Mopoillen pitkin Saigonia koko perheen voimin

Veisitkö lapsesi mopoajelulle vieraiden ihmisten kyytiin miljoonakaupungissa, jonka kaduilla suhaa yhteensä kuusi miljoonaa mopoa? Niin mekin! Varsinkin kun pysähdyspaikoissa oli tarjolla katuruokaa ja mielenkiintoista turinaa kuskiemme kanssa. Kyse on Back of the Bike Tourista, joita järjestetään Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä eritavalla ruokapitoisina tai "vain" nähtävyyskiertelynä. 

Moporeissulla jokaisella perheenjäsenellämme oli oma kuski, mutta pakkohan tällainen perhemopokuvakin oli ottaa. 

Edellisellä Vietnaminreissulla kävimme Back of the Bike Tourin kierroksella Jukan kanssa kahdestaan. Nyt halusimme viedä muksummekin mopoilulle, sillä se oli meistä kovasti paikallinen tapa päästä sisään katuruokailuun. Vaikea kuvitella autenttisempaa liikkumistapaa Ho Chi Minh Cityssä kuin mopolla huristelu. Kierroksen aikana voi jutella ja kysellä nuorilta vietnamilaisilta heidän maailmansa menosta ja ajatuksistaan, sekä tietysti ruokakulttuurista ja ihan vaikka siitä miten syödä rapua. Edellinen kierroksemme ajoittui päiväsaikaan, nyt mopoilimme illalla. 

Kahdeksenvuotias tyttäremme jännitti mopokyytiä etukäteen kovasti. Tsemppasimme häntä alkuun, sillä olimme varmoja että kokeilun jälkeen tyttö syttyisi hommaan. Näin kävikin. Silmät loistaen molemmat lapsemme selostivat melkein yhteen ääneen miten hienoa oli kun maisemat vilahtelivat ohi mopokyydin tahtiin. Tässä  funky video jonka porukka teki suhailustamme pitkin pimenevää Ho Chi Minh Cityä eli Saigonia. 

Ensimmäinen pysähdys vei meidät Le Van Tam puiston nurkalle, jossa söimme viimekin reissulta tutuksi tulleen papaijasalaatin kuivatulla naudanmaksalla. Toisto ei harmittanut yhtään, sillä salaatti on ihan superhyvää kastikkeineen!

Seuraavaksi pysähdyimme tämän nuoren herran kojulle päristeltyämme mm. moponmentävänkapean kujan läpi. Vartaissa oli lastemme lempilihaa, eli kalakastikkeessa marinoitua possua. Taisivat syödä useamman vartaan. 

  

Näyttäisikö Jukka hiukan tyytyväiseltä? 

Seuraavaksi mopoilimme rapukeiton äärelle. Tämäkin paikka oli tuttu viime kerrasta, mikä kieltämättä alkoi hiukan nyppimään. Olisi ollut kiva saada kokemuksia ihan uusista paikoista. Nyt kuitenkin yllätin itseni syömästä paksuja tapioka-nuudeleita, jotka viime reissulla eivät minulle maistuneet. 

Täällä youtube-kanavallamme on video siitä miten rapu perataan syömiskuntoon. 

 

Viimeisellä suolaisen ruuan kojulla homma äityi mielenkiintoiseksi kun päädyin itse lastan varteen kääntelemään bahn xeo-lettusia. Nämä riisijauhosta ja kookosmaidosta kokoonsaatetut letut ovat yksiä vietnamilaisen ruoan suosikkejani, joten otin innolla vastaan kaikki vinkit niiden tekoon. Rapsakat bahn xeot paistettiin tolkuttomassa öljymäärässä, joten voitaisiin melkein puhua friteeraamisesta. Taikina oli normaalia lettutaikinaakin ohuempi. Kotona tekemäni bahn xeot ovat olleet paksumpia ja pehmeämpiä, mikä on toinen tyyli tehdä niitä. Toiselta puolelta paistuneisiin lettuihin laitettiin vain yksi tai kaksi palaa sianlihaa, hiukan katkarapuja ja ituja. Sitten lettu taitettiin kahtia, annettiin vielä paistua hetki ja nostettiin pannulta ritilälle. Täällä video paistamisestani. 

Bahn xeot syötiin kääräisemällä ne riisipaperiin yhdessä salaatin ja erilaisten yrttien kanssa. Sitten kääröä dippailtiin ihanaan kalakastikepitoiseen soosiin. Youtube-kanavallamme on video siitäkin (joskin joku hölmö molottaa päälle koko ajan suomea lapsilleen). Aina ravintolassa bahn xeon kanssa ei tule riisipaperia, silloin ne kannattaa kääriä pala kerrallaan salaattiin yrttien kanssa. 

Samaisella kojulla maistoimme pari viikkoa kehittyneitä ankkoja munassaan. Uumoilin etukäteen tämän olevan jollain lailla oksettavaa, mutta sitä se ei ollut ollenkaan. Söimme Jukan kanssa ankkamme makuja ja tekstuureja tunnustellen. Nokka oli yllättävän pehmeä ja kokonaisuus jotakuinkin pehmeän lihan ja munan maun sekoitusta. Vietnamissa tätä ruokaa syövät monesti esimerkiksi raskaana olevat naiset, sillä sen uskotaan tuovan paljon voimaa. Pään syöminen tuo myös viisautta. 

 

Viimeinen pysähdyspaikka tarjosi jälkiruokaa hedelmien, jäätelön ja jäädytetyn jogurtin muodossa. Lapsemme olisivat halunneet jatkaa vielä mopoilua pitkin Saigonin katuja, niin kivaa heillä oli ollut. Lähtiäislahjaksi annoimme pienet salmiakkituliaiset Suomesta. 

 

Mopokierros oli taas aivan loistava juttu ja sopi hyvin myös lapsiperheelle. Toiskertalaisille samojen paikkojen osuminen kierrokselle oli hiukan latistavaa, joten tarkempi etukäteistoivominen lie uusintavisiteeraajille paikallaan. 

Suosittelemme lämpimästi Back of the Bike Toursia. Hyvin englantia puhuvat oppaat ovat ystävällisiä, ja innostuneita. Etukäteissopiminen Suomesta käsin sujui taas jouhevasti ja luotettavasti. Oppaat tykkäävät antaa muitakin vinkkejä kaupunkiin ja mukaan saa kartankin johon on merkitty huomionarvoisia kohteita nähtävyyksistä shoppailuun ja baareista ravintoloihin. Loma Ho Chi Minh Cityssä kannattaa siis aloittaa  Back of the Bike Toursin kierroksella. 

***

Yhteistyössä Back of the Bike Tours


Lisäsin tämän jutun blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyy paljon muitankin Vietnam-vinkkejä.

Katuruokamopokierros Saigonissa

Saigonin elikkäs Ho Chi Minh City:n kesäkeikkamme paras juttu oli (kattoterassien lisäksi) katuruokakierros mopojen kyydissä. Huimaavan kiihkeän liikenteen sekaan oli todella mielenkiintoista sukeltaa mopon kyydissä, kun puikoissa istui taitava ja huolellinen kuljettaja. Ja se ruoka oli us-ko-ma-ton-ta. Mutta sen nyt tiesi jo etukäteenkin!

Katuruokarundimme toteuttajana oli Back of the bike tours. Oppainamme toimivat Ky ja Anh Duy. Mukana pyöri myös Nghi kuvaamassa ja huseeraamassa. Kierroksella ei ollut tällä kertaa lisäksemme ketään, mikä taisi koitua ekstrahuomioimiseksi matkan varrella. 

Ensimmäisenä pysähdyimme mopoilla puiston laitaan. Oppaat hakivat toiselta puolen katua aivan uskomattoman hyvää salaattia. Vihreä papaija oli vedetty ohuiksi julienne-suikaleiksi. Salaatissa oli tummia, kuivattuja naudan maksapaloja ja pähkinöitä. Koko komeus sekoitettiin pohjalla olevan chili- ja soijakastikkeen kanssa. Valehtelematta yksi parhaista syömistämme salaateista. 

Jukka maistoi keralla myös paikallista jääkahvia, cà phê sữa đá, kun minä siemailin paikallista 333-olutta.

Kun saavuimme salaattipaikalle, oli maahan jo laitettu valmiiksi alustat istumista varten. Minusta tämä oli toi huomaavaista ja toi hyvää mieltä.

Seuraavana mopot kurvasivat Saigonin kiinalaiseen kaupunginosaan, toisen oppaamme kotihuudeille. Siellä saimme maistaa aivan loistavaa "Bun Thit Nuong":ia. Iloinen rouva on tehnyt tätä samaa ruokaa jo yli 40 vuotta, joten hän todella tietää miten homma hoidetaan. Tuoreiden riisinuudeleiden päälle rouva nosti grillistä possua ja friteerattuja kääryleitä paloina. Joukkoon nostettiin vielä tuoreita yrttejä, paahdettuja pähkinöitä ja kalakastiketta.

 

Oppaat hakivat meille läheisestä kojusta jälkiruuaksi mangostani hedelmiä (englanniksi mangosteen) kuultuaan ettemme ole maistaneet niitä. Kuori murrettiin ihan  sormin (varovasti, sillä tahrat eivät kuulemma lähde vaatteista) ja jokainen lohko syötiin nautinnolla. Toisinaan lohkossa oli sisällä suuri kivi. Hedelmät olivat hurjan herkullisia! Makua on vaikea kuvailla, se pitää maistaa. 

Kuultuaan että haluamme viedä kotiin tuliaisiksi kalakastiketta, oppaat mopoilivat meidät läheiselle ruokatorikadulle. Ostimmekin tämän rouvan kojun tyhjäksi hänen parhaimmista, Phu Quocin saarelta tuoduista kalakastikkeista. Kotiin matkasi laukussa kuusi pulloa tuota ihanuutta! Lienee sanomattakin selvää, että hinnat olivat hurjasti halvemmat kuin paikallisissa kaupoissa, ollen 20 000 dongia pullo eli noin 70 centtiä. 

Asfaltoimaton torikatu oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Moponmentävästä aukosta tosiaan ajettiin mopoilla ja kaikki tarvittava löytyi kojuista. Länkkäreitä ei täällä lisäksemme näkynyt. 

Munamies.

Oppaat kierrättivät meitä myös paikallisilla kaduilla. Näimme mm. "tehtaan", joka valmisti käytetyistä maalipurkeita grillejä. 

Kolmannessa ruokapaikkassa maistelimme mangoja mausteseoksen kanssa, jossa oli mm. kuivattuja katkarapuja. Bahn mi-sämpylöistä revittiin paloja ja dipattiin ne sitten soijakastikkeeseen.

Grillatuista viiriäisistä syötiin kaikki.

Myös pää. Kokonaan. Suutuntuma nokkineen oli aika rustoinen, mutta yllättävän pehmeä. Päitä tuli syötyä useampiakin. Oppaamme kertoivat vietnamilaisten uskovan, että pään syöminen tuo lisää viisautta.

Tässä on osaksi kehittynyt viiriäisenpoikanen kuoressaan. Vauvalintu oli kypsennetty niin että osa valkuaisesta oli vielä valuvaa. Muna tuli kuoria osittain ja sitten lintu kastettiin limesuolaan ja kipattiin kitusiin. Maistoimme kumpikin yhden munan, mutta enempään emme oikein taipuneet. Ruoka maistui jotakuinkin vaalean linnun ja munan sekoitukselta. 

Neljännen paikan kohdalla vatsamme alkoi olla ihan pinkarallaan, niin paljon kaikkea oli tullut syötyä. Tästä rapukeitosta, bánh canh ghẹ,  saimme syötyä vain parhaat palat. En oikein ihastunut paksuihin tapiocanuudeleihin, mutta meriravun liha oli herkkua. 

Viimeinen paikka ihastutti jälkiruuillaan. Thaimaalainen klassikkojälkiruoka sticky rice ja mango saa Vietnamissa kaverikseen jäätelöä. Frozen Yoghurt ihastutti mustan riisin kanssa. 

Kookoksinen jäädyetty banaanikin oli yllättävän hyvää. Saimme myös maistella hedelmiä, joiden joukossa oli meille uusiakin tuttavuuksia.

Varasimme foodietourimme hyvissä ajoin ennen reissua Back of the Bike Tours:lta. Sähköpostittelu kävi sutjakasti ja kaikki saatiin sovittua helposti. Saimmepa pyytäessämme vielä muitakin vinkkejä kaupunkiin. Hyvin englantia taitavat oppaat tuntuivat tekevän vähän ekstraakin eteemme. Näimme monta eri kaupunginosaa mopon selästä reippaan neljätuntisen ajelumme aikana. Harkitsimme vakavasti toisenkin kierroksen ottamista vielä lomamme aikana, sillä Back Of The Bike Tours järejstää myös räätälöityjä kierroksia. Lopulta päätimme jättää sen kuitenkin ensi kertaan. 

Suosittelemme mopoiltua foodie-kierrosta erittäin lämpimästi kaikille ruokainnostuneille. Päivä painui syvälle unohtumattomien kokemusten joukkoon!

Myös Sopan Hanna on partaJaakkonsa kanssa ollut saman firman kyyditettävänä, mutta iltakeikalla. Siitä se ajatus oikeastaan lähtikin. 

*

Yhteistyössä Back Of The Bike Tours

Foodie-kierros San Franciscossa Kiran opastamana

Nämä kuvat ovat San Franciscosta, Haightista. Vielä tarkemmin kerrottuna ravintola 4505 Burgers & BBQ:sta, joka sijaitsee kukkuloilla vallitsevan sumun pysäyttävällä tiellä, Divisaderolla. Paikalliset tietävät ja mekin sen todistimme, että kosteat sumupilvet pysähtyvät tasan tähän katuun. Kummaa. 

Päädyimme koko perheen voimin tähän rentoon ravintolaan Kiran ehdotuksesta. Tapasimme ihastuttavan neitokaisen BBQ-paikassa aloittaaksemme sieltä hänen suunnittelemansa foodie-kierroksen. Alkuhalien jälkeen juttu alkoi luistamaan soljuvasti, vaikka olemme tavanneet aiemmin vain kaksi kertaa, joista toinenkin oli Glorian palkintogaalassa ohimennen. Tuolloin, marraskuussa 2013 Kira voitti parhaan ruokablogin arvonimen, ollessaan myös Suomen hallitseva Master Chef. Taitava Kira on tehnyt vastikään myös ihastuttavan inspiroivan kirjan ja kirjoittaa toki edelleen blogiakin. Muiden ruokahommien lisäksi. Kira on asunut miehensä kanssa nyt reilun puoli vuotta San Franciscossa. Joko uskotte, että parempaa opasta perheellemme olisi vaikea ajatella, varsinkin kun lapsemme ihastuivat Kiraan silloin heti ensitapaamisella. 

 

Lounastimme tosiaan tuossa BBQ-paikassa. Kirakaan ei ollut käynyt paikassa aiemmin, mutta piti sitä kovasti mielenkiintoisena. Niin mekin. Sisällä oli vain muutama baarijakkarapaikka, joten istahdimme ulkopöydän ympärille. Tilasimme jaettavaksi sitä sun tätä. Vaikka paikka oli tosi rento, tarjoilija esitteli meille ruuat ne tuodessaan ja kertoi kastikesuositukset kullekin lihalle. Eniten ihastusta taisi aiheuttaa paikan brisket ja friteerattu, paneroitu mac ´n´ cheese. Maistamamme lisukkeet olivat myös todella hyviä, niin coleslaw kuin perunasalaattikin. 

Jälkiruokakahvit kävimme hörppimässä tien toisella puolella The Mill:ssä. Tilava, valoisa ja hienolla taiteella maustettu leipomo-kahvila oli kyllä hurmaava. Ja paikan leipähylly puoleensavetävä. 

Kahvin jälkeen tallustelimme Divisadero-katua etelään kohteenamme Cookin´. Cookin´ on käytettyjä keittiötavaroita myyvä liike. Ja kyllä siellä olikin jos jotakin! Hinnat olivat yllättävän kovia. Kira opastikin että Missionin alueelta löytyy paljon halvempia kirppiksiä josta hänkin on tehnyt kivoja löytöjä. 

Cookin´:n myyjämummon piti huhupuhieden mukaan olla kärttyisä, mutta suomalaisnäkökulmasta hän oli kyllä ihan ystävällinen. 

Seuraavaksi siirryimme Missionin alueelle. Sinne olisi päässyt kätevästi bussillakin, mutta me nyt hurautimme sinne vuokra-autollamme. Kira vei meidät vallan ihanaan jäätelöpaikkaan nimeltä Bi-Rite Creamery. Sedät tiskin takana jaksoivat kärsivällisesti maistattaa useita toivomiamme makuja, joista löytyikin ihan nappiosumia. Maistelulusikat olivat pestäviä ja jätskikupit sekä syömätikut kierrätettäviä, mistä tuli iloisia ekologisuuspisteitä. 

 

Lähellä oli myös Bi-Rite kauppa, jossa olisi voinut viettää tovin jos toisenkin ihaillen valikoimaa. Oikeanpuoleinen kuva on komias rosmariinipuska, joka kasvoi ihan vaan kadun laidalla. Tämä yrttien katukasvu on kuulemma kovasti tavanomaista San Franciscossa.

Foodie-kierroksemme viimeisenä etappina oli hypnotisoiva Dandelion Chocolate. Paikassa sopi seurata lasien takaa suklaan valmistusta ja mutustella samalla paikan herkkuja. Laitoin Instaan pienen videonpätkän Dandeliosta, jossa tyttäremme pohtii tehdäänkö valkosuklaa valkoisista pavuista. 

 

 Tässä suklaata pakataan.

 Tässä suklaata täristellään levymuotoon ja otetaan ilmeisesti ilmakuplat joukosta pois. 

Päivämme oli paljon enemmän mitä olin toivonut, kun sovimme alunperin Kiran kanssa että tapaisimme Kalifornian visiitillämme. Suurkiitokset Kiralle ihastuttavasta seurasta ja hienosti suunnitellusta sekä toteutetusta kierroksesta. Tämä oli ihan loistomahdollisuus meille tutustua perheenä upean ruokakaupungin tarjontaan edes promillen verran. 

***

Kierroksen ulkopuolelta kerrottakoon seuraavaa:

San Francisco päivämme alkoi ihmettelemällä Haightin aluetta, joka lie kuuluisin hippi-ajoistaan.

 Katukuva oli edelleen värikäs kaikenmaailmaan tyyppeineen. Osa taisi olla jopa selvinpäin. 

Lähellä ruokakierroksen alkupaikkaa oli Alamo Square-puisto, josta käsin piti tietysti mennä kuvaamaan ne kuuluisat "Painted ladies"-talot. Osa ladyista oli nyt huputettuna. Paikalla oli myös kiva leikkipuisto jossa lapset tykkäsivät hetken temmeltää. 

Ruokakierroksen lopuksi Jukan piti kiiruhtaa töihin Downtowniin. Me menimme lasten kanssa viettämään aikaa Pier 1:n kohdalla olevaan tosi kivaan leikkipuistoon.

Sieltä siirryimme Kiran suosittelemana ihmettelemään Ferry Buildingin herkkupuoteja, myös mukavan kokoista Sur le Tablea. Paikassa on kolme kertaa viikossa kuulemma ihana, mutta kaupungin kallein Farmers market.

 Ei Golden Gate, mutta komia silta kumminkin!

  

Aivan loistopäivä San Franciscossa, taas.