Tortillat helposti ihan itse kauliten

Pakko oli tarkistaa onko kauliten sana. On se. Totta on myös se, että minä en ole kauhean taitava kaulitsemaan. Silti minun onnistui kaulita tämä taikina superhelposti ainakin melkein pyöreään muotoon ja aivan passelin ohueksi. (Kaulita-sana on hassu).

Olen pidemmän aikaa kuullut kaikuja siitä, miten helppo tortillat on tehdä itse ja miten erilaisia niistä tulee kaupan vakuumitapettuihin verrattuna. Nyt en voi muuta kuin yhtyä tähän itsetehtykehujien kuoroon.

Käyttämämme ohje on Kiran "Auringon maku"-kirjasta, joskin hänen kalalle passaamansa tillitortillat muuttuivat meillä nokkospilkutetuiksi. Autenttiset tortillat tehdään vissiin maissijauhoista (jelppikää viisaammat!), mutta meille nämä vehnäjauhoiset olivat jo tarpeeksi komea askel kohti superdupermakua. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan, miten helppo taikina on kokoonsaattaa, leipoa, paistaa ja miten huipulta se maistuu. Vannon! Tortilla maistui myös pojallemme joka ei kaupan vastaavista perusta ollenkaan.

   

 NOKKOSTORTILLAT
10 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
2-3 rkl kuivattua nokkosta murennettuna
50 g huoneenlämpöistä voita

Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja murenneltu nokkonen kulhossa. Nypi voi vehnäjauhojen joukkoon. Kaada päälle vesi. Vaivaa taikinaa noin kolme minuuttia kunnes se on yhtenäistä. Lepuuta liinan alla 15 minuuttia. 

Jaa taikina kymmeneen yhtä suureen osaan. Pyöritä taikinaosat palleroiksi. Kaulitse kukin pallero letuksi. Paista näitä lettusia kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli. Tortillojen on tarkoitus saada hiukan vaaleanruskeita väripilkkuja pintaan. 

Täytä ja nauti. 

Me täytimme tortillat nyt pannupaistetulla luomupossun jauhelihalla, itsetehdyllä quacamolella, pannulla pehmitetyillä sipuleilla, cheddar-ranskankermakastikkeella ja korianterilla.

Sunnuntai brunssi

Tänään brunsseiltiin pitkästä aikaa kolmen perheen voimin. Yhdessäkoottu kattaus sisälsi meille paljon uusia juttuja, kuten vaikkapa tattarituorepuuroa ja pinaatistakin tehtyä smoothieta. "Tasapainottamassa" oli toki croissantteja, suklaamuffinsseja, pekonia ja leikkeleitä. Erilaisia tahnoja ja hilloja löytyi montaa sorttia, Nutellaa unohtamatta. 

 Graavilihapalat majolla maistuivat hyvin kuohuviinin kanssa. 

Brunssiemännän kokoonsaattama lehtikaalisalaatti oli tosi maistuvaa. Vihreän joukossa oli oivallisesti paahdettua porkkanaa ja paahdettuja pähkinöitä. Salaatin ylevöitti raastettu parmesaani. Vihersmoothie oli yllättävän ei-pahaa. 

 

Me teimme brunssille mm. avokadomunia. Luomuavokadot olivat tosi pieniä, joten rikoin kananmunien rakenteen ja jaoin yhden munan useampaan avokadonpuolikkaaseen. Minulla on aiemmin ollut murheita luomuavokadon kypsyyksien kanssa, niiden ollessa yleensä ostopäivänä ihan ruskeaksi pilaantuneita. Nämä eilen ostetut olivat onneksi aivan priimoja!

 Avokadomunapaahtikset aateloituivat entisestään brunssi-isännän paistamilla pekoneilla. 

Brunssiemännän piti paistaa jälkkäriksi myös Amerikkalaisia pannukakkuja, mutta kenellekään ei mahtunut enää murustakaan. Sääli!

Ihan perus suolainen piirakka, mutta ah niin hyvä

Meillä leivotaan varmaan keskivertoperhettä harvemmin, mutta toisinaan vaan on upotettava sormet taikinaan ja napsattava uuni päälle baakkelseja vastaanottamaan. Tässä yhtenä iltana fiilis vei suolaisen piirakkahimon myötä lopputulokseen, johon pilkottiin jääkaapista löytyviä aineksia: palvikinkkua, kesäkurpitsaa ja sipulia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan tosi hyvää! Lapset tosin totesivat maistettuaan: "Ai me luultiin et täs on pelkästään kinkkua. Mä en oikein välitä."

PALVIKINKKUPIIRAKKA
piirakkavuoallinen

pohja
75 g kylmää voita kuutioina
75 g ruisjauhoja
75 g vehnäjauhoja
noin 3 rkl vettä

täyte
öljyä paistamiseen
150 g hyvää palvikinkkua pilkottuna
3 sipulia puolirankaiksi pilkottuna
½ pieni kesäkurpitsa
2 kananmunaa
2 dl kermaa
½ dl parmesaania raastettuna
mustapippuria

Tee ensin pohja: Sekoita nipistellen voi ja jauhot yhteen. Lisää vettä kunnes taikina on yhtenäistä. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja hiukan reunoillekin. Laita päälle leivinpaperi ja kuivia papuja, jotta pohja ei nouse kovasti. Esikypsennä 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. 

Tee esikypsennyksen aikana täyte. 

Lorauta öljyä hieman pannulle. Kun pannu on lämmennyt, lisää sipulirenkaat ja kuullota kunnes pehmenevät kunnolla, mutta eivät tummu. Lisää myös kesäkurpitsapalat ja jatka paistamista kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. 

Sekoita erillisessä astiassa munat, kerma ja parmesaaniraaste keskenään. Mausta mustapippurilla. 

Ota esikypsennyksen jälkeen pohja pois uunista. Laita päälle pilkotut kinkut ja tähän päälle sipulit ja kesäkurpitsat pannulta. Kaada lopuksi päälle vielä muna-kermaseos. Kypsennä noin 20 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja täyte kauniisti ruskettunut. 

Auringon makuinen inkiväärimaito-oivallus

Kyllä, arvasittekin varmaan että kyse on säteilevän Kira Åkerström-Kekkosen uutukaiskirjasta "Auringon maku".

Master Cheffinä parhaiten tunnetuksi tullut, vuonna 2013 parhaan ruokabloggaajan arvonimenkin kopanneen neidon kirja on täynnä kesäaurinkoa, kiinnostavia reseptejä ja upeita kuvia. Kuvat kirjaan on ottanut Tomi Parkkonen, jolla näköjään on taito kuvata selkeiden ruokaotosten lisäksi loistavasti tunnelmia ja pysähtyneitä hetkiä.

kokonaisena paistettu ahven ja sitruuna-korianterivoikastike Tomi Parkkosen kuvaamana

Kaikkein vahvimmin kirjasta esiin nousee ruokaohjeiden kekseliäisyys. Raaka-aineet ovat monesti ihan tuttuja ja/tai kotimaisia, mutta valmistustapa tai makuyhdistelmät tekevät annoksista erittäin kiinnostavia. Tällaisia ovat esimerkiksi savustettu vuohenmaito-ricotta, fenkoli-omenachutney, mustaherukanlehdillä maustettu avokadokreemi ja punajuuri-mansikka-granita jogurttikreemillä.

Opin kirjasta jo ensiselailulla monta uutta asiaa. En esimerkiksi aiemmin tiennyt miten emmer tai speltti puffautetaan. Kirja tarjoaa myös uusia ideoita esillepanoon ja tarjoiluun, mikä on itselleni kovasti mieluista.

Suolaisista ruuista kokeiluun mennee ensimmäisenä perunakeitto yrtti-savuöljyllä,  mustaherukanlehdiltä tarjoiltu porsaankylki tai sokerisuolattu ahven pikkelöidyllä raparperilla ja tillikreemillä. (Nälkähän tässä kirjoittaessa tulee!)

"Auringon maku" sisältää myös monta mielenkiintoista, kesäistä jälkiruokareseptiä. Ne ovatkin erittäin tervetulleita, sillä vaikkapa grillatun ruuan  jälkeen pohtii aina passelia lopetusta aterioinnille. 

Suolaa ja hunajaa Jonnakin on ihastunut kirjaan. Olen Jonnan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämän kirjan voisi kokata helposti kannesta kanteen. 

Me aloitimme kokkailukokeilut "Auringon maun" osalta vispipuurosta, jossa mansikka ja raparperi yhdistetään ilmavaksi kokonaisuudeksi. Sekaan lorautetaan ihanan maistuvaa, kekseliästä inkiväärikermaa. Makea puuro ja terävääkin mausteisuutta sisältänyt maito olivat ihan huippu yhdistelmä. Tämä kokonaisuus kelpaisi hyvin jälkiruuaksikin. Laitoimme sokeria puuroon hiukan Kiraa enemmän ja kerma-maito taittui täysmaidoksi. Mannaryynit olivat meillä sitä perushuttua, eivät spelttisiä kuten kirjassa. Näin kevät-talvesta ihanat, tuoreet puutarhan antimet korvattiin pakastimesta kaivetuilla mansikoilla ja raparperilla. Hyvää pakastimentyhjennysruokaakin siis!

MANSIKKA-RAPARPERI-VISPIPUURO JA INKIVÄÄRIKERMA

noin kuudelle välipalaksi tai jälkiruuaksi

Marjasose puuroon
150 g kuorittua ja paloiteltua raparperia
200 g mansikoita paloina
1-1 ½ dl ruokosokeria

Mannapuuro
5 dl vettä
1,5 dl (speltti)mannaryynejä
ripaus suolaa

Inkiväärikerma
2 dl kermaa + 1 dl täysmaitoa TAI 3 dl täysmaitoa
30 g tuoretta kuorittua ja ronskisti paloiteltua inkivääriä

Laita marjasoseen kaikki ainekset kattilaan. Keitä hiljaisella lämmöllä soseeksi.
Keitä puuro soseen valmistuessa.
Kiehauta vesi. Vatkaa joukkoon mannat ja suola. Anna keittyä hiljaisella lämmöllä pari minuuttia usein sekoittaen. Ota pois liedeltä. Sekoita joukkoon marjasose. Anna jäähtyä. Vatkaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella. (Siirrä jääkaappiin kylmettymään). Tarjoile kylmän inkiväärikerman kanssa.

Inkiväärikermaa varten: Laita kaikki aineet kattilaan ja lämmitä kuumaksi. Älä anna kiehua. Jäähdytä. Siirrä jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi, mieluiten yön yli. Siivilöi inkivääri pois ennen tarjoilua. 

*

Saimme kirjan arvostelukappaleena.

Ehkä paras närppimisruoka - janssoninkiusaus

Närpittyäni kylmää janssoninkiusausta jääkaapista en osaakaan enää sanoa närppimisruokien parasta. Ennen se on ollut selkeästi makaronilaatikko, mutta nyt en tosiaan tiedä. 

Närppimistoimivuudesta huolimatta parasta kotoisa janssoni on kuitenkin hyvin vetäytyneenä, vielä lämpimänä. Ruuan helppouteen nähden on käsittämätöntä, miten harvoin sitä tulee kotona tehtyä. 

 

Janssoniin ei voi sitten lorauttaa mitään kevytkermalitkuja, sen kai kaikki ymmärtävätkin. Maun juju piilee runsaassa sipulissa, anjovispurkin liemessä ja ihan oikeassa kuohukermassa. Ja kerma meille luomuna, kiitos!

KOTOISA JANSSONINKIUSAUS
noin neljälle

600 g perunoita
2 sipulia
1 rasia anjovisfileitä
anjovisfilerasian liemi
3-3,5 dl Arlan luomu kuohukermaa
voita vuuan voiteluun ja nökäreiksi laatikon päälle

Kuori ja pilko perunat. Kuori ja pilko myös sipulit.

Voitele uunivuoka voilla. 

Laita puolet perunoista ja kaikki sipulit voideltuun uunivuokaan. Laita päälle anjovisfileet. 

Laita tähän ylle vielä loput perunapalat.

Lorauta anjovisrasian liemet avattuun kermapurkkiin ja sekoita. Kaada vuokaan. 

Vuole perunoiden päälle vielä muutama voinökäre. 

Laita 200 asteiseen uuniin noin 50 minuutiksi. Tarkista kerman riittävyys matkan varrella ja lorauta tarvittaessa lisää.
Parhaan kiusauksen saat, kun sammutat uunin ja jätät laatikon vetäytymään jälkilämpöön.

Lautaselle vielä seuraksi punajuurta niin ollaan lähellä täydellistä arkiruokaa. Punajuuriallerginen pistää puolukka-omenahilloa.

Tämä postaus jatkaa Arlan kanssa tehtävää yhteistyötä. Postaamme kerran kuussa Arla-aiheisen jutun.

Katukalaa ja kaljaa

Saisiko olla pankopaneroituja silakkapihvejä tillimajon ja punasipulin kera rieskan sisällä? 

Minulle ainakin menisi, taas, sillä näistä tuli parempia kuin osattiin odottakaan. 

Silakkapitoiseen settiin päädyimme, kun Hartwallin oluelle piti kehitellä passeli katuruoka. Me halusimme parittaa Lapin Kulta Premium Lageria, koska tuumasimme sen toimivan parhaiten pullon suusta juotunakin. Tiedättehän, ruoka toiseen käteen ja pullo toiseen, sillä tavalla rennon letkeästi. Pidimme molemmat myös kovasti Premium Lagerin mausta. Se pärjää itsekseenkin vaikka tervetuliaisjuomana tai saunaoluena, mutta toimii ruuan kanssakin mainiosti. Lapin Kullan sivulta löytyy lisää tarinaa ja reseptejä olueisiin liittyen. 

PANKOPANEROIDUT SILAKKAPIHVIT

silakkafileitä
ruisjauhoja
suolaa
kananmuna
pankoa (aasialainen korppujauho, ilmavampi lopputulos)
öljyä tai voita paistamiseen

Laita yhdelle lautaselle jauhoja. Mausta suolalla.
Laita toiselle lautaselle kananmuna rakenne rikottuna.
Laita kolmannelle lautaselle pankoja. 
Huuhdo tarvittaessa silakkafileet ja kuivaa ne. Paneroi kalat jauhottamalla ne ensimmäisellä lautasella, siirrä sitten kananmunalautaselle. Kiinnitä huomiota että joka lautasella raaka-aine tarttuu joka puolelle kalan pintaa. Paneroi vielä lopuksi pankolautasella.
Paista keskikuumalla pannulla voissa tai öljyssä. 

TILLIMAJONEESI

valmista majoneesia tulee n. 1 dl, kahteen rieskaan

1 munankeltuainen

2 tl Dijon-sinappia 
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
1-1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
hippu valkopippuria
suolaa
puntti tuoretta tilliä

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Sekoita mausteet hyvin joukkoon.

MARINOIDUT PUNASIPULIT

2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1,5 rkl oliiviöljyä
½ dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

KOKOA RIESKA

Lämmitä ruisrieska kuivalla paistinpannulla. Ota pois pannulta. Nakkaa päälle reilusti majoneesia ja levitä hiukan. Nostele päälle haarukalla marinoitua punasipulia. Haarukka siksi että suurin osa ylimääräisestä nesteestä ei tule haittaamaan syömismukavuutta. Aseta päälle paneroituja, paistettuja silakkapihvejä ja kääräise kokoon. Rieska saattaa hiukan halkeilla, mutta se ei haittaa mitään kun pistät ympärille tiukasti käärettä. 

Ostimme kaupasta myös tällaisia pikkuisempia ohrarieskoja, joiden väliin kalat tykötarpeineen sopi sujauttaa kuin taskuun. Tämä malli toimi lasten kädessä itse asiassa paremminkin. 

Ennen varsinaista ruokaparistusmietintää vietimme aivan hulvattoman illan Korjaamolla Blogiringin bloggaajien, ihanan Teemu Laurellin ja hartwallilaisten kera. Opimme paljon oluesta (ruoka)juomana ja nauroimme itsemme ihan tärviölle kokatessamme. Tulostakin silti tuli ja niitä maistoimme illan päätteeksi. Tässä kuvapaloja tuosta mainiosta illasta: 

yhteistyössä Lapin Kulta 

Ravintola C oli ihastuttava

Mennäänpäs taas hetkeksi Tampereelle ja hääpäivänautiskeluviikonloppuumme. Varsinaisen hääpäivän illalliselle valitsin ravintola C:n, jonne menoa olen hinkunut jo hyvin hyvin kauan. Minua ilahdutti etukäteen tutustumisessa se, että ravintolaan tuotteitaan toimittavat pientuottajat oli listattu nettisivuille. C:n logohan on myös nerokkaan hieno. 

Saapastellessamme sisään puoli kahdeksalta ravintola oli melkeinpä täynnä. Meidät ohjattiin alkugrissiinien ajaksi ovenvieruspöytään, mutta jo pian saimme mukavamman kulmapöydän kahdelle. Eikö muuten olekin valloittava tapa tarjota grissinit kun kietaisee ne pitsiseen liinaan?

Tarjoilu pelasi C:ssä todella jouhevasti ja lupsakkaasti. Pääosin meille tarjoili Matti Kuukkanen. Puolikasta viinipakettia tarjottiin vaihtoehtona muiden suositusten mukana, mikä tuntui tosi kivalta.  Siihen tartuimmekin tuumaten alkuyöstä sen olleen oikein hyvä ratkaisu. 

Menuvaihtoehdoista otimme juhlan kunniaksi laajimman eli seurustelumenun, joka tarjottiin meille Jukan punajuuriallergian vuoksi kuulemma hieman muokattuna. Toivoimme saavamme useat ruokalajit sähköpostilla jälkikäteen, jotta voisimme illan aikana vain nautiskella. Tämä luvattiin "ilman muuta", mutta parin jälkitiedustelunkaan jälkeen emme tuota sähköpostia ole saaneet. Siksi hyvin vajavainen kerronta. (Lisäys 22.3.2014: Nyt saimme C:stä menun, joka on kuulemma lähetetty aiemminkin. Meitä se ei kuitenkaan tavoittanut. Lisäsin tiedot kuvien alle, jotta postaus olisi mahdollisimman informatiivinen).

Koko menu oli hieno kokonaisuus niin makujen, esillepanon kuin suutuntumienkin osalta. Annoksista löytyi paljon kekseliäisyyttäkin: härkäpavuista oli C:n keittiössä tehty mm. tofua, raakoja omenoita oli marinoitu herkullisiksi juustojen kaveriksi ja jälkiruuassa esiintyi mesiangervoa. Viiniparitukset osuivat paremmin Jukan makuhermoon, mutta me molemmat pidimme erityisesti pääruokakalalle sovitetusta viinistä, jälkiruoka brachettosta annoksineen sekä juustoille tarkoitetusta juomasta.

Keittiön tervehdyksiä tuli peräti kolme ennen ensimmäistä alkupalaa.

Haukikeittoa mallaksen ja porkkanan kera

Karl Schäfer Muskateller 2012

Purjorisottoa viiriäisen munien kera

Giovanni Almondo Roero Arneis 2013

Härkäpapua sienimaidon kera

Loimer Rose vom Pinot Noir & Zweigelt 2012

Heikkilän tilan voissa haudutettua Pyhäjärven kalaa

Merlin Macon La Roche Vineuse 2012

Vanhantuvan ankkaa palsternakan ja hasselpähkinän kera

Alvaro Palacios Camins del Priorat 2012

Tavia timjamignocchin ja mustaherukkakastikkeen kera

Argiano Brunello di Montalcino 2008

Kotimaisia juustoja (Metsuri, Grande Reserve, Vilho, Selin)

Vallein Tercinier Pineau de Charentes Blanc

Aroniaa ja rahkaa

Piero Gatti Brachetto 2012

Kurpitsaa ja lakritsia

Samuel Tinon Tokaji Szamorodni 2004

Variksenmarjaa ja mesiangervoa

Antech Doux et fruite Methode Ancestrale

Viimeinen jälkiruoka sai minut melkein nauramaan, ilosta. Siinä oli käytetty mausteena meille tuttua mesiangervoa, josta pidämme kovasti. Kokonaisuus oli muiltakin osin upea!

Vinkiksi voisin vielä sanoa, että jos lähdet näin pitkään ruokailoitteluun kuin me, "hoikentavat" sukkahousut eivät ole hyvä idea...

Loppulasku alkusampanjoilla, seurustelumenuilla ja kahdella puolikkaalla viinipaketilla oli 327 euroa.

C oli kokonaiskokemuksena tarjoiluineen ja makuineen yksi ihan parhaita ravintolavierailuitamme. Suosittelemme lämpimästi!