Tukholmassa oli lystiä! Ja grilli.

Kesällä kerran saimme päähänpiston lähteä Stukholmaan, tuonne Ruotsimme pääkaupunkiin. Varasimme liput pari päivää ennen reissua. Hämmästyimme laivafirmojen hinnoittelun monimutkaisuutta, mutta insinöörismielisenä mieheni sai kokoon kätevät excel-taulukot. Näistä sarakkeista teimme helposti päätelmän, että oli huomattavasti halvinta matkustaa Siljalla Helsingistä auton kanssa Tukholmaan ja palata kotiin Turun kautta. Auton rannalle jättäminen tuona ajankohtana olisi maksanut reippaan 150 euroa enemmän. 

Iltaruokailun suoritimme laivalla Bistro Maximessa, jonka kuvittelimme "lapsikatastrofiksi". Kärsimme jo etukäteen ajatuksesta miten muksut ravaavat pitkin ravintolaa ja melu on melkoinen. Yllätyimme huimasti huomatessamme, että vaikka joka pöydässä oli vähintään kaksi lasta, oli tunnelma mukavan kiireetön ja epämeluisa. Bistron alkupalapöytä oli hyvin maukas, jopa yllätyksiä tarjoava. Ruuat oli katettu esille kauniisti. Samaa ei voi sanoa lasten pääruokapöydästä, joka ranskiksineen, hampurilaisineen ja nakkeineen oli värillisestikin aika surullinen ilmestys. Aikuisten pääruoatkaan eivät maullaan hurmanneet. 

Aikuisten jälkiruokabuffa näytti paremmalta kuin mitä mauiltaan oli.

Lapset sen sijaan rakastivat kun saivat ottaa jälkkäripöydästä niin paljon kuin halusivat juuri sitä mitä toivoivat. 

Pesosen keittiö

Tukholmaan rantauduttuamme suuntasimme suorilta Junibackeniin. Suurena Astrid Lindgren fanina olen halunnut näyttää tämän paikan lapsilleni jo ennen kuin tiesin heidän tulostakaan, vaikken ollut itsekään käynyt paikassa koskaan. Sisäpuistoon oli rakennettu tunnettujen satuhahmojen koteja. Näytillä oli Astridin satuhahmojen lisäksi myös mm. Mimmi-lehmä, Viiru ja Pesonen sekä Henna ja harmaat sudet, mutta kuka ikinä voi voittaa Leijonamielen veljeksiä, Ronjaa, Peppiä tai Marikkia siskoineen? Kiertelyn ja leikkimisen lisäksi pääsi istahtamaan satujunaan, jonka selostus oli myös suomeksi. Juna vei läpi upeasti tehtyjen satumaisemien. Kyydin loputtua osuimme juuri parahiksi näkemään Viirun ja Pesosen teatteriesitystä. Koko paikka oli aivan ihana ja satujuna suorastaan hurmaava! Tippa tuli linssiin monta kertaa vierailun aikana, sillä Lindgrenin sadut ovat niin suuri osa omaa lapsuuttani. 

Oivallus Junibackenissa: tuoleista ja jakkaroista voi tehdä portaat!

Kellä muulla kuin Peppi Pitkätossulla on lipputanko keittiössään?

Pepin keittiössä sai oikeasti leikkiä. 

Pepillä oli lattiallaan kätevä piparkakkutaikina, joka toimi myös palapelinä. 

Kylläinen Eemeli taideteoksessa.

Tunnerikkaan ja touhukkaan Junibackenin jälkeen perheemme siirtyi Östermalmin kauppahalliin, josta hankimme piknik-eväät. 

    

Herkullisten eväiden hankkiminen oli aika helppoa. 

Meidän oli tarkoitus mennä kollegan neuvosta grillaamaan Skanseniin, mutta portilla kuulimme ettei grillaaminen siellä olekaan mahdollista. Siirryimme sitten meille suositellun lasten leikkipaikan nurmelle viltteinemme ja huomasimme iloksemme että puistossa oli myös grilli. Siihen olisi pitänyt olla omat hiilet, mutta me onnekkaat osuimme paikalle juuri porukan lopetettua grillaamisen. 

   

Saimme mahamme hyvinkin täyteen kuvassa lojuvalla ja grillisetillä. Lapset pyrähtelivät välillä leikkimään, palaten taas viltille syömään, piirtämään ja rakentamaan legoja. Me aikuiset vain löffäilimme ja nautimme auringosta. Paras piknik eväs oli ehdottomasti Melanders Fisk & Vilt:stä ostettu toast skagen-päällinen vaaleiden, ohuiden "näkkäreiden" päällä. 

   

Viltti: Jukan lapsuudenkodin päiväpeitto

aterimet: Merituulin ylppärilahja 

kertikset: Pirkka

Kaksi vuotta sitten bongattu neulegraffitikin oli vielä pylväässään kiinni. Hiukan maailmaa nähneenä tosin, mutta se on sitä elämänkokemusta jos mikä. 

Yöksi majoituimme pienen ajomatkan päähän keskustasta. Tällä säästimme selkeästi kruunuja ja saimme hotellissa oikein maittavan ja monipuolisen aamupalan mm. toasteineen ja lettuineen. 

Lasten pöytä oli katettu niin matalalle että lapsetkin näkivät mitä haluta. Mikko Mallikas-serveteistä iso plussa!

Seuraavassa osassa näette kuvia aivan ihanasta paikasta lasten kanssa hiukan Tukholman ulkopuolella.

Tolkun ohje Aleksilta: Tattibriossi

Sienionni ja me emme ole kohdanneet vielä tänä vuonna. Muutama kourallinen kantarelleja on toki löytynyt, mutta tatit ovat loistaneet poissaolollaan tai toukkaisuudellaan paria pikkaraista lukuunottamatta. Sen sijaan kohtasimme metsässä maa-ampiaispesän, jonka jälkeen pimpparit kohtasivat minun ja tyttäremme reidet kihelmöivin seurauksin. Opimme ettei tule ottaa kuvaa ampparin pesästä jos karhu on kuopaissut siitä aimo palan pois. Kieltämättä olisi ärsyttänyt itseäkin. 

Pakkasesta onneksi löytyy vielä viimevuotisia sieniä, samoin lasipurkeista kuivattuna. Niitä hyödynsin tähän ohjeeseen, reilummalla kädellä kyllä kuin alkuperäisessä. Lopputulos maistuu tatilta, mutta voisi maistua vielä enemmän. 

Tattibriossien ohje on kuukauden ruokahaasteen satoa, Viva Ciapattan Aleksin reseptoima. Kerrankin mies oli kirjoittanut sen verran selkeän ohjeen tällaiselle semipaakarille, että uskalsin leipomisen aloittaa. Briossien muotoilemiseenkin Aleksi antoi kommenteissa hyvin kuvitetun ohjeen, jonka minä sanoitin: Tee ensin pallo, josta teet Barbapapan, josta muotoilet tuttikarkin, jonka tukehdutat itseensä. Muotoilun nystyrät jäivät hyvilläkin ohjeilla vajaaksi ja vuoka tuskin on aito briossivuoka. Kuivahiivankin lisäsin vasta normihiivan kohdalla (jauhoihin sekoittamisen sijasta), mutta taikina nousi silti kivasti. haparoinnista huolimatta hyvää tuli ja se lie pääasia. 

Näin menee ohje, joka on melkein kopsattu suoraan Aleksin blogista: 

TATTIBRIOSSIT 

10 kpl

1.
260 g jauhoja
150 g vettä
yksi pieni tatti tai 1½ dl paistettuja tattipaloja

Leikkaa sieni pieniksi paloiksi ja paista hyväksi pannulla, anna jäähtyä. Sekoita jauhot ja vesi yhteen. Anna levätä puolisen tuntia.

2.
keltuainen (säästä valkuainen voiteluun)
15 g hiivaa TAI 2 tl kuivahiivaa
15 g sokeria

Lisää aineet taikinaan ja vaivaa taikinaa raivolla kymmenen minuttia tai kunnes se alkaa olemaan tasaista.

3.
6 g suolaa

Lisää suola ja vaivaa, taikinan pitäis lähes heti muuttua paremmaksi.

4.
45 g voita paloina

Lisää voi parissa osassa taikinaan, vaivaa kunnes voi on tasaisesti taikinassa. Anna taikinan levätä viileässä puolisen tuntia. Muotoile briosseksi tai vuokaan yhdeksi leiväksi, anna nousta noin 45 minuuttia. Voitele valkuisella (ja koristele seesaminsiemenillä). Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Jos jotkut kohdat tummuvat selvästi enemmän niin laske lämpöä.

Briossi on kita ammollaan kun tarjolla on luomucheddaria.

Erihyvä hirvipata

Olemme saaneet ajat sitten ison mötikän jäistä hirvenlihaa. Antajillakaan ei ollut tietoa ruhonosasta, mutta tänään sulattuaan köntti näytti aika tavalla paistilta. Jukka löysi lihakimpaleelle mukavan ohjeen "Mestarit keittiössä" opuksesta. Sovelsimme ohjetta ihan vain vähän ja saimme oikein maittavan illallisen. Lapsetkin tykkäsivät! Kiitos Mikon perhe arvokkaasta lihasta!

Alkuperäinen ohje kulkee nimellä "hirvenlihahöystö". Inhoan höystö sanaa, sillä se ei kerro ruuasta oikein mitään. Höystö kuulostaa sitä paitsi jyystön ja höylän yhteenlittymältä, joka sekään ei tarkoita yhtään mitään. Siksi nimesin tuoksuvan pataruoan uudestaan. Ohjeen perunat ja tomaatit vaihtuivat jääkaapista löytyvään kurpitsaan. Teelusikallisen kuminansiemeniä jätimme suosiolla pois. Tavallisen paprikajauheen sijasta käytetty savustettu paprika maistui padassa oikein hyvin, vaikka sitä laitettiin aika maltillisesti. Me maltoimme muhittaa pataa vain kaksi tuntia, mutta tuskin ohjeistettu kolme olisi huonoa tehnyt.

HIRVIPATA KURPITSALLA

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia hienonnettuna
1 kg luutonta hirvenpaistia kuutioina
5 dl lihalientä

2 ½ dl tummaa olutta
1 valkosipulinkynsi silputtuna
2 rkl paprikajauhetta TAI 2 tl makeaa savupaprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
reilusti kurpitsaa
persiljasilppua

Pilko liha paloiksi.
Kuumenna öljy isossa padassa ja ruskista siinä sipulisilppu. Siirrä sipulit padasta ja jätä odottamaan.
Ruskista lihapalat todella kovassa lämmössä tarvittaessa useammassa erässä.
Alenna lämpö keskilämmölle ja lisää kaikki lihat sekä sipulit takaisin pataan.
Lisää lihaliemi, olut, valkosipuli ja mausteet sekä reilusti suolaa ja mustapippuria. Kiehauta.
Peitä pata kannella ja vähennä lämpöä. Anna ruuan porista hiljalleen 2(-3) tuntia.
Pilko kurpitsa suupalan kokoisiksi. Lisää valmiiseen pataan ja anna pehmetä 5-10 minuuttia.
Tarjoile hyvän vaalean leivän ja tuhdin punaviinin kanssa. Leipäsiivuihin voit imeyttää ihanaa kastiketta.

Keskiviikon helmet: viiniä ja kukkakaalikeittoa

Kitchen & co heitti meitä kivalla kutsulla saapua nautiskelemaan viini-iltaan. Missiona oli maistella ravintolan ruokia yhdessä australialaisen Loganin viinien kanssa. Lähdin paikalle Prinsessakeittiön Veeran kanssa, Kokomon drinksun kautta. Olimme siis leppoisalla tuulella jo paikalle saapuessamme. 

Loganin viinintekijä ja omistaja, entinen kemisti Peter Logan kertoi alkuun paljon asioita viineistä. Parhaiten mieleen jäi se, että Australiassa noin 95 % viineistä tulee viideltä suurelta viinitalolta ja loput 5 % yli 2000:lta pienemmältä viinitalolta. Näihin jälkimmäisiin kuuluu myös Loganin Orangessa sijaitseva perheyrityksenä pyörivä viinitila. Logan on kylmällä alueella, joka tuo omia helppouksiaan ja haasteitaan viinintekoon. Sadonkorjuun ajoittaminen on kuulemma helpompaa kuin lämpimillä alueilla, mutta sadon kypsymistä oli taas tänä vuonna jännitetty kylmän alkukesän vuoksi. 

Logan-sarjan pullojen etiketit on tehty alunperin kirjailemalla ja nämä kuvat koristavat nyt pullojen kylkiä. Aika hieno ja sympaattinen ajatus. "Jokainen kirjontatyö vaatii taitoa, kärsivällisyyttä ja hiukan rakkautta, juuri niin kuin viinikin", lukee Loganin esitteessä. 

Alkuturinoitten ja kuohuvan jälkeen istuttiin pöytään. Leipäkopan tumma oli erityisen hyvää!

Kitchen & co:n alkupalalautanen oli kooste erilaisia pikkupaloja. Loganin Savignon Blanc 2010 kävi hyvin yksiin rapukakun ja maistuvan, tillimaustetun lampaan kanssa. Voiset etanat ja marinoidut tomaatit sen sijaan olivat viinille liian kova pala. "Summer soup" nimellä tarjottu keitto oli taivaallisen ihanaa, paksun täyteläistä kukkakaalikeittoa. Sitä oli voinut syödä pienen ämpärillisen.

Pääruokana oli pitkään haudutettua lammasta valkosipulipyreellä. Pienen suolaripsauksen jälkeen liha oli oikein maukasta! Päkäpäätä syödessä kehittyi hurja himo tehdä viikonloppuna jotain lihapataa. Ruuan kanssa maistelimme pelkästä shiraz-rypäleestä tehtyä viiniä, sekä Weemala-sarjan shiraz-viogneria, jossa on 7% viogner-rypälettä. Jälkimmäinen ei yksinään oikein uponnut, mutta ruuan kanssa se yllätti hienolla maullaan. Yhden rypäleen viini toimi taas hyvin itsekseenkin. 

Kitchen & co tarjoaa pienen pilkahduksen keittiöstäkin avoimen ikkunan kautta. Tästä viiksekkäästä kokista oli ihan pakko ottaa kuva, kun hän tuli tarkastelemaan salin tilannetta.

Vaniljainen creme brûlee nautittiin Loganin Moscaton 2009  kanssa. Marinoitujen mansikoiden kanssa viini kävi hyvin, mutta paahtovanukas olisi makuuni kaivannut paaaljon enemmän paksuutta ja makeutta mitä tarjolla ollut viini tarjosi. Kitchen & co:n creme brûleessa oli ihanan rapsakka pinta. 

Ilta oli kovasti kiva! Kiitos Logan, Kitchen & co ja Veera!

Huippuhodari eli hod dog-sämpylä marinoidulla punasipulilla

 Hiukan kaksimielinen kuva. Vai olenko se vain minä?

Ravintolapäivänä meillä toimi Jukan pyörittämä hodarigrilli. Sämpylät mies vaivasi hikipäässä käsin edellisenä iltana. Viimeiset pellit taisivat tulla ulos uunista puolenyön aikaan. Vähti oli vaivan väärti (taasko minä murteilen?), sillä hodareita kehuttiin kovasti. Yksikin hyvin nuori mies kuvaili että ne ovat parhaita ikinä. Vau!

Ravintolapäivänä hodarin väliin nakattiin grillissä rusketusraitoja saanut Vatajan lisäaineeton nakki. Tai oikeastaan puolikas koska kyse oli minihodareista. Mausteeksi sai valita suolakurkkua, ketsuppia ja/tai monien kehumia marinoituja punasipuleita. Jos kyse olisi ollut pienemmästä rypistyksestä kuin hodarigrilli ja kahvila yhteensä, olisi keralle voinut tehdä vaikka majoneesia, sinappia tai karamellisoituja sipuleita. Myös coleslaw passaa hyvin hodareiden kanssa.

Mitä teillä nautitaan hodarisämpylöiden välissä?

 

Hyvin kohosi!

Seuraavana Kädenvääntöä-blogista kopioitu hodarisämpyläresepti, joka on alunperin Voisilmäpelistä. Muokkasimme reseptiä vain sen verran, että käytimme nesteenä vain vettä, emmekä voidelleet sämpylöitämme lainkaan. Sämpylät jäävät näin hyvin vaaleiksi, mutta pohjaa koputtamalla voi todeta ontolta kuulostavien sämpylöiden olevan valmiita. 

Reseptissä on mitoitus neljän, neljänkymmenen ja sadan hodarin taikinalle. 

HODARISÄMPYLÄT
4kpl, 40 kpl, (100 kpl)

2 tl sokeria                          1 dl (2,5 dl) 
1 ¼ tl kuivahiivaa                 12 ½ tl (1,6 dl) 
1 ½ dl 42′C lämmintä vettä    1,5 l (3 l + 7,5 dl)
1 rkl rypsiöljyä                     10 rkl (25 rkl) 
1 tl  suolaa                         10 tl (25 tl)
n. 3 ½ dl  vehnäjauhoa         35 dl (5,7 kg)
(voiteluun: munanvalkuaisia)

Sekoita sokeri, kuivahiiva ja ½ desiin lämmintä vettä. Odota noin 5 minuuttia kunnes seos alkaa hieman kuplia. Lisää loppu vesi, öljy ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Ota taikina kulhosta jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n. 5-10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Jos taikina tarttuu kovasti käsiin, lisää jauhoa tarpeen mukaan, mutta vältä laittamasta jauhoa yhtään enempää kuin on pakko.

Kohota taikinaa lämpimässä, ei-vetoisassa paikassa 1 ½ tuntia. Jaa sen jälkeen taikina neljään osaan ja pyörittele hodarisämpylän muotoisiksi. 

Asettele leivinpaperin päälle. Peitä sämpylät liinalla ja kohota vielä puolisen tuntia. (Voitele valkuaisella ja) paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kohonneet (ja ruskettuneet kauniisti).  Tarjoa haaleana tai kylmänä. 

Ravintolapäivänä ravintoloitsijana - ja ihan fiiliksissä!

Ollaan koko perhe ihan fiiliksissä! 

Pidimme Ravintolapäivänä hodarigrilliä ja makeaa kahvilaa takapihallamme. Tapasimme päivän aikana paljon tuttuja mutta myös uusia kasvoja. Vaikka kiireen keskellä emme aina ehtineet turista paljoakaan, olemme hurjan iloisia kaikista vieraistamme! Kaikki se vaivaaminen, vatkaaminen, keittely, silppuaminen, sekoittelu, siivoaminen, järjestely ja tuumailu palkittiin tänään moninkertaisena takaisena, kun ihmiset kiittelivät aikaansaannostemme makua, lastemme apulaisnäppäryyttä ja yleensäkin sitä että pykäsimme pikku kahvila-grillimme pystyyn.

Lasten nimeämä Herkkula näki päivänvaloa vain 3 tuntia, josta reilu 2 tuntia mentiin kivassa kelissä ja viimeinen puolituntia melkein kaatosateessa. Naapurit lainasivat meille pöytiä ja tuoleja, joten saimme enemmän kahvilan tuntua pieneen pihaamme. 

 

Poikamme keksi koristella luonnon- ja yrttikukkakimput perhosilla. 

 

Jukka jo virittelee grilliin tulta ja alkaa lämmittelemään nakkeja. Maustevaihtoehtoina oli ketsuppi, suolakurkku ja marinoitu punasipuli. Viimeksimainitun reseptiä kysyi moni ja sen maistuvuutta kiitteli useampikin. 

 Kahvilan puolellakin alkaa olla valmista. (Kaasugrilli on verhottu kankaalla apupöydäksi). 

Makeapaloina kahvilassa oli tyttäremme koristelemia Tuulamantorttupaloja.

 Rahkaisia leivoksia sai sekä kuningatartyyppisinä että kaneli-omenaisina.

Mustikkakakku tehtiin tällä kertaa tuorejuustolla ja sitruunaisena. Cake popseja löytyi pöydästä sekä tuulamantorttupohjaisena että kuivakakku-mustikkaversiona. Halusin myös ehdottomasti leipoa tarjolle suosikkejani punajuurimuffinsseja.

Whoopie pies-leivonnaiset saivat paljon kiitosta osakseen. 

Tyttäremme toimi erittäin hienosti kahvin - ja teenpumppaajana, mitä nyt välillä plikkaa sai huudella paikanpäälle. Poikamme hoiti kirpparimyyntiä ollen aika kova myyntimies ehdotuksineen ja esittelyineen. 

 Aika ajoin piha oli täynnä hyörinää ja iloisia ihmisiä - I-HA-NAA!

Kun vilske yhden aikaan loppui, oli kahvilanpitäjienkin aika syödä. Henksuruokana oli tänään samaa kuin vierailla - hodareita tykötarpeineen.

Yksi parhaiten mieleenpainuneista sanoista tänään oli, kun eräs kahvilavieraamme sanoi että paikanpäällä oli hyvä fiilis. Muutamakin lapsi tuumasi, että hodarit olivat parhaimpia ikinä. 

Iso kiitos kaikille vieraillemme! Teitte meille hyvän mielen pitkäksi aikaa!

ps. Hodarisämpyläreseptiä pukkaa piakkoin. 

lisäys 22.8 Nyt olis resepti.