Hae kirves, meille tulee vieraita!

Kun limousinehäränhännät tulevat yllätykseksenne kokonaisina, on ne ennen pataan panoa saatava jotenkin pienempiin osiin. Onneksi naapurissa asuu metsästyshenkistä porukkaa retkikirveineen. Heille käy siis tie pimpottamaan lauantai illalla: "Anteeksi että häiritään..." aloitan saunapyyhe päällä oviaukkoon ilmestyneelle isännälle jatkaen:" ...mutta meille on tulossa huomenna vieraita ja tarvitsisimme lainaksi kirveen." Isäntä antaa kirveen toivottaen mukavaa iltaa.

Näin meillä maalla!
Hännät saatiin paloiksi Jukan toimesta ja vielä oikein maistuvan tahmaisiksikin.

Grillissä paahdettuja kasviksia

Nähtyäni Pastanjauhajien blogissa Weberin kasviskaukalon päätin, että tuommoinen saa luvan muuttaa myös meille. Muutamista vilkuiluista huolimatta moista ei eksynyt tiellemme. Sen sijaan ystäväperheemme oli Ikeasta hankkinut vastaavaan käyttötarkoitukseen soveltuvan kaukalomaisemman, mutta varrellisen kipon. Sellainen hankittiin siis meillekin.

Kaukalossa on grillattu erinäisiä vihanneksia öljyttynä ja suolattuna jo useamman kerran. Itse rakastan näin valmistettuna munakoisoa, herkkusieniä ja sipuleita, lapset taas rouskuttavat mieluiten porkkanaa. Jukan herkuksi arvelisin paprikan. Sieniä tai munakoisoa ei huononna muuten yhtään, jos sekaan lorauttaa soijaa!

Joka tapauksessa tämä on helppo ja yksinkertainen tapa valmistaa iso läjä kasviksia samalla kun muut grilliruuat kypsyvät vieressä.

Jussi ei mennyt niinkuin piti

Meidän piti saada ystävämme ruokakylään Juhannuksena. Ajatuksenamme oli herkutella yhdessä, kuten teimme viime vuonna heillä. Pöpön pirulaiset päättivät toisin ja vierailu piti perua. Suurimmasta murheen alhosta noustuamme päätimme kilauttaa kaverille ja kokeilla onneamme - nyt meitä lykästi, sillä saimme kaveriperheen lähistöltä kanssamme syömään perjantaina vajaan vuorokauden varoajalla. He toivat vielä tullessaan ruokaviinin, herkkusuklaatamme, ja risottoriisinkin hajapäisen kaupassakäyneen pyynnöstä. Viimeksimainittu pelasti ateriamme täysin!

Perjantain päivällismenu koostui melko tutuista aineksista, kuitenkin pienellä uudella yrityksellä. Lopputulos hyvä.

Alkuun nautimme yrttistä smetanaa savusiikapaloilla ja friteeratuilla nokkosilla. Alustana toimivat paahdetut perunat tai saaristolaisleipäpala. Molempi hyvä!

Ennen pääruokaa perheemme miespuolinen väki esitti sirkus Florentinon inspiromana taikaesityksiä ja pelleohjelmia. Ohjelma oli menestys, joskin myös pienimmässä katsojassa pelokkuutta aiheuttava peruukkeineen kaikkineen.

Pääruokana tarjottiin grillissä viipynyttä, etukäteen viinillä ja mm. sitruunatimjamilla marinoitua lampaanjalkaa, sekä Nelleltä innostuksensa saanutta fenkolimascarponerisottoa. Nyt risottoon siis freesattiin aluksi pilkottu fenkoli ja lopussa lisättiin puoli purkkia mascarponea. Parmesaanirisottoihin tottuneena tätä versiota oli aika hankala saada suolatasapainoon, mutta siinäkin onnistuin lopulta aika hyvin.

Vierasperheemme isä oli valinnut viiniksi Marqués de Cáceres Reserva 2002 Espanjan Riojasta. Viiniä decantoitiin palttiarallaa tunti, mutta huomasimme sen muuttuvan edelleen aterian edetessä lasissa pehmeämmäksi. Viini oli mukavan tanniininen, mausteinen ja olin löytävinäni siitä myös rusinaa. Oli mukava maistella viiniä oikein maistelemalla - viininvalitsija antoi vielä kokeneena tastingeissäkolunneena vinkkejä ja ohjeistusta meille.

Jälkiruuaksi kahvin ja konjakin kanssa vatsanpohjalle mahtui vielä kirsikkakakkua. Ilta jatkui mukavan rupattelun ja lasten leikkien merkeissä, kunnes nukkumatti korjasi koko porukan sänkyihin.

Lauantai, juhannuspäivä kului melkein kokonaan auringonpaisteessa Nurmijärvellä, Sääksjärven uimarannalla. Siellä lapset pääsivät pulikoimaan turvallisesti matalassa "aitauksessa" isänsä silmien alla äidin vedellessä päiväunia viltillä.

Piknikeväinä rannalle otettiin hedelmien, karkkikeksien ja mehujen lisäksi myös croissanttivalmistaikinaan käärittyjä nakkeja. Nämä olivat lasten mielestä huippuherkkua! Jätskit ostettiin rantakioskista.

Sunnuntaina puuhasteltiin Jukan äidiltä saatuja grillipuita järjestykseen. On tosi hieno juttu että anoppi ja miehensä antavat meille omin käsin hakkaamiaan puitaan - kiitos!

Lounaaksi nautimme upeat luomupossun kaslerit. Isosta palasta leikatut pihvit olivat nyt niin poikkeuksellisen herkun näköiset, että niistä oli otettava kuva ihan raakanakin!

Pihvien kanssa syötiin täysjyväkuskusista tehtyä salaattia, jonka sekaan pyöräytettiin esikeitettyjä kikherneitä, paprikaa, kurkkua ja yrttejä. Kosteus saatiin aikaan öljyllä, aurinkokuivatuilla tomaateilla öljyineen sekä sitruunamehulla. Aloittelevana kikherneponnistajana ohjeistusta haettiin Marilta ja Pitkältä blogitapaamisessa saadusta "Vegaanin uudesta keittokirjasta".

Juhannuksemme huipentui vielä Helsingissä ruokabloggaaja Yaelianin tapaamiseen. Oli tosi mielenkiintoista nähdä Appelsiineja ja hunajaa-blogin emäntä ja rupatella hetki cafe Pirittan terassilla. Täysin yllättäen saimme myös tuliaisia Israelista - ihanan tuoksuvaa maustetta, jossa on ainakin chiliä ja tomaattia. Me mölköt emme tajunneet viedä uudelle tuttavuudellemme mitään, mutta parannamme tapojamme ensi kerralla!

Jussi oli yllätyksellisyyksineen oikein onnistunut, monenlaisia makuja ja elämyksiä sisältänyt valon juhla. Tulonsa peruneiden ystävienkin kanssa on jo sovittu uusista kekkeröinneistä, mutta pöpöjenharhaustussyistä emme päivämäärää tänne julkaise ;).

Teesavustettu lohi limehakkeluksella

Teelehtien käyttö savustuksen yhteydessä oli meille ihan uusi, mielenkiintoa herättävä juttu. Päätimme pistää moisen testiin hetimiten kun sen uusimmasta Maku-lehden numerosta 3/2010 hoksasimme. Tätä lohta on tehty nyt jo kahdesti, sillä tykästyimme sen savunmakuisuuteen, jota raikasti mainiosti päälle aseteltu limehakkelus chileineen.

Tee maistuu kalassa etenkin jälkimakuna. Paul Svenssonin alkuperäinen resepti suositteli rooibosteetä, me käytimme ensimmäisellä kerralla vihreää-, jälkimmäisellä savustuskerralla mustaa teetä. Molemmat koimme toimiviksi.

Savustuslaitteena meillä toimii grilliin pantava savustuslaatikko. Jukka on mestaroinut tätä alaa, kuten kaikkea grilliin liittyvää. Savustamisen vaikeutena tuntuu olevan oikean lämpötilan aikaansaaminen, oikean lastumäärän lataaminen ja tietysti sopivanpituisen savustusajan löytyminen. Hommaan oman lisänsä tuo tietysti aina kokkaukseen liittyvä raaka-aineiden tuoreus ja laatu. Haastavuuksista huolimatta savustusharjoittelut ovat menneet oikein mainiosti, joskin Jukka itse kritisoi pienimuotoista kitkeryyttä, joka tullee liiallisesta lastumäärästä.

Me olemme tarjonneet kalaa alkupalana tai muun ruuan lisukkeena, jolloin siitä on riittänyt noin kuudelle-kahdeksalle henkilölle.

TEESAVUSTETTU LOHI LIMEHAKKELUKSELLA

n. 700 g lohta fileenä

1 l vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

2 limettiä

reilu 1 dl leppälastuja

1 dl teetä

pala punaista chilipalkoa

2-3 rkl oliiviöljyä

Sekoita veden joukkoon suola ja hyvin pestyjen limettien kuoret raastettuna.

Upota lohifileet mausteveteen 15 minuutiksi.

Levitä leppälastut ja teelehdet savustuslaatikon pohjalle. Laita päälle ritilä, jonka päälle voit laittaa kalafileen. Savusta kypsäksi kalan paksuudesta riippuen noin 20 minuuttia.

Silppua chili ja käsittele limetit kuorettomiksi. leikkaa hedelmäliha paloiksi, sekoita joukkoon chilisilppu ja loraus oliiviöljyä.

Laita lohi tarjoiluastiaan, lusikoi päälle limehakkelus ja koristele kuten haluat. Meillä koristeina toimivat kuvassa kauniin lilat ruohosipulinkukat.

Kun viikonloput eivät riitä

On selvää, etteivät kesässä riitä viikonloput kaikkeen kivaan tekemiseen. Onneksi kesäiltoina töidenkin jälkeen jaksaa jotenkin kummasti enemmän. Niinpä kutsuimme Nellen ja miehensä kylään ruualle ihan tavallisen arki-iltana. Olipa ihana istahtaa ruokapöydän äärelle porukalla ja turista kaikenmoista ruuasta, elämänmenosta ja päivien kulusta.

Ruokalajien valintaa ohjasi pääosin se, että Nelle oli maininnut muutamien postausten kohdalla kommenteissa ne heille uusiksi ruokalajeiksi. Tykkäämme monesti kokeilla uusia juttuja vieraiden saapuessa pöytäämme, mutta nyt koin helpommaksi lähteä liikkeelle ainakin kerran kokeilluilla ruuilla. Muistattehan saarikeikkamme herkut Nellen hoivissa...?

Ruokaa valmisteltiin jo aika pitkälle edellisenä iltana, jotta paniikinomainen kokkaus puuttuisi vierailuillasta. Esimerkiksi sumisalaatti laitettiin jääkaappiin maustumaan jo yöksi ja vasta ennen tarjoilua joukkoon lisättiin mötkityt nuudelit ja paahdetut seesaminsiemenet. Omenapiirakankin tein jo edellisenä iltana.

Juomaksi valikoitui olut, tarkemmin sanottuna Vakka-Suomen Panimon hienostuneet ja hyvät oluet. Laitoimme tarjolle montaa sorttia, joista jokainen sai valita omantyyppisensä juoman. Mielestämme varsinkin friteerattujen ruokien kanssa olut on oikein passeli juoma, samoin soijamaustettujen grilliruokien. Vieraiden tullessa syömään kanssamme on kiva kattaa juhlavampaa pienpanimoiden olutta, jotka on pantu huolella ja intohimolla.

Pöytään kannettiin mustalla teellä savustettua lohta, jonka päälle Jukka hakkeloi limeä ja chiliä. Aina ihania friteerattuja luomupossun poskia pankopaneroinnilla. Nämä vaan ovat niin herkkuja, ehkä (meidän ruokapöydässämme esiintyvän) harvinaisuutensakin takia. Possupaloja dipattiin Jukan edellisiltana keittelemään, nyt huoneenlämpöisenä tarjottavaan soosuun, joka oli oikein onnistunutta. Sumisalaattia, jonka teimme tällä kertaa varhaiskaalista ilman porkkanaa. Maku oli yhtä hyvä kuin viimeksikin, mutta tykkään enemmän punakaalipitoisesta ulkonäöstä.

Soijamarinoituja, grillattuja broilerin sydämiä ja kivipiiroja. Ensinmainitut ovat mielestämme oikein herkkuja - mukavia suupaloja, rakenteeltaan ihanan kiinteitä ja maultaan suolaisen maistuvia. Kivipiiroja teimme nyt ensimmäistä ja ehkä myös viimeistä kertaa. En pitänyt niiden rakenteesta lainkaan ja puolet kivipiirasta oli syömäkelvotonta osaa, ainakin meikäläisen purukalustolla. Voi silti olla että toisella tavalla valmistettuna nuo lihasmahat olisivat herkkuakin, tiedä häntä.

Jälkiruuaksi nautimme (pienen huilingin jälkeen) ravintola Juuren Antti Ahokkaan reseptoimaa omenapiirakkaa, jonka ohjeen laitan joskus myös tänne sivullemme. Tykkäämme itse siitä kovasti jäätelön kera nautittuna, enkä ole yhtään negatiivista kommenttia kuullut siitä muiltakaan maistaneilta.

Ihan kaikille tutuillemme en lähtisi tekemään tällaisia vahvasti sisäelin-/oudompiruhonosapainotteisia menuita, mutta bloginsa ja lyhyen mutta antoisan kaveruutemme myötä uskalsin niitä Nellelle ja miehellensä tarjota.

Ilta oli oikein mutkaton ja mukava, kuten heidän kanssaan olemme jo tottuneet. Nellen versiota tiistaistamme voit lukea täältä. Blogissaan Nelle on mm. osuvasti kuvaillut erilaisia makukokemuksia. Kiitos vielä vieraillemme virkistävästä seurasta ja ihanista tuliaisista!

Päivä Suomemme pääkaupungissa

Kävimme viime lauantaina koko perheen voimin oikein Helssingissä asti. Tavoitteenamme oli hoitaa muutama juokseva asia pois päiväjärjestyksestä ja näin teimmekin.

Sen lisäksi kävimme syömässä Cantina Westissä, joka päiväsaikaan onkin oiva paikka käydä muksujen kanssa. Lapsemme ihmettelivät paikan lavastusta inkkareineen ja väreineen - aika kului hujauksessa. Ruokakin on sellaista reilun ronskia texmex - tyyppistä mättöä. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan tästä ravintolasta puhuttaessa: minua on yhtenä toukokuun iltana kosittu polvillaan Cantinassa ja sillä tiellä ollaan... Pääkaupungissa näimme myös prinsessan linnan. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että katukiveyksillä oli myös mystisiä riipustuksia: SP. Tulkitsimme niiden tarkoittavan salapoliisia.

Lapset löysivät pusikkomajan, jonka oli kyllä samaan aikaan löytänyt myös setä jolla oli pissahätä.

Muuminäyttely Päivälehden museossa oli aika pieni, mutta tosi sympaattinen. Suosittelemme, varsinkin jos tykkää luolassa tehdä nuotion äärellä varjokuvia tai jos huvina on pyöriä karusellissa.

Jälkiruuat haimme vielä Benin ja Jerryn lähettämillä kupongeilla Makuunista. Tykkäsimme molemmista makuvaihtoehdoista, vaikkakin amatöörinä tein perheelle ihan liian suuret annokset näistä ökymakeista jäätelöistä.

Jätskiannokset vilahtivat napaan konvehtien seurana katsellessamme Ruotsissa tapahtunutta naimisiinmenoa.

Viva Ciapattan! Aleksi on kertonut mielenkiintoisia kohteita Suomemme pääkaupungissa. Unohdin vain tsekata listan ennen lähtöä, mutta ensi kerralla...

Kesäinen madekeitto

Madekeitto ei liene ihan perushuttua kesän kynnyksellä, sillä madetta pidetään paremminkin talvikalana. Meillä moista herkkua löytyi kuitenkin pakkasesta ja Jukka intoutui keittelemään siitä keittoa. Tutkailtuaan eri vaihtoehtoja mies päätyi tähän reseptiin tehden siihen kuitenkin muutamia muutoksia.

Keitto oli aivan loistavaa! Made on miellyttävän herkullinen kala suutuntumaltaan ja maultaan. Uudet perunat ja omasta pienestä ryytimaasta riivitty tilli tekivät keitosta kovasti kesäisen, raikkaan.

KESÄINEN MADEKEITTO

Kalaliemi
9 dl vettä
1 dl valkoviiniä
n. ½ kg madetta
1 lohkottu sipuli
1 laakerinlehti
7 maustepippuria
2 tl merisuolaa

Laita kattilaan vesi ja valkoviini. Lisää mausteiksi lohkottu sipuli, laakerinlehti, maustepippurit ja 2 tl merisuolaa. Kuumenna kiehuvaksi. Pane kalapalat kattilaan ja keitä hiljalleen noin 20 minuuttia. Nosta kalapalat liemestä, irrota kypsä liha ruodoista ja leikkaa paloiksi.

Keitton. 500 g (uusia) perunalohkoja
2 kevätsipulia
2 tl suolaa
1 rkl voita
1 l madelientä
puhdistettua kypsää madetta
2 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
60g koskenlaskijaa
merisuolaa
tuoretta tilliä

Silppua sipulit ja lohko kuoritut (uudet) perunat. Kuullota sipuleita voissa kattilassa. Lisää siivilöity kalaliemi ja perunalohkot. Keitä kunnes perunat ovat lähes kypsiä, noin 15 minuuttia. Sekoita jauhot kylmään maitoon ja lisää suurus keittoon. Keitä viitisen minuuttia. Lisää vielä kypsä kala ja tarkista maku. Hienonna pinnalle lopuksi tuoretta tilliä.

Karkkikeksit Aku Ankan keittokirjasta

Tämän reseptin poikamme löysi itse Aku Ankan keittokirjasta selaillessaan sitä muutamana iltana ennen nukahtamista. Poika vaati karkkikeksien leipomista 6-vuotis synttäreilleen, eikä meillä mitään sitä vastaankaan ollut. Keksit sopivat värikkyytensä vuoksi hyvin lastenkutsuille. Arvelin ainesten puolesta keksien olevan lasten herkkua. Facebookissa Inka vinkkasikin tämän keittokirjan suuntaan jo huhtikuussa, joten kiitos suosituksesta!

Käytin ensimmäistä kertaa reseptissä mainittua tummaa muscovadosokeria. Tämä raakaruokosokerista valmistettu tahmainen sokeri on yllättävän lakritsisen makuinen. Lakritsimaisuus maistuu myös selkeästi kekseissä. Mieleen tulikin, että sokeri sopisi varmaan passelisti täydentämään kallioimarteen makua.

Lapset halusivat mukaan leipomaan keksejä. Koristeluvaiheessa otin kuumat pellit leivinpaperien alta pois turvaallisuussyistä ja annoin pienten sormien koristella piparit. Puolivalmiit keksit kannattaa koristaa kuitenkin nopeasti, ennenkuin pinta kovettuu.

KARKKIKEKSIT AKU ANKAN TAPAAN

noin 12 keksiä

2 ½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

125 g pehmeää voita

" ½ dl muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

½ tl suolaa

1 muna

½ rkl piparkakkumaustetta

Smarties-, m&m- tai vastaavia karkkeja

Sekoita kulhossa jauhot ja leivinjauhe.

Vatkaa voi ja muscovadosokeri vaahdoksi. Lisää suola, vaniljasokeri ja muna ja jatka sekoittamista. Lisää jauhot ja sekoita kuohkeaksi. Lisää mausteet taikinaan.

Nostele taikinamöykkyjä leivinpaperoidulle pellille lusikan avulla. Jätä tarpeeksi (7 cm) tilaa keksien väliin, sillä ne leviävät uunissa.

Paista uunin keskitasolla 7 minuuttia (jos et laita samaan aikaan useita peltejä kiertoilmauuniin).

Vedä pellit uunista. Keksit ovat nyt puolikypsiä. Koristele keksit karkeilla ja pane pellit takaisin uuniin. Paista keksejä vielä noin 5 minuuttia, kunnes keksit ovat kypsiä.

Anna keksien jäähtyä viitisen minuuttia ja siirrä ne ritilälle lastaa apuna käyttäen.

Jäätelökioski synttäreiden vetonaulana

Poikamme 6-vuotis kaverisynttäreitä vietettiin rennosti työpäivän päälle männäviikolla. Tarjottavat valikoituivat sankarin toiveiden mukaisiksi helpon valmistamisen, laktoosittomuuden ja herkullisuuden rajoissa. Poika luki kahtena iltana Aku Ankan keittokirjaa etsien sopivaa tarjottavaa. Ai miten niin harkitseva ja perusteellinen?
Koristeita sankari askarteli itse, taitava kun on.
Maalarinteipillä seiniin kiinnitetty merirosvohuivi ei olisi tullut itselle mieleen koristeena.

Herkkupöytään katettiin mussuteltavaksi edellisiltana leivotut tomusokerikuorrutteella ja nomppareilla koristellut banaanimuffinssit...

...ja Aku ankan keittokirjasta löytyneet karkkikeksit. Näille kekseille ihan oman makunsa antoi lakritsainen muscovadosokeri.

Muina tarjoiluina olivat aina niin hitti keitetyt nakit annospaloina ja tikutettuina, sipsit ja karkit.

Syntymäpäivien hitti oli ainakin oman poikamme mielestä jäätelökioski, jonka houkuttelevan mainoskyltin poika taiteili itse.

Hän myös suunnitteli ja piirsi itse erilaiset tötterövaihtoehdot, joita näyttämällä sai sitten valita mieluisan jätskin. Numero yksi sisälsi mm. kinuskikastiketta tukkana, numero kakkosessa oli vohvelikädet ja numero kolmella oli toisena korvana nallekarkki, toisena aakkoskarkki.

Toiveen mukainen tötterö toteutettiin sitten parhaan tahdon mukaan, joskin esimerkiksi tässä versiossa silmät valuivat paineluyrityksistä huolimatta.

Vinkiksi muuten että laktoositonta jäätelöä voi surutta kauhoa Frasi-vohveleihin, jotka ovat paitsi gluteeniton, myös laktoositon tuote. Jukka löysi näitä ihan Citymarketin keksihyllystä.

Pirskeet olivat hyvin hulinapitoiset. Gormiti-armeija vahvistui entisestään ja sankari oli iloinen kavereidensa leikkiseurasta.

Sormisyötävä uudesta perunasta, savumuikusta ja friteeratusta nokkosesta

Palataanpa vielä blogitapaamiseen hetkeksi ja nautitaan sormin pieni pala paahdettuja uusia perunoita, maustettua smetanaa, savumuikkuja ja friteerattua nokkosta yhdellä suupalalla. Vaikka ohjeistus onkin melkein jo tuossa, ansaitsee tämä herkku oman postauksensa. Kokeiluerästä tuli nimittäin tosi maistuvaa ja se keräsi kehuja yhdeltä jos toiseltakin. Mietin tuossa itsekseni että tämä olisi oivallista tarjottavaa Juhannuksena vaikka jonkun kuohuvaisen keralla.

Annoksesta tulee 30 valmista annosta

PAAHDA ENSIN POTUT

Laita 15 pestyä uutta perunaa pellille. Lorauta ylle runsaasti öljyä ja runsaasti suolaa. Ripsi päälle vielä yrttiä, meillä nyt tuoretta tilliä. Sekoita. Paahda 200 asteisessa uunissa välillä käännellen kunnes potut ovat kypsiä ja kuoreltaan rypistyneitä. Tähän menee puolisen tuntia. Jäähdytä perunat ja halkaise pitkittäin päin, jolloin pystyssä pysymisen mahdollisuus nousee huomattavasti.

SEKOITA SMETANATAHNA VALMIIKSI

Pieni ruohosipulia ja tilliä ihan silpuksi. Laita 200:an grammaan smetanaa mausteeksi valkopippuria, suolankukkia, sokeria ja yrttisilppua. Kaikkia mausteita tulee hyppysellinen, yrttisilppuja noin ruokalusikallinen kumpaakin. Maistelemalla saat oman makuisesi tahnan. Huomioi että potut ja kalat ovat myös hyvin suolaisia.

PERKAA KALAT

Savumuikut ostimme valmiina Nummelan torin kalakauppiaalta. Minä poistin vain pään ja pyrstön pilkkoen kalan paloiksi, Jukka poisti myös ruodot. Tee kuten tykkäät tai viitsit.

FRITEERAA NOKKOSET

Juuri ennen tarjoilua friteeraa huuhdellut, talouspaperien välissä kuivatut nokkosenlehdet, joita soisi olevan yhtä paljon kuin tulevia potunpuolikkaita. Lämmitä rypsiöljyä pienessä kattilassa 140 asteiseksi. Oikean lämpötilan saavuttaminen on helppoa digitaalisen paistolämpömittarin avulla. Nakkaa öljyn sekaan lehtiä ihan sinällään. Nosta lehdet pinseteillä pois parin minuutin kuluttua, kun ne ovat saaneet öljystä kiiltävän pinnan ja läpikuultavuutta itseensä. Laita nokkosenlehdet kuivumaan talouspaperin päälle hetkeksi.

SITTEN VAIN KOKOAT SUUPALAT

Perunanpuolikkaan päälle smetanaa, tähän savukalaa ja koko komeuden ylle friteerattu nokkonen.

Elämäni ensimmäinen viinitasting

Eilen oli niin mielenkiintoinen ilta, että työkaverini ovat tänään saaneet kuulla (yli)riittävästi aiheesta töissä. Ja nyt haluan jakaa kiintoisan aiheen teidän kanssanne, samalla kiittäen tästä hienosta mahdollisuudesta.

Pääsin Decanterin kutsumana Maximilian J. Riedelin luotsaamaan viinitastingiin Helsinkiin. Jännitin etukäteen, osaanko erottaa makuja ja sävyjä tai ylipäätään ymmärtää hienouksien päälle mitään. Huojennukseni oli suuri kun miellyttävästi esiintynyt Riedelin johtohahmo kertoi hyvin selkeästi miten edetään ja mihin kiinnittää huomiota. Hän antoi esimerkiksi niinkin konkreettisia neuvoja, kuin että viinilasin pitää osua rilleihin tuoksua aistiessa - näin syvälle lasiin nenä pitää upottaa.

Viinitastingin tarkoitus oli maistella samaa viiniä monista eri laseista, jotta huomio kiinnittyy siihen mikä merkitys lasilla on viinin tuoksuun ja makuun. Olin hyvin yllättynyt miten suuria erot lopulta olivat!

Maisteltavana oli kaksi valkoviiniä ja kaksi punaviiniä. Suurimman vaikutuksen minuun teki Drouhin Oregon Pinot Noir 2006. Sitä maisteltiin ensin Riedelin valmistamasta Pinot noir-lasista. Sitten viini kaadettiin Riedelin valmistamaan Chardonnay-lasiin, jonka tasting-isäntämme mainitsi punaviinintappajaksi. Näin todella oli. Omassa lasissaan runsastuoksuinen viini menetti nyt vähintään puolet tuoksustaan ja maku väkevöityi huomattavasti. Pehmeys ja tasapainoisuus vaihtuivat kovuuteen. Sitten viini kaadettiin tavalliseen muovipikariin, jollaisesta joskus viiniä ostaessa maistatetaan asiakasta. Pinot noirin tuoksu hävisi tyystin ja maku latistui täysin. Myös jälkimaussa oli suuria eroja.

Oikeanlainen viinilasi hapettaa viiniä riittävästi ja ohjaa viinin oikeaan kohtaan kieltä. Pinot noir lasi ohjaa sen esimerkiksi kielen kärkeen, kun taas Chardonnay-lasi tuo viinin ensin keskelle kieltä josta se leviää tasaisesti kielenreunoille.

Riedelin ajatus siis on, että tietylle rypälelajille pitää olla oma lasinsa. Silti esimerkiksi kookasta, leveää Pinot noir lasia kehotettiin kokeilemaan myös shampanjalle.Nyt esitellyt uutuuslasit olivat Vinum XL sarjaa. Suuri koko johtuu Maximilian J. Riedelin mukaan siitä, että viineissä on nykyään enemmän alkoholia, joka vaatii taas kookkaammat lasit. Ja suuremmat lasivitriinit, sanon minä.

Tastingissä puhuttiin myös lyhyesti decantoimisen tärkeydestä: jos haluat nauttia hyvää viiniä illallisella, avaa pullo ennen töihin lähtöä. Decantoimista kaipaavat herra Riedelin mukaan niin valko- ja punaviinit kuin shampanjatkin. Kuvassa Maximilian J. Riedel esittelee suunnittelemaansa, äitinsä mukaan nimettyä Eve-decanteria, joka oikein käytettynä osasi annostella juuri sopivan määrän viiniä lasiin.

Ilta jätti poltteen ostaa laseja kaapintäydeltä tastingistä saamani neljän seuraksi (vähitellen!) mutta lienee viisasta edetä herra Riedelin suositusten mukaan: mieti mitä rypälettä itse mieluusti juot ja mistä puolisosi pitää. Aloita näistä laseista.

Kokkaavat siskot olivat käyneet hieman erilaisessa Riedelin tasting-tilaisuudessa aamulla. Heidän päivästään juttua löydät täältä. Avaruusasema-blogin pitäjät tapasin taas samaisessa tilaisuudessa jossa itse olin, heidän versionsa illasta löytyy täältä.

Kombukuha eli kobujime

Joskus tulee vastaan reseptejä, joista innostuu välittömästi. Tämä oli sellainen.

Törmäsin kombulla maustettuun kalaan Anu Hopian Molekyyligastronomia-blogissa. Reseptin yksinkertaisuus ja helppous yhdistettynä eksoottisuuteen kiinnosti. Kala nautitaan raakana ja ainoa maku tulee kombu-merilevän pintakosketuksesta levän ollessa puristettuna painon alla kalaa vasten. Tämä maku on sitä paljon puhuttua umamia.

Onnekseni Jukka oli juuri reseptin bongatessani Japanissa, joten pistin sähköpostilla kauppalistaan vielä kombu-merilevää. Tokyokanistakin levää kyllä saa, jos Helsingissä heiluu.

Suosittelemme matovaaran takia käyttämään tuoretta merikalaa. Kuhan ostimme Nummelan torilta. Myyjä kertoi fileoidessaan kalan päätyneen kojuun kalastajalta, joka oli sen kalastanut samaisena aamuyönä.

KOBUJIME

kombu-merilevää

tuoretta (vaaleaa) kalaa, meillä merikuhaa

soijaa

(wasabitahnaa)

Puhdista merilevät puhtaalla kankaalla. Näin mahdolliset epäpuhtaudet poistetaan antamasta huonoa makua.

Levitä puhdistetut leväpalat kalafileiden päälle. Itse laitoin varmuuden vuoksi molemmin puolin.

Laita jääkaappiin painon alle tekeytymään.

Anna kalojen maustua ainakin 3-6 tuntia. Poista pehmenneet levät (niitä ei syödä) ja pilko kala annospaloiksi. Meillä kalapalat tarjottiin luomusoijan kanssa, mutta wasabitahnaakin suositellaan. Minusta vahva wasabi olisi peittänyt liiaksi kalan hienoa makua.

Tästä saisi mainion alkupalan kesäiselle aterialle.

Blogitapaamisen jälkitunnelmia

Meille saapui eilen kassit pullollaan ja kilisten joukko iloisia ruokainnostuneita: Veera Prinsessakeittiöstä, Pitkä Kädenvääntöä-blogista, Pumpkin Jamin Mari, ÄijäAri, Rauna Kannat kattoon-blogista, Virpi Peruspöperölästä, Chez Jasu sekä kommentoija-Emma. Myös mukana ollut Cele Sorsanpaistaja ehti jo raportoida oman versionsa tapahtumista.

Illan ohjelma sisälsi syömisen, juomisen ja saunomisen lisäksi Raunan vetämän visailun, jonka voittajina me "saamme" tehdä Veeran ja Emman kanssa postauksen Rosmariinipiiskatusta lampaanpotkasta. Säästämme teidät tällä kertaa kuvamateriaalilta. Häviäjiksi jäivät sitruunahapposateiset lampaat. Koko illan aikana vallinnutta jutun tasoa olisi vaikea alittaa, mutta pääasia että kaikilla oli leppoisan hauskaa. Ja puhuimme me ruuastakin, hiukan.

Mietin monesti illan aikana, että tämän ruokablogiharrastuksen ehdottomasti hienoin asia on uusien upeiden ihmisten tapaaminen. Uskallanpa väittää, ettei meidän tiemme olisi monenkaan kanssa kohdannut ilman tätä yhteistä kiinnostuksenaihetta.

Kiitos tuhannesti joka kokille ja syömäsankarille! Oli TOSI TOSI TOSI herkkua tavata!

Seuraavassa ah niin maistuneita makupaloja upeasta illasta, yöstä ja aamusta. Linkitän kunkin herkkuihin sikäli kun niitä blogeihin pompsahtelee. Omamme postaamme lähiaikoina.

Paahdettuja uusia perunoita tilliruohosipulismetanalla, savumuikuilla ja friteeratuilla nokkosenlehdillä meidän tapaan. Ohje täällä.

Jasun kuivattua lampaanlihaa

Marin ruisleipäsiä kasvistäytteillä.
Mari toi myös marinoituja tofupaloja, jotka seivästettiin grillivartaisiin.
Virpin puolukkainen ruisleipä kahdella eri tahnalla

Tyrnivoita

Kombumaustettua, raakaa merikuhaa

Emman kasvispatee

Joku Arin paikalletuomista quicheistä


Emman sinihomejuustopitoista porokakkua

Lampaankyljyksiä grillistä

Pitkän raparperipiirakkaa
Mansikoita valkosuklaalla
Vaahtokarkkeja suklaalla

Mustikkaisia tuplasuola muffinsseja Celen keittiöstä

Hedelmiä gratinoidulla valkosuklaalla

Yögrillistä Veeran tryffeliöljyllä ja rosmariinilla marinoitua halloumia, Raunan timjamipiiskattua lammasta, ja luomupossun kasleria

Kanelillakin maustettua kikhernesalaattia Kirkkonummen Kokilta

Juomista ei Raunan boolia lukuunottamatta tullutkaan kuvia, mutta sanottakoon että niitäkin löytyi. Vakka-Suomen panimon oluet maistuivat, samoin kuin viinit, vedet, siiderit...

Aamun valjetessa uuteen sunnuntaihin heräsin vieraiden siivoilukolisteluun. Siinä oli sitten helppo kattaa aamiainen puhtaalle pöydälle. Edellisillan tarjoiluista jääneiden herrkujen lisäksi pöytään nostettiin raparperistä keiteltyä vispipuuroa ja -kiisseliä...

...Saloniemen lehmängoudaa, Makulihan savunmakuista leikkelekasleria, strutsin maksamakkaraa Isolinnusta...

...jogurtteja, tuoremehuja, hedelmiä, paikallisen kotieläinpiha Hennolan karjalanpiirakoita ja Hennolan omien peltojen viljasta tehdyillä jauhoilla leivottua sekaleipää ja oman keittiön saaristolaisleipää.

Jäljelle jäi vielä tukku kysymyksiä:

• mik on tuo vakuumipakattu vihannes joka leikkuulaudallamme nyt köllii?
• ken omistaa tuo Nikon-merkityn pikkuosan?
• miksi jotkut pistävät suuhunsa ihan kaikkea?
• miksei isompaa mahalaukkua voi saada ihan hetkellisesti?
  
  Saamamme upeat extratuliaiset näet Facebookin puolella.