Negronisorbetti

Juuri ennen joulua kävimme syömässä Gastro Cafe Kalliossa, jossa sain jälkiruuaksi Camparisorbettia. Siitä lähti idea kehitellä joulupöydän jälkiruuaksi raikas Negronisorbetti, sillä olen kyseisen juoman ystävä. Sorbetista tuli todella hyvää, ihan kuin jäistä negronia.

Omat sorbettini noudattavat aina samaa peruskaavaa: vesi-sokeriliemi, siihen joku makuliemi (aiemmin esim. gini ja lonkero) ja lopuksi valkuaisvaahto. Teen sorbettini aina ilman jäätelökonetta, niin tälläkin kertaa. Tein aika pienen erän, josta riittää shottilasilliset usealle henkilölle tai hiukan isommat annokset kahdelle. Kokonaisuutena tästä tulee pari desiä.

NEGRONISORBETTI
n. 2 dl

50 g vettä
50 g sokeria
4 cl giniä (meillä Kyrö-giniä)
4 cl Camparia
4 cl Vermuttia (meillä Antica Formula)
1 tl limemehua
1 munanvalkuainen

Liuota kattilassa sokeri veteen. Jos kuumennat seosta, anna sen jäähtyä ettei alkoholi keity pois. Lisää viileään sokeriliemeen haluamaasi giniä, Camparia ja vermuttia. Lirauta joukkoon hiukan limemehua. Vatkaa joukkoon munanvalkuainen. Jäähdytä jääkaapissa seos jääkaappikylmäksi. Vatkaa hiukan ja usein. Valkuainen jää pinnalle vaahdoksi.
Laita astia pakkaseen. Hiljalleen seos alkaa jäätyä ja on tärkeää aina rikkoa jäähileen rakenne vatkaamalla noin 30 min - tunnin välein. Toista samaa kaavaa kunnes seos on kunnolla jäätynyt, mutta kuitenkin se on edelleen irrallista hilettä. Tässä on sen verran alkoholia, että seos ei kunnolla kovetu jääkalikaksi.
Nauti hyvässä seurassa. 

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana

suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä) 

salottisipuleita

valkosipulinkynsi

voita tai öljyä paistamiseen

silopersiljaa silputtuna

tuorejuustoa 

parmesan-juustoa

suolaa

mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 

Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).

Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 

Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista. 

Joulumenu 2019

Joulumenun julkistaminen on ollut blogimme perinne niin kauan kuin meillä ruokakuulumisia on nettiin naputeltu eli vuodesta 2008. Vaikka tänä vuonna juttuja on tullut tehtyä aikaisempia vuosia huomattavasti vähemmän, ei jouluperinnettä sentään voi jättää väliin.

Meidän jouluistamme tuntuu vuosi vuodelta tulevan enemmän alkupalapainotteinen. Samalla ehkä hieman epäloogisestikin syötävät määrät vähenevät. Tämä selittyy sillä, että pyrimme tekemään tai ostamaan kaikkea niin vähän, että niitä syödään korkeintaan jouluaattona ja -päivänä. Tämä tavoite onnistui tänäkin vuonna loistavasti.

Jouluaaton vietimme perheen ja mummun kanssa, joulupäivänä saimme iloksemme vielä poikamme tyttöystävän. 

Joulumenun kirjoitti ja koristeli tänä vuonna tyttäremme. 

alkuun

juurisellerirullat sienitäytteellä

pannulla paistetut ryynimakkarapalat puolukkaomenahillolla

lämminsavulohi

kylmäsavulohi ja graavikeltuainen

kylmäsavusilakkatahna ruiskupeissa

matjessillikaviaari

himosilakka

lasimestarinhauki

ankkarillette ja marinoitu punasipuli

höyrytetty parsakaali

paistettu ruusukaali

haaparouskusalaatti

piimälimppu ja paesano

pääruuaksi

peuran kulmapaisti, lihaliemikastike ja katajanmarjahyytelö

kinkkusiivut

lanttulaatikko

perunalaatikko

maksalaatikko

kaalipyree

jälkiruuaksi

negronisorbet, lapsille glögisorbet

konvehdit

piparit

Poitsu piti eniten kinkusta ja lämminsavulohesta, tytsy tykkäsi eniten toivomistaan parsakaaleista ja lämminsavulohesta. Me vanhemmat ihastuimme tänä vuonna eniten sellerirulliin sienitäytteellä. Mummun suosikkia ei tullut kysyttyä, mutta veikkaisimpa että se oli ryynimakkara tai sillikaviaari.

Kokonaisuutena joulumenu oli meille sopiva kattaus uutta ja perinteistä, itsetehtyä ja vaivattomasti valmiina ostettua. Lastemme kaikki (vähäiset) toiveet toteutettiin, samoin aikuisten. Kaikki saivat nautiskella vatsansa täyteen!

Kalat ostimme pääosin Nummelan torin kala-autosta, laatikot, kinkkusiivut ja leivät kaupasta. Sienet poimimme pakastimestamme. Peura oli saatu vapaata riistaa välittävältä Viltgårdenilta. Lasimestarin hauen ja ankkarilleten ostimme Gastro Cafe Kalliosta ja katajanmarjahyytelön aikoinaan Tertin kartanosta. Mummu toi tullessaan itsemaustamiaan himosilakoita.

Sellerirulliin ja negronisorbettiin on tulossa ohjeet myöhemmin, sillä ihastuimme niiden makuihin kovasti. Kumpikin sopii hyvin muuallekin kuin joulupöytään, mikä jottei vaikkapa uuden vuoden vastaanottajaisiinkin.

Edellisten vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

2018 vahvasti alkupalapainotteinen kattaus

2017 ihastuttivat limemarinoidut katkaravut 

2016 alkupaloissa komeili confit-keltuainen ja pääruuaksi oli possu confit

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-artisokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Nopea arkiruoka: koftat tomaattikastikkeessa

 

Tämä on ruoka jonka avulla tulee aina testattua palovaroittimien toimivuus. Joka ainoa kerta naan-leipiä paistaessa käry alkaa luikerrella huoneistoon liesituulettimen imemisyrityksistä huolimatta. Ja joka ainoa kerta minulla soivat kellot liian myöhään. Kämppä ehtii täyttyä kimakasta piipityksestä ennen kuin muistan avata ovet läpivetoa varten ja aloittaa rivakan huitomisen palovaroittimen edessä.

Varsinainen ruokahan tässä on kyllä jauhelihaiset koftat, mutta niisen kanssa meillä aina syödään naan-leipiä. Koftaan ja kastikkeeseen Soppa 365 sivulta löytynyt Outi Väisäsen ohje oli todella nopea ja helppo tehdä. Kastike vain sekoitettiin kokoon ja loppu oli lihapullien paistoa. Lapsetkin ovat pitäneet ruuasta. Jo se että sitä on tehty useammin kuin kerran kertoo meidän taloudessa oivasti ruuan helppoudesta ja maukkaudesta.

Meillä koftat tarjottiin naan-leipien kanssa, jotka paistoin kastikkeen hautuessa. Alkuperäinen ohje suosittaa syömäkaveriksi kardemummalla maustettua riisiä ja korianteria.

KOFTAT TOMAATTIKASTIKKEESSA
neljälle

400 g naudan jauhelihaa
1 tl garam masala - mausteseosta
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

kastike
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
2 dl kookosmaitoa
½ ruukkua tuoretta korianteria
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
(päälle korianterinlehtiä koristeeksi)

Laita kastikeaineet kulhoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita jauhelihan joukkoon garam masala ja suola. Puristele sekaisin.
Laita pannulle öljyä kuumenemaan.
Muotoile jauhelihasta noin kahden lihapullan kokoisia pötkylöitä. Muoto ei ole niin tarkka.
Ruskista pötkylöitten pinta pannulla. Lisää joukkoon kastike. Hauduta ilman kantta noin kymmenen minuuttia.

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

Loistava kotimajoitus: Ha My Beach Homestay, Hoi An

Ha My Beach Homestay on loistava kotimajoitus, jossa ystävällinen palvelu kohtaa loistavasti viilennetyn huoneen, hienon lähirannan ja rauhallisen sijainnin. Siinä eväitä loistavaan loman alkuun Vietnamissa.  

Teimme viime kesänä koko perheen voimin kolmen viikon reissun tuttuun ja aina ihanaan Vietnamiin, mutta nyt pohjoisiin paikkoihin. Tosin matkamme alkoi keski-Vietnamista, Hoi Annin liepeiltä. Päätimme startata lomamme sieltä, sillä kaipasimme löffäilyä hiekkarannalla ilman mitään sen kummempaa aktiviteettia. Tätä kesti autuaasti viikon. Loppuloma olikin sitten touhukkaampaa useine siirtymineen ja jopa vaelluksineen. Siitä ehkä lisää myöhemmin. 

Koemme majapaikkavalinnan monesti hankalaksi, sillä väärä sijainti, puhtaus tai kehno palvelu voivat heikentää kokemusta olennaisesti. Hoi Annin liepeillä sijaitseva kotimajoitus, Ha My Beach Homestay, osui kohdaltamme kuitenkin ihan nappiin! Homestay eli kotimajoitus meinasi nyt sitä, että perhe asui itse samassa talossa josta oli laittanut vuokralle neljä huonetta viidennen ollessa rakenteilla entiseen puutarhaan. (Toisinaan kotimajoitukset ainakin Vietnamissa voivat olla melko hotellimaisiakin). 

Tilavassa huoneistossamme oli kaksi erillistä huonetta ja välissä ovi. Molemmissa toimi ilmastointi nopeasti ja hyvin viilentäen. Siivousta olisi tarvittaessa ollut joka päivä, mutta me koimme sen turhaksi. Rantapyyhkeet sai paikasta erikseen. Hyttysverkot kuuluivat kauppaan, mutta niitä emme lopulta käyttäneet juuri lainkaan.

Jos tyttäreltämme kysytään, hän rakastui paikkaan heti kun näki koiranpentujen tepsuttavan rapsutettavaksi. Koirien hellittely olikin viimeinen asia illalla ja ensimmäinen juttu aamulla mitä eläinrakas lapsukaisemme teki lomapäivinämme.  

Yhtenä yönä ruskea koiranpentu ulvoi surkeasti ja me luulimme sen joutuneen mopon töytäisemäksi. Aamulla kuulimme sen juuttuneen seinän ja aitamuurin väliin niin että sitä oli mahdotonta auttaa katoltakaan. Murhemielin lähdimme päiväretkelle, mutta palatessamme kuulimme pennun pelastuneen. Perhe oli porannut kolme reikää kotinsa kiviseinään ja saanut ujutettua koiran turvaan. 

Homestay oli ihan lähellä rantaa, mutta kadultakaan paikan edestä merta ei pystynyt näkemään. Sen sijaan kaksi minuuttia käveltyäsi tulit rannalle, joka heinäkuussa oli todella rauhallinen. Sitä kansoittivat päiväsaikaan me neljä ja kymmenisen reppuretkeilijää viereisestä majapaikasta. Auringonlaskun aikaan paikalliset tulivat lillumaan rannalle pelastusliiveissään. 

Ruoka majapaikassamme ja neljässä rantaravintolassa oli hyvää. Ei mitään erinomaisen mahtavaa, mutta hyvää. Tosin Ha My Beach Homestayn oma kalakastike oli kalakastikefani Jukan makuun loistavaa. Rouva tekee kalakastikkeen itse, sillä hän ei luota ostettujen puhtauteen.

 

Majapaikkamme isäntä ja emäntä olivat todella ystävällisiä. Jo ensimmäisistä viestittelyistä asti kaikki sujui hienosti! He hoitivat meille näppärästi kuljetuksia ja opastivat erilaisssa asioissa.

Matkaa Hoi Annin vanhaan kaupunkiin oli seitsemän kilometriä, joka taittui Grabin (paikallinen Über) kyydillä 5-8 euron hintaan per suunta 10-15 minuutissa. Kävimmekin Hoi Annissa usein illallisella ja drinkeillä. Aina palattuamme huokailimme että meidän perheelle oli hyvä että yövyimme rauhallisessa paikassa aivan uimakelpoisen rannan lähellä. 

Teimme varauksen Ha My Beach Homestayhin facebook-viestittelyn kautta. Viikon majoituksemme neljältä hengeltä maksoi 150 euroa. Toinen samanmoinen summa meni kun söimme aina aamupalat ja joskus lounaatkin majapaikassamme, tilasimme koko päivän autokuskin vierailuumme Golden Bridgellä ja lentokenttäkuljetukset mennen tullen. Pesetimme myös tähän hintaan pyykkiä kahdesti majapaikassamme ja tilasimme muutaman oluenkin. 

 

Kaiken kaikkiaan Ha My Beach Homestay on erittäin hyvä majoitusvaihtoehto Hoi Annin liepeillä. 

Lämmin suositus koko perheeltä!

Savusärkikeitto - yksinkertaisesti hurjan maistuvaa

Tässä särkikeitossa yhdistyy syvä, hieno maku, helppo ja nopea tekeminen sekä yksinkertaiset raaka-aineet. Myös ekologisuus ja aina suositeltava kalaruokien syöminen sisältyy tähän soppaan. 

Savusärkisopan keittely sai inspiraationsa järvenpääläisestä Härmän Ratista, sillä siellä tarjotulla luomulounaalla toinen keittovaihtoehto oli juurikin savusärkikeitto. Otimme molemmat sitä kaksi kulhollista, sillä se oli ihan huokailuttavan hyvää! Jukka päätti siltä istumalta keitellä soppaa myös kotona. Ohjetta emme Härmän Ratista kysyneet, vaan Jukka teki sopan oman mielensä ja makunsa mukaan saaden aikaan loistavan keiton!

Jos haet lisäinspiraatiota särjelle, voin ilokseni ilmoittaa että Järki Särkeä on aiemmin laitettu onnistuneesti kirkkaaseen perunasalaattiin. Särkisiin suupaloihin hyödynsimme myös purkin öljyn. Myös särkileipiä leipäjuustolla ja muhevaa särki-perunalaatikkoa on natustettu hyvällä ruokahalulla.  Liemessä Jenni on upottanut Järki Särkeä pastaan ja pizzaan. Myös Järki Särjen omilta sivuilta löytyy ideoita särjellä kokkailuun. Meillä kokeillaan seuraavaksi Satu Koiviston särkitahnaa. 

Tämä keitto passaa hyvin lounaaksi tai alkupalaksi.

SAVUSÄRKIKEITTO
noin neljälle

700 g varhaisperunaa (kiinteää)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
öljyä
1 dl valkoviiniä
n. 1 l kalalientä
2 dl kermaa
1 prk Järki Särki savustettu & luomuvalkosipuli
tuoretilliä

Silppua sipulit ja laita ne kattilaan muhimaan kattilaan voi-öljyseokseen. Älä ruskista. Pese perunat ja halkaise suupaloiksi mikäli ne ovat isoja. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kattilaan valkoviini ja kiehauta. Lisää edelleen kalaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä ne napakan kypsiksi. Lisää kerma ja kiehauta. Kaada Järki Särki-purkista öljy pois ja kaada kalat kattilaan. Kalat kuumenevat riittävästi hetkessä, ja keitto on valmis nautittavaksi. Koristele annokset tai keitto kattilassa tuoretillillä.

Kylässä Tuusulanjärven taiteilijoilla - loistava kesäpäivä!

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kodit ovat olleet meille useampana kesänä kiva käyntikohde. Kultakauden taiteilijoiden työt ovat tulleet tutuksi useimpien näyttelyiden ja kirjojen kautta. On mielenkiintoista kerta toisensa jälkeen vierailla joidenkin niiden synnyinsijoilla ja kuulla tarinoita liittyen taiteilijoiden ja heidän perheidensä elämään tuolloin, 1900-luvun alussa. Meiningin on täytynyt olla yhteisöllistä ja hauskaa, kun Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin jalanjäljissä järven ympäristöön ovat muuttaneet mm. Haloset ja Sibeliukset. Vaihtuvat näyttelyt taiteilijakodeissa auttavat osaltaan mielenkiinnon säilymisessä.

Olemme laventaneet vierailuja myös liki oleviin museoihin ja ravintoloihin Järvenpäässä. Kaikkia kohteita ei ajatuksella kerkeä päivässä kiertämään, mutta hyvällä suunnittelulla olemme saaneet mahdutettua viisi kohdetta samalle päivälle, joista kolmessa oli opastuskin. Aukiolo- ja opastusaikoihin kannattaa tutustua etukäteen, jos haluaa porrastaa vierailut tehokkaasti. Opastuksilla kaikista kodeista saa tietysti enemmän irti ja ne kuuluvat sisäänpääsymaksuun Aholaa lukuunottamatta. Autolla liikkuessa taiteilijakodit ovat ajallisesti hyvin lähellä toisiaan. Kohteita pääsee kiertämään myös hop on-hop off-bussilla vitosen päivämaksulla tai Museokortilla ilmaiseksi. Kaikkiin tässä jutussa mainittuihin kohteisiin käy Museokortti, poislukien Suviranta. Hyvä koonti kohteista ja linkit niihin löytyvät Visit Tuusulanjärvi-sivustolta. Ennen vierailua kannattaa lukea ainakin esite Suomalaisuuden lähteillä. 

Kuvat tähän juttuun olemme ottaneet kesinä 2018 ja 2019. 

HALOSENNIEMI

Lempipaikkamme Tuusulanjärven rannalla on taiteilija Pekka Halosen perheen Halosenniemi. Jyhkeä talo kallioisessa niemennokassa huokuu kodikasta tunnelmaa. Talossa on ihanan avara ateljee-oleskelutila ja mainioita pikku soppia sänkyineen. Olen varma, että täällä on vietetty monia tunnepitoisia hetkiä niin perheen kuin vieraidenkin kanssa. Pari hauskaa juttua on jäänyt mieleen Haloseenniemeen liittyen: Juhani Aho on kuulemma aikoinaan lähtenyt soutelemaan kotoaan järvelle. Jos Halosenniemen saunan valot ovat olleet päällä, hän on tiennyt jatkaa soutelua kohti saunailtaa. Toinen tarina kertoo miten Halosenniemen saunan rapuilta on lähetetty kuva muistaakseni Pariisissa matkalla olleelle yhteisön jäsenelle. Tämä on lähtenyt heti kirjeen saatuaan kotimatkalle mielessään saunailta. Huvittavaa on, että kuvanottohetken ja rapuille saapumisen välillä täytyy olla kulunut viikkoja 1900-luvun alussa.

Tänä kesänä 2019 Halosenniemessä on kiinnostavasti koottu näyttely "Naisia tupa täynnä". Se tarkastelee naisia taiteilijoina ja taiteessa. Naistaiteilijoita ei oikein viime vuosituhannen alussa vielä otettu tosissaan. Heidän käyttämiään aiheita arvosteltiin sopimattomiksi, rumiksi tai tylsiksi, mutta toisaalta naisten keskinäinen kannustus puski eteenpäin. 

AINOLA

Sibeliuksen perheen koti Ainola on pakollinen kohde musiikin ja puutarhojen ystäville. Ensimmäisestä vastaa luonnollisesti kansallissäveltäjämme Jean Sibelius, jälkimmäisestä hänen vaimonsa Aino. Ainola on rakennettu hiljaiseksi, sillä kaupungissa säveltäjämestaria häiritsivät liikenteen ja rakennusten putkistojen äänet.

Opastus sisältyy täällä pääsymaksuun, mutta se tulee varata viimeistään päivää ennen vierailua. Ainolassa on mahdollisuus myös puutarhaopastukseen. 

AHOLA

Ahola on kirjailija Juhani Ahon ja vaimonsa taidemaalari ja taidekasvattaja Venny Soldan-Brofeldtin entinen koti vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa. Aholasta jäi mieleen perheen sisäinen kolmiodraama, jonka seurauksena Juhani Aholla oli lapsi(a) sekä vaimonsa että tämän siskon kanssa. Kalastusintoisen Juhani Ahon kuivatessa kaloja pihallaan Sibelius hajuherkkänä kiersi kuulemma tontin kaukaa. 

ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI

Olemme pitäneet Aleksis Kiven kuolinmökkiä tutustumatta kuivakkana kohteena, mutta onneksi Museokortin myötä tutustuimme tähänkin paikkaan. Varsinaista opastusta mökissä ei viime vuonna ollut, mutta kysyessämme paikanpäällä olleelta lipunmyyjältä asioita huomasimme hänen olevan oikein asiantunteva sekä Aleksis Kiven että hänen veljensä mökin ja siellä eletyn elämän suhteen. Vietimme pienessä mökissä lopulta puolitoista tuntia jutustellen ja oppien. 

Tähän kohteeseen liittyen suosittelemme lukemaan historioitsija Teemu Keskisarjan Saapasnahka-tornin, joka kertoo Aleksis Kiven elämästä.

SUVIRANTA

Järnefeltien entiseen kotiin pääsee vain maksullisen opastuksen kera, sillä rakennus on edelleen myös yksityiskoti. Tämä kodin ja museon yhdistelmä tuokin mielenkiintoisen sävyn vierailuun, kun opastajan kertoessa kultakauden taiteilijasta katse etsiytyy ruokahuoneen pöydälle jossa on kaukosäädin ja uusin ristikko, parvekkeella pyykit kuivumassa. Aikoja opastuksiin kannattaa katsoa Suvirannan nettisivuilta ja ilmoittautua ajoissa ennakkoon. 

ERKKOLA

Runoilja J.H.Erkon taiteilijakoti on komea pirtti poikamiehen asunnoksi. Jos tuntuu ettei Erkko ja tuotantonsa ole tuttu, pitää kysyä tunnetko laulut "No onkos tullut kesä" tai "Olet maamme armahin Suomenmaa"? Ne ovat tekstiltään juurikin Erkon käsialaa. Omiin lempirunoihini mieheltä kuuluu "Muistellessa / Maailman pauhinassa sinutko unhoitan". 

LOTTAMUSEO

Lottamuseossa vierailimme ensimmäistä kertaa viime kesänä. Se ei kohonnut millään tavalla suosikiksi, vaikka etukäteen niin ajattelinkin. Lounastimme terassille hyvien baakkelsien verran ja kiersimme aika nopeasti näyttelyt. Opastus oli toteutettu kuivakkaasti tuoleilla istuen, heijastettuja kuvia katsellen oppaan lukiessa tekstiä. Seuraavaksi tähtäisin draama- tai puutarhaopastukseen. Mielenkiintoisimpana näyttelyistä jäi mieleen taulu, johon oli kuvattu maasta- ja maahanmuuttoa Suomeen viimeisimmän sadan vuoden aikana. 

ILMATORJUNTAMUSEO

Asiasta mitään ymmärtämättömänä kiertelimme museota melko ylimalkaisesti, mutta saimme yllättäen kuulla hauskoja ja opettavaisia tarinoita kanssavierailijoilta. Erikoisuutena museon ulkoalueella voi rapsutella lampaita, jotka laiduntavat ohjuslavettien ja tutkalaitteiden joukossa.

JÄRVENPÄÄN  TAIDEMUSEO 

Järvenpään taidemuseon vaihtuvissa näyttelyissä on tullut vierailtua useasti. Etenkin draamaopastukset ovat jääneet mieleen. Niitä kannattaakin kuikuilla taidemuseon sivuilta.

Tänä vuonna Järvenpään taidemuseossa on meteorologi Seija Paasosen kokoama näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä, joka oivaltavasti kääntää katseen tuttujenkin teosten sääilmiöihin.

Sitten syömään:

HÄRMÄN RATI

 Härmän Rati on loistava lounaspaikka, jonka buffet-pöytä on 98 prosenttisesti luomua ja lähiruokaa.

Meihin teki erityisesti vaikutuksen savusärkikeitto, vaalea leipä ja rapsakkapintaiset kikhernepihvit. Kaikki oli kyllä hyvää! Salaattipöydästä löytyi hauskoja makuja kurkku-tomaatti-settien lisäksi, esimerkiksi omena-fenkoli-perunasalaattia ja sitruunaista kaalia. Vegaanitkin on huomioitu täällä hyvin.

Härmän Ratin sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia. 

Härmän Ratin pihapiiristä löytyy luomukauppa, jossa ruokien lisäksi kaupataan mm. hienoja hopea- ja luukoruja. 

GASTRO BAR SESONKI 

Järvenpään Citymarketin yhteydessä sijaitseva Gastro Bar Sesonki oli meille viime kesänä oikein herkullinen tapa päättää Tuusulanjärven kierroksemme. Otimme tuolloin maistelumenun ja olimme oikein tyytyväisiä makuihin, esillepanoon ja palveluun. Sesongin ravintoloitsija on Bocuse d'Or-kilpailussakin ansioitunut Matti Jämsen ja keittiömestarina paikassa toimii monissa Suomen huippukeittiöissäkin kokannut Lasse Lindström.

SUSHIA CITTARISTA

Vaihtoehtona on myös hakea paljon kehutut sushit Järvenpään Citymarketista vaikkapa piknikille.

Lisää ruokapaikkoja ja kahviloita löytyy Visit Tuusulanjärvi-sivustolta.