Helppo herkkupöytä ja mutakakku keksimuruilla

Lastemme viime sunnuntaisten yhteissynttäreiden jälkiruokapöytä koottiin todella helposti. Ostimme muksujen toiveiden mukaisia jäätelöitä ja lisäksi niihin sopivia lisukkeita. Näin jokainen vieras sai koota itse "unelmisensa jäätelöannoksen". 

Juhlasankarit halusivat herkkupöytään salmiakkia, hedelmäkarkkeja, ranskanpastilleja, Pätkispaloja, Kouvolan lakritsia, marenkia, täytekeksejä, erilaisia nompparelleja, kinuski- ja lakritsikastiketta ja suolapähkinöitä. Jotta homma ei näyttäisi ihan uppolaiskalta, äiti halusi leipoa jotain jäätelöannoksiin sopivaa. 

Passeli ohje löytyi helposti Nannan kakkukoontipostauksesta. Mutakakku keksimuruilla kuulosti juuri oikeanmoiselta jäätelöpöytäämme. Ja sitä se olikin! Mehevän valuva suklainen kakku oli todella makea ja täyteläinen niin että pienikin pala riitti. Rouskuvat kandisokerikeksipalat mielenkiintoistivat muuten pehmeää kokonaisuutta. 

MUTAKAKKU KEKSIMURUILLA

½ pakettia Kandisokerikeksejä
150 g voita + hiukan voiteluun
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuokaan reunan ja pohjalevyn väliin. Voitele vuoan reunat voilla.
Murenna keksit paloiksi. Paloittele suklaa.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon suklaapalat sulamaan.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jauhot varovasti sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu suklaa-voiseos taikinaan. Lisää myös 2/3 kekseistä taikinaan.
Kaada seos leivinpaperoituun vuokaan. Ripottele päälle loput keksipalat.
Paista kakkua uunin alaosassa 15 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä hyllyvän tahmeaksi.
Irrota hiukan jäähtynyt kakku vuoan reunoista. Nosta kakku papereineen tarjoiluastiaan, niin sinun ei tarvitse murehtia taikinamaisen kakun levahtamista. Revi leivinpaperi kauniimmaksi.

Vesimeloni"pizza" fetalla

yhteistyössä Arla 

Minusta tämä idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella ihastuttava. Vesimeloni pilkotaan kiekoiksi ja näin syntyneet "pizzat" lohkotaan edelleen pizzapaloiksi. Päälle murustellaan fetaa (tai no, välimerellistä juustoa). Sitten lisätäänkin enää mintun lehtiä ja lisuke vaikkapa grilliaterialle on valmis. 

Kolmikon muodostama makukokonaisuus on yhtä aikaa valloittavan raikas ja fetan ansiosta suolainen. Se ei minusta kaipaa lisäsuolaa lainkaan. Halutessasi voit pyöräyttää lisäksi pippurisuutta myllystä. 

Fetana käytin perheemme vatsavaivaisia ajatellen Arla Apetina laktoositonta välimerellistä juustoa. Haluan käyttää juustoa palana, jolloin voin murtaa kivoja epäsäännöllisiä muruja siitä ruuan pinnalle. 

Idea ei todellakaan ole omani, vaan olen tähän törmännyt useasti netissä. Kokeiltuani ihastuin vesimelonipizzaan kovasti! Tätä taidetaan meillä tehdä usein tänä kesänä, sillä sekä vanhat maahan että vasta ruukkuun istutetut mintut tuntuvat puskevan voimalla uusia lehtiä iloksemme.

Äkkäsin uusimmasta Glorian ruoka & viinistä vinkin grillata vesimelonia. Savun maun kuvaillaan sopivan loistavasti yhteen makean melonin kanssa. Tämä valmistustapa on ehdottomasti kokeiltava, sillä se tekee vesimelonipizzasta luonteeltaan ihan toisenmoisen.

Meillä vesimeloni-feta-minttupaloja nautittiin vieraiden kanssa entrecôte-pihvien, grillattujen varhaiskaalilohkojen, broccoliinien ja pimientos de padronien kanssa. 

j.Är eli jälkeen Äitienpäiväraivarien

Perheessämme eletään nyt Äitienpäiväraivarien jälkimainingeissa. Yltäkylläisen hienoruokaisena äitienpäivänä saimme kertakaikkisen slaagin lastemme nirsoilusta, jonka johdosta julistimme ruoankunnioittamisohjelman. Viikon aikana molempien muksujen tuli suunnitella ja toteuttaa kaksi lämmintä ruokaa iltaisin.

Jotta lapsille konkretisoituisi todella mitä ruuan laittaminen meinaa, heidän tuli hoitaa koko kokkailu suunnittelusta siivoamiseen ihan itse. Muksuille annettiin reunaehdoiksi että ruokien pitäisi olla monipuolisia ja sisältää myös kasviksia. Tyttö kertoi tekevänsä tiistaina pasta carbonaraa. Minä kyselin kasvisten perään, jolloin plikka tuumasi että eihän meillä ikinä ole ollut sen kanssa salaattia. No, se osui ja upposi. Tällä kertaa kasviksia kuitenkin vaadittiin kasvatuksellisuuden vuoksi.  

Keittokirjojen plaraamisen jälkeen muksut kirjoittivat itse kauppalistat jonka jälkeen suunnattiin markettiin. Lupasin auttaa raaka-aineiden löytämisessä, mutta pääasiassa muksut vaelsivat itsekseen pitkin kaupan käytäviä. Naurutti kun viidesluokkalainen kertoi asioineensa tiskillä hakiessaan nahatonta lohifilettä. Poika kiitteli asiantuntevaa ja ripeää palvelua.

Kotona muksut latasivat ostokset itse oikeille paikoilleen jääkaappiin tai kaappeihin. Yhdessä mietittiin pitikö pakkasesta vielä ottaa esille jotain. 

Tiistaina meillä oli tytön toimesta pasta carbonaraa pekonilla ja salaattia.

Keskiviikkona poitsu keitti kalasoppaa. 

Torstaina tytsy teki pikaisen katkarapunuudelin ja lisäksi salaattia. 

Perjantaina poika paistoi jauhelihapihvit hampurilaisten väliin, johon ladattiin myös tomaattia, varhaiskaalia ja kurkkua.

Nurisin lasten tyylisesti ensimmäisten ruokien noustessa pöytään, mikä kuulemma tuntui pahalta. Niinpä! Totta puhuen pidin kaikesta, etenkin poitsun tekemästä kalakeitosta. Senkin sanoin, tietysti.

Kunakin päivänä lapset valmistivat ruuat itse, mutta äiti auttoi neuvoen. Isähän oli paennut koko tilannetta Portugaliin työmatkalle. Pakettiin kuului myös pöydän kattaminen. Ruuan jälkeen muksut tiskasivat itse ja siivosivat keittiön. Tietysti. Tässä kohtaa homma kuului menevän hiukan raskaaksi, mutta tiukkisäiti ei taipunut, edes kavereillemenoanelun edessä. Homma mikä homma.

Minulle äitinä raskainta lie ollut se, että varsinkin pojan tapa toimia keittiössä on hyvin verkkainen ja ponneton. Toivotaan että se siitä kokemuksen myötä reipastuu tai sitten äidin on pakko mennä pilkkomisen ja muun alkuvalmistelun ajaksi pihalle näkemästä kaikkea. Pienten alkupalojen kanssa jotka vievät pahimman nälkäkiukun.

Lapset kertoivat kokkailun olleen kivaa ja sovimmekin että he toki saavat harrastaa sitä myös jatkossa. Tätä ennen tyttäremme on silloin tällöin leiponut jotain. Kaupassa käynti lapun kanssa mainittiin myös hauskaksi vaihteluksi.

Lopputuloksia ei vielä voi julistaa. Pitkän aikavälin nirsoilemattomuutta ei pysty vielä todentamaan, mutta selkeää harkintaa sanomisiin on tullut. Yhtään ruokaa ei ole kokeilun jälkeen jäänyt lautaselle. Eilen grillattuani vartaita lapset söivät nurisematta kaiken, myös kesäkurpitsat ja iki-inhokit munakoisot.

Tähän loppuun laitan ohjeistuksen siihen hyvään kalakeittoon, jonka poikamme löysi Apukokin keittokirjasta nimellä Kuninkaallinen kalasoppa. Reseptin esittelyssä mainitaan enteellisesti, että "juhlavampi versio perinteisestä kalakeitosta maistuu niin nälkäisille lounasvieraille kuin nirsoimmille sukulaismukuloillekin". Minusta keitto oli ihanan makuinen, mutta pojalle kuulemma turhan fenkolinen. Tie-tys-ti. Söi kuitenkin mukisematta. 

Meillä alla kerrottu ohjeen puolitus riitti kolmelle ja sain vieläpä kahtena päivänä lounaseväänkin. 

LOHIKEITTO

neljälle

tuoretta tilliä

250 g nahatonta kalafilettä (meillä lohi)

suolaa

400 g perunaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

½ fenkoli 

25 g voita

7,5 dl maitoa

5 kokonaista valkopippuria

½ tl timjamia

1 laakerinlehti

100 g voimakasta sulatejuustoa 

Silppua tilli (saksilla) hienoksi. Säästä paksut varret liemeen. 

Poista kalafileestä ruodot. Kuutioi suupaloiksi. Laita kulhoon. Ripottele kalakuutioille varovasti suolaa. Sekoita tillisilppu joukkoon. Jätä maustumaan.

Kuori ja pilko perunat, sipuli ja valkosipulinkynsi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. 

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. 

Lisää kattilaan sipulit ja fenkoli. Paista muutama minuutti. 

Lisää joukkoon perunat ja hieman suolaa. Paista hetki. 

Kaada päälle maito. 

Lisää keittoon tillinvarret, valkopippurit, timajmi ja laakerinlehti. 

Kun keitto kiehuu, vähennä lämpöä. Vahdi ettei maito pala pohjaan. 

Murenna sulatejuusto käsin.

Kun perunat alkavat olla kypsiä, lisää sulatejuusto keittoon. Kun sulatejuusto on sulanut, lisää kalapalat. Kypsennä vain muutama minuutti. 

Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Munakoisoa grilliin!

Tämä hiillostettujen munakoisojen resepti pomppasi silmilleni  Sabrina Ghayourin kirjasta "Persiana- Lähi-idän ruokaa joka makuun". Setti oli minusta raikkaan kaunis keltaisine sahramijogurtteineen, joka muodosti terävän värinelikon mustaraidoitetun munakoison, vihreän lehtipersiljan ja punaisten chilien kanssa. Ainainen munakoisohimo ei myöskään hillinnyt tähän reseptiin ryhtymistä. Samaisesta Persiana-opuksesta on merkitty kokeiltavaksi paljon ihania ohjeita, joista voisi mainita vaikkapa "paahdetut porkkanat hunajasitruunakastikkeen, vuohenjuuston ja juustokuminan kanssa" tai turkkilaisen papusalaatin nimeltä Piyaz unohtamatta savustettua munakoisosalaattia Batinjan al rahib.

Munakoisoruoka oli ihana yhdistelmä mietoa tulisuutta, pehmeää jogurttia ja grillinmakuista, lihaisaa munakoisoa. Lehtipersilja raikasti settiä, joka ei alunperinkään ollut tuhti. 

Me hiillostimme munakoisopalat raidoitetulla, valurautaisella grillipannulla liedellä, mutta kelien sattuessa kohdille paahtamisen voisi hyvin tehdä ulkona grillissä. Säilötyt chilit vaihtuivat meillä tuoreisiin. Sahramiluotimme eivät päästäneet väriä ihan yhtä komiasti kuin kirjassa on kuvattu, mutta hyvää ja kaunista oli joka tapauksessa. Meillä jogurtin määrä puolitettiin alkuperäisetä ohjeesta, jolloin kastiketta tuli meistä sopivasti. Maustenigellan puutteessa etenimme samahkonnäköisillä mustilla seesaminsiemenillä. 

Suosittelemme hiillostettua munakoisoa lisukkeeksi grillilihalle tai osana brunssia kuten meillä. 

Blogin muut munakoisoruuat löytyvät *munakoiso-tunnisteen alta. Sieltä löytyy mm. villiyrttistä versiota, munakoisokaviaaria ja munakoisorisottoa. 

HIILLOSTETTU MUNAKOISO JA SAHRAMIJOGURTTI
4 annosta tai enemmän lisukkeena

2 isoa munakoisoa
oliiviöljyä sivelyyn

sahramijogurtti:
pieni ripaus sahramiluoteja
1 rkl kiehuvaa vettä
1 rkl valkosipuliöljyä (tai 2 rkl öljyä ja 1 mieto valkosipulinkynsi)
merisuolaa
1 1/4 dl kreikkalaista jogurttia

päälle:
10 g lehtipersiljaa silputtuna
8 punaista säilöttyä TAI 3 tuoretta chiliä ohueksi viipaloituna
1 tl maustenigellan siemeniä eli mustakuminaa TAI mustia seesaminsiemeniä

Pilko munakoisot 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. (Itketä eli rouhi pinnalle suolaa, anna vaikuttaa puoli tuntia ja pyyhi pinnalle muodostuneet "kyyneleet" talouspaperilla.). Kuumenna grillipannu kuumaksi. Sivele munakoisopalojen paistopintaan oliiviöljyä. Piasta viipaleita noin 6 minuuttia. Käännä ja sivele toinenkin puoli öljyllä. Paista edelleen noin 6 minuuttia, kunnes munakoisopalat ovat pehmenneet, kypsyneet ja raidoittuneet. Pane tarjoiluastiaan. 

Hienonna sahrami morttelissa. Kaada päälle 2 rkl kiehuvaa vettä. Anna hautua 15 minuuttia. Sekoita sahramivesi, valkosipuliöljy (tai öljy ja hienonnettu valkosipuli) sekä reilusti merisuolaa kreikkalaisen jogrutin joukkoon. Notkista seosta tarvittaessa vedellä. Käytä notkistukseen enintään 5 rkl vettä. 

Valuta sahramijogurtti munakoisoviipaleiden päälle, ripottele pinnalle lehtipersilja, chilipalat ja siemenet. Tarjoile hiukan jäähtyneenä tai kylmänä. 

***
Kirja saatu arvostelukappaleena

Suupalat grillimakkarasta

Suupalat makkarasta ja perunasta. Kyllä! Sopivan ronskia, tarpeeksi fiiniä ja loistavasti maistuvaa. Laadukkaista raaka-aineista tehtynä makkaraiset suupalat eivät kalpene lainkaan fiineille virityksille. 

Käytimme suupaloihin Makulihan makkaroita grillattuna. Toiseen versioon tuli Olivia Välimeren grillimakkaraa, jossa makuina on aurinkokuivattua tomaattia, yrttejä ja suomalaista lihaa. Osa makkaran rasvasta on oliiviöljyä. Jatkoimme samaa ideaa makujen suhteen lisäämällä tikkuihin buffalamozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia ja basilikaa perunan pitäessä tikkua pystyssä.

 

Ihastuimme Makulihan makkaroiden maistelun myötä myös Kantri Maalaismakkaraan, jossa kotimaisen lihan lisäksi maistui ja tuntui peruna. Jukka löysi makkarasta ryynimakkaran fiilistä, mutta Kantri maistui hyvin myös minulle joka en ryynisyydestä makkarassani niin välitä. Rustiikkisen Kantrimakkaran kanssa tikutettiin perunaa ja kovin trendikkääksi noussutta voikukanlehteä. 

Makujuju näissä makkarasuupaloissa on grillattu pinta. Makkarat pitää pätkiä ennen parilalla grillaamista, jolloin leikkuupinta rapsakoituu oivallisesti. Sama rapsakoituminen käy keitetyille, pilkotuille perunapaloillekin, jotka on ensin kuumana kieritelty maustavassa öljyssä. 

GRILLIMAKKARA SUUPALATIKKUINA

Keitä perunat napakan kypsiksi. Pilko perunat. Perunapalojen pitää pysyä pystyssä, mutta olla yhdessä makkarapalan kanssa smaan aikaa suuhun sopivia.

Laita kahdelle lautaselle öljyä. Toiseen  aurinkokuivattujen tomaattien purkin öljyä, toiseen oliiviöljyä johon sekoitat mustapippuria ja suolaa. Kierittele kuumat, vastapaloitellut perunat jommassakummassa öljyssä. Näin ne imevät itseensä makua hyvin.

Pilko makkarat.

Valmistele muut ainekset valmiiksi odottamaan: Pese ja kuivaa voikukanlehdet, revi buffalamozzarella, nipsi irti basilikanlehdet, nosta aurinkokuivatut tomaatit purkista ja tarvittaessa pienennä. 

Kuumenna grilli ja parila kuumaksi. Lisää parilalle oliiviöljyä. 

Paista makkarat ja keitetyt perunapalat yhtä aikaa parilalla. Kääntele paloja välillä niin että kaikki pinnat rapsakoituvat. 

Kokoa tikut alla olevan ohjeen mukaan ja tarjoile. 

Jos perunankieritysöljyä on jäänyt, se toimii oivana "dippinä" valmiille tikuille. Emme suosittele tätä viimeksimainittua juhlaklänninkien kanssa. 

Olivia Välimeren grillimakkara

aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

revitty (buffala)mozzarellapala

 basilikanlehti

uutta perunaa ja aurinkokuivatun tomaattipurkin öljyä

 voikukan lehti

Kantri maalaismakkara

uutta perunaa ja oliiviöljyä, mustapippuria sekä suolaa keskenään sekoitettuna

Tarjoile makkaraiset suupalat yhdessä hyvin viilennetyn roseviinin tai oluen kanssa. Jos väkästät tikkuja tarpeeksi, et muuta ruokaa tarvitsekaan. Makkarasuupalat toimivat oivasti myös alkupaloina tai grillaajan huikopaloina. 

Makulihan sivuilta löytyy kilpailu, jossa haetaan lisukevinkkejä Olivia-tuoteperheen nakille tai makkaralle. Palkintona on yö kahdelle Långvikissa. 

Viikon välein Blogiringin kampanjasivulle nousee uusia vinkkejä Makulihan makkaroiden grillaamisen tiimoilta. 

Yhteistyössä Makuliha

Varhaiskaali-okonomiyaki - sesonkista ja helppoa

Okonomiyaki on japanilainen ruoka, jota on verrattu länsimaalaiseen munakkaaseen.

Tämän postauksen okonomiyaki-ohjeistus on kotoisin Hanna Hurttan Sesonkiresepti-kirjasta. Hannan Soppa-blogia pitävä neitokainen on pienten kaksosten ohella saanut aikaan monipuolisen, eri raaka-aineita ja kokkailutekniikoita sisältävän kauniin kirjan. Miten joillakin tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja? Mistä noita lisätunteja saa?

Sesonkireseptit-kirja on vastaus Satokausikalenterin lukijoiden pyyntöön saada parhaimmillaan ja edullisimmillaan eli sesongissa oleville kasviksille ja hedelmille reseptejä. Sesonkireseptikirjan ajatuksena on saada suomalaiset valmistamaan monipuolisesti ja enemmän kasviksia. Tuttu mandariini esimerkiksi kuorrutetaan suklaalla, sujautetaan keittoon porkkanan kaveriksi, paloitellaan quinoa-salaattiin ja mehustetaan curdiin timjamin kanssa.

Pidän kovasti kirjan taitosta, jossa kauniit, kotoisat kuvat rytmittyvät kivasti tekstin kanssa. Sesonkireseptit on wire- eli kierresidottu, jolloin se pysyy hyvin auki kokkaillessa. 

Hannan kirjassa on monia reseptejä, joita todellakin haluan ehtiä kokeilla. Raparperivoi grilliruualle kuulostaa tosi mielenkiintoiselta juuri nyt. Samoin  mieltä kutkuttaa syyskuuhun sijoittuva tatti-parunacurry tai helmikuun herkku veriappelsiini-valkosuklaamuffinit. Rohkaistuisinkohan nyt ensi kertaa käyttämään annoonaa tai kastanjoita?

Okonomiyakineitsyinä seurasimme Hannan reseptiä tarkasti vaihtaen kuitenkin villit. Hanna oli käyttänyt villivihanneksina vuohenputkea ja maitohorsmaa sekä etukäteen ryöpättyä nokkosta. Minä käytin mitä pieneltä pihaltamme löytyi.  Jos et villivihanneksista innostu, voit käyttää niiden tilalla vaikka lempiyrttiäsi. 

Meillä okonomiyakit tarjottiin osana brunssia. Pidin kaalihulluna mausta kovasti ja ohjetta pyydettiin myös vieraiden toimesta. Brunssilta jääneet palat toimivat hyvin seuraavana päivänä lounaana.

VARHAISKAALI-OKONOMIYAKI
kaksi paistinpannullista

400 g varhaiskaalia
kourallinen villivihanneksia (meillä siankärsämö, voikukanlehti, isomaksaruoho)
4 varhaissipulia
1 pieni kesäkurpitsa
6 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
paistamiseen öljyä

lisäksi:
srirachalla maustettua majoneesia
(varhaissipulin varsia pilkottuna)

Leikkaa varhaiskaali ohuiksi suikaleiksi. Hienonna villivihannekset. Raasta kesäkurpitsa. Pilko varhaissipulit varsineen, jätä osa varsipaloista loppukoristeluun.
Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja vihannekset. Mausta suolalla.
Paista taikinasta pannulla isoja tai pieniä kakkuja, molemmin puolin rapsakoiksi. Me paistoimme tästä määrästä kaksi isoa pannullista.
Tarjoile okonomiyakit srirachalla maustetun majoneesin kera. Me ripsimme päälle myös varhaissipulin varren paloja.

***
Kirja saatu arvostelukappaleena.

Valkosuklainen raparperipiirakka

Kirsikkapuu kukkii niin kovin lyhyen aikaa. Siksi minun oli aivan pakko laittaa muutama kukka mukaan kuvaan. Varsinainen aihehan tässä on omien raparperien ensihyödyntäminen tänä keväänä.

Raparperit sujahtivat helposti kokoonsaatettavaan taikinaan yhdessä valkosuklaan kanssa. Lopputulemana oli kostean makea piirakka, jossa oli sopivasti sitruunaisuutta, sokerisuutta ja hapokkuutta. Pähkinämurut joukossa toivat mukavaa suutuntumaa pehmeyteen.

Ohje on Maku.fi sivuilta, säteilevästä Baking Instinct-blogista. Seurasin ohjetta muuten tarkasti, mutta kookoshiutaleet vaihdoin henkilökohtaisesta tykkäämättömyyssyystä pähkinärouheeseen. Rouhetta sain murskaamalla morttelissa erilaisia pussinpohjille jääneitä pähkinöitä.

VALKOSUKLAINEN RAPARPERIPIIRAKKA 
piirakkavuoallinen

100 g voita
100 g valkosuklaata
2 dl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl tummaa siirappia
4 kpl kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl luomusitruunan kuorta hienoksi raastettuna
2 dl hienojakoisia mantelijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pähkinärouhetta (tai kookoshiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

400 g raparperia (hienoksi paloiteltuna)

Sulata voi ja paloiteltu valkosuklaa miedolla lämmöllä kattilassa.
Lisää sokeri, rypsiöljy ja siirappi.
Anna voi-suklaasulan hieman jäähtyä ja sekoita siihen munat, vaniljasokeri sekä sitruunankuori.
Yhdistä keskenään kuivat aineet ja lisää ne muihin aineksiin. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Lisää taikinaan raparperinpalat.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan piirakkavuokaan, halkaisijaltaan noin 24 cm.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia tai kunnes pinta saa kauniin värin ja leivonnainen on kypsää. Piirakka saa jäädä sisältä hieman tahmeaksi.

Anna jäähtyneen leivonnaisen vetäytyä peitettynä mielellään seuraavaan päivään ennen tarjoamista. Säilytä viileässä.

***

Blogin muut raparperiaiheiset ohjeet löytyvät tunnisteen *raparperi alta. Sieltä löytyy mm. ihana raparperisorbetti ja raparperinen meloni-fetasalaatti. 

Leppoisa brunssi kotona

Kutsuimme pitkästä aikaa ystäviä kylään. Brunsseilimme monta tuntia turisten. Ihania tällaiset leppoisat sunnuntait!

Brunssiruoat koostuivat pääosin pitkään kokeilulistalla olleista jutuista, joten aika sekalaista settiä tuli. Hyvin näytti maistuvan kaikille. Vaikka valmisteluun meni paljon aikaa, se tuntui kivalta kun sai puuhastella rauhaisaan tahtiin. Vieraat oli kutsuttu vasta kello 14, kun lasten harrastukset olivat päättyneet. 

Toinen ystäväperhe toi tullessaan rose-kuohuvaa ja muitakin juomia. Toinen perhe toi gluteenittoman, sitruunaisem toscapiirakan - tietämättä että sen toisen perheen isän suosikkileivonnainen on nimenomaan toscapiirakka. 

BRUNSSIMENU 

okonomiyaki varhaiskaalista ja villivihreistä 

hiillostettu munakoiso sahramijogurtin kera

lihapullat

pulled caprese - salaatti

etanakierteet rieskasta

kananmaksa ja mustikka

siemennäkkäri ja valkosipulista särkeä

pataleipä

patonki

suolakeksejä

hedelminä viinirypäleitä, hunajamelonia, vesimelonia, omenaa ja päärynää

Viinitarhurinjuusto

valkohomejuusto

sinihomejuusto

valkosuklainen raparperipiirakka

gluteeniton toscapiirakka

vaahtokarkkeja suklaalla ja ranskanpastillilla

Herkkujen ohjeistuksia naputtelen kun kerkiän ja linkitän niitä sitten tähän tekstiin. 

Ravintola Natura - pikkusyötäviä nautinnollisesti

illallisen tarjosi ravintola Natura

  

Äitienpäivänä Jukka vei meidät syömään Helsinkiin Iso-Roobertinkadulle uuteen ravintola Naturaan. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä avattu 34 paikkainen ravintola täyttyi tasaisesti ruokailumme aikana. Omistajapariskunnan keittiöpuolesta vastaava David Alberti kertookin alun lähteneen hienosti liikkeelle. Puolisonsa Anya Sivkova huolehtii salista yhdessä hymyilevän kollegansa Emilian kanssa. Davidin kanssa keittössä huhkii Juuso Haapamäki. 

Naturassa nautitaan paljon pieniä annoksia erilaisten, maltillisesti hinnoiteltujen menukokonaisuuksien myötä. City-lehden ennakkojutussa David Alberti kertoo, että hyväkin ruoka kyllästyttää isoina annoksina. Olemme samaa mieltä ja odotimmekin innolla ruokia, joita toki saa myös halutessaan annoksina. Huomasimme monien viinien olevan tuttuja Passiosta. Keskustellessä selviääkin, että Passion omistaja, viinien maahantuoja Jussi Hukkanen on Anyan entinen työnantaja. 

Raaka-aineet ovat Naturassa keskiössä, eikä niitä turhaan muokata. Tuore buffalamozzarella tarjotaan esimerkiksi voi-öljyn ja mustapippurin kanssa sen kummempia konstailematta. Naturalla on 35 eri raaka-ainetoimittajaa tukkutoimittajien sijasta. Tämä takaa tuoreet ja tunnistettavat raaka-aineet, mutta tekee ravintolan pyörittämisestä ja logistiikasta aikamoista palapeliä.

Inspiraatiota makuihin ja ravintolan ideaan David on hakenut niin Gordon Ramsaylta kuin Ticketsistä ja Paktastakin muutamia mainitakseni. Tämä tieto ei ainakaan vähennä ennakko-odotuksia. 

Ilta alkoi keittiöntervehdyksellä, joka oli kananmaksaa. Sen kanssa tarjottiin pippuri-karamellisiirappia ja sampanjassa pikkelöityjä mustikoita. Onneksi saimme syödä myös nirsojen lastemme maksat, sillä kokonaisuus oli hurjan toimiva!

Leivistä etenkin vaalea maistui lapsillemme, mutta itse pidin enemmän melkein porkkanakakkumaisesta tummasta leivästä, jota oli maustettu muunmuassa appelsiinilla ja vihreällä kardemummalla. 

Luvialainen sokerisuolattu siika tarjottiin kyssäkaalitagliatellen ja piimätillikastikkeen kanssa. Päällä lepääsi ihanan rapsakoita leipäkrutonkeja. Idea ja toteutus esillepanoineen ihastutti!

Lasiin kaadettiin nyt saksalaista Giro Rose 2014 roseviiniä, josta pidimme erityisesti. Kotonakin oli nautittu juurikin roseviiniä, joka on oiva valinta lämpimiin päiviin. Ruokaravintoloissa olemme törmänneet roseviiniin liian harvoin. 

Omenasellerikeittoon oli laitettu mukaan Waldorfin salaattia ja hiukan chilijauhetta.

Taimen oli kiedottu possunkylkeen ja nostettu upeanmakuisen savustetun siideriliemen joukkoon.

Keltajuuri tarjottiin marinoidun melonin ja rosmariinin kanssa. Yhdistelmä oli yllättävä ja toimiva. 

Punajuuriallerginen ja siksi myös keltajuurta välttelevä Jukka sai maistettavakseen osterin, eikä pitänyt vaihtoehtoa ollenkaan huonona. Chilinen vinegretti ihastutti maullaan osterin kanssa. 

Buffalamozzarella oli ihanan kermaista. Se tarjottiin yksinkertaisesti mustapippurin ja voi-öljyn kanssa.

Suunraikasteeksi tarjottiin geelimäistä vodkaa, jossa maistui myös sitrus ja lime. Rupesimme heti ideoimaan vastaavaa ginipitoista kotiin.

Pienten annosten keskellä tarjottiin pääannokseksi nimetty lautanen, jossa upeina makuina toisiaan täydensivät 72 tuntia uunissa muhinut Hereford, vihtiläinen varhaiskaali, persiljapyre, seljankukkamehussa haudutettu päärynä ja savustettu peruna. Annos oli todella iso ja tuhti tähän väliin. Me olisimme mieluusti jatkaneet pikkuannoslinjalla. David kertoo ettei ole uskaltanut lähteä vielä sille linjalle, että kaikki annokset olisivat pieniä. Haaveissa kuulemma siintää myöhemmin toteutettavana yli kahdenkymmenen pienen annoksen kokonaisuudet. Jäämme odottamaan tätä suurella mielenkiinnolla. 

Jälkiruoaksi tarjotut sangria-vesimelonipalat olivat meille tuttuja Barcelonan Ticketsistä, joskin ne oli Naturassa maustettu eri tavalla. Nyt maussa erottui selkeästi lime. 

Jälkiruokainnostuksissamme unohdimme kuvata kauniit ja hauskat jälkiruuat. Mainittakoon kuitenkin, että ohuen leivän päältä tarjottiin suklaata passion- ja oliiviöljycreemin kanssa. Crème caramelin ylle oli aseteltu mukavan rouskuvia karkkipopcorneja. Viimeksimainittu oli lastemme ehdoton suosikki. 

Viininä näille oli melkein portviinimäinen Madoro 2012. 

Viimeisenä jälkiruokana saimme naurua irroittanutta "keltaista lunta". Oikeasti kyse oli vaivalla jogurtista ja sitruunamehusta pienissä erissä jäätelökoneessa tehdystä kevyestä Frozen Yogurtista, joka peitti raikasta sorbettia. Makuna löytyi myös orvokkia ja hunajaa. Annos on kuulemma yksi ravintolan suosituimpia eikä sisällä lainkaan valkoista sokeria. Eri lämpötilat ja tekstuurit leikittelivät annoksessa ansioituneesti Barale Fratellin Moscato d'Astin täydentäessä kokonaisuutta. 

 

Pidimme Naturasta kovasti! Pienet annokset harkittuine ja kauniisti esillepantuine kokonaisuuksineen ihastuttivat, samoin viinivalinnat. Koimme uusia makuyhdistelmiä, mitä monesti toivommekin fiineihin paikkoihin mennessämme. Tarjoilu oli hymyilevästä ja kaikkiin kysymyksiimme vastattiin asiantuntevasti. Tunnelma paikassa oli mukavan rento, joskin ruokien osalta keskittyneen huolellinen. Suosittelemme Naturaa lämpimästi! 

***

Myös Liemessä-blogin Jenni ja Nirso ovat käyneet Naturassa nautiskelemassa.