Luomulakutasting

Saimme porvoolaiselta Maku Laku:lta maistelupussit postissa. Päätin heti että toteutamme samansorttisen tastingin kuin Pandan lakujen kanssa aikoinaan.

MakuLakun nettisivuilla puhutaan koko ajan lakritsAsta. Mietin mikä ero sillä on lakritsiin, mutta lienevät kuitenkin synonyymejä toisilleen. Vai onko jollain parempaa tietoa?

Maistelimme mustia pötkylöitä jälkiruuaksi grilliruuan päälle. Lapsemme olivat taas innokkaasti mukana. Tyttäremme on nyt reippaan 4 vuotta, poikamme 7-vuotias.

Yleisesti totesimme pussikoon, 80 g, olevan hyvä napostelumielessä. MakuLakun lähettämät kolme pussia olivat kaikki luomutäytelakritseja. Lapset pohtivat luomun tarkoittavan tässä kohtaa, että lakut ovat tulleet luomutilalta. Me aikuiset lunttasimme papereista sen tarkoittavan luomuraaka-aineita.

Ulkoasultaan houkuttelevin oli muiden mielestä mansikka, omasta mielestäni suklaa. Jukan mielestä vain mansikka kuvallaan  kertoi selkeästi sisällöstä. Kun pakkauksen tekstit sitten luettiin, houkuttelevuus pysyi samana, paitsi Jukkaa alkoi kiinnostamaan eniten suklaa.

Ensimmäiseksi maisteluun päätyi Natural Sweet Strawberry Liquorice, suomeksi ihan vaan Luomu mansikkalaku. Tuoksua tyttäremme kuvaili ihanaksi, kaikki muut kummalliseksi. Tuntu kädessä oli poikamme mielestä aika kova, paitsi sisus on pehmeä. Makua tyttäremme piti tosi hyvänä. Jukka ja poitsu maistoivat miedosti mansikkaa ja sopivaa makeutta. Poikamme kokeili vielä syödä täytettä erikseen lakukuoresta, jolloin kuori oli hyvin kovaa ja sisus pehmeää. Jätkä totesi kuitenkin, että lakritsa on "paras syödä kokonaisena". Suutuntumaa kuvailtiin pehmeäksi, joskin myös kovaksi. Ota meistä sitten selvää.

Seuraavaksi massutettiin Natural Sweet Organic Cocoa eli Luomusuklaalakritsia. Poikamme löysi tuoksusta tervaisuutta, Jukka tunkkaista kaakaota ja tyttäremme ihmeellisyyttä. Minusta suklaalaku tuoksui samalta kuin mansikkalakukin. Tuntu kädessä oli kaikkien mielestä kovempi kuin edellisessä. Makua kuvailtiin tosi hyväksi, ei suklaa- vaan kaakaojauhemiaseksi, miedoksi ja aavistuksen sukulakumaiseksi. Suutuntuma oli mansikkaista kovempi, tyttäremme mielestä ihmeellinen.

Natural Sweet Fresh Mint Liquorice eli Luomuminttulakritsin tuoksu tuumattiin tavalliseksi, minttuteemäiseksi (ei raikkaaksi), samaksi kuin suklaalaku ja ruotsinlaivamaiseksi mintuksi. Poika totesi sisällön näyttävän aika harmaalta ollakseen valkoinen. Täyteosuus näytti myös aiempia lakuja vähäisemmältä. Maku todettiin tyttäremme taholta aika hyväksi, kun taas poikamme tuumasi sen olevan karkkimainen. Jukka mietti maun olevan ehkä hieman ristiriitaisestikin raikkaan hyvä, silti hammastahnamainen. Me molemmat aikuiset löysimme mausta purukumifiilistä. Täytteen niukkuuskin selvisi, sillä mintun maku oli niin voimakas, että enempi olisi jyrännyt lakun yli liikaa.

Poitsumme innostui vielä yhdistämään eri makuja eli tunki samaan aikaan suuhun eri täytelakritseja. Suklaa-mansikkayhdistelmä oli kuulemma vaahtokarkkimainen ja kaikki lakut yhdessä hyviä.

Juomasuositukseksi poikamme antaa mansikkamehun ja tyttäremme "mitä mehua vaan sattuu olemaan". Parhaiten ruokaseuraksi lakuille sopisi kuulemma jäätelö, johon poikamme vielä harkinnan jälkeen lisäsi "toffeejätski".

Luomulakritsit voisivat hyvinkin päätyä tulevaisuudessa ostoskoriimme, sillä näillä kyllä lähtee lakunhimo. Poika tuumasi, että ostaisi mansikkalakritseja jos olisi hakemassa synttäritarjoiluja.

Kuvat tähän postukseen on ottanut poikamme.

Kanttarelli-fenkolipasta

En tiedä mistä sain pakkomielteenomaisen tarpeen yhdistää fenkolia ja kanttarellia. Sellaisen kohdattua minut päätin lähestyä aihetta yksinkertaisesti, pastakastikkeen muodossa. Eikä auta sanoa muuta kuin että hyvää oli! Kypsennetyn fenkolin maku taittuu tujusta aniksisuudesta lempeämmäksi ja tuolloin se sopi mielestämme erinomaisesti kanttarellien kanssa. Varsinkin kun menossa on mukana valkoviiniä, kermaa ja parmesaania tekemässä loppusilauksen...Nam!

Omien kanttarellilöydöstemme lisäksi saimme isältäni ja siskoni mieheltä tuliaisiksi kanttarelleja - kiitos! Näitä maistuvia sieniä on nyt kuulemma ennätyksellisen paljon ja kaikkialla. Mariltakin löytyy houkuttelevan oloinen resepti näille "kullannupuille".
 

FENKOLI-KANTTARELLIPASTA
kahdelle

½ fenkoli
voita reilu nokare
noin 3 dl kanttarelleja
½ dl valkoviiniä
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria
pastaa
parmesaania

Pilko fenkolinpuolikas suiroiksi ja kiehauta muutama minuutti suolatussa vedessä jotta pehmenee. Valuta.

Laita pastavesi kiehumaan. Nakkaa perään suolaa. Lisää pastat joukkoon.

Nakkaa reilu nokare voita pannulle. Lisää hiukan ruskistuneeseen voihin pienet kanttarellit tai sienipalat. Lisää myös fenkolisuirot ja kuullota. Kun sienistä on lähtenyt kaikki neste, lisää joukkoon valkoviini. Anna alkoholin haihtua hetki. Lisää joukkoon kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää fenkoli-sieniseos valutettujen pastojen joukkoon. Annostele lautaselle. Raasta päälle parmesaania.

Tanskan turnee, osa 4: Ribe, kentällä syömässä ja tuliaiset

Lähtiessämme länsirannikolta kotia kohti koukkasimme etelässä Tanskan vanhimman kaupungin, Riben, kautta. Rådhus Konditorietissa nautiskelimme edulliset ja maistuvat kahvipullat.

Riben historiallinen vanha kaupunki oli tunnelmallisen kaunis.

Reissun viimeisessä hotellissa pääsi paistelemaan itse vohveleita kaiken muun syömisen päätteeksi. Lapset tuumasivat etteivät vohvelit kyllä olleet äidin tekemien veroisia - kröhöm. 

Aika lähellä Kööpenhaminaa ajelimme rantateitä pitkin. Hundige Strandvej:n varrelle osui näin komea piknik-paikka.

Ishøj:n jätskikauppias oli muistanut ystävällisesti myös pieniä ystäviämme. Googletranslaattori antaa havnefogd:lle suomennokseksi maaherra.

Ihanat gelatot nautittiin rannalla auringon porottaessa. Nuo Köpiksen läheiset rannat olivat tosi leväisiä, joten nautinto rajoittui vain laineiden katseluun. Laiturilta tosin olisi päässyt uimaan.

Rannalla kasvoi villirucolan makuista merisinappia, joskin kuvassa kasvi näkyy turhan huonosti.

Hyvistä aikomuksista huolimatta emme ehtineet lounastaa enää kaupungilla, joten teimme sen sitten Kööpenhaminan kentällä. Restaurant Kobenhavn hoiti muonituspuolemme niin tyylikkäästi, ettei kaupunkilounastamisen menetystä edes harmitellut.  

Minä otin Köpislautasen, jossa erityisen hyviä olivat katkaravut majoneesilla. Ja minä en edes niin pidä majoneesista.

Jukan perunasalaatti pekoneilla oli hieno ilmestys ja kuulemma maistuvakin. Lapsukaiset jakoivat lohkoperunat tyytyväisinä.

Tuliaiset saimme Jukan pakkausosaamisen vuoksi ehjänä kotiin. Tavaroiden alla oleva tarjoiluastia  kuuluu ricen Italia-sarjaan. Jos pidät värikkäistä astioista, varoitan sinua ankarasti menemästä puljun nettisivuille. Ricen valikoimaa ovat myös nuo minimuffinssivuuat. En voinut vastustaa legoukkelipiparimuotteja kun ne Legolandiassa bongasimme. Näen jo mielessäni lapsemme innokkaasti koristelemassa tämänmallisia baakkelsseja. Legolandiasta olisi voinut ostaa myös talouspaperirullatelineitä, jossa yläpää on legoukkelin keltainen pää tai vaikkapa legopään muotoiset suola ja pippurisirottimet.

Pitkään harkittuamme päätimme sijoittaa vielä näihin qdo:n laseihin, jotka kestävät myös kuumaa juomaa. Käsiäkään ei pitäisi polttaa kun kahden lasipinnan välissä on ilmaa. Muotoilu on mielestäni kaunis!

Nämä Poul Pavan astiat saivat jäädä hyllyyn, vaikka niitä ihan ääneen kaupassa nauroinkin. Hurjan hellyyttävät ja hauskat!

Tanskan matka kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut!

Tanskan turnee, osa 3: Legolandiassa ja länsirannikolla

Nyborgin jälkeen matkamme jatkui manner-Tanskaan, Koldingin kaupunkiin. Majoituimme siellä autokauppojen keskelle hotelli Scandiciin. Aamiainen hotellissa oli ihan loistava! Tarjolla oli paljon luomua ja runsaasti hedelmiä valmiiksi pilkottuna. Esimerkiksi ananas oli huippumakeaa. Loppuhuipennus aamupalalle oli letut mansikkahillolla.

Scandic mainosti Jamie Oliverin olleen mukana kehittelemässä lastenmenua illalliselle. Respasta teroitettiin meille ettei Jamppa itse ole tekemässä annoksia - ai jaa! Oli tarvittu julkkiskokki konsultoimaan, jotta lasten menu oli saatu tähän malliin:

Kolmas reissupäivä oli pyhitetty kokonaisuudessaan Legolandialle. Perheemme isä ja poika ovat ihan pöllöinä noihin toisiinsakiinnittyviin palikoihin, joskin ovat ne meidän tyttöjenkin mielestä kivoja. Pullaasyöneinä pääsimme sisään puistoon huomattavasti edukkaammin. Kokopäiväisestä sateesta huolimatta vietimme oikein mukavat seitsemän tuntia Legolandiassa. Ihastelimme pienoismaailmaa, kävimme perheenä erilaisilla ajeluilla, katselimme leppoisia esityksiä ja mussutimme eväitä. Legolandia olisi tarjonnut puitteiltaan hienoja ravintoloita, kuten esimerkiksi ritarilinnan tai nuotiopiirin intiianitelttojen vieressä, mutta paikasta löytyi mukavasti myös eväspöytiä ja piknik-aluekin.

meijeri Legolandian malliin, jossa maitopurnukat siirtyivät eteenpäin hihnalla

Hiukan vettyneinä jatkoimme Billundin Legolandiasta länsirannikolle. Matkalla pysähdyimme nälkää kiljuvien vatsojemme kanssa todella onnistuneesti italialaiseen ravintolaan. Paikka oli italiaa puhuvia miehiä myöden aika autenttinen ja ruoka hyvää. Oma äyriäispastani ja poitsun pasta bolognese olivat maistuvia. Tyttäremme otti lasten listalta nakki-kinkkupitsan tykäten kovasti. (Tämä idea pistetään pizzahetkiä varten korvan taakse).

Rannikolla viivyimme kolme yötä huoneistohotellissa Søndervig:ssä. Hiekkaharjun takana jylisivät valtameren aallot, ja siellä viihdyimmekin usein simpukoita keräillen ja aaltoja pakoon juosten. Ilmat olivat asteiltaam alle kahtakymppiä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Hotellissamme oli "kylpylä", jossa lapsemme tykkäsivät polskutella.

Majapaikkamme viereisellä tontilla oli upeita hiekkaveistoksia, joita kävimme kummastelemassa.

Lähistöllä törrötti myös majakka, johon kiipeämällä avautui komeat maisemat.

Valtameren rannalla kasvoi joka puoella kurtturuusua, jonka terälehtiä oli pakko kerätä. Itseasiassa tyttäremme napsi niitä koko ajan ja söi "karkkeina". Terälehdet olivat kotopuskiemme vastaaviin verrattuna paksumpia ja makeampia. Liekö valtameren tuiverrus ja karut elinolot tehneet tehtäväänsä.

Keittelin terälehdistä hilloa lasten päiväunien aikaan ja loput vaaleanpunaiset kaunottaret upotin välipalalettuhin.

Teimme jonkun verran ruokaa myös huoneistohotellillamme. Tässä paahdetaan aamupalaleipiä. En olisi varmaan ikinä keksinyt ilman miestäni, mikä laite tuo on. (Älkääkä nyt vaan kukaan sanoko että se on oikeasti terassilämmitin).

Jokaisesta tanskalaisesta ruokakaupasta kokoon tai hintatasoon katsomatta oli ylihelppoa havaita ja ostaa luomua. Ainakin hakemissamme artikkeleissa oli aina valittavana myös luomuvaihtoehto. Tätä toivoisin Suomeenkin.

Tilasin Jukalta yhtenä leppoisana päivänä kaupasta valkoista kalaa ja mies toi "havkat":a. Google antoi tulokseksi kalan olevan kissakala eli merikissa, ja WWF:n kalaopas kertoi sen olevan uhanlainen. Eli ei näin. Kun kala nyt kuitenkin oli shopautettu, täytyi se syödäkin. Paistoin palan runsaassa voissa pannulla molemmin puolin. Kala tarjoiltiin pannulla muhitettujen, viinilorauksella aateloitujen sipulien, yrttisten, uunipaahdettujen uusien perunoiden ja salaatin kera. Kala ei ollut mitenkään erityisen makuista ja rakenne oli aika pehmeä. Emme jää siis kaipaamaan mitään vaikka emme tätä kalaa enää uudestaan saisi. Kokonaisuutena päivällinen oli kuitenkin oikein raikas ja maukas!

Hyvä valkkari vaalean kalan kanssa.

Yhtenä iltana ajoimme Søndervigistä lähelle Hvide Sandeen kalaravintolaan, joka kutsui itseään Under Broen-nimellä. Vaan emmepä ajaisi toiste. Jouduimme odottamaan lasten kanssa pääruokaamme tunnin! Kun annokset sitten saapuivat, ne olivat ehkä keskinkertaistakin laimeampia esityksiä. Itse otin päivän kala-annoksen ja Jukka pariloitua paikallista kalaa. Ihan mitätön ravintolareissu.

Vielä yksi reissupostaus tulossa likiaikoina.

Tanskan turneella, osa 2: Nyborg ja ravintola Østervemb

Huristaessamme Kööpenhamista kohti Koldingin hotellia (joka taas oli aika liki Legolandiaa), päädyimme nälkäisinä ja onnenkantamoisen ajamana Nyborgissa ravintolaan nimeltä Østervemb. Sisäänastuminen tapahtui sen jälkeen kun toinen omistajista ystävällisesti kertoi frokostenin tarkoittavan lounasta, ei aamiaista.

Yläkuvassa komeilee oma annokseni, pannulla paistettua punakampelaa itsetehdyllä tartar-kastikkeella ja raikkaan värisillä, marinoiduilla sipuleilla. Maistui hienon selkeältä tumman, ohuelti rapeakuorisen leivän kanssa.

Jukka nautiskeli possua (?) tykötarpeineen (annosta ei löydy nettisivulta). Mielenkiintoiset mustat viunaleet porkkanan päällä olivat kuulemma hitaasti "poltettua" purjoa, joka toi annokseen savuisuutta ja karvautta.

Ruokien lisäksi pöytään tuotiin myös ravíntolassa itsetehtyä, hyvää leipää vielä lämpimänä.

Sisustus ravintolassa oli suoraan sanoen kaksijakoinen. Yläkuvan värimaailma ja kalusteet toivat väistämättä mieleen suomalaisen seurakuntasalin...

...ja tämä seinällinen oli vain erikoinen.

Toisaalta taas paikasta löytyi näinkin kauniita asetelmia. Ravintolasta tuli mieleen, että sitä sisustaa kaksi hyvin erityyppistä ihmistä, jotka eivät pääse sopuun siitä mitä ravintolaan laitetaan.

Lounasmenu oli suppeahko, mutta kattava. Olemme monesti huomanneet, että mitä suppeampi lista, sitä mietitympi lopputulos. Lapsille tosin ei löytynyt mitään.

Sisustusnurinoista huolimatta ihastelin kattausta molemmilla aterioinneilla. Niin - me siis palasimme illastamaan ravintolaan paluumatkalla Köpikseen, lomamme lopuksi. Yläkuvassa näkyy toisen ateriointimme aloittanut leipäkori ja Fyn-saaren erikoisuus, savunmakuinen tuorejuusto (Fynsk flødeost). Levite tarjoiltiin kauniisti erilaisista kahvikupeista.

Tyttäremme symppis voileipälautanen.

Perheemme tyttöjen valinta oli kanirisotto runsaalla parmesaanilla, makeilla tuoreherneillä ja - maissilla. Mukana oli suurina paloina tuoretta herkkutattia. Kokonaisuus oli hurjan maukas, lihaisa ja tasapainoinen. Herneet ja maissi toivat annokseen raikkautta ja väriä. Tyttäremme otti annoksen kukan kotiin asti tuliaiseksi, syömättä siitä juuri mitään.  

Pojat ottivat pitkään kypsytettyä vasikkaa, napakaksi kypsennettyjä tuoreita vihanneksia, polentaa ja vasikanliemikastiketta. Poikamme söi vain lihan todeten siskolleen syövänsä lehmän poikasta. Jukka söi kaiken, hyvällä ruokahalulla.

Tarjoilijan ehdottamat viinilasilliset sopivat makuumme mainiosti.

Otimme (moukkamaisesti, joskin omaa nälkäämme kuunnellen?) vain yhdet annokset kummallakin käyntikerralla ohittaen alku- ja jälkiruuat. Kaikki syömämme oli kaunista, selvästi hyvin harkittua ja erittäin maistuvaa. Suosittelemme lämpimästi, mikäli Nyborgin liepeille osutte.

Nyborgin kävelykadulla vastaan tuli myös herkkukauppa Osteboden Fru.Hansen, josta löytyi kaikenmoista hyvää ja kaunista. Juustoille ja leikkeleille oli varattu oma viileähuoneensa tämän "päähuoneen" vierestä.

Suklaata ja karkkeja, viinejä ja hilloja, teetä, öljyjä, värikästä kattaustarviketta...tuolla olisi viihtynyt vaikka miten kauan.

Ostimmekin Fru.Hansen puodista ja lähikaupasta iltaherkut hotellille. Ettei nälkä vain pääsisi yllättämään.

Nyborgissa on myös muutama hyvin mielenkiintoinen keittiötarvikeliikekin.

Nyborgin kaupunki sijaitsee Ison-Beltin sillan kupeessa, Fyn-saaren puolella.