Munakoisovuoka pahimpaan himoon

Reseptejä tässä blogissa on ollut kesän aikana aika hintsusti. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olemme olleet kotona kokkailemassa niin kovin vähän. Kotipiipahduksilla on maistunut monesti grillattu ruoka blogissa jo raportoiduin maustein ja keinoin. 

Tämä munakoisovuoka on mukava kesäruoka siksi, että mäkimeiramin elikkäs oreganon voi nyhtää omalta pikku ryytimaalta. Ja onhan munakoisoa nyt aika ajoin himoon pakko saada, eihän elämästä muuten mitään tule!

MUNAKOISOVUOKA

4-6:lle 

2 munakoisoa

5 tomaattia

1 mozzarellapallo

2 sipulia

öljyä

3 kourallista tuoretta oreganoa

2 rkl merisuolaa

1 rkl oliiviöljyä

parmesaanilastuja

Leikkaa munakoisot siivuiksi ja ripottele siivujen päälle suolaa. Anna "itkeä" tunti ja pyyhi kyyneleet sitten pois pinnasta. En läheskään aina tee tätä itketystä ja silti on tullut maukasta munakoisoruokaa.

Siivuta tomaatit ja mozzarella.

Kuullota puolikkaat sipulirenkaat pannulla öljyssä.

Hiero oregano, merisuola ja öljy morttelissa tahnamaiseksi. Sekoita mausteseos sipulien kanssa.

Asettele öljyttyyn vuokaan pystyasentoon vuoronperään munakoisoa, tomaattia ja mozzarellaa. Laita päälle maustetut sipulit ja vuole tähän päälle vielä parmesaania.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Nauti hyvän leivän ja valkoviinin kanssa.

Rottahampurilaisia, roseeta ja ritareita Turuus

Menomatkoista retken tekee, kun malttaa pysähtyä jossain. Ajellessamme ystäviemme mökille piipahdimme Salon torilla, josta jatkoimme matkaa paljon tyytyväisempinä. 

Ostimme torikojulta kotiin Särkisalolaisen Teijo Lehtolan luomuvihanneksia. Lilat kyssäkaalit ovat rapsakan raikkaita ja keltainen kesäkurpitsa tuo ruokiin mukavaa väriä. Makukin on kuulemma hienostuneempi kuin vihreässä, mutta en minä sitä ainakaan pannulla paistettuna osannut erottaa. 

 Salon torilla pyöräytetään reilun kokoiset jätskipallot...

 ...eikä Torikaffeen kojun pullissa ole raesokerin kanssa pihistelty. 

Ystäviemme mökki sijaitsee kauniissa saaressa. Ennen veneilyä söimme lounaan mainiossa Kotkanpesässä. Annokset olivat melkein grilliruokasapuskoita, joten ceasar-salaatti erottui porukasta. Salaatti oli oikein maukas! Kastiketta oli oikein sopivasti, toisin kuin joskus salaatinlehdet suorastaan uivat kastikkeessa nuukahtaneena. Kana oli myös mehevän kypsää ja parmesaania oli runsaasti.

Mökkivierailumme osui yhteen kesän aurinkoisimmista päivistä tähän asti. Olimme asiasta hurjan iloisia. Mikä nautinto istuskella kalliolla, seurata lasten leikkiä ja kylvettää itseään kuumissa auringonsäteissä!

        

Illalla lapsikatraan painuttua pehkuihin me aikuiset nautimme hämärtyvästä illasta, juoman ja syömän äärellä tietysti!

Isäntäperheemme oli hankkinut mökille tänä vuonna Valugrillin. Malli on eri kuin meillä, mutta tässäkin on sama kätevä tulipesän veivausmahdollisuus. 

Leppoisan saaripäivän jälkeen siirryimme Turkuun, josta Jukka junaili rälläämään Valkeakoskelle ja me muut Turun Linnaan.

Linnan pikkuritarikierros oli todella upea kokemus! Lapsille puettiin ensin ritarikokelaiden viitat, jotka päällä kierreltiin linnaa oppaan johdolla. Opas kertoi ritaritavoista, linnasta ja esimerkiksi siitä, että kuninkaalla oli oma pyllynpyyhkijäkin. Kun kierros meni hyvin ja niiaukset sekä kumartelut oli opittu, itse hänen majesteettinsa kuningatar löi lapset Turun Linnan pikkuritareiksi. Tyttäremme tosin korosti seremonian jälkeen, että hän on nyt sekä ritari että prinsessa.  

Kiertelimme itseksemme vielä hetken linnassa törmäten muun muassa Linnantonttunäyttelyyn. Siellä opimme tonttujen syövän homelientä ja rottapurilaisia. 

Linnassa opimme myös, että riikinkukkopaistit koristeltiin aikanaan entiseen loistoonsa eli kypsään paistiin kiinnitettiin uudestaan pää ja sulat, jotta se näyttäisi komealta pöytään tuodessa. Joutsenpaisti on ollut myös suurta herkkua. Kanipaistin kuvun alle piiloteltiin eläviä pikkukaneja, jotka kuvun nostamisen jälkeen pompahtelivat pitkin pöytää. 

Linnan jälkeen suuntasimme Aurajokirantaan pizzan toivossa. Ykköstoiveemme Tintå oli aivan täyteen tuupattu, joten suuntasimme suositeltuun Sergiosiin. Sieltä saimmekin pöydän sisältä. Samalla hoksasin, että käynnissä on DBTL, joka varmasti jumittaa ennenkin kesäkiireistä jokirantaa. Sergiosin palvelu olisi voinut olla asiantuntevampaa, vähemmän laiskaa ja huomaavaisempaa - olisiko ollut festariekstraajia paikalla? Pizzat olivat kuitenkin oikein maukkaita. Oli hyvä idea sijoittaa ohuet parmankinkun siivut rucolanlehtien päälle! Lapset tykkäsivät hurjasti omavalintaisista kinkkupizzoistaan. Palvelunurinoista huolimatta voisin palata ravintolaan, sillä naapuripöytään kannettu risottokin näytti hirmu hyvältä. 

Reissu oli kokonaisuudessaan aivan ihana pikkuloma oman kesälomani loppuun. Muut vielä jatkavat kesäoleskeluaan, mikä sekin kyllä helpottaa omaa töidenaloitustani. 

Kesänmaku-puoti Laitikkalassa vie ajassa taaksepäin

Piipahtaessamme Valkeakoskella ystävämme suosittelivat poikkeamaan kotimatkalla Laitikkalan kautta herkkujen toivossa. Näin teimme ja olimme pieneen kiertomatkaan erittäin tyytyväisiä!

Kesänmaku-puodissa on komea valikoima lähituottajien tuotteita lihasta ja juustoista lähtien. 

Kysyessäni makkaroiden tekopaikkaa, nyökäytti myyjä päätään ja tokaisi että tuolla talon toisessa päässä ne tehtiin eilen illalla. Raaka-aineet tulevat lähitiloilta. Ainoa miinus on etteivät lihat ole luomua.

Kaupassa on todellista kyläkaupan tuntua, mikä oli oikein piristävää. Viileähuonekin löytyy.

Leipomo toimii myös samassa rakennuksessa kuin myymälä, joten korit höyrysivät tuoreen tavaran voimasta.  Myymälässä voi istahtaa myös kahville.

Kassakin on ihan lapsuudesta tuttua mallia! Ostosreissun päätteeksi istahdimme pihakeinuun jäätelölle. Lapset leikkivät hetken hiekkalaatikolla. 

Sijoitimme puodissa ohrasämpylöihin, Heikkilän tilan leipäjuustoon, Katajan lihan lammas- ja suolakurkkumakkaraan, kielileikkeleeseen, palvikinkkuun ja vihanneksiin. Kaikki on ollut oikein hyvää, etenkin luonteikas suolakurkulla maustettu makkara. 

Ihan pienellä alueella, palttiarallaa puolisen kilometriä toisistaan, sijaitsee Laitikkalan Makukylässä monta herkullista paikkaa. Kannattaa piipahtaa jos huudeilla liikkuu!

Kesäisiä pilkahduksia

Itsetehty jäätelö on hyvää (vaikkakin vaatii vielä harjoittelua ollakseen priimaa).

Maahumalan kanssa on kiva höyryttää kauden kasviksia.

Kirpparilta löytyi ankkalautanen lapsuuden samansarjalaisen, paljon käytetyn, kaveriksi.

Keitetty raparperimuhju antaa kivaa saundia kinkku-aurajuustopastaan.

Rikkaat ritarit paistuvat myös grillissä, myös ruususilppulisällä. Nyt ne saivat seurakseen mansikoita sekä ruusulla maustettua kermavaahtoa.

Risottoon saa mukavan kesäistä tuntumaa kesäsipulista varsineen ja limen mehusta kypsennysvaiheen lopussa. Risotto on tälviisiin mukavan raikas. Settiin kuului tällä kertaa myös kuorineen paistettuja jättikatkaravun pyrstöjä, jotka jäivät maukkaan meheviksi. 

Appiukon pyydystämä ja savustama ahven tykkää kovasti uusien perunoiden ja porkkanoiden sekä pinaattipaistoksen seurasta. Sipuli-voi-kastiketta unohtamatta.

Kesällä on niin helppo ilahtua ja ilahduttaa, sillä ihania tuoreita makuja on joka puolella!

Rafla rullasi hienosti

Demo-reissulla kävelimme Jukan kanssa ravintola Raflan ikkunoiden ohi. Sisällä näytti olevan lämmin, tiivis tunnelma. Ravintola oli ihan täynnä hyväntuulisen oloisia ihmisiä. Totesin että tuonne pitää mennä joskus. Yllätykseksemme pian pätkähti kutsu Hannalta tulla testaaamaan perheensä omistamien Raflan tai  Maxillin salaattimenu. Tulimme erityisen iloiseksi siitä, että myös lapset kutsuttiin. Hanna onkin Chicling-blogissaan kirjoittanut kommentteja kirvoittaneen postauksen lapsista ravintola-asiakkaina.  

Tarjoilija otti meidät vastaan ystävällisesti ja tunsimme itsemme tervetulleeksi kun saimme kuohuvaa eteemme hetimiten. 

Lapsille suositeltiin salaattien sijaan lihapulla-annosta, johon jälkikasvumme tarttuivat heti. Molemmat pitivät annoksesta kovasti ja poitsu kysyikin tarjoilijalta reseptiä lammaspulliin. Niitä olisi kuulemma kiva saada kotonakin. Hymyssäsuin tarjoilija kertoi, että resepti on salainen. Lasten annoksessa oli hyvien makujen lisäksi mukavaa se, että myös ulkonäköön oli panostettu. Muksut kertoivat päiviä jälkeenkinpäin sukulaisille, miten olivat syöneet kulmikasta, palana tarjottua perunamuussia. Pidimme myös siitä, että lasten yleensä vierastama parsakaali löytyi lautaselta. Omat muksumme kyllä syövät parsakaalia, mutta on ravintolalata hyvä veto laittaa lautaselle ei-niin-itsestäänselviä vihanneksia lapsille. Mehulasiin lapset saivat drinkkitikut, joka oli ehkä kaikkein parasta tyttäremme mielestä. 

Alkupalalautanen oli meille aikuisille valittu jo etukäteen ja hyvä niin. Toast Skagen oli maistuva ja tillipestosilakat aivan loistavia. Alkupalaksi annos oli hiukan turhan iso, mutta toimisi varmaan hyvin vaikka iltasella kuohuvan kanssa, kun mieli tekisi jotain, muttei syödä itseään pinkaralleen.

Salaattilista koostui neljästä eri vaihtoehdosta. Ravintolan nettisivuilta salaattilistaa ei löydy, mutta facebook-sivulla se näkyy. Jukka päätyi sen kummempia pohtimatta maalaismeininkiin, joka sisälsi Merquez-makkaraa, pekonia, perunaa, vihreitä papuja ja Dijon-dressinkiä. Salaatiksi setti oli tosi tuhti. Jukka piti syömästään. 

Minä maistelin suurena munakoison ystävänä salaattia nimeltä "Grillattua Halloumia". Se sisälsi halloumin lisäksi munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä paahdettua paprika-vinaigrettia. Munakoisoa oli kokonaisuudessa mielestäni turhan niukasti, mutta muuten salaatti oli oikein hyvä! Kovasti syömistä riitti kyllä tässäkin. Ihastuin salaatin makumaailmaan niin kovasti, että olen himoissani tehnyt sitä varioiden monesti kotona.

Kaikki salaatit maksoivat 18,50 euroa. Ainakin maisteltujen osalta hinta on mielestämme kohdallaan, vaikka se äkkiseltään voi salaatin kohdalla tuntua arvokkaalta.  

Ahdoimme itseemme maistelukokemuksen nimissä vielä jälkiruuatkin. Lapset kysyivät saisiko jäätelöön kinuskikastiketta ja sen onnistuttua olivat kovasti tyytyväisiä.

Valkosuklaapannacotta, raparperi ja sorbetti-annos oli hyvä, mutta sorbetti jäi kokonaisuudessa jotenkin irralliseksi. Ilman sitäkin jälkiruoka olisi ollut oikein riittävä, sillä maistuvat kastiketipatkin toivat siihen väriä. 

Suklaafondant-annoksen fondant oli kovin jauhoisen makuinen, mutta karamellisoitu persikka sen sijaan hieno.

Tarjoilu Raflassa oli koko visiittiimme ajan sujuvaa ja oikein lapsiystävällistä. Annosten esittely tosin unohtui alkupaloja lukuunottamatta. 

Raflan vessakyltit olivat naurattavia. Poikamme tosin kysyi vakavalla naamalla, miksi ne hyppivät pissatessaan. 

Rafla aukaisee taas ovensa elokuussa kesätauon jälkeen. Suosittelemme ravintolaa lämpimästi vaikka koko perheelle!

Ruokabloggajista ainakin Prinsessaperhe on käynyt Raflassa tykäten hekin. 

Teriyakimarinadi ja -dippi

Ostamme nykyään melkein kaiken lihan suoraan tiloilta, suurimman osan luomuna. Lihan laatu on sitä myöden ihan priimaa ja maistuu usein pelkällä suola- ja mustapippurilisällä. Toisinaan tekee silti mieli vaihtelua ja tämä Jukan sekoittama teriyakimarinadi oli oikein maistuva sellainen. 

Weberin grillikirjassa, josta marinadin ohje on, neuvottiin että vain 30 sekunnin keittäminen tuhoaa haitalliset bakteerit, jotka marinoitumaan pistetyssä raa'assa kalassa tai lihassa mahdollisesti on ollut. Niinpä Jukka keitti nopeasti marinadista dippikastikkeen, johon lihaa ja kasviksia sopi kastaa grillaamisen jälkeen. Maku luonnollisesti vahvistui voimakkaasti ollen oikein makoisaa. 

Meillä omissa marinadikulhoissaan viipyivät luomupossun kaslerit ja vihanneksina sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Molemmat lilluivat marinadissa kolmisen tuntia, mutta vihanneksiin olisi toivonut tarttuvan enemmän makua. Muuten ohjeessa edettiin prikuulleen reseptin mukaan, mutta osan soijakastikkeesta Jukka lisäsi normaalisuolaisena versiona. 

TERIYAKI MARINADI

kasviksille ja lihalle

noin 5 dl valmista marinadia

2 ½ dl ananasmehua

0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta

0,75 soijakastiketta

1,25 dl hienonnettua keltasipulia

1 rkl (tummaa) seesamiöljyä

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 rkl hienonnettua valkosipulia

1 rkl tummaa sokeria

1 rkl tuoretta sitruunamehua

Sekoita ainekset yhteen ja upota näin syntyneeseen marinadiin kasvikset tai lihat. Anna marinoitua raaka-aineesta riippuen puolesta tunnista 12 tuntiin. Lyhimmällä ajalla pärjäävät pehmeät kasvikset ja merenelävät, pisimmän marinointiajan vaativat esimerkiksi ribsit ja kalkkuna. 

Jos haluat tehdä marinadista dippikastikkeen, laita marinadi kattilaan ja kiehauta minuutin verran. Anna jäähtyä ja tarjoile pikkukiposta marinoitujen asioiden kera. 

Alkupalaksi ennen grillisettiä Jukka teki oikein maistuvat leivät vuoden ensimmäisistä itsepoimituista sienistä, tomaattituorejuustosta, kesäsipulista ja ruohosipulista maustaen suolalla ja pippurilla. 

Koivunmahlaa ja kaviaaria: kallioimarteella maustetut juuret

Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja on ollut meillä todella kovassa käytössä. Siksi odotin innolla tätä uusinta, hienosti nimettyä "Koivunmahlaa ja kaviaaria" siitä asti kun tiesin sen olevan tekeillä. 

Resepteiltään kirja on helposti tunnistettavissa Tallbergilaiseksi. Raaka-aineet löytyvät Suomesta ja  niiden käytössä korostetaan sesonkisuutta. Villiyrttien käyttö on runsasta, joskaan nyt villit eivät loista pääosassa. Esipuheessa Christer Lindgren mainitsee uuden ruokakulttuurin avainsanoiksi lähellä tuotetun, eettisen, ekologisen, luonnonmukaisen, aidon, yksinkertaisen, villin ja vapaan. Näitä Tallberg kirjassaan toteuttaa erinomaisesti. 

Olen korvamerkannut opuksesta jo monta kiinnostavaa reseptiä: tomaatti-liperisalaatin, kurpitsaa villiyrtteillä sekä suomalaisilla rypäleillä, nokkoskastikkeen, haukicevichen ja tillilihan karitsan entrecôtesta. Viimeksimainitussa tillin makua on korostettu saksankirvelillä ja fenkolinsiemenillä, mikä kuulostaa hurjan hyvältä.  Tallberg on tehnyt kirjassaan monta keittoa koivunmahlaan. Olisikohan se ollut taika-aines Kämp Signessä maistettuun maa-artisokkakeittoon, joka oli aivan taivaallista. 

Pidän siitä, että kirjassa saa reseptien yhteydessä vinkkejä kotimaisiin ruokatuotteisiin, kuten esimerkiksi Tertin  kartanon yrttisokeriin, Toivosen lihansavustamoin palvipossuun, Utran uittotuvan karjalanpiirakoihin ja Nordic koivun koivunmahlaan. 

Kirjan kuvat ja kuvausjärjestelyt ovat harmillisen epätasaisia. Toisaalta löytyy oikein houkuttelevia, kauniita kuvia, mutta varsinkin loppuosassa kirjaa kuvausjärjestelyt vaikuttavat hätäisiltä ja kuvien tarkkuuskin heittelee. 

Uskon että tämäkin kirja tulee olemaan keittiössämme ahkeralla käytöllä. Reseptit löytyvät kirjan lopusta myös englanniksi, mikä tekee siitä loistavan lahjakirjan suomenkieltä taitamattomallekin.  

Ensimmäisenä kokeilimme arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta reseptiä "Juuria ja voisulaa". Siinä juuria eli juureksia oli maustettu kallioimarteen juurella. Tykkäsimme kokonaisuudesta, joskin seuraavalla kerralla pilkkoisin enemmän kallioimarretta sekaan. Palsternakka ja kallioimarre olivat suuhuni aivan loistopari! 

Ohje tarjosi palsternakan käsittelyyn myös uuden niksin. Olen aikaisemmin valitellut joidenkin palsternakkojen puumaisuutta, mutta ilmeisesti niistä kuuluukin poistaa sisus aina. 

KALLIOIMARTEELLA MAUSTETUT JUUREKSET

500 g juuria (porkkanaa, palsternakkaa)

5 cm: pätkä kallioimarteen juurta (ensi kerralla enemmän)

50 g voita

2 dl vettä (koivunmahlaa)

suolaa ja mustapippuria myllystä

2 rkl valkoviinietikkaa

1 nippu persiljaa (meillä lehti-)

Kuori ja paloittele juurekset. Poista palsternakasta sitkeä sisus halkaisemalla palsternakka ensin pituussuunnassa neljään osaan ja leikkaamalla sitten kustakin osasta sydän pois. Halkaise porkkanatkin pituussuunnassa.

Pese kallioimarteen juuri hyvin ja rapsuta se pikkuveitsellä tai kuorimaveitsen lappeella mahdollisimman puhtaaksi. Hienonna veitsellä.

Laita ainekset etikkaa ja persiljaa lukuun ottamatta pikkukattilaan ja keitä kunnes juurissa on sopiva suutuntuma. Lisää joukkoon etikka ja hienonnettu persilja. Kiehauta minuutti. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä sormiruokana, suurriistan tai riistalintujen kanssa. 

Tallbergin vinkkaa vielä, että juurekset voi tarjota myös raakana. Silloin muita aineksia tulee kiehauttaa kattilassa viisitoista minuuttia ja tarjota kastike dippinä tai pyöräyttää kasvikset kastikkeessa. 

kallioimarre elikkäs mesijuuri