Joulumenu 2018

 

Minulla on ollut jo monena vuonna tapana laittaa tänne jouluaaton menumme. Vanhoja juttuja on kiva selailla itsekin, joten laitanpa tänne taas joulun kokonaisuutemme. 

Tänä vuonna saimme Jukan äidin eli mummun vieraaksemme. Oli kiva istuttaa mummu valmiiseen pöytään, sillä hän on elämässään kyllä saanut tehdä monta monituista joulupöytää itsekseen. 

Halusimme tänäkin jouluna panostaa enemmän alkupaloihin. Joka ainoa vuosi käy niin, että minä mietin joitakin juttuja, jotka Jukka toteaa hyviksi, mutta etsii sitten vielä viisi tai kuusi muutakin ruokalajia. En silti valita tästä, sillä mies väkästää nuo ideansa itse. Teimme alkupaloja ihan pieniä määriä vaikka sortteja olikin monta.

Tänä vuonna ostimme kaloja paljon valmiina Nummelan torin loistavasta kala-autosta. Työkaverini teki korvausta vastaan todella hyvän lanttulaatikon. Leivät ja maksalaatikon ostimme myös valmiina. Tämä päätös helpotti paljon pöydän koostamista eikä stressiä saatu aikaan edes markettien jouluruuhkassa. 

Kaikki ruokalajit onnistuivat todella hyvin! Omaksi suosikikseni nousi Veikkolan kartanon joulusta kopioitu fenkolinen lohipastrami limemajoneesilla. Jukka piti eniten silleistä, silakoista sekä naudan ja aiolin yhdistelmästä. Lapset pitivät eniten kinkusta ja lämminsavulohesta. Mummu kertoi diplomaattisesti tykänneensä kaikesta, mutta mainitsi erikseen kinkun, sienisalaatin ja kalat. 

Mikko Utterin ja Dani Hännisen kattauksista viisastuneina osasimme yhdistää perunalaatikkoon mätiä ja punasipulisilppua. 

JOULUMENU 2018

tomaattisilli

Skoonelainen sinappisilli

katajanmarjasilakat Gin Mare-ginillä

saaristolaisleipä + smetana + kirjolohenmäti

sienisalaatti haaparouskulla ja ranskankermalla

kylmäsavulohi

saaristolaisleipä + graavisiika + confit-keltuainen

Piipanojan kylmäsavusiika

fenkolinen lohipastrami + limemajoneesi

kylmäsavunauta + aioli

lämminsavulohi

katkarapu + currymajoneesi

leipäjuusto

omena-sellerisalaatti

joululimppua, saaristolaisleipää, voita

Eijan lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko - johon halukkaille lisäksi myös punasipulisilppua ja mätiä

maksalaatikko

kinkku sinappihunnutuksella 

tattijäätelö

vaniljajäätelö

konvehteja
juustoja ja omena-varsisellerihilloa

Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

2017 ihastuttivat limemarinoidut katkaravut 

2016 alkupaloissa komeili confit-keltuainen ja pääruuaksi oli possu confit

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-artisokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Veikkolan kartanon kaunis ja herkullinen joulu

Veikkolan kartano Vihdissä täyttyi eilen lämpimästä tunnelmasta, kun joukko nautiskelijoita kokoontui jouluillalliselle kauniisti katettujen pöytien ääreen. Lepattavien kynttilöiden luoma pehmeä valo osui kauniisti laseihin ja joulupalloihin, jotka yhdessä havuoksien kanssa muodostivat hillityn juhlavat puitteet. Isäntäparin henkilökohtainen tervehtiminen ja rento ote iltaan saivat vieraatkin leppoisalle tuulelle. 

Veikkolan kartanoon oli katettu nyt ensimmäistä kertaa jouluillallinen, johon kutsu kävi kartanon facebook-sivujen kautta kaikelle kansalle. Me Jukan kanssa ostimme illallisen toisillemme joululahjaksi ja se olikin oikein hyvä päätös! 

Meidät ohjattiin istumaan viiden hengen pöytään, joka meidän oli ilo jakaa ennestään tuntemattoman espoolaisperheen kanssa. Oli virkistävää tutustua ihan uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia töistä, matkoista, ruokakulttuurista, hiihdosta ja vaikka mistä! Merkitsin muistiin vinkkejä niin Berliinin reissua kuin kirjastokäyntiäkin varten. 

Houkuttelevat herkut Veikkolan kartanon buffet-pöytään olivat loihtineet läheisen Hopeaniemi Resortin ravintolan yrittäjäpariskunta Mika ja Maria Hanski. Mukana oli kartanon perinteikkäitä ruokia joskin myös moderneja herkkuja.

Menu oli jo etukäteen makusteltuna herkullisen kuuloinen. Jukka odotti erityisesti tomaattisilliä ja minä linnunmaksapasteijaa. Ne molemmat olivat todella upean makuisia, joskin parhaimmaksi makukokemukseksi taisi nousta haukipinaattiterriini piparjuurikastikkeella. 

Pidimme hurjasti myös fenkolilla maustetusta lohipastramista, jota haarukoitiin limemajoneesin kanssa. Päätimme tehdä tätä myös osaksi omaa joulupöytäämme.

Sienisalaatti kirvoitti keskustelua parhaasta reseptistä: laittaako sekaan kermaviiliä, smetanaa vai jotain muuta. Kartanon illalliselle keittiömestari Mika Hanski oli sekoittanut metsäsienet ranskankerman ja majoneesin kanssa. Juhlapöydässä päälle oli murusteltu myös rapeaa pekonia. 

Nautimme pöydästä paitsi makujen ja osuvien makuparien vuoksi, myös kauniin ja värikkään kattauksen ansiosta. 

Jälkiruuaksi tarjotut puolukkapäärynät olivat kartanon emännän Eeva Vesterisen käsialaa. Ne tarjottiin valkosuklaakastikkeen kanssa. Kokonaisuus oli juuri sopiva lopetus ihanalle jouluillalliselle. Olo oli oikein tyytyväinen ja kylläinen. 

Illalliskortti (49 euroa) oli maksettu etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Paikanpäällä sopi ostaa viinejä tai UG-Breweryssä pantua kartanon nimikko-olutta. Jälkiruuan kanssa sopi siemailla kermalikööriä tai minun suuhuni erityisen hyvin sopivaa L'Omenaa.

Isäntä Henrikki Halme toivotti alkuillasta tervetulleeksi kartanon ensimmäiseen, perinteiseen jouluillalliseen. Toivottavasti tästä tosiaan tulisi perinne, sillä ilta oli ihana laskeutuminen joululomaan. 

Mukulaselleriä alku-, pää- ja jälkiruuaksi

No, ehkei ihan otsikon mukaisesti läpi aterian ja toisaalta taas miksei. Juuri- eli mukulaselleri taipuu erilaisiin tekstuureihin ja makuyhdistelmiin niin mukavasti, että siihen tuskin pääsisi kyllästymään vaikka söisi sitä läpi useamman ruokalajin kokonaisuudenkin. 

Olen nostanut tähän juttuun Satokausikalenterin haastamana vanhoja juttujamme mukulaselleristä vuosien varrelta. Meille mukulaselleri on maistunut loistavasti niin lisukkeena kuin lautasen pääelementtinäkin. Parhaimpia yhdistelmiä ovat olleet metsäiset ja juurevat maut - sienet, riista ja poro. Joulupöydän alkupaloissa mukulaselleriä on tarjottu useammankin kerran. Lopusta löytyy myös muutamia ravintolapoimintoja mukulaselleriä sisältäen, sillä ainakin meille ravintolakäynnit ovat hurjan inspiroivia.

                             Omena-mukulasellerisalaatti on ollut osana joulupöytäämme

kuten myös marinoitu mukulaselleri ja mukulasellerikreemi.

Juuriselleriä, parmesaania ja hasselpähkinää on tarjoiltu tyylikkäästi perintöastialta.

Perunarieska, sellerikreemiä ja suppilovahveroita on tämän syksyn löytö.

Sellerikreemi kävi hyvin yksiin pienenä alkupalana 

kampasimpukan ja tomaatticoncassen kanssa. 

Mukulaselleri toimii hyvin myös gratinoituna, vaan mikäpä ei. 

Mukulaselleri on myös paikallaan osana juuresmuussia.

Yllättäen juuriselleri taipui myös jälkiruuaksi, jossa mallia otettiin klassisesta Waldorfin salaatista. 

Juuriselleripannacotta, omenagranite ja karamellisoidut saksanpähkinät

Muina ideoina ravintolakäynneiltä mainittakoon:

Tukholmalaisessa Gastrologik ravintolassa mukulaselleri tarjottiin "tortillana" poron, kuusenkerkän ja puolukan kanssa. 

Ravintola Ernstissä Berliinissä mukulaselleri nautittiin grillattuna. Se oli maustettu korianterinsiemenillä, hunajalla ja timjamilla. Kokonaisuuden kruunasi miedolla kirpsakkuudella piparjuurikerma. 

Helsinkiläisessä ravintola Chapterissä mukulaselleristä käytettiin myös juurentyngät. Juuresta löytyi lautaselta monessa muodossa. Auringonkukansiemenet sopivat hyvin mukulasellerin makuun. 

Aikanaan myös Chef & Sommelierissä juuriselleristä käytettiin ihan kaikki osat sellerisotossa, jossa pikkuruiset selleripalat oli valmistettu risoton tapaan. Liemen vihreys tuli varsista. 

Bocuse d'Or harjoituskeittiössä vuonna 2016 Eero Vottonen valmisti mukulasellerin kokonaisena suolakuoressa. Tuolloin se tarjottiin saksanhirven kanssa. 

Miten teillä syödään juuri- eli mukulaselleriä?

Onko löytynyt jotain ylivoimaista tai yllättävää makuparia mukulasellerille?
Mieluusti saa pistää linkinkin kommentteihin!

Joulukattauksia Turun linnassa ja tupakkatehtailijan luona

Joulunviettotavat ovat minusta mielenkiintoisia. Eniten minua kiinnostaa mitä herkkuja kukin kattaa joulupöytäänsä, miten ne laitetaan esille ja ketkä jouluruokien äärelle istuutuvat. Siksi minusta oli erittäin innostavaa tutustua sekä Uudenkaupungin museon että Turun linnan joulukattauksia(kin) esitteleviin näyttelyihin, jotka tuovat historiallista perspektiiviä asiaan herraskaiseen tyyliin. 

Turun linnan näyttely oli luonnollisesti laajempi. Opastus olisi varmasti ollut enemmän elämyksiä tarjoava, mutta se ei osunut aikatauluihimme. 

Turun linnassa oli esillä paitsi eri tyylisiä kattauksia 1600-1800-luvuilta, myös tietoa jouluherkkujen historiasta. Esimerkiksi piparkakuista kerrottiin seuraavaa:

Piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkusia on leivottu jo faaraoiden Egyptissä. Euroopassa valmistus oli pitkään luostarien yksinoikeus, mutta keskiajalla leivontaoikeuksia annettiin leipureillekin. Piparit valmistettiin ilman uunia sekoittamalla taikina kuivuneesta leivästä, hunajasta ja mausteista. Taikina paineltiin taidolla tehtyihin puumuotteihin. 

1600-luvulla jouluruokia ei korjattu pois yöksikään, sillä herkuttelemaan saattoi tulla tonttu tai jo manan maille siirtyneet sukulaiset. Eri viljalajeista leivotut leivät koottiin joulutorniksi. Kokonaisena keitetty ja paistettu sienpää on nykyihmisen silmään melkoinen katseenvangitsija. 

Tämä joulukattaus oli kenraalikuvernööri Pietari Brahen ja vaimonsa Kristina Katarina Stenbockin käsialaa vuodelta 1649. Pöytään oli nostettu mm. peuranlihapullia, ruusukaalia ja maa-artisokkaa. Pippurilla ja yrteillä maustettu paisti oli koristeltu joutseneksi. Perusnäyttelyn 1560-luvun kattauksessa puhuttiinkin illuusioruuista, jotka olivat juhlapöydän silmänruokaa. Tämä meinasi sitä, että eläimet laitettiin tarjolle kokonaisina ja elävän näköisinä. Niinpä joutsen tai vaikkapa riikinkukko voitiin nylkeä sulkineen ja pukea höyhenpuku juurikin kuvan mukaisella tavalla kypsennetyn lihan päälle. 

Tässä patseeraa 1700-luvun rokokootyyliä hyytelöineen ja vaakunakoristeisine kiinanposliineineen. Lattialla joulun tuoksua tuovat kolmihaaraiset kuusenhavut symboloiden uskoa, toivoa ja rakkautta. 

***

Tästä siirrymmekin vajaan tunnin ajomatkan päähän (entiseen kotikaupunkiini)  Uuteenkaupunkiin: 

Uudenkaupungin museo sijaitsee tupakkatehtailija Fredrik Wahlbergin vuonna 1870 rakennuttamassa talossa. Herra Wahlberg oli aikoinaan Uudenkaupungin rikkain mies.

Wahlbergintalon joulu oli katettu neljään huoneeseen kuvaamaan porvariperheen 1900-luvun alun joulunviettoa. Tekstit näyttelyn yhteydessä tarjosivat hiukan laajempaakin näkemystä ajalle tyypillisestä joulun vietosta.

Uudenkaupungin museon joulukattauksesta parhaiten jäi mieleen kuppi, jossa oli reiällinen "hylly" juomisreunassa. Arvuuttelimme hetken tämän tarkoitusta, kunnes kysyimme museovirkailijalta erikoiskupin tarkoitusta. Talon isäntä Fredrik Wahlberg oli kuulemma sen verran fiini mies, ettei halunnut viiksiensä likaantuvan juodessa. Niinpä hän teetti mukin, josta voi siemailla huoletta viiksiensä peittyessä ylimääräisen posliinihyllyn suojaan. 

***

Kumpaankin museoon pääset sisään myös Museokortilla.
Turun linnan näyttely jatkuu 6.1 asti ja Wahlbergin talon 5. tammikuuta 2019 asti.

Dublin ja tunnelmalliset cocktailbaarit

Vietimme kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Dublinissa, Irlannissa. Guinness-oluestakin tunnettu maa ja kaupunki sai meidät istumaan paitsi trubaduurien elävöittimissä baareissa tuoppeja kaataen, myös viettämään ihanan tunnelmallisia hetkiä cocktailbaareissa. Niissä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sisustukset taustamusiikin ja juomien sekä niihin liittyvien tarinoiden kanssa muodostivat hurmaavia kokonaisuuksia. 

Cocktaillistoilta löytyi perinteisiä juomia hieman erilaisella toteutuksella tai kokonaan uudenmoisia yhdistelmiä. Hinnat huitelivat kympin ja viidentoista euron välillä. Mikäli seurueessa on henkilöitä joille maistuu vain olut, ei sekään ole ongelma. Sitäkin joka tiskiltä saa.

Tässä jutussa kolme ensiksi mainittua cocktailbaaria näkyivät jälkitarkasteltuna olevan samaa ravintolaperhettä. Mahdollista seuraavaa reissua varten koettavaksi jäi vielä ainakin Blind Pig ja Stella Cocktail Bar. Juomien lisäksi paikat tarjosivat myös naposteltavaa tai ruokia, mutta niihin emme nyt tutustuneet ollenkaan. 

Isommille seurueille suosittelemme lämpimästi varauksen tekemistä. Meidän kahdeksan hengen sakkimme mahtui tuurilla kaksi kertaa sisään kävelemällä varausten väliin, mutta kyllä meidät myös käännytettiin ovelta kun paikka oli täynnä.

PERUKE & PERIWIG cocktailbaarissa Dawson streetillä vierailimme päiväsaikaan. Täällä drinkkilista oli inspiroitunut musiikista. 

Vain alakerran baarikerros oli auki, mutta pääsimme kurkistamaan myös kahden ylemmän kerroksen huoneisiin. Kapeita, taulujen reunustamia portaita kiivettyämme pääsimme kahteen erilaiseen, viehättävään tilaan vanhanaikaisine sisustuksineen. Kauppalehti Optio kuvaa sisustuksen imitoivan kieli poskella kuningatar Viktorian aikaista bordellia, mutta tätä en osaa asiaa tuntemattomana kommentoida.

Peruke & Periwigin cocktailit olivat kauniita ja hienon makuisia erityisine komponentteineen. Tässä tilaamassani "The Beet Goes On"-juomassa oli esimerkiksi Opihr giniä, punajuurta, mansikkaa ja Aperolia. Siemailimme paikassa muutamankin juoman ja aina ne kirvoittivat ihastuneita kommentteja. 

Reissusuunnitelmia tehdessä sinun on ehkä hyödyllistä tietää, että Peruken viereisessä liikkeessä on oikein loistavan gini- ja viskivalikoiman omaava Celtic Whiskey Shop, jossa irlantilaiset tuotteet ovat todella ansioituneesti esillä. Toisella puolen tietä sijaitsee yhden Michelintähden fine dining-ravintola Greenhouse, jota luotsaa suomalaiskokki Michael Viljanen. Kulman takana on suositeltava The Little Museum of Dublin. Viereiseen St Stephensin puistoon linnoittautuneet kapinalliset olivat merkittävässä osassa pääsiäiskapinaa vuonna 1916. 

THE LIQUOR ROOMS sijaitsee Temple Barin alueella, aivan joen rannassa. Paikassa on salakapakkamaista fiilistä, sillä kadulle näkyy vain neonvalokyltti sisäportaiden yllä. Alaspäin astellessa ehtii tuumailla mitäköhän lie vastassa. 

Liquor Roomissa on neljä erilaista tilaa, joista meidän siellä ollessa oli auki vain telttamainen, "The Black Rabbit"iksi kutsuttu tila. Vessakäynnillä - jolla jokainen muuten eksyi - pääsi kurkistamaan muihinkin aivan erilaisiin, yhtä lailla hauskoihin huoneisiin. 

Cocktailit oli taiten tehty ja niitä siemaili ihan ilokseen. Teekupista juotu "Tread softly"a voin suositella erityisesti. Muun muassa vodkaa, porteria ja appelsiininkukkavettä sisältänyt juoma kulki menussa näyttelijä-nationalisti-vallankumouksellisen Maud Gonnen tarinan vierellä. Jos pitää juomistaan jollain selitellä jostain syystä jollekin, historian opiskelu onnistuu täällä juomamenun ja niihin liitettyjen henkilötarinoiden myötä. 

VINTAGE COCKTAIL CLUB löytyy keskeltä Temple Barin aluetta, Crown Alleyltä. Varastomaisessa ovessa lukee pienellä VCC, mutta ovikelloa soittavalle kyllä avataan. Ikäraja tänne on 23 vuotta.

Yritimme epätoivoisesti päästä Vintage Cocktail Clubiin lauantai iltana ilman varausta. Jukka kävi ovella kyselemässä "joko nyt" niin monta kertaa että viimeisellä yrittämällä ovi avautui jo hyvissä ajoin ennen soittoa ja miesportsari jyrisi tiukkasanaisesti että EI. Odotellessamme aika kului kyllä rattoisasti vastapäisessä "The Old Storehousessa" railakkaissa livemusameiningeissä. Teimme siis sunnuntaille varauksen jolloin sisäänpääsymme onnistui oikein sujuvasti. 

Tunnelma baarissa oli erityisen intensiivinen hämyisyyden, samettisuuden ja mielenkiintoisen valokuvataiteen myötä. Meidät istutettiin yllä olevan kuvan punaisen verhon taakse, jonne olisi voinut kätkeytyä kokonaan vetämällä kankaat ympäriltä kiinni. 

Cocktaillista oli hurjan laaja ja vaikea hallita. Herkkua löytyi jos jonkinlaista. Kysyttäessä tarjoilija osasi kyllä auttaa hienosti. Juomat maistuivat jälleen upeilta erityisine komponentteineen. Meidän pöydästämme pystyi seuraamaan juomien valmistumista jos vain malttoi niin jutustelulta tehdä. 

Koristeet olivat täällä näyttäviä - paitsi siinä yhdessä juomassa jonka tilasin. Ihanassa ginipohjaisessa "Trouble and Strife"-drinkissä lillui meinaten säälittävä yksi neilikka, josta irtosi kyllä iloa ja juttua ihan mukavasti kun toisilla oli yrttisiä ja viuhkamaisia hedelmäkoristeluja. 

Bonuksena cocktailbaareista puhuttaessa mainittakoon Fade Street Socialin juomapuoli yläkerroksessa. Tunnelma on loungemainen muhkeine nahkasohvineen. Täällä voit nautiskella fiinejä drinkkejä ennen tai jälkeen todella maistuvan ruokailun tai poiketa vain juomalle. 

Tripsteri blogista löydät Moona Laakson kirjoittamana lisää perinteisestä irkkupubimainingistä poikkeavia baareja.

Tämä juttu on lisätty blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyvät kaikki matkajuttumme maittain aakkostettuna.