Lampaankääpänugetit

Lampaankääpä on ollut tuottoisa sieni tänä vuonna. Olemme tavallisen paistamisen sijaan sujauttanut niitä leipien väliin ja piirakan täytteeksi, antaneet kavereille ja myyneet työkavereille. 

Tänään halusin koittaa lampaankääpänugetteja, jotka onnistuivat todella maukkaasti. Idea on ihan sama kuin paneroiduissa lampaankääpäpihveissä, mutta sieni pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Aavistelin tämän uppoavan myös ei-niin-sieni-innostuneille lapsillemmekin, mutta toisin kävi. Me aikuiset pidimme kovasti rapsakkapintaisista sienipaloista, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan. 

Ohje paneroituihin lampaankääpiin löytyy täältä. Hävikkiviikon nimissä hakkasimme morttelissa kuivahtaneita leipäpaloja korppujauhoiksi panerointia varten. 

Lampaankääpänugetteja voisi hyvin napostella vaikka tillimajoneesiin dipaten. Tällä kertaa me napsimme ne napaan ankanrasvassa kypsennettyjen perunapalojen ja salaatin kanssa. 

Tällainen fiinimpi tarjoilu vaikkapa drinkin kanssa ei olisi lainkaan hullumpi sekään. Silloin lampaankääpänugeteille pitäisi kyllä keksiä joku hienompi nimi. Olisiko paneroitu lampaankääpäviipale sellainen? 

Ravintola Lyon on Helsingin parhaimmistoa

Pyydän heti alkuun anteeksi kuvia. Ne ovat kännykällä Instaa varten otettuja. En voinut ottaa kunnon kameraa matkaan, sillä olimme menossa Amorphiksen keikalle ja arvelimme ettei järkkäri olisi siellä sallittujen härveleiden joukossa. Minun ei aluksi pitänyt edes kirjoittaa tätä juttua, mutta sitten se ajatus alkoi tuntua typerältä ja kohtuuttomalta. Kirjoitamme monenlaisista ravintoloista ja paikoista, joten miksei yksi Helsingin parhaimmista ja meitä innostuneen iloiseksi saaneista ravintoloista ansaitsisi kirjoitusta. Katsokaa kuvia armollisesti ja ymmärtäkää että annokset ovat paljon kauniimpia, herkempiä ja dramaattisempia paikanpäällä koettuna. 

Kävimme illallisella Lyonissa myös toukokuun alussa kavereidemme kanssa ihastellen silloinkin makuyhdistelmiä ja kauniita esillepanoja. Kaksi ylläolevaa kuvaa on tuolta illalta. 

Oopperataloa vastapäätä sijaitseva Ravintola Lyon viettää parhaillaan 50-vuotis syntymäpäiviään, mikä on kunniotettava asia varsinkin nykypäivän hektisessä ja alati muuttuvassa ravintolamaailmassa. Syntymäpäivää juhlistaakseen Lyon myy viiden ruokalajin 50-vuotismenuta viidenkymmenen euron hintaan. Menussa ei ole lähdetty koostamaan läpileikkausta historiasta, vaan idea pyörii juurikin luvun 50 ympärillä. Viinimenu ruuille maksoi 56 euroa. Lisäksi otimme alkuun kuplivaa. 

Iltamme alkoi useammalla keittiöntervehdyksellä, alkuun viilillä ja riisikeksillä. Viili kuulosti jännittävältä omiin korviini, mutta olikin juuri sopivan happamaa, ihanan pehmoista.

 Kurkkuliemi oli ihanan raikasta ja kukkineen kaunista. 

Retiisimarenki, pikkelöidyt retiisit välissään Vesterbottenjuustoa, mansikkahillo ja juustokeksi olivat aivan loistava yhdistelmä! Kuka ikinä keksii yhdistää retiisiä ja mansikkaa? 

 Kanannahkakeksin ja kurkunlehden välissä tarjottiin ainakin mätiä. 

Kekseliään kaunis lautanen oli tuttu jo viime kerralta. Lampaanliha kimputti erilaisia vihreitä, joita sopi pyyhkäistä lautasen puolittaneeseen dippiin. Upean esillepanonsa lisäksi annos oli myös täynnä syviä ja raikkaita makuja. 

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli dramaattisen kaunis syvästä, mustasta lautasesta tarjoiltuna. Lautasella komeili muun muassa ihanan pehmoista, mutta napakkaa etikkakurkkua.

Seuraava lautanen tarjoiltiin meille menun ulkopuolelta, ehkä innostuneen nautiskelijan lisänä. Kuningasrapu liemineen oli uskomattoman syvän makuinen olematta kuitenkaan raskas. Roseviini komppasi annosta hienosti. 

Lyonin klassikoksi muodostunut annos kuului onneksi myös synttärimenuun. Ankanmaksa on piilotettu vadelmaisuuteen ja koristeltu ohuenohuilla punajuurikiekoilla jota pähkinät tukevat pysymään pystyssä. Maut ovat ihan uskomattoman upeita yhdessä! Pähkinät tuovat pehmeyteen hienoa tekstuuria.

Punajuuriallergiselle oli tehty ihan oma annoksensa lohesta ja porkkanoista, mikä on kunnioitettavaa. Pahimmillaan etukäteen ilmoitettu punajuuriallergia on toisissa paikoissa hoidettu poistamalla kyseinen elementti lautaselta, jolloin tietysti makumaailman kokonaisuus kärsii. Tosin Jukka suurena ankanmaksan ystävänä kertoi hymyssäsuin että olisi helposti pystynyt syömään ankanmaksan vaikka porkkanoiden kanssa. 

Seuraavassa annoksessa keikoileva vaalealihainen kala oli saatu rakenteeltaan upean kiinteäksi, mutta pehmoiseksi. Suolainen, annoksen hienosti kokonaisuudeksi kietova kastike sai huokailemaan onnesta. Useamman kuukauden työn tuloksena syntynyt läpinäkyvä laardilevy peitti kananmunan keltuaista, jonka rakenne oli niinikään todella upea. Veitsellä leikatessa keltuainen pysyi täysin koossa, mutta suussa melkein suli pehmeyttään. Tämä oli saatu aikaan kuulemma pakastamalla ja sulattamalla öljyssä. Hämmästelimme voiko valmistus olla todella niin yksinkertaista nauraen samalla että kotona todennäköisesti homman saisi kuitenkin sössittyä. 

 Suunraikastajaksi lusikoimme kuohuvaisella ylevöitettyä sorbettia, jossa oli makuna ainakin ruusuvettä.

Seuraavaksi lautasella komeili kateenkorvaa, joka oli kypsennetty sousvidessä. Pinta oli rapsakoitettu ihanan ohueksi ja kuitenkin napakan rapeaksi friteeraamalla. Jättipalsamin kukkien alta löytyi erilaisia kaaleja. Näiden kukkien käyttö ruokana on meille tuttua, mutta nyt saimme vinkkiä myös jättipalsamin varsien hyödyntämiseen.  

Seuraavana saimme eteemme mustaherukkajäätelöä. Hämmästelimme jäätelön värittömyyttä jolloin selvisi että maku tulee marjojen sijaan kasvin lehdistä. 

Iltamme päättyi ihanan miedosti savustettuun valkosuklaaseen ja karviaisiin. Marjoihin oli saatu sopivan makea maku hukkamatta karviaisen luonteikasta kirpsakkuutta. 

Koko ilta Lyonissa oli täynnä kekseliäitä makuyhdistelmiä ja mielenkiintoisia tekniikoita. Sisustus paikassa on melkein pysähtyneen klassista, mikä vie ajatukset heti Ranskaan. Ravintola todistaa minusta oivallisesti sen, että viimeiseen asti hiotut puitteet eivät todella ole niin oleellinen osa ravintolanautintoa vaan loppuunasti mietityt annokset niin maultaan kuin esillepanoltaan, hienot juomavalinnat ja ystävällinen, rento tarjoilu. Saimme eteemme paljon sellaista, jota emme olisi jaksaneet tai osanneet kotikeittiössä tehdä. Se on myös yksi tärkeä osa ravintolaillan onnistumista meille. 

Iltamme maksoi kokonaisuudessaan 236 euroa, josta ruokien osuus oli 100 euroa. 

Tallustellessamme kohti Huvilatelttaa ja Amorphiksen keikkaa pulisimme innostuneesti illan annista ja uusista ideoista joita se toi kotikeittiöönkin. Lyonia voimme suositella todella lämpimästi! 

***

Bloggajatutuista ainakin Gastronomi Kiiski ja Kulinaarimurulan Jaana ovat laillamme pitäneet kovastikin Lyonista. 

Idyllinen Nõmmen tori, Tallinna

Nõmmen tori Tallinnassa on nimenomaan idyllinen. Aurinkoisena päivänä tori oli hempeästi hymyilevä markkinapaikka. Se oli kaunis, siisti ja täynnä houkuttelevia tuotteita. Tori on aloittanut toimintansa 1908 kuvernöörin luvalla, joten se on jo yli sata vuotta vanha. 

Automatka Tallinnan vanhan kaupungin liepeiltä torille kesti noin kymmenisen minuuttia. Idea torilla vierailusta lähti siitä, että mukanamme oli mummu, Jukan äiti, joka pitää kovasti toreista Suomessakin. Lopulta paikka oli meillekin uutuudessaan kiva käydä. Oikein maistuvia ostoksiakin tuli tehtyä. 

Toriin kuuluu myös pikkupuoteja, joista yksi paljastui juustonakertajien taivaaksi. Huumaavan täyteläinen tuoksu vastaanotti heti ovella, kun astuimme sisään Juustukuningad-kauppaan. Suurin osa juustoista oli Hollannista, mutta esimerkiksi italialaisia poikkeuksiakin löytyi. Kunnon juustopuodin tapaan kaikkea sai maistaa ennen ostopäätöstä, joka johti siihen että ostimme kaikkea maistamaamme. 

Me ostimme puodista cheddarin, chilijuuston ja vuohenmaitojuuston lisäksi 8 vuotta vanhaa ihanuutta, jonka hieman toffeemainen, suolaisen rakea maku teki meihin vaikutuksen.

Nõmmen tori on auki koko vuoden. Ainakin näin alkusyksystä  voimme suositella toria lämpimästi.

Nõmmessa on myös hauska seikkailupuisto, jossa olemme käyneet yhdellä aiemmalla reissulla.

***
Lisäsin tämänkin postauksen blogimme MATKAT-sivulle, jossa on koottuna reissupostauksemme maittain aakkostettuna. 

Kantarelleja ja munakoisoa kiinalaisittain

Kantarelleja löytyy metsästä nyt ennätyspaljon, kiitos työkaverin vinkkaaman sienimetsän ja hyväsatoisen vuoden. Tällaisina syksyinä sitä kaipaa muhennoksen ja piirakoiden lisäksi muitakin sienireseptejä, ihan uudenlaisiakin. 

Oikein maistuva sellainen löytyi arvostelukappaleena saadusta tämän syksyn uutuuskirjasta "Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella". Sen ovat kirjoittaneet toimittajat ja sieni-innostuneet Ina Ruokolainen ja Mari Manninen. Idea on kiva: käyttää suomalaisia metsäsieniä kiinalaisessa tai sen tyylisessä ruoanlaitossa kertoen alustuksena hieman enemmänkin kiinalaisesta ruokakulttuurista. 

Kirja on helppolukuinen ja reseptit selkeästi ohjeistettu. Pidän kirjan leppoisasta tyylistä ja kodikkaista kuvista, jotka parhaimmillaan ovat tosi tunnelmallisiakin. 

Raaka-aineiltaan kirjan reseptit eivät luonnollisesti aina ole suomalaista markettikamaa. Me emme esimerkiksi ole löytäneet misotahnaa vielä  mistään. Resepteissä käytettyä ilmaisua "perussoijakastike" tai "tavallinen soijakastike" ei ole avattu mitenkään. Erotuksena pelkkään soijakastikkeeseen tämä hiukan hämää, vaikka asiaa kirjoittajalta kysyttyäni kyse on ilmeisestikin juuri marketeissammekin myytävästä soijakastikkeesta. 

Ravintolavierailuihin Kiinassa olisin kaivannut selkeitä ravintolan nimiä ja vaikkapa osoitteitakin. Ei sitä tiedä koska haluaisi mennä esimerkiksi pekingiläiseen ravintolaan jonka ruokalista on rakennettu pääosin sienten varaan. 

Vinkit kirjan lopussa kiinalaisvivahteisiin ruokien tuunauksiin on mukava juttu. Esimerkkinä mainittakoon sichuaninpippurin käyttö muiden pippurien sijaan tai vihannesten rohkea yhdistäminen sienten kanssa. 

Tässä ohjeistettu kantarellien ja munakoison yhdistäminen oli oikein hyvänmakuinen idea. Meille tämä oli kovasti erilainen ja siksi toivottu uusi sieniruoka. Kantarelleja saisi uppoamaan tähän ruokaan enemmänkin ihan sujuvasti, sikäli mikäli sieniä on metsästä kotiin kannettu liiankin kanssa. Meillä kantarelli-munakoisoruoka tarjottiin riisin ja paistettujen ahvenfileiden kanssa. Pelkkä riisikin olisi toki riittänyt. 

Jääkaapissa on maustumassa kirjan ohjeella tehtyä "suppilovahverohilloa kiinalaisilla mausteilla". Seuraavaksi voisi tehdä soijakastikkeen tyylistä maustekastiketta sienistä.

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta. 

KANTARELLEJA JA MUNAKOISOJA
4:lle-5:lle riisin kanssa

1 l kantarelleja
500 g munakoisoa
2 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
2,5 cm pala inkivääriä
1 sipuli
1 tuore punainen chili
3 rkl öljyä
1 rkl hoisin-kastiketta
1 rkl tummaa sokeria tai fariinisokeria
1 rkl viinietikkaa
1 tl jauhettua sichuaninpippuria
3 rkl soijakastiketta

Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Suolaa. Jätä puoleksi tunniksi itkemään. Pyyhi talouspaperilla pinnalle syntyneet "kyyneleet". Leikkaa edelleen suupaloiksi.

Puhdista kantarellit. Halkaise. Paista pannussa ilman rasvaa kunnea sienten oma neste on haihtunut. 

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Puolita sipuli ja siivuta puolikkaat ohuiksi. (Poista chilistä siemenet ja) siivuta chili. Paista puoli minuuttia käännellen. Lisää munakoiso. Paista pari minuuttia. Lisää nesteestä kuivatetut sienet. Lisää hoisin-kastike, sokeri, etikka, pippuri ja soijakastike. Sekoita hyvin. Pienennä lämpöä. Jätä ruoka kypsymään kymmeneksi minuutiksi tai kunnes munakoisopalat ovat kypsiä. Tarjoa heti. 

Grill House, Baltic Queen

Tallink Silja tarjosi ruokailumme

Laivalla paras tapa kuluttaa aikaa on mennä syömään. Teimme jo toistamiseen tänä kesänä reissun Tallinnaan niin, että ajoimme Helsingistä auton klo 18.30 lähtevään Baltic Queen-laivaan josta rantauduimme Eestin puolelle aikaisin lauantaisena aamuna. Lähdimme kotoa ajelemaan kohti satamaa heti minun päästyä töistä, joten emme ehtineet syödä ennen laivaan menoa. Siksi tallustimmekin heti paattiin saavuttua murkinalle. 

Tällä kertaa perheellämme oli matkaseurana mummu eli Jukan äiti. Seurueemme kaipasi mutkatonta  ja suht edullista ruokailua monipuolisilla vaihtoehdoilla ilman buffetin ryysistä. Päädyimme laivan neljän ravintolan valikoimaa tutkailtuamme Grill House raflaan. 

Me aikuiset otimme alkupalabuffet-pöydän pääruokakokoisena ja kylkeen vielä muutaman euron lisällä jälkiruokabuffetin. Tämä maksoi 24 euroa per aikuinen. Juomaksi tilasimme pullon kuivaa rieslingiä, joka komppasi hyvin monia mereneläviä. 

Suolaisten osuuden koimme juuri monipuoliseksi. Mitään selkeää linjaa ruuilla ei ollut, sillä joukosta löytyi niin nyhtölihasalaattia, friteerattuja kevätrullakääryleitä ja skagenia. Viimeksimainittu oli monen suosikki, samoin hapanimelät katkaravut. Kaikenkaikkiaan hyvät maut olivat toisistaan erottuvia ja tekstuurit kivoja. Buffetti pidettiin siistinä ja tarjoiluastiat sopivan täynnä koko ruokailumme ajan. 

 

 Jälkiruokapöydästä suosikkini oli juustotarjotin, jonka keralla sopi ottaa ihana viikunahilloa.

Makeat palat oli oivallisesti pilkottu melkein suupaloiksi tai annosteltu pieniin astioihin, jolloin pystyi maistamaan monenlaista. Aika monet makeista maistuivat teollisesti valmistetuille, mutta varsinkin mummu makean ystävänä löysi monta herkkua näistäkin. Jukka tykkäsi moussemaisista jälkiruuista. 

Lapset valitsivat lastenlistalta muumipapan lihapullat, poika tuplana. Tyttäremme oli vaikea tuumailla ottaako jälkiruuaksi suklaamoussea vai mansikoita, keksimuruja ja kermavaahtoa. Jälkimmäiseen plikka sitten päätyi ollen tyytyväinen. 

Pian ruuan jälkeen olikin aika suunnata hyttiin ja petiin. Aamulla edessä olisi kiva päivä Tallinnassa, voi näin jälkikäteen todeta.