Haukipullat haukijauhelihasta - helppoa ja herkkua

Tänään urakoitiin pappan kanssa pakkasesta kuusi kiloa haukifileitä jauhelihaksi. Osan saimme meille kotiin mukaan, osa paistettiin haukipulliksi papalle pakkaseen valmiina annospusseina. Siinä paistellessa maistoimme toki muutaman pullan pitäen kovasti mehukkaasta rakenteesta ja mausta. Poitsu pyysi että tehtäisiin samoja joskus kotonakin, joten naputtelen ohjeen tähän nyt hyvään talteen. 

Blogimme edellinen haukijauhelihapullaohje on sekin vallan hyvä, mutta enemmän raaka-aineita kaipaava. Aiemmin haukijauhelihasta on tehty myös aasialaisviritteisiä haukipullia ja hampurilaispihvejä tuplastikin, sekä haukimurekepihvejä Stömsö-Mikaelin ohjeella. Haukijauheliha on uponnut myös haukipiirakkaan, jolle keittelimme riesling-kastikkeen. 

HELPOT JA HERKUT HAUKIJAUHELIHAPULLAT 

1 kg haukifileitä

2 isoa sipulia

2 valkosipulinkynttä

mausteseos

noin 1/4 tl valkopippuria

noin 1/4 tl currya

3 tl suolaa
2 rkl vehnäjauhoja

1 dl kermaa

1 kananmuna

paistamiseen voita

Kuori ja pilko sipulit. 

Jauha sipulit yhdessä haukifileiden kanssa. 

Sekoita mausteet, kerma ja kananmuna yhteen mausteseokseksi. 

Jauha haukijauheliha toiseen kertaan koneen läpi yhdessä mausteseoksen kanssa. 

TAI

Jos sinulla on valmista haukijauhelihaa, sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen sipulit tietysti kuorittuna ja pilkottuna. 

Muodosta taikinasta lihapullan kokoisia palloja. Kostuta kädet välillä kylmään veteen (astiassa), jolloin haukipullien muotoilu on helpompaa kun taikina ei tartu käsiin.

Paista voissa pannulla keskilämmöllä kaksin puolin, kunnes haukijauhelihapullien pinta on kauniin ruskea ja pullat kauttaaltaan kypsiä. 

Mikkelin tori, herkuttelua muikuilla ja kuplavohveleilla

Me aikuiset toimeennuimme vih-doin-kin lounaalle Tertin kartanoon matkatessamme Jukan isän luo Savonlinnaan. Ihana noutopöytälounas maksoi 43 euroa ollen meille aikuisille aivan loistojuttu, mutta epäilimme krantuhkojen lastemme maistamisintoa ainakaan kyseisen euromäärän vertaa. Esittelimmekin heille vaihtoehtoisena lounaspaikkana Mikkelin torin. Emme tuossa vaiheessa vielä tienneet kuin jälkiruokavaihtoehdon, Soppa Hannan instasta hoksatut kuplavohvelit, mutta se riitti lasten päätöksen tekoon torin hyväksi.

Tallustellessamme Mikkelin torilla lasten katseet nauliintuivat KalaValkosen muikkukojuun, josta kiiri herkulliset kalan tuoksut. Tästä kojusta lapset halusivatkin ottaa muikkuannoksen puoliksi. Mainoskuvassa ne tarjottiin perunamuussin kanssa, mutta näin kesällä muussi oli vaihdettu oivallisen sesonkisesti keitettyihin uusiin perunoihin. 

Jututin paistajaherraa lasten herkutellessa Puruveden muikuilla. Hän kertoi että ruisjauhoissa ja suolassa pyöritellyt muikut paistetaan kirkastetussa voissa, johon on lisätty viidesosa öljyä. Kirkastettu voi ei pala kuumalla levyllä ja ruisjauhotus takaa sen että muikkuihin tulee kaunis pinta kun ne eivät ole ihan kiinni paistolevyssä. Paistamiseen mies on tehnyt itse komean lastan, jolla kääntää kuulemma puolisen kiloa kalaa kerralla. Ne muikut jotka eivät suostuneet lastalla kiepahtamaan ympäri, käännettiin pihdeillä erikseen. Lopputuloksena olivat tasaisen rapsakat, kauniisti koossa pysyneet herkulliset muikut. 

Siinä jutustellessa saimme vielä makupalat kojun savumuikuistakin, jotka olivat ylen herkullisia nekin. 

Jälkiruuaksi muksut suuntasivat Hellen vohvelikojulle. Sieltä lapset ostivat supermakeat kuplavohvelit haluamillaan täytteillä ollen oikein tyytyväisiä. Täytevaihtoehdoissa riitti valinnanvaraa mm. Oreosta, vaahtokarkeista, marjoista ja popcornista erilaisiin jäätelöihin ja kastikkeisiin asti. Vegaanisenakin vohvelien pyöräytys kuulemma onnistuu, mutta ei gluteenittomana. 

Tästä me aikuiset sitten suuntasimme Tertin kartanoon lounastamaan ja lapset istahtivat kartanon nurmelle varjoon kännyköittensä kanssa odottamaan. Tämä oli niitä kuuluisia "kaikki voittaa"-tilanteita.

Hurmaava Tertin kartano ja 50 makuelämyksen kesäpöytä

Tertin kartano ja sen ravintola Mikkelissä on kauneudessaan ja herkullisuudessaan aivan loistava pysähdyspaikka lounastajille. Osasimme odottaa hyvää, mutta yllätyimme silti laadusta todella positiivisesti.  

Jo pöytävarausta tehdessä meitä ilahdutti poikkeuksellinen asiakaspalvelu. En saanut ketään kiinni puhelimitse, joten minulle päin soitettiin kartanosta piakkoin. Pöytävaraus myös vahvistettiin nopeasti uudella soitolla. Vierailuaikanamme syömään olisi tosin päässyt ilman varaustakin. Viime vuonna emme mahtuneet syömään ohikulkiessa pöytää kysellessä, joten suosittelemme tekemään varauksen. 

Tertin kartanon yli viidenkymmenen makuelämyksen Kesäpöytä oli todella harkittu kokonaisuus ihania makuja. Raaka-aineita saadaan paljon kartanon omilta mailta.

Ruokanautiskelu on mahdollista kartanon edustalla pöydissä, takaterassilla tai eri tavalla sisustetuissa saleissa. Meidän ruokaillessa paikanpäällä oli vain muutamia pöytäseurueita, jolloin tunnelma oli maltillisen musiikin soidessa lumoavan kaunis ja seesteinen. 

Noutopöydästä tarjoiltu Kesäpöytä teki vaikutuksen erityisesti kylmillä "alkupaloilla". Pääruoat ja jälkiruuat eivät niinkään jättäneet hehkutettavaa, vaikka hyviä toki olivat nekin.

Noutopöytä oli koottu houkuttelevan värikkäästi. Oli vaikea ottaa maisteltavaksi ihan vain pieniä paloja, sillä silmät olisivat syöneet enemmän mitä napa vetää.

Jokaisen ruuan kohdalla oli hyvin opastava kyltti, joka kertoi minkä kastikkeen, hyytelön tai hillon kanssa se oli ajateltu nautiskeltavan. Esimerkiksi fasaani oli jo itsekseen hyvää, mutta metsävadelmavinegretin kanssa makunautinto kohosi huomattavasti.

Ehdottomaksi suosikiksi kohosi kokonaisuus "sampi, ruusu ja sampanja", jonka makumuistoa hellin vielä pitkään. Samoin pidimme kovasti pateesta savusinapilla ja mustaherukkahyytelöllä. Katajanmarjahyytelöstä ginisyydessään tykkäsimme niin paljon että ostimme sitä puodista kotiinkin. Kristallisalaatti oli meille uusi tuttavuus ja oikein mieluinen sellainen.

Tertin kartanon Kesäpöytä maksaa aikuisilta 43 euroa. Alle 12-vuotiaat maksavat tästä puolet. Menun yhteydessä esitellyt viinit maksoivat 9-15 euroa per 12 cl, Karu Arki luomuolut kustansi 7 euroa. Jukka kuskina otti alkoholitonta olutta, joka täällä meinasi moista Becksin tyyliin. Tämä sattuu olemaan alkoholittomista oluista Jukan lemppari. 

Olimme todella iloisia ja tyytyväisiä että vihdoin poikkesimme Tertin kartanoon herkulliselle lounaalle. Suosittelemme lämpimästi muillekin kulinaarisia nautintoja kaipaaville!

Seuraavassa kirjoituksessa vinkki siihen, miten krantuhkot lapset kannattaa ruokkia jos ei halua maksaa heidän perunansyönnistään 43 euroa. Nyt juttu täällä.


Mariaana Nelimarkan kirjoituksesta voi lukea lisää Tertin kartanosta ja sen tarjoamista muistakin palveluista.
Liemessä blogin Jenni oli vastikään yöpynyt Tertissä, siitä lisää täällä.

Nautinnollinen Tuska

pressiliput saatu järjestäjiltä

Meillä alkoi perjantaina kesäloma. Aloitimme sen mitä parhaimmalla tavalla eli kurvaamalla Suvilahteen Tuska festareille. Viime vuonna olimme Tuskassa ensimmäistä kertaa kaksin. Olemme koko vuoden kehuneet kaikille festaripuheiden alkaessa Tuskan leppoisan mukavaa tunnelmaa ja toimivuutta. Siksi meistä oli ilo palata festeille, varsinkin kun tiedossa oli hyviä tuttuja bändejä ja mielenkiintoisia uutuuksia. Me ehdimme paikanpäälle perjantaina ja sunnuntaina. 

Näin ruokabloggaajana festien ruokatarjonta kiinnosti tietysti kovasti. Etukäteen katsottuna kattaus näytti monipuoliselta eri maiden ruokakulttuurien myötä, mutta kylläkin kovin hampurilaispainotteiselta. Valopilkkuna kulinarististi meikäläisille vilkkui Olo Gardenin koju. 

Festien tarjontaa maisteltuamme se kohosikin ihan parhaimmaksi kokonaisuudeksi. Ruuat oli mietitty lisukkeita myöden toimivaksi kokonaisuudeksi, kuten näiltä tekijöiltä nyt olettaa saattaakin. 

Falafelien kanssa esimerkiksi tarjottiin tomaattia sekä marinoituna että savustettuna ja kivasti maustettua punasipulia. 

Karitsan kyytipoikana oli kukkakaaliakin sisältänyt tabouleh, jota rapsakoittivat oivallisesti sipsit. 

Muina hyvinä ruokaelämyksinä mainittakoon Onamin bao bunnit possutäytteellä, ja Papa´s Smokery BBQ:n kana- ja possuburgerit, joiden lihat savustettiin houkuttelevasti paikan päällä. 

  JJ´s BBQ tarjoili briskettihampurilaisensa mukavan mausteisilla kastikkeilla. 

Jotkut näyttivät teurastaneen lihansa itse ja kysyttäessä herra tuumasikin että "ite tein ja säästin". 

Festariravintola Black Dining tarjoili tänä vuonna burgereita ja pihvejä sekä lihan- että kasvissyöjille sekä wingsejä. Se ei noussut meille erityisen kiinnostavaksi. 

Juomapuoli jäi meillä yhden viinilasin mittaiseksi, joten sitä emme osaa kommentoida kummemmin. Pullon täyttö vesipisteillä sujui hyvin ja alkoholitontakin juotavaa oli sopivasti tarjolla. Perjantaina kaljajonot näyttivät paikoin turhan pitkiltä ja ilmeisesti muissakin järjestelyissä oli ollut parantamisen varaa. Niihin reagoitiinkin heti Tuskan puolesta kun palautetta oli annettu, mikä oli todella hieno juttu! Parannuksista infottiin ainakin Instassa hyvin. Meitä vessamurheet ja muut eivät niin koskettaneet, sillä selvinpäin ei bajamajoissa tarvinnut rampata ja sen kerran kun kävimme ymmärsimme mennä väljälle sisääntuloalueelle. 

Tuska oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa koko laajuudeltaan anniskelualuetta, mikä meinasi heiluvia tuoppeja keikoilla, joskin tietysti myös mukavuutta kun voi samaan aikaa hörppiä ja katsella keikkoja. Erillisten anniskelualueiden poistaminen tarkoitti tietysti myös sitä, ettei alle 18-vuotiailla ollut Tuskaan asiaa - lukuunottamatta sunnuntaipäivän parin tunnin mittaista lapsille suunnattua pikkuTuskaa.  

Tuskan hyväksi täytyy kyllä sanoa (itseäni toistaen) että näillä festeillä on kiva tunnelma, jonne kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat. Tänä vuonna nähtiin paitsi synkkiä meikkejä ja paljon mustaa, myös tikru- ja yksisarvispukuja ja kaikkea tältä väliltä. 

Musiikkianniltaan Tuska nousi meille nyt erityisesti naisten vuodeksi. 

Halestormin Lzzy Hale bändeineen veti ihan äärimmäisen energisen keikan. 

Jinjerin Tatiana Schmailyuk sai keikalla edessäni seisovien miesten käsikarvat nousemaan esiintymisellään, mikä kertonee paljon. 

Myös Battle Beastin Noora Louhimo teki vaikutuksen. 

Amorphiksenkin kanssa esiintyneen Anneke von Giersbergenin keikka kahdestaan kitaran kanssa Inferno Stagella oli todella tunnelmallinen hengähdystauko erilailla intensiivisessä musiikkitarjonnassa. 

Musiikkikattauksesta löytyi kiinnostavaa todella paljon. Kaikki ei luonnollisestikaan uponnut, mutta festareilla on juuri se etu että pääsee kuulemaan monenlaista. Tuskassa tulee uteliaisuudesta käytyä sellaisten bändien keikoilla, joiden genre ei raskaamman musiikin saralla ole itseä lähellä. 

Tuska on kyllä ihan mahtava festari jonne palaamme mieluusti taas ensi vuonna.