Sydän pullollaan

Sisäelinruokia tuumaillessa käännymme usein "Forgotten skills of cooking"-kirjan puoleen. Upean opuksen on kokoonsaattanut hurjan monipuolinen ja taitava irlantilainen leidi nimeltä Darina Allen. Vaikka teemme kirjasta aika harvoin mitään, selailen sitä usein todella vaikuttuneena siitä, miten upeasti tämä nainen osaa käyttää eri ruhonosia, villiyrttejä ja muitakin luonnonantimia. Esimerkiksi simpukat käydään kirjassa poimimassa itse rannalta. 

Nyt etsinnässä oli mielenkiintoinem, uusi ruoka luomupossun sydämelle. Löysimme leivänpaloilla, yrtillä ja sipulilla täytetyn naudansydämen ohjeen, jota sitten sovelsimme röhkijän lihaan. Sydän avattiin, täytettiin ja rullattiin sekä paketoitiin. Paketti upotettiin lihaliemeen ja sitten muhiteltiin uunissa. 

   

Samassa liemessä, paketin ulkopuolella keiteltiin myös possun kieli. Lapsille se maistui täytettyä sydäntä paremmin. Ja kyllä, me kerromme lapsille aina mitä syömme.

Tämä kokonaisuus oli oikein hyvä ja täyttävä. Täytettyä sydäntä tehdään varmasti toistekin. 

TÄYTETTY SYDÄN

1 (luomu)possun sydän

suolaa ja mustapippuria

täyte

75 g voita

175 g sipulia pilkottuna

1 rkl ruohosipulia silputtuna

1 rkl timjaminlehtiä

1 rkl meiramia

1 rkl persiljaa silputtuna

175 g vaaleaa (kuivahtanutta) leipää murusteltuna

suolaa

mustapippuria

voipaperia

narua

600 ml lihalientä

Leikkaa sydämestä ylimääräiset jänteet. Pese sydän hyvin kylmällä vedellä. Poista sisältä suonia (tms) jotta saat helpommin tehtyä taskun. Jukka avasi koko sydämen levymäiseksi (samaan tapaan kuin täällä), jolloin ylimääräisyyksien poistaminen oli helppoa. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Tee seuraavaksi täyte. Kuumenna pannulla voi ja lisää sipulipalat. Pehmitä sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Ota pois levyltä ja lisää leipämuruset ja yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. 

Täytä sydän täytteellä. Jos olet leikannut sydämen auki, rullaa se nyt kiinni. Kääri sydän voipaperiin ja sido tarpeen mukaan narulla paketti kiinni. Aseta paketti pataan. Kaada pataan lihaliemi. Laita pataan kansi. Kypsennä uunissa 3-3 ½ tuntia tai kunnes liha on pehmeää. 

Pilko kypsä sydän siivuiksi ja asettele tarjolle. 

Jos mielit, keitä liemestä kastike. 

Possun sydän tarjottiin kermaisen maa-artisokka-lampaankääpäpaistoksen kanssa. Ruusukaalit paahdettiin nopeasti pannulla.

Muita sydänruokia blogissa:

• possun sydän palasina
• pintasavustettu karitsansydän
• grillattu broilerinsydän 
• suusta suuhun - paistos karitsan sydämistä ja kielistä
• villisian ilmakuivattu sydän 

Omaan makuun rullaamista

Ystäväperheen tullessa kylään intouduimme pitkästä aikaan tekemään vietnamilaisia rullia. Lounaspöytä saatiin kokoon aika nopeasti, kun tarjolle nostettiin pääasiassa raakoja juttuja. Riisipaperit sai jokainen lilluttaa itse vedessä ja sitten koota siihen päälle mitä mieli. 

Tarjolla oli  valkosipuliöljyssä paistettuja jättikatkiksia, suirotettua porkkanaa, pilkottua fenkolia, huuhdeltuja ituja, kylmäsavulohta, pinaattia, pehmitettyjä riisinuudeleita, minttua, chilistä korianteria, ruohosipulia...

...lampaankääpäpaloja paistettuna ja siivutettua maa-artisokkaa raakana.

Paitsi että jokaisen sopi rullata mitä huvitti, jokaisen onnistui rullata myös miten huvitti. Tämän setin dippaaminen kastikkeeseen olisi ollut ehkä hieman haastavaa, JOS lapset olisivat dipistä innostuneet. 

Rullaamistekniikkaan saa hyvää esimerkkiä Kauhaa ja rakkautta-blogista. Munakastäytteistä(kin) rullaa voi matkia Riikan blogista. 

Dippikastikemallia haettiin Ruokalasta, näin: 

DIPPIKASTIKE RULLILLE

1 dl vettä

4 rkl sokeria (josta 3 rkl palmusokeria jos omistat)

1 rkl kalakastiketta

2 rkl riisiviinietikkaa

1 limen puristettu mehu

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Keitä vesi ja sokeri yhteen. Jäähdytä. Sekoita joukkoon muut aineet. 

Suolapähkinää suklaakakkuun ja olutkinuskia päälle

Olutta ja suklaata yhdessä...Mieltä kutkuttava innostus tuli Sinebrychoffin ja Blogiringin yhteisen kampiksen myötä.

Meillä lopputulos meinasi tummasuklaista, mutakakkumaisen mehevää leivonnaista, johon lisättiin rakenteeksi ja makumielenkiintoistajaksi suolapähkinöitä. Suolaiset pähkinät nyt toimivat aina oluen kanssa, myös baakkelsin sisällä. Tämän makeuden kumppaniksi keiteltiin vielä helposti kokoonsaatettavan olutkinuski, josta tuli mukavan luonteikas.

Kakku oli parhaimmillaan seuraavana päivänä, huoneenlämpöisenä nautittuna. Mehevyyden ansiosta kakku on kuitenkin herkuttelukunnossa monta päivää leipomisesta. Kinuski kannattaa keittää kokoon nautiskelupäivänä, mutta sen pitää toki olla jäähtynyt.

Muutkin bloggaajat ovat kehitelleet reseptejä eri oluiden ja suklaiden ympärille. Kaikki ohjeistukset osallistuvat kilpailuun, joka löytyy House of Beer-sivulta. Klik vaan.

Käytimme kakkuun "Two tree porteria". Sinebrychoffin "Kahden puun portteri" on kekseliäs nimi juomalle, joka on kehitelty kahden panimon toimesta ja josta löytyy sekä vaahterasiirappia että kuusenkerkkää.

Nyt jo itse kakkuun, jonka uskoisi ilahduttavan myös isänpäivän juhlapöydässä. 

SUKLAA-SUOLAPÄHKINÄKAKKU

150 g voita

200 g tummaa suklaata

3,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1,5 dl (cashew-)suolapähkinöitä

1 dl Sinebryckoff & Brooklyn Two Tree Porter-olutta

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Lisää joukkoon sokeri ja vahnäjauhot. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon edelleen kaksi kananmunaa ja sekoita hyvin. Rouhi suolapähkinöitä veitsellä noin kolmeen osaan. Tarkoitus on etteivät pähkinät ole kokonaisia, mutta niihin jää kuitenkin purtavuutta. Sekoita suklaataikinan sekaan vielä rouhitut suolapähkinät sekä olut. Levitä taikina leivinpaperin päälle piirakkavuokaan.
Kypsennä 170 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarkoitus on jättää taikina mehevän kosteaksi, mutta kuitenkin siirreltävän koossapysyväksi.
Anna kakun jäähtyä ja makujen tasaantua. Parasta kakku on seuraavana päivänä huoneenlämpöisenä tarjoiltuna.

PORTER-KINUSKI

¾  dl kermaa

¾ dl fariinisokeria

¾ dl Sinebryckoff & Brooklyn Two Tree Porter-olutta

20 g voita

Laita kerma, fariinisokeri ja olut reilunkokoiseen kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien noin 10 minuuttia. Varsinkin alussa kinuskimassa kuohuaa voimakkaasti. Kun kinuski on valmis, siirrä se pois levyltä ja lisää voinokare tuomaan kiiltoa. Kinuski on kymmenen minuutin jälkeen melko löysää, mutta tömäköityy jäähtyessään.

ANNOKSEEN

pala suklaa-suolapähkinäkakkua

päälle porter-kinuskia noroina

mukaan vielä rouhittuja (cashew-)suolapähkinöitä

Yhteistyössä Sinebryckoff

Italian inspiroivat agriturismot

Italian reissumme jatkui mainiosta tienvieriravintolasta Outlet-myymälään, joka osoittautuikin todelliseksi helmeksi. Kun matkassa on ilman lapsia, shoppailukin on ihan toisenmoista kun ei tarvitse tsempata muksuja kestämään vielä hetki. 

Seuraava yö ja illallinen oli varattu Soliven tilalta. Paikka näytti kalliimmalta mitä olikaan. Yöpyminen kahdelta oli 70 euroa ja illallinen viineineen toisen 70 euroa. 

  

Illallisemme oli onneksi varattu etukäteen, sillä perjantai-iltana tämä meidän näkövinkkelistä "keskellä ei mitään" sijainnut ravintola oli aivan täynnä. Tarjoilijan ontuvasta englannista ymmärsimme, että voisimme ottaa omat alkupalat tai jakaa ne. Onneksi päädyimme jälkimmäiseen, sillä kaikki oli todella hyvää! Soliven risotto oli tehty tilan omaan kuohuviiniin, kuivaan franciacortaan, eikä parmesaania oltu säästelty. 

 Jukan possu pähkinöillä oli aika perus.

Tarjoilijan kertoman perusteella luulin saavani secondina veriruokaa (palttua tai muuta perinteistä italialaista, tiedäthän), mutta eteeni tuotiinkin mediumia nautaa. Erinomaista!

Jälkiruuan sijasta nappasimme mukaan tilan omaa franciacortaa ja kääriydyimme huoneemme suuren parvekkeen sohvalle viltin alle ihailemaan tähtitaivasta. 

 

Aamupala sisälsi kakkua, kahvia, jogurttia ja mehua. Toisaalta tällainen niukempi aamupala on hyväkin, jotta voi taas lounasaikaan syödä oikeasti nälkäisenä.

 Solivessa taidettiin lauantai-aamuna järjestellä juhlia.

 Franciacorta-tilalta suuntasimme seuraavaan majapaikkaamme Golaseccassa. 

Viimeiseksi yöksi majoituimme maatilamatkailupaikkaan nimeltä Tenatu Tovaglieri. Paikka valikoitui sillä, että sen ravintola kuulosti sesonkisuuksineen mukavalta ja koko paikka sijaitsi vain 15 minuutin ajomatkan päässä Milanon Malpensan kentältä. Vastaanotto oli lämmin ja auttavainen. Yöpyminen maksoi täällä kahdelta 75 euroa ja illallinen viinipullolla ja jälkiruokaviineineen 69 euroa. 

Aperitiiviksi ennen illallista päätimme käydä muutamalla viinilasillisella kylän keskustassa. Kahdesta baarivaihtoehdosta testasimme molemmat. Tarjolle tuotiin baaritiskille (ja meille uunoille turisteille pöytään) pientä naposteltavaa: sipsejä, pizzapaloja ja salamileipiä. Tämä on luemma yleinen tapa Italiassa alkuillasta. 

 Toisessa baarissa oli takka. 

   

Agriturismo Tenatu Tovaglieri pelästytti meitä tarjoamalla varauspalvelua myös kylän muihin ravintoloihin. Uumoilimme, olisiko ruoka niin keskinkertaista etteivät sitä edes itse suosittele. Onneksi luulomme paljastui vääräksi. 

Pohdimme ääneen minkä hyvänkuuloisista annoksista valitsisimme, kun tarjoilija ehdotti josko toisi monta pientä annosta. Ja sehän passasi!

Keittiön tervehdys oli oikein mainiota kasvispiirakkaa.

Kurpitsaraviolit oli pyöräytetty salviavoissa ja päälle oli murusteltu amaretto-keksiä. Mikä loistava makuyhdistelmä! Keksimurut toivat myös mukavaa rakennetta annokseen. 

Mustikka-herkkutattirisotto kuulosti korvaani hyvin -miten sen nyt kauniisti sanoisi- eksoottiselta, mutta lopputulos olikin aivan taivaallinen. Mustikka näkyi annoksessa värinä ja mietona makuna joka haarukallisen lopussa. Muuten suun täytti todella täyteläinen ja syvä sienirisoton maku, jossa riisin kypsyysaste oli aivan täydellinen. Seudulla on saatu kuulemma tänä syksynä hyvä sienisato. Tämän paikan sienet kerää emännän ystävä. 

  

 
Kala, jonka päälle oli ripoteltu hiukan parmesaania, oli juuri oikea kypsyydeltään ja suolaisuudeltaan.

Grillattu polenta uppoaa meihin puuropolentaa paljon paremmin. 

Jälkiruuat maistelimme varmuudeksi kaikki. Onneksi. 

Aamupala.

Tässä reissumme ruoka- ja nautintoanti jotakuinkin kokonaan. Toivottavasti kuvista ja kirjoituksista on voinut aistia sen, että viettämämme pidennetty viikonloppu oli aivan ihana!

Pohjois-Italian reissun muut jutut:

Modena - trattoria Aldina ja kauppahalli
Osteria Francescana
Luomuparmesaania ja mainio ravintola La Tavernetta

Luomu Parmigiano Reggianoa ja Sbrisolonaa

Modenasta Pohjois-Italian matkamme jatkui kohti Hombren luomu parmesaanitilaa. Maatilalle oli aivan lyhyt ajomatka, mutta kovin kuoppainen ja kapea. 

Perillä ujuttauduimme jonkun seurueen mukana parmesaanikiekkojen kanssa samaan tilaan, jonne ei muuten yleisöä päästetä. Ikääntyvien juustojen tuoksu oli uskomattoman intensiivinen.

Hombressa prosessoidaan päivittäin 6000 litraa maitoa kahdeksitoista juustokiekoksi. Uskomaton määrä maitoa sitä tarvitaankin Parmigiano Reggianon tekoon! Me hamstrasimme tilan 36 kuukautta ikääntynyttä juustoa 4,5 kiloa, joten sitä löytyy nyt myös pakastimesta. 

  

Seuraava etappimme oli Agriturismo Cascina Solive Brescian ja Bergamon puolessavälissä. Luottaen Jukan kännykän karttasysteemiin päädyimme aluksi aivan tuskastuttavan pienille teille ja loputtomalta tuntuvaan liikenneympyräkierteeseen. Onneksi matkallemme osui lounastushelmi, ristorante La Tavernetta Casalbellotassa, Viadanasta jonkun matkaa Casalmaggioreen päin.  Jukka hoksasi ravintolan ohiajaessa. Koska sapuska näytti kelpaavan monelle paikalliskilpiselle autoilijalle ja rekkamiehillekin, päätimme luottaa onneemme. 

Päivän menu sisälsi alkuun kasviksia buffasta, primin ja secondon. Jälkiruokaakin sai toiveesta. 

Buffa näytti aika aneemiselta, mutta ei sitä lopulta ollut. Kauhoimme lautaselle muunmuassa napakaksi kypsennettyä kurpitsaa ja sipulia, lihaliemessä muhevaksi kypsennettyä kaalia, artisokkaa ja kuohkeaa focacciaa. 

 Jukka otti seuraavaksi tortellineja, joissa oli maistuva juustoinen kastike. 

Minä haarukoin napaan oikein mainiota sienirisottoa talon viinin kanssa kuskin tyytyessä veteen. 

 

Paikan isäntä toi meille secondiksi aimo setin maistuvaa lihaa. Ja me hullut olimme tilanneet myös paistettua possua. 

Tunnelma paikassa oli välittömän hauska ja lämmin. Koko henkilökunta puhui parhaan taitonsa mukaan englantia, kuten toki mekin. Asiakkaana ollut vanha herra kävi meille tokaisemalla muutaman sanan saksaksi, kun kerran ulkomaita muutenkin puhuttiin. Keittiössä näkyi hääräävän myös makuluottamusta herättävä mummoihminen. 

Jälkiruuille ei oikeastaan enää olisi ollut tilaa, mutta en voinut vastustaa tarjoiluvaunun kutsua. Pyysin pienen palan suklaakakkua, jolloin saimme yhteislautaselle aimo annokset kaikkia jälkiruokia. Oli vadelmapiirakkaa, tiramisua, sacher-kakkua ja tuplasuklaakakkua sekä jotain viinerimäistä baakkelsia. Hyvää...!

Kaiken kruunuksi eteemme ilmestyi odottamatta pari palaa hyvin pähkinäistä, keksimäistä kakkua kookoslisällä. Opimme että se on Mantovan paikallinen ylpeys, Sbrisolona.  Laseihin kaadettiin vielä maistiaiset talon omista puista tehtyä pähkinäistä, hyvin alkoholipitoista juomaa. Kyllä meitä hellittiin. 

Päälle nautittiin vielä kahvit ja yksi sbrisolona-kakkukin napattiin mukaan. Lasku oli käsittämättömät 35 euroa, jolloin oli pakko tarkistaa että otittehan kaiken mukaan. 

Lähtiessä pohdittiin, että on hienoa kokea sekä Osteria Francescanan tyyppisiä paikkoja, että tällaisia mutkattomia ravintoloita.