HopLopster hymyilytti

illan tarjosi HopLopster

Drinkit. Ne jäivät parhaiten mieleen HopLopsterin illallisesta lapsillemme. 

Sellaiset saimmekin käteemme heti kun Rosterin ja HopLopin kutsuvierasiltaan saavuimme. Muksut kävivät hakemassa juomia lisääkin seuraten ja videoiden ihastuneena VIP Bartendersien flöörausta. Tyrniä ja karpaloa sisältävistä lasillisista näkyi jo koko illan jatkunut meininki: lasten kanssa lapsia varten suunnitellussa ravintola-illassa ei oltu aliarvioitu muksujen makutottumuksia, vaan lautasilta tarjoiltiin aikuisenkin makuhermoja kutkuttavia yhdistelmiä.  Minua tämä ilahdutti kovasti. 

 Ilta alkoi hauskoilla omenoilla, jotka kätkivät omenapyrettä valkosuklaan alle.

Alkujälkiruokana oli jaettava lautanen Kurinnurinen maa, jonka kuvailtiin sisältävän maata, multaa, yuzua ja rapeita toukkia. Maa-artisokkaa paahdettuna ja pyreenä sisältänyt ruoka osoittautui haastavaksi muksuillemme, mikä tarkoitti enemmän herkuttelua aikuisille. Erilaiset tekstuurit, yuzu-geeli makuja kokoavana elementtinä ja ilmavat riisipaperit ihastuttivat. Lapset onkivät toukiksi naamioituja villiriisejä annoksen joukosta minkä ehtivät. 

Pintapaahdettu lohi tarjottiin hauskan rapasakoitten Turtles-kuorien, merikorallin ja majoneesin kanssa. Tämä annos oli nimetty Vedenalaisiksi herkuiksi. Esillepano oli kaunis ja maku myös. Lasten silmiin tattarikeksi näytti ihan pestolta. 

Pääruoka Vuoren antimia oli jyhkeän kokoinen kattaus grillattua härkää, sipulia sekä kupin muodossa että todella maukkaasti fritattuna ja valtava töräys ruohosipulilla maustettua tuorejuustoa. Erillisistä kipoista tarjoiltiin perunoita ja vihersalaattia. Tyttäremme tuumasi että "liha on tosi hyvää kun ei tarvii leikatessa paljon painaa". Niin se olikin, samoin kaikki muukin lautasella. Ruokaa oli meille neljälle aivan liian paljon, minkä toki palautteena annoimme.

Jälkiruoka Neljä vuodenaikaa kirvoitti lasten kasvoille todella iloiset ilmeet. Kulhoon oli valmiiksi pyöräytetty jäätelöpallo ja tarjottimelta sai lusikoida itse toivomansa koristeet ja maut sekaan. Hunajakenno oli oma suosikkini, mutta lapset tykkäsivät selkeästi enemmän mustikoista, kinuskista ja mutakakkupaloista. 

Molemmat muksut tuumasivat ykskantaan että tulisivat Rosteriin uudestaankin. Tämä emme todella kuule joka paikassa. Poitsu lisäsi vielä että palvelu oli kivaa, mistä me vanhemmat olemme samaa mieltä.

Pääsimme iloksemme kurkkamaan myös Rosterin suureen keittiöön ja jutustelemaan Kari Aihisen kanssa. Joka päivä auki olevaan Rosteriin ovat lapsetkin aina tervetulleita, keittiöpäällikkö totesi. 

Peuhupaikka Hop Lopin ja Kauppatorin laidalla sijaitsevan huippuravintola Rosterin yhteisponnistuksen HopLopsterin yksi tarkoitus on herättää keskustelua siitä, miten Suomesta voitaisiin tehdä lapsiystävällisempi maa. Toinen on tehdä konkreettisesti hyvää: ravintolan tuotto lahjoitetaan Lastenklinikoiden kummit ry:lle. 

HopLopster on auki vielä ensi viikonloppuna 4.-5.2. Paikkoja saattaa olla vielä vapaana, joten ei kun varaamaan ja herkuttelemaan vaan!

Sopan Hannakin oli perheineen paikalla, täällä hänen turinointiaan. 

Piimäletut - lasten suosikki

yhteistyössä ARLA

"Ihania!" "Nää on tosi hyviä kun nää on päältä rapeita ja sisältä pehmeitä!" "Ja kun nää on paksuja." Tällaisia kommentteja sain lapsiltani, vaikka kerroin rehellisesti että paistamani letut oli tehty piimään. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin miten tosissaan muksut olivat, kun tuumasivat että nämä ovat parempia kuin tavalliset. Vaativatpa että tehdään näitä pian uudestaan.

Ja tehtiinkin. Paistoin letut söpöpannuksi nimeämälläni ihanalla kirppislöydöllä.

Muksut nauttivat aamupalalettunsa makeina mamman vadelmahillon kanssa, me aikuiset herkuttelimme lettumme suolaisina. Ladoimme lettujen päälle kylmäsavulohta, smetanaa, suolakurkkua ja hunajaa. Hiukan blinityyliin. Oikein hyvää niinkin!

Lisäys 18.2. Lastemme pappa soitti minulle konsultaatiopuhelun koskien lettuja. Hän oli halunnut tarjota hiihtolomalle tuleville herkkuhetken ja paistanut nämä letut isolla pannulla. Hankalaa oli kuulemma ollut. Suosittelemmekin paistamaan nämä letut pikkukolopannulla, sillä taikina on kovasti paksu ja isona varmasti hankala käsitellä. 

PIIMÄLETUT
noin 20 pientä

1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
5 dl Arla vähälaktoosista AB-piimää

paistamiseen:
Arla laktoositonta meijerivoita

Sekoita aineet keskenään.
Anna seistä puolisen tuntia.
Laita voita lettupannun koloon.
Lusikoi päälle sopivasti taikinaa.
Paista keskilämmöllä välillä kääntäen. .

Quimet y Quimet tapas-baari Barcelona

Aika usein tarkistan onko Anthony Bourdainilla jotain suositeltavaa ravintolaa kaupunkiin, minne ikinä menenkin. Bourdain suosittelee usein hyvin pieniäkin ravintoloita, joissa voi aistia aidon paikallisuuden. Barcelonassa päädyin Bourdainin mainitsemaan pieneen tapas-ravintolaan nimeltä Quimet y Quimet, joka sijaitsee El Poble Sec kaupunginosassa. Tätä paikkaa on useissa eri lähteissä kehuttu klassikoksi ja on yksi tunnetuimmista bodegas de tapas eli tapas-baareista.

Sisään mahtuu noin parikymmentä henkeä, mutta paikkoja vapautuu nopeasti kun ihmiset syövät vain nopeasti muutaman tapaksen. Avonaisesta ovesta saavuttaessa ensin näin vain valtavan määrän viinejä ja muita juomia lattiasta kattoon kaikilla seinillä. Quimet y Quimet on perustettaessa vuonna 1914 ollut pelkkä viinitupa. Alkuun tarjoilivat mm. anjovista ja oliiveja lisätäkseen viinin myyntiä. Hiljalleen ravintoitsija muokkasi ja laajensi ruokapuolta ja viinitynnyrit vaihtuivat pulloihin. 

Tänään Quimet y Quimet tarjoaa laadukkaita, erikoisiakin ja kekseliäitä makuyhdistelmiä perinteisiin tapaksiin ja toisaalta baskityylisiin rapean leivän päälle koottuihin herkkuihin (montaditos). Quimet y Quimet on tunnettu raaka-aineistaan, joina se käyttää laatusäilykelihoja ja -mereneläviä (conservas), sekä hillottuja, suolattuja, ilmakuivattuja ja muilla tavoin säilöttyjä herkkuja, juustoja ja tuoretuotteita unohtamatta. Simppeliä, mutta niin maukasta. Kaiken kruunaa erilaiset kastikkeet, joita annoksien päälle lorautellaan (kuvassa tiskin päällä peltipurkissa).

Otin montaditos listalta neljä erilaista leipästä ja lasin valkoviiniä. Montaditosit maksoivat 2,5 euroa kappale ja viinilasi pari euroa. Tapas-annokset olisivat olleet 2-10 euroa.

 Alcachofas, queso y caviar, Artisokka, juusto ja kaviaari. Päällä hiukan paria kastiketta ja kuivattua oreganoa. Ai ai ai, mikä aloitus. Makeaa, suolaista ja hapanta sopivassa suhteessa.

 Queso azul con piquillo, sinihomejuusto, paprika sekä makeaksi paahdetua sipulia ja tuhtia balsamicoa. Sinihomejuuston ystavän pakko-ostos. Herkkua.

 Chipiron con cepolla, vauva-kalmaria ja sipulia. Miten pehmeää kalmaria jota makea sipuli komppaa täydellisesti.

 Boquerones con tomate seco, tuore anjovis ja kuivattu tomaatti. Päällä oliivihakkelusta ja vaaleaa makeahkoa kastiketta. Makuvastinparit taas toimii.

Koko lysti maksoi 12 euroa. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen. Quimet y Quimet oli juuri sopiva paikka piipahtaa ja maistella muutamia pikku juttuja. Minulla ei ollut iso nälkä ja nämä neljä leipää veivät nälän tunteen loppuillaksi. Jaksoin enää käydä parilla lasillisella tämän jälkeen. Suosiosta ja tunnettuudesta kertoo jotain sekin, että paikalle saapui kolme aasialaista naista taksilla suoraan ovelle. Naisten kamerat kuvasivat jokaisen annoksen ja maistelivat toistensa annoksia innolla. Muut asiakkaat vaikuttivat olevan paikallisia, joka on sekin aina hyvä merkki. Bourdain oli jälleen oikeassa suosituksensa kanssa. 

Quimet y Quimet
Carrer del Poeta Cabanyes 25 (kartta)
08004 Barcelona, Espanja
Avoinna lounasaikaan klo 12-16 ja illallisaikaan klo 19-22

Papu-kasviskeitto kylmiin päiviin

Jukan isä antoi joskus palautetta että blogissa on liian vähän tai harvoin keitto-ohjeita. No tässä olisi Jarmo yksi tosi maistuva resepti siltä saralta! Muut keitot löytyvätkin keitto-tunnisteen alta. 

Lämmittävän tuhti keitto on alunperin Kamera ja Kauha-blogin Antin käsialaa, minä muokkasin sitä ihan pikkuisen lisäämällä esimerkiksi nuupahdusuhan alla ollutta palsternakkaa. Vaalea juures sopikin keiton makuun ihan loistavasti! Meillä pavut noukittiin pakastimen kätköstä, jonne olin keittänyt niitä valmiiksi papumuussin teon yhteydessä. 

Juustokannikan hyödyntäminen on hauska vinkki Antilta. Me olemme aiemmin sekoitelleet parmesaaninkantoja risoton seassa, mutta muuhun emme ole juuston loppuja hyödyntäneet. 

Keitto oli yrtteineen aromaattisen ihana ja pekonisuudessaan sopivan suolainen. Pidin keitosta hurjasti tuoreeltaan, mutta myös seuraavana päivänä työlounaaksi mikrolämmitettynä. 

Keitosta saa helposti kasvisruuan käyttämällä kasvislientä ja jättämällä pekonin pois. 

PAPU-KASVISKEITTO

neljälle

2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
1 palsternakka
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
2 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 laakerinlehti
ripaus chilihiutaleita
mustapippuria
suolaa
n. 7 dl kasvis- tai kanalientä
purkki kypsiä isoja valkoisia papuja
reilusti lehtikaalia
(juustonkannikka)

päälle:

pekonia paistettuna

Kuori ja pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kaada kattilan pohja peittoon oliiviöljyä ja lisää porkkanat, palsternakka, lehtisellerit, sipulit ja valkosipulit. Kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Lisää yrtit ja mausta pippurilla, suolalla ja ripauksella chiliä.

Lisää kattilaan tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Pyörittele aineksia viitisen minuuttia. Lisää

liemi sekä juustonkannikka jos käytät. Anna hautua hiljaa kuplien noin 45 - 60 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää pavut ja paksusta lehtiruodista irtirevitty lehtikaali. Hauduta vielä noin 10 minuuttia.  

Paista haudutuksen aikana pekonit rapeiksi. 

Poista juustonkannikka, mahdolliset yrttihavut ja laakerinlehti keitosta ja tarkista maku.

Tarjoa keitto pekonien kera kuumana vaikka hyvän leivän kanssa.

Rapea confit possu ja sinappipikkelssi

Confit-menetelmä on  noussut meillä viimeaikoina usein esille eri ruokien valmistustapoja pohtiessa. Jouluna 2016 juhlapöydässämme kinkun tilalla nähtiin Passione-kirjasta bongattu confit menetelmällä kypsennetty porsaankylki, jonka rapsakka pinta ja ihana rasvaisuus sai meiltä kiitosta. Valmistaminen vei tunteja ja jäähtyminen yön yli, mutta ei vaatinut tehdessä kovin isoa vaivaa. Joulumenuumme kokonaisuudessa löydät täältä: Joulumenu 2016.

CONFIT PORSAANKYLKI PAAHDETTUNA

n. 1 kg kokoinen porsaan paahtokylki

reilusti suolaa

mustapippuria
1 pieni valkosipuli

timjamia

paljon rypsiöljyä (riippuu uunivuuastasi)

Hiero porsaan paahtokyljen pintaan reilusti suolaa ja sopivasti pippuria. Laita liha kapeaan uunivuokaan. Mitä lähempänä vuuan koko on lihan kokoa, sitä vähemmän menee öljyä. Lisää vuokaan silputtu valkosipuli sekä muutama oksa timjamia. 

Kaada vuokaan öljyä niin paljon, että liha peittyy.
Kypsennä 120-asteisessa uunissa noin 3-4 tuntia. Anna lihan jäähtyä vuuassa yön yli. Nosta seuraavana päivänä ennen ruokailua liha öljystä. Kuivaa talouspaperilla ja leikkaa lihasta noin 150 g annospaloja. Paista kuumalla kuivalla pannulla lihoihin rapea pinta. Samalla lihapalat lämpenevät.

Tarjoile possu lisukkeiden kanssa. Meillä se tarkoitti joulupöydän laatikoita sekä Kauppalehden Optiosta noukittua sinappipikkelssiä.

SINAPPIPIKKELSSI

0,5 dl vettä
1/4 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl sokeria
0,5 rkl suolaa
0,5 dl sinapinsiemeniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jäähdytä. Pikkelssi säilyy viileässä reilun viikon.

Mummun ilahdutusreissu Tallinnaan

Jukan äiti jäi hyvin yllättäen leskeksi keväällä. Ahkerasti matkaavalta anopilta jäi monen muun kumppanuuden lisäksi iso reissukaverivajaus. Siksi päätimme tehdä kahden yön Tallinnanretken mummun mielenkiinnot mielessä, auto mukana. Reissusta tuli todella kiva koko sakille. 

Ensimmäisen yön vietimme Baltic Queen-laivassa, jossa kävimme myös mukavalla illallisella Grill Housessa.

Aamupalalle autoilimme Nop:iin, jonka olimme aiemmin kesällä todenneet aivan ihanaksi. Puurot, toastit, savustetut munat ja muut herkut maistuivat taas!

Päiväohjelmaksi olimme tuumanneet tallustelua Nõmmen torilla, sillä mummu tykkää kierrellä Suomessakin erilaisia kojuja. Ihastelun lisäksi mummun tuli tehtyä myös syötäviä hankintoja.

Kadriorgin palatsissa ihastelimme vanhaa eurooppalaista ja venäläistä taidetta.  

Roomalaisen arkkitehdin Nicola Michettin suunnittelema barokkipalatsi on rakennettu alunperin Venäjän tsaarin Pietari I:n kesäasunnoksi. 

Varsinkin edustussali oli hieno kartusseineen (sanavarastokin karttui), jossa kruunut ja kaksipäiset kotkat toimivat keisarivallan symboleina. Kattomaalauskin oli upea. 

Myöhäisellä lounaalla kävelimme vanhassa kaupungissa sijaitsevassa edullisessa Kompressorissa. Täyttäviä, muhevia lettuja maisteltiin niin makeana kuin suolaisenakin.

 Hotellimme kattoterassi drinkkeineen piti tietysti testata. Autoimme mummua näiden juomisessa. 

Illalliselle pääsimme Jukan kanssa kaksin nautiskelemaan, kun mummu jäi lasten kanssa hotellille. Päätimme sijoittaa hieman arvokkaampaan paikkaan, Art Prioriin. Ravintolavierailusta olenkin kirjoittanut aiemmin täällä.

Aamun otimme ihan rauhassa nukkuen pitkään. Aamupalan nautiskelimme kiireettömästi yhteisen pöydän ääressä. 

Perheemme miespuoliset halusivat ajamaan kartingia, minkä toki toteutimme. FK Keskus oli tuttu paikka jo edelliseltä reissulta.

Kävimme myös ostoksilla paikallisessa marketissa. Minusta on aina mielenkiintoista käydä ulkomailla ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Mummukin innostui asiasta. Mukaan lähti mm. edullista ankanrasvaa ja tosi halpoja viiriäisenmunia. 

Halusimme näyttää mummulle Telliskiven alueen hienoine muraaleineen. Paikasta löytää itsekin joka kerta aina uutta taidetta ja vinkeitä juttuja. Alueen ihanat kaupat voivat käydä kukkaron päälle yllättävän raskaasti, varsinkin jos tykkää yksilöllisimmistä design-tuotteista. 

Ennen laivaan ajamista kävimme vielä syömässä  La Tablassa mukavasti maistuvat latinosetit. La Tabla on yksi Telliskiven monista mielenkiintoisista ravintoloista.

Tallinnankeikaus oli oikein mukava, leppoisaa yhdessäoloa ja pientä tekemistä sisältänyt reissu. Tällaisen voisi hyvinkin tehdä uudestaan!

Pakko kokea Havannassa: Malecon

Malecon on kahdeksan kilometriä pitkä rantakatu Havannan, Kuuban pääkaupungin pohjoispuolella. Koillisessa, vain 150:n kilometrin päässä Pohjois-Atlantin aallot huuhtelevat Floridan Key Westin rantoja. 

Maleconia aloitettiin rakentaa vuonna 1901 Kuuban ollessa USA:n protektoraatti. Se  kulkee historiallisesta vanhasta kaupungista Vedadon korkeisiin, modernimpiin tornitaloihin.

 

 

Maleconia  reunustaa maailman pisimmäksi tituleerattu penkki, joka on käytännössä kivinen reuna tien ja meren välissä. Toista puolta koristavat alunperin värikkäät, nyt pääosin meren ja restauroimattomuuden haalistamat, eri arkkitehtuurisuuntia iloisesti yhdistävät rakennukset. Maleconin varrelta löytyy myös legendaarinen hotelli Nacional, jossa Frank Sinatran tiedetään viihdyttäneen mafiosojen tapaamista. Ylväänä mäen päällä seisovan Nacionalin terassilta onkin mukavat näkymät alas rantakadulle.

 

Havannalaiset kerääntyvät Maleconille perheittäin, kaveriporukalla  tai pareittain iltaisin juhlimaan ja oleilemaan. Mekin sulloimme kassiin halvan rommipullon ja könysimme kovalle kaiteelle vierekkäin ihmettelemään kuubalaista elämänmenoa. Siemailimme tujakkaa paikallista tislettä valtameren kohistessa takanamme. Snäksimyyjät tallailivat verkkaisesti ohi tarjoten pussukoistaan tai kärryistään ostettavaksi tikkareita, popcorneja, hedelmiä ja erilaisia juomia. Osa myyntiartikkeleista oli ilmeisesti pimeän marketin tavaraa, kun esimerkiksi irtonaisia pattereita vain vilautettiin kuiskutellen.

Vieressämme likikkäin istuvat, toisiaan syvälle silmiin katsovat mies ja nainen pyysivät ees taas kulkevalta katusoittajalta muutamalla kolikolla jotain meille tuntematonta laulua, jota he sitten häpeilemättä lauloivat kitaristin mukana. Odotin miehen kosivan naista hetkenä minä hyvänsä, mutta sitä ei ainakaan meidän nähtemme käynyt. Vanhempien miesten porukka esitti lähellä oleilevalle perheelle marakassia  ja kitaraa soittaen niin huonon, mutta sympaattisen sikermän, että meitä ihan nauratti. 

Pimeässä, valoin täplitetyssä illassa editsemme huristi vanhoja amerikkalaisia autoja. Vain harvojen alla V8 moottori murisi, sillä köyhyyden ja varaosattomuuden vallitessa ne on vaihdettu Mersujen ja Nissanien moottoreihin.

Lämmin ilma hyväili poskia merituulen kutitellessa niskaa. Olimme hurjan tyytyväisiä tähän hetkeen ja sanoimme sen toisillemme ääneenkin. Juuri silloin joku ohikulkeva mies väänsi naamansa surulliseksi ja kysyi miksi olimme niin murhemielellä. Meitä nauratti oikein ääneen! Suomalainen paikallaanistuva, vienosti hymyilevä ilo ei ihan vastaa paikallista koko vartalolla tanssivaa, röhönauravaa vastaavaa.

Riemuisaa tunnelmaa täynnä, rommipullo puolillaan päätimme suunnata hotellimme yökerhoon kokeilemaan ensikertaa salsaamista. Siitä ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa.

***
Muita Kuuba-juttuja blogissamme:
Ropa vieja
Hotelli Tryp Habana Libre

Muut matkajuttumme löytyvät aakkostettuna MATKAT välisivulta.