Mustepussi ja ruokakuvia

 

Teimme Inglesissä muutaman kerran ruokaa myös huoneistohotellissa. Keittelin kokoon sen "pakollisen paellan", sillä etelän mailta saadut raaka-aineet suorastaan pakottavat siihen. Kalmaria peratessani tein riemastuttavan löydön. Ensi kertaa elämässäni tämän otuksen sisältä löytyi mustepussi. Siinä pientä mökkykäistä pidellessäni mietin hiukan huvittuneenakin, miten iloiseksi tällaisestakin asiasta voi tulla.

Mustepussi päätyi seuraavana päivänä valkosipulisen tomaattipastan sekaan langustiinien kanssa.

Lapset halusivat musteettoman pastan, joten otin vertailukuvan värin muuttumisesta. Toinen pussi olisi mustuttanut ruokaa vielä sopivammin. Muste tuo ruokaan paitsi väriä, myös merellistä makua.

Ingles-juttujen loppuun on ihan pakko laittaa näitä "herkullisia" ruokakuvia. En nyt sano että omatkaan kuvat mitään priimaa ovat, mutta kyllä nämä ovat suorastaan luotaantyöntäviä.

Vai miten?

Ja onko lammaspukuun puettu pieni lapsi hyvä mainos lammasruuille? Siinä se vielä vilkuttelee...

Yumbosta löytyi miestenbaari Glory Hole isolla punaisella O:lla ja myös ravintola Facecook. Tarjonnasta emme osaa sanoa niin yhtään mitään.

Todella hyvä tapaspaikka Playa del Inglesissä

Joskus ravintolaan on pakko päästä pelkästään sen logon nähtyään. Näin kävi minulle kun näin Tapas Bar Capacon. Ravintola on kävelymatkan päässä Playa del Inglesistä, San Fernandossa. Onneksi en ehtinyt etukäteen käydä baarin nettisivuilla, sillä niiden mölkköyden takia reissu olisi voinut jäädä tekemättä.

Joskus vainu osuu oikeaan, sillä paikka oli sisältä juurikin niin kiva kuin olin ajatellut. Sovitimme pehvamme kuitenkin terassille, sillä ilta oli ihanan lämmin ja tuulikin vain kutitteli hiukan.

Emme osanneet odottaneet paikalta mitään, mutta yllätyimme erittäin positiivisesti. 

Listalta ympyröitiin haluamamme ruuat. Meitä oli kolme henkilöä ruokailemassa. Tarjoilija suositteli otaamaan kuutisen pientä annosta. Otimme kuitenkin ahneuksissamme 8, joista kieltämättä yksi oli jo liikaa.  

Tarjoilijan suosituksista kokeilimme tätä viiniä, jonka tuoksussa oli paljon makeutta. Maku oli onneksi kuiva ananaksineen, vaniljoineen ja hedelmäisyyksineen. Tykkäsimme kaikki.  

Ruuat tulivat hissukseen, yksi kerrallaan. Tämä oli tietysti kiva siksi etteivät lämpimät annokset kylmenneet, mutta hieman ripeämpi tahti olisi ollut toivottava. Kun huomautimme asiasta, alkoikin annoksia tippua eteemme rivakampaan tahtiin. 

Kuvan ryppyperunat olivat melko rypyttömiä, mutta mojo-kastike maistuvaa. Esillepano on..läjä. Minua ja Jukkaa ilahdutti eniten koko iltana gratinoitu manchego. Annoksen hentoinen makeus lienee tullut päälle lorautetusta hunajasta. Makeat appelsiinit ja mausteena käytetty meirami komppasivat upeasti espanjalaista juustoa.
Kuvaamattomassa valkosipulileivässä oli todella valkosipulia!

 Kalmarit olivat oikein hyviä ja iloksemme niistä puuttui niin tavanomainen panerointi.

 Uutena tapas-ideana meille tuli entrecotepihvi, joka oli leikattu ohuisiin siivuihin.

Pekoniin kiedotut taatelit olivat seuralaisemme suosikki. Maistoimme vastaavia Lanzaroten reisulla paneroituna. Näissä ilahduttaa kovasti taatelin makeus yhdistettynä savuiseen ja suolaiseen pekoniin.

"Vuohi kanarialaiseen tyyliin" meinasi patatyyppistä ruokaa, joka olisi kyllä voinut jäädä tilaamatta. Makua setissä kyllä riitti, mutta olimme vain kovin täynnä kaiken mussttamamme jälkeen.

Tapas Bar Capaca on kyllä paikka jota voimme lämpimästi suositella! Kiireisenä aikana pöytävaraus lienee paikallaan, sillä ravintola on kovin pieni.

Kävimme syömässä myös kehutussa Tango y Tapasissa, mutta paikka hävisi selkeästi sekä tunnelman, tarjoilun, viinisuositusten että tärkeimmän, ruuan maun ja esillepanon puolesta.

Aamupalaksi samppanjaa?

Hola! Ja lämpimiä terveisiä Playa Del Inglesistä Gran Kanaria-saarelta, jossa juhlimme Jukan isän syntymäpäiviä viikon verran. Oikeastaan vietimme niitä vain varsinaisena päivänä, mutta juhlatunnelmaa riitti kyllä muullekin ajalle.

Olemme olleet saarella ja vielä tässä samassa kohteessakin aiemmin. Nähtävyydet oli siis jo nähty ja voimme keskittyä loikoiluun, löhöilyyn ja joutenoloon. Kävimme altaallamakoilun lisäksi päivittäin rannalla tai hiekkadyyneillä. Samaten ajanviettoomme kuului aina jätski tai kolme. Ja pieni kannu sangriaa.

Kävimme paitsi syömässä, myös syötävänä.

Ja sitten reissun tärkeimpään päivään eli lastemme papan syntymäpäivään:

Yllätimme papan samppanja-aamiaisella, jonka sponsorina toimi syntymäpäiväsankarin ystävä. Ylellisen kuohuvan ostin jo Helsinki-Vantaan lentokentältä. Valinta osui myyjän suositusten kautta punaiseen shamppanjaan, sillä pappa pitää kovasti roseviinistä. Samppanja oli kuulemma päivänsankarin suunmukainen (huh!). 

Kuohuvan kanssa tarjoilimme tapas-tyyppisiä pikkusyömisiä. Hauhalan Hanhifarmin eettisesti tuotettu hanhenmaksa oli ostettu lentokentän Eat & Joy-liikkeestä, muuten raaka-aineet olivat paikallisia. 

Tarjolla oli leipäsiä, joilla oli pintapaistettua sisäfilettä ja karamellisoitua sipulia. Raikasteena löytyi mansikkaa, hunajamelonia ja vesimelonia. Osa hunajameloneista oli kiedottu ibericonpossusta tehtyyn ilmakuivattuun kinkkuun, jamon ibericoon.  Ostimme paria paikallista, ihanan rasvaista juustoa. Ne oli tehty lehmän- ja vuohenmaidonsekoituksesta. Juustojen kanssa sopi erinomaisesti hetken vedessä pehmenneet rusinat. Opimme tämän yhdistelmän eräästä paikallisesta ravintolasta, jossa manchego-juusto tarjottiin juurikin näin. Kattaukseen kuului myös jamon ibericolla päällystettyjä leipiä ja pikaisesti valkosipuliöljyssä paistettuja mehevän maukkaita langustiineja. Osa paahtoleivistä leikattiin pippurisirotin"muotin" avulla pyöreiksi ja päällystettiin hanhenmaksapateella.

Täytyy sanoa että oli ilo osallistua tähän osaan syntymäpäivää.

Runsaan aamupalan jälkeen tallustimme porukalla katsomaan dyyneille, mitä olimme pari päivää aiemmin tehneet yllätyksen pappalle. Kyllä se kivistä tehty teksti siellä pilkottaa:

 Lounaaksi lusikoimme paikallisesta kahvilasta tilattua mansikkakakkua.

Syntymäpäivälahjaksi antamamme illallinen nautittiin ostoskeskus Kasbahin pihviravintolassa, Toro Negrossa. Tästä paikasta sanottakoon lyhyesti että syntymäpäiväsankari oli tyytyväinen. Ja pakko silti valittaa: pihvi oli ylikypsää vaikka toiveet kysyttiin ja alkupalat pettymys. Keittiön tervehdyksenä tullut kikherne-peruna-annos ja pippurinen pihvikastike oli parasta mitä ravintolassa sai. Jälkiruuat olivat käytännössä valmisjäätelöitä parin lettuannoksen lisäksi. Paikka valikoitui sankarin toiveen mukaan lihapainotteisin menun vuoksi ja sijaintinsa takia. Lähellä on meinaten iltaisin tanssit, joissa pappa tykkää käydä. Papalle maisemat ovat kovin tutut, sillä mies oli kohteessa 19:ttä kertaa.

Päivän päätteeksi syntymäpäiväsankari aprikoi mahtaako nyt sitten tulla joka aamu samppanjaa.

Iloiset synttärionnittelut vielä papalle meiltä!

Jätskitasting

Yhtenä sunnuntaina meille parkkeerasi kahdeksan alle 8-vuotiasta lasta arvioimaan jäätelömakuja.

Äänestyslappuina lapsilla oli Jukan ja tyttäremme askartelemat coctailtikkukyltit, joiden ilmekoodi aukesi lapsille heti.

Esilläolleista GB Glacen jäätelöistä niukin naukin eniten suosiota pakkauksen perusteella sai Calippo Shots Strawberry  Lemon. Lasten mielestä ulkonäkö vastasi roskista, enkä rehellisesti sanoen pysty kyllä olemaan eri mieltä. Joku sanoi muotoilun muistuttavan myös savukaasutinta, mikä ikinä se sitten onkaan. Mausta löytyi mansikkaa, sitruunaa ja ananasta. Viisi muksua äänesti hymynaamalla, yksi pisti suuta nurinperin. Kahden mielestä tuote oli ok. Pakkausta oli hankala käyttää, sillä rakeet tarttuivat toisiinsa ja niitä oli vaikea saada ulos "roskiksesta".

Haribo Push up on jäätelö jota tuupataan ylöspäin kuorestaan. Lasten mielestä se näytti tikkarilta ja maistui vaniljalta ja mansikalta kuten pakkauksessakin luvattiin. Tosin Helmi-tyttö löysi jäätelöstä yllättäen perunan makua. Pienen ähkimisen jälkeen sain varren sisällä olevat nallekarkit ulos. Melkein kaikkien lasten mielestä karkit jäätelön kanssa olivat hyvä juttu.   Pojot J 6 ja L1 yhden todetessa jätkin olevan ihan ok.

Mehujää Calippossa lapset maistoivat karkkia ja hyytelöä. Tästä kukaan ei näyttänyt surunaamaa, mutta kaksi kylläkin viivasuuta. Calippoa söisi kuulemma Afrikassa ja rannalla, mutta  ei Etelämantereella.

Magnum Infinity suklaa kirvoitti lapsissa eniten kommentteja. Pakkaus "näyttää mustalta" ja "jäätelö näyttää suklaapuulta". Kuori maistui suklaalta, sisus appelsiinisuklaalta ja vaniljalta. Arvovaltaisen raadin mielestä tätä tummasuklaista jäätelöä voisi syödä paitsi pimeässä, myös Etelämantereella. Perusteena manteresyömiseen tuli selkeästi "koska siellä on kylmää ja jäätelö tuntuu kuumalta". Naamat jakaantuivat J 6 ja 2 viivasuuta.

Valtavan King cone- tuutin ja jääkiekon mallisen salmiakkipyörylän jälkeen suurin osa lapsista poistui. Oli jotenkin hauska nähdä, että jäätelön maistelussakin tulee stoppi, aikanaan. Tosin kaksi sissiä jäi vielä massuttamaan ja viimeisenä pöydän ääreen jäänyt nuorin tyttöedustaja söi kaiken päälle kokonaisen tuutin.

Lämmin kiitos arvon raatilaisille maistelusta!

Lapsiraadin pelmahdettua leikkeihin me aikuisväestö maistelimme kahvin kera purkkijäätelöitä.

Ja kappas, kaikki purkit käänsivät selkänsä kuvaan.

Ben & Jerry's:n vermontilaista vaahterasiirappia ja karamellisoituja pekaanipähkinöitä sisältävä "the Vermonster" oli useiden mielestä pöydän paras jäätelö. Moni kertoi hakevansa jäätelöltä juuri makeutta, jota tästä jäätelöstä kyllä löytyi. Sen sijaan saman puljun "Oh my Apple pie" eli omenapiirakka sai murskatuomion: kaikki maistaneet söisivät mieluummin piirakan ja jäätelön erikseen.

Carte D'orin "mustaherukka fruit ice" jakoi mielipiteitä muutaman tykätessä kovasti.  Tätä ei voi paljon syödä jätskin tavoin, mutta osana hienoa jälkiruokaa esimerkiksi jonkun valkosuklaisen jutun kanssa voisi toimia hienosti. Saman lafkan mustikka ja vanilja-jäde sisälsi monen mielestä keinotekoista makua, niin kaunis kuin valkosuklaisine sydämineen olikin. Carte D'orin Tiramisú-jäätelössä maistui selkeästi marsala, jota pakkauksen mukaan oli 2 prosenttia. Pohdimmekin, että jos  vieraiden tullessa ei olisi aikaa tehdä jälkiruokaa niin sitten tämä toimisi. Miellyttävää näissä Carte D'orin jäätelöissä oli se, että ne olivat pakkasesta otettaessa heti käyttövalmiin pehmoisia.

Kiitokset kaikille aikuisillekin maistelusta ja mukavasta kaffetteluhetkestä. Ja kiitos tietysti mainostoimistolle jäätelöistä.

Pienen tytön synttärit ja erittäin helppo kakun koristelu

Tyttäremme kaverisynttäreitä vietettiin reipas viikko sitten. Pikkuneiti sai taas valita itse tarjottavansa. Hän päätyi suklaakakkuun, jonka suklaa oli 70 ja 90 prosenttista. Se upposi niin hyvin muksuille, että jäljelle jäi vain pieni pala! Koska en ole mikään väkästäjä, eikä tuhti suklaakakku paljon kuorrutuksia kaipaa, iskin kakkuun koristeeksi pari vaaleanpunaista perhosta lentelemään ohuen rautalangan varaan. Tähän meni palttiarallaa 4 sekuntia. Tyttömme oli aidon ihastunut ja vaikuttunut. Kokonaisuuden täydensivät kakkukynttilät.

Toinen syntymäpäiväsankarin toive oli poffertjes-letut, joita paistelin vieraiden syömisinnon mukaan.

Muuten tarjolla oli kaupan keksejä, vohveleita ja karkkeja, sekä karkkimaisia luomuviinirypäleitä. Ihan stressittömät, mutta silti onnistuneet tarjoilut. Muuhun en työntäyteisen viikon arki-iltana taipunut ja olin kovasti iloinen että se näytti riittävän.

Synttäriviikolla kävimme katsomassa myös upeasti lavastetun "Kolme iloista rosvoa" Helsingin kaupunginteatterissa. Väliajalla nautittiin luonnollisesti donitsia, kuohuviiniä ja teetä. Viimeksimainittu juoma oli raskaana olevan ystäväni, joka silmäili  minun lasiani hiukan haikeasti. Been there, done that.

Maanantaipiriste josta on iloa pitkäksi aikaa

Emme yleensä harrasta tällaista "pelkkien" tuotelahjojen esittelyä, mutta nyt oli niin mainiosti koottu setti että tulin ihan hyvälle tuulelle. Se on etenkin maanantaina tosi toivottavaa.

Kivan kassin sisältä paljastui nimittäin piknik-setti, johon oli laitettu paitsi lautasliinoja ja -kertakäyttöastioita, myös esimerkiksi aurinkorasvaa, oliiviöljyä, Luomu ruisnappeja, kuivattuja hedelmiä ja kosteuspyyhkeitä käsien pyyhkimiseen.

Lahjan tarkoitus oli ensisijaisesti esitellä uutuuskattaustuotteita. Pirkka ja Paola Suhosen luotsaama  Ivana Helsinki ovat nimittäin yhdistäneet voimansa saaden aikaa hauskan pirteitä kertakäyttöastioita ja juurikin piknikille sopivia lautasliinoja. Pidin näistä kuvaamistani kovasti sekä värien että kuvioiden perusteella.

Yllätin itseni tykkäämällä myös sinisistä lautasliinoista. Kertakäyttöastioissa oli tätä samaa pallokuviointia.