Fenkoli-kaalipaistos paahdetuilla fenkolinsiemenillä

Päätimme tehdä päivänä eräänä haukipihvejä pakkasen säilöstä löytyvästä haukijauhelihasta. Jauhettu kala oli päätynyt meille Jukan isän verkkojen ja lihamyllynsä kautta. Jukka hoksasi mainiosta "Pieni suuri kaali"-kirjasta tämän fenkolipitoisen varhaiskaalipaistoksen, johon päätimme ottaa varaslähdön talvikaalilla. Muut ainekset saapuivat muilta mailta tai pakastealtaasta, mutta ruoka maistui silti oikein hyvin. Voin silti helposti uskoa, että mehevän varhaiskaalin ja tuoreiden herneiden kanssa lopputulos on upea. Kokonaisuuteen kuuluu myös smetanoittaminen, mutta luulenpa että alkukesän herkut eivät tätä välttämättä kaipaa.   

Tätä ennen en ollut ikinä paahtanut fenkolinsiemeniä, mutta teen kyllä niin jatkossakin. Koko setti oli nopea ja helppo saattaa kokoon. Maku todella palkitsi! Meillä edettiin hiukan erilaisilla määrillä kuin kirjassa, etene sinä oman makusi mukaan.

Retiisit toivat annokseen mukavaa väriä ja rouskuntaa.

Haukipihvit tummuivat hiukan liikaa, mutta maussa se ei tuntunut.

FENKOLI-KAALIPAISTOS

viisi-kuusi suurta kaalinlehteä silputtuna

½ fenkoli siivutettuna

300 g pakasteherneitä

voita paistamiseen

1 dl vettä

120 g smetanaa

1 tl karkeaa dijoninsinappia

1 tl hunajaa

2 tl fenkolinsiemeniä

suolaa

mustapippuria

7 retiisiä lohkottuna

Paahda fenkolinsiemenet kuumalla pannulla. Tähän menee pieni hetki. Siirrä lautaselle.

Freesaa kaalia ja fenkolia hetki voisella pannulla. Laita desi vettä sekaan. Lisää pakasteherneet. Kun kaali pehmeähköä, lisää smetana, sinappi ja hunaja. Sekoita hyvin. Anna lämmetä kokonaan. Lisää pinnalle lohkotut retiisit ja paahdetut fenkolisiemet. Tarjoile heti.

Seuraavana päivänä paistoin pannulla lopun fenkolin, lohkottuja ruusukaaleja ja lisäsin sekaan tuorepinaattia. Lämpiämään pääsi vielä edellispäivältä jäänyttä fenkoli-kaalipaistosta. Ja hyvää oli taas!

Banaanikakku

Löysin aikoja sitten pikkaraiset kakkuvuuat kirpparilta. Ne olivat niin ihastuttavan näköiset, etten yksinkertaisesti voinut jättää niitä hyllyyn. Silläkin ajatuksella että meillä tehdään hyvin hyvin harvoin kuivakakkuja.

Päivänä eräänä meille oli tulossa perhe ruokavieraaksi ja himoitsin tehdä rommipitoista viikunatorttua. Se ei lapsille sovi alkoholinsa takia, joten jotain muuta piti keksiä. Silloin silmiini osuivat pikkuiset kakkuvuuat ja pari hyvintummunutta banaania. Lasten jälkiruoka oli näin päätetty banaanikakuksi.

Banaanikakun ohje löytyi Kotikokki-sivustolta Liljan ohjeistamana. Margariini vaihtui luonnollisesti voiksi ja osa sokerista faariniseksi. Kakku olisi parempaa päivän tai parin päästä leipomisestaan, mutta hyvin näytti maistuvan parin tunnin seisottamisenkin jälkeen.

Minun piti laittaa taikinaan sekaan tummaa suklaata rouheena, mutta unohdettuani aikeeni ripottelinkin ne pinnalle. Luulin olleeni aika näppärä, mutta kumottuani kakut hiukan jäähtyneenä tarjoilulautasille te fiksummat varmaan arvaatte kuinka kävi. Kyllä, suklaa tarttui tiukasti lautasiin ja sen sai sitten erikseen lusikoida irti.

MEHEVÄ BANAANIKAKKU

iso kakkuvuoka tai useampi pienempi

150 g voita

2,5 dl sokeria (osa fariinisokerina)

2 munaa

4-5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl kanelia

3 banaania

(tummaa suklaata hippuina)

Voitele ja jauhota iso kakkuvuoka tai useampi pienempi.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Murskaa banaanit haarukalla.

Vaahdota sokeri ja voi.
Lisää munat yksitellen joukkoon koko ajan hyvin vatkaten.
Sekoita vaahtoon vuorotellen banaania ja jauhoseosta sekä mahdolliset suklaahippuset.
Paista isossa jauhotetussa kakkuvuoassa 170 asteessa n. 50-60 min. Pikkuvuuilla aikaa ei mennyt näin paljon.

Kappelin Helsinki Design-menu

Olen venyttänyt tämän jutun kirjoittamista, koska en ole osannut arvioida pitäisikö se tehdä vai ei. Jokseenkin kaikki on meinaten sanottu jo muiden blogeissa. No, tässä kuitenkin mennään.

Meidät kutsuttiin HOK:n toimesta tutustumaan ravintola Kappeliin ja lahjakortin voimin syömään "Helsinki Design-menu". Kokonaisuus koostuu yhteensä kahdeksasta annoksesta. Tiedotuspäällikkö kertoo lahjakorttia edeltäneessä sähköpostissa, että Helsinki Design -menussa on Kauppatori lautasella: kaikkia menun sisältämiä tuotteita on myynnissä jossain muodossa Helsingin Kauppatorilla, Suomen todennäköisesti tunnetuimmalla torilla. Halusimme tykätä lahjakorttimenustamme, mutta jo toisen ruokalajin kohdalla taso laski yllättävän alas eikä sieltä sitten enää noustukaan. Ainoa ruokalaji josta rehellisesti pidimme molemmat, oli kokonaisuuden aloittanut "Kylmäsavusilakka Skagen", joka oli koristeltu pitsisen rapealla ruisleipäpalalla.

      Salaatti vaikutti lounaspöytäjäänteeltä.

Jokirapukeitossa oli tylsän tunkkainen maku, jota värikäs servetti kattausyksityiskohtana ei ainakaan kohottanut. Kuvaamaton timjamismetana maistui meille molemmille, mutta seassa tarjotut herkkutatit muistuttivat rakenteeltaan niljakoita tölkkiherkkusieniä.

Siikapalasta puuttui rapsakka paistopinta.  Kalan alla ollut endiivi oli hyvin kitkerä ja jäi molemmilta syömättä.

Jälkiruoan mansikat ihmetyttivät talvisaikaan tarjoiltavassa jäätelöannoksessa. Kappelin makea oli pieni suklaaleivos, joka maistui vahvasti jääkaapille.

Läpi menun nautimme talon viiniä, Savia Viva Xarel.lo:ta. Se oli ennestään tuttu, oikein passeli valkoviini tähänkin kohtaan, joten siitä pisteet.

Tarjoilu oli kohdallamme ystävällistä, mutta hyvin ontuvaa. Lautasen sisältö kerrottiin vain pyynnöstä, eikä vettä kaadettu kertaakaan lisää.

72 euroa per nuppi on ehdottomasti liikaa tästä kokonaisuudesta. Parasta Kappelissa on sijainti ja kaunis ulkokuori, mutta  ravintolalle se ei riitä. Juttelimmekin Jukan kanssa kotiin matkatessamme, että toivottavasti turistit eksyvät Helsingissä ollessaan muuallekin saaden paremman kuvan suomalaisesta ravintolaosaamisesta.

Jukka haluaa kuitenkin erityisesti kiittää baaritiskin alapuolen koristelua, joka oli toteutettu kokonaisuudessaan yhden tähden Jalluista. Se tuo osaltaan suomalaista juomakulttuuria esille ja turistien tietoisuuteen.

Muiden bloggaajien arviointeja Kappelin Helsinki Design-menusta:

Chez Jasu
Liemessä
Hannan soppa
Pumpkin Jam
Ketun keittiössä

Munakoisolasagne pinaatilla ja ricottalla

Munakoiso mielessä, samoin uuden reseptin haku. Otin siis käteeni Silver Spoonin ja aloin plarata kohdalta "aubergine". Huomioni kiinnittyi ricottapitoiseen munakoisolasagneen. Oma toteutus meni hiukan ainesmääriä muuttamalla. Lisäsin sekaan myös rutkasti pinaattia ja pari sipulia saaden aikaan oikein maistuvan vuokaruuan.

Päällinen jäi kuivakaksi, mutta minä pidän sellaisesta. Ricottan oletin leviävän vähän kuumetessaan, mutta näin ei käynyt. Ricottan voisi toki myös levittää tasaisemmin pienempinä murusina. Jos pidät kosteasta lasagnesta, lisää sekaan juustokastiketta tai enemmän tomaattimurskaa. 

MUNAKOISOLASAGNE RICOTTALLA
lasagne con melanzane e ricotta

1 iso- tai 2 luomumunakoisoa
voita vuuan voitelemiseen
1 munan pastataikina (muna, vettä, 150g jauhoja) TAI 150 g lasagnelevyjä
suolaa
50 g pinjansiemeniä
oliiviöljyä paistamiseen
2 sipulia
3 dl tuorepinaattia pilkottuna
250 g ricottaa
120 ml tomaattimurskaa
tuoreita basilikanlehtiä
kourallinen parmesaania

Siivuta munakoiso pituussuunnassa. Rouhi päälle suolaa ja anna itkeä eli tiristää nestettä ulos pari tuntia. Ohitan usein tämän itketysvaiheen jos aikaa ei ole, enkä kertaakaan ole saanut kitkerää munakoisoruokaa. Kuivaa munakoisosiivut ja aseta ne uuniritilälle. Paahda uunin grillivastuksen alla kunnes saavat hiukan väriä.

Tee pastataikina suhteilla 1 muna + vettä niin että tulee 1 dl yhteensä sekä 150 g jauhoja. Aja ohueksi pastakoneella ja keitä runsaasti suolatussa vedessä 3 minuuttia. Levitä hetkeksi kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. Vastaavasti voit käyttää lasagnelevyjä, jotka on jo esikypsennetty.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteiseksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla. Siirrä syrjään. Lisää pannulle hiukan oliiviöljyä ja paista pehmeäksi sipulisilppua. Pilko tuorepinaatti. Raasta parmesaani.

Voitele uunivuoka voilla. Laita pohjalle lasagnelevyä, tähän päälle munakoisosiivuja, tomaattimurskaa, pinaattisilppua, sipulia ja ricottaa murusina. Laita sekaan myös tuoretta basilikaa ja pinajansiemeniä. Peitä kerroksella pastalevyjä ja aloita alusta. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee pastalevy, jonka päälle voit laittaa vielä ricottaa. Ripottele ylle vielä parmesaaniraastetta.  Kypsennä uunissa noin 40 minuuttia.

Top Chef haaste: Kyssäkaali ja juurekset - menu

Viimeinen Top Chef-haaste kuului: Miten sinä nostaisit juurekset/kyssäkaalin aterian pääosaan?

Kyssäkaali on meille entuudestaan tuttu, joskaan se ei kovin usein ole vieraillut keittiössämme. Nyt kun maistelin kaalinmöllykkää raakoina paloina, ihmettelin miksi ei. Kalle Kirstinä kuvaa osuvasti tätä poikkeuksellista, juuresmukulamaista kasvista kirjassaan "Pieni suuri kaali": "Hyvä kyssäkaali on rapea, mehevä ja miedon makuinen kasvis. Maku muistuttaa hieman mehevää lanttua, mutta on miedompi, ja mukana on hiven makeutta sekä retiisin ytyä".

Emme osanneet päättää minkä ideoimistamme kyssäkaaliruuista haastevastaukseksi valitsisimme, joten päätimme toteuttaa ne kaikki.  Menukokonaisuudessa homma onnistui jokseenkin tasapainoisesti. Kasvisruuaksi annokset ovat hyvin värittömiä ulkonäöltään, vaan ei maultaan. Pidimme erityisen paljon alkupalaksi tarjotusta kyssäkaalicarpacciosta.

Alkupalainnoituksen saimme alunperin varmaan Yaelianin Appelsiineja ja hunajaa-blogista, jossa on todella innostuttu kyssäkaalista. Pikkelöityä kyssäkaalia olemme maistaneet Jukan kanssa ravintola Motissa ja suureksi ilokseni löysin siihen reseptin Kiehuu.fi-sivulta.

Emme tällä kertaa tehneet jälkiruokia, mutta laitoin suosituksena kuitenkin blogista jo löytyvät jälkiruokahurmaukset, jotka on säveltänyt Top Chef-kilpailijanakin kunnostautunut Jouni Toivanen. Punajuurinen ja mukulasellerinen jälkiruoka sopivat juuresteemaan oikein loistavasti.

SIPULAKEITTIÖN JUURES-KAALIMENU

kyssäkaalicarpaccio

kantarellipaneroidut mukulaselleripihvit

kyssäkaalipyre

pikkelöity kyssäkaali

valkoviini-voikastike

punajuuri-karpalojälkiruoka

tai

juuriselleripannacotta

KYSSÄKAALICARPACCIO

kyssäkaalia

hyvää oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

sitruunamehua

parmesaania tai vanhaa Vilhoa

Kuori kyssäkaali ja siivuta siitä ohuen ohuita siivuja esimerkiksi mandoliinilla. Lado tarjoiluastiaan. Lorota päälle ohuena nauhana oliiviöljyä ja purista hiukan sitruunamehua. Ripsi päälle sormisuolaa ja rouhi mustapippuria myllystä. Viimeistele annos huoneenlämpöisellä parmesaanilla. Jos mielit juustolle kotimaista vastinetta, yritä saada jostain käsiisi pitkäänkypsytettyä Vilhoa.

KANTARELLIPANEROIDUT MUKULASELLERIPIHVIT

mukulaselleriä

kuivattuja kantarelleja

vehnäjauhoja

suolaa

mustapippuria

kananmuna

voita paistamiseen

Kuori mukulasellerit ja siivuta ne toivomasi kokoisiksi pihveiksi. Laita mukulasellerit veteen kiehumaan tai höyrykattilaan höyrystymään. Ota pois kun pihvit ovat napakan kypsiä. Kolmisenttisissä pihveissä meni noin 10 minuuttia höyrystyä kypsäksi.

Murskaa pihvien kypsymisaikana kuivatut kantarellit mahdollisimman pieniksi murusiksi veitsellä pilkkoen. Meillä mukulaselleripalat olivat noin puolikkaita noin nyrkin kokoisesta juureksesta, jolloin sienisilppua meni noin 1/4 dl jokaiseen pihviin. Laita sienisilppu lautaselle ja sekoita joukkoon makusi mukaan suolaa ja pippuria.

Laita toiselle lautaselle yksi muna rakenne haarukalla rikottuna ja kolmannelle lautaselle vielä vehnäjauhoja.

Kun selleripihvit ovat kypsiä, jauhota ne kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Siirrä pihvit sitten munalautaselle ja huolehdi että kananmuna ottaa kiinni kauttaaltaan molemmille puolille. Siirrä pihvit vielä kolmanteen lautaseen, ja paneroi pihvit sienisilpulla.

Nakkaa kunnon pala voita pannulle. Kun voi on kuumentunut, paista selleripihveihin kaunis pinta.

PIKKELÖITY KYSSÄKAALI

kahdelle-neljälle annoksen lisukkeena

100 g    kyssäkaalia

1 rkl    väkiviinaetikkaa

10 g    sokeria

15 g    hillosokeria

0,5 tl    suolaa

0,5 dl    vettä

Suikaloi kyssäkaali. Keitä muista aineista liemi, jäähdytä.
Sekoita kyssäkaalisuikaleet liemeen ja anna marinoitua 1 tunti.

KYSSÄKAALI-PERUNAPYREE

kahdelle

260 g kyssäkaalia

120 g perunaa

½ dl kermaa

nokare voita

suolaa

mustapippuria

Kuori ja paloita juurekset. Keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Nosta kasvikset pois keitinliemestään reikäkauhalla siivilään, jonka alla on astia. Säästä keitinliemi. Puserra kasvikset siivilän läpi. Seos on aika nestemäistä vedettömyydestä huolimatta, mutta älä pelästy.

Lämmitä kyssäkaali-perunaseosta liedellä, jolloin nestettä haihtuu. Pyöristä makua tilkalla kermaa ja nokareella voita. Mausta maistellen mustapippurilla ja suolalla.

VOI-VALKOVIINIKASTIKE

3 rkl voita
½ sipuli pieneksi silputtuna
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl kasvislientä (tässä kyssäkaalin ja perunan keitinlientä)
1 dl valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria

Kuullota voissa puolikas silputtu sipuli. Lisää jauhot ja sekoittele, älä anna ruskistua. Lisää vähissä erin, jatkuvasti sekoittaen noin pari desiä kasvislientä ja desi viiniä. Sekoita ettei mene kökkäreiseksi.

Perunankuorisipsit

Käsi ylös kuka tykkää siitä Taffelin hölläillään-mainoksesta? Minä en. Se on ÄR-syttävä. Vaikka se kai yksi mainoksen tarkoitus onkin.

Sen sijaan tykkään - ja koko perhe tykkää- kovasti friteeratuista perunankuorista, jotka voittavat maussa mennen tullen parhaimmatkin sipsit. Jos siis teet perunaruokia, pese potut ensin hyvin ja kuori vasta sen jälkeen. Näin saat oivaa ainesta friteeraamiseen. Itse säilytin kuoria pari päivää jääkaapissa kuorimisen jälkeen ja toimivat silti oikein mainiosti.

Minulle tulee väistämättä mieleen näistä perunankuorista yksi aika onnistunut Tallinnan-keikaus, jonka aikana söimme aurinkoisella terassilla näitä rapsuvaisia melko varmasti olutta samaan aikaan siemaillen. Tämä reissu tapahtui ajanjaksona eLa. eli ennen Lasten syntymää, tyttäremme kummien kanssa. Reissusta mainittakoon vain, että tuli syötyä, juotua, laulettua, tanssittua ja...sanoinko jo juotua?

FRITEERATUT PERUNANKUORET

puhtaita perunankuoria

rypsiöljyä

sormisuolaa

Laita öljy lämpeämään paksupohjaiseen kattilaan. Upota öljyyn digitaalinen paistolämpömittari. Kun se näyttää toivotun 180 asteen lämpötilan, tipauttele perunankuoria öljyyn noin kourallisen verran kattilan koosta tietysti riippuen. Irroittele perunankuoria toisistaan, jotta öljyyntyvät kukin yksilöinä. Kun kuoret ovat toivotun kauniin ruskeita, nosta ne reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljynsä. Ripsi samantien ylle sormisuolaa. Odota kunnes öljy on taas 180 asteista (mikäli lämpötila on laskenut tai noussut) ja upota seuraava kuorisatsi sekaan.

Trendikäs pieni suuri kaali

Ruokamaailmastakin bloggaavan mediayrittäjä Kalle Kirstilän "Pieni suuri kaali" oli yllättäen kirja, joka sai minut hirmu hyvälle tuulelle. Kirjan idea, kaalin profiilin nostaminen ja monikäyttöisyyden korostaminen on jo hyvä lähtökohta kaalifanille, mutta sisällössäkin on paljon hyväntuulisuutta. Esimerkiksi hapankaalipiirakan esittelyssä todettiin sen toimivan "---vanhanajan illanistujais-ruokana tai saunan jälkeisen huikopalana---kylkiäisinä tuima sinappi, kylmä olut ja - mikä ettei - huurteinen vodkasnapsi. Maistuu tämä lapsillekin, juomasuosituksena perinteinen jaffa, kylpytakki päällä kotona tai mökin kuistilla nautittuna."

Kirja on jaettu selkeisiin osiin: Aluksi esitellään kaalilajit ja kerrotaan niiden viljelystä. Kaaliruokien juomasuosituksista on kirjoitettu aukeaman verran ja toinen mokoma kaalille sopivista mausteista. Maustamiseen suositellaan mm. kaalille tuttua meiramia, mutta myös esimerkiksi kanelia ja inkivääriä. Listasta uupuu mielestäni erinomainen kaalimauste lipstikka. Esittelyosuutta seuraa yli 80 reseptiä, joista löytyy kaikenmoisia ohjeistuksia kotoisesta kaalilaatikosta ja liha-kaalikeitosta fine dining-kelpoisiin annoksiin. Fiinimmistä esillepanoista voisi mainita esimerkkinä vaikkapa "paahdettua kampasimpukkaa ja vanilja-kukkakaalikermaa" sekä "possunposkia ja savoijinkaalia". Yksi villiyrttejä sisältäväkin resepti löytyy. Kirjan kokkina on toiminut Petteri Luoto.

Kaalikirjassa kerrotaan myös hauskasti asioita reseptien kehittelyvaiheesta. Esimerkiksi Lidströmin kaalikääryleitä oli testattu punakaalilla, mutta lopputulema oli ollut "hiilen värinen" eikä makuakaan kummoisemmaksi kuvattu.

Pieni suuri kaali-kirja innosti ja hymyilytti minua hyvin monella tavalla. Se sai minut ottamaan tarkemmin selvää  1920-luvun yhteiskeittiöistä, tutustumaan hapankaaliin ja odottamaan varhaiskaalia melkein yhtä paljon kuin mansikoita. 

Viinisuosituksia kahteentoista kaaliruokaan antanut Vuoden nuori sommelier Arttu Sademaa toteaa osuvasti kaalin trendikkyydestä: "Vallalla on nyt bistrobuumi, eikä mikään ole bistrompaa kuin kaali."

Kirjan lopussa kiitoksien jälkeen kirjan tekijät suosittelevat paitsi turkulaisia herkkuapajia, myös Hank Williamsin koko tuotantoa. Minä suosittelisin aloittamaan loistobiisistä "Alone and forsaken". Samalla voi lukea "Pieni suuri kaali"-kirjaa, joka tulee olemaan meillä varmasti kovassa käytössä.

Me käytimme hapankaalipiirakassa Aito.-kaupan myymää luomuhapankaalia.

Ensimmäinen kokeilemamme resepti, hapankaalipiirakka, maistui illanhämyssä oikein hyvin aikuisille. Reseptissä pientä haastavuutta teki se, että hapankaalia kehotettiin laittamaan "rasia" ja lehtitaikinaa "paketti". Jälkimmäisen kohdalla koko lie aika selvä, mutta kaalin kohdalla ei laisinkaan, ainakaan meille. Tosin eivät nuo määrät tällaisessa ruuanlaitossa tarkkoja olekaan. Jukka tykkäsi kovasti suositellusta sinappilisästä piirakan yllä. Resepti alla hieman muunneltuna määrien osalta. 

                                                                                                                                    

LIHAISA HAPANKAALIPIIRAKKA

kahdeksalle

700 g lehti- tai voitaikinaa isoina levyinä

2 rkl voisulaa piirakan voiteluun

TÄYTE:

250 g paistijauhelihaa (meillä kyyttöä)

200 g suppilovahveroita TAI 2 dl kuivattuja suppilovahveroita noin ½ tuntia vedessä liotettuina

480 g hapankaalia

1 purkki (120g) smetanaa

1 porkkana

1 sipuli

suolaa ja mustapippuria

voita paistamiseen

Ota taikina sulamaan. Laita hapankaali valumaan lävikköön.

Valmista täyte: Paista jauheliha ja sienet pannussa nokareessa voita. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lihan ja sienten joukkoon valutettu hapankaali, hienonnettu sipuli ja raastettu porkkana. Paista vielä hetki kevyesti sekoittaen.

Voitele suorakulmainen uunivuoka. Kaulitse sulatetut levyt sopivan kokoisiksi ja levitä vuokaan. Laita täyte pohjan päälle ja nosta toinen taikinalevy kanneksi. Pistele haarukalla ja voitele voisulalla.

Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia eli kunnes on saanut kauniin värin.

*

Pieni suuri kaali-kirja saatiin arvostelukappaleena kustantajalta.

Muurahaisruokaa

Toiset syövät muurahaisia suklaassa, me wokissa. Koska oli talvi ja muurahaispesät paksun lumipeitteen peittämiä, päätimme korvata muurahaiset jauhelihalla. Tai sitten minä vain höpötän ja olen hiukan tylsistynyt perheen viikon kestäneen sairastelun seurauksena.  

Oikeasti tämän kiinalaisen ruuan nimi on "Puuhun kiipeävät muurahaiset". Nimi tulee siitä, että nuudelin seassa pilkottavien lihamurujen katsotaan muistuttavan puissa kiipeileviä muurahaisia.

Ruoka oli hauskan ja hyvän makuinen. Jukka kiitteli sitä että perheessämme oli löydetty jauhelihalle uutta käyttötapaa. Liha jäi aika valjun väriseksi, koska lisäsin sen pannulle ennen kuin se oli kuumennut tarpeeksi. Huomaa siis kuumentaa wokkisi kunnolla ennen kuin lisäät lihan sinne, niin saat kauniin ruskeita, paahtuneita kikareita.

Jouduimme oikomaan reseptin ainesosia melkoisesti, sillä oikeita raaka-aineita ei Nummelan kaupoista oikein löytynyt. Autenttisuus varmasti kärsi, mutta hyvää ruoka oli silti. Olen jättänyt reseptiin oikeat aineet ja lisännyt sulkuihin käyttämämme.

Ohje on kirjasta "Löytöretki Kiinan keittiöihin". Olemme tykänneet siitä runsaan kuvituksen ja monipuolisten ohjeiden vuoksi. Etusivulla näkyy kirjoitetun käsialallani: "Rakkaalle ja taitavalle lempikokilleni Pastapäälle Jouluna 2008 ♥ hyppysellinen".

PUUHUN KIIPEÄVÄT MUURAHAISET

eli jauheliha-nuudeliwokki kiinalaisittain

neljälle

125 g porsaan tai naudan jauhelihaa (luomupossua)

½ tl vaaleaa soijakastiketta (soijakast.)

½ tl shaoxing-riisiviiniä (miriniä)

½ tl paahdettua seesamiöljyä

125 g papunuudeleita (munanuudeleita)

1 rkl öljyä

2 kevätsipulia hienonnettuna, sipuli ja varsiosat erikseen

1 rkl hienonnettua inkivääriä

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl chilipaputahnaa (me laitoimme chiliä ja currytahnaa)

KASTIKE

1 rkl vaaleaa soijakastiketta (soijakast.)

1 rkl shaoxing-riisiviiniä (miriniä)

½ tl suolaa

½ tl sokeria

½ tl paahdettua seesamiöljyä

2 ½ dl kanalientä

Sekoita jauhelihan joukkoon soijakastike, riisiviini ja seesamiöljy. Liota (papu)nuudeleita kuumassa vedessä 10 minuuttia ja valuta.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.

Kuumenna wokki suurella lämmöllä, lisää öljy ja kuumenna erittäin kuumaksi (!). Paita jauhelihaa koko ajan sekoittaen ja erotellen, kunnes se alkaa ruskistua ja on pieninä kikareina. Siirrä lihat wokin laidalle, lisää kevätsipulin sipuliosuus, inkivääri, valkosipuli ja chilitahna. Paista jälleen koko ajan sekoittaen 5 sekuntia tai kunnes seos tuoksuu. Siirrä liha takaisin wokin keskelle.

Lisää kastike lihaseokseen ja sekoita. Lisää nuudelit ja kiehauta. Alenna lämpö matalaksi ja keitä 8 minuuttia tai kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Ripottele pinnalle kevätsipulinvarsisilppu.

Mustaherukkapilvi Martan kasviskeittiöstä

Jälkiruokiimme pystyy harvoin liittämään sanan kevyt. Silloin kun makeapalaa aterian päätteeksi käymme tekemään, on se usein todella makeaa ja täyteläistä. Siksikin tämä Martan Kasviskeittiö-kirjasta eteen tullut mustaherukkapilvi oli mukava löytö.

Maku teki oikeutta mustaherukalle, sillä marjaa ei ollut hukutettu sokerin makeuteen. Rakenne oli todella pilvimäisen pehmeä. Mustaherukan kuoripalat voivat jonkun mielestä olla ärsyttäviä pehmeyden joukossa, meistä ne olivat hauskoja.

Herkkuun sai upotettua mukavasti pakkasessa vielä talvehtivia marjoja. Marttojen kirja vinkkaa kokeilemaan tähän myös esimerkiksi mansikoita. Seos kehotetaan tekemään monitoimikoneessa, mutta sähkövatkaimellakin homma toimii.

MUSTAHERUKKAPILVI

4-6 annosta

200 g (4 dl) mustaherukoita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 munanvalkuaista

(pala valkosuklaata)

Sekoita mustaherukat ja sokerit monitoimikoneessa tai sähkövatkaimilla. Lisää valkuaiset ja vaahdota suurimmalla teholla. Tarkista makeus ja annostele jälkiruokamaljoihin. Raasta pinnalle valkosuklaata koristeeksi ja mauksi.

Arvostelukappaleeksi saatu Martan  Kasviskeittiö on kivanoloinen kirja, joka sisältää paljon ohjeita. Onnistuneen mustaherukkapilven jälkeen kokeiltavaksi on merkitty muumuassa "kuorrutetut naurisviipaleet", "lipstikkakeitto" ja "porkkanatoffee".

Mietin kirjan ohjeita selaillessani, että se olisi mainio opus kotoaan poismuuttavalle nuorelle. Tuolloin on monesti raha tiukassa, jolloin sesonkisesti syödyllä kasvisruualla säästäisi pitkän pennin. Tuohon sesonkisuuteen kirjassa saakin vinkkiä taulukonkin muodossa.

Martan kasviskeittiö-kirjan lopussa esitellään lyhyesti myös kasvisruokavaliota. Itseä ilahduttava sivu sisältää kootusti papujen ja linssien liotus- sekä keittoaikoja. Myös kananmunan korvaaminen (vegaaniaterioitakin silmälläpitäen) tulee itselle tarpeeseen. En ollut ajatellutkaan, että leivonnassa desilitra omena-päärynäsosetta voi korvata kananmunan.

Kirjassa on vain vähän kuvia, mutta selkeät reseptit aukeavat kyllä ilman kuvitustakin. Kirja on kovin turvallisen oloinen, arkikasviskokkaukseen houkutteleva teos.

Pumpkin Jamin Marikin oli tykännyt kirjasta.

Piipahdus Valenciassa

Päätän pitkän Sipulaankirjoittamattomuuteni tällä työmatkapostauksella. Matkustaminen on mukavaa ja vielä kivempaa kun joku maksaa. Työmatkoissa on vaan se ikävä puoli, että aikaa muuhun kuin työhön on rajallisesti.

Kävin lyhyen visiitin Valenciassa, Espanjassa. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja sen ehkä tärkein nähtävyys on erittäin modernia arkkitehtuuria sisältävä Ciutat de les Arts i de les Ciències eli taide- ja tiedekeskus, johon kuuluu useita rakennuksia sekä altaiden muodostamaa miljöötä.

Taidemuseo Palau de les Arts Reina Sofia

Valencian vanhakaupunki taas tarjoaa perinteikkäämpää arkkitehtuuria ja ruokainnostuneelle kaiken kruunaa upea kauppahalli.

Kauppahallin julkisivu

Kauppahallin keskusta

Ruokakulttuuria ajatellen Italia on lähempänä sydämiämme, mutta nyt tuntuu että Espanjalle pitää antaa enemmän tilaa ajatuksissa. Kanariansaarilla ollaan käyty muutamana vuotena, joten sitä kautta espanjalaisuus on edes jotenkin tullut lähemmäksi. Kauppahallissa oli pakko käydä tunnustelemassa millaisia raaka-aineita paikallisille on tarjolla. Merenantimet ovat vahvasti esillä.

Monia eri mustekaloja.

 Mustekalaa sai jopa kuivattuna.

Katkarapujen ja simpukoiden osastolla oli tällaisia kavereita. Nyt kaivataan hyviä ideoita mitä nuo punasuippokärjet ovat?

Myös lihaosastot notkuivat toinen toistaan parempia herkkuja. Ei voi kuin kaiholla katsella myyntikojuissa roikkuvia kymmeniä serranokinkkuja!

Tuoretiskeissä on saatavilla kaikkea tail-to-head ajattelun mukaisesti.

Seuraava kuva saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Kuvassa lojuu sulassa sovussa karitsojen nyljetyt päät ja possun pää kielineen. Vasta kuvia käsitellessä huomasin, että lasista heijastuu kauppahallin kattokupoli ja sillä kohtaa tiskissä on kuin ihmiskäsi!

Kauppahallin herkkukaupasta ostin tuliaisiksi suolaa ja oliiviöljyä.

Kauppahallin ulkopuolella oli kojuja, joista tarttui matkaan teille lukijoille arvottava paellapannu ja kotiin Crema catalana- kulhoja.

Vaikka aikaa oli rajallisesti, auttoi etukäteisvalmistelu. Tiesin että tarvitsen lounaspaikan ja katsoinkin apuja Tripadvisorista. Valitsin Navarro nimisen ravintolan, joka oli rankattu Tripadvisorissa neljänneksi. 

Navarro tarjosi kolmen lajin lounasmenuun 22 eurolla viinilasin kanssa, eli ei paha. Alkuun tuli maukasta kalakeittoa.

 Pääruuaksi valitsin friteerattua kalaa, joka tarjoiltiin itsetehtyjen perunalastujen ja grillatun vihannesvartaan kanssa.

 Jälkiruuaksi Creme Caramel.

Viimeiseksi illaksi varasin jo viikolla netin kautta pöydän L'Antina ravintolasta, joka oli sillä hetkellä rankattu viidenneksi Tripadvisorissa. Nettivaraus toimi hienosti ja sain sähköpostiin vahvistuksen. Sitten nälkäisenä paikan päälle kun aika koitti. Valitettavasti ravintola oli kiinni! Vasta jälkeenpäin luin sähköpostin jossa paikan omistaja oli kolme tuntia ennen varaustani ilmoittanut meiliin, että ravintola on kiinni hautajaisten vuoksi. Surullista tietenkin, mutta hiukan erikoista asiakaspalvelua.

 Siitä sitten tein pikaisen päätöksen mennä nauttimaan tapaksia läheiseen Lizarraniin.

Lizarranin konseptin mukaan asiakkaat voivat valita  salissa kiertävien tarjoilijoiden esittelemiä herkkuja tai valita tiskiltä tapaksia. Lopussa maksetaan merkkinä olevien tikkujen perusteella syömäsi annos. Tarjolla oli kolmen hintaluokan tapaksia ja kaikki aika maukkaita.

Maistelin siinä sitten mahan täyteen ja lopulta sain ihan hyvän illallisen. Eihän tuo pikaruokatyyppinen tapas varmaan vastannut L'Antinan tarjontaa, mutta ei voinut muutakaan.

Valenciassa olisi nähtävää ja koettavaa pidemmäksikin aikaa. Espanjalle pitää antaa jatkossa enemmän mahdollisuuksia esitellä tarjontaansa.