Siniset bebet

Neljävuotias poikamme pyysi kaupassa ostamaan bebe-leivoksia. Vilkaisin hintaa ja totesin että leipoisimme niitä itse. Koska en halunnut toistaa itseäni mansikkabebeillä, etsin toisenlaisen täytevaihtoehdon. Se löytyikin Mihakon blogista Sitä sun tätä. Muokkasin hiukan täytettä jättäen esimerkiksi suklaan pois.

Tämä oli oikein helppo, huippumaistuva leivonnainen! Ja kaunis, jos minulta kysytään (vaikka päällinen pääsikin valumaan hiukan yli). Nautiskelimme bebe-leivoksia rokotuksen jälkeisenä lohdutuksena.

Pohja

murotaikinaa kaupan pakastealtaasta

Painele sulanut taikina voideltuihin, korppujauhotettuihin pikkuvuokiin. Laita päälle toinen vuoka, jotta kuppi pysyy kuppina eikä paisu. Paista uunissa noin 15-20 minuuttia.

Katso täältä miten viimeksi tein aika vähäisellä muottimäärällä leivospohjat.

Marianne-täyte

50 g kermaa/vispiä tms.

50 g tuorejuustoa

sokeria

mariannerouhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuustoa ja sokeria sekä Marianne-rouheita. Maistele välillä jotta saat täytteestä mukavan makeaa. Itse en katsonut kerman ja juuston määrää vaan menin tuntuman mukaan. Grammamäärät on kopsattu Mihakolta.

Päälle

tomusokeria

sinistä elintarvikeväriä

sitruunamehua

koristeeksi sokerihelmiä

Sekoita tomusokerin joukkoon ensin tipoittain elintarvikeväriä, mikäli väriä haluat. Lisää sitten sitruunamehua, kunnes saat seoksesta taipuisan paksua. Liian ohut seos humpsahtaa täytteen läpi. Nähty on. Ripsuttele päälle vielä haluamiasi koristeita ja tarjoile.

Jos haluat tarjoilla bebet myöhemmin, pistä ne pakkaseen täytteineen ja koristele vasta sulaneena, ennen tarjollelaittoa.

Muistakaapa käydä äänestämässä parasta lammasta täällä Melukylässä. Aikaa äänestykseen on enää tämä ja huominen päivä. Melukylässä on koonti hurrrrjan hyvänoloisia, erilaisia, lammaspitoisia ruokia. Tutustu ja nauti!

Piffit purkkihernekeitosta

Minä tykkään kovasti hernekeitosta! Vielä kun siihen spruittaa sinappia sekaan ja ripsuttelee joukkoon silputtua raakaa sipulia niin kyllä maistuu! Siksi kiinnostuin heti näistä Kurpitsamoskan Marin kokkaamista hernaripihveistä. Taisi muuten olla ihan ensimmäisiä reseptejä, joiden kautta päädyin Marin sivuille. Ja hyvä niin, sillä blogihan on oikein mainio. Tämänkin sapuskan otsikko on Marin keittiössä "Rest in peas" :). Ja täytyy sanoa tähän väliin että vaikka seitankin sivuilla seikkailee, ei blogi ole mitenkään uskontopainotteinen.

Mari vinkkaa käyttämään vegetaariseen versioon Pirkan purkitettua, lihatonta luomuhernerokkaa. Jos lihaa saa olla mukana, myös käyttämämme Rainbow on pihvimateriaaliksi tarpeeksi tömäkkää. Epäilin keiton kokonaisena ulos saamista, mutta se oli helppoa kuin mikä! Seuratkaa vain perässätulevaa ohjeistusta.

Pihvit olivat oikeasti hyviä! Rapsakka leivitetty pinta yhdistettyjä sisälmyksen pehmeyteen helli minun suutani. Sinappi maistui sopivasti. Rokkapihvit ovat myös loistavaa budjetissa pysymisen kannalta.

Tämä kekseliäs ohje on alunperin Jere Niemisen Herne Rokkaa -kirjasta.

Hernekotletit

(5 kotlettia)

1 tlk hernekeittoa
sinappia

korppujauhoja leivitykseen

rypsiöljyä tai margariinia paistamiseen

Tee esim. puukolla tai ruuvimeisselillä reikä hernekeittopurkin pohjaan. Avaa tölkki ja puhalla pohjaan tehdystä reiästä hernekeitto yhtenä kappaleena ulos purkista. Leikkaa hernariköntsä 5:ksi yhtä suureksi viipaleeksi. Voitele viipaleet makusi mukaisella sinapilla ja ripsuttele sinapin päälle korppujauhoja, kummallekin puolelle tietysti. Paista kotletit pannulla reilussa rasvassa.

Kokeilin leivitykseen myös polentasuurimoita ja seesaminsiemeniä ilman sinappia. Olivat ihan mukiinmeneviä ja luulenpa että sinappilisällä olisivat kelvanneet ihan korppujauhotuksen veroisiksi.

Ai niin! Puhun tässä tykkäämisestä yksikkömuodossa, sillä Pastapää syö kuulemma jatkossakin keittonsa mieluummin lusikalla ja sillä sipulisilppulisällä. Pihvit olivat kuulemma silti ihan ok. Lapset eivät suostuneet edes maistamaan, mutta he eivät välitä kyllä hernekeitostakaan.

Minä suosittelen lämpimästi testaamaan jos et sitä vielä ole tehnyt!

Kinuskinen karpalojuustokakku

Miettiessäni sopivaa jälkiruokaa Katajaiseen menuumme selailin edellisien vuosien joululehtiä. Vuoden 2004 Kotilieden marraskuun numerosta esiin pompsahti jo aikaisemmin puolukoilla toteuttamamme Enkelten kakku. Ohje on joululeivonnaiskilpailun parhaimmistoa ja sen on lehdelle lähettänyt Kati Maidell. Kiitosta vain Kati mainiosta ohjeesta!

Olen muuttanut ohjetta hiukan, mutta ihan vain pikkuisen. Katin kakku oli keikautettu hauskasti nurinperin, eli keksipohja, jota oli jatkettu myös reunoille, oli kakussa ikäänkuin kuorrutuksena. Epäilin omia leipurinkykyjäni tällaisen keikauksen suhteen ja tein kakun aivan tavallisesti. Alkuperäisessä ohjeessa on myös koristeltu päällinen kinuskikastikenoroilla, mutta muistan viimeksi näin tehtyäni miettineeni sen olevan jo liian makea.

Koristeeksi meidän kakkumme sai oikeita katajanhavuja, sekä tomusokerissa pyöriteltyjä karpaloita. Luin jostain, että karpaloihin pitää laittaa ensin raakaa valkuaista ja sitten vasta kieritellä ne tomusokerissa. Olisi ehkä pitänyt uskoa, sillä jääkaapin jäljiltä "kuura" marjoilla oli vaihtunut vesipisaroiksi.

Huippuherkullinen kakku, jonka kirpeys jakaa maistajat. Omasta mielestäni karpalot olivat hyvinkin tervetullut raikaste, Pastapään mielestä turhan kirpeitä. Lapset sihtasivat syödessään marjat taitavasti...

Kinuskinen karpalojuustokakku

pohja:

200 g piparkakkuja (tai kaurakeksejä) murskattuna

100 g voisulaa

Yhdistä pohjan aineet ja painele leivinpaperoituun irtopohjavuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Täyte:

5 liivatelehteä

1 rkl sitruuna- tai limemehua

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 ½ dl (valmista) kinuskikastiketta

1 rkl vaniljasokeria

2½ dl kermaa

3 dl punaisia marjoja (karpalo, puolukka, vadelma, herukka)

Koristeluun:

samoja marjoja kuin kakussa

valkuaista

tomusokeria

katajanhavuja

Liota liivatelehtiä 10 minuuttia runsaassa, kylmässä vedessä jotta pehmenevät.

Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä kulhossa. Sekoita joukkoon kinuskikastike ja mausta vaniljasokerilla.

Vaahdota kerma. Lisää kermavaahto tuorejuuston joukkoon.

Purista pehmenneet liivatelehdet vedestä ja liuota ne kuumaan sitruunamehutilkaan. Lisää liivateseos norona, koko ajan sekoittaen tuorejuustoseoksen joukkoon. Lisää lopuksi vielä marjat.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.

Laita kakku tarjoiluvadille ja koristele.

Nautiskele kahvin kanssa. Konjakkilasillinen on myös suositeltavaa :)

Katajanmarjakastike

Katajainen menu sai lisäpuhtia katajanmarjakastikkeesta. Tämän simppelin ohjeen bongasimme paakari.net sivustolla, mutta muutimme sitä hiukan. Ainekset:

2 punasipulia
1 rkl punaviinietikkaa
1 dl punaviiniä
1 rkl karpalohyytelöä
1 rkl katajanmarjoja
noin 4 dl ruskeaa peruskastiketta

Kiehauta sipulisilppu viinietikassa. Lisää viini ja karpalohyytelö, hauduta hetki. Lisää noin 4-5 dl vettä ja puolitoista pussia peruskastike jauhetta, sekä murskatut katajanmarjat. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Siivilöi ennen tarjoilua.

Hyppysellinen ei malta olla kertomatta löytämiään, mielestään mielenkiintoisia asioita katajanmarjasta (miksi aina pitää puuttua toisen tekstiin).

Wikipedia kertoo, että koska kataja on havupuu, sillä ei ole biologisesti katsottuna marjoja. Katajan pehmeät kävyt kuitenkin muistuttavat kovasti marjoja, ja niitä kutsutaankin katajanmarjoiksi. Wikipedia myös mainitsee marjat myrkyllisiksi, mutta pieninä määrinä käytettynä turvallisiksi syödä. Gummeruksen suuri maustekirja ei tästä myrkyllisyydestä puhu. Kirjassa mainitaan marjan oleva ginin makuista ja tuoksuista, vivahdus tärpättiäkin kuulemma löytyy.

Luonnosta marjat kerätään sinisinä syys-lokakuussa. Omat poimimme kastiketta varten kaupan maustehyllystä heinä-elokuussa :).

Katajanmarjoja käytetään paitsi edellämainitunlaisiin kastikkeisiin, myös esim. ginin ja ruotsalaisen oluen valmistukseen. Marjat sopivat myös riistalintujen, hirven, ankan, jäniksen, possun ja lampaan mausteeksi.

Katajanhavulammas

Melukylän esille kuuluttama mainio Marraskuun ruokahaaste LAMMAS antoi potkua meidän suunnitelmiimme tehdä Vivi-Ann Sjögrenin ohjeistamaa Katajanhavulammasta. Vielä kun ehdimme Hakaniemen halliin Reinin Lihan lihatiskille, oli lauantairuokamme sinetöity.

Vivi-Annin keittiössä-kirjan omistajille resepti voi näyttäytyä hieman kummallisena - mittasuhteet eivät ihan täsmää ja jotain on lisättykin. Alla olevaan reseptiin on nimittäin otettu vinkkiä niin Vivi-Annilta, Reinin lihan asiantuntevalta ja avuliaalta myyjältä kuin omien päidemme maalaisjärjeltäkin.

Lopputulos oli hyvä! Konjakki ja kataja maistuivat, mutta hyvin vienosti. Hyvä niin, sillä liha itsessään oli upean tuntuista hampaissa ja mukavan makuista. Suosittelemme! Mistään pikaruuasta nyt ei ole kyse, sillä valmistelut aloitetaan jo useita päiviä ennen paistin pitkää paistoa. Vaivanarvoista on, uskokaa pois!

tarvitset:

(luista) lampaanpaistia

2 rkl+ hiukan suolaa

1 rkl sokeria

katajanoksia

1 dl konjakkia

reilunkokoisia muovipusseja (kysy lihakauppiaaltasi)

vettä

lisää katajanoksia uuniinlaitettaessa
3 rkl katajanmarjoja murskattuna
foliota

Aloita valmistelut tiistaina, mikäli aiot syödä lauantaina:

Kutsu vieraita syömään, sillä neljälle hengelle (joista kaksi on lapsia) tämä satsi on turhan suuri.

Osta tuoretta lampaanpaistia. Pakastelihojen marinoiminen 5 päivää tuskin on suositeltavaa. Oma karitsamme oli kotoisin Ahvenanmaalta ja laadultaan luomua. Pistele lampaanpaistiin veitsenkärjellä pikkuviiltoja, jotta maut imeytyvät lihaan paremmin. Hiero lihaan 2 ruokalusikallista hienoa suolaa. Erotuksena karkeaan hieno suola imeytyy tasaisemmin. Hiero myös 1 rkl sokeria. Aseta paisti reilunkokoiseen muovipussiin. Tiiviissä tilassa marinoituminen tapahtuu paremmin (kuin esim. astiassa) ja jääkaappikin pysyy tuoksuvapaana. Laita pussin sisälle paistin ympärille myös hyvin huuhdeltuja katajanoksia ja konjakkia. Laita pussi jos toinenkin vielä ensimmäisen pussin ympärille, jotta jääkaappiin ei leiju vahvaa konjakintuoksua. Laita pussitettu paisti jääkaappiin.

Kääntele paistia silloin tällöin, jotta se marinoituu tasaisesti.

Laita pussiin vielä vettä vuorokautta ennen paistoa. Syytä tähän vesilisään emme tiedä, mutta tässä seurasimme varmuuden vuoksi Vivi-Annin ohjeistusta tarkasti.

Kuivaa paisti. Hiero pintaan vielä hiukan hienorakeista suolaa. Kääri se folioon tuoreiden, hyvin huuhdeltujen katajanoksien ja murskattujen katajanmarjojen kanssa. Jos omistat foodloopeja, saat tiukemman käärön kietomalla niitä folioidun paistin ympärille. Tuikkaa paistiin paistomittari. Kypsennä paistia 100 asteisessa uunissa noin 7 tuntia. Lampaanlihanhan voi jättää ihan punaiseksikin, joten on oikeastaan oman maun mukaista milloin paistin ottaa uunista ulos. Meillä folioitu paisti oli 7 tunnin kypsennyksen jälkeen sisälämpötilaltaan 73 astetta. Anna paistin levätä ainakin vartin ennen leikkaamista ja syömistä.

Luisen lihan leikkaaminen oli melko haasteellista, mutta onnistui kuin onnistuikin.

Ja sitten ei kun nauttimaan! Lampaan seurana lautasella olivat bataatti-juurisellerimuhennos ja katajanmarjakastike. Annos oli osa Katajaista menuta.

Lisäys: Lampaan loppu pakastettiin ja valmiiksi paloitelluista lihoista tehtiin myöhemmin kermaista nokkospastaa ja sipulipitoista pizzaa, molemmat suorastaan huippuherkullisia. Tuntui että konjakin maku korostui uudelleenlämmitettäessä.

Katajainen menu

Kutsuimme lauantaina ystäväperheen syömään. Kun he viimeksi tarjosivat tällaisen menun, ei itsekään voinut ihan makaronilaatikkolinjalle lähteä. Makrun, jauhelihan ja munamaidon sijaan haimme innoitusta metsäisistä mauista ja marraskuun ruokahaasteesta.

Vieraamme lähtivät kylläisinä ja itsekin olimme tyytyväisiä ruokiin sekä itsekseen että kokonaisuutena. Lampaan onnistuminen jännitti kovasti, mutta onneksi odotus palkittiin positiivisesti!

alkuun

suppilovahverokeittoa ja leipää

*

pääruuaksi

katajanhavulammas


bataatti-juurisellerimuhennos timjamilla

katajanmarjakastike

*
jälkiruuaksi

kinuskinen karpalojuustokakku

Ranskalainen ilta ystävien kanssa

Näin meitä hellittiin pari viikkoa sitten ystäväperheemme toimesta. Koska vaan uusiksi!

aperitiiviksi Muscat sekä suolaista naposteltavaa

alkuun

Sieni-sipulitartaletit

sieniä ja sipulia paistettuna kuorettoman, pyöreän paahtoleivän päällä

päälle vielä raclette-juustoa ja sitten uuniin lämpiämään

ota pois kun juusto sulanut kauniisti ja leipä rapsakkaa

emäntä oli laittanut leivänpalat muffinivuokiin

uskomattoman hyviä, toimivat loistavasti ruokahalun herättäjinä


pääruuaksi

Tartiflette, juustona Reblochon

uunivuokaan kuorittuja peruna- ja sipulipaloja

sekä pekonia paloiteltuna ja pannulla käytettynä

esikypsennä perunat ja sipulit napakan kypsiksi uunissa

lisää sitten päälle Reblochon-juusto puolitettuna pituussuunnassa

laita vuoka uudestaan uuniinkunnes juusto on sulanut

yksinkertaista valmistaa, maistuvan juuston ansiosta tosi herkullista!

lisänä vihersalaattia, jossa lehtisalaatin lisäksi keitettyä munaa pieneksi pilkottuna, sekä shalottisipulia pienittynä

mausteeksi oliiviöljyä, pippuria ja suolaa

jälkiruuaksi

Mousse au chocholat eli isännän oma suklaamousse

herkku sai koko pöydän hiljaiseksi, paitsi silloin kun puolitoistavuotiaamme annos loppui - se sai aikaan meinaten aikamoisen huudon ilmeisesti lisäannoksen toivossa :)

kuvaajakin unohti nauttimisen keskellä kuvaamisen kokonaan

Suurkiitos ystävät vielä kerran upeasta päivällisestä!

Grillattua strutsia

Timo Melton kirjoitama Lupa nauttia -kirja innoitti kokeilemaan strutsia. Pakastealtaasta löysimme Suomen tuontiliha Oy:n Familia -tuotemerkin kaksi strutsin filepihviä.

Aloita homma laittamalla filepihvit ananasmarinadiin vähintään vuorokaudeksi. Strutsin file imee ilmeisen heikosti marinadista makuja, sillä Melto vannotti marinoimaan niitä vähintään vuorokauden.

Ananasmarinadi

3/4 dl öljyä

1 prk ananasmurskaa

Upota puolitetut fileet marinadiin anna niiden maustua siis yli vuorokausi. Seuraavana päivänä homma jatkuu.

Tee pähkinärouhe.

Pähkinärouhe

maustepippureita (n. 1 tl)

vajaa desi pistaasipähkinöitä

1/2 dl mustapippurirouhetta

2 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa

Murskaa maustepippurit huhmareessa. Lisää pistaasipähkinät ja hiero nekin rouheeksi. Lisää mustapippuri ja oregano. Sekoita ainekset keskenään.

Tee tässä vaiheessa lisäkkeet.

Viikunavinegretti

Vinegretti (ranskaksi vinaigrette) tarkoittaa erilaisilla mausteilla ja yrteillä maustettuja viinietikasta ja öljystä sekoitettuja kastikkeita. Vinegrettiin voidaan lisätä myös marjoja, hedelmiä sekä kasviksia maun ja värin kohottamiseksi.

3 kuivattua viikunaa

2 1/2 dl vettä

1 dl hunajaomenaviinietikkaa (meillä vajaa dl omenaviinietikkaa ja 1 rkl hunajaa)

1/2 dl konjakkia

1 dl öljyä

suolaa ja mustapippuria

Keitä viikunoita vedessä noin 15 minuuttia tai kunnes ovat pehmenneet. Nosta viikunat keitinliemestä ja jätä liemi talteen. Kuivaa viikunat ja soseuta ne. Sekoita viikunasoseen sekaan viinietikka, hunaja, konjakki ja öljy. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Ohenna kastiketta tarvittaessa keitinliemellä.

Keitä lisäkkeeksi myös riisisekoitusta, meillä tarjottiin seitsemän riisilajin sekoitusta pakkauksen ohjeen mukaisesti keitettynä (Uncle Ben's 7 Corn-Equilinia).

Jatka sitten strutsin valmistamista kun lisäkkeet ovat hyvällä mallilla. Ota fileet marinadista ja kuivaa niiden pinta. Paista fileet nopeasti valurautaparilalla molemmin puolin. Levitä paistetuille strutsifileille pähkinärouhe ja kypsennä 200-225 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Pariloi yksi kesäkurpitsaviipale per ruokailija kuumalla parilalla. Mausta kevyesti suolalla.

Annostele ruoka lautaselle: tee riisistä kakku esim sopivankokoisen mukin avulla. Asettele strutsifileet kakun eteen. Laita kesäkurpitsa viipale riisikakun päälle. Valuta annoksen ympärille viikunavinegrettiä. Sitten kuvaa annokset blogia varten ja syömään!

Mielestämme strutsi oli hyvä vaihtoehto kanalle, joskin kyllä kallis. Kotimaista sopisi myös suosia, jos sellaista jostain saa. Marinadi oli aika mieto, joten toinen marinadi voisi toimia vielä paremmin. Vinegretti oli ehkä hiukan liian etikkainen, vaikka niinhän sen kuuluukin. Viikunaa voisi muutenkin käyttää enemmän, sen maku oli miellyttävä. Pitkä marinointiaika vaatii ennakkovalmistelut jo edeltävänä päivänä, joten ex tempore ruokaa samalle päivälle tämä ei ole. Kokonaisuus oli kuitenkin maukas ja toimiva, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Tofua paistinpannulla, kahdella eri tavalla

Kuten aiemmissakin tofukokeiluissamme on kerrottu, emme saaneet sitten millään makua kaupoissa yleisesti myytäviin tofuihin. Meille vinkattiin etnisistä kaupoista löytyvää Super Tahoe-tofua, ja jo muuttui ääni kellossa. Ei tofu meillä lihaa korvaa, mutta on mukavaa ja edullista vaihtelua silloin tällöin. Nyt Hakaniemen keikoillamme hamstraamme mukaan paketin tai pari tofua, sillä luimme täältä että sitä voi pakastaa. On kyllä entistäkin huokoisempaa pakkasesta tullessa, joten imaisee tehokkaasti makuja itseensä.

Kanssablogaajamme - meitä huomattavasti kokeneemmat Lettupannulaiset ja Ylimuuli - ovat esitelleet seuraavat tofuruuat meille niin houkuttelevasti, että kokeiltava oli! Oikein maistuvia, hyvin erilaisia sapuskoja. Näillä tofu uppoaa asiaan vihkiytymättömällekin eli siis meille(kin).

Tämä kuva edustaa Lettupannulaisten ja Kurpitsamoskan suosittelemaa appelsiini-seesaminsiementofua, joka on alunperin kotoisin Love like a vegan-blogista. Sanoisinpa että parasta tofua tähän asti!

Me söimme appelsiinitofumme jäävuorisalaattipediltä, jossa oli myös appelsiineja, kevätsipulia ja päärynää. Tofu sopi loistavasti päärynän kanssa, että sitä ensi kerralla vielä enemmän. Nam!

Appelsiini-seesaminsiementofu
2 hlölle

1 kananmuna
0,3 dl seesaminsiemeniä
0,3 dl maizenaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
250 g eli puolikas Tahoe-tofupaketti
0,3 dl rypsiöljyä
1,2 dl appelsiinista puristettua mehua (1 mehukas appelsiini)
1 rkl soijakastiketta
1 rkl (vaahtera)siirappia tai hunajaa

Sekoita kananmuna, seesaminsiemenet, maizena, suola ja mustapippuri. Pilko tofu paloihin (mieluummin suuriin kuin pieniin, niin niitä on helpompi paistaa yksi puoli kerrallaan). Kieritä tofupalat seesaminsiemen-kananmunaseoksessa. Kuumenna rypsiöljy pannussa. Lisää tofupalat varovasti. Jos et saanut seosta kauhean hyvin kiinnittymään tofupaloihin, lisää nyt loppu seos pannulla ruskistuvien tofujen päälle. Paista kullanruskeaksi, käännä, ja paista toinenkin puoli. Kun tofut ovat paistuneet, siirrä ne kulhoon odottamaan.

Kuivaa pannu öljystä. Sekoita appelsiinin mehu, soijakastike ja siirappi tai hunaja. Keitä seosta joitakin minuutteja, kunnes liemi muuttuu siirappimaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman maizenaa. Kun seos on siirappimaista, lisää seesaminsiementofut. Sekoita muutamia minuutteja.

Tarjoile lisäkkeenä riisiä, salaattia, couscousia, quinoaa, höyrytettyjä kasviksia...mitä nyt mieleen pälkähtää!

Tämä kuva taas on Ylimuulin Tavan Toufusta, jota hän mainosti helpoksi, arkiseksi ja maukkaaksi. Vähän kuin pyttis muttei sinne päinkään :). Tofu on tässä ruuassa helposti lähestyttävässä muodossa, nimittäin pienenpieninä paloina, jolloin ne maustuvat todella hyvin.

Meillä tätä ruokaa on tehty jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla idut otettiin tölkistä, seuraavalla kerralla tuoreina pussista. Suosittelemme lämpimästi tuoreita! Raikkaus on aivan toista luokkaa kuin tölkistä. Pavut jätimme ohjeestä pois. Kuvassa tofuruuan kanssa lymyilee ananaspitoista porkkanaraastetta ja ehkäpä couscousia. Tekohetkestä on vierähtänyt jo tovi, enkä ihan varma ole.

Kommenteissa Muulin sivulla mietiskeltiin, josko varsiselleri, kikherneet, vesikastanjat, pähkinät, paprikat...sopisivat sekaan. Ei kun varioimaan!

Tavan toufu

2 henkilölle

n. 250 g Super Tahoe tofua
2-3 valkosipulinkynttä
loraus soijaa
1-2 rkl ketsuppia
reilusti ituja

Pilpo valkosipuli ja pyörittele sitä pannulla kuumassa öljyssä. Pilko tofu pienenpieniksi kuutioiksi. Lisää pannulle. Paistele valkosipulin kanssa tovi ja lisää sitten loraus soijaa varovasti. Lisää joukkoon ketsuppi ja anna lämmetä. Tee annos lautaselle ja lisää päälle ituja. Nauti sellaisenaan tai lisukkeiden kera.

Glögiä ja glühweinia

Avasimme eilen meidän perheen glögikauden. Lapset söivät mehuglögiä pikkupikku mukeistaan, sillä syömistähän se melkeinpä on - rusinoita glögillä :).

Me aikuiset nautimme lämmitettyä glühweinia, jota Pastapää toi tuliaisiksi työmatkaltaan Bremenistä. Kotimaisemmin sanottuna tuo juoma olisi hehkuviini. Me lisäämme siihen glögimäisesti rusinoita ja Pastis vielä manteleita, vaikka Saksassa näin ei tehdäkään. Siellä juomaan saa halutessaan rommilisän.

Lämpimien punajuomien kanssa herkuttelimme neljävuotiaan leipomilla ja koristelemilla pipareilla sekä minun taittelemilla kirsikkahillotäytteisillä joulutortuilla. Molemmat leivonnaiset tehtiin valmistaikinoista ja hyvää oli!

Lintu istuu puussa ja laulaa hianosti ja keiju myäs ja pukin po'olauma menee hianosti paksussa lumessa vaikka onkin paksua lunta. Po'ot viä itse ne lahjat. (Poitsu 4v.)

Tunnelmallista ja rakkaudentäyteistä joulunodotusta kaikille!

vain 37 yötä...

Taukopaikkoja ja hampurilaiskaipuuta

Nämä kahvilakuvat ovat ihanasta ja valloittavasta Loviisan Aitasta Ruskolta (vain 6 kilometriä Raision kauppakeskus Myllyltä). Tunnelmallisesta Risulinna blogista sain vinkkiä tästä kauniista paikasta, enkä tiedä pitäisikö kiittää vai manata :). Tuli nimittäin kulutettua

rahaa hiukan aiottua enemmän... Mutta sain minä ihania tavaroita ja muutamia lahjojakin, jotka pakattiin kaupantätien toimesta todella kauniisti. Paikka oli myös mukavasti matkan varrella lapsuudenkotiini, jossa vietimme lasten kanssa mukavia päiviä sukulaisten kanssa. Kahvitauko valkoisesti sisustetussa sopessa vanhassa navetassa oli juuri paikallaan tällä kohden automatkaa.

Rauna kyseli isämpäiväpostauksen yhteydessä kuvia pihvien "signeerausraudasta". Tässäpä olisi. Kuusisenttimetriä korkeat nimikirjaimet ovat tietysti peilikuvana, jotta pihvin päällä ovat sitten oikeinpäin. Raudan varsi on 46 cm pitkä ja sen päässä on kaunis koukerokoriste. Raudan on takonut porilainen seppä Iro Mäntykorpi Taitotakomo Ahjon Akka:sta. Sovimme kaikki tilaukseen liittyvät asiat sähköpostitse ja hienosti onnistui kaikki. Pastapää jo odottelee että pääsee testaamaan rautaa. Kuumennukseen suositeltiin hiiligrilliä tai mahdollisesti myös kaasulla toimivaa vastavaa.

Ja taukopaikoista vielä... Savonlinnaan suunnatessamme kävimme ABC-asemalla syömässä. Hyvää paikassa on se että lapset saavat verrytellä kunnolla aika tilavassa leikkipaikassa ja ruokakin on ollut ihan ok. Vaan nyt ei. Tilasimme Pastapään kanssa hampurilaiset ja mautonta oli. Miten niistä aineksista voikin saada niin tyhjänpäiväistä syötävää?! Tuli ikävä näitä Kulinaarimurulasta testattuja, muidenkin kehumaa halloumi-kanahamppia. Pitäiskö seuraavaksi ottaa näitä evääksi ja pyytää lämmittämään? :D

Välispiikin Überböögö
Tsatsikiin tarvitset:
puolikkaan kurkun
ripauksen suolaa
valkosipulinkynnen
desin partaäijää
lorauksen viinietikkaa
lorauksen oliiviöljyä
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
broilerin rintafileen
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
puoli pakettia halloumia
puolikkaan sitruunan mehun
pienen punasipulin
2 sämpylää
lehtisalaattia

Leivo sämpylät Polkkapossun ohjeella. Muotoile sämppikset pyöreiksi ja ennen uuniinmenoa ripsuttele päälle seesaminsiemeniä. Eihän ne muuten hampurilaissämpylöitä ole!

Sitten Välispiikin sanoin:

Tee tsatsiki. Raasta kurkku. Mausta raaste suolalla ja laita se siivilään valumaan. Silppua valkosipuli ja sekoita se valutetun kurkkuraasteen kanssa partaäijään. Mausta seos etikalla, öljyllä ja mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Halkaise kanantissi siten, että saat kaksi ohuempaa fileetä. Paista fileet pannulla tilkassa oliiviöljyä. Suolaa maltilla ja pippuroi reilummalla kädellä.Leikkaa halloumista kuusi ohutta viipaletta ja paista ne samalla pannulla broiskujen kanssa. Tiristä juustoviipaleille mehut puolikkaasta sitruunasta.

Viipaloi sipuli ja revi salaattipuskasta muutama lehti. Puolita sämpylät ja ammenna kaikille puolikkaille tsatsikia. Jaa alapuoliskoille salaatinlehdet ja sipulit. Kasaa niiden päälle fileet ja juustoviipaleet tasapuolisesti. Paina sämpylöiden yläpuoliskot purilaisille katoiksi. Syö hyvällä ruokahalulla. Olut käy hyvin juomakumppaniksi!

Ja jotta tämä postaus vaan entisestään venyisi, pistetäänpä vielä Soppakellarin Tuslan antama vinkki taukopaikkoihin liittyen meilläkin eteenpäin. Savonlinnasta kotiinpäin hurrutellessamme poikkesimme nimittäin Heinolassa Heilassa, jossa oli aivan loistava lihatiski ja paljon pientuottajien houkutteleviä herkkuja. Mainostavat itseään lähiruokatoriksi ja luomupuodiksi. Paikanpäällä on myös kahvila (jota emme nyt testanneet). Mukaan lähti mm. loistavan makuista palvilihaa ja nokkospastaa.

Juustokakku kahvilla

Tämä herkullinen kakku löytyi Kinuskikissan leivontablogista. Olemme kovasti juustokakun ystäviä koko perhe ja tämä oli taas yksi oivallinen versio. Sopi oikein mainiosti isänpäivän juhlapöytään.

keksipohja :
200 g domino-keksejä sisälmyksineen
75 g voita tai margariinia
1 iso Daim-patukka

Leikkaa pohjaa varten Daim-patukka veitsellä pieneksi murskaksi. Valmista keksipohja murskaamalla täytekeksit muovipussin sisällä. Sulata rasva kattilassa ja lisää keksi- ja Daim-murut sekaan. Painele seos tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperoidun rengasvuuan pohjalle. Jos kaipaat tarkempaa ohjeistusta, kurkkaa tänne Kinuskikissan sivulle.

Täyte:
2 dl vahvaa kahvia (tavallista, ei espressoa)
2 rkl sokeria
4 rkl perunajauhoja
2 dl kevytmaitoa
½ pkt Daim-patukkaa
5 liivatetta
4 dl kermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl kahvia
1 rkl vettä

Keitä kahvia (2 dl + 2 rkl).

Sekoita kiisseliä varten kattilassa sokeri ja perunajauhot. Lisää kahvi (2 dl) ja maito. Lämmitä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Anna jäähtyä.
Erota kiisselistä 1 ¾ dl. Leikkaa puolikas Daim-patukasta veitsellä murskaksi ja sekoita tuohon erottamaasi kiisselimäärään.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto, sokeri ja loput (ei Daim-murskaa sisältävä osa) kiisselistä. Kuumenna kattilassa kahvi ja vesi ja sulata liivatelehdet joukkoon. Kaada täytteeseen.

Kokoa kakku kaatamalla vuokaan pohjan päälle vuorotellen täytettä ja tiputtamalla nokareittain Daim-kiisseliä. Säästä päällimmäiseksi täytettä niin, että kiisselinokareet peittyvät ja saat kakulle tasaisen pinnan. Anna hyytyä jääkaapissa muutamien tuntien ajan tai seuraavaan päivään.

Koristelin kakun suklaakarkeilla. Tein ne itse sulattamalla suklaata mikrossa ja lusikoimalla sitten sulan suklaan lentokone- ja sydänmuotteihin.

Kiisselisattumat olivat odotettua miedomman makuisia, kahvini olisi saanut olla ehkäpä vahvempaa. Sattumat eivät suussa erottuneet muusta kakusta, mitä hiukan mietiskelin leipoessa. Kiisselisattumat eivät olleet mielestäni välttämättömyys. Daim-muruset sen sijaan toivat kakkuun ihanaa makua. Kaikenkaikkiaan oikein herkullista!

Jättikatkaravut karamellisoidulla (chili)kastikkeella - Tom Rim

Ihanan raikasta vietnamilaista katkarapuruokaa Bella Vanillalta. Helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea maistuvaa. Chili jäi meiltä lasten takia pois, mutta toimi silti mainiosti! Lisäsimme myös hiukan seesamiöljyä rypsiöljyn sekaan tuomaan pähkinäistä tuoksua ja makuvivahdetta.

Jättikatkaravut karamellisoidulla (chili)kastikkeella - Tom Rim

2 rkl rypsiöljyä
pikkuisen seesamiöljyä
1 valkosipuli
1 sipuli
jättikatkarapuja
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
(kuivattua chilimurskaa maun mukaan)
vettä
2 rkl kevätsipulia
2 rkl tuoretta korianteria

Kuumenna öljy wokissa. Lisää valkosipuli ja sipuli. Lisää ravut. Sekoita joukkoon kalakastike, sokeri ja chilimurska ja lisää vesi. wokkaile nopeasti, ettei ravut sitkisty. Ripottele korianteri ja kevätsipuli. Meillä sipuli pääsi hiukan tummumaan liikaa, samoin korianteri lopussa kun ruoka joutui hiukan odottamaan. Raikkaampi kuva löytyy alkuperäisen reseptin yhteydestä :).

Tarjoile kuumana tai lämpimänä nuudeleiden tai salaatin kera.

Polentakatkaravunpyrstöt

Rapsakan herkulliset katkaravunpyrstöt vaikka alkupalaksi tai pieneen herkutteluun. Nopeaa ja tosi maukasta - nam!

Ohje on Jamsilta Jokapäiväistä leipää-blogista. Eipä ollut tullutkaan aiemmin mieleen leivittää polentasuurimoilla.

jättikatkaravun pyrstöjä

vehnäjauhoja

kananmunaa rakenne rikottuna (haarukalla)

polentasuurimoita (mausta makusi mukaan, meillä vain suolaa)

voita paistamiseen

Laita jauhot, muna ja polentasuurimot vaikkapa omille lautasilleen. Pyöräytä pyrstöt ensin vehnäjauhossa, sitten rikotussa kananmunassa ja sen jälkeen maustetussa polentassa. Paista nopeasti kuumalla pannulla oikeassa voissa. Eivät oikeasti tarvitse kuin muutaman minuutin.

Me herkuttelimme pyrstöillä sellaisenaan, mutta joku majoneesikin voisi olla mukavaa kyytipojaksi.

Isänpäivää ilmailuhengessä

Pastapään vuoden tärkein juhlapäivä oli sunnuntaina, siis Isänpäivä. (Pääsemme raportoimaan asiasta vasta nyt, kiitos Elisan :Z) Meille juhlapäivään liittyy aina salaisuuksia, mutta varmaa on, että aamupala nautiskellaan meidän sängyssämme ja hyvää ruokaa nautitaan pitkin päivää.

Erikoisaamupalaksi isälle pitää olla AINA pekonia ja salmiakkia. Nyt myös mm. karjalanpiirakoita. Lautaset vasta matkalla makkariin.

Polentakatkaravut

Lounaaksi reippaan ulkoilun jälkeen nautimme pienet annokset katkaravunpyrstöjä kahdella tavalla. Jemmassa oli kaksikin kokeilemisenarvoista reseptiä ja kun en osannut päättää kummasta lasteni Isä pitäisi enemmän, tein molemmat :). Polentakatkarapuihin ohje löytyi Jamsin emännöimästä blogista Jokapäiväistä leipää. Tom Rim:n ohje löytyi Rossanalta.

Tom Rim meidän tyylillä eli katkarapuja karamellisoidussa kastikkeessa

Jälkiruokakin löytyi blogimaailmasta. Kinuskikissan espressokakku tehtiin jo lauantaina jääkaappiin jähmettymään. Meidän kakkumme sai koristeekseen lentokoneita ja sydämiä. Suklaiset koristeet tein aamusella sulattamalla suklaata mikrossa ja lusikoimalla sitä muottiin, jossa lentsikat saivat sitten jähmettyä ennen kakulle siirtymistä.

Ruuat ja kakku olivat oikein hyviä, kiitos kaikille kolmelle reseptejään jakaneille! (Laitan reseptejä jahka tästä naputtelen)

Päivällinen nautiskeltiin jo totutusti Helsinki-Vantaan lentokentän Fly Inn-ravintolassa. Tämä oli kolmas isänpäiväruokailu tuossa paikassa ja voimme kyllä suositella lämpimästi! Lapset pysyvät hyvin tuoleissaan hyvän ruuan ja mielenkiintoisen ohjelman -eli lasien takaa näkyvän lentokenttähulinan- myötä. Neljävuotias varsinkin katseli haarukointinsa välissä tosi kiinnostuneena catering-autoja, Airbusseja ja porrasautoja. Ruoka oli taas todella hyvää!

Isänpäivämenu oli tehty valmiiksi niin että aikuisten pääruualla oli kaksi vaihtoehtoa. Me molemmat päädyimme saksanhirveen joka oli herkullista ja kaunista! Toisena vaihtoehtona oli hiillostettua lohta valkoviinikastikkella, paahdetuilla juureksilla ja perunakakulla.Alkuun savuporotartar ja marinoituja karpaloita. Mukana menossa myös timjamimaustettuja, kylmiä perunalohkoja.

Saksanhirven ulkofileetä, punaviinikastiketta sekä paahdettuja juureksia ja perunakakkua

Lapsille oli omat menu. Puolitoistavuotias nautiskeli lohta ja neljävuotias lehtipihviä kotitekoisen oloisten ranskalaisten kera. Toinen perunavaihtoehto olisi ollut muhennos. Jälkkäriksi lapsille oli vaniljajäätelöä suklaakastikkeella, aikuisille mansikkakakkua. Lasten menu oli 8,50 nassulta, aikuisten 36e/hlö.

Pöytä isänpäiväksi pitää varata etukäteen, sillä paikka on todella suosittu varsinkin lapsiperheiden kesken. Ikkunapöydän sai tänä vuonna pari viikkoa aikaisemmin varaamalla. Lähtiessä ravintolasta sai vielä lipukkeen, jonka avulla parkkimaksun sai kuitattua ilmaiseksi.

Lahjaksi isä sai suukkojen ja korttien lisäksi neljävuotiaan kerhossa maalaaman kahvikupin (näkyy kakkukuvan taustalla), lentokone t-paidan ja "Taivaallisia herkkuja" keittokirjan, jossa tarinoita ja reseptejä Finnairin lennoilta. Kaksi viimeksimainittua ovat huippulöytöjä kirpparilta. Olin myös teettänyt Porilaisessa Taitotakomo Ahjon Akka:ssa polttoraudan, jossa on Pastapään nimikirjaimet. Nyt hän voi sitten "signeerata" paistamansa pihvit :). Voin lämpimästi suositella Ahjon Akkaa. Tilaus otettiin vastaan ja toimitettiin nopeasti. Työnjälki oli erittäin hienoa!

Olipa ihana isänpäivä yhdessä perheen kansssa!

Onnea vielä isälle ja papoille!

Omenanyytit

Saimme Pastapään isältä paljon omppuja matkaamme, kun lähdimme Savonlinnasta. Kotonakin oli vielä muutaman hedelmä, joten jotain piti keksiä. Silloin törmäsin näihin omenaleivonnaisiin Tofu for Two - blogissa.

Kaikkea leivonnaisiin vaadittavaa löytyi kotoa - siis piti löytyä. Spelttijauhot olivat kuitenkin loppuneet, joten taikina meni omalla sovelluksella. Hurjan helppoa oli tämäkin tehdä ja leipoa.

Sisälmysomena"hillo" oli huippuherkullista! Kardemumma, kaneli ja limenkuori tekivät yhdessä maukkaan ja ihanantuoksuisen yhdistelmän. Omalla kaulintatyylilläni (liian paksuksi jäi vissiin taas!) hilloa jäi noin puolet, mutta ei haittaa mitään. Sose yhdistettynä aamumuroihin on herkullinen päivänalku!

Omppuleivonnaiset olivat mainio välipala, sillä taikina ei ollut makea. Toimivat silti hyvin jälkkärikahvillakin. Pastapää antaa vinkiksi, että jäähtyneitä leivonnaisia kannattaa hiukan lämmittää mikrossa ja taas on namia!

Annin ja Heikin keittiössä omenaleivokset oli leivottu taskuiksi, meillä nyyteiksi. Näin:

Täyte:
noin 10 dl kuorittuja, pilkottuja omppuja
noin 1 dl vettä

4-5 rkl (muscovado)sokeria
2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl vaniljasokeria

1 tl kanelia
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1 limen raastettu kuori (mieluiten luomuhedelmä)
ripaus suolaa
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä sekoitettuna pikkuiseen määrään vettä (esim. Maizena)

Aloita täytteestä, jotta ehtii jäähtyä ennen varsinaista leipomista.

Laita paloitellut omput ja vesi kattilaan. Keittele keskilämmöllä kunnes ompot hiukan pehmenevät. Lisää mausteet ja keittele kunnes omenat ovat haluamasi muhjaantuneita. Itse jätin pehmeiksi paloiksi. Lisää sitten veteen sekoitettu tärkkelys ohuena nauhana soseen joukkoon koko ajan sekoittaen ettei tulisi klimppejä. Seos saostuu heti. Siirrä omppusose jäähtymään.

Taikina:

5 ½ dl spelttijauhoja TAI 1½ dl vehnäleseitä + 4 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

5 rkl margariinia tai voita
2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää rasva pieninä kuutioina ja sekoita keskenään. Anni oli käyttänyt apuna haarukkaa, minä omaa kättäni. Lisää sitten maito, sekoita taikina hyvin ja vaivaa pari minuuttia leivottavaksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa.

Laita uuni lämpeämään 175 asteiseksi. Muotoile takinasta 12 palloa ja kaulitse ne noin 15 cm halkaisijaltaan oleviksi "lätyiksi". Laita hurmaavalta tuoksuvaa omenasosetta taikinalle. Jos haluat taskuja, taita toinen reuna toisen päälle ja painele reunat yhteen haarukalla. Jos taas haluat meidän tavallamme nyyttejä, nosta "lätyn" reunat ylös soseen päälle ja sido ne yhteen foodloopilla. Paina haarukalla ilmareikiä taikinaan (jos muistat).

Paista omenaleivonnaisia leivinpaperin päällä uunissa noin 25 minuuttia kunnes saavat hiukan väriä. Poista foodloop ja laita tilalle silkkinauhaa koristeeksi. Söpöilyä :)

Yhdellä foodloopilla hoitui kaksi nyyttiä kun solmi toisen ja toiseen käytti loopin omaa kiinnitystä

Korianterinsiementahna

Olemme vallan ihastuneet korianterinsiemeniin. Taisimme kokeilla niitä ensimmäistä kertaa vasta herkullista kurpitsarisottoa tehdessämme, mutta se olikin sitten rakkautta ensi tuoksautuksella ja haarukallisella.

Maku-lehden maustekoulu mainitsee korianterinsiemenen kuuluvan maailman vanhimpiin mauste- ja rohdoskasvinsiemeniin. Sen makua kuvataan salvian ja sitruunankaltaiseksi. Korianterinsiemeniä käytetään lammasruokiin, lämpimiin kasvisruokiin, marinadeihin, kastikkeisiin, kala- ja äyriäisruokiin. Myös omenapiirakoissa ja jälkiruoissa sekä maitohappokäymisellä säilöttävissä tuotteissa voi hyödyntää hurmaavia korianterinsiemeniä. Korianterinsiemenet sopivat yhteen muun muassa inkiväärin ja lehtipersiljan kanssa. Ne tuovat ruokaan tuulahduksia Etelä-Amerikasta, Intiasta, Välimereltä ja Afrikasta.

Ja sitten löytyi aivan ihana maustetahnan ohje Makuja-reseptien joukosta! Tahna valloitti niin tuoksullaan, helppoudellaan kuin maullaankin.

Me pistimme neljälle tarkoitetun tahnan kahteen kyljykseen.

2 isoa porsaan kyljystä
pala vihreää, meillä punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterin siemeniä
1 rkl soijaa
4 rkl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa porsaankyljyksiin pienet viillot kalvoihin, jotta ne eivät käpristy paistettaessa.
Hienonna chili ja kuoritut valkosipulin kynnet kevyesti ja laita ne huhmareeseen tai kulhoon korianterin, soijan ja öljyn kera. Sekoita tahnaksi huhmareessa tai soseuta sauvasekoittimella. Paista kyljykset pannulla ja laita ne uunipellille ja sivele mauste-seoksella. Kypsennä uunissa noin kahdeksan minuuttia 170 asteessa.

Tarjoilimme kyljykset kyssäkaali-omenapaistoksen kera, kuten suositus oli. Lisäke oli ihan ok, mutta taisi jäädä kertaluonteiseksi kokeiluksi.

Olen kokeillut tahnaa paitsi yllä ohjeistetun pussun kanssa, myös uunilohen päälle sipeltynä. Toimi siinäkin hyvin, vaikka silloin käytetty kuivattu chilimurska ei antanutkaan tuoreen chilin kaunista väriä.

Haluaisimme mieluusti lisää maistuvia korianterinsiemenreseptejä, joten kommettia vaan jos sellaisen tiedät :)!

Teriyakikanaa Kauniista Vaniljakeittiöstä

Hävettää. Japanista tuotu mirini-pullo avattiin vasta nyt. Mutta onneksi edes nyt, sillä Rossanan blogista kokattu teriyakikana oli hurjan hyvää.

Hiukan muokkasimme alkuperäistä reseptiä lähinnä kaappiemme sisällön puutteiden takia. Sake oli suurin puutos. Kevätsipulista emme suosittele tinkimään, sillä se toi raikkautta annokseen.

Kerrankin pidemmittä horinoitta asiaan:

Sekoita marinadi ja lisää kanat:
1 valkosipulin kynsi
1,5 tl inkivääritahnaa
0,8 dl soijakastiketta
(1 rkl sakea)
0,6 dl miriniä

450 g kuutioituja kanan rintafileitä

Laita kana marinoitumaan jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.

2 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 sipuli
2 tl sokeria
kevätsipulia
seesaminsiemeniä

Valuta kanat marinadista ja laita pieneen kattilaan marinadi talteen. Kiehauta marinadi ja anna porista pari minuuttia. Keittele samalla nuudelit valmiiksi.

Wokkaile kanat rypsi- ja seesamiöljyssä kypsäksi. Wokkaa sipuleita minuutti ja ripottele päälle sokeri. Lisää nuudelit ja marinadi. Sekoittele. Koristele seesaminsiemenillä ja kevätsipulilla.

Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Savonlinnan pappalla -siis Pastapään isällä- on leivinuuni. Sillä tulee ihan loistavaa pizzaa, siksi niitä on "pakko" tehdä aina siellä ollessamme. Nyt laitoimme pizzojen jälkeen uuniin vielä karjalanpiirakoita ja voi voi että olivat hyviä. Kuten kuvasta näkyy, piirakkamme aivan tursusivat puuroa! Rypytyksen hoidimme kaksistaan neljävuotiaan kanssa, eikä yhtään samanlaista tullut ;). Mutta mitäs siitä! Tärkeintä ainakaan tässä leivonnassa ei ole tasainen ulkonäkö, vaan tekemisen riemu ja syömisen ilo!

Jos tällainen perinteinen karjalanpiirakka ei sytytä, niin suosittelen kurkkaamaan Ylimuulin Apinakeittiöön. Sielläpä on pakerrettu piirakoita quinoasta, tunasta ja kookosmaidosta! Inspiroivaa, eikös?!

Me etenimme ohjeella, joka löytyy "Pirkan paras leivontakirja"-opuksesta. Vinkiksi niille, jotka tätä leivonnaista eivät ole vielä tehneet - ne eivät ole ollenkaan niin työläitä tehdä kuin "aina" mainostetaan.

Karjalanpiirakat

20-22 kpl

täytepuuro

voit keitellä tämän jo hyvissä ajoin jäähtymään

2 dl vettä

1 l maitoa

2 dl puuroriisiä

1 tl suolaa

2 rkl voita

Kieuhauta vesi kattilassa, lisää riisi. Parin minuutin kiehumisen jälkeen lisää maito. Anna kiehoa hiljalleen kunnes alkaa saota eli paksuuntua. Sekoittele puuhaarukalla. Keitä puuroa kaikenkaikkiaan noin 40 minuuttia. Lopussa voit haudutella kannenkin alla, kunhan tarkistelet välillä ettei tartu pohjaan kiinni. Mausta suolalla ja voilla. Jäähdytä.

Piirakkataikina
Me teimme tämän puolitoistakertaisena yllämainittuun puuroon. (Ensin yhden taikinan ja sitten puolikkaan kun eka ei riittänyt). Jossain tapahtui laskuvirhe kun jaoin ekaa taikinapötkylää, mutta hieman paksumpi kuori ei haitannut. Olipahan helpompi kaulita!

2 dl vettä

1 tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Sekoita aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta niin että lisäilet jauhot pienissä erissä. Lopussa viimeistään tarvitset sekoittamiseen kättä. Taikina tarttuu edelleen käsiin, mutta ei hätää. Lisää lopuksi loraus öljyä, niin saat oikein hyvän, helpostileivottavan taikinan aikaan.

Sitten leipomaan!

Leivo taikinasta tasapaksu tanko ja jaa se 20:een yhtäsuureen osaan. Pyörittelet palat sileiksi palloiksi ja paina littaan. Laita lituskat taikinat odottelemaan muovi(pussi)n alle, jotta eivät kuivu. Kun pinoat lituskat, laita väleihin runsahasti ruisjauhoa jotta eivät ota toisiinsa kiinni.

Kaulitse taikinalituskat piirakkapulikalla tai kaulimella ohuiksi piirakanpohjiksi. Halkaisija saa olla kymmenisen senttiä, mutta ei se ole niin nökönuukaa! Käytä apuna alustalla ja kaulimella ruisjauhoja, niin homma helpottuu huomattavasti. Pinoa valmiit pohjatkin päällekkäin ja muista ehdottomasti laittaa väleihin ruosjauhoa yhteenliittymisen estämiseksi. Päälle taas muovi kuivumisen estoon.

Ota sitten piirakkapohja tai pari kerrallaan pois muovipiilostaan, lusikoi päälle puuroa ja rypytä reunat vaikkapa Kurpitsamoskan neuvoilla. Täytä siis vain muutama kerrallaan etteivät pohjat kuivahda. Neljävuotias poitsumme hoiti taas itse kaulinnan ja innostui rypytyksestäkin. Ensin jätkänpätkä ei meinannut tulla rypyttämään ollenkaan, mutta ensimmäisen tehtyään huomasi olevansa hommassa aika taitava ja se kannusti jatkamaan.

Me laitoimme tässä vaiheessa piirakat jääkaappiin odottamaan paistamistaan, sillä leivinuuni ei ollut vielä valmis. Nyt piirakat voisi laittaa myös pakastimeen, josta sitten voisi latoa pellille valmiiksileivottuja herkkuja ja kypsentää uunissa. Tavalliseen uuniin suositellaan 275 asteen lämpöä ja piirakoiden alustaksi venhäjauhoja, ei leivinpaperia.

Me paistoimme karjalanpiirakat leivinuunissa niin, että laitoimme ensin pellin uuniin kuumenemaan, sitten ripottelimme pellille vehnäjauhoja, ladoimme piirakat pellille ja pelti takaisin leivinuuniin. Siellä karjalanpiirakat ottivat väriä 8 minuuttia.

Voitelin piirakat vielä uunituoreina vesi-voiseoksella (vettä ½ dl, voita 30 g) ja laitoin pehmenemään liinan alle.

Kyllä maistui munavoilla päällystettynä! Poitsu oli taas ylpeä aikaansaannoksistaan, eikä suotta.

On se muuten kumma, että riisipuuro ei mene kurkustani alas ei sitten millään, mutta karjanpiirakat ovat suurta herkkua. Elämä on täynnä mysteerejä...

Värikkään herkullista haukea

Tässä kuva komeahampaisesta hauesta, joka tarttui verkkoihin. Pastapään isän pyynnöstä täsmennys, että niitä haukia oli kyllä kaksi aiemmin mainitun yhden sijasta ;).

Wikipediasta löytyi mielenkiintoista tietoa hauesta, tässä suora lainaus:

Suomessa hauki on suosittu ruokakala, vaikkakin vähärasvaisena kalana joidenkin mielestä hiukan mauton verrattuna vaikkapa rasvaisempiin lohikaloihin. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta muun muassa Saksassa ja Suomessa sitä syödään yleisesti. Ranskalainen keittiö arvostaa haukea suuresti ruokakalana, siksi hauki on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi lohi. Suurten, yli 5 kg:n haukien runsaampi käyttö ihmisravintona ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat sisältää haitallisia määriä raskasmetalleja, joita kertyy lajina pitkäikäisen hauen elimistöön sen ravinnosta – hauki on vesistössä usein ravintopyramidin huipulla. Vastoin yleistä käsitystä suuren hauen liha ei kuitenkaan välttämättä maistu puisevalta, sillä hauenkin lihan perusmaku ja -laatu riippuu kalan käyttämästä ravinnosta. Esimerkiksi merialueella silakkaa ja sisävesillä muikkua pääasiallisena ravintonaan käyttäviä haukia pidetään suurikokoisinakin varsin maukkaina. Vastaavasti, karun suolammen haukien ravinto saattaa koostua osittain jopa sammakoista ja vesimyyristä; tällöin pienikin hauki saattaa maistua vähemmän houkuttelevalta.

Hauki on hyvää, mutta hankalaa, eikös. Ne iänikuiset ruodot vievät makunautinnosta osansa pois. Googlettamalla löysimme onneksemme alla olevan ohjeen, joka vinkkasi ruotojen poistamista helposti. Muutenkin resepti oli oikein maukas ja helppo, vaikka ensivilkaisulta voi näyttää työläähköltä (-> mikä sana!).

Resepti on Antti Mikkelän ohje, joka ainakin lokakuussa 2005 on ollut Suomen Suurlähetystön kokkina Tukholmassa.

Kuorrutettua haukea
150-200 g/hlö haukea, suomustettuna ja fileoituna

Kuorrutus
100 g suolatonta voita, pehmennettynä
80 g vaaleaa leipää ilman reunoja
½ nippua persiljaa
½ nippua ruohosipulia
2 rkl tilliä,
(hieman kuivattua sian savusivua)
Suolaa ja valkopippuria
(2 rkl Panko –leipäraastetta, suurempirakeista kuin tuttu korppujauho)

Soseuta leivät ja yrtit tehosekoittimessa. Lisää voi ja aja massa tasaisen vihreäksi. Lisää halutessasi kuivattu savusivu ja panko leipäraaste. Meillä jäi raaka-aineiden puutteen vuoksi kaksi viimeistä lisäämättä, eikä leipääkään ollut ihan mainittua määrää, mutta hyvää tuli silti!. Mausta. Kauli kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi. Pakasta. Kuorrutetta voi samalla tehdä tupla annoksen ja käyttää myöhemmin muihin kaloihin kuten kuhaan, nieriään tai loheen.

Tasaa haukifileet. Aseta kalaan hyvä digitaalinen mittari fileen päästä sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä kala uunissa 100c kunnes sisälämpö on 45c. Nypi ruodot heti.Meillä ei ollut lämpömittaria eli ihan summissa mentiin. Kokeilin vähän väliä, koska ruodot irtoavat ja eron kyllä huomasi kun aika oli otollinen. Nyt ne irtoavat. Ole vain huolellinen että löydät kaikki! Mausta kala suolalla ja valkopippurilla. Paloittele kalat annospaloiksi. Leikkaa jäisestä kuorrutteesta kalan kokoisia paloja. Poista paperi ja aseta se kalafileelle. Tähän asti voit hyvin valmistaa kaiken ennen vieraiden tuloa. Poista paperit. Kuorruta kuumassa uunissa 220c 3-5 min palojen koosta riippuen.

Me haarukoimme kalamme kuorineen keitettyjen perunoiden kanssa, joiden päälle ripottelin pienittyjä kevätsipulinvarsia. Porkkanasta vuolin kuorimaveitsellä suiroja, jotka käytin minuutin-kaksi kiehuvassa vedessä. Huuhtelin porkkanasuirot vielä kylmällä vedellä ja valutin. Sitten vain joukkoon hunajaa maun mukaan ja maistuva, värikäs lisäke on valmis.