hiukan makua mutta eivät tule valuvan märiksi. Nosta salaatti ilmavasti kakun päälle. Rouhi päälle hiukan suolaa myllystä. Koristele kakku kukilla. Nosta tarjolle heti. 

Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto

***

Avaruusaseman Tia ja Mikko ovat saman kampiksen merkeissä tehneet 

houkuttelevan ruokaisan ranskalaisen maalaissalaatin. 

Punajuuricarpaccio fetalla ruusuisesti, vahingossa

Tästähän tuli kivan näköinen, totesimme yhteen ääneen kun olimme saaneet koottua ensimmäisen koe-erän punajuurialkupalaa taannoisiin häihin. Suuhun haarukoiminen paljasti makujenkin olevan oikein kohdillaan. Uuden sadon punajuuret olivat pienuudessaan ihanan maukkaita. Cashewpähkinät ryhdistivät hyvin suutuntuman. Olimme hurjan tyytyväisiä lopputulokseen! 

Kävipä sitten niin, että lisäsin koristemielessä kurtturuusun terälehtiä punajuurisuuden sekaan. Saimme näin häiden alkupalakattauksesta yhtenäisen. Tuumasin terälehtien sydänmuodon sopivan myös hyvin kun juhlistetaan rakkautta. Vahingossa (tunnustettakoon se nyt), ruusujen maku kävikin loistavasti yhteen alkupalan makujen kanssa. Vahingosta viisastuu, tuumaa vanha kansakin. 

Fetana käytimme Arla Apetinan kreikkalaista fetaa. Kokeilimme testivaiheessa muitakin fetoja, mutta päädyimme yksimielisesti tähän fetaan. Apetinan Kreikassa valmistettu feta on pakattu kokonaisena viipaleena, jolloin siitä sai murusteltua kauniita lohkeilevia palasia. Feta oli myös runsassuolaisuudessaan oikein passeli tähän tarkoitukseen. 

PUNAJUURICARPACCIO FETALLA

punajuuria
Arla Apetina kreikkalainen feta
cashewpähkinöitä
kurtturuusun terälehtiä
suolaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ne ja viipaloi mandoliinilla ohuen ohuiksi kiekoiksi. Asettele tarjoilulautaselle ohuelti. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä feta on myös suolainen.

Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Rouhi niitä veitsellä hieman pienemmiksi.

Murusta feta punajuurien päälle enintään puoli tuntia ennen tarjoamista. Feta nimittäin värjäytyy helposti punajuuresta vaaleanpunaiseksi. Ripsi päälle pähkinät ja kurtturuusun terälehdet. 

Nauti alkupalana tai ruuan lisukkeena.

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

Häät ♥ ja lahjaksi ruokaa

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereidemme häitä. Vihkiminen oli yksi kauneimpia näkemiäni. Isä saattoi tyttärensä mäntymetsästä sillalle, jonka yläpäässä odotti sulhanen tarttuen kaunottarensa käteen varmoin ottein. Vihkijä puhui todella kauniisti realistisesta rakkaudesta, eikä sellaisesta "pilviähipovastaikihuumasta". 

Jos vihkimisen jälkeen jännityshikoaminen päättyi parilta, minulla ja Jukalla se vasta alkoi. Olimme luvanneet häälahjaksi suunnitella ja valmistaa häihin alkupalat ja iltapalaa 70:lle hengelle. Maut oli maistatettu hääparilla etukäteen, mutta määrien arviointi oli kovin kovin vaikeaa meille amatööreille. Päätimme ottaa pöydästä viimeisinä jos jotain jää. Onneksi jäi. 

  

Pääruokana oli sulhasen isän tekemää kermaista porokeittoa, joka todettiin maistamisen jälkeen aivan loistavaksi. Kun tiesimme tämän keväällä, pähkäilimme että jotain juurevaa ja rouheaa tulisi olla alkupaloissa. Halusimme jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta idioottivarmaa valmistettavaa. Huhuillessa apua saimme sitä myös arvon bloggaajakollegoilta, mistä iso kiitos! 

Lopulta päädyimme mandoliinilla oheutettuihin punajuuriin fetalla (tarkempi ohje täällä) ja suppilovahveropiirakkaan. Sienipiirakka toteutettiin  uunipellillisinä Sasu Laukkosen ohjeella hieman yksinkertaistaen. Punajuurinaateista pyöräytin salaatin yhdessä kurtturuusun terälehtien ja maitohorsmankukkien kanssa. Sekaan vielä hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. 

Jotta punajuurista ja sienipiirakasta tuli visuaalinen kokonaisuus, otimme muotilla piirakasta irti pyöreitä paloja. Hääparin sienipiirakat painettiin tietysti sydänmuotilla. 

Kattausta yhtenäistimme niin, että tarjoiluastioille tuli kaikkiin ruusun terälehtiä. Ne sopivat häihin hyvin myös sydämenmuotoisuuksineen. Alkupalat saivat kiitosta osakseen ja me olimme huojentuneita. Ilmeisesti ruusun terälehdet olivat monelle uusi asia ruokana. 

Porokeiton kanssa tarjottiin Lapin rieskaa ja voita. 

 

Hääkakku oli upea, vaikka tekijä harmittelikin ettei helteessä saanut kakkua hyytymään kunnolla. Valkosuklainen, lakoilla viimeistelty maku oli hieno ja minun silmääni myös kakun ulkonäkö. 

  

Makeapöydässä oli lastemme suureksi iloksi myös mokkapaloja, ja leivonnaisia Lapista.

 

Iltapalana tarjottiin jo meidän lapsellisten lähdettyä perunasalaattia, jonka saatoimme kokoon uusista perunoista, isomaksaruohosta, kapriksista ja hyvästä oliiviöljystä maustaen suolalla ja mustapippurilla. Joku muu oli tehnyt savuporopiirakka (jota ennen lähtöä kyllä maistoin jääkaapista, tunnustan!) ja makkaraakin oli varattu grillattavaksi. 

Näissä häissä oli paljon persoonallisia, rentoja elementtejä. Vieressä oli esimerkiksi uimaranta jossa varmaan juhlien jokainen lapsi -ja myöhemmin myös jotkut aikuiset- kävivät hellesäällä pulikoimassa. Juttelimmekin siitä, miten hienoa on että juhlien perinteisyyden tilalle on tullut paljon parille omanlaisia juttuja, jotka tekevät häistä aina vain ihanampia juhlia. 

Iloista onnea ja paljon rakkautta vielä kerran tuoreelle avioparille! 

Tortillat helposti ihan itse kauliten

Pakko oli tarkistaa onko kauliten sana. On se. Totta on myös se, että minä en ole kauhean taitava kaulitsemaan. Silti minun onnistui kaulita tämä taikina superhelposti ainakin melkein pyöreään muotoon ja aivan passelin ohueksi. (Kaulita-sana on hassu).

Olen pidemmän aikaa kuullut kaikuja siitä, miten helppo tortillat on tehdä itse ja miten erilaisia niistä tulee kaupan vakuumitapettuihin verrattuna. Nyt en voi muuta kuin yhtyä tähän itsetehtykehujien kuoroon.

Käyttämämme ohje on Kiran "Auringon maku"-kirjasta, joskin hänen kalalle passaamansa tillitortillat muuttuivat meillä nokkospilkutetuiksi. Autenttiset tortillat tehdään vissiin maissijauhoista (jelppikää viisaammat!), mutta meille nämä vehnäjauhoiset olivat jo tarpeeksi komea askel kohti superdupermakua. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan, miten helppo taikina on kokoonsaattaa, leipoa, paistaa ja miten huipulta se maistuu. Vannon! Tortilla maistui myös pojallemme joka ei kaupan vastaavista perusta ollenkaan.

   

 NOKKOSTORTILLAT
10 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
2-3 rkl kuivattua nokkosta murennettuna
50 g huoneenlämpöistä voita

Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja murenneltu nokkonen kulhossa. Nypi voi vehnäjauhojen joukkoon. Kaada päälle vesi. Vaivaa taikinaa noin kolme minuuttia kunnes se on yhtenäistä. Lepuuta liinan alla 15 minuuttia. 

Jaa taikina kymmeneen yhtä suureen osaan. Pyöritä taikinaosat palleroiksi. Kaulitse kukin pallero letuksi. Paista näitä lettusia kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli. Tortillojen on tarkoitus saada hiukan vaaleanruskeita väripilkkuja pintaan. 

Täytä ja nauti. 

Me täytimme tortillat nyt pannupaistetulla luomupossun jauhelihalla, itsetehdyllä quacamolella, pannulla pehmitetyillä sipuleilla, cheddar-ranskankermakastikkeella ja korianterilla.