Päivä Torontossa

Päivä Torontossa, mitä ehtii yhdessä päivässä? Yllättävän paljon, vaikka Toronto on Kanadan suurin kaupunki noin 2,6 miljoonan asukkaan voimin. Keskustan alue on laaja, mutta valikoidut kohteet on helposti saavutettavissa kävellen. Tarvittaessa raitiovaunuilla sekä metroilla pääsee kätevästi kauemmaksikin.

Aloitin päiväni Pyhän Patrickin päivän paraatilla (engl. Saint Patrick’s Day, iiriksi Lá Fhéile Pádraig). Pyhän Patricin päivä on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään vuosittain 17. maaliskuuta Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi. Pyhän Patrikin päivää juhlistetaan useissa maissa, Kanadassakin. Torontossa on aina maan suurin paraati, joka tänä vuonna järjestettiin sunnuntaina 19.3.  

Paraati kesti useita tunteja, mutta minulle riitti ensimmäisten ryhmien seuraaminen. Paraatissa kulki säkkipilliryhmiä...

 ...poliisi- ja sotilasryhmiä sekä erilaisia järjestöjä. Paikallisittain kyse oli varsin merkittävästä tapahtumasta kun kansaa oli niin paljon paraatin kulkureitillä.

Jos ei satu osumaan Torontoon juuri Pyhän Patrikin päivän aikaan, niin päivä kannattaa aloittaa Art Gallery of Ontario museosta (osoite: 317 Dundas St W, Toronto, ON M5T 1G4, Kanada). Täältä löytyy kanadalaista vanhaa- ja nykytaidetta, valokuvia ja eurooppalaista maalaustaidetta 1600-luvulta. 

Museolta ei ole kuin muutama kortteli Dundas St W katua edemmäksi länteen Chinatowniin. Chinatownissa on lukuisia aasialaisia pikkupuoteja ja katukuvaa aistimalla todella luulisi olevansa Aasiassa. Tosin ilman kylmyydestä muistaa ettei ole Aasiassa. Chinatown jatkuu yli Spanida Avenuen. 

Aamupalasta on jo aikaa, joten välipalaksi otan vietnamilaisen Bahn Mi patongin Banh Mi Ba Le nimisessä pikkuravintolassa, osoitteessa 538 Dundas St W, Toronto, ON M5T 1H3, Kanada. 

Varsin autenttiset maut ovat tämän puodin bahn mi patongeissa. Näissä kortteleissa on lukuisia vietnamilaisia ravintoloita, mutta myös muut Aasian maan ovat edustettuina. 

GT kulttuuri ei ole vielä voimissaan Kanadassa, mutta Cocktail Emporium koittaa tehdä parhaansa asian edistämiseksi ja tietysti edistää myös muuta cocktailkulttuuria. Yrityksellä on kaksi toimipistettä, joista pienempi on leikkisästi nimetty 1/2 oz. Cocktail Emporium ja myymälä sijaitsee osoitteessa 20 Kensington Avenue Toronto, ON M5T 2J7. Ostan muutaman pullon tonic-siirappeja kotiin tuomisiksi. 

Olenkin nyt Kensigtonin alueella, joka on Torontossa varsin tunnettu monikulttuurinen kohtaamispaikka lukuisine ostosmahdollisuuksineen. Kensingtonissa on ulkoilmakirppareita, sekä piskuisia myymälöitä joista löytyy vaatteita, koruja ja ruokaa. Jokaiselle jotakin. Baldwin St ja Kensigton Av. kulmauksesta pääsee helposti ottamaan Kensigtonin alueen haltuun. 

Shoppailun ja kävelyn jälkeen otan Spadina Avenuelta raitiovaunun ydinkeskustaan Union Station päärautatieasemalle. Lipun saa ostettua pysäkin automaatista kolikoilla. Union Stationilta parin sadan metrin päässä on jääkiekkoilun mekka, Hockey Hall of Fame (osoitteessa: 30 Yonge St, Toronto, ON M5E 1X8, Kanada). Huomiotavaa on, että HHOF sulkeutuu päivästä riippuen jo kello 17 tai 18. 

Hockey Hall of Fame esittelee erilaisia jääkiekon kiertopalkintoja sekä tietysti henkilögalleria ansioituneista jääkiekkoilijoista ja taustavaikuttajista.  

Henkilögalleriaan on päätynyt vain harvoja ei-kanadalaisia. Heistä yksi on Suomen oma legenda Jari Kurri. Koko henkilölistaus löytyy tästä linkistä.

 Jari Kurrin maajoukkuepelipaita vuodelta 1996.

Aika tuore lisäys kokoelmiin on Pikku-Leijonien (U18) 2016 MM-finaalin kiekot, joilla heltisi 6-1 voitto Ruotsista. Hockey Hall of Famessa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tunti-pari riitti minulle mainiosti, kun en jaksanut jokaisesta pelipaidasta innostua. 

Kiekkoilumuseon jälkeen on syytä suunnata jälkipeleihin naapurissa sijaitsevaan Bottom Line pubiin, joka omien sanojensa mukaan on Toronton klassisin sporttibaari. 

Teeveet jauhoivat lähetyksiä erilaisita urheilutapahtumista ja olut virtasi. Mitä muutakaan voi sporttibaarilta toivoa. 

Illalla on vielä kiva ihailla värivalojen vaihtumista kaupungin tunnetuimmassa maamerkissä CN Tower:ssa. 

Parsakeitto tuorejuustolla

kaupallinen yhteistyö ARLA

Parsakausi on yksi varmoja keväänmerkkejä. Meillä se on meinannut jo grillattuja parsoja ja parsojen lisäämistä höyrytettynä salaatin sekaan. Jukka kaipasi parsasta jotain uudenlaista keittoa, jota kokeilimmekin tehdä tuorejuustoisena. Keiton sekaan pyöräytimme yhteistyökumppanin Arlan maustamatonta ja lisäaineetonta tuorejuustoa. 

Heleän vihreästä keitosta tuli ihan älyttömän hyvää! Samettisen pehmeä koostumus yhdistettynä keväiseen makuun toimi todella hienosti. Koristeeksi ja rakennetta tuomaan päälle nakattiin parsanuppuja sekä aiemmin parsan kanssa toimivaksi todettuja pistaasipähkinöitä. Helppoa ja maistuvaa keittoa teki mieli lusikoida yksi jos toinenkin lautasellinen. Parsakeitto sopii hyvin lounaalle tai tyylikkääksi alkukeitoksi. 

Blogin muut parsareseptit löytyvät täältä. Olisiko sieltä esimerkiksi JärkiSärkinen perunaparsasalaatti tai kiinalaisittain maustetut parsat mieleenne? Vai maistuisiko paremmin kenties limellä raikastettu helppo parsapiirakka tai vietnamilaisittain maustettu parsa-perunasalaatti. 

PARSAKEITTO
3:lle lounaaksi, 4:lle alkukeitoksi

1,5 rkl Arla laktoositon meijerivoi
1 sipuli
500 g parsaa
6 dl liha- tai kasvislientä
150 g Arla maustamaton tuorejuusto
suolaa
mustapippuria
suolattuja pistaasipähkinöitä kuorittuna

Laita liemi kuumenemaan.
Pilko sipuli pieneksi. Laita lämpimään kattilaan voi ja kuullota sipulit pehmeiksi.
Pilko parsat. Säästä muutama nuppuosa koristeluun.
Lisää parsapalat kattilaan sipulisilpun joukkoon.
Lisää liha- tai kasvisliemi. Keitä noin 10 minuuttia kunnes parsapalat ovat kypsiä.
Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää tuorejuusto ja lämmitä varovasti.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele lautaselle. Asettele päälle parsanuppuja ja pistaasipähkinöitä.

Raikkaasti maustettu manchego

Tämä ohje on helppoakin helpompi, mutta silti -tai ehkä siksi- se ilahdutti maullaan meitä kovasti taannoisessa vierastarjoilussa. Manchegot maustetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan hunajalla ja limetin kuorella saaden aikaan makea ja raikas setti. 

Idean nappasimme Mikko Takalan ja Sami Rekolan Street Food-kirjasta. Tosin unohdimme lisätä mustat seesaminsiemenet, jotka olisivat varmaan tuoneet mukavaa rakennetta settiin. Kivan näköisen pilkutuksen nyt kuitenkin. Takala on valuttanut mausteet juustokuutioiden ylle, me pyöräytimme ne kauttaaltaan astiassa. 

Varrastimme juustot coctailtikkuihin, keihästäen osaan myös oliiveja. 

Ihanan iisiä ja hullun hyvää! Suosittelemme!

HUNAJAINEN MANCHEGO LIMETISTI

250 g manchego-juustoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 limetin kuori raastettuna

(2 rkl mustia seesaminsiemeniä)

mustia ja vihreitä oliiveja

varrastikkuja

Leikkaa juusto isohkoiksi kuutioiksi niin että tikut pysyvät niiden voimin pystyssä. Laita kulhoon. Valuta päälle hunajaa, raastettu limetinkuori (ja seesaminsiemeniä). Pyöräytä niin että kaikki juustopalat maustuvat. 

Keihästä juustot varrastikkuihin yhdessä oliivien kanssa. 

Taipei, Taiwan ja tekemistä lasten kanssa

Viime kesän reissu Taiwaniin oli oikein onnistunut. Tykkäsimme koko perhe kovasti sekä Taipein että Kaohsiungin kaupungeista, joissa vietimme yhteensä kolme viikkoa. Hotellin uima-altaalla pulikoimisen ja ravintoloissa syömisen lisäksi koimme toki muutakin päivien aikana. Tässä lempparijuttumme Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa, kun mukana oli 9- ja 12-vuotiaat lapset sekä me vanhemmat: 

 

MINIATURE MUSEUM OF TAIWAN

Pienoismallimuseo olisi tästä paikasta liian kapeasti sanottu. Taipeissa sijaitsevassa museossa on hyvin erilaisia taidonnäytteitä laitettuna esille minikoossa. Lasien takaa voi ihailla satujen kohtauksia, huoneita, taloja, palatseja, taidemaalauksista tehtyjä pienoismalleja ja vaikkapa kylän raittia. 

Poikamme ihastui upeaan Dinotopia-dioraamaan.

Tässä hieman suurempaa mittakaavaa, kun valtaosa oli kuitenkin aivan minimaalisen pientä piperrystä.

Suosittelemme ehdottomasti käymään jos pienoismallit yhtään kiinnostavat. Liput maksoivat lapsilta 100 Taiwanin dollaria (n. 3 euroa) ja aikuisilta 180 TWD. 

NIGHTMARKETIT

Ilta kuuden aikoihin pystytettävät ilta-ja yömarkkinat olivat koko perheen mielestä Taiwanin reissun parhainta antia. Vierailimme useammallakin marketilla ja kaikki ne olivat vähän eri luonteisia. Linjiangin yömarketti, josta käytetään epäloogisesti myös nimeä Tonghuan nightmarket, oli kovasti täynnä turisteja mutta silti erittäin mielenkiintoinen. Shihlinin nightmarketissa oli paljon enemmän paikallisia ja meininki oli vähemmän tungoksinen vaikka porukkaa täälläkin riitti. 

Nightmarketeista olen kirjoittanut enemmän jo täällä. 

TAIPEI ZOO yhdistettynä MAOKONG GONDOLA-AJOON

Eläintarhasta ja hienoja maisemia tarjonneesta gondola-reissuta kirjoitinkin jo täällä.

DAAN PARK

Daan park eli puisto on ihana hengähdyspaikka muuten kuhisevan toimeliaassa Taipeissa. 26 hehtaarinen alue tarjoaa paitsi virkistystä vihreyden ja kiireettömyyden muodossa, myös juoksuteitä sellaisia kaipaavalle. 

Puisto on parhaimmillaan lintulammen ympäristössä, jossa vehreys hivelee silmää. Voit istahtaa penkeille syömään eväitä tai levittää piknik-viltin nurmelle ja nautiskellessa katsoa lintujen touhuja. Me kävimme hakemassa "hakatut pannarit" lähikadulta ja haukkailimme niitä sitten puistossa. 

Daan Parkissa on myös isohko leikkitelinealue pienille lapsille ja jumppatelineitä aikuisille. 

NUKKETEATTERIMUSEO

Nukketeatterimuseo osoittautui aika suppeaksi paikaksi. Ei mielestämme mikään hurjan kiinnostava paikka, mutta saivat muksut aikaan muutaman kivan esityksen tuolla vierailun aikana. Asiaan vihkiytynyt saa varmasti eri tavalla irti tästä museosta. 

Ravintola Marzapane, Rooma

Rooman reissun ravintolat valikoituivat tuttujen facebookissa huhuiltujen suositusten mukaan. Viimeiseksi illaksi varasimme  pöydän ravintola Marzapaneen. Suosittelijana toimi Pizzariumin Luca Platania, joten suurkiitos siis hänelle! 

Pidimme nimittäin Marzapanesta hurjasti. Yllättävänkin fiiniksi paljastunut ravintola tarjoili meille paljon uusia makuelämyksiä mielestämme kohtuuhintaan, kun ruoat ja juomat tekivät kahdelta yhteensä 200 euroa. Jukka huokaili että ravintolan risotto oli parasta ikinä ravintolassa maistamistaan. Se on aika paljon se. 

Pääkokkina ravintolassa toimii Alba Esteve Ruiz. Vierailuiltanammekin tuo tiukkakasvoinen nuori nainen punaisessa essussaan ojensi annokset ikkunaluukusta saliin. Espanjassa syntynyt Alba Esteve Ruiz on työskennellyt aiemmin Rocan veljesten ravintolassa, joka meidän korviimme kuulostaa kunnioitettavalta. 

Gourmet bistroksikin luokiteltu Marzapane on hämmentävä sekoitus eri ruokakulttuureita hapanimeläkastikkeineen ja serranoineen. Toisaalta italialaisuus dominoi menua, joten kokemus on erikoinen. Aluksi asiakkaana mietti mitä kaikesta ajatella, mutta sitten vain päätti sukeltaa tunnelmaan ja antaa illan viedä. 

Otimme keskipitkän maistelumenu Alban. Onneksi emme lähteneet pisimpään maisteluun, sillä olimme tästäkin kokonaisuudesta niin pinkeinä, että kävely hotellille kuulosti paljon taksia houkuttelevammalta. 

 Alkuun eteemme nostettiin pikkusyötävinä grissinejä ihanalla kastikkeella ja juustoisia keksipaloja.

Saimme myös pehmoistakin pehmoisempaa ilmakuivattua kinkkua, joka esiteltiin yllättäen serranoksi, ei prosciutto crudoksi. 

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka sisälsi loistavan makuista katkaraputartaria, burrata-juustoa, savustettua munakoisotahnaa, tomaattia ja menun sanoin: ruman mutta hyvän pistaasikeksin.

 Erilaisia leipiä tuli pöytään ihan yltiöpaljon, kaikkea emme jaksaneet edes maistaa.

Seuraavaksi eteemme nostettiin ankanlihaa, jonka päällä koreili ankanmaksapala. Taateli ja  varsinkin aprikoosi komppasivat makuja upeasti. 

Eteemme laskettu risotto vaikutti ensin turhan löysärakenteiselta makuumme, mutta voi mikä kokemus se olikaan! Tuhdin voiseen risottoon oli yllättävästi yhdistetty anjovista ja karamellisoitua inkivääriä. Oudon kikkailevalta kuulostava annos oli äärettömän hienon makuinen, joskin inkivääripaloja olisi kaivannut joka haarukalliseen. 

Nautapihvi oli yhdistetty makeaan ananakseen, joka sekin kummastutti etukäteen muttei enää suussa. Kokoavana voimana toimi hapanimeläkastike. 

Carbonara pekonineen ja pecorinoineen oli äärettömän tuhti ja todella hyvä. Puolessavälissä tätä annosta alkoi vatsa vetoisuuksineen jo toivoa ettei ruokaa enää tulisi paljoa lisää.

 Pre-jälkiruokana oli hauskoja makuja jotka yhdistivät suolaista ja makeaa.

 Varsinainen jälkiruoka iloitteli vadelmalla ja suklaalla sekä pähkinöillä.

Ennen laskua saimme eteemme vielä kuplan, jonka sisältä paljastui pikkuherkkuja nautiskeltavaksi. Laskun kanssa tuli vielä pikkuruiset pussukat, jossa oli suolaisen makeita suklaapikkuleipiä. Ne säästimme kotisuomeen saakka.

Ilta Marzapanessa oli ihana. Juomat tukivat hienosti ruokia, joskin ankanmaksalle valittu viini oli makuumme turhankin makea. Tarjoilu oli hymyileväistä ja oikea-aikaista. Suosittelemme lämpimästi Marzapanea Roomaan matkaajille.