keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Olipahan pilleet Oulusa!

Juhlistimme viime viikonloppuna muutaman muunkin ruokainnostuneen kanssa Oulussa 5-vuotiasta Pastanjauhantaa-ruokablogia. Kyseinen blogi on ollut suuresti vaikuttamassa siihen, että omammekin aikanaan aloitettiin. Jauhantapajan Rosmariini ja Pippurimylly ovat superystävällisiä ja välistä hiukan (hyvällä tavalla) hervottomia ihmisiä, joiden kanssa on aina hauskaa! Olemme pitäneet heihin, kuten muihinkin ruokabloggaajiin tutustumista suurena ilona!
Bileet olivat railakkaat, maukkaat, laulupitoiset ja nauruvoittoiset. Hauskat ja mieleenpainuvat, sanomme me. Kiitos siitä isäntäparille ja kaikille ihanuuksille joihin saimme tutustua!

Tarjolla oli vaikka mitä maistuvaa. Aloituskuvassa on mm. kilo hunajaa ja sichuaninpippuria friteerattujen pähkinöiden yllä - koukuttavaa! Ohjeistus oli El Bulli:n keittokirjasta ja toteutus oululaisen osaajan käsialaa. Peruspöperölän Virpi oli leipaissut ihanan muhevaa sipulipiirakkaa, jota taisin ottaa parikin palaa.
Virpi oli myös kotikeittiössään jauhanut (roiskeiden kera kuulemma) hirveä jauhelihaksi, josta oli sitten omin kätösin pyöritellyt meille hyvin metsätunnelman tavoittaneet rosmariinihavuiset hirvipullat.
Katkarapukasari oli Rosmariinin hämmentelemä. Se maistui oikein oivalta no-knead-leivän kanssa. Kasarin ohje löytyy Pastanjauhannan alkuajoilta. Isäntäpari kertoikin tehneensä erilaisia herkkuja blogin matkan varrelta.
(Diplomi-)insinöörikeittiön Pekan gazpacho ja erityisesti juustopitoiset leivät maistuivat hurjan hyvin.
Gintonic-sorbetti toimi ihanana raikasteena kaiken yltäkylläisyyden keskellä!

Meillä on näköjään jäänyt kuvaamatta ainakin Thomas Kellerin ohjeistama herkkuruoka naudasta sienipastalla, jonka oli pyöräyttänyt kokoon Panu. Myös grillaamamme luomupossun kaslerit on unohtunut kuvata, samoin Virpin mehevä hillatiramisu. Fotoa vaille ovat jääneet myös Pastanjauhajien saamat lahjat, joista kommentoija-Emman antama uusi lukija oli mielestäni tosi kekseliäs! 
Koko iltaa leimasi oululaisten tekemisen meininki meidän etelän hetelmien nauttiessa pöydän ääressä. Tässä saatetaan kokoon makoisia, perunapohjaisia intialaispalleroita.
Panu on ohjeistanut moisten herkkujen tekoa ja niihin tutustumista tarkemmin Kulinaarimurulan kommenttilootassa.

Näistä leivistä minulla ei ole ollut hajuakaan ennen kuvien katselua. Olisiko ollut niin, että eräiden kohdalla syömistä ruvettiin illan mittaa rajoittamaan...?

Komiat oli kinkerit kaikelleen. Sunnuntaista mainittakoon vain, että Jukka lähti aika tuoreen oloisena puku päällä kohti Brysseliä aamuyöstä (vai yöaamusta?) samalla kun viimeiset vieraat kömpivät taksiin...Minä rakastuin Oulun lentokenttään siinä vaiheessa kun näin siellä myytävänä mustikkakeittoa pillimehuna.
Ja vielä mainittakoon - ennen pilleitä piipahdimme Oulun kauppahallissa, josta mukaan lähti Nelituulian konvehteja. Mustikkaiset olivat parhaita.  Samalla reissulla opimme, että maiva on Perämeressä elävä muikkukala. 

maanantai 27. syyskuuta 2010

Haperohamppi


Odotellessani bilekuvia kotiin (Jukka viettää aikaansa parhaillaan työmatkalla -vai oliko se sittenkin suklaan/viinin/parmesaaninhakukeikka?) pläjäytän teille tällaisen lyhyen jutun.

Taannoin löytämiemme haperoiden lakit päätyivät pyöreiden ruisleipien väliin ikäänkuin pihveinä. Sitä ennen ne vain paistettiin pannulla ja maustettiin soijalorautuksella. Salaatin virkaa hoiti onnistuneesti isomaksaruoho. Muuten "hampurilaisen" sisään pruutattiin ketsuppia ja sinappia ja vuoltiin hiukan cheddaria. Maistui, kyllä! Tämä eväs onnistuisi mainiosti maastossakin kun pakkaisi vain leivät mukaan.

Väsyneestä postauksesta  huolimatta (kiitos kysymästä, olen) tämä leipä oli oikein maukas ja eri tekstuureiltaan mielenkiintoinen!

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kermaisen sinappisia häränhäntiä lapsille(kin)


Nautiskelimme viimeksi häränhäntiä lasten jo mentyä unille. Päivän aikataulu oli venähtänyt pahasti, eikä ruoka ehtinyt enää ennen nukkumaanmenoaikaa. Kauhoessamme tuoksuvia luisia lihoja lautasellemme, kuului yläkerrasta pieni ääni: "Mitä te syötte?". Kun kerroimme mitä edessämme oli, muuttui ääni määrätietoisen anelevaksi: "Jäähän niitä vielä huomisellekin? Ne on niin hyviä!". Ja jäihän niitä, sillä pata oli ääriään myöten täynnä.

Olemme tehneet häntiä aiemminkin tahmaisina, mutta nyt muhitetun ruuan jäljet johtavat Iso-Britanniaan. Hankimme nimittäin taannoisella Lontoon-matkallamme  aivan loistavan, valtavan paksun ja painavan ruokaopuksen "Forgotten skills of cooking". Sen on kirjoittanut Darina Allen. Kirjassa   kypsennetään rannalla  juuri itsepoimittuja simpukoita ja talsitaan metsään villikasvien keruuseen. Allen kertoo riistan riiputusajat ja miten rakentaa kylmäsavustuslaite. Noin niinkuin muutamia asioita mainitakseni. Kirjassa riittää pitkäksi aikaa lukemista ahkerimmallekin Puuha Petelle ja kokeneemmallekin Martalle.

Me haimme teoksesta ihan ensimmäiseksi ohjetta häränhäntäpaloille ja löytyihän sellaisia kolmekin kappaletta. Kokeilemamme kermainen oli oikein maukas, täyteläisen pehmeä. Lehtipersilja oli osuva ja pakollinen lisä pehmeälle, hyvin tuhdille lihalle.

Me jätimme tekemättä ja sitä myöten myös lisäämättä rouxin, jonka tehtävänä olisi ollut paksuntaa kastiketta. Oikein hyvää oli ilmankin. Sipulimäärä vähentyi kuudesta neljään patamme vetoisuuden vuoksi.

KERMAISEN SINAPPISIA HÄRÄNHÄNTIÄ

450-600g häränhäntäpaloja
suolaa
mustapippuria
4 rkl öljyä
4-6 sipulia, kuorittuna ja lohkottuna
3 laakerinlehteä
1 ½ dl  lihalientä
3 dl kermaa
1 rkl Dijon sinappia
1 rkl rakeista sinappia
lehtipersiljaa

Suolaa ja pippuroi häränhöntäpalat.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista palat joka syrjältä. Siirrä pataan. Lisää lohkotut sipulit pannulle ja kääntele lihanpaistosta jääneessä rasvassa/liemessä kunnes sipulit saavat väriä. Lisää sipulit sitten häntäpalojen seuraksi. Lisää myös laakerinlehdet.

Lisää pannulle nyt lihaliemi irrottaaksesi viimeisetkin lihan luovuttamat herkkunesteet pannulta.  Lorauta tämä neste häntien päälle. Pane pataan kansi ja kypsennä koko hoitoa 2-2½ tuntia. Kun liha melkeinpä putoaa luiden päältä pois, nosta häntäpalat lämpimälle tarjoiluastialle.

Lisää kerma pataan liemen sekaan. Kiehauta. Lisää sinapit ja sekoita. Pane häntäpalat takaisin. Anna kiehua pari minuuttia ja tarkista maku pippurilla sekä suolalla.

Laita tarjolle. Ripottele ylle reilusti lehtipersiljasilppua.

Kirja ehdottaa lihojen pariksi perunamuhennosta, meillä oli punaviiniä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Näkkäriä postista

Oikeaa postia saa nykyään harvoin. Laskujen lisäksi tietysti. Siksikin tämä ruokablogiharrastus on mukava. Postikonttorista näet saa silloin tällöin hakea tuotenäytteitä. Toisista jää jotain sanottavaa, kaikista ei.

Hetki sitten saimme Helsingin Myllyltä tuotteita maistettavaksi. Pidimme kovasti luomutuotteesta nimeltä Monivilja Näkkileipä. Ohuus yhdistettynä rapeuteen ja siemenpitoisuuteen teki raksuvaisesta mielenkiintoisen, maultaan arkista näkkäriä "hienomman". Näkkäriä kelpaisi hyvinkin tarjota juustolautasen ohella, kunhan vain pienisi paloja ensin napostelukokoisiksi.
Itse olemme yhdistäneet näkkärin kanssa Suomen Ruotsin, eli Ahvenanmaan, lahjaa maailmalle - luonteikkaan maukasta kermajuustoa nimeltä Prostens. Juustoa sai ihan marketin hyllystä itse ostamalla.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kurpitsavuoka ilman kesää

Kurpitsaa riittää, mutta se on vain hyvä. Kurpitsareseptejä on meinaten vaikka kuinka monta testausta odottamassa. Tällä kertaa pykäsin arkisen vuokaruuan, johon päätyi mm. viimeistä päiväystä lähestyvä tarjouscheddar. Koko pala, raastettuna. Ihmekös kun maistui.

Resepti on muunnelma kesäkurpitsaisesta vuuasta, jota monikin testasi aikanaan Siskot kokkaa-blogista. Chiliripsaus olisi voinut tehdä myös terää, mutta jätimme sen pois lapsille syöttämismeinigeissä. Jäi meiningiksi, sillä lapsemme eivät oikein perusta kurpitsasta muuta kuin suklaan kanssa nautittuna.

KURPITSAVUOKA CHEDDARILLA

500 g kurpitsaa
200 g cheddaria
500 g jauhelihaa
(voita paistamiseen)
1 sipuli
2 rkl kuivattua salviaa
½ dl kuivattuja tatteja
suolaa
pippuria
1 ranskankermapurkki
2 kananmunaa
Kuori kurpitsa ja siivuta se noin sentin paksuisiksi paloiksi. Raasta cheddar.

Paista jauheliha yhdessä silputun sipulin kanssa. Murusta paiston aikana sekaan reipas kourallinen kuivattuja herkkutatteja. Minä en lisännyt lainkaan ylimääräistä rasvaa, sillä käyttämämme jauheliha oli rasvapitoista luomupossua. Mausta vielä murustetulla salvialla (kuivaan salviat aina lehtinä), pippurilla ja suolalla.

Riko raakojen munien rakenne ja yhdistä ne ranskankermaan.
Kasaa ainekset kerroksittain. Ensin kurpitsapaloja, sitten juustoa, tähän päälle jauhelihaa ja hiukan muna-ranskankermaa. Toista kerrostaminen. Säästä päällimmäiseksi vielä cheddaria.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsat ovat mukavasti pehmenneet ja pinta gratinoitunut kauniisti.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Tuulenhuminaa

Metsässäkäynnit sienien ja marjojen perässä ovat olleet tänäkin vuonna ihania pikku retkiä. Olemme niiden aikana nähneet valtavan kurkiparven, muurahaiskekoja ja paljon muuta mielenkiintoista. Luonnon ihmeisiin ja nautintoihin on tullut upottua myös kotona peiton alla, nimittäin Petri Hautalan tänä syksynä julkaistua "Tuulenhuminaa"-lukiessa.

Kirjassa on tietoiskuja luonnon kasveista ja eläimistä, miehen omia tarinoita luonnossa liikkumisesta ja luonnon arvostamisesta. Hiljaisuudesta, jota huumaavan ihana tuulenhumina säestää.

Itseäni kiinnosti - kas kummaa- eniten kirjan ruokaisa osuus. Petri Hautalan luonnossa nautitut herkut eivät olekaan sitä "nötkötti" ja makaronivellilinjaa, johon lyhyehkön partiourani aikana tutustuin. Mies nostaa metsään aina viemälle posliinilautaselle sellaisia herkkuja kuin fenkolirisotto, köyhiä ritareita kuusenkerkkösiirapilla ja kuvassakin herra hirven kummastelemaa paistettua lammasta, korvasieniä ja nuotioleipää.

Jokainen resepti kertoo paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös kaivattavan välineistön, joka monesti on retkikeitin ja veitsi. Tulentekoonkin annetaan vinkkiä.

Oletin kirjan sisältävän enemmän villikasveja, joten siinä suhteessa hiukan petyin. Toki kirjan resepteissä esiintyy paljon luonnon raaka-aineita, esimerkiksi nokkosta keitossa ja pestossa, vuohenputkea salaatissa, sieniä eri muodoissa sekä villimarjoja.

Kirja toi minulle oivalluksen, ettei retkievään tarvitse olla muonaa, vaan se on parhaimmillaan gourmet-ruokaa, kauniisti esillepantuna. Nyt himottaisi viedä lapset retkelle niin että valmistaisimme ruuat itse metsässä. Uskon että se olisi heille suuri elämys!

Kirjan lakritsa-kirsikkahilloke mennee kokeiluun ihan kotikeittissäkin.

Petri Hautalalla on myös aiheesta tunnelmallinen blogi ja facebook-sivut.

torstai 16. syyskuuta 2010

Kurpitsa-brownies vai brownies kurpitsalla?

Joskus asioiden toimeentumiseen menee hetki, toisinaan toinenkin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö? Tammikuussa himoittavaksi huomioitu ohje on syytä ottaa työn alle viimeistään silloin, kun entinen työkaveri tarjoaa omasta puutarhastaan haettavaksi kurpitsanmöllyköitä. Kiitos Tarja!

Tämä Pumpkin-Swirl Brownies-ohje on Prinsessakeittiöstä, jonne se on kulkeutunut Smitten Kitchenistä, jonne se on päätynyt Stewartin Marthalta. Oi internetin ihmemaa! Halusin suomentaa swirl sanan kiehkuraksi, koska kiehkura on niin ihana sana!

KURPITSAKIEHKURA-BROWNIET
piirakkavuuallinen

8 rkl suolatonta voita
170 g tummaa suklaata
2 cuppia* vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/8 tl cayannepippuria
1/2 tl suolaa
1 1/2 cuppia* sokeria
4 kananmunaa
1/4 tl vaniljaa
1 1/4 cuppia* kurpitsamuhjua
1/4 cuppia* kasvisöljyä
1 tl kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
(1/2 cuppia* pähkinöitä jos mielit)

Aloita kurpitsamuhjun keittämisellä. Kuori kurpitsa ja poista siitä siemenet sekä muut hötöt. Jäljelle jää lihaosa. Pilko sitä haluamasi verran ja nakkaa kattilaan. Peitä vedellä ja keitä kunnes palat ovat pehmeitä. Surrauta soseeksi sauvasekoittimella. Jos sosetta on enemmän kuin tähän piirakkaan tarvittu reilu 3 desilitraa, voit vaikka pakastaa loput.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Laita piirakkavuokaan leivinpaperi. Alkuperäinen ohje puhuu jostain voitelusta leivinpaperin molemmin puolin, mutta minä viis veisasin siitä.

Sulata voi ja suklaa hellästi vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on soljuvaa.

Sekoita yhteen kurpitsaseos, öljy, kaneli ja muskottipähkinä.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe, cayennepippuri ja suola kulhossa.
Yhdistä kolmannessa kulhossa sokeri, munat ja vanilja. Vaahdota nämä kuohkeaksi. Yhdistä vaahtoon jauhoseos.

Yhdistä nyt puolet taikinasta suklaa-voiseokseen. Lopputaikina sekoitetaan yhteen kurpitsasoseen kanssa. Näin saadaan aikaan kaksi taikinaa.
Kaada leivinpaperoituun piirakkavuokaan ensin puolet suklaisesta taikinasta ja päälle kurpitsaista taikinaa. Kaada tähän päälle toiset kerrokset suklaista- ja kurpitsaista taikinaa.
Laita sitten veitsi tököttämään pystyyn piirakan nurkkaan ja vetele suoria viivoja taikinoita pitkin, veitsi piirakan pohjaa viistäen. Näin saat aikaan kauniin, marmoroidun pinnan ja sisälmyksen. Jos käytät pähkinöitä, voi ne nyt ripotella pinnalle.

Työnnä uuniin noin 40 minuutiksi.
Koska näitä kurpitsaohjeita näyttää putkahtelevan enemmänkin, laitoin "kurpitsan" ihan omaksi kategoriakseenkin tunnisteisiimme tuossa sivulla.
 
* 1 cup = 2,4 dl (Amerikassa)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Palsternakkakeitto sieni-sipulisilpulla

Olemme monena vuonna pitäneet Jukan isän ja avovaimonsa kanssa rapukekkerit. Tänä vuonna rapuja imeskeltiin niukanlaisesti, joten täpläkavereiden ympärille piti saada ruokaisuutta.

Alkuruuaksi valikoitui Hesarin palsternakkakeitto sienihöystöllä. Syksyinen keitto oli oikein ihanaa - täyteläistä ja mielenkiintoista. Sienistä ja sipulista ylle lusikoitu silppu paitsi muhevoitti annosta, teki sen myös hienomman näköiseksi. Suutuntumaan tuli silpun myötä monipuolisuutta pehmeän keiton rinnalle. Meillä sieninä käytettiin sattuneesta syystä herkkutattia, kun alkuperäinen resepti suositti kanttarellia.

Palsternakka on keittiössämme melko vähän nähty juures, joskin aina piipahtaessaan hyvin tervetullut. Nyt pilkotuissa juureksissa oli selkeä ero keskenään. Toiset olivat kovia sisuksen ympäriltä ja tottelivat veitsen pilkkomisyrityksiä hyvin nihkeästi. Maistoin yhtä tällaista kovaa ja totesin sen kitkeräksi. Noukin siis kovat palat pois parhaan tahtoni mukaan, mutta muutama osa päätyi keittoonkin asti. Nämä palat eivät sulautuneetkaan samettiseen keittoon vaan jättivät jälkeensä "tikkumaisia" viunaleita. Onneksi suurin osa kovista paloista osui Jukalle eikä vieraille.

PALSTERNAKKAKEITTO SIENI-SIPULISILPULLA
6-8 annosta

KEITTO
750 g (noin 5 kpl) palsternakkaa
1 iso purjo
8 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio TAI 8 dl kasvislientä
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
2 dl kermaa
ripaus muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
(suolaa)

SILPPU
2-3 herkkutattia
1 sipuli
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
lehtipersiljaa hienonnettuna

Kuori ja paloittele palternakat. Halkaise purjon vaalea osa ja leikkaa viipaleiksi. Pane ainekset kattilaan ja mittaa päälle vesi/liemi (+ liemikuutio). Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua kunnes juurekset kypsiä. Lisää lehtipersilja ja soseuta tasaiseksi vaikkapa sauvasekoittimella. Tähän asti voit valmistella keiton vaikkapa etukäteen.

Puhdista ja pilko sienet. Hienonna sipuli. Kuumenna voita pannulla ja paista siinä sipulia ja sieniä kunnes jälkimmäisistä ei enää irtoa vettä. Mausta.

Lisää keittoon kerma ja kuumenna. Tarkista maku pippurilla ja suolalla.

Annostele keitto lautaselle, lusikoi päälle ihanaa silppua ja koristele vielä lehtipersiljalla.
Täpläravut ja paahtoleivät kulautettiin alas luomu Cavan kera - kuohuva oli oikein oiva kumppani rapusille. Tuhdiksi jälkiruuaksi nautittiin kinuskista omenaherkkua Ravintola Juuren tyyliin, mesiangervovaahdolla ja jäätelöllä ryyditettynä.

Kahvin ja konjakin jälkeen pappa tanssitti lapsiamme Valkeakoskella kuvatun Kesäillan valssin tahtiin - harvinainen näky olohuoneessamme!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ravintola Juuren omenapiirakka

Hakiessani tätä reseptiä perjantaisten Rapukekkereiden päätökseksi en vieläkään löytänyt sitä blogistamme. Eihän tuo ole homma eikä mikään hakea se Kiehuu.fi-sivulta, mutta koska omppupiirakka on niin mahtihyvä, haluamme toki sen tänne blogiinkin.

Omenapiirakan resepti on Ravintola Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan käsialaa. Pohjalle keitellään kinuski, jonka päälle asetellaan valkoviinissä ja kanelissa uitetut omenapalat, joiden ylle lasketaan vielä voinen, hiukan suolaiselta maistuva taikina. Kokonaisuus on hurjan makea ja hurjan hyvä. Olemme tarjonneet sitä monesti vieraille ja kaikki ovat kiitelleet.

Tällä kertaa omenainen herkku tarjottiin vaniljajäätelön ja mesiangervovaahdon kera. Desiin kermaa laitettiin 1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia ja sitten se vaahdotettiin. Vaahto maustettiin vielä tomusokerilla hillitysti, sillä piirakassa kyllä riittää makeutta!

JUUREN OMENAPIIRAKKA
pellillinen, puolittamalla ohjeen saat ainekset piirakkavuokaan

Taikina:
200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
1,2 dl sokeria
1 tl suolaa
0,5 dl kylmää vettä

Sekoita huoneenlämpöiseen rasvaan vehnäjauhot, sokeri ja suola. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele litteäksi levyksi kahden leivinpaperin väliin. Tee taikinalevystä piirakanteossa käyttämäsi uunivuoan kokoinen. Anna jähmettyä kylmässä.

Täyte:
7 keskikokoista syysomenaa
kanelia
valkoviiniä

Kinuski:
200 g voita
2,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria

Poista omenoista siemenkota ja viipaloi poikkisuuntaan, 2 viipaletta/omena. Tasoita viipaleet jotta omena pysyisi pystyssä kypsennettäessä. Lisää reilusti kanelia ja loraus valkoviiniä omenoiden joukkoon ja jätä marinoitumaan hetkeksi.

Sulata voi, sokeri ja fariinisokeri pannulla. Sekoita huolellisesti jottei pala pohjaan. Kaada valmis seos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Lado omenat siisteiksi riveiksi seoksen päälle.

Poista taikinalevystä paperit ja nosta se varovasti kanneksi omenien päälle ja taita reunat pellin sisäpuolelle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna kypsyä vielä 5 minuuttia jälkilämmöllä.

Jäähdytä ennen kumoamista. Valuta ylimääräiset liemet pois ja leikkaa. Tarjoa jäätelön tai vaniljavaahdon sekä kuusenkerkkäsiirapin kanssa. Meillä siis nyt mesiangervovaahtoa ja jäätelöä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Mahtisienisaaliin kuivatusvinkkejä

Saatuamme 10 kiloa herkkutatteja olimme pienen ongelman edessä - miten kuivata sienet ilman kuivuria? Ja vaikka kuivurikin olisi ollut, ei tätä määrää olisi saanut mahtumaan yhteen koneeseen. Tatit voisi kyllä pakastaa paistamisen jälkeen tai ihan tuoreeltaankin, mutta se ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Pakkastilaa täytyy meinaten varata erilaisia eläintenruhoja varten.

Päädyimme kokeilulinjoille. Totesimme kummatkin tavat toimiviksi, vaikkakin hitaiksi. Marttojen sivuilta opimme, että kuivauksen tulee tapahtua 35 - 40 asteessa. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä liian nopeasti. Tällöin sienet kypsyvät eivätkä enää pysty imemään itseensä nestettä.

Osan tateista kuivasimme kiertoilmauunissa. Lämmönsäätäminen oli helppoa, kun laitoimme digitaalisen paitomittarin anturin uuniin. Se hälyytti jos lämpötila meni yli 40 asteen, jolloin namiskasta säädettiin taas hiukan alaspäin. Luukkua pidettiin raollaan kosteuden haihtumisen vuoksi sijoittamalla maalarinteippirulla luukun ja uunin väliin.

Sienet oli siivutettu ja asetettu ritilöille uuniin. Ritilöitä lainattiin myös naapureilta, jotta saatiin lisää kuivatustasoa.

Kuivaaminen tällä tavalla kesti moooooonta tuntia (vaikea arvioida kuinka monta, sillä yöksi laitoimme kiertoilmakuivatuksen pois).
Toinen kokeilemamme kuivatustapa oli saunakuivatus. Jälleen tatit siivutettiin ja laitettiin löysästi keittiöpyyhkeiden ja talouspaperien päälle. Osa pyyhkeistä oli lauteiden päällä, toiset kuivatustelineen yllä jotta sienet olisivat suurinpiirtein samalla tasolla. Vinkiksi sitten että vessapaperi ei toimi - sitäkin kokeilimme talouspaperin loputtua. Sienet tarttuvat veskipaperiin kiinni kuivuessaan.

Jukka laittoi aina aika ajoin saunaa lämpiämään 45 asteiseksi ja otti sitten sen pois päältä. Sauna pysyi noin 40 asteisena kolmisen tuntia, jonka jälkeen Jukka taas pöräytti sen päälle noin vartiksi. Näin meni muutama vuorokausi (öitä ja työssäoloja lukuunottamatta).
Teimme tosin (kuvassakin havaittavan) virheen, että laitoimme jo melkein kuivanneiden tattien joukkoon tuoreita tatteja kuivumaan. Jo kuivanneet sienet imivät itseensä kosteutta ja niiden kuivaaminen kesti taas kauemmin. Laittakaa siis kaikki sienet kuivumaan samaan aikaan.

Viimeiset nahkeat sienisissit, paksuimmat siivut, laitoimme vielä jääkaapin ylätilaan rapsakoitumaan. Saunaa ei viitsinyt lämmittää enää parin ritilällisen verran.

Kmsu ilmaisi hyvin Kettuterroristit-blogissaan, että tatit ovat riittävän kuivia, kun ne murenevat käsiin. Me olemme tykänneet sulkea kuivatut sienet tiiviisiin lasipurkkeihin, mutta kuulemma paperipussikin toimii.

Kuvassa on tämän vuoden sienisaalista lukuunottamatta tietysti jo napaan popsittuja. Vasemmalla ovat sauna- ja uunikuivatut herkkutatit. Kauneimmat siivut säilöimme kokonaisina löysästi matalaan rasiaan, muut sulloimme tiukasti palasina lasipurkkeihin. Oikealla ovat Köyliöstä saalistetut haperot, jotka kuivasimme siellä anopin kuivurilla. Mukaan kuvaan ovat päässeet myös lahjaksi Valkeakoskelta saadut kanttarellit, jotka kuivuivat helposti ihan jääkaapin ylätilan lämpimässä ritilän päälle asetettuna.

Ketun keittiössä on muuten kuivattu sieniä kauniisti nauhaan ripustamalla.

Sieniin liittyen vielä: täällä on hyviä tunnistuskuvia ja -tekstejä sieniin liittyen.

Seuraavassa postauksessa jo muuta kuin sieniä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kuivattuja sieniä pannulla - olen ihan koukussa!

Tässä on tämän syksyn koukuttanein setti! Olen ihan pöhkönä pannulle nakattuihin, kuivattuhin sieniin, jotka yhdistetään napakasti kypsyneiden papujen ja sipulin kanssa.

En tarkkaan edes tiedä mikä tässä yhdistelmässä niin koukuttaa: onko se sienien mielenkiintoinen suutuntuma - joka ei ole nahkea muttei rapeakaan- vai onko se savusuola, vai kenties helppous ja nopeus lopputuloksenaan huippumaukkaus. En tiedä, enkä niin välitäkään. Jatkan vain näiden settien tekoa lisäkkeenä ja itsekseen. Kai kyllästymiseen asti.

Sieninä olen käyttänyt kuivattuja herkkutatteja ja kangashaperoita, sipuleina sekä "tavallisia" kelta- että punasipuleita. Kaikki toimivat!
Papuina olen käyttänyt sekä tuoreita että pakastettuja, tuoreiden ollessa parempia. Vuorenmaan markkinoilta mukaan ostettiin liloja papuja, joiden sisus oli kuitenkin vihreä. Kauniita! Kypsennettäessä väri kuitenkin melkein kuin liukenee papujen päältä. Tämä oli pettymys, sillä yritin yhdessä punasipulin kanssa saada aikaan lilaa ruokaa. Soppakellarin Tusla sivisti meitä, että lila väri palautuu taas pakastettaessa. Jännää! Maku pavuissa on samanmoinen kuin vihreissäkin.

SIENIPAVUT PANNULLA
kahdelle lisukkeena

1/4 dl öljyä
kourallinen tai kaksi kuivattuja metsäsieniä
1 kelta- tai punasipuli
½ l papuja
(savu)suolaa
mustapippuria

Lämmitä öljyä pannulla. lisää sienet ja lohkotut sipulit. Paistele hetki, niin että sipulit aavistuksen pehmenevät. Lisää öljyä tarvittaessa.

Lisää raa'at pavut ja paista kunnes pavut ovat napakan kypsiä. Mausta (savu)suolalla ja mustapippurilla.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Herkkutatti carpaccio

Meillä kuivataan sienisaalista edelleen...On ne tatit vaan vetistä sakkia!

Teimmepä tuoreista, huippukauniista sienistä ruokaa myös heti. Tässä yksi ihana resepti, joka on bongattu Hullulta piemontelaiselta Kokilta. Olen himoinnut tatti carpacciota jo kauan tietämättä miltä setti oikeasti maistuu - nyt vihdoin pääsin sen äärelle.

Sitruunamehua kokeilin arvellen, ettei se mitenkään voi osua yksiin tatin kanssa. Vaan väärässä olin. Testasimme juustona suomalaista, Mouhijärven Herkkujuustolan Vilhoa. Minulle juusto on itsekseenkin liian tömäkkä, niin myös tämän ruuan seassa. Jukka piti kovasti. Seuraavaksi kokeilen parmesaanilla.

HERKKUTATTI CARPACCIO

250 g hyviä tuoreita herkkutatteja
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä
suolaa
lehtipersiljaa
50 g Castelmagno juustoa tai muuta voimakasta, kypsytettyä juustoa, ikääntynyt Parmesan käy myös

Putsaa tatit. Irroita lakit. Viipaloi lakit aivan ohuiksi siivuiksi. (Pilko jalka vaikkapa muhennokseen, kuivata tai valmista jotenkin - älä nyt ainakaan hukkaan heitä!).

Laita tattiviipaleet lautaselle ohuelti ja mausta sitruunanmehulla, oliiviöljyllä ja hippusella suolaa. Murenna päälle juustoa ja hienonna lehtipersilja.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Mummulassa, Vuorenmaan markkinat - ja kuinkas sitten kävikään!

Kävimme viikko sitten Jukan äidin luona, eli lastemme Mummulassa Köyliössä. Olo ja elo siellä on oikein leppoisaa: mummo hoitaa tosi maistuvasti muonituspuolen herkkukahvitteluineen ja lisäksi saamme nukkua Jukan kanssa pitkään aamuisin saunakammarissa.

Tämän reissun tavoitteena rentoutumisen ja seurustelun lisäksi oli sienimetsäily. Herkkutatin kuvat silmissä kiiltäen lompsimme aikaisemmin loistaviksi osoittautuneille paikoille. Vaan tatteja ei näkynyt missään. Pettyneinä keräsimme muita hyvännäköisiä sieniä myöhempää tutkimusta varten. Iloksemme sienet paljastuivat kolmen tähden ruokasieniksi. Meillä oli korissa iso-, kangas- ja keltahaperoita. Pohdimme että niukkuudesta oli nyt hyötyä, sillä opimme uuden sienilajin, jonka maistuvuuskin on jo moneen kertaan todettu.
Keräsin metsästä myös kanervan kukkia ja kallioimarteen juuria.
Puolukoitakin on tulollaan, mutta kypsymistä saa hetken vielä odottaa.
Jukka hurahti täysin mustikanpoimintaan ja hirvikärpäsiä uhmaten painui Mummulan takapihalta alkavaan metsään aina kun muilta touhuilta ehti.
Ennen lähtöä saimme Mummulasta mukaan vielä metsäsaaliimme lisäksi itsekasvatettuja sipuleita, samanlaista kesäkurpitsaa kukkineen, kehäkukkia salaatin koristeiksi ja maahumalaa mausteeksi.
Sunnuntaina suuntasimme koko sakki Vuorenmaan kylälle maalaistapahtumaan. Paikalla oli myyntikojuja leivonnaisineen, vihanneksineen ja vaikkapa pajutöineen.


Myös uutta paloautoa saatiin ihastella. Tyttäremme pääsi myös ratsastamaan ponilla ja se näytti olevan hurjan jännää mutta kivaa. Tyttö kyllä kysyi onko paikalla myös kameleita ratsastusretkeiä varten. Ohjelmassa oli lisäksi köydenpunontaa, veistosnäytöksiä ja pomppulinnaa. Yleisö sai ihastella myös vanhoja autoja ja mopoja.
Lounaaksi aikuiset nauttivat valtavasta soppatykistä kauhottua hernesoppaa, joka maistui lämmittävältä ja pehmeän muhineelta.
Lapset haukkailivat Kivikylän palvaamon makkaroita.
Jälkiruuaksi nautittiin muurinpohjalettuja mansikkahillolla. Kyllä maistui!
Vuorenmaan tapahtumassa Satafood esitteli projektiaan, jonka avulla he pyrkivät saamaan avomaan vihannestuotantoa monipuolisemmaksi uusilla lajeilla ja lajikkeilla. Myytävänä oli mm. kurpitsaa ja liloja papuja.

Teimme niin hyviä ruokaostoksia tuosta jokavuotisesta tapahtumasta, ettei koko seuraavalla viikolla tarvinnut käydä kaupassa kuin maitoa hakemassa. Lihat nimittäin nappasimme pakkasesta. Herkkutatit jäivät kuitenkin kaihertamaan mieltä, varsinkin kun työkaveri kehuskeli mahtisaalillaan lohjalaisesta metsästä. Suuntasimme eilen koko perhe metsään ja tuurilla osuimme oikeaan aarrepaikkaan! Toki me arvioimme kuusimetsän mahdolliseski tattien kasvupaikaksi, mutta että...! Kuljimme vain askeleen ja toisen, ja taas oli poimittavana kaunis, paksujalkainen tatti.

Metsä oli myös helppokulkuista ja notkelmassa näkyi aika pitkälle. Väsyttyään lapsemme istahtivatkin kannonnokalle nauttimaan torilta ostettuja karjalanpiirakoita, ja sitruunavohveleita sekä pillimehuja meidän vanhempien tallustaessa ympäriinsä katse maahan luotuna. Raitista ilmaa, upea sienisaalis, ylilentävä suuri lintuaura, valtaisa muurahaispesä ja luonnon tutkiminen muutenkin...Siinä on jo todella paljon hyvän päivän aineksia.
Nyt meillä on vaan aika mittava kuivausurakka, kun 10 kiloa näitä kaunokaisia täytyy saada säilöttyä. Ihana ongelma!
Blog Widget by LinkWithin