torstai 29. joulukuuta 2016

Tiirikkala oli mukava

Tapaninpäivänä meillä tuli asiaa Turkuun ja ajattelimme käydä siellä myös syömässä ennen kotiin ajamista. Moni paikka oli kiinni juuri tuona päivänä, mutta Tiirikkala Aurajokirannassa piti ovensa ja keittiönsä onneksi auki. Olin jo etukäteen katsonut anniskelukahvilan nettisivuilta, että listalta varmaan löytyisi koko perheelle mieluista syötävää. Näin kävikin.


Poitsu otti lastenlistalta kananugetit lohkoperunoilla. Siivekkäät oli ansioituneesti itse paneroitu ja friteerattu rapsakan meheviksi. Lohkot olivat myös jokaisen annoksessa ihanan rapeat.
Jukka nautiskeli takana kuikuilevan hampurilaisen. Briossisämpylä, pihvin oikeanmoinen kypsyys ja karamellisoidut sipulit erottivat annoksen edukseen. Savuisen makuista majoneesia mies kiitteli erityisesti. Tyttäremme natusti menemään kuuden euron lohkot ritiläkorista ja oli oikein tyytyväinen.
Punajuurisyistä minä otin karitsaleivän, joka oli koottu tumman leivän päälle. Friteeratut, ylikypsät karitsan niskapalat oli laskettu punajuuripalojen päälle yhdessä marinoitujen punasipulien ja piparjuurimajoneesin kanssa. Suurinälkäisenä otin mukaan myös lisäkeperunalohkot ja söinkin itseni aivan pinkaralleen. Leipä oli todella hyvänmakuinen, mutta mukana tulleita kirsikkatomaatteja ihmettelin, sillä ne rikkoivat mielestäni kokonaisuuden. 
Tiirikkalan "vinttikerros" oli erityisen viihtyisä. Ruuat ja juomat tilattiin tiskiltä samalla maksaen, mikä tuntui kivalta nyt kun aikaa pidempään istuskeluun ja vaikkapa laskun odottamiseen ei ollut. Annokset tuotiin pöytään hymyn kera. Neljän hengen ruuat, kaksi limsapulloa, viini ja alkoholiton olut maksoivat yhteensä 70 euroa. 
Pidimme Tiirikkalasta koko perhe. Suppean mietityltä ruokalistalta löytyi monta houkuttelevaa annosta. Tilattujen osalta kaikki ruuat oli huolellisesti valmistettu. Palvelu oli ystävällistä ja mukavaa, paikan tunnelma kiireetön ja leppoisa. Tänne voisi poiketa toistekin vaikka kahvillekin, sillä vitriinin leivonnaiset näyttivät melkoisen herkullisilta. 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Confit keltuainen pakastamalla

Kauniin pyöreä ja kullankeltainen. Kermainen ja sileä, tiivis, mutta pehmeä. Sellainen on confit-tyylillä tehty kananmunankeltuainen, johon ihastuimme ensi kerran ravintola Lyonissa. Kaikkein ihastuttavinta keltuaisessa lie sen yllättävä rakenne, mutta myös maku.
Joulukiireiden keskeltä tavoitimme Lyonin keittiön ohjeistamaan keltuaisten teossa. He vakuuttivat edelleen, että keltuainen piti vain pakastaa ja sulattaa sitten öljyssä. Ihmettelimme voiko asia olla todella niin yksinkertainen tehdä ja päätimme kokeilla.

Se oli.

Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.
pakastettu keltuainen valmiina sukeltamaan öljyyn

CONFIT KELTUAINEN
yksi

kananmuna, josta käytetään keltuainen
rypsiöljyä

Riko kananmuna ja laita keltuainen ehjänä jääpalarasian koloon.
(Säästä valkuainen munakkaaseen, sorbettiin, marenkiin tms.)
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulumenu 2016

En muista onko meillä jouluruokien suunnittelu mennyt ikinä näin viimetippaan vaikka kauhean aikaisin aiempiakaan ei ole pläänäilty. Jukka palasi torstaina aamuyöstä Phuketista työmatkalta ja heräiltyämme sitten kokosimme yhteen lauantaisen menun. Totuttuun tapaan Jukka yritti lisätä sortteja ja minä himmailla niiden määrässä.

Perinteitä kunnioitettiin vain peruna- ja lanttulaatikon verran, mutta menusta tuli silti mielestämme oikein jouluisa. Kinkusta olemme luopuneet jo useampi joulu sitten, sillä se on aivan liian suuri meille neljälle. Tänä vuonna lihana oli possun kylkeä, joka valmistettiin confit-tyyliin lopputuloksena ihanan murea, rapeapintainen herkku. 
Onnistunein alkupala oli varmaankin mallasleivän päälle koottu graavisiikatartar confitkeltuaisella. Kokonaisuudesta tuli leivosmaisen kaunis ja hienon makuinen kun keltuaisen kermaiset elementit yhdistyivät kalan suolaisuuteen ja leivän makeuteen. 
 
Alkupalat tarjosimme yksi kerrallaan vatitarjoiluna, pääruoka koottiin valmiiksi lautasille. 

Blogista löytyy aiemmin vain kallioimarrekantarellien ohje, muita naputtelen ja linkkaan tähän kun suklaan syönniltä ja kirjojen lukemiselta maltan. 

alkupalat
graavisiikatartar ja confitkeltuainen mallasleivällä
kylmäsavusilakkarulla
graavisilakka ranskankermalla

pääruuat
perunalaatikko
lanttulaatikko
marinoitu punakaali

varsisellerisorbettti

jälkiruuat
Brysselin suklaakonvehdit
juustoja


Näiden linkkien takaa löytyvät edellisvuosien joulumenut:

tiistai 20. joulukuuta 2016

Mehevä possunfileerulla


Olemme suuria ilmakuivatun kinkun ystäviä. Herkuin on ehkä San Danielin kinkku, jota maistoimme ensikertaa Venetsiassa aikoinaan. Muutkin kyllä maistuvat oikein oiville, esimerkiksi Parmankinkku tai espanjalainen serrano. 

Tuottoisin yrtti kotimme ryytimaassa on salvia. Sitä riittää kuivattavaksi asti ihan kimppukaupalla. 

Näistä lähtökohdista Jukka innostui Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua-kirjan possurullasta, jossa yhdistetään ilmakuivattua kinkkua ja salviaa sitruunaisen voin kanssa. Vähän niinkuin possulla täytetty possu. 

Kirjan ohje oli suunnattu avatulle ja nuijitulle possun ulkofileelle, mutta me lähestyimme asiaa muhkea luomupossun sisäfileen kanssa. 

Rullasta tuli todella herkullinen! Se oli sopivan suolainen salvian antaessa makuun mielenkiintoisuutta ja raikkautta yhdessä sitruunan kanssa. Liha jäi rullattuna ihanan meheväksi. Lapsetkin ottivat lisää lihaa! Meillä rullat syötiin puuropolentan kanssa, joka ei edelleenkään saa minua hihkumaan, mutta jota Jukka piti mukavana vaihteluva. 
TÄYTETTY POSSUN SISÄFILEE
kuudelle

possun sisäfile (tai ulkofile)
suolaa
mustapippuria
1 luomusitruuna
100 g pehmeää voita
½ tl cayennepippuria
100 g Parmankinkkua
1 ruukku salviaa tai runsaasti kuivattuja salvianlehtiä
2 rkl rypsiöljyä

Jos käytät kuivattua salviaa, laita lehdet likoamaan veteen jotta ne pehmittyvät.
Leikkaa possunfilee auki levyksi. Ohjetta voit tarvitessa katsoa vaikka täältä. Nuiji aukileikattu levy vielä littanammaksi. Mausta filee molemmin puolin suolalla ja pippurilla. 
Raasta sitruunankuori. Sekoita se pehmeän voin sekaan. Sekoita mukaan myös cayennepippuri.
Levitä voiseos fileen pinnalle. Laita tähän päälle kinkkusiivut. Laita tähän päälle vielä reilusti salvianlehtiä. Kääri filee täytteineen napakaksi rullaksi.
Puolita rulla tarvittaessa niin että se mahtuu pannulle paistumaan. Sido liha kiinni paistinarulla.
Sipaise pinta rypsiöljyllä. Paista rullan pintoihin kaunis väri kuumalla pannulla. Nosta lihat uunivuokaan. Purista päälle sitruunan mehu. Peitä vuoka foliolla.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna vetäytyä hetki, poista paistinaru. Leikkaa rulla viipaleiksi juuri ennen tarjoilua. 
Luomuporsaan sisäfilettä on rullailtu aiemmin syksyllä, sieni-pähkinätäytteellä

lauantai 17. joulukuuta 2016

Lakritsituorejuustoiset kylmäsavulohisuupalat

yhteistyössä ARLA
Ihastuin lakritsin ja lohen makuyhdistelmään tehdessäni lakritsigraavattua lohta. Mietin miten hommasta saisi vieläkin yksinkertaisemman ja lakuisemman. Päätin yhdistää lakritsipaloja tuorejuustoon ja tarjota tämän kylmäsavulohen kanssa leivän päällä. Kokonaisuudesta tuli jopa riemastuttavan hauska makean ja suolaisen leikki. Pidimme hurjasti näistä pikkusyötävistä!
Tuorejuustona käytin Arlan maustamatonta tuorejuustoa, joka on paitsi lisäaineetonta myös laktoositonta. 150 gramman purkki tuntui aluksi kovin pieneltä, mutta olen huomannut sen olevan monesti tosi passelin kokoinen perheemme tarpeisiin. 
Lakritsinen tuorejuusto ja kylmäsavulohi löysivät itsensä saaristolaisleivän päältä, jolloin lakritsisuus korostui hienosti. Kun samainen kokonaisuus lusikoitiin vaalean näkkäripalan ylle, esille nousikin kalan savuisuus ja leivän rapsakkuus. Molemmat leivät olivat tosi hyviä, mutta aivan eri luonteisia. 
Nämä suupalat ovat loistava tarjottava brunssilla tai ennen ruokaa kuohuvan kanssa.  Me nautimme näitä lakritsituorejuustoisia kalapaloja osana syntymäpäivän kunniaksi vietettyä sänkyaamupalaa. 

Jos lakritsille hakee lisää erikoisia makupareja, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan blogimme ohjetta tomaattisiin ja lakuisiin filokuppeihin
LAKRITSITUOREJUUSTOISET KYLMÄSAVU-SUUPALAT 
noin 16 kpl

150 g Arla maustamaton tuorejuusto
4 palaa (n. 30g) Kouvolan lakritsia
ripaus suolaa
8 siivua saaristolaisleipää
kylmäsavulohta

Pilko lakritsit veitsellä pieniksi paloiksi. Sekoita hyvin tuorejuuston joukkoon. Laita pieni ripaus suolaa mukaan korostamaan makuja. Sekoita hyvin. 
Leikkaa leivästä siivu. Puolita siivu. Lusikoi jokaisen siivun päälle noin teelusikallinen lakristsista tuorejuustoa ja nosta päälle kylmäsavulohta. 
Suupalat kannattaa nauttia aika pian kokoamisesta, sillä lakritsi värjää tuorejuuston ruman keltaiseksi. 

tiistai 13. joulukuuta 2016

Synttärit leffateemalla ja hienoin karkkibuffet ikinä

Nuorempi siskoni Pilvi täytti viime viikonloppuna 30 vuotta. Valluksi pukeutunut neitokainen juhlisti uutta ikäänsä elokuva- ja kirjallisuusteemaisilla kekkereillä yhdessä noin viidenkymmenen kutsuvieraan kanssa. Ilta oli älyttömän hauska ja ihan siskoni näköinen!

Koristeluun oli juhlissa panostettu paljon. Punainen matto löytyi juhlapaikalta tottakai! "Kaiteet" oli isämme askarrellut harjanvarsista, joulupalloista ja kultamaalista. Välinauhat oli siskoni virkannut itse. Käsityöt ovat yksi hänen rakkaista harrastuksistaan. 
 
Joka puolella juhlatilaa oli hauskoja ideoita ja yksityiskohtia, mahdoinko kaikkia huomatakaan. 
Juhlat olivat tosi rennot, mutta pidin silti siitä että pöydistä löytyi suuntaa antava ohjelmalista ja aikataulu. Pöytäkoristeet oli pantu törröttämään Coca Cola-pulloihin ja seiniä koristivat leffajulisteet. 

Vieraat olivat panostaneet pukeutumiseen ja rekvisiittaan hienosti vetäen roolejaan läpi pitkin iltaa. Tämä  loi osaltaan hauskaa ja värikästä tunnelmaa. 

 
Ruuaksi esille katettiin salaattibuffet, josta jokainen sai koota oman mieltymyksensä mukaan lautasellisensa. Kulhoissa oli esimerkiksi äitimme ohjeella koottua majoneesista makaronisalaattia, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia, fetaa, lihapullia, viinirypäleitä, keitettyjä kananmunia ja isämme savustamaa hunajalohta
Ruokailun taustalla soi kokoelma elokuvamusiikkia videotykin heijastaessa siskoni kuvia valkokankaalle mustavalkoisena koko kolmenkymmenen vuoden mitalta. 
 Jälkiruuaksi nautiskeltiin yltiömakeaa, hyvää banoffeeta.
Juhlien ehdoton keskipiste - sankarin lisäksi tietysti - oli candybar eli karkkibuffet. Överimäärin karkkia ja popcornia sisältäneeseen pöytään oli katettu hauskasti karkkeja niin leikkiämpäreihin kuin kulhoihinkin. Eri tasoihin koottu pöytä oli todella houkutteleva ja kaunis. 

Elokuvateemaisissa synttärijuhlissa oli hauskaa ohjelmaa sopivasti, myös niin että toisilleen tuntemattomat vieraat tutustuivat luontevasti keskenään. Oli esimerkiksi sokean opastusta Amelie-elokuvan innoittamana, taikajuoman kippaamista Rölli-leffan esimerkin mukaan, runoilua Moulin Rougen tapaan ja Optimus Primen piirtämistä porukalla vilkaisun jälkeen. 
Pilvin ystävä oli tehnyt myös kivan tietovisan sankarista. Työkaverit esittivät Magdaleenan Pilvistetyillä sanoilla. 

Minä ja Jukka pukeuduimme rikospaikkatutkijoiksi CSI-leffan innoittamina. 
Paikanpäällä oli tietysti tapahtunut myös murha, jota tutkimme minkä juhlimiselta ehdimme. Pidimme siskolle "puheen" murhasyytösten muodossa. Kerroimme mitä todistusaineistoa murhapaikalta oli löytynyt. Kaikki liittyivät siskoni harrastuksiin tai elämään muuten. Pääsimme sisään "uhrin" tietokoneeseen, josta löytyi Pilvi-siskon kuvia pitkältä ajalta. Ne heijastimme tietysti seinälle. Uhri oli ilmeisesti stalkannut siskoani pitkään, sillä hän oli alkanut elää kuten Pilvi. CD ja DVD-hyllyltä löytyi meinaten samaa musiikkia ja leffoja kuin siskollanikin on. Tutkimukset jäivät hiukan auki, sillä lähetimme ruumiin postin kautta kollegoillemme tutkittavaksi ja kyllä te tiedätte kuinka siinä kävi - hävisi kuin tuhka tuuleen. Pyysimme muilta vierailta lisävihjeitä tai tietoa mahdollisesta alibista juhlien aikana. 
Tanssia, juomista, naurua ja jutustelua jatkui yömyöhään. Tanssia tosin loppuillasta vahvistimen ylikuumenemisen ehdoilla muutama minuutti kerrallaan. Vain yksi juhlija joutui lähtemään kesken juhlia terveyskeskukseen, mutta palasi onneksi takaisin bileisiin. Potilaan saattajana toiminut "Uuno Turhapuro"kin oli melkein joutunut hoidettavien listalle mustan silmänsä kanssa.
Juhlapaikalle sai jäädä yöksi, mikä oli meille pitkänmatkalaisille oiva juttu, pumppusängyn rikkoontumisesta huolimatta. Aamupalan siskoni kattoi melkoisen kaaoksen keskelle, mistä näki että hauskaa oli ollut.

Kiitos rakas sisko juhlista ja mitä parasta seuraavaa vuosikymmentä! 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Muutama tunti Lissabonissa

Lissabon tuo minulle mieleen San Franciscon, johtuen kaupungin korkeuseroista. Lissabon on todella tunnelmallinen ja helposti lähestyttävä kaupunki. Tällä kertaa minulla ei ollut kuin yksi ilta aikaa tässä hienossa kaupungissa. Halusin kuitenkin muutamassa tunnissa ottaa haltuun kaupungin erityisyydet. Lähde siis mukaan opastamalleni matkalle.

Lissabonissa on kattava metroverkko ja taksin käyttö on edullista. Otin lentoasemalta 1,4 euron metrolipun, jolla saa mennä niin monta pysäkinväliä kuin haluaa. Yhdellä vaihdolla saavuin Restauradores asemalle. Katutasoon päästyäni olin heti Monumento dos Restauradores aukiolla. Jostain terassilta kantautui livemusiikkia, mutta nyt ei ollut aikaa siihen.
Jatkoin matkaani aukiolta parisataa metriä kaakkoon ja saavuin Teatro Nacional D. Maria II edustalle. Turistit ottivat valokuvia ja rakastavaiset kävelivät illan viettoon. Lukuisat taksit odottivat maksavia asiakkaita. Minun päämäärä oli piskuinen Ginjinha ravintola aukion päädyssä.
Ginjinha myy portugalilaista samannimistä likööriä, tuttavallisemmin Ginjaa. Ei siis giniä, oliko yllätys?
 Mukaansa sai ostettua pulloja, tai pieniä "fluorikupillisia" maistiaisia metrolipun hinnalla.
Paikalliset ja minä heidän vanavedessään joimme pikkuruisen maistiaisen tätä herkkua. Kippis!
Joku taika tässäkin on kun kaverit ovat myyneet jo 1920 luvulta saakka likööriään janoisille. Paikalla oli jatkuvasti muutama asiakas, joten selvästi oli suosittu koju.
Ginjan jälkeen oli aika siirtyä Bairro Alton kaupunginosaan ja saada tuntumaa tähän "Euroopan San Franciscoon". Restauradoresin aukiolta Bairro Alton puolelle on vain parisataa metriä, mutta ylämäkeen! Täältä saat kirjattua kokemusluetteloosi Ascensor da Glória (englanniksi Glória Funicular), köysirata, joka käytännössä on mäkiratikka. Rata on rakennettu jo 1875 ja tietysti sitä on modernisoitu moneen kertaan. Lippu maksaa 3,5 euroa. 
Minä kylläkin kävelin mäen ylös ja kuvailin ratikkaa ulkoa. Ratikka odotteli matkustajia alatasanteella kun ohitin sen ja olin mäen päällä lopulta samaan aikaan ratikan kanssa. Tosin huomattavasti hengästyneempänä kuin ratikkamatkustajat. Hengähdin hetken ylätasanteella katsellen näkymiä, olin nyt tässä osoitteessa

Kävin tässä vaiheessa kulman takana illallisella 100 Maneiras ravintolassa, josta löytyy tarinaa jo aiemmin.
Lähdin kylläisenä ja tyytyväisenä illallisen jälkeen kävelemään Bairro Alton kujille. Ihailin värikkäitä rakennuksia.  
 Joistain väleistä näkyi hienosti vastakkaiselle kukkulalle Castelo de S. Jorge linnoituksen puolelle.
Ilta alkoi olla pitkällä, mutta aina on aikaa yhdelle GT:lle Gin66:ssa. Sitten olinkin valmis siirtymään metrolla yöpaikkaan.

***
Tämäkin juttu lisätään blogimme MATKAT-välisivulle, josta löytyy reissupostauksemme maittain aakkostettuna. 
Blog Widget by LinkWithin