Ahvenanmaa - kiinnostava ja ihana

Ahvenanmaa, tuo kaunis saari Suomemme ja Ruotsin välissä, on meille sekä tuttu että tuntematon. Aikana ennen lapsia (vuosituhannen vaihteen molemminpuolin) olemme viettäneet siellä aikaa useampanakin kesänä cruisingin merkeissä. Tuolloin jenkkiautoharrastajat Ruotsista, Ahvenanmaalta ja Suomesta kerääntyvät saarelle. Me olimme meiningeissä aina kaverien kyydeissä, sillä omaa autoa ei ollut. Niistä reissuista ei ole paljon painokelpoista sanaa kerrottavana. Siksi, useamman reissun saarelle tehneenä se oli meille melkein uusi. 

Saimme perjantai-iltana päähämme lähteä reissuun koko perheen voimin pariksi yöksi Ahvenanmaalle ja sopiva laiva lähti noin kaksitoista tuntia myöhemmin Turun satamasta. Paljoakaan pläänäilyaikaa ei jäänyt, mutta kaveri ehti huikkaamaan facebookissa että cruisingit ovat juurikin menoillaan. Hauskaa että satuimme saarelle juuri tuohon aikaan, vaikka ne kinkeröinnit ohitettiin nyt kokonaan. 

Ahvenanmaan lomasta rakentui lopulta aivan ihana pidennetty viikonloppu perheen kesken. Saimme työkaveriltani teltan lainaksi, joten kokeilimme meikäläisittäin eksoottista teltassayöpymistäkin. Lähdimme lauantaina Turun satamasta palaten samaan paikkaan maanantaina iltapäivästä. Tähän väliin mahtui paljon herkuttelua, kiireetöntä yhdessäoloa ja iloa. Hytitön laivamatka auton kanssa ja kaksi telttayöpymistä maksoivat yhteensä noin 200 euroa. Tässä postauksessa kerron matkamme pääpiirteittäin, ruokapaikkoihin palaan tarkemmin omassa jutussaan. 

  

Ahvenanmaa on siitä jännä paikka, että Suomessa ollessaan tuntee olevansa ulkomailla. Suomeksi asiointi onnistuu vain toisinaan, monesti me heikkoruotsiset käänsimme englantiin jonka kanssa asiointi sujuu mainiosti. 

Ahvenanmaa on lopulta yllättävän pieni: eteläisestä Maarianhaminasta Eckeröön, saaren länsirannalle on vain 30 kilometriä ja pohjoispäähän Getaan 35 kilometriä. Monet lähtevät saarelle pyöräretkelle, mutta me laiskamadot taitoimme matkaa iloisen tyytyväisinä autolla. 

Siljan paatin saavuttua satamaan suuntasimme heti Pub Niskaan pizzojen - tai niin kuin täällä kutsutaan peltileipien, plåtbröd - toivossa. Sellaiset sitten aikanaan saimmekin. Muun perheen pizzat olivat ihan perussettiä, mutta minun getost pizzani aivan loistava. 

 

Ajelimme jo hyvissä ajoin Käringsundin camping-alueelle, jonne jäimmekin sitten loppuillaksi. Teltan pystyttäminen oli tottumattomille jännittävä tapahtuma, joka huipentui onnistuneeseen kupolimaisuuteen. 

Lapset kluttasivat hetken leirintäalueen uima-altaassa, koska tämävuotinen kesä ja alueelle tuona päivänä osunut tuuli eivät houkutelleet lainkaan mereen.                                                                        Leirintäalueella oli myös minigolfrata, jonka parissa viihdyimme tovin jos toisenkin. 

 Aamusella keräsimme kimpsumme ja toivoimme aamiaista jossakin ihanassa kahvilassa.

Sellainen löytyikin tienvarsimainoksen perusteella aivan uudesta venevajasta. Kyllä lomalla voi vetäistä aamupalaksi Ahvenanmaan pannukakkua, eikö?

Täältä suuntasimme Getaan saaren pohjoispuolelle komeiden maisemien toivossa ja niitä saimmekin. Ravintola Soltunan pihamaan kallioilta aukesi hienot maisemat merelle yli metsien. Postauksen aloituskuvan suloinen mökki on myös tuon kallion laella. Itse ravintolassa emme nyt käyneet, mutta senkin voisi hyvin sisällyttää seuraavaan reissuun. Osa ruuista paikallisine raaka-aineineen näyttivät tosi mielenkiintoisilta. Myös ravintolasta aukeaa komeat maisemat merelle. 

Getasta tähtäsimme Kastelholman linnaan ja siellä suomenkieliselle opastuskierrokselle. Opastus olikin ihan ehdoton juttu! Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita linnassa vankina olleesta kuninkaasta ja noitina poltetuista naisista. Linnalla on myös oma kummitus. Noin tunnin kestäneen kierroksen aikana opas kertoi luonnollisesti myös ihan tavallisesta elämästä linnassa, mikä sekin oli mielenkiintoista. 

  

 

Linnan perhelippuun kuului myös sisäänpääsy viereiseen vankilamuseoon, joka oli ajatuksia herättävä.

  

Lounaalle suhautimme Stallhagenin panimon gastropubiin. Nautiskelimme aurinkoisella terassilla oikein oivat annokset. Lounaalla vaihtoehtoja oli kolme, joista maistoimme kaikkia. Annoskoot olivat reippaat ja maut kohdillaan. Panimon omat oluet komppasivat makuja hienosti!

Matkalla leirintäalueella pysähdyimme Godbyssä Emmauksen kirppikselle, josta löysin ihanan farkkufameen. Ahvenanmaan kirppikset on koottu kätevästi omalle sivustolleen. Pysähdyimme myös Taffelin tehtaanmyymälään, jossa Jukka veresti lapsuutensa luokkaretkimuistoja. Tuolloin pikkuJukka oli päässyt tehdaskierroksellekin ja kauhistellut epäkuranttien sipsien poisheittämistä. 

Toiseksi yöksi majoituimme Bomarsundin linnoituksen raunioiden viereen Puttes campingiin. Majapaikkaa vaihtamalla meidän ei tarvinnut suhata ihan niin paljon autolla ees taas. Venäläisten rakentamasta Bomarsundin linnoituksesta olisi kuullut mieluusti samantyyppistä oppaan tarinointia kuin Kastelholman linnasta, sillä niitä luulisi riittävän Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurimmasta rakennuksesta. 

Ilman sen kummempia suunnitelmia ajelimme Vårdön saarelle joka vaati lyhyen lossiylityksenkin. 

Vårdössä näimme ensi kertaa elämässämme lehmäputken. Maantien alle oli kaivettu suuri putkitunneli, jota pitkin lehmät pääsivät laitumelta navettaan. Tämä oli meille suuri ihmettelyn aihe. 

Kahvilat olivat harmiksemme sulkeneet jo ovensa meidän saarella suhatessa, mutta nautimme mukavista maisemista.

Illallisen olimme varanneet jo perjantaina Michael Björklundin Smakbystä, jonne pääsyä olin odottanut kovasti kauan. Totta puhuakseni tarkistimme ensin mahtuuko Smakbyhyn syömään ja vasta sitten varasimme koko Ahvenanmaan matkan. Näinpäin se meillä on mennyt useamminkin kuin kerran. Smakby oli lopulta hyvä, muttei niin hyvä mitä olimme odottaneet.

Maanantaina ennen kotiinlähtöä kävimme ostamassa paikallisia ruokatuliaisia Elnas Skafferista Maxingen kauppakeskuksesta. Täältä sai mm. Wätterosin tilan vuohenjuustoa.  

Minigolfinnostuneina suuntasimme Maarianhaminassa Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf:iin. Rata olikin hauska ja mielenkiintoinen, mutta selkeällä tavalla. Tykkäsimme kaikki kovasti! 

Paikassa olisi sopinut myös syödä, mutta se jäi meiltä nyt väliin. Ravintolan sisustus oli minusta kuvan arvoinen upean vihreän sohvansa ja raitatapettinsa kanssa. 

Viimeinen etappimme ennen  laivaan ajamista oli Bagarstugan Maarianhaminan keskustassa. Aivan ihanassa miljöössä nautimme reissun kalleimmat, mutta ainoat lämmitetyt Ahvenanmaan pannukakut. Täällä ne tarjottiin perinteikkäästi luumukiisselin (ja kermavaahdon) kanssa. 

Ahvenanmaan reissu oli todella ihana miniloma, jonka teki helposti venyttämällä viikonloppua yhdellä päivällä. Saariloma olisi omiaan myös vaikkapa sadonkorjuujuhlan aikaan tai omien kevätkiireiden keskellä. 

Ahvenanmaan makuja meidän maistamana tarkemmin täällä.

Hyviä vinkkejä Ahvenanmaan reissuille saimme täältä: 

Visit Åland 

Isyyspakkaus-blogista, jossa vastikään on perhematkailtu Ahvenanmaalla

Karkkipäivä-blogista, jossa on hurjan hyvin koottu saarella asuneen Sannin vinkkejä

lisäys 21.2.2019
Ahvananmaan noitavainoista:
Pimeä historia: Ahvenanmaan noidat
Leena Lander: Lankeaa pitkä varjo (romaani kirjoitettu tuomarin näkökulmasta)

Itseäni jäi seuraavaa reissua silmälläpitäen kutkuttamaan ainakin museolaiva Pommern ja merenkulkumuseo, Havsvidden kokonaisuutena ja monet ravintolat sekä kahvilat. Onneksi Ahvenanmaa on ihan tuossa lähellä, viikonloppumatkalla saavutettavissa. 

Lisäsin jutun myös blogimme MATKA-välilehdelle, josta löytyvät linkatusti maittain kaikki reissuraporttimme blogimme ajalta.

Kipinä - fiiniä ruokaa keskellä metsää

Viime vuonna kirjoitin pop up ravintola Kipinässä vierailusta otsikolla "Kipinä hehkui". Tänä vuonna otsikoksi olisi voinut kirjoittaa "Kipinä sytytti taas".  Päädyin kuitenkin korostamaan ravintolan sijaintia metsän keskellä, sillä se määrittää paikan tunnelmaa niin vahvasti. 

Kipinä sijaitsee Kustavissa, soratien päässä keskellä metsää. Tänne kootaan kesäisin kova kokoelma kokkeja eri maista. Jokainen toteuttaa omalla viikollaan menun, jossa hyödynnetään Kustavia ympäröivän saariston raaka-aineita ja yhdistetään niihin oman maansa makuja. Idea on kiehtova ja toimiva!

Tänä vuonna halusin ehdottomasti miehenikin mukaan nauttimaan, sillä viime vuonna homma meni häneltä ohi suun. Aikataulusyistä meidän ei onneksi tarvinnut punnita mille viikolle yrittäisimme vierailua Kipinässä, sillä se olisi ollut todella hankalaa. Varasimme ajoissa ainoan sopivan illan Fannar Vernharssonin viikolta, sunnuntain kolmesta kattauksesta viimeiseltä. Tämän ravintola VOXin keittiöpäällikön intohimoiksi mainitaan pohjoismainen keittiö islantilaisilla huippuraaka-aineilla. Odotuksemme eivät siis olleet kovin matalalla. 

Sadeuhkasyistä tällä kertaa kaikki pöydät oli katettu sisälle terassin sijasta. Meidät istutettiin kauniin valoisaan tilaan, josta aukesi joko mäntymetsäinen maisema tai peltonäkymä riippuen kummalla puolellea pöytää istuit. Lasiseinien sisällä puiden rauhoittava humina jäi kokematta, mutta tilalle saimme oikein mukavaa seuraa neljän hengen pöytäämme. Ennestään tuntemattomien, selvästikin myös ruokainnostuneiden henkilöiden kanssa vaihdoimme paljon ajatuksia paitsi eteemme lasketuista annoksista myös ruokakulttuurista yleensä. Se oli kovasti virkistävää!

Kipinässä on saatavilla aina yksi menu, joka sisältää neljä ruokalajia sekä keittiöntervehdyksen ja pre-jälkiruuan. Menun hinta on 65 euroa. Minusta hauska juttu tänä vuonna oli se, että valmiiksi suunniteltuja viinipaketteja oli kaksi, joista voi valita oman maun ja kukkaron (35/55 euroa) mukaan sopivan. Otimme eri viinipaketit -kuski kaadot puolikkaana, joten pääsimme maistelemaan kummatkin ruokien kanssa. Emme aina osanneet sanoa kumpi oli mieluisampi. Muutakin juomaa ja lasittain kaatojakin toki sai.

Illan aloitti koko pöydälle jaettavaksi tarkoitettu keittiöntervehdys, jossa pötkötteli rennosti retiisiä naatteineen, siitakkeella maustettuja perunasipsejä ja lipstikkaskyriä. Monessa pöydässä syötiin kaikki muu jättäen naatit lautaselle. Meidän pöydässämme rouskutettiin luonnollisesti kaikki. Pönötysvapaa alkusysäys oli hyvä paitsi ideana myös makuina. 

Ensimmäinen varsinainen annos sisälsi Fannar Vernharssonin mukanaan tuomaa islantilaista langustiinia. Se tarjottiin selleriremouladen, omenagraniten ja kuusiöljyn kanssa. Krassinlehdet korostivat makuja hienosti. Kokonaisuus oli todella kesäinen. Merirapu oli ihanan mehevää! Erityisesti kuusiöljyn käyttö ihastutti pöydässämme. Se sopi metsäiseen ympäristöön aivan loistavasti. 

   

Seuraavaksi saimme eteemme Brändön siikaa, retiisiä, siianmätiä, islantilaista merilevää ja tyrniä. Annoksessa oli hurjan kaunis esillepano ja loistavia makuja! Islantilainen merilevä oli lempeämmän makuista kuin moni muu vastaava. Raakojen mansikoiden käyttö hymyilytti, sillä sama idea tuli minulle ensi kertaa eteen viime vuonna samassa paikassa niinikään islantilaisen kokin, Sigurdur Haraldssonin toteuttamana. Kun kysyin onko raakojen mansikoiden käyttö Islannissa nyt trendikästä, Vernharsson kertoo että asia on täysin sattumaa. Miehet ovat kyllä kuulemma työskennelleet joskus samassa keittiössä. 

 Tässä välissä saimme eteemme leipäpalat, josta mursimme käsin paloja.

Pääruokana tarjottu islantilainen lammas komeili lautasella yhdessä artisokkapyreen, sipulin ja punajuuren kanssa. Dramaattinen annos oli todella maukas, lammas aivan loistavaa!

 Punajuuriallerginen sai annoksensa porkkanaisena.

Pre-jälkiruokana eteemme laskettiin kulho, jossa on tomaatinpuolikas ja herukanlehtisorbeeta. Pöydässä sekaan kaadettiin vielä tomaatticonsomméa. Kulhossa oli kesä miniatyyrikoossa. 

Varsinainen jälkiruoka yllättti kompleksisella ulkomuodollaan. Kotimaisuutta uhkuva koivujäätelö oli saanut kaverikseen skyriä ja islantilaista suklaata. En osannut päättää oliko viinipakettivaihtoehtojen portviini parempaa jälkiruuan kanssa kuin moscato. Kumpikin loi jälkiruuan ihan eri luonteiseksi. 

Kattaus oli Fannar Vernhardssonin viimeinen laatuaan Kipinässä, joten miehelle ja koko tiimille kohotettiin maljaa onnistuneen viikon päätteeksi. 

Kehittäminen, kuvataide ja hyvä ruoka ovat Kustavin Kipinän intohimoja. Tällaisia ideoita ja toteutuksia soisi olevan ja tulevan enemmänkin. Olin kuvaillut Jukalle Kipinää parhaani mukaan, mutta silti mies yllättyi Kipinän tasokkuudesta ja ainutlaatuisesta miljööstä omanlaisella kiehtovalla tunnelmallaan. Sinunkin siis täytyy paikka kokea, ei se oikein selittämällä aukea. Huomenna on alkamassa kesän viimeinen menu, jonka koostanut Roni Toivari lupaa tarjota mm. grillattua härän sydäntä ja villiyrttejä. Jos olisin maisemissa, menisin ehdottomasti. Turustakin näyttää olevan bussikuljetukset paikanpäälle. 

Yhteistyössä Kustavin Kipinä

Raparperisorbetti

Kesä on sorbettien aikaa ja niin myös raparperi. Miksei siis yhdistäisi näitä kahta? Lopputuloksena on mukavan hapokas sorbetti todella helposti.

RAPARBERISORBETTI 

3-5 raparperin vartta (n. 500 g)
1,5 dl vettä
150 g sokeria
1 tl sitruunanmehua
1 valkuainen

Pilko raparperi pieniksi paloiksi. Laita kattilaan vesi, sokeri ja raparperinpalat. Keitä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Tähän ei mene kuin muutama minuutti. Soseuta sauvasekekoittimella tasaiseksi. Lisää sitruunanmehu. Anna jäähtyä ja kylmetä jääkaapissa. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, ei tarvitse olla mikään kova vaahto. Sekoita valkuaisvaahto kylmentyneeseen raparperiseokseen. Laita jäätelökoneeseen. Jäähdytyksen voi tehdä myös pakkasenkestävässä rasiassa. Sekoita seosta jäätymisen aikana noin 30 min välein jotta seoksesta tulee tasaista eikä se jäädy kokkareille. Meillä on "jäätelökone" mutta käytän ainoastaan sen kulhoa sorbetin teossa ja teen samaan tapaan kuin millä tahansa kulholla. 

Nauti sorbetista ja kesästä!

Tässä linkit edellisiin sorbetteihimme:
Lovegun sorbetti
GT sorbetti
Lonkerosorbetti
Jallukolagranite

Aikuisten mangokastike grillilihalle

Aikuisten kastikkeen tästä tekee mukaan lorautettu tequila, jonka alkoholia ei keitetä pois. Kastike surrautetaan kokoon sauvasekoittimella ja tarjotaan kylmänä. Nautiskelimme tätä mangokastiketta grillattujen luomupossuribsien kanssa. Kokonaisuus oli niin ylimaallisen hyvää, että syömistä oli vaikea lopettaa. Josko ottaisi vielä pienen palan lihaa ja upottaisi sen kastikkeeseen...

Kastikkeessa maistuu onnistuneesti mangon ja tequilan hedelmäisyys, mangon ja hunajan makeus sekä savustetun chilin, pasillan, syvä savuisuus. Tuumasimmekin yhteen ääneen, että savustettu chili on ehdoton raaka-aine kokonaisuudessa, sillä se tuo paljon mielenkiintoa kastikkeeseen. Raakojen ja kalliiden mangojen aikakaudella voisin kokeilla settiin myös niitä vauvansose mangoja. Tai jos sinä kerkiät ensin, kerro onnistuuko tuoreen mangon korvaaminen soseella. 

Ohje on Margarita Carrillo Arronten kirjasta Mexico the cookbook, jonka ohjeilla on tehty meksikolaista ruokaa onnistuneesti ennenkin. Nyt tottelimme ohjeita prikuulleen chiliä lukuunottamatta. Alkuperäisessä ohjeessa laitetaan kastikkeeseen 2-3 savustettua chipotle chiliä adobossa. Me etenimme kavereiden Meksikosta tuomalla kuivatulla chilillä, pasilla de Oaxacalla. 

Resepti kertoo sen piisaavan kuudelle, me vetelimme mangokastikkeen kahdestaan. 

MANGOKASTIKE TEQUILALLA 

salsa de mango y tequila

1 mango

2 rkl sitruunamehua

2 rkl hunajaa

2 rkl tuoretta inkivääriä pienittynä

2 rkl ketsuppia

1 valkosipulinkynsi pienittynä

1 kuivattu, savustettu chili pienittynä (pasilla)

2 rkl tequilaa

suolaa

mustapippuria

Kuori ja pilko mango. Laita kaikki ainekset kulhoon ja surrauta sauvasekoittimella soseeksi. 

Tarjoa kylmänä grillatun lihan kanssa.