Cono Sur + Yume = onnistunut ilta

Pääsimme iloksemme Cono Sur:n ja Viinikassin järjestämään viinitastingiin männäviikolla. Tilaisuus oli erityisen mukava siksi, että viinien maistelun jälkeen siirryimme ravintolaan testaamaan juomien toimivuutta viinien kanssa vaikeaksikin koettujen japanilaisten makujen  kanssa.   

Omalle korvalle mielenkiintoisinta osastoa  tastingia edeltävässä luennossa olivat kertomukset siitä, mitä luonnonmukainen viljely Cono Surin tiloilla tarkoittaa. Viiniköynnöksiin laitetaan esimerkiksi tahmeaa paperia runkoon, joka saa tuholaisökkömönkiäiset kääntymään takaisin kohti juurakkoa. Siellä nämä pikkukaverit kohtaavat kuitenkin loppunsa hanhien muodossa. Toinen tarina kertoi valkohämähäkeistä, joita tuodaan varta vasten viinirivistöihin tappamaan haitallisia punahämähäkkejä. Näimmepä jopa videon jossa yksi taistelu päättyi punahämähäkin tappioksi.

Tastingin jälkeen siirryimme ravintola Yumeen nautiskelemaan Cono Sur:n viinejä japanilaisten makujen parina. Alkuun tarjoiltu tonnikalatataki karachi-dressingillä oli aivan loistavan makuista, joskin puhe kääntyi pöytäseurueessa ansaitusti liikakalastukseen ja Helsinkiläisten suski-paikkojen tonnikalattomuuteen.   

Sushi ja sashimi-annos oli raaka-aineiltaan tuoreen makuista, mutta kokonaisuutena aika perus.

Master of Wine Tuomas Meriluoto kertoi selkeän ytimmekkäästi viinivalinnoista. Esimerkiksi ankan kanssa tarjottiin aika yllätyksekkäästi valkoviiniä, Cono Sur Vision Rieslingiä, joka passasi mainiosti. Parhain pari minun ja Jukan mielestä oli kuitenkin sushin kanssa kallisteltu Cono Sur Viognier. Viinit toimivat huomattavasti paremmin ruuan kanssa kuin pelkälteen nautittuna.

Pitkään kypsytetty, prässätty ja friteeraamalla rapsakoitettu ankka oli ai-van loistavaa! Siivekkään kera haarukoitiin minttu-chilisalaattia.

Jälkiruokana tarjottiin raikasta Granny Smith-omenasorbettia.

Yume oli oikein raikas, hieno uusi tuttavuus.

Siskot olivat myös paikalla ja Nellen rapottia voi lukea täältä. Tutustuimme tilaisuudessa myös kahteen meille uuteen bloggajaan, Koemaistajan ja Portobellon neitokaisiin. On aina kovin virkistävää tavata muita bloggaajia, sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia!

Kluuvin kauppahalli ja savulammasleipä

Kluuvin Eat & Joy- kauppahallista on sanottu jo paljon. Kävin paikalla avajaisten jälkeisellä viikolla, jolloin porukkaa riitti ruuhkaksi asti. Minusta esillepano oli hieno ja tuotteet mielenkiintoisia. Hinnat olivat sitä tasoa, että paikasta voi meidän kukkarollamme käydä ostamassa erikoisuuksia ja herkuttelutuotteita. Erityisesti odotan seuraavalta vierailulta palsternakkajogurttia, jota Kulinaarimurulan Jaana on kehunut.

Nautiskelin Eat&Joyssa savulammasta ja minttuhyytelöä, Hannan omakätisesti kokoonpanemana. Oli hirmuisen hyvää ja pikkuisen maalaista, kun nautiskelin suolapalaa kahvin kera leipäuunin kupeessa.

Loistava sardiinipasta ja keittokirja-arvonta

Tosi mölkkö otsikko, tiedän, mutta halusin ehdottomasti että tiedätte molemmat asiat: sen, että tämä sardiinipasta on ihan loistavaa ja sen, että keittokirja josta se löytyi on sinunkin ulottuvillasi arvonnan kautta. Kirja on Hesarin kustantama, Katja Bäcksbackan "Ensimmäinen ruokakirja". Opus on tarkoitettu aloittelevalle kokille, esimerkiksi kotoaan muuttavalle nuorelle, mutta ideoita löytyy kyllä kokeneemmallekin. Unelias Kokki Anna on kuvaillut hyvin kirjaa ja Liemessä Jennillä on vielä omankin kirjalahjansa arvonta käynnissä.

Sipulan arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommentteihin, mikä resepti pitäisi ehdottomasti löytyä aloittelevan kokin keittokirjasta. Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.

Mutta sitten siihen bongaamaamme loistoreseptiin, sardiinipastaan. Tässä pastassa hauska yksityiskohta on parmesaanin korvaaminen valkosipulilla maustetulla korppujauholla. Olin homman toimivuudesta hyvin epäileväinen, mutta turhaan. Pinnalle ripotellut leipämurut toivat kivaa makua ja tekstuuria muuten pehmeään annokseen. Rusinoiden yhdistäminen kalaruokaan oli meille uutta ja reseptissä kokonaisuus näytti sekametelisopalta. Haarukassa se ei sitä ollut.

Pohdimme hienoja makuja maistellessamme, että tämän reseptin sisältö olisi loistava lahjasetti kylään mennessä. Kaikki raaka-aineet pärjäävät kaappilämmössä ja säilyvät pitkään. Purkkien mukaan voisi sujauttaa ruokaohjeen, jolloin vaikkapa mökkivieminen olisi aika valmis paketti.

SARDIINIPASTA

6 annosta

8 dl pennepastaa

kastikkeeseen:

3 tlk sardiineja tomaattikastikkeessa (3 x 120g)

2 tl kapriksia

2 rkl pinjansiemeniä

2 rkl rusinoita

1 dl oliiviöljyä

½-1 tl suolaa

mustapippuria

kunnon loraus valkoviiniä

lisäksi:

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä

1 dl korppujauhoja

Aloita lisäkkeestä. Lämmitä öljy ja lisää siihen murskatut valkosipulinkynnet. Lisää mukaan  korppujauho ja sekoita, kunnes seos saa väriä. Pane hetkeksi syrjään.

Sekoita keskenään 1 dl oliiviöljyä, sardiinit, rusinat, pinjansiemenet ja kaprikset. Lisää valkoviini. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kypsyä ja maustua liedellä 20 minuuttia. Nestemäinen koostumus muuttuu kuivahkoksi.

Ajoita pastankeitto niin että pasta on valmista samaan aikaan kuin kastike. Sekoita kastike pastan joukkoon (valokuvan ottamisen jälkeen).

Tuo korppujauhoseos pöytään omassa kupissaan. Jokainen ruokailija voi ripotella maustettuja korppujauhoja pastan sekaan parmesaanin tapaan.

Kuurna

Ihastuin Kuurnaan ensimmäisen kerran nähdessäni Herkku & Koukku-blogin postauksen. Blogissa ollut kattokuva myi minulle ravintolan ilman että olin tutustunut vielä ruokapuoleenkaan. Ettei olisi tuolla valokuvalla jotain yhteneväisyyttä omaan aloituskuvaani.

Kävimme sitten vihdoin eräänä purevan kylmänä syysiltana tyttöporukalla ravintola Kuurnassa. Moni oli ollut siellä aiemminkin, minä ihan ensimmäistä kertaa. Ihastuin oikopäätä paikan hämyiseen tunnelmaan, joka on juurikin sellainen mitä lamppukuva antaa ymmärtää. Tarjoilu oli sujuvan rentoa, mutkatonta. Viikottain vaihtuva menu on näyttänyt oikein houkuttelevalta joka kerta kun olen sitä vilkaissut.

Alkupalaksi kaikki taisivat ottaa siikaa, joka oli huippuhyvää! Leipäkorista tarjotut pikkuruiset sämpylät olivat ihania!

Itse otin pääruuaksi ankkaconfitin, joka näytti pahasti kuivahtaneelta. Upottaessani haarukkani linnun lihaan totesin sen olevan päältä rapsakka ja sisältä ihanan mehevä - juuri niin kuin pitääkin olla!

 Yksi seuralaisista otti pippuripihvin, joka kuulemma oli paras piffi hänen elämässään.

 Kala maistui myös pääruokana.

Jälkkäreiden kohdalla kukaan ei varsinaisesti hihkunut. Oma inkivääricème brùléeni oli ihan ok, mutta pintasokeri oli niin ohut ettei Amelie-efektiä saanut lainkaan aikaiseksi. Ja se pinnan koputtelumurtaminen on minulla iso osa kermaista nautintoa.

 Laskun kanssa saimme ihastuttavat madeleinet ja poistuimme iloisen tyytyväisinä ravintolasta.

Haluan palata ravintolaan Jukan kanssa romanttiselle illalliselle. Tuolloin tuskin voidaan välttyä pussailulta tai vihjailevilta katseilta, niin houkuttelevat puitteet Kuurna luo eroottissävytteiselle hempeilylle. Kunhan vain pieneen ravintolaan ei osuisi toistamiseen samaan aikaan lauluvihkojensa kanssa saapunut iso naiskööri, joka kovaan ääneen hoilottaa mitä lie viisujaan.

Purjorisotto, myös palloina

Kirja risotosta - nam! Ja toisaalta, tuoko se omaan risottojenkyllästämään keittiöön enää kovin paljoa mullistavaa tai uutta.

Kirjan selailu on inspiroivaa. Kulku on selkeä ja ytimekäs. Riisin ja juuston valinnasta ei jaaritella, vaan ne todetaan ytimekkäästi. Liemien valmistustakin opastetaan. Risottoa tehdään kirjassa paitsi useana suolaisena, myös suklaisena versiona. Viimeksimainittu kuuluu kuulemma sisilialaiseen pääsiäisenviettoon.

Eniten mielenkiintoa kirjassa herättivät "racletterisotto ja ilmakuivattu härkä", "salami-papurisotto" ja tämän postauksen resepti. Pidin arvostelukappaleena saadusta Maxine Clarkin "Risotto"-kirjasta ja voin suositella sitä lämpimästi risoton ystäville!

Kokeilin kirjasta purjorisottoa, joka koristellaan uppopaistetuilla purjosuikaleilla. Lisämauksi suositeltiin kinkkua paloiksi leikattuna, mutta me veitsilöimme ylikypsää savukylkeä. Öljystä piti tehdä valkosipulista, mutta koska poltin kynnet (siis sipulin) siihen öljyyn, päätin lähestyä asiaa ihan vain silppomalla valkosipulit alussa öljyn sekaan. Koristelupurjon määrä väheni kahdesta kokonaisesta 7 cm:n pätkään ja sekin oli turhan paljon. Karkea sinappi toi risottoon hirmu erilaisen, juurevan, mukavan maun.

Meille on kesästä asti ostettu tätä mainiotakin mainiompaa luomulaatuista risottoriisiä. Tykkään riisin rakenteesta ja puhtaan valkoisesta väristä.



KINKKU-PURJORISOTTO

risotto con pancetta e porri

ainakin kuudelle

500 g purjoa

0,75 dl öljyä

6 valkosipulinkynttä

1,5 litraa kuumaa kanalientä

500 g risottoriisiä

1 rkl karkeaa sinappia

350 g:n pala kinkkua/ylikypsää kylkeä palana

50 g parmesaania

merisuolaa

mustapippuria

kasviöljyä uppopaistamiseen

Leikkaa pätkä purjoa ensin puoliksi ja sitten suikaleiksi. Uppopaista useassa erässä 175 asteisessa öljyssä noin minuutin, kunnes purjo on kauniin kullankeltaista. Nosta purjosuikaleet reikäkauhalla talouspaperin päälle rapsakoitumaan.

Valmista sitten risotto. Pilko loput purjot maun mukaan joko paksuiksi tai ohuiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Pilko liha. Pilko myös valkosipulinkynnet. Kaada liemi kattilaan ja anna kiehua hiljalleen.

Lämmitä paksupohjaisessa kasarissa öljy ja valkosipulinkynsipalat. Älä anna kynsien ottaa väriä. Lisää purjopalat ja paista muutama minuutti kunnes purjo alkaa pehmetä. Lisää riisi ja varmista että se on lämmennyt kauttaaltaan.

Lisää lientä suuri kauhallinen kerrallaan. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua hiljalleen koko ajan, mutta älä anna sen kuivua. Lisää tarvittaessa nestettä. Jatka, kunnes risotto on pehmeää ja täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Sekoita joukkoon sinappi ja lihapalat. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja sekoita mukaan vastaraastettu parmesaani. Anna vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Koristele uppopaistetuilla purjosuikaleilla.

Meillä risottoa jäi, joten seuraavana päivänä vieraat saivat alkuun friteerattuja risottopalloja. Muotoilin kylmästä risotosta palluroita, jotka kierittelin vehnäjauhoissa, kananmunassa ja korppujauhossa. Nämä pallurat sitten uppopaistin 180 asteisessa rypsiöljyssä ja tarjoilin friteerattujen purjosuikaleiden päältä. Hyvää oli tämäkin!

Piparkakkutalokilpailu

Nummelassa järjestetään tänäkin vuonna Piparkakkutalokilpailu, josta saadut tulot menevät vihtiläisten vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Osallistuimme viime vuonna linnalla. Tänä vuonna päätimme tehdä joulukuusen, eläimiä ja legojoulupukin.

Haimme jo hyvissäajoin RE/MAX:n toimistosta nk. talopaketin. Se sisälsi mm. pakastetaikinaa, koristeita, sokerimassaa ja valmiskuorrutetta. Pykersimme aikaansaannoksemme pystyyn tietysti ihan viimetingassa. Tässä leivotaan.

Koristelujelppinkiä saimme Espoosta, kun ystäväperhe piipahti päivälliskylään.

Lopputulema oli mieleemme ja jälleen kerran lasten tekemän näköinen. Tyttäremme koristelema hirvi.

Tämä vihtiläinen tontti sijaitsee tarkoin salatussa paikassa, suurten honkien keskellä. Tontin ehdoton helmi on suuri kuusi, jonka eläimet koristelevat joka vuosi metsästä löytämillään koristeilla. Tontilla on rikkumaton joulurauha. Tästä syystä tontti on ikuisessa rakennuskiellossa. Tontilla vierailee myös joka vuosi legojoulupukki. Ehdottoman suositeltava kohde joulusta ja metsän rauhasta sekä eläinten seurasta nauttivalle.

Poikamme koristelema legojoulupukki.

Kuusen juurelle muotoillut paketit tehtiin sirosokerimassasta. Lahjanauhat, kuten muutkin kuorrutekoristelut tehtiin pikeerillä.

Kuusen oksilla istui myös lintuja. Jukka kiinnitti piparit toisiinsa perinteisellä sokerinkuumentamismenetelmällä.

Poikamme oli ajatellut että tähdehkön muotoiset palat kootaan kuuseksi näin. Ja meille aikuisille ei tullut edes mieleen tällainen lähestymistapa. Aika näyttävä etten sanoisi!

Kisaan osallistuu tänä vuonna 38 erilaista "taloa", jotka ovat kaikki tällä hetkellä nähtävillä Nummelan RE/MAX:n toimistolla, Prisman yläkerrassa. Yksi "kilpaileva" työ on tehty AngryBirds-teemalla.

Tämä pihapiiri on hurjan upeasti ja yksityiskohtaisesti väkästetty talon kivijalkaa myöden. Kaikkiin rakennuksiin, myös ulkovessaan, syttyy ledivalot.

Herkkuja voi äänestää edellämainitulla toimistolla ja Piparkakkutalokilpailu-facebooksivulla. Kilpailun päätyttyä piparityöt myydään ne ensin varanneelle.  

Tortillasipsisetti ja Paholaisenhillo

Maistoimme alkusyksystä ensimmäisen kerran Paholaisenhilloa, jota on kehuttu jo vaikka kuinka ja kauan erinäisissä blogeissa. Meille hilloa maistattaneet tyttäremme kummit olivat löytäneet ohjeen jostain netin syövereistä. Me luotimme Pastanjauhajien ohjeeseen ja hyvää tuli! Omaan settiin käytimme tuoreita tomaatteja, mutta purkitetut menevät varmasti aivan yhtä hyvin.

Sesonkisesti homma tulee aika lailla myöhässä hilloamisen osalta, mutta tästä voi toisaalta olla vinkiksi mihin hilloa käyttää. Me nimittäin lusikoimme hilloa lämpimien maissilastujen ylle pannulla käytetyn sipulisilpun kaveriksi. Mukana menossa oli myös peuran jauhelihaa ja Jukan keittelemää valkokastiketta, jossa oli mukana runsaasti cheddarraastetta. Oikein mainio maanantaifiiliksen selättäjä, suosittelemme!

PAHOLAISENHILLO

(ohje otettu Dansukkerin sivuilta)

2 prk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt hillo-marmeladisokeria

Kaada tomaatit liemineen kattilaan tai paistokasariin. Halutessasi voit leikata tomaatit saksilla neljään osaan. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat veitsellä tai monitoimikoneessa. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput, mausteet ja etikka kattilaan. Anna kiehua noin 20 minuuttia. Lisää hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Juustokräkkerit

Yskä ja väsymys painavat, joten pistän nopeasti perjantain piristykseksi Anna-lehdestä poimitun vinkin, jonka on sinne väsännyt ravintola Nokkan keittiöpäällikkö Ari Ruoho. Ylihelpot juustokräkkerit maistuivat erittäin hyvin maitovaahdotetun maa-artisokka-suppilovahverokeiton kanssa. Keiton kuva on kuitenkin hävinnyt tiedostoista mystisesti, joten siitä ei sen enempää. Eikä nyt mistään muustakaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

MANCHEGOJUUSTOKRÄKKERIT

manchegojuustoa

(mustia) seesaminsiemeniä

Raasta manchegojuustoa (tai muuta hyvää, kovaa juustoa) leivinpaperoidulle uunipellille. Lusikoi raastetta kasalle, palttiarallaa 1½ rkl per kräkkeri. Ripsuta ylle seesaminsiemeni. Minusta mustat toivat ulkonäköön ryhtiä.
Paista 200 asteisessa uunissa muutama minutti, kunnes juustonapsujen reunat alkavat ruskistua. 

Nämä voi kuulemma tehdä myös paistinpannulla, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.  

Tallinna lasten kanssa 2/2

Sunnuntaiaamu meni Tallinnan vanhassa kaupungissa tallustellessa.

Värikylläinen hotellihuoneemme piti luovuttaa puoliltapäivin, jonka jälkeen suuntasimme satamaan Lootsi-kadulle. Olimme tehneet tuttavan suosituksesta lounasvarauksen Neh-nimiseen ravintolaan, joka kutsuu itseään foodieiden kodiksi.

Ravintola oli oikein miellyttävästi sisustettu; sliippaamattomasti, mutta ajatuksella. Kolmen ruokalajin lounasmenu oli etukäteen mietitty ja se passasi meille vallan mainiosti. Lapsille otimme tarjoilijan suosituksesta pääruuan puoliksi. Pyynnöstä saimme myös menun viinivalintoinemme kirjoitettuna, kokkien allekirjoituksella - arvostettava ele!

Alkuun pöytäämme tuotiin leipiä, joista pidimme kovasti. Vaalea oli leivottu speltistä ja tummempi sisälsi pähkinää ja rusinoita. Vadelmaviinietikka-rypsiöljy oli ihana yhdistelmä dipata leipiä. Tätä tulemme nauttimaan kotonakin!

Alkuun tarjottiin "Pannileib", pannuleipää suolasienisalaatilla. Annoksessa maistui savustettu kinkkukin. Kokonaisuus oli herkullinen ja kaunis!

Pääruoka tarjottiin houkuttelevasti puualustalla pikkupadoista. Valitettavasti skottilainen lihapata perunamuussilla ja keitetyillä herneillä oli kovin jauheliha-perunasoselaatikkomainen. Liha oli kyllä hyvin muhitettu ja maut olivat mukavia, mutta ravintolalounaaksi kaipaisimme kyllä jotain hiukan enemmän.

Jälkiruuan omenacrumblessa oli mukavaa hapokkuutta ja jäätelö oli samettisen pehmeää.

Pidimme tarjoilijan viinisuosituksista, joskaan punaviini ei ollut omaan makuuni kovin kummoista. Lapset nauttivat lounaalla vastapuristettua appelsiinimehua ja itsetehtyä omenamehua.

Pääruokanurinoista huolimatta harkitsemme vakavasti paluuta Neh:iin ilta-aikaan ilman lapsia. Tunnelma oli rauhallisen kaunis ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Kokeilla oli aikaa vaihtaa kanssamme sananen ja kuvankin sain napattua. Kesäisin nämä kokit muuten työskentelevät viiden tähden hotellissa, Pädaste Manorissa Muhun saarella.

Ravintolassa järjestetään erittäin kiinnostavia teemailtoja, jolloin yläkertaan katetaan kahdenkymmenen hengen pöytä kahdeksalta, "20 by 8 event". Teemoina on mm. "ruoka ja taide", "unohdetut maut" (jolloin herkutellaan kuulemma mm. villiyrteillä), "raaka-ruoka" ja "fear factor". Illat alkavat 21. marraskuuta teemalla "meren aarteet", jolloin pääsee tutustumaan Itämeren tarjoamiin herkkuihin.

Neh tarjoaa myös "Kokin pöytä" vaihtoehtoa illallisen nauttimiseen. Pöydästä voi katsella kokkien häärimistä keittiössä, kun he valmistavat neljän ruokalajin illallisen keittiöntervehdyksineen.

Tuliaisina Tallinnasta toimme paitsi mustaa leipää ja viiniä, myös piparkakkumuotit järjestysnumeroltaan 71-75. Ruuvimeisselimuotin kavereineen hamstrasimme matkaan keittiötarvikeliike KiikaKöökistä Uus-kadulta. Törmäsimme myös onneksemme zizi-kauppaan vanhassa kaupungissa, jossa myytiin aivan ihania, yksinkertaisen kauniita ja herkullisenkin värisiä kodin tekstiileitä. Me ostimme raikkaan reippaan värisiä, pinkkejä kaitaliinoja ja lautasliinanpidikkeitä. Ajattelin niiden käyvän hyvin sekä mustien että valkoisten astioiden kanssa. Näin marraskuussa zizi oli täynnä harmaata ja punaista, mutta myös poltettua oranssia, ruskeaa ja erilaisia sinisen- ja vihreänsävyjä löytyi.

Tallinna oli pitkän tauon jälkeen oikein positiivinen kokemus ja aikuisten kurmeereissu on tosiaan vakavassa harkinnassa.

Tallinnassa lasten kanssa 1/2

Vietimme tänä vuonna isänpäivää Tallinnassa. Laivan keikutettua meidät perille lauantaina puoliltapäivin vietimme reippaan vuorokauden perillä lasten ehdoilla, ruuasta ja kaupungin tunnelmasta nauttien.

Heti kärkeen kiirehdimme nälkäisin vatsoin Kurpitsamoskan Marin suosittelemaan ravintola Elevanttiin. Paikan tunnelma oli kiireettömän lämmin. Istuimme lounasaikaan yksin ravintolan toisessa salissa ja lapsemme saivat häärätä mielin määrin. Pöytämme vieressä oli akvaario, jota muksut seurasivat innokkaasti. Leveällä ikkunalaudalla oli hyvä leikkiä...

...ja tuloaulan pöydällä mukava piirrellä tyynyillä istuen.

Alkuun tilasimme koko perheelle vadillisen herkkuja, Snack Thalin. Oli kiva maistella erilaisia ruokia, joskin olivathan nuo friteeratut aika samanmoisia taikinakuorineen. Papad-leipä oli mukava uusi tuttavuus. Jukka piti kovasti siitä, että mausteissa oli mukana korianteria.

Me aikuiset tilasimme vielä hirvi-pinaatticurryn ja villisikaa kermaisen-pähkinäisellä kastikkeella. Ne tarjoiltiin riisin ja aivan loistavan batura-leivän kanssa. Koska lihat kastikkeineen tuotiin omissa astioissaan, oli helppo maistella kaikkea lappamalla niitä omalle lautaselleen. Olimme ruokailun jälkeen yltiötyytyväisiä ja ihan täynnä.

Elevant oli täynnä kaikenlaista ihasteltavaa.

Lasku tuotiin Elevantissa pienessä aarrearkussa - rakastan tällaisia pieniä, mietittyjä yksityiskohtia.

Jauhot Suussa-blogin Jonnan suosituksesta päädyimme lapsille suunnattuun Museo Miia-Milla-Mandaan. Pylväin koristeltu keltainen talo sijaitsi reippaan kolmen euron taksimatkan päässä Viru-hotellin kieppeiltä. Museo oli siitä hauska, että kaikkeen sai koskea, kaikella sai leikkiä ja pääsylipun hinta koko perheellä oli huimaamattomat 5 euroa 11 centtiä. Lapsemme tykkäsivät kovasti leikkiä esimerkiksi keittiössä, vanhan ajan postissa ja kaupassa, sekä askarrella ohjaajan opastamana.

Iltapäiväsumpit joimme museon värikylläisessä kahvilassa. Aleksanterinleivos oli oikein maistuvaa ja monenmoista muutakin houkuttelevaa, ilmeisesti itseleivottua baakkelsia oli tarjolla.

Kulkiessamme tunnelmallisesti valaistussa vanhassa kaupungissa ajauduimme sattumalta myös ostamaan ihania suklaakonvehteja hotellilla mussuteltavaksi.