Kauneus on puoli ruokaa

 Illallisella Jasulassa. 

Yhtä kaunista ja herkullista viikonloppua teillekin!

 

Fen-ko-li-sa-laat-ti

Tämän herkun nimi kuulostaa minusta ihan taputusharjoitukselta. Tarkkana sitten että toiseksi viimeisessäkin tavussa kuuluu lopussa T. 

Kuten alkuhöpinästä huomaatte, tästä salaatista ei ole paljon sanottavaa. Se on rapea kuten luvattiin, raikas kuten odotettiin, mutta enemmän mitä uumoiltiin. Sopi ihan älyttömän hyvin papan savustaman kalan kanssa. 

Resepti löytyy Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan kirjasta "Vihreä pöytä". Nyt sienikaudella täytyy muistaa kokeilla kirjan tatti-omenasalaattia ja tattipihvejä. Ainakin. 

RAIKAS FENKOLISALAATTI

1 fenkoli

merisuolaa

mustapippuria

5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa TAI hunajaomenaviinietikkaa

Leikkaa puhdistetun fenkolin varret, lehdet ja kannat veitsellä ohuiksi siivuiksi. Laita ne kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita. Tarjoa heti raikkaana ja raksuvana. 

Bönden..eiku Vihdin Wuosisatamarkkinat

Totuttuun tapaan piipahdimme tänäkin vuonna Vihdin Wuosisatamarkkinoilla. Porukkaa oli liikkeellä tosi paljon, pääosin hyvällä tuulella. Näpsin muutamia tunnelmapaloja markkinoilta. Tapahtuma on lajissaan mielestämme monipuolisin ja hellii kulinaristia ainakin raaka-aineostojen merkeissä. Koskaan emme ole paikanpäällä lounastaneet. 

   

Vuorenpeikon pajan tuotteita, myös pannunalunen.

Pakolliset markkinalakut.

Piparimuottivalikoima kertyi Tainan Pajan myötä moottoripyörä-, merihevos- ja minitähtimuotin verran. Olisko nyt jo yli sata muottia? Huomaa keskellä kantaaottava "Karjala takaisin vaikka pipari kerrallaan"-muotti. 

 Markkinoilla oli myös monenlaista ohjelmaa, josta mieleenpainuvin oli miekkailunäytökset.

 Ihastuin hurjasti Tuija Koposen keramiikkaan eleettömän herkkyyden vuoksi. 

Böndeboogie-Jaakolta ostimme heidän tilansa vasikanlihaa tillilihaa varten. Edellisillan keikat Herkkujen Suomi-tapahtumassa olivat kuulemma aina vaan parantuneet loppua kohden ja hauskaa oli ollut. 

Ihan mahtava Böndeboogie-biisi ja -video, jos se jostain kumman syystä ei vielä ole tuttu. 

"Mitä chicksit, mikä boogie? 

Munilta näyttää niinku kuuluuki!"

Ensivuonna markkinoille taas, ehdottomasti!

Herkkua, mutta ihan hanurista

 

Kovin syvältä on se, että näin syysaikaan marketista ei saa kotimaista omenaa. Se on suorastaan hanurista. 

Tämä omenaherkku tuli tehtyä siis ulkolaisesta omposta. Meinasin laittaa ruuan ensin vinkiksi yksinkertaisuutensa vuoksi facebookin puolelle. Olen nimittäin jaellut siellä paljon linkkejä ja pikkuvinkkejä tässä lähiaikoina. Sitten kävikin niin, että tätä yksinkertaistakin yksinkertaisempaa apetta kehui muutamakin ruokavieraamme eilen. Innostuin kehujen saattelemana tekemään postauksen aiheesta. 

Kieltämättä viehätyimme itsekin tästä Jukan jo kesällä jääkaapin "jämäaarteista" kokoamasta setistä. Maut ja suutuntumat ovat tosi herkkuja yhdessä. 

HOMEJUUSTO-PEKONI-OMENAT

omenoita

sitruunamehua

luomupekonia

sinihomejuustoa (meillä nyt Aura)

Paista pekonit keskikuumalla pannulla molemmin puolin. Laita ne talouspaperin päälle rapsakoitumaan ja jäähtymään. Pilko jäähtyneenä paloiksi.

(Tarvittaessa kuori) ja pilko omenat. Asettele tarjoilulautaselle. Pirskottele päälle sitruunamehua, jotta omenat eivät tummu ja niihin tulee hiukan hapokkuutta. 

Murenna omenapalojen päälle homejuustoa ja ripsi päälle pekonipalat. 

Nauti vaikka grillilihan kaverina. 

Viettelevät villiyrtit : imarrellut kantarellit

Totaalinen hurahtaminen on hyvä alku. Kun sitä täydentää halulla houkutella ihmisiä luontoon ja halulla jakaa parhaat villiyrtit kotikokkien käyttöön, syntyy hyvin käyttäkelpoinen, selkeä ja kaunis villiyrtti-reseptikirja "Viettelevät villiyrit". Saatuani arvostelukappaleen hyppysiini alkukesästä, jo kansikuva ja sen avattua eteen levittyvä heleän vihreä koivikkokuva viritti villiyrtti-minäni seesteisen herkulliselle taajuudelle. 

Kirja on Luomon ja Pure Bistron keittömestarin sekä omistajan Jouni Toivasen käsialaa. Houkuttelevat ruokakuvat ja havainnolliset kasvikuvat on ottanut Tuukka Koski. 

Aloittelevalle villiyrtteilijälle kirja on turvallinen tapa tutustua luonnon ihanuuksiin, sillä kirjassa ei ole mukana ainoatakaan villiyrttiä joka olisi vaarana sekoittaa samantyyppiseen myrkylliseen kasviin. 

Kirjasta olen saanut inspiroivien reseptien lisäksi hyviä vinkkejä. Havunoksat kehotetaan esimerkiksi laittamaan maustepussiin vaikkapa juomia maustaessa. Vinkki käenkaalista eli ketunleivästä mustikan makuparina on minulle uusi. 

Olemme onnistuneesti kokanneet kirjasta mesiangervoista haukea. Viva Ciapattan Aleksi on kokeillut uunimunaa ja savikkaa. Uutena kasvina opin kirjasta jättipalsamin, jonka kukkia lisättiin jauheliha-sieni-täytteisten lettujen väliin. Kokeiltavien reseptien listaan olen merkinnyt mm. mäntyisen graavisiian, käenkaalimajoneesin, maitohorsmalohen ja kamomillavoin. Erikoisin kutkuttava resepti itselleni oli herukanlehtikakku. 

Informatiivisuuden ja innostavuuden lisäksi pidän kirjan huumorista. Tästä esimerkkinä suora lainaus: 

"Tunnetuimpiin rohdoskasveihin kuuluvaan kamomillasaunioon törmää usein teepakkausten ja shampoopullojen kyljessä. Kun tukka on pesty, tuuheaharjainen villiyrttikokki kokkaa kamomillasauniosta kokonaisen menyyn."

Jääkaapissamme on parhaillaan tekeytymässä kallioimarteen juurilla maustettuja pikkelöityjä sieniä. Mausta olemme selvillä vasta lokakuussa, mutta pistänpä "Viettelevät villiyrtit"-kirjan reseptiä tähän jos se kiinnostaa jotain muutakin näinä sienisinä aikoina. Näin säilötyt sienet käyvät kuulemma hyvin yksiin riistaruokien kanssa. 

Kaikki ainekset käskettiin kiehauttaa kattilassa. Minä laitoin kuitenkin sienet jo desinfioituun purkkiin ja kaadoin muut aineet kiehautettuna sekaan. 

IMARTELEVAT PIKKELISIENET
noin litra

1 l metsäsieniä (esim. kantarelli, mustatorvisieni, lampaankääpä)
3 dl vettä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
6 mustapippuria
6 (á 10 cm) palaa kallioimarteen juurta

Desinfioi lasipurkki kuumassa uunissa. Keitä korkki.
Puhdista sienet. Jos käytät ryöpättäviä sieniä, muista ryöpätä ne ensin. Me teimme pikkelimme kantarelleista, joita ei tarvitse ryöpätä.
Laita sienet lasipurkkiin.
Kiehauta muut aineet kattilassa.
Kaada sienien päälle.
Anna sienten maustua vähintään 2 kuukautta ennen tarjoilua.

Mustaherukkapiirakkaa paahdetun valkosuklaan kera

Leipomissyyt:

• ihana, vasta äkätty ohje Prinsessakeittiön luotettavasta koeleipomosta
• oma mustaherukkapensas, jonka marjat suorastaan huusivat jo poimintaa (ja menivätkin itse asiassa kaikki tähän, aloitteleva pensas kun on)
• tylsä sadepäivä
• makeahampaan kolotus
• se, että ruoka tuli valmiina kotipakkasesta eikä tarvinnut nähdä vaivaa sen eteen
• sai pitkästä aikaa upottaa sormensa taikinaan
• resepti oli helppo ja nopea
• resepti sisälsi paahdettua valkosuklaata. 

Ei kai tarvitse perustella enempiä?

Ohje on siis suoraan Veeralta, joskin ruokosokerin puutteessa rukkasin sokereita. Kermaviilin tilalla tuumasin kokeilevani mascarponea, mutta se ei ilmeisesti kuulunut työmatkan varrelle osuvan Valintaladon valikoimiin. 

Kokeilin nyt ensikertaa ajat sitten ostamaani *Heikkilän "Lyydian lumoavaa makusokeria". Se sisältää ruokosokeriin sekoitettuna meksikoniisoa, mustaherukanlehtiä ja iisoppia. Laitoin makusokeria vaniljasokerin tilalle. Juuri tämän komponentin makuvaikutuksesta on paha mennä sanomaan mitään, mutta kokonaisuus oli ainakin erinomainen! Kovin suunmukaista iltateen kanssa. 

MUSTAHERUKKAPIIRAKKA JA PAAHDETTU VALKOSUKLAA

POHJA

125 g kylmää voita

4 dl vehnäjauhoja

½ dl fariinisokeria

½ dl sokeria

1 kananmuna

(1-2 rkl kylmää vettä)

TÄYTE

2 dl mustaherukoita

2 dl kermaviiliä

1 kananmuna

0,5 dl (ruokokide)sokeria

2 rkl vaniljasokeria TAI makusokeria*

PÄÄLLE

100 g valkosuklaata

Nypi voihin jauhot ja sokerit. Sekoita joukkoon yksi kananmuna. Jos taikina on liian tiukkaa lisää kylmää vettä lusikallinen kerrallaan. Painele takina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita kermaviiliin kananmuna ja sokerit. Lisää marjat ja levitä seos piirakkapohjaan.

Paista 200-asteisessa uunissa lähes valmiiksi (15-20 min). Raasta valkosuklaa. Levitä raaste piirakalle ja paista vielä hetki, muutama minuutti, kunnes suklaa on saanut hieman väriä.

Huvilan huomassa

Savonlinnakäynnin kesähuveihin rupeaa aika vakiosti kuulumaan oopperareissu Jukan isän ostamilla lipuilla. Niin tänäkin vuonna. Korotimme illan viime vuotiseen tapaan vielä nautinnollisemmaksi syömällä ennen uupperaa Panimoravintola Huvilassa. 

Kilisteltyämme italialaisella rose-kuohuvalla siirryimme kolmen ruokalajin illalliseen omistaja Jussi Hukkasen osuvilla juomavalinnoilla. 

Minun alkupalani "Kesä & keitto" oli hurjan kaunis porkkana-inkiväärikeitto jokiraputartarilla. Havuneulasen näköiset koristeet päällä paljastuivat sipulinversoiksi. Kauniin oranssinen keitto oli paras lajinsa edustaja pitkään aikaan ja sopi kesäiltaan täydellisesti. Huvilan oma panimotuote, raikas vehnäolut Terrasse Blanche sopi keiton kanssa todella hyvin!

Jukan alkupalavalinta osui Koivikkonotkon villisikaan ja Hauhalan hanhenmaksaan. Yllättäen edellämainitut oli sekoitettu keskenään. Tyrnitipat lautasella olivat ihan loistoyhdistelmä hanhenmaksan kanssa!

Pääruualla Jukka jatkoi hanhen parissa. Mies kehui erityisesti palsternakkapyreen makua. Rapeaksi paistettu pinta olisi saanut kuulemma olla vieläkin rapsakampi. Suositeltu punaviini, itävaltalainen 100 prosenttinen pinot noir, oli nappivalinta kokonaisuuden ja erityisesti vadelmakastikkeen kanssa. 

Viinit olivat tänä vuonna Huvilan omaa maahantuontia. 

Minä otin pääruuaksi yön yli oluessa haudutettua karitsaa. Se tarjoiltiin risoton tapaan valmistetun speltin ja tattien kanssa. Kokonaisuus oli juuri niin juurevan ja syvän makuista kuin kuvitella voi. 

Jälkiruuaksi nautin "mansikkaa ja kauraa", joka päätti ruokailuni ihanan raikkaasti. Lautanen sisälsi tuorejuustopannacottaa, mehustettua mansikkaa ja sitruunasorbettia. Kaura toi tähän kaikkeen pehmeyteen mukavasti rousketta. 

Jukan aterian päätti porter-suklaakakku ja vadelmasorbetti. Ne olivat hieno yhdistelmä. Jukka maisteli annoksen kanssa Huvilan Pesäpuu Stoutia (muistaakseni)vuodelta 2008. Mies piti tästä tujakasta oluesta kovasti. 

Lasku maistuvan illan päätteeksi oli 155 euroa eikä kirpaissut lainkaan. Kaikki oli taas niin hyvää ja kaunista, tarjoilua myöden! Saimme ravintolasta vielä lainaan "sattenköpinkin", kun tallustelimme tihkusateessa linnalle. 

Jalluinen omenastruudeli jalluvaniljakastikkeella

Saimme tuossa alkukesästä naapurilta ison pinon vanhoja Viini-lehtiä. Jukka kahlasi niitä läpi mökillä suurella mielenkiinnolla ja merkitsi monta reseptiä kokeilun alle. Kiitos siis vielä kovasti runsasreseptisistä lehdistä Jani!

Alex Nurmen omenastruudelin ohjeen Jukka äkkäsi vuoden 2013 numerosta 2. Huomio kiinnittyi omenasesongin alla siihen, että ohjeeseen lorautettiin mukavasti XO-konjakkia. Jukka halusi ohjata reseptiä kuitenkin rokimpaan suuntaan vaihtamalla pehmeän konjakin luonteikkaaseen YHDEN tähden Jalluun eli Jaloviinaan.

Omenat saatiin omasta pikkaraisesta puusta. Lajike on kovasti pehmeä. Sitruunaomenapuumme ei tänäkään vuonna tuottanut satoa. Naapurimme tosin valisti meitä että olemme leikanneet puumme ihan päin mäntyä, jolloin puut kasvattavat oksiaan hedelmien sijaan. Hän lupasi ystävällisesti auttaa meitä seuraavan leikkuuajankohdan ollessa ajankohtaista. 

Omenastruudeli oli yllättävän helppo tehdä. Vaniljakastike jäi aika löysäksi, koska Jukka ei uskaltanut keittää kananmunan keltuaisia kauhean kauaa kokkaroitumisen pelossa. 

Jalluomenastruudeli oli makeudessaan oikein hyvää! Jallu maistui kokonaisuudessa selkeästi. Pelleilimmekin että koko baakkelssin syötyään tuskin pystyisi enää kunnolla sanomaan "struudeli". 

JALLUSTRUUDELI

TAIKINA
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl sokeria
0,75 dl haaleaa vettä
25 g voita sulatettuna

Sekoita aineet ja vaivaa kunnes taikinaan tulee sitkoa. Anna levätä 30 minuuttia. Kauli ohueksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi leivinpaperin päällä.

TÄYTE
5 kuorittua omenaa
1 dl rusinoita
2 rkl sokeria
1 rkl kanelia
1 tl kardemummaa
8 cl Jaloviinaa eli Jallua
pinnalle 1 dl mantelilastuja

Leikkaa omenat siivuiksi. Sekoita rusinoiden, mausteiden ja Jallun kanssa. Anna maustua 30 minuuttia. Sekoita. 

Levitä seos kaulitun taikinan päälle tasaisesti, jättäen kuitenkin toiselle pitkälle reunalle hiukan taikinaa näkyviin, jotta täyte ei puristu ulos. Ripottele päälle mantelilastut. Kääri taikina rullalle kääretortun tapaan. Käännä rulla niin että taikinareuna jää käärön alle, leivinpaperia vasten. Voitele voisulalla. 

Paista 225 asteessa noin puoli tuntia. 

JALLUVANILJAKASTIKE

3 dl täysmaitoa

4 cl Jaloviinaa 

1 dl sokeria

4 kananmunan keltuaista

1 vaniljatanko halkaistuna

2 tl perunajauhoja

Sekoita aineet kattilassa. Kuumenna, mutta älä keitä, jotta kananmunat eivät kokkaroidu. Kun kastike sakenee, nosta se liedeltä ja jäähdytä kylmäksi. 

Mantelikala potenssiin neljä

Mesiangervoa ojan pientareelta ja haukea järvestä. Kantarellit metsästä. Siinä on jo melkein kaikki kasassa tähän Jouni Toivasen loistavaan mantelikala-ohjeeseen, joka löytyy miehen inspiroivasta "Viettelevät villiyrtit" -kirjasta. Opuksesta aion turista hiukan lisää myöhemmin vinkeän sienisäilöntäohjeen kera. Tästä reseptistä piti tulla kirjoittamaan kuitenkin hetimiten, kun valikoiduilta paikoin mesiangervoa vielä saattaa löytää. 

Ateria valmistui puolessa tunnissa ja oli maultaan hienompi mitä odotimme. Mesiangervon määrä oli hämmentävän suuri, mutta ohjeistusta seuraten päästiin oikein maistuvaan lopputulokseen. Mesiangervo ikäänkuin jatkoi paahdettujen mantelien makua tuomalla siihen kuitenkin oman ylevän lisänsä. Suositellut kantarellit kävivät kokonaisuuteen hienosti! Kalan rakenne pysyi pureskeltavan tiiviinä miedon uunituksen ansiosta. Kastikkeen määrän vähensin kahteen kolmasosaan ja meillä tämä määrä oli passeli. Suositeltu siika vaihtui itsekalastettuun haukeen. 

Olemme aiemmin käyttäneet mesiangervoa vain muutamissa makeissa herkuissa, mutta nyt kokeiluun pääsevät varmasti suolaisetkin setit. 

MANTELIKALAA JA MESIANGERVOA
neljälle

2/3 dl valkoviiniä
2/3 dl mantelilastuja
2 dl kuohukermaa
2/3 dl mesiangervon kukkia

4 siika- tai haukifilettä
nokare voita voiteluun
suolaa
valkopippuria

Paahda mantelilastuja hetki kuivalla pannulla. 

Keitä kattilassa valkoviini, pahhdetut mantelilastut, kerma ja mesiangervo. En tiedä keittämisen aikatarpeesta, minä annoin vain kiehahtaa hetken. Vatkaa kukat ja mantelit vispilällä rikki. 

Voitele uunivuoka. Laita kalafileet vuokaa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada kastike fileiden päälle. Kypsennä 60 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Huomioi, että kaikki muu ruoka on jo pöydässä odottamassa kalaa, sillä matalalla lämmöllä kypsennetty kala jäähtyykin nopeasti.

Me tarjosimme kalat höyrytettyjen, uusien perunoiden ja paistettujen kantarellien kera. Juuri niin kuin suosituskin oli. Aikuiset nauttivat, lapset nirsoilivat.

Mesiangervon kukkia löytää vielä, joskin monista paikoin ne ovat jo kuihtuneet pois. Mesiangervoa on kiitollinen kuivata vaikkapa jääkaapin ylätilassa. Joillekin mesiangervo aiheuttaa allergisia reaktioita, joten varovasti sitten ensimmäisellä kerralla. 

Kantarellia kaslerilla

Loppukesän lempijuttuni on ehdottomasti sienet. Niitä tuntuu löytyvän nyt joka ateriasta, mikä ei ole lainkaan hassumpaa. Eilen Jukka paistoi meille runsaskantarelliset lihaleivät, jotka maistuivat aivan loistavilta! Eivätkä tehneet lainkaan huonoa juhlimisen jälkeen hyvin hyvin nälkäiseksi tulleelle kropalle.

KASLER SIENILEIVÄT

ruisleipiä 1/syöjä
luomupossun kasleria 1/syöjä
kantarelleja
sipulia
voita paistamiseen
kermaa
salviaa
Mallassinappia
suolaa
mustapippuria

Paista sipulit ja sienet voissa. Kaada kermapurkki sekaan. Paista salvianlehdet rapsakaksi voissa. Murusta osa lehdistä mausteeksi sieniseokseen, mutta jätä ainakin yksi salvianlehti per leipä koristeeksi. Mausta turauksella Mallassinappia*, suolalla ja pippurilla.
Grillaa kaslerpihvi kypsäksi. Paahda ruisleipä.
Kokoa leipä.
Kata syömiseen haarukka ja veitsi.

*Olemme saaneet Auran Mallassinappia tuotelahjana ja tykänneet siitä hurjasti. Jukka on maustanut sinapilla mm. salaatinkastikkeita ja majoneesia. Toimii erinomaisesti myös grillimakkaran kanssa omalaatuisen, makean maltaisen, täyteläisen makunsa vuoksi. Olemme ostaneet tätä sinappia itsekin ja vieneet mökkituliaisiksi. 

Levollinen pizzapaikka InStileMannila

Vastavuoroisuus on aivan loistava asia tässä blogin teossa. Teiltä lukijoilta on tullut monia vinkkejä ja ideoita matkan varrella, joista olemme olleet todella iloisia. Viimeisin kiitollisuudenaihe tällä saralla koettiin, kun pysähdyimme mökkimatkalla hieman ennen Mikkeliä InStileMannilaan. Paikasta oli vinkannut meille ex-baijeri kommenttilootassa ja pitihän suosittelu nyt testata. 

Mannilan tila oli lämpimänä kesäpäivänä tunnelmallisen rauhallinen paikka, vaikka poikkesi vain muutama sata metriä vilkkaasti liikennöidyltä Lahti-Mikkeli-tieltä. Mannilaa on hoitanut sama suku jo viiden sukupolven ajan. Nykyisin tilaa isännöi italialais-suomalainen pariskunta.

InStileMannila on italialaisen muodin ja herkkujen puoti, josta ainakin näin kesäaikaan saa pizzaa, italialaisia jäätelöitä ja muutamia kahvilaherkkuja. Pizzat ovat olleet kuulemma sen verran suosittuja, että omistajat miettivät miten toimintaa voisi jatkaa talvella. Tällä hetkellä ruokailu tapahtuu katetulla terassilla tai omenapuiden katveessa, eikä sisällä hirmuisesti ole tilaa. 

Pizzalistalta oli kaikkien perheenjäsenien helppo löytää omat suosikkinsa. Tosin paria houkuttelevinta pizzaa ei harmikseni juuri tänään saanutkaan. Minä olisin meinaten maistanut ehdottomasti mieluiten herkkutatti- tai kurpitsacremaista pizzaa. Tyttäremme valitsi artisokkapizzan ilman artisokkaa, jolloin siitä tuli kinkkupizza. Laskussa plikka sai artisokattomuudesta 2 euron hyvityksen vaikkemme sellaista lainkaan odottaneet. Poikamme eteni tutulla ja turvallisella Margheritalla. Molemmat lapset pitivät kovasti pizzoistaan ja saivat syömättömät palat vielä mukaansa. 

Jukka valitsi parsakaalicremaisen salamipizzan, joka loisti kaunista vihreää väriä. Pizza kaipasi mielestämme hiukan lisää suolaa niillä kohdin, joihin makkaraa ei osunut. 

Oma valintani, pizza Contadina vei päivän herkullisimman pizzan tittelin savujuustoineen. Ilmakuivattu kinkku oli lisätty vasta paiston jälkeen ja sitä oli runsaasti. Pizzojen reunat olivat makuumme hiukan liian paksut ja pullamaiset, mutta pohja taas ihanan rapea. Pizzat paistettiin vanhassa punaisessa ulkorakennuksessa - tästä lohkesi monta sympaattisuuspistettä. 

Meistä oli mukavaa, että paikasta sai alkoholitonta olutta palan painikkeeksi, kun viinioikeuksia ei kerran ollut. Autoileville asiakkaille tämä on myös loistojuttu. 

Jäätelöistä mieleenpainuva oli viikunajäätelö, josta löytyi ihania viikunasattumia. 

Palvelu Mannilassa oli melko hidasta, mutta ystävällistä. 

Suosittelemme InStileMannilaa meille suositelleen lukijamme tavoin! Opastuskyltit ohjaavat hienosti paikanpäälle ainakin siltä Lahti-Mikkelitieltä (sillä netin opaskartat ohjaavat ihan vikasuuntaan). 

ps. Muotipuodista pitää sanoa sen verran, että varsinkin juhlavaan pukeutumiseen ihasteltavaa riittää. Koot eivät ole niitä nafteimpia, sillä minäkin "hiukan isoluisempana" löysin monta sovitettavaa ihanuutta.