Antto Melasniemen kanasalaatti loistavalla kastikkeella

Antto Melasniemen kanasalaatti kyseessäolevan eläimen sisäelimistä tehtynä on kaivellut mieltäni jo jonkin aikaa. Raaka-aineita vaan ei oikein meidän leveyksiltä saa, vaan niitä on hamstrattava Hakaniemen hallista. Kun sinne sitten taas osuimme, oli lounassalaatti ajatuksentasolla valmis. Toteutuskaan ei kauaa ottanut.

Tämän salaatin kastike on nerokkaan, maistuvan yksinkertainen. Ja minä vedin mutkat vielä entistä suoremmiksi. En nimittäin liottanut rusinoita kuten olisi pitänyt, vaan lisäsin ne sinällään öljyyn ennen surrautusta. Viivytin sisäelimiä pannulla ohjeistettua minuuttia kauemmin ja silti maksa oli makuumme liian raaka. Varovainen näiden kanssa saa silti olla, sillä kanan sisäelimet ovat kovin pienet. Kivipiiroja emme salaattiin ahtaneet, sillä emme ole järin innostuneita niiden rustomaisuudesta. Tuplasimme salaatin sisäelinmäärän, mikä oli virhe. Elimet ovat niin tuhdin makuisia, että lihaan nähden vähempi riittää. Pitäytykää te siis tässä Lindgrenin Kiehuu!-kirjasta löytyvässä reseptissä. Villiyrttilisä on hurjan tervetullut jahka noita ihanuuksia taas pukkaa. Maksaruoho pukkaa jo mullan läpi!

KANASALAATTI ANTTO MELASNIEMEN TAPAAN

kahdelle-neljälle

100 g kanansydämiä

100 g kananmaksaa

(100 g kanan kivipiiraa)

½ punasipulia

salaattia (meillä pinaattia, jääsalaattia)

villiyrttejä (ketunleipää, maksaruohoa, nokkosta) maun mukaan

kastike

1 dl kapriksia

1 dl rusinoita

1 dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

Aloita kastikkeesta. Huuhdo kapsiket. (Pehmitä rusinoita tunnin ajan tilkassa vettä). Pane edellämainitut oliiviöljyn ja sitruunamehun kanssa kulhoon ja surrauta vaikka sauvasekoittimella kastikkeeksi. Koostumut saa jäädä karkeaksi.

Kuumenna pannu tulikuumaksi. Paista sydämiä, (kivipiiroja) ja maksaa noin minuutin tai tavalla useammankin. Ota pannu pois liedeltä. Lisää punasipulia ja kastiketta pannuun hetkeksi. Kaada kulhoon. Lisää salaatit ja villiyrtit. Sekoita hellästi salaatiksi.

Lautas- vai nenäliinataitos

Minulla on paljon ruokaan liittyviä heikkouksia. Yksi niistä on lautasliinat, erityisesti kankaiset sellaiset. JOS kangasservettejä ostaa, pitää niitä myös käyttää. Suurin ongelma tällä tiellä on silittämisen muistaminen. Jos sen saa hoidettua ajoissa ennen vieraita, lautasliinoja tuskin ehtii taittelemaan. Siksi joulukuussa 2010 aloitettu lautasliinataitosten esilletuominen on ollut hiukan hiljaista ennen tätä postausta.

Tässä helppoakin helpompi lautasliinataitos, joka onnistuu kaikilta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on mielestäni silti tyylikkään kaunis.

Taitos on toteutettu Venetsian likeiseltä saarelta, Buranosta ostetuilla lautasliinoilla. Myyjä oli vahingossa kirjoittanut  kangaspalojen edustavan nenäliinoja ;).

Avaa lautasliina täyteen mittaansa.

Puolita taittamalla alareuna ylös.

Puolita jälleen taittamalla vasen reuna oikean päälle.

Käännä liina kulmikkain itseesi päin. Taita kolme ylintä kerrosta alas yhden kerroksen jäädessä pöytää vasten.

Taita sitten sivukulmat sisällepäin hiukan keskiviivan yli.

Siis myös se toinen.

Käännä koko hoito ympäri ja -ta daa! Taskullinen pöytäliinataitos on valmis.

Halutessasi voit ujuttaa sisään vaikka aterimet.

Halutessasi voit koristaa koko homman vaikka nauhalla. Tai nauhasta solmitulla rusetilla.

Dolce Gusto-kone sinulle?

Mikä teille tulee tämän kahvikoneen muotoilusta mieleen? Meille molemmille tuli Pingu, mutta tuo mielikuva voi olla vanhemmuuden mukanaantuomia kirouksia. Kiiltävänmusta mööpeli on pingviinimäisyydestään huolimatta tai ehkä juuri siksi aika näppärän kokoinen ja sopinee monenlaisiin suomalaiskeittiöihin. Koneen ovat kehittäneet yhdessä Nestlé ja italialainen espressoasiantuntija De´Longhi.

Kapselikoneperhe Dolce Gusto on siis lisääntynyt näppäräkäyttöisen Genio Piccolon verran, jota me seminäppärät pääsimme testaamaan vaativissa kotioloissa. Kokeiltavaksi saimme kuumina juomina erilaisia kahveja ja kaakaoita sekä kylmänä juomana sitruunaista jääteetä.

Konetta oli tosiaan helppo käyttää. Käyttöönotto onnistui melkein ilman käyttöohjetta. Keittimen takaosassa olevaan säiliöön lorotettiin aluksi vettä. Koneeseen asetettiin kapseli ja kahva painettiin alas rikkomaan kapselin pinta. Sitten koneesta valittiin rullaamalla tarvittava määrä palkkeja. Rullaamiseen oli simppeli opastus jokaisen juoman oman pahvilaatikon kannessa. Joihinkin juomiin tarvittiin kaksikin kapselia.

Koneella saa kovin helposti kupillisen kuumaa tai kylmää juomaa. Se sopii hyvin tilanteeseen, jossa pöytäseurueen jäsenet toivovat erilaisia juomia. Toisaalta kone pelittää hyvin myös silloin, kun sinulle riittää aamun käynnistämiseen vain yksi kuppi vaikkapa kahvia.

Kapselien käyttö sai miettimään kierrätystä. Kapselit itsessään ovat muovia ja kansi metallia. Kierrätys onnistuisi erikseen, jos paikkakunnalla on energiajätteen kierrätystä. Meillä Nummelassa ei ole. Kapselin kansi on myös todella hankala irrottaa erilleen. Kapselit eivät ainakaan vielä sisällä luomulaatuisia tai reilun kaupan vaatimuksia täyttävää sisältöä, mikä on meille myös miinusta.

Testiin saatujen kahvien maut eivät olleet mieleemme, mutta chococino-juoma oli todella hyvää. Tyttäremme piti myös tavallisesta kaakaosta. Sitruunaisesta jääteestä tuli mieleen oman yrttipenkkimme sitruunatimjami ja sitä myöten kesä ja sitä myöten iso odotus. Dolce Gustolla on myytävänä useita erilaisia juomalaatuja. Netissä lie paras valikoima, mutta marketeistakin kapseleita löytyy.

Olemme saaneet yhden kahvikoneen arvottavaksi lukijoidemme kesken. Eikös olekin kivaa? Jättämällä viestin tämän postauksen loppuun voit olla iloinen voittaja jo viikon lopulla. Arvomme Genio Piccolon nimittäin 29.maaliskuuta kello 12.49, jolloin tulee kuluneeksi tasan 4-vuotta siitä kun pläjäytimme blogiimme ensimmäisen ruokapostauksen. Jos kommentoit anonyyminä, pistä mukaan myös sähköpostiosoitteesi. Jos emme saa voittajaa kiinni viikon sisällä arvonnan suorittamisesta, arvomme koneen uudelleen. Onnea arvontaan!

Kuittihaastevastauksena Munaleivos mämmillä

Tämän kuukauden ruokahaaste oli ylihyvä! Kulinaarimurulan Jaanan kuulutuksen mukaan löydetystä kauppakuitista tuli poimia vähintään kaksi raaka-ainetta ja koota niistä ruoka.

Vakaa aikomukseni oli löytää kaupan käytävältä joltakin pudonnut kuitti. Mennessäni paikalliseen markettiin sellainen lojuikin sopivasti jo tuulikaapissa. Sen sisältö tuotti kuitenkin suuren pettymyksen: ei pelkästä huulipunasta ja kynsilakasta saa mitään syötävää. Kiertelin kauppaa muina miehinä ympärilleni kuikuillen näyttäen varmaan näpistystä aikovalta rouvashenkilöltä. Kuitteja ei vaan näkynyt. Lähestyin jo poismenoa ajatuksenani, että pitääkö minun nyt ruveta kölppäämään niitä kassojen päädyssä olevia roskiksia, kun pelastavana enkelinä tuttuni oli maksamassa ostoksiaan. Katsomatta hänen ostamiaan artikkeleita pyysin saada kuitin, jolloin tuttavani sanoi että toki, mutta minkä ihmeen takia.

Mietin jo etukäteen, että jos kuitti sisältää kondomin, aion testata sous vide-tyylistä kypsennystä kumiveijarilla. Mutta kuten kuitista näette, näin ei käynyt.

Aika nopeasti päätin, että jonkinlainen pääsiäismäinen leivos näistä saadaan aikaan. Kuitin raaka-aineista poimin siis kananmunan (meillä luomuja) ja säntillisesti samaa mango-ananasrahkaa. Jos vielä haluaisi lisää juttuja tästä kuitista, voisi lopputuloksen tarjota keltainen vessapaperi servettinä. Ehkä.

Viime vuonna innostuin mämmileivonnasta ja päätin jatkaa hommaa tänä vuonna. Pyöräytin ilmoille leivoksen, jonka pohjaan upotin mämmiä. Mämmi maistuu loppumaussa, mutta lähinnä rukiisena makuna. Leivoskuppi täytettiin rahkan ja kermavaahdon seoksella, johon kananmunamaista ulkonäköä tuli esittämään tuoreesta mangosta koverrettu "keltuainen".

Minä sain koverrettua yhdestä mangosta 9 "keltuaista".

Jos mielii saada leivokseen lisää mämmimäistä makua, voi rahkatäytteen alle upottaa jo "hillosilmäksi" mämmiä.

Toki mämmin voi sijoittaa myös paraatipaikalle leivoksen huipulle yhdessä mangopalojen ja parin keltaisen nompparellin kanssa.

MANGOISET MÄMMI-MUNALEIVOKSET

noin 25 kpl

POHJA

160 g voita

70 g mämmiä

1 dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

4,5 dl vehnäjauhoja

TÄYTE

1 dl kermaa

270 g mango-ananasrahkaa (1,5 purkkia)

2 rkl tomusokeria

tuoremangoa silputtuna

KORISTEEKSI

mangosta koverrettu puolipallo

Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Lisää jauhot edelliseen. Sekoita joukkoon myös mämmi. Sekoita kunnes  taikinasta saa yhtenäisen pallon. Kääri ympärille kelmu ja laita jääkaapin viileyteen vähintään puoleksi tunniksi.

Painele taikina pieniin leivosvuokiin ohuelti. Voitelua ei tarvita sillä taikina on niin voinen. Paina päälle toinen vuoka, jotta kuppimaisuus leivonnaisessasi säilyy. Jos sinulla ei ole tarpeeksi kuppeja, laita päälle leivinpaperipala ja painoksi papuja. Paista uunissa kiertoilmalla 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kun kupit ovat jäähtyneet, irrota taikinakupit vuuista.

Valmista täyte. Koverra mangosta puolipallon muotoisia keltuaisia ja siirrä syrjään. Pilko loppu mango pieneksi silpuksi. Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahtoon rahka, tomusokeri ja mangosilppu.  

Koristemangokeltuaisen voi kovertamisen jälkeen halutessaan upottaa  sokeriveteen kiehumaan kahdeksi minuutiksi ja jättää hetkeksi myös jäähtymään liemeen. Näin hedelmän rakenne pehmenee syötävyysmukavuuden kasvaessa. Joillekin tuoreen mangon maku on myös liian karvas, joka sekin taittaa terävimmän kärkensä sokeriuitossa värin silti kärsimättä. Mangokeltuainen lisätään leivokseen täysin jäähtyneenä.

Kokoa leivos. Jos mielit, laita pohjalle ensin mämminokare, sitten rahkatäyte ja lopuksi "mangokeltuainen".

Luomon lumoa

Miten aateloittaa tiistai? Tai no, ihan mikä tahansa päivä. Yksi hyvä tapa on treffata kamua ja syödä samalla, vaikkapa Luomossa. Näin me teimme Jaanan kanssa viime tiistaina ja olimme ratikkapysäkillä kotimatkaa odotellessa varsin tyytyväisiä naisia.

Nautintomme alkoi mustekalatikkarilla ja pikkusuolaisilla, joista suolainen macaron oli varsin mainio. Mustekala oli ihanan pehmoista ja paprikainen mauste sopi siihen todella hyvin. Kolmannen pikkusyötävän sisältöä en millään muista, mutta sen muistan että se oli hieno!

Valitsimme listasta viiden ruokalajin menuun, jolloin pääruuista ja jälkiruuista sai valita jomman kumman. Olin yrittänyt nettisivuiltakin tiirata hintoja niitä löytämättä. Jaanan opastuksesta osaan nyt katsoa sivuun, jossa viiden ruokalajin kokonaisuus kerrottiin 72:n euron arvoiseksi. Otimme ruuan keralle kaksi lasia viiniä tarjoilijan suositusten mukaan. Aluksi  Antonio Lopes Ribeiro, Vinho Verde ja sitten Chablis Grand Cru Valmur 2007. Bortch olisi annoksista kuulemma se, joka kärsisi eniten tällaisesta suppeasta viinivalikoinnista, mutta mielestämme sekin meni valinnan kanssa oikein hyvin.

  

Ja sitten itse ruokaan. Mozzarella basilikagranitella ja passionhedelmällä ei sytyttänyt meistä kumpaakaan. Mieleen hiipi pelko siitä, josko ravintolan linja ei olekaan oman maun mukainen, mutta se oli turhaa. Muut annokset olivat upeita!

Tämä pallura oli pestoleipä. Huonokuuloinen minä ehdin kommentoida Jaanalle, että ompa hassua että leipä on nimetty Ristoksi. (Oliko pakko kirjoittaa tämä).

"Hummeria ja rapeaa possua" oli lempiannokseni. Lautaselle oli saatu upeita tekstuureja ja makuja. Hummerivaahto oli todella hummerista ja possun nahka hienon rapeaa. Possun liha oli muistaakseni pitkään muhitettua possun jalkaa.

"Bortch" oli upea. Punajuuri oli hyytelönä ja smetana "lumena". Liha oli piiiitkään kypsennettyä lampaan välikyljystä, jonka läskejä ei onneksi oltu perattu pois. Raitajuuret olivat rapean kovia olematta raa'an oloisia.

Tässä vaiheessa keittiö tervehti meitä suunraikastajalla jäisten mustikoiden ja wasabin muodossa. Yllättävä yhdistelmä toimi minulle hurjan hienosti!

"Whitefish Umami" sisälsi pehmeeäkin pehmeämpää kalaa, savustettua munakoisoa ja sieniä. Pöydässä kaadettu liemi oli hieno.

Valkoisen kalan kanssa tarjoiltiin merileväleipää, joka umamiliemeen dipattuna tuplasi merellisen makunsa. Luomossa leivät todella jatkoivat annoksia olematta "vain" lisä.

Jälkiruokaa edeltävä ananassorbetti maistui makoisan raikkaalle, mutta jätti mieleen kysymysen miksei kotona ja muissakin ravintoloissa voi olla prejälkiruokaa. Jälkiruoka sisälsi poksuna-elementinkin, joka vie minulla välittömästi aatokset lapsuuden rätinäpurkkaan ja -jätskiin. Tosin nyt poksuna äityi paikoitellen jopa yllättävänkin rajuksi.

Jaanan varsinainen jälkiruoka, Xococoulat a la minuit, oli tarjoilultaan kutkuttava juttu. Pöytään tuotiin lieriö ja kello. Putkeen kaadettiin sulaa suklaataikinaa ja kello naksautettiin päälle muutamaksi minuutiksi. Piippauksen alettua lieriö otettiin pois ja lautaselle oli ilmestynyt suklaaleivonnainen. Seurakseen suklaisuus sai jäätelöä ja kukkakaalikastiketta. Viimeksimainittu toimi upeasti suklaan kanssa, mikä oli itselleni aikamoinen yllätys. Tosin ovathan Luomon Jouni Toivasen kotikeittiöversiojälkiruuat todettu toimiviksi ennenkin.

Illan kauneimman annoksen tittelin vie minun jälkiruokani "Lemon Pie", joka oli ihanan raikas ja samalla mukavan makea. Kinuski ja rapsakat murut mielenkiintoistivat annoksen. Paahtovanukkaan poltettu pinta oli ohuen ohut, joten Amelie-efektiä en lähtenyt yrittämään.

Ostin Luomon visuaalisesti upean kirjan "Vuosi Luomoa", josta aion kokeilla ainakin "Metsä"-annosta. Tuohon ruokaan kuuluu kuusigranite, rosmariinicreme ja metsämarjoja. Annokseen käytetään mm. kuusenhavuja ja metsäyrttejä. Sain kirjaani vielä nimmareitakin, jotka omassa mielessäni nostavat kirjan arvoa huomattavasti.

Tarjoilukin oli sujuvaa ja ystävällistä, joten Luomo on kaikin puolin suositeltava ruuastanauttimiskohde.

Kokkaamassa Koffimaisesti Bondage-possua

Saimme kivan kutsun Sinebrychoffilta saapua kokkaamaan Kokkikoulu Espaan oluisia ja siiderisiä juttuja otsikolla "Rullat ja pullat". Minun lisäkseni paikalla oli toinenkin bloggaaja, Soup Operan Anuliina, ruokatoimittajia ja Koffin omaa porukkaa.

Aniko Lehtinen, joka kirjoittaa myös blogia Punavuori Gourmet, oli tehnyt miehensä kanssa näpsäkät reseptiikat päivälle. Ruokalajien saloihin ja nikseihin meitä johdattelivat Espan kokit Anssi Nurminen ja Atte.

Päivä oli kaikinpuolin rento ja hauska, enkä voi kyllä syyttää siitä yksin nauttimiamme virvokkeita. Kokkailun lomassa opin hyviä niksejä, kuten esimerkiksi sen, että sitruunaa raastaessaan kannattaa kuoriraasteen maksimoimiseksi laittaa raastinterien päälle leivinpaperi. Näin sitruunaraaste on sitten helppo ottaa pois rikkomatta sormiaan.

Opin myös, että mikäli haluaa saada jätskivohvelimaisen ohuita pipareita, ei kannata vatkata taikinaa liikaa. Opin edelleen, että tölkki voi olla hyvä taivutusalusta. Jotkut tosin kommentoivat tätä alkoholin väärinkäytöksi.

Meidän tiimillemme lankesi possurullien teko, mikä olikin hauskaa puuhaa. Kypsä possunkylki pilkottiin ja kääräistiin salaatinlehtien sekaan chilimajoneesin, korianterin ja chiliviipaleiden kanssa. Koffia setissä edustivat olut-etikkakurkut.  Sitoessani kaalinlehtiä ruohosipulilla  nimesin kokonaisuuden uudelleen Bondage-possuksi. Tarkempi ohjeistus löytyy tämän jutun lopusta.

Anssin kutsuessa meitä syömään valmiiksikatettuun pöytään ei kahta kertaa tarvinnut käskeä.

Lautaselle koottiin oikein maistuva setti! Rullien ja erilaisten tahnojen lisäksi haarukoitavana oli katkarapupalloja, välimerellistä olutrullaa, kylmäsavusilakkalusikoita ja lohirullia.

Ruokajuomina hörpittiin tietysti Sinebrychoffin juomia, joista Garage oli ulkonäöltään tosi makea.

Jälkiruuaksi popsittiin kakkupalloja ja tiimimme väkästämiä omenarullia, jotka siis vatkaussyistä olivat vähemmän rullamaisia ja enemmän leivostyyppisiä.

Oikein kiva iltapäivä uusienkin tuttavuuksien seurassa!

BONDAGE-POSSU

ELI POSSU-SALAATTIRULLA

neljälle-kuudelle

400 g kypsää possunkylkeä

½ dl chilimajoneesia

1 puntti Romaine-salaatinlehtiä (pikkurullia saat vaikka paksoin lehdistä)

olut-etikkakurkkua

1 chilipalko viipaloituna

½ punttia korianteria

½ punttia ruohosipulia

OLUT-ETIKKAKURKUT

½ kuorittua ja raastettua kurkkua

3 rkl etikkaa

loraus Copenhagen-olutta

1 tl suolaa

2 rkl sokeria

Levitä kurkkuraaste leivinpaperille ja sirottele päälle puolet suolasta. Seisota 10 minuuttia. Huuhtele ja valuta. Sekoita etikka, olut,loput suolasta ja sokeri kulhossa. Lisää sitten kurkkuraaste. Laita kansi päälle ja ravista. Anna seisoa jääkaapissa ainakin 4 tuntia.

Revi tai pilko liha possunkyljistä pieneksi silpuksi. Sekoita vähän tuoretta chiliä tai chilijauhetta majoneesiin.

Valitse salaatista mahdollisimman isot lehdet. Painele lehdistä ruoto kevyesti rikki, niin että saat lehden paremmin käärityksi. Ruodin voi myös leikata ohuemmaksi. Kokoa rullat laittamalla salaatinlehdelle possua, majoneesia, etikkakurkkuraastetta ja maun mukaan tuoretta chiliä ja korianteri. Sido rullat ruohosipulin varsilla. Nauti viileänä.

Juomasuosituksena Copenhagen, Garage Hard Lemonade, KOFF tai Kronenbourg 1664.

Ja hei - keittiön siivosi ja kaiken tiskasi joku muu.

Olipahan...kaikenmoista!

Loppuviikkomme oli poikkeuksellisen herkullinen, tässä vieraissa nautittuja makupaloja. 

Viikonloppuni alkoi naisseurassa kauniin kattauksen ja kiinalaistenkin makujen äärellä. Mukavan rouskuvat alkupalasnäksit olivat lentäneet emäntämme miehen matkassa juuri Pekingistä Suomeen - ne olivat jännä yhdistelmä toffeisuutta ja sipsimäisyyttä seesaminsiemenillä silattuna. Hyviä kuohuvan kanssa!

Pääruuaksi söimme kiinalaisittain maustettua wokkityyppistä ruokaa. Kulautimme kaiken alas argentiinalaisella Tilia Pinot Grigiolla, joka kävi hyvin yksiin mausteisen ruuan kanssa.  

Jälkiruuaksi oli runsasmangoista, raikasta jälkiruokaa.

 

Sunnuntaina juhlimme poikamme kuvataidekoulun 25-vuotisjuhlia mehun ja kakunkin voimin ilmapalloja unohtamatta.

Sunnuntai-ilta kuluikin sitten naapurissa karhupadan äärellä. Isäntä oli itse ollut karhunkaatokeikalla, joten aikamoisen erityistä ruokaa oli siis tarjolla. Karhupalat oli perattu ja paloiteltu tarkasti, jonka jälkeen niitä oli muhitettu punaviinisessä liemessä porkkanoiden, valkosipulien ja sipulien kanssa tuntitolkulla. Mausteena oli suolaa ja mustapippuria.

Karhupata oli hyvää ja mureaa. Molemmat lapsemmekin pyysivät ruokaa innokkaasti lisää.

Jälkiruuaksi oli tuorejuustokuorrutteista porkkanakakkua, joka sekin maistui kaikille oikein loistavasti.

Kyllä me olemme onnekkaita kun saamme kutsuja tällaisten pöytien äärelle!