Tulisipa kevät!

Jännä nähdä,
pukkaako kevään tullen syksyllä istutettu raparperi maasta.
Jännä nähdä myös, sulaako kaikki tämä lumi ikinä. 

Yrtit kotopihasta olisi tosi pop, samoin villiyrtit. 

Aarre, kaljaa ja verta

Äitini kirjahyllystä löytyi AARRE. Se on mustakantinen, paksu vihko ja sisältää reseptejä seitsemänkymmenen vuoden takaa. Mammani eli äidinäitini oli tuolloin vasta nuori tyttö ja kävi jonkinsortin talouskoulua. Oikealla musteella kirjoitettu teksti haalenee välillä, kunnes kynä on taas kastettu musteeseen ja kirjaimet vahvistuvat.

Kirjanen on itselleni jo nyt Hyvin Rakas sen tunnearvon vuoksi. Väitänpä kirjan olevan myös tulevaisuudessa ahkerassa käytössä, sillä se sisältää meille hyvin mielenkiintoisia ja yllättävästi tähän aikaan sopivia ohjeita. Maininnan ansaitsevat ainakin pinaattimuhennos, uunissa paistettu lahna, kukkakaalisosekeitto, kirnupiimäkorput, lampaanpaisti, porkkana-puolukkapuuro ja Homburgin hauki.   Tekstistä löytyy nykykieleen hassulta kalskahtavia ilmaisuja kuten "gratineerattu", "käristetään", "ei enempää eikä vähempää", "kasti" kun tarkoitetaan kastiketta ja "ruskeutetut".  Lihat pestään aina ennen valmistusta kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä.   Vieraamman kuuloisia aineita ovat pesty margariini, lakmuspaperi ja atamani.  Yllätyimme kun tarveaineista löytyi ka(a)prista. Kanaa käytetään vain yhdessä ohjeessa - kokonaan paistettuna, mutta vasikkaa sisäelimineen sen sijaan löytyy monesta lihareseptistä: munuaisia paistellaan ja keuhkoja muhennetaan sydänten kera.

Ensimmäisenä kokeiluun päätyivät Dilliliha lampaanlavasta ja Verivanukas. Tilliliha onnistui muuten hyvin, mutta kastikkeesta tuli ihan liian suolainen.

Verivanukas oli meille ihan uusi tuttavuus. Minulle ei ihan ole selvinnyt, onko verivanukas sama kuin palttu? Toisaalta moniin veripalttuohjeisiin näyttäisi tulevan myös sianlihaa, kun tähän reseptiin tulee vain verta.  Taikina oli  hyvin samanlainen verilettujen kanssa. Seuraavaksi päätyisin verilettujen paistoon, sillä siinä pääsee paljon helpommalla ja lättyjen voissa rapsakaksi paistettu pinta on namia. Toki tämän vanukkaaseenkin voi jälkikäteen paistaa rapean pinnan pannulla, mutta se onkin toinen vähti se.

Joka tapauksessa verivanukas oli hyvää. Ehdottoman raikastava lisä lusikoitiin puolukkaomenamarmeladipurkista.

VERIVANUKAS

(Ohje kirjattu tähän juuri niin kuin äidinäitini on sen kirjoittanut. Suluissa omat lisäykset.)

½litraa verta

4 dl kaljaa tai maitoa

1 muna

4 rkl rasvaa tai voita

1 sipuli pieneksi silputtuna

1/4 rkl siirappia

noin 200 g kark. ruisjauhoja

suolaa, valkopippuria, meiramia

Veri siivilöidään, vatkataan hyvin, sekoitetaan hyvin maidon tai kaljan kanssa, mausteet ja muna lisätään, sekä hienonnettu, rasvassa käristetty sipuli. (Välihuomautuksena sanottakoon, että jos sulatat veren pakkaslämpötilasta, tee se jääkaapissa ja varaa aikaa vähintään yön yli. Me käytimme kaljana Nokian Panimon Talvikeisaria.). Karkeita ruisjauhoja vispilöidään sekaan niin paljon, että seoksesta tulee sopivaa. Paras on paistaa kokeeksi vähän paistinpannussa. (Meillä meni tasan tuo 200 g). Vanukasvuoka voidellaan ja jauhotetaan korppujauhoilla, vuoka täytetään 3/4, kansi päälle tai sidotaan voipaperi päälle.

(Verivanukas paisuu voimakkaasti vuoassa, joten kannattaa tosiaan jättää varaa kannen alle). Vanukas keitetään vesikattilassa hellalla 2 ½ tuntia tai uunissa vesipannussa. (Minä laitoin vanukasvuuan tilavampaan uunivuokaan, johon lisäsin runsaasti lämmintä vettä. Vesi kypsentää vanukkaan lempeällä lämmöllään. Asteita uunissa oli 175). Tarjotaan puolukkahillon tai voisulan kanssa.

Lampaasta tehdyn Dillilihan ja lämpimien verivanukaspalojen kanssa lautaselle päätyi puolukkaomenamarmeladia ja voissa paistettuja kaskinauriskuutioita.

Tänään, vuorokautta myöhemmin paistoin kylmiä verivanukaspaloja voissa pannulla sen jälkeen kun laiskan miehen röstiperunat eli Karavaanarisinkut olivat kypsiä. Maut menivät hienosti yhteen, kun lisänä oli pinaattia ja puolukkaomenamarmeladia. Arjen pikaruokaa!

Prinsessan possua

Olipa kerran Prinsessa ja Herra Prinsessa. Ja on edelleen. 

Meillä oli ilo saada kutsu heidän valtakuntaansa toisen bloggaavan perheen kanssa viime lauantaina. Luomucavan siemailun lomassa saimme nauttia keväisestä, italiahenkisestä ateriasta. Kyllä kelpasi! 

Alkuun nautimme meloneita ja katkarapuja rucolapedillä. Herkän kauniin värinen salsa oli pyöräytetty tomaatista ja -en millään muista mistä muusta. Apua! Hyvää se oli joka tapauksessa.

 Pääruuaksi saimme sitruunaisen raikasta vuonankaali-sienisalaattia ja salvialla täytettyjä possukääröjä. Söin enemmän kuin kaksi, samoin Jukka.

Jälkiruuaksi nautimme kahvin kera samettista, rouskuvin paloin täytettyä semifreddoa.

Lisäilen linkkejä tänne resepteihin, sikäli mikäli hänen Korkeutensa niitä laittaa omaan Prinsessakeittiö-blogiinsa.  Nyt löytyy, täältä.

Aikuiset nautiskelivat jutustelusta keskenään, meidän pieni prinsessamme iloitsi kissojen paijaamisesta.

Ihana lauantai!

Kevätlammas

Otimme viimeisen lampaanjalan pakkasesta sulamaan sunnuntain ruokaa varten. Sen jälkeen ruvettiin etsimään sopivaa reseptiä sille. Sellainen löytyi aika helposti Silver Spoonista. "Abbacchio alla romana" on ymmärrykseni mukaan "lammasta roomalaiseen tapaan", mutta kirjassa homma oli englannistettu otsikolla "roman spring lamb".

Vaikka lammas on nyt loppunut pakkasestamme, tulee karitsareseptejä löytymään jatkossakin blogistamme. Tilasin nimittäin tänään uuden karitsan. Langan toisesta päästä kysyttiin tosin ensin: "Elävänä vai kylmänä?".

ABBACCHIO ALLA ROMANA

noin neljälle

1 kg karitsan takajalka

vehnäjauhoja

3 rkl oliiviöljyä

3 oksaa tuoretta rosmariinia (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)

4 tuoretta salvian lehteä (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)

1 valkosipulinkynsi murskattuna

1,75 dl valkoviiniä

5 rkl valkoviinietikkaa

1,5 dl vettä

4-6 perunaa, siivutettuna

suolaa

mustapippuria

Lampaan takajalasta pitää poistaa ensin luu, jolloin siitä saadaan paisti. Sitten liha pilkotaan kuutioiksi ja homma onkin jo hyvällä alulla.

Laita pannulle öljyä ja kuumenna. Kieritä lihapalat jauhoissa ja paista noin 10 minuuttia pannulla kovassa lämmössö, kunnes lihoihin tulee kaunis pinta yltympäriinsä. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää rosmariini, salvia ja valkosipuli. Kääntele lihapaloja useasti, jotta ne imevät itseensä ihania yrttimakuja. Yhdistä viini ja valkoviinietikka keskenään. Lisää lihapalojen joukkoon ja keitä kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Tässä vaiheessa laitoimme setin uunivuokaan, sillä meillä ei ole tarpeeksi suurta vuokaa jolla saisi ruskean piannan lihoihin. Lisää joukkoon vielä 1,5 desiä kiehuvaa vettä ja perunat. Peitä (foliolla)  ja kypsennä 180 asteisessa uunissa kunnes perunat ovat kypsiä. Ohjeen mukaan tähän menee puoli tuntia, mutta meillä meni reilusti enemmän. Tunti lienee lähempänä totuutta. Tarjoa lämpimänä.

Lampaanjalan ja pottujen kanssa tarjottiin salaattisekoitusta balsamicolla, suolalla ja mustapippurilla ryyditettynä sekä uunitettuja kirsikkatomaatteja. Viimeksimainittuihin löytyy ohje täältä. Tällä kertaa veta jätettiin lisäämättä. Kuvassa tomaattikaunokaiset ovat vasta sukeltamassa uuniin.

Viininä oli sekä ruuan seassa että laseissa Italian Friulista tuleva Villa Canlungo Pinot Grigio. Valkoviinin hapokkuus ja sitruksisuus toimi hienosti tämän lammasruuan kanssa.

Master Chef tuomarin keväinen herkkuhauki

"Kyllä ilman kermaakin voi saada aikaan maistuvaa ruokaa", tokaisi mieheni haarukoidessaan tätä annosta. Minä nyökyttelin vieressä suu täynnä haukea ja keväisen ihania makuja. Lautasellamme komeili timjami-valkosipulivoissa paistettua savolaista haukea (Jukan isältä saatua), tomaatticoncassea, hernepyrettä ja voista valkoviinikastiketta.

Jukka löysi tiistaisettimme äskettäin ilmestyneestä FINE Viini&Ruoka-lehdestä numero 11. Yhtenä aiheena julkaisussa oli lehden Alkon perusvalikoimasta valitsemat sata parasta viiniä. Listaamisen tarkoituksena on lehden toimituksen mukaan helpottaa kuluttajan valintaa siinä, mitkä viinit ovat parhaimmillaan juuri nyt. Artikkelissa MasterChef tuomarinakin tunnettu Risto Mikkola on kehitellyt menun muutamien viinien ympärille.

Alkupalaksi tarkoitettu ohjerypäs, joka kiinnitti Jukan huomiota, oli tehty Cloudy Bay Sauvignon Blanc 2010 ympärille. Hinta, 26 euroa, tökkäsi (arki)käyttöömme liian kalliina, joten kyselimme Alkosta vastaavahkoa "halpisversiota". Sellaiseksi meille esiteltiin 11 euron hintainen, niin ikään Uusi-Seelantilainen Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc. Pidimme viiniä hyvänä valintana. Siitä löytyi trooppista hedelmää ja miellyttävä jälkimaku. Knoppitietona mainittakoon Alkon sivulta löytynyt tieto: kyseessäolevan valkoviinin tekopaikan, Vicarage Lanen viinitalon  johtaja heilastelee suomalaisnaisen kanssa ja pullon etiketin on suunnitellut suomalaistaiteilija Sirpa Alalääkkölä.

Sitten jo itse ohjeisiin, jotka takasivat kauniin ja harmonisen makunautinnon. Vaikka osasia näyttää olevan paljon, oli kokonaisuus oikeasti nopea ja helppo toteuttaa.  Lapsemme eivät (tietenkään!) tykänneet setistä. Ulkonäkö oli kuulemma keltainen ja vihreä, maku liian voinen eikä kalakaan ollut hyvää. Me aikuiset kuitenkin suosittelemme!

Tässä ohjeet siinä järjestyksessä kuin minä aloitin niiden tekemisen.

TOMAATTICONCASSE

4 kpl luumutomaatteja (tai 10 kirsikkatomaatteja)
1 valkosipulinkynsi hakkeena
1 rkl valkoviinietikkaa
½ dl oliiviöljyä
tuoretta timjamia
suolaa
sokeria
mustapippuria

Leikkaa tomaatit neljään lohkoon ja poista siemenet. Leikkaa tomaattifileet pieniksi kuutioiksi. Yhdistä raaka-aineet kattilassa ja hauduta niitä 85 asteessa 5 minuuttia. Minulla seos pääsi koko ajan yli tuon astemäärän, mutta hyvää oli silti.

KATAJANMARJA-GIN BEURRE BLANC

1 dl valkoviiniä
½ dl sitruunamehua (=1½ luomusitruunaa)
1 dl sipulia
10 kpl katajanmarjoja murskattuna
200 g (voimakassuolaista) voita

Laita kaikki ainekset, paitsi voi, kattilaan. Hauduta kunnes nestettä on jäljellä 1/3. Siivilöi liemi, kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää huoneenlämpöistä voita kattilaan 1 rkl kerrallaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen ja lämpöä säädellen. Älä keitä, ettei kastike leikkaa. Tarkista maku kun olet lisännyt kaiken voin.

HERNEPYREE

2 dl kasvislientä
400 g pakasteherneitä
suolaa
valkopippuria

Laita kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta. Kaada seos tehosekoittimeen ja sekoita pyreeksi. Paseeraa pyree siivilän läpi ja kuumenna kattilassa. Tarkista maku.

PAISTETTU HAUKI

600 g nahatonta haukifileetä
2 kpl valkosipulinkynsiä viipaleina
100 g voita paistamiseen
4 oksaa tuoretta timjamia
sormisuolaa

Sulata voi paistinpannussa ja odota kunnes voi ruskistuu hiukan ja tuoksuu pähkinäiselle. Lisää hauki "nahkapuoli" alaspäin sekä valkosipuli ja timjami. Pidä pannu pyörivässä liikkeessä ja säätele lämpöä pannua liikuttaen niin että voi ei pala. Paista 2-3 minuuttia ja lusikoi voivaahtoa kalapallojen päälle paistamisen aikana. Käännä kala ympäri. Poista pannu liedeltä ja anna kalan levähtää hetki. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja tarjoa välittömästi.

Viherpipertäjän kotitekoiset perunalastut

Toisinaan selailen Tastespottingia puhtaasti ihailumielessä. On mielenkiintoista katsoa, mitä maailmalla on tehty ja ihastella upeasti otettuja kuvia. Usein klikkaan suosikkikansioon reseptin jos toisenkin. Tällaiselta nettiretkeltä tarttui mukaani myös friteerattujen perunoiden ohje, joiden koristukseksi oli laitettu kauniita lehtiä. Ihastuin "La Receta de la felicitaid"-blogin ideaan ja päätin toteuttaa homman heti kun saisin pitkään himoitsemani mandoliinin ostettua.

Kyselin naamakirjassa suosituksia mandoliinin ostoon ja parin henkilön kehuttua Tokyokania päädyin ostamaan mandoliinimme sieltä. Jukka oli aluksi vähän nuiva uutta hankintaa kohtaan, mutta tänään testattuamme vehjettä sain vakuutettua hänetkin mandoliinin ehdottomasta tarpeellisuudesta ja kätevyydestä.

Paikallisesta marketista löysin mukavan salaattisekoituksen, Mimis:n salaatti mix:n. Kotimaiseen tuotteeseen on kerätty käsin rucolaa, punamangoldia ja tatsoita. Viimeksimainittu oli itselleni uusi tuttavuus, jota pidin kauniina pikkaraisine sydämenmuotoisine lehtineen. Maussa oli paljon samaa kuin pihatähtimössä, josta pidän kovasti. Näillä täytin perunasiivuja.

pikkuruisia tatsoin lehtiä

Koko perhe piti rapsakan maistuvista, keväisen kauniista sipseistä. Nyt vain odotellaan kevättä ja kesää jolloin perunoiden väliin saadaan likistettyä myös villivihreitä.

VIHERPIPERTÄJÄN PERUNALASTUT

rypsiöljyä

perunoita

yrttejä tai muita pikkulehtisiä kasveja

sormisuolaa

Pese perunat hyvin, kuori halutessa. Siivuta läpinäkyvän ohuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Nyppäise yrteistä tai pikkusalaateista sopivat lehdet. Laita perunasiivun päälle lehti tai kaksi.

sydämen saat asettamalla kaksi lehteä limittäin

Peitä lehdet ja perunasiivu toisella perunalla. Perunat pysyvät hyvin yhdessä, kunhan lehti ei mene reunoille asti. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin olemaan pesemättä pottuja, mutta kyllä ne pestytkin yhdessä pysyivät.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 160 asteiseksi. Käytä apuna digitaalista paistomittaria niin että laitat lihaan työnnettävän anturin lillumaan öljyyn. Normaalisti friteeraan 180 asteisessa öljyssä, mutta tuo oli liian kova lämpötila ohuille perunalastuille. Laske tuplaperunasiivut varovasti kuumaan öljyyn. Kääntele ja nosta kun siivut ovat kauniin kullan ruskeita. Tähän menee minuutti tai kaksi. Laita friteeratut lastut valuttamaan ylimääräiset öljynsä talosupaperin päälle. Ripsi ylle sormisuolaa. Älä hätäänny vaikka lehdet eivät näkyisi kunnolla perunasiivujen läpi heti kattilasta tullessaan. Pottujen kuivuessa ylimääräisestä öljystä ne paljastavat sisuksensa paremmin. Tarjoa piakkoin.

Iloinen ankka teekupissa

Hei! Olen pieni, iloinen Aapo Ankka. Uuden perheeni poika nimesi minut näin. Minut voi täyttää teelehdillä ja plumpsauttaa sitten kellumaan kuumaan veteen. Rrrakastan lillua vedessä...

...vaikka toisinaan kellahdankin hiukan kumoon.

Enköstä vaan olekin taitava tekemään teetä?

Lopuksi lepuutan räpylöitä ihan omassa aaltokupissani. Huh heijaa.

Me löysimme valloittavan ankkamme Sami Rinne Design Shopista Helsingin Runeberginkadulta. Aapo Ankka on sittemmin tuonut paljon iloa ja hymyjä meille.

Paella ja elämän mahla

Intouduimme männäviikonloppuna vihdoin kokeilemaan paellapannuamme, kun saimme kaveriperheen kylään. Olemme tehneet tuota espanjalaista herkkua ennenkin, melko öljyisin ja lattein lopputuloksin.

Nyt käytetty resepti on Mestarit Keittiössä opuksesta, Paul Gaylerin osuudesta. Ruuan alustussanoissa painotetaan pannun, paellan, merkitystä ruuan valmistuksessa. Tarpeeksi iso ja matala pannu takaa riisin kypsymisen ohuena kerroksena. Riisin kypsennyksestä annetaan myös ohjeita: jyviä ei saa rikkoa sekoittamalla, eikä täkkelystä huuhdota pois ennen valmistuksen aloittamista.

Meillä meni koko pannuun 100 g chorizoa, joka oli tuplaten alkuperäiseen määrään verrattuna. 150 grammaakaan ei olisi varmaan liikaa. Kalaa paellamme ei sisältänyt lainkaan kylämme valikoimien vuoksi, mutta lisäsin sen alla olevaan ohjeeseen jos se jollekin tulisi tarpeeseen. Simpukat olisimme halunneet lisätä näyttävyyden vuoksi kuorineen, mutta Nummelan kauppojen valikoima päätti toisin. Mukaan huljautettu itsekeitetty kalaliemi kaivettiin esiin pakastimen kätköistä. Tässä esitetty resepti on siis hieman poikkeava alkuperäisestä, mutta silti hurjan hyvä! Suosittelemme lämpimästi ja niin tekisivät varmaan vieraammekin, sillä kaikki söivät ainakin kolme annosta.

Paella pannumme on halkaisijaltaan 38 cm ja korkeudeltaan 5 cm. Tilavuus riitti juuri ja juuri tämän setin valmistukseen.

PAELLA

1,4 litraa kalalientä

2 reilua ripausta sahramia

3 valkosipulinkynttä murskattuna

vajaa 1 dl oliiviöljyä

100-150 g mausteista chorizoa pieninä paloina

2 pientä laakerinlehteä

1 sipuli hienonnettuna

1 punainen paprika

1 keltainen paprika

(300 g merikrottifileetä 2 ½ cm kuutiona)

250 g pieniä mustekaloja (tai meillä mustekalarenkaita) paloiteltuna

6 tomaattia

1 tl paprikajauhetta

450 g (noin 5 1/4 dl) risotto- tai paellariisiä

200 g simpukoita

noin 25 tiikeriravunpyrstöä

50 g vihreitä papuja

sitruunalohkoja

Kalttaa tomaatit. Poista siemenet ja pilko niiden malto.

Kaada kalaiemi kattilaan, lisää sahrami ja 1 murskattu valkosipulinkynsi. Kuumenna kiehuvaksi. Hauduta 5 minuuttia.

Kuumenna sillä aikaa ½ desiä öljystä paellapannussa (tai wokissa). Lisää makkarapalat, loput valkosipulista sekä laakerinlehdet. Paista miedolla lämmöllä 1 minuutti.

Lisää sipuli sekä paprikat ja jatka paistamista 5 minuuttia.

(Jos sinulla on kalapaloja, lisää ne nyt ja paista 2-3 minuuttia).

Nosta lämpöä. Pane pannuun mustekalat ja paista 2-3 minuuttia. Lisää tomaatit, paprikajauhe ja loput öljystä. Jatka paistamista 4-5 minuuttia. Tätä tomaattiseosta kutsutaan kuulemma sofritoksi.

Ripottele riisi tasaisesti pannussa olevien ainesten joukkoon.

Kaada kuuma liemi pannuun. Lisää simpukat ja tiikeriravunpyrstöt.

Vähennä lämpöä ja kypsennä paellaa 15-20 minuuttia. Riisin tulee olla pehmeää, mutta vielä kiinteää. Lisää tarvittaessa kalalientä tai vettä. Tärkeää on, ettet sekoita seosta lainkaan. Käyt vain välillä ravistamassa pannua. Riisi muodostaa pohjaan kullanruskean seoksen, jota kutsutaan kuulemma nimellä soccarat.

Sekoita pavut muiden ainesten joukkoon varovasti nostelemalla, kun kaikki neste on imeytynyt.

Laita sitruunalohkot kaiken päälle. Niitä voi sitten puristella oman annoksensa ylle.

Nosta paella pöytään ja nautinto voi alkaa!

Ruokajuomana me aikuiset nautimme Espanjan Kataloniasta tulevaa Savia Viva Familia Xarel.lo luomuvalkoviiniä. Savia viva tarkoittaa elämän mahlaa.Viinin hapokas, kuiva ja selkeästi sitruksinen maku passasi erinomaisesti paellan kanssa yksiin.  Pullo musta-keltaisine etiketteineen lie helppo muistaa, kun jatkossa pohtii paria vastaaville ruuille.

Helppo, mutta näyttävän juhlava voileipäkakku kylmäsavulohesta

Jukan äiti täytti hetki sitten pyöreitä, muttei viettänyt lainkaan juhlia. Nyt kun anoppi miehensä kanssa tuli meille yökylään, halusimme kuitenkin juhlistaa jollain tavoin meille rakaan ihmisen syntymäpäivää. Jukka tiesi äitinsä pitävän voileipäkakusta ja pyysi pyöräyttämään sellaisen. Hain netistä kuvahaun avulla kiinnostavaa yksilöä ja tämä kakku tuli vastaan. Innostuin ideasta paitsi ulkonäön, myös helpon toteutuksen vuoksi.

Suolainen kakku oli oikein maistuva, anoppini tykkäsi siitä hurjasti. Jouduin melkein tuplaamaan pohjan aineet, jotta sain ne riittämään halkaisijaltaan 22 cm isoon irtopohjavuokaan. Jos haluaisi tarjota kakkua isommalle porukalle, voi täytteen määrän helposti vaikka tuplata, jolloin otetun palan ei tietystikään tarvitse olla niin iso. Alkuperäisen reseptin maitorahka taittui meillä maustamattomaksi luomujogurtiksi. Salaatin teimme eri aineksista, joskin avokadon pilkoimme joukkoon mekin. Se sopikin erinomaisesti suolaisen kalan kaveriksi. Olisin halunnut "salaatinlehdiksi" luomuvuonankaalia sen kauniin ulkonäön vuoksi, mutta valitettavasti kaupan valikoimat muuttivat suunnitelmani pinaattiin.  

Muina herkkuina kalakakun lisäksi juhlapöydästä löytyi käsintehtyjä karpalokeksejä ja suklaakakkua. Juhlan kunniaksi kilistimme oikein samppanjalla. 

Onnea vielä kerran rakas Äiti, Mummu ja Anoppi! Pitkää ikää ja hyvää terveyttä edelleen!

KYLMÄSAVULOHIKAKKU SALAATILLA 

kymmenelle

9 viipaletta Maalahden limppua (tai vastaavaa, saaristolaistyyppistä tummaa leipää)
50 g voita

200 g kylmäsavustettua lohta
1 punasipuli
1 nippu tilliä
500g maustamatonta jogurttia
valkopippuria

suolaa (maistellen)

Koristeeksi:

kylmäsavulohta muutama siivu
kirsikkatomaatteja
1 avokado

viinirypäleitä
pinaatinlehtiä

Sekoita leipä ja voi massaksi koneella, tai murustele leipä. Itse murustelin leivän pieneksi veitsellä ja viimeistelin homman sauvasekoittimella. Sekoita leipämurut hyvin huoneenlämpöiseen voihin. Levitä seos irtopohjavuokaan painellen.

Leikkaa yksi lohiviipale suikaleiksi ja laita sivuun, se tulee koristeluun. Leikkaa loppu lohesta pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna myös tilli. Sekoita jogurttiin lohi, sipuli ja tilli. Suolaa ja pippuroi. Maistele suolaamista tarkoin, sillä kala on jo hyvin suolainen.

Levitä jogurtti-lohiseos leipäpohjalle ja pane vuoka pakastimeen tunniksi. Siirrä pakastimesta jääkaappiin tarjoiluun asti.

Halkaise kuorittu avokado, poista siemen ja leikkaa malto lohkoiksi. Puolita tai viipaloi viinirypäleet. Töki veitsellä tomaateista lummemaisia kukkia. Koristele kakku edellämainituilla, pinaatilla ja rullatuilla lohi"ruusuilla".

Lasit kumisemaan!

Olkoonkin, että Riedelin lasit ovat kauniita ja toimivia. Minä rakastan silti eniten niiden ääntä. Kun lasien kylkiä kumauttaa yhteen ihan voimalla, niistä tulee upea ääni joka jää soimaan pitkäksi aikaa. Riedelin laseista kuuluu myös pehmeä kilinä, kun lasien suuaukot osuvat johonkin. Juhlava kilinä.

Viikon alussa meidät oli kutsuttu kallistelemaan ja kilistelemään Decanterin tiloihin Lauttasaareen. Ilta kokonaisuudessaan oli opettavainen nautinto. Chez Jasu, Ketunkeittö, Pumpkin Jam, Sorsanpaistaja ja Äijäruokaa-blogista löytyy jo paljon asiaa maistelustamme. Tärkein pointti tietysti oli oikean lasin merkitys viinille, joka oli minulle jo tuttu juttu kesäisestä tastingistä. Lasi ohjaa viinin tiettyyn kohtaan suuta, jolloin ensiaistiminen tuo parhaat puolet esille viinistä.  

Meille onkin hankittu nyt Riedelin Vinum-sarjan Bordeux-laseja, joiden muotoilu sopii "suomalaiseen punaviinimakuun". Lasit passaavat hyvin pehmeille, täyteläisille punaviineille. Meillä olisi laseja kuusi, ellei väärinkäyttö olisi tuhonnut yhtä ja kohtalo toista. Suosittelemme lämpimästi noudattamaan annettuja pesuohjeita ja olemaan tipauttamatta mitään astiakaapista lasin päälle.

Samaten vitriinistämme löytyy "ranskalaisia konjakkilaseja", eli kapeitaa, korkeahkojalkaisia laseja, Vinum-sarjan Cognac Hennessy. Jukka piti muotoilua alkuun neitimäisenä, mutta astimisero "tavallisen", isopesäisen, suultaan kapenevan konjakkilasin kanssa koitui helposti kapoisemman voitoksi.

Valkoviinien juomiseen saimme Decanterilta nyt lahjaksi jalattomat lasit. Säilytimme pahvipakkaukset, sillä Decanterin Essi Mäntylähti antoi hyvän vinkin: ostopakkauksessa lasit on turvallista ottaa mukaan vaikka piknikille.

Chardonnay-lasit ja uusi, tilavampi karahvi lienee seuraavaksi ostoslistalla. Sitten joskus.

Paitsi maistuvia juomia, meille tarjottiin myös Hauhalan hanhifarmin eettisempää, pakkoruokkimatonta hanhenmaksaa. Maistui hienosti Semillon-rypäleestä tehdyn Château Carsin Liquoreux 2007 kanssa.

Paikalle oli iloksemme ehtinyt myös keittiömestari Marko Laasonen, joka oli taitavilla sormillaan pyöräyttänyt meille vietnamilaisia riisipaperirullia.

Rullat olivat hurjan kauniita ja ihanan maistuvia. Mieleeni tuli heti kevään valmistujaiset: nämä olisivat aivan loistavaa tarjottavaa niihin. Rullat oli täytetty tofulla, ankalla ja lohella. Viimeksimainittu oli ylivoimaisesti kaunein, mutta maukkaudessaan voitti meidän molempien mielestä ylikypsä ankka. Vielä kun rullat upotti sieni- tai kalakastikkeeseen, oli nautinto täydellinen. Rullia saa tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentältä tai tilaamalla.

Rullien keralla tarjottiin kirpsakan maistuvaa salaattia.

Kylmäsavulohipasta konjakilla

Älkää antako tylsän ulkonäön hämätä. Sulkekaa mieluummin silmänne ja tuntekaa nenässänne savuisan lohen tuoksu sekoittuneena kermaan ja konjakkiin.

Tämä resepti on Jyrki Sukulan kirjasta "Kaikilla mausteilla". Tarjosimme settiä melkein kaikille vieraillemme samoihin aikoihin kun Jukka oppi tekemään tuorepastaa nelisen vuotta sitten. Nykyinen resepti on muokattu alkuperäisestä ainessuhteiltaan. Viimeksi käytin valkoviinin tilalla kuivaa siideriä. Molemmat toimivat! Konjakki tuo hienoa ylellisyyttä ja loppusilauksen pastaan.

KYLMÄSAVULOHIPASTA

noin neljälle

160 g kylmäsavulohta

1 hienonnettu sipuli

2 dl kermaa

0,75 dl valkoviiniä tai kuivaa siideriä

1 rkl konjakkia

mustapippuria

cayennepippuria

(persiljaa)

tilkkä öljyä

n. 300 g kuivapastaa

Freesaa pikkuruiseksi hienonnettu sipuli öljyssä. Lisää kerma, viini ja konjakki. Lisää kylmävulohi suikaleina tai paloina. Keitä noin 10 minuuttia.

Laita pasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen.

Lisää savulohikermaan mausteet sen kiehuttua. Tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.

Yhdistä kastike pastaan ja kokoa lautasille.

Pala taivasta - Postresin Tarte Tatin

Hääpäivämme huipentui illalliseen Postresissa. Olimme kuulleet ravintolasta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat korkealla. Emmekä pettyneet. Kokemus oli hyvin miellyttävä, rauhallinen ja herkullinen. Lautasille oli loihdittu hienoja yhdistelmiä ja ihania makuja. Pidimme molemmat kokonaisuudesta, mutta rakastuimme jälkiruokavalintaani, Tarte Tatiniin. En voinut tilatessani edes aavistaa, että niin yksinkertainen jälkiruoka voi olla niin uskomattoman hienon makuinen. Sitä olisi syönyt ihan loputtomasti, jos vain mies ei olisi pyydellyt koko ajan lisää pöydän toiselta puolelta.

Alkuun tuotiin keittiön tervehdyksenä avokadomoussea sitruunagraavatulla lohella ja veriappelsiinilla. Kuva yllä. Lisäksi saimme sympaattisen pieniä, erittäin maistuvia pikkuleipäsiä kirnuvoilla.

alkuun

grillattua kampasimpukkaa ja osterikreemiä

Sitruunainen vaahto, pehmoisen jämäkät kampasimpukat ja kurkkusuikaleet olivat raikas yhdistelmä

savustettua ankanrintaa, haudutettua endiiviä

Nuo valkoiset lastut ja kastikkeet maistuivat upealle

pääruuaksi

tattivoissa paistettua peuranfileetä, juuriselleriä ja päärynää

Tattiset maut läpi kokonaisuuden saivat ihanaa raikkautta henkäyksenohuista päärynöistä.

luomukaritsaa Ahvenanmaalta, ruusukaalia ja maa-artisokkaa

Karitsasta syötäväksi oli päätynyt niskaa, kieltä ja ilmeisesti filettä.

Väliin keittiö tarjosi melbaa mantelilastuilla

ihanista pikkupurkeista.

jälkiruuaksi

tarte tatin, vaniljajäätelöä ja kinuskikastiketta

Pieni pala taivasta, todella!

hasselpähkinä-riisisuklaata, paahdettua maitoa

Paahdettu maito yllätti Jukan positiivisesti.

Viinit otimme suosituksen mukaan. Pidimme erityisesti jälkiruokaviineistä.

Upea ravintolakokemus, joka sai janoamaan lisää samanmoisia...