Kelmutettu muna eli uppomuna helposti

Olen muhitellut ajatusta Ankeriaan raportoimista arzac uppomunista jo kaaaauan. Suunnitellessamme brunssitarjottavia ne pompasahtivat taas mieleeni. Ajattelin niiden olevan ihan älyvapaan helppoja, mutta ihan niin iisejä munat eivät kuitenkaan olleet. Ideana on siis upottaa muna kelmupaketissa poreilevaan veteen ja viivyttää siellä tasan 4 minuuttia 20 sekuntia. Kiiruussa menin laskemaan kuumaan veteen neljä nyyttiä kerrallaan, jolloin veden poreilu laantui liikaa ja munien lillumisaika meni arpapeliksi. Seuraavat munapussit laitoin kattilaan kahdestaan, jolloin poreilu ja näin ollen myös aika piti paikkansa. 

Ankeriaan mukaan uppomunat on kehitelty espanjalaisessa Arzac-ravintolassa, joka kruunattiin eilen maailman kahdeksanneksi parhaaksi ravintolaksi. 

ARZAC UPPOMUNAT

kananmunia

oliiviöljyä

suolaa

kelmua

narua

vettä 

Laita vesi kiehumaan kattilaan.

 

Laita kulhoon kelmua. Voitele kelmu tilkalla oliiviöljyä. Naksauta tähän päälle kananmuna rikki. Mausta rippusella suolaa. Sulje kelmu tiukaksi nyytiksi. Jätä naru sen verran pitkäksi, että pystyt keittäessä pitämään siitä kiinni. Jätä kelmunyyttiin mahdollisimman vähän ilmaa sisään, jotta muna ei kelluisi veden pinnalla. 

Upota kelmunyytti poreillen kiehuvaan veteen ja pidä siellä 4 minuuttia 20 sekuntia. Pidä huoli narusta kiskomalla, ettei muna osu kattilan laitoihin tai pohjaan. 

Nosta nyytti pois ja anna jäähtyä ja jähmettyä vielä muutama minuuttia. Poista kelmu varovasti. Munanautinto on valmis syötäväksi!

 

Veimme uppomunat osaksi kolmen perheen brunssitarjoilua. Kokoonnuimme jo kuudetta kertaa tällä kokoonpanolla nautiskelemaan sunnuntai aamupäivästä. Tarjolla oli lisäksi salaattia, punajuuri-vuohenjuustopesiä, cajun-maustettua lohipastramia majoneesilla - tällä kertaa luomuhapankorpun päältä tarjoiltuna, sipulipiirakkaa ranskalaisella reseptillä, itsetehtyä leipää, nakkeja...

 ...ja makiana vielä porkkanakakkua. Lisää mielessäsi tähän vielä kuohuviini, kahvi, polveileva keskustelu ja nauruntyrskähtelyt, niin tunnelma on valmis. 

Punajuuri-vuohenjuustoterriinit vuohenputkella

Nämä punajuuriset ja vuohenjuustoiset möllykät hurmasivat minut ulkonäöllään välittömästi. Kyse on ruokatoimittaja Kaisa Niemisen reseptistä, joka on julkaistu Glorian ruoka & viinissä keväällä 2012. Toteutin homman melkein prikuulleen samalla lailla, joskin juustomassan mausteyrteistä jätin mintun pois. Viinisuolaheinän tilalle poimin iltakävelyllä vuohenputkivauvoja, sillä ne passaavat maultaan ihan loistavasti vuohenjuuston kanssa. 

Suosittelen lämpimästi tätä fiiniä, yllättävän helppoa, "juustoista punajuurileivosta" osaksi brunssipöytää tai alkupalaksi. Puhdasoppisia terriinejä nämä eivät ole, mutta minusta ruokatoimittajan nimike herkulle on silti kuvaavampi kuin mikään mitä omassa päässäni pyörittelin. 

PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOTERRIINI

11 kpl minimuffinivuokakokoisia

n. 400 g punajuuria

½ luomusitruuna

täyte:

230 g pehmeää vuohenjuustoa 

2 rkl ruohosipulia

3-4 rkl kuohukermaa

1 ½ luomusitruunan kuori

suolaa

mustapippuria

lisäksi: 

vuohenputkea tai viinisuolaheinää

Pese punajuuret. Laita ne kuorimattomana kiehuvaan veteen, johon on laitettu myös puolikas luomusitruuna. Sitruuna säilyttää punajuuren kauniin värin. Keitä punajuuret kypsiksi. Tähän menee moin tunti. Jäähdytä hiukan. Kuori. Tee punajuuresta mahdollisimman ohuita suikaleita. Itse onnistuin hyvin liikkuvateräisellä kuorimaveitsellä. 

Sekoita täytteen ainekset yhteen haarukalla muussaamalla. Lisää kermaa juustomassan notkeuttamiseksi. 

Vuoraa sopiva vuoka tuorekelmulla niin että kelmua riittää myös yli vuoan reunan. Minä käytin vuokana minimuffinssivuokia. Asettele punajuurisuirot kelmutettuun vuokaan niin että ne tulevat hiukan reunan yli ja täyttävät myös vuoan pohjan. Lusikoi sisään vuohenjuustomassaa ja painele tiiviiksi. Käännä punajuurisuiroliepeet ikäänkuin kanneksi ja taittele edelleen tuorekelmu tähän päälle. Laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi tai yön yli. 

Laita tarjoilulautaselle huuhdottuja ja kuivattuja vuohenputkenalkuja tai viinisuolaheinää. Nosta päälle kelmusta vapautetut kauniit punajuurimöllykät. 

Sakura

Kun sain käsiini japanilaisen keittokirjan Sakuran, ihastuin jo ensisilmäyksellä valkoisiin kansiin ja kukkaiseen paperinyöriin kansien ympärille. Olen aina ollut "kansi-ihminen". Kirjastossakin tuntemattoman teoksen mukaanlähtöprosentti on paljon suurempi jos kannet ovat mielenkiintoiset.

Sakuran on koonnut kuusihenkinen työryhmä. Reseptit ovat Satomi Sugimoton käsialaa. Yumessa, Olossa ja Bläkissä työskennellyt Satomi on kotoisin Japanin Niigatasta.

Yksi työryhmän kirjoittajista, Christer Lindgren, toteaa kirjan alkusanoissa, että "vieraan kulttuurin, myös ruokakulttuurin jäljentäminen toisessa, kaukaisessa ympäristössä ei yleensä onnistu. Siksi oli tärkeää luoda kahden gastronomisen kulttuuripiirin kulttuurin kohtaaminen helsinkiläisessä miljöössä". Mielestäni juuri tässä on onnistuttu. Resepteissä seisovat rinnakkain mustikka ja shiratamako-riisijauho sekä katajanmarjamarinoitu silakka ja inkivääri. Japanilainen ruokien asettelu istuu hyvin valittuihin helsinkiläismaisemiin.

Monipuoliset reseptit kauniin yksinkertaisine esillepanoineen ovat hyvin houkuttelevia. En ole kokeillut vielä yhtäkään reseptiä, mutta olen lehteillyt kirjaa usein ihaillen ja tunnelmoiden. Ensimmäinen testiresepti voisi olla teriyaki-loimulohi ja vartaisiin pujotetut riisipallot tai "kozakana no kanroni" eli karamellihaudutetut muikut. Nabe-padan ympärille kokonntuminen ystävien kanssa voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto. 

Jos joskus olenkin mutissut Liisa Valosen kuvista jotain vähemmän kehuvaa, nyt valokuvaaja saa minut henkäilemään ihastuksesta. Hän on tavoittanut ruokien herkullisuuden upean elegantisti. Pidän hurjasti siitä, että annokset on viety paitsi heleän kauniiseen koivumetsään, myös raffiin kaupunkimaisemaan, jossa betonin ja lasin kovuus yhdistyy hienosti maki- ja sushipaloihin. Ihmisten mukaantuominen kuviin tuo lämpöä ja mielenkiintoa kokonaisuuteen. 

Hakemisto löytyy kirjan alusta vain otsikkotasoisesti, mutta tämäkään ei haittaa minua. Se sopii  hyvin kirjan viipyilevään tyyliin ja pistää lehteilemään kauniita sivuja aina uudestaan ja uudestaan.

Sakura keittokirja on saatu arvostelukappaleena.

Fetasalaatti karamellisoiduilla päärynöillä

Jukan grillatessa kukonpojankoipia jäi minun kontolleni salaatti. Ensin ajattelin edetä perinteisellä tyylillä, mutta sitten silmäni osuivat päärynöihin. Karamellisoin päärynät pannulla, kun vain ensin olin paahtanut kuivalla pannulla pinjansiemeniä. Salaatin pohjalle laitoin erilaisia salaatinlehtiä ja pinaattia. Maustoin kokonaisuutta suolalla ja mustapippurilla lorauttaen päälle öljyä. Tähän pinosin makeat päärynät, murustin ylle suolaista fetaa ja ylimmäiseksi vielä paahdetut pinjansiemenet. 

Salaatti oli hurjan hyvää ja sai monia kehusanoja Jukalta. Pohdimme että pieni hapokkuus olisi tehnyt terää. Juuri silloin muistinkin mistä keksin karamellisoida päärynät. Teimme niin taannoin Lihatukku Tammisen kokkailuillassa, kun kokosimme yhteen entrecote-salaattia rotukarjan lihasta. En löytänyt silloin saatuja keittiömestari Mika Palosen ohjeita nyt mistään, mutta onneksi kanssabloggajat ovat niitä jo naputelleet eetteriin. Soppaa ja silmukoita-blogin Marja oli ansioituneesti kirjoittanut ylös entterisalaattimme ohjeen, josta löytyy myös aivan loistava vinegretin ohje. Laitan sen nyt tähän salaatin kaveriksi, koska uskon sen passaavan salaatille oikein mainiosti - ja vinegretin ansiosta myös kaivattua hapokkuutta tulisi kehiin. 

FETASALAATTI KARAMELLISOIDUILLA PÄÄRYNÖILLÄ

kahdelle lisukkeeksi

omena-Dijon-vinegretti:
1/4 Granny Smith -omenaa
1 rkl karkeaa Dijon-sinappia
1,5 rkl oliiviöljyä
2 rkl rypsiöljyä
½ tl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

salaatti

kourallinen pinjansiemeniä

1 päärynä

voita 

2-3 rkl sokeria

fetaa maun mukaan

erilaisia salaatteja

Valmista ensin vinegretti: Pilko omena pieniksi puolen sentin kuutioiksi. Sekoita muut ainekset kattilassa  ja lisää omenakuutiot. Lämmitä, mutta älä keitä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Valmista salaatti: Paahda pinjansiemenet pannulla. Siirrä syrjään odottamaan. 

Paloittele tai siivuta päärynä (kuorineen). Sulata sokeri pannulla. Älä sekoita sokeria tässä vaiheessa ettei se paakkuunnu. Lisää sulan sokerin joukkoon voinökäre ja päärynäpalat. Sekoittele hetken aikaa, kunnes päärynöissä on kaunis karamellisoitunut pinta. Siirrä hiukan jäähtymään. 

Kokoa salaatti: Pohjalle erilaisia salaatinlehtiä ja päälle päärynät. Tähän ylle voit murustella fetan ja ylimmäiseksi lisätä paahdetut pinjansiemenet. Vinegrettiä voi jokainen lisätä itse makunsa mukaan. 

Minulla on ikävä

Tänä aamuna, yhdessä auringonsäteiden kanssa paukasi yht äkkiä kova ikävä kesäaamuihin. Muistelin viime kesäisiä erityisaamupaloja ja hymy alkoi karehtia suupieliin. 

Sekin kerta piirtyi mieleen, kun hyvän ystävän tupareiden jälkeen yöksi jäänyt porukka raahautui nurmikolle auringonpaisteeseen rötköttämään. Emäntä ei ollut valmistautunut aamusyömiseen lainkaan, mutta minun laukustani löytynyt suklaa ja ystävän keittämä kahvi riitti siihen tilaan hyvin. Ja se nauru!

Tai sitten silloin papan luona kun sade jaksoi tauota hetkeksi ja päivän alku oli poikkeuksellisen raikas. Aamupalaksi haarukoitiin ruisleivän päälle mökkinaapurin tekemää savusärkisäilykettä ja mansikat nypittiin suoraan puskista. Syömingit nautittiin laineiden loisketta kuunnellen ja syvään hengittäen. 

Ja silloin, kun heräsimme ystäväperheen luota. Perheen isä paistoi aikuisille quesedillat. Lapset saivat tilata pikkuikkunan kautta vohveleita, joita sai natustaa trampoliinilla. Ihanan rentoa meininkiä!

Mitäköhän muistoja tulevasta kesästä jää?

Rullatusta littanaksi eli marokkolainen pannuleipä Matlouh

Pääruuaksi marokkolaistyyppistä lammaspataa kikherneillä, Sivarisin punaisella riisillä ja pinaatti-sipulipaistoksella, mutta mitä sitä ennen? 

Hiukan aikaa pohdittuani päädyin keittämään reilummin yön yli liotettuja kikherneitä ja surrauttamaan muutaman tahnan. Kikherneisten tahnojen kauhomiseen leivoin marokkolaista leipää tällä reseptillä. Resepti tuntui lukiessa hankalalta ja monimutkaiselta, mutta olikin lopulta helppoa ja kivaa. Tein leivät valmiiksi pari tuntia ennen syömistä. Ne säilyivät liinan alla vallan mainiosti. Tuoreita yrttejä laitoin runsaasti enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa eikä siltikään ollut liikaa.

Leivän kanssa nautittiin hummusta, joka oli autenttista hieman tinttanampaa. Seurasin sen teossa jotain netistä löytynyttä ohjetta jossa mittasuhteet olivat hiukan pyllyllään. Lisäilin sitä sun tätä enkä muistanut mitata, joten ohjetta ei ole. Meille siis sopii vinkata hyvää hummuksen ohjetta, jotta ensi kerralla ei tarvitse säätää niin paljoa. 

Kauniin punainen tahna on saatu aikaan lisäämällä hummukseen punajuurta soseutettuna. Makulisäksi riivin tuoretta timjamia. Siis muutenkin kuin tuohon päälle. 

Setti oli oikein passeli ja maistui vielä seuraavan aamupäivän brunssillakin. 

MAROKKOLAINEN PANNULEIPÄ eli MATLOUH

3 litteää, paistinpannunkokoista leipää

7 dl vehnäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

½ dl (tai enemmänkin) tuoreita yrttejä pilkottuna: meillä timjamia ja lehtipersiljaa

öljyä leivontavaiheeseen ja paistamiseen

Yhdistä kaikki kuivat aineet ja pilkotut yrtit. Lisää vesi kerralla. Sekoita sitkeäksi taikinaksi. Jaa taikina kolmeksi palloksi. Öljyä pallot hyvin. Kohota lämpimässä ainakin 30 min.

Öljyä kätesi jotta ne eivät tartu taikinaan. Taputtele palloista yksi kerrallaan ohut, suorakaiteen muotoinen levy. Käännä molemmat pitkät sivut keskelle päällekäin. Venytä näin syntynyttä suorakaidetta käsillä pidemmäksi varovasti, jottei taikina repeydy. Rullaa leipä ohuelta sivulta kääröksi ihan päähän asti ja paina kulmat reilusti rullan sisälle. Öljyä rulla kevyesti ja kohota lämpimässä paikassa noin 30 minuuttia.

Kuumenna valurautapannu. 

Nosta rullat työlaudalle kierteet ylöspäin. Öljyä taas kätesi. Taputtele leivät nyt ohueksi, noin 1cm:n paksuiseksi leiväksi. 

Kaada valurautapannulle pieni loraus öljyä ja paista toinen puoli leivästä kullanruskeaksi. Lorauta oliiviöljyä hieman paistamattomalle puolelle ja käännä lastan avulla ympäri. Paista kullanruskeaksi.

Kaunis Äiti ja kauniit astiat

Minun äidilläni on ihan hurjasti kauniita astioita, liinoja ja aterimia. Kun olimme kylässä lapsuudenkodissani viime kerralla, kaivelimme ja sortteerasimme äitini kanssa astioita kaapista. Vertailimme, vaihtelimme ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja, kun halusin ottaa kuvaa tekemästämme appelsiininmakuisesta fenkoli-punasipulilisäkkeestä.  Sekoituksen piti olla hyvä pari juustoille. Ruuasta ei sen enempää, sillä se ei kovin kummoista ollut. 

Äidin kanssa oli kuitenkin niin kiva puuhata, että halusin laittaa nämä kuvat ihan muistoarvonkin vuoksi. Tällaiset hetket ovat korvaamattomia ja painuvat sinne hymyiltävien muistojen joukkoon. 

PunaHeidi ja Vilho maistuvat kyllä ilman lisäkkeitäkin. 

Ihan pimiää.

Olin muutama tovi sitten syömässä pilkkopimeässä Cantina Westissä Helsingissä. Syynä pimeyteen ei suinkaan ollut vahva humalatila tai sähkökatkos, vaan Elämyslahjat.fi:n ja Cantinan yhteistyössä toteuttama illallinen pimeässä kabinetissa. 

Olen kuullut kaikuja moisista ravintoloista maailmalta ja minusta idea on ollut kutkuttava. Tästä syystä olin kovasti iloinen että sain kutsun illalliselle. 

Kokemus oli etukäteen jännittävä. Mietin alkaisikohan sitä kovastikin ahdistamaan, kun istuu tuntemattomien ihmisten kanssa aivan pimeässä. Tarjoilijat näkivät pimeälasien ansiosta, mikä oli toki helpottavaa, mutta toisaalta taas oudoksutti: olimmehan täysin heidän armoillaan. 

Meidät talutettiin pimeään ruokatilaan laput silmillä. Helpotuksekseni päällemme puettiin essut. Vaikka tiesin että tilassa tulisi olemaan pimeää, oli vaikea kuvitella niin totaalista pimeää, ettei nenänsä eteen edes nähnyt. Pimeys ei ollut lopulta milläänmuotoa ahdistavaa, vaan pehmeän rauhoittavaa. Ison osan leppoisasta tunnelmasta sai aikaan Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n puheenjohtaja Timo Lehtonen, jota lupsakkaankin tyyliin kertoi meille näkövammaisen arjesta ja vastaili kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiimme.

Haastavimmaksi hommaksi kohosi hiukan yllättäen haarukalla ja veitsellä syöminen. Vaikka nappasit ruuasta kiinni haarukalla, et suuhun laittaessa lopulta tiennytkään millainen pala sieltä veitsellä sahaamisen jälkeen on suuhun tulossa. Osa illallisella olijoista ratkaisi asian syömällä hela setin käsin, mutta pääruuan kohdalla halusin ehdottosti pärjätä sivistyneesti, onnistuen siinä vain heikosti. Välillä meinasi ihan kiukku tulla kun haarukassa ei ollutkaan mitään.

Entäs itse ruoka sitten? Menusta en halua yllätyssyistä paljastaa mitään tarkempaa, sillä makujen tunnistaminen on iso osa elämystä. Menu on suunniteltu erityisesti pimeäsyöntiä varten, joten yläkerran ravintolasalista sitä ei saa. Ruoka oli silti kovasti Cantina-tyylisen ronskia. Jukka totesi (tilaisuuden skipanneena) että mennäänhän Cantinaan syömään Cantinamaista ruokaa. Niin kai, mutta minä olisin kaivannut hiukan raikkaampia annoksia ja enemmän nyansseja makuihin.

Elämys oli silti kokonaisuudessaan todella hieno! Lahjaideana illallinen olisi loistava. Cantinasta voi tehdä pöytävarauksen vaikka kahdelle tai sitten isommalle porukalle.

Varoitukseksi sitten teille kaikille - minua on kosittu polvillaan Cantina Westissä kesken illallisen ja sillä tiellä nyt ollaan...

Pimeästä illasta ovat kirjoittaneet blogeissaan myös Martina ja Nelle.

ps. Seuraavan kerran Elämyslahja.fi:n kanssa tehdään yhteistyötä nosturin nostamana, taas ruuan merkeissä.

Savuperunaa, kieltä ja cajunlohipastramia smørrebrød-hengessä

Ihastuimme Köpiksen reissulla hurjasti smørrebrødeihin eli ruokaisiin, avoimiin leipiin. Saadessamme vieraita lauantaina päätimme heti, että lounaaksi kokoamme erilaisia smørreja. 

Pohjaleiväksi valikoitui Pälkäneen perunalimppu, jonka reseptiä Jukan mummu on aikanaan ollut mukana kehittelemässä. 

Leipäprojekti piti aloittaa raaka-aineiden vuoksi muutamaa päivää aikaisemmin. Vaikka työvaiheita oli paljon, aktiivinen kokkailuaika oli lopulta aika lyhyt. Varsinkin kun pääsimme suht nopeasti yksimielisyyteen siitä, miten eri komponentit leivälle kasattaisiin. 

 

Kaikki valmista. Ja ei kun kokoamaan daideellisesti. 

Smørrebrødsuosikeiksi nousivat cajunlohipastrami- ja savuperunasmørret. Kielileipä olisi kaivannut kosteutta ja makua lisää esimerkiksi majoneesista.

Seuraavassa ohjeistusta kaikkiin leipiin:

Lohileipien valmistus piti aloittaa kaksi päivää syöntihetkeä aiemmin. Kalan maustamisessa ja käsittelyssä luotimme Nannaan, sillä olemme saaneet maistaa hänen tekemäänsä cajunlohipastramia. Meillä mentiin hiukan vajavaisella maustemäärällä kaappien sisällön vuoksi. Olen reseptiin jättänyt Nannan käyttämät mausteet suluissa, mutta niukemmillakin mausteilla tuli kyllä herkkua.

CAJUNLOHIPASTRAMISMØRRE 

cajunmaustettua lohipastramia (ohje alla)
sitruuna-cayennepippurimajoneesia (ohje alla)
salaattisekoitusta
Pälkäneen perunalimppua
voita voiteluun


CAJUNMAUSTETTU LOHIPASTRAMI

Cajun -mausteseos

(1 rkl juustokuminan eli jeeransiemeniä)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1 rkl paprikaa
1 rkl sinappijauhoa
1 rkl sipulijauhoa
1 rkl kuivattua oreganoa
(1/2 rkl valkosipulijauhetta)
1 tl cayenne pippuria

Lämmittele kuminaa, korianteria, ja fenkolia miedolla lämmöllä pannulla pari minuuttia kunnes mausteseoksesta leviää  hurmaava tuoksu. Ota pois tulelta.
Kaada siemenet isoon mortteliin ja hiero hienoksi. Sekoita joukkoon muut mausteet. 


Cajun -maustettu lohi

Cajun mausteseosta
300g lohifilettä 
1 rkl karkeaa merisuolaa

Siisti fileestä mahdolliset ruodot ja poista nahka. Leikkaa fileestä suorakaiteen muotoinen pala. Käytä loppukala muuhun, voit esimerkiksi graavata sen. Suolaa lohi molemmin puolin n. ruokalusikallisella merisuolaa. Kääri tiiviisti muovikelmuun. Laita jääkaappiin, vähintään useammaksi tunniksi tai yön yli. 

Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla. Leikkaa lohipala koosta riippuen 2-3 tangoksi.
Levitä reilusti cajunmausteseosta isolle lautaselle tai leikkulaudalle. Kierittele lohitangot joka sivulta yksi kerrallaan mausteessa.Paista lohitankoja yksi kerrallaan keskikuumalla pannulla. Paista joka sivua noin kymmenen sekuntia. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa tietenkään kypsyä läpikotaisin.
Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi tai yön yli. 

Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi terävällä veitsellä. 


MAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
paprikajauhetta
sitruunamehua
cayennepippuria

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

Savustettua perunaa sisältävän leivän isoveli löytyy Kööpenhaminasta, kauppahallin Hallernes Smørrebrødista.  Me lisäsimme vain väriksi retiisiä ja muutimme muotoilua pystympään suuntaan. 

SAVUPERUNASMØRRE 

savustettua perunaa siivuina, kylmänä*

rapeaksi paistettua pekonia paloina

retiisiä siivutettuna

tuoretta timjamia

smetanaa maustettuna suolalla ja sokerilla

friteerattua sipulia

Pälkäneen perunalimppua

voita voiteluun

* Jukka savusti kuorittua ja napakaksi keitettyä perunaa savustuspöntössä 3-4 minuuttia. 

KIELISMØRRE 

keitettyä kieltä siivuina
pinaattia
retiisiä siivuina
sinappista kurkkurelissiä*
friteerattua sipulia
Pälkäneen perunalimppu
voita voiteluun

Aloita kielileipien teko kolme päivää aiemmin liottamalla ja keittämällä kielet sekä laittamalla ne painon alle. Relissi on myös hyvä tehdä maustumaan ainakin edellisenä päivänä.

* Relissi tehtiin tuoreista kurkuista Dan Sukkerin ohjeella. Maku oli hyvä, mutta rakenne jäi aivan liian litkuksi tähän tarkoitukseen hillosokerista huolimatta.

Salamannopeat banaaniletut

Neljä munaa rikki astiaan, perään 3 banaania ja sur rur sauvasekoittimella. Taikina valmis. Valurautapannu tulille, reilusti voita, paisto molemminpuolin. Valmis. Näin helppoa ja nopeaa oikeasti on tehdä monessakin blogissa kokeiltuja maidottomia ja jauhottomia lettuja. Maistoimme näitä herkkuja tänään brunssilla ystäväperheen kanssa. Tytärtämme lukuunottamatta kaikki pitivät maistamastaan. Yksi söi lettunsa hunajan kanssa, toinen inkivääri-omenahillolla ja muut äitini mansikkahillon kera. 

Jo aiemmin lettuja kokkailleiden kommenttiketjuissa tuumailtiin, voiko näitä edes letuiksi kutsua. Tekotapa nyt on kuitenkin lettumainen ja maku makea, joten kyllä nämä minusta letuista menevät. Munanmaku ei lyönyt lainkaan läpi, vaikka niin olisi voinut luulla. Lapset tuumasivat tuoksunkin olevan plättimäinen. 

Banaaniletut pysyivät hyvin koossa, kun paistoi ne valurautapannulla runsaassa voissa hiukan normaalia lettujenpaistolämpötilaa miedommalla. Kiitos näistä vinkeistä Jannalle! Näitä tehdään meillä takuulla toistekin aamu-, ilta tai välipalaksi. Toimisi varmaan hyvin myös retkieväänäkin. 

Laitetaan tähän vielä ohjeistusta, vaikka se melkein tarkkaan tuossa yllä olikin. Käyttämämme reilun kaupan banaanit olivat niin pieniä, että niitä piti laittaa muiden ohjeistamaa enemmän. Taikinaa voi toki halujensa mukaan maustaa vaikkapa kanelilla, vaniljalla tai vaikka kardemummalla, mutta me menimme ihan perussetillä. 

BANAANILETUT

15 kpl pikkulettuja

3 pientä banaania

4 kananmunaa

voita paistamiseen

Riko munat astiaan. Nakkaa perään banaanit paloina. Surrauta taikinaksi sauvasekoittimalle. 

Lämmitä valurautapannu. Sulata voinökäre joka paistokolossa ja lusikoi niihin taikinaa. Malta odottaa kunnes  lettu on kunnolla ruskistunut ja käännä. Ota pois pannulta kun toinenkin puoli on kauniin ruskea. 

Syö marjojen, hillojen, vaanhterasiirapin, hunajan...kanssa. 

Punaista valurautaa

Olimme melkein koko pääsiäisvapaat lastemme mamman luona. Herkuttelimme mamman erikoisilla vatsat täyteen. Lapset kiittelivät nakkikastikkeen makua ja hotkivat isot annokset pehmeitä lihapullia spagetin kanssa. Yhtenä päivänä me kietaisimme Jukan kanssa kokkiessut yllemme ja teimme kolmen ruokalajin setin. No, jälkiruokaa emme tehneet vaan kuorimme. 

Pääsiäisen suurin saavutus oli yhden lammasruokainhoajan käännytys karitsanpaistillamme. Paistiin ei ole kummemmin ohjeistusta. Padan pohjalle viipaloimme sipulia, porkkanaa ja valkosipulia. Paistin pintaan hierottiin suolaa ja mustapippuria. Sitten liha laskettiin kasvisten ylle. Päälle ja sisuksiin laitettiin rosmariininoksia. Pataan vielä pari desiä  vettä. Pieni paisti viipyi kansineen 150:ssa asteessa kunnes sisälämpö oli 59 astetta. Sen jälkeen paistoimme vielä pinnat kauniiksi kuumalla valurautapannulla ja laitoimme lihan folioon vetäytymään. Padan pohjalle kertyneestä nesteestä keitettiin kastike. Kasvikset menivät vielä uuniin ilman kantta pehmenemään. 

Patana kokkailussamme toimi Pyrex:n tymäkkä valurautapata. Olemme pitkään miettineet ison padan hankkimista ja nyt kun sellaista tarjottiin Pyrex:n toimesta käyttöön, tokihan me padan otimme vastaan. Halusin ehdottomasti punaisen kaunokaisen (vaikka mustaakin oli tarjolla) ja suurimman mahdollisen. Nyt kelpaa haudutella suuriakin settejä, sillä 33 cm leveään pataan mahtuu paaaaaljon ruokaa. Samanmoisen padan ovat saaneet myös esimerkiksi Pastanjauhajat, jotka ovat turisseet monenmoista Pyrexin tiimoilta.

Täältä löytyy blogimme pataruokia feijoadahkosta kyytönhäntähaudutteluun ja kukkoon. 

Paritusta Pauligin malliin

Paulig on avannut uuden Makuparit-palvelun netissä. Sieltä voi kätevästi etsiä omaan leivonnaiseensa sopivaa kahvia. Onhan se komiasta todeta kahvipöydässä, että olen ajatellut erityisesti tämän kahvin käyvän yksiin tämän baakkelsin kanssa. Samalla laillahan sitä pohtii muitakin ruokajuomia, miksei siis myös jälkiruoka- tai kaffepöytäkahvia. 

Kokeilin Blogirinki-yhteistyön nimissä etsiä muutamille blogistamme jo löytyville resepteille kahviparia Pauligin Makuparit-palvelusta. Toisille se löytyi hyvinkin helposti, toisien kohdalla piti käyttää luovuutta. Mustikkaleivokset esimerkiksi piti vääntää mustikkapiirakaksi. 

Jäin miettimään muffinssi-haun kohdalla palvelussakin mainittua asiaa: on vissi ero siinä onko muffinssi suklainen, banaaninen tai omenainen. Tässä kohtaa suositukset oli annettu juuri tämäntyyppisille muffinsseille, mutta esimerkiksi marjaisat muffinssit jäivät ilman paritusta. 

Makuparit-haun tuloksena sain seuraavanlaisia yhdistelmiä:

Aloituskuvan omenainen toscapiirakka  parittui Paulig Mexicon kanssa. Kahvin kerrotaan olevan hienostunut, manteliin vivahtava. 

Kolmelle leivonnaiselle tuli makupariksi keltainen Brazil, jota luonnehditaan pehmeäksi, tasapainoiseksi ja vietteväksi :

mustikkaleivoksille 

kardemummaa sisältäville mustikkamuffinsseille 

ja

maailman helpoimmalle sienipiirakalle .

Mustikkainen mascarpone-juustokakku  sai Makuparit-palvelussa kaverikseen tummapaahtoisen Presidentin. Tässä kahvissa on kuulemma suklaistakin aromia. 

Yhteistyössä Paulig

Universumin helpoin jälkiruoka pääsiäisenä: olutta ja suklaata

Pääsiäislampaan ja juustojen jälkeen nautimme maailman universumin helpointa, vaan ei pashinta jälkiruokaa. Ostimme Maraboun kreemitäytettyjä suklaamunia ja riisuimme ne riemunkirjavista kääreistään. Nautimme yltiömakean herkun Vakka-Suomen Panimon Pääsiäisoluen kera. Maistelijajoukko löysi juomasta kahvia ja hunajaisuutta sekä kaakaota. Kaikki pitivät juoman ja syömän yhdistelmää todella onnistuneena.