Mummulaherkkuja, myös peuroille ja karhuille

    

Viikonloppu Mummulassa. 

Meidät  vastaanotti ihana kaalilaatikon tuoksu. 

Tässä tuokiokuvia Mummulasta. 

    

Opimme mummulta sianpuolukan olemassaolon. Erehdyttävästi puolukan näköinen marja on tylsän jauhoinen ja sen sisällä on kivi. Ihmisravinnoksi hiukan puolukkaa littanamman muotoinen marja ei oikein käy, mutta etenkin karhut kuulemma pitävät sianpuolukasta. Vasemmalla sika-, oikealla pelkkä puolukka.

 

Me löysimme runsain mitoin ihan ehtaakin puolukkaa, josta suurin osan survottiin ja säilöttiin niine hyvineen maakellariin. Jukan makuhermoja kutkutti kuulemma mielessä siintävä puolukkavispipuuro. Minä taas haaveilin puolukka-basilikakakusta. 

 Kermainen possukastike on lastemme mummulaherkkua. 

On se hyvää aikuistenkin mielestä!

 Viikonlopun aikana juotiin myös 14-vuotis hääpäiväkahvit.

 Lapsemme pystyttivät teatterin mummulan parvelle. 

 Ryynäri on Jukan ja äitinsä yhteistä herkkua.

   

 Rännipaloilla saa hiukan haastetta krokettiin.

   

   

 Mummulassa on otettu huomioon myös peurojen herkuttelu.

   

 Sahramiriisiä, ja kanaa porkkanapedillä

Ihana viikonloppu täydessä ylöspidossa. Kiitos taas!

Hidas aamu, paras aamu

Arkiaamut ovat harvoin laiskottelevan hitaita. Kun viikonloppuna sellainen ylellisyys eteen sattuu, vietetään se ilolla nautiskellen. Sellaisena aamuna meillä syödään vähän erilainen aamiainen, jonka valmistamiseen eivät rahkeet muulloin riitä. 

Blogiringin Alpro-aamiaiskampanjaan päätimme lähteä mukaan koko perheen herkulla, "Pehmeän täyteläisellä mustikalla". Nakkasimme jogurttimaisen tuotteen sekaan kardemumman siemeniä morttelin läpikäyneinä. Maku kohosi entisestään ihanan raikkaaksi ja ylelliseksi.

Alpron tuotteet ovat meille ennestään tuttuja luontaisen laktoosittomuutensa vuoksi. Perheessämme on nimittäin henkilöitä, joiden vatsa pitää enemmän laktoosittomista tuotteista.

Täyteläinen mustikka päätyi lopulta myös sulostuttamaan lettuja. Niistä tuli päältä rapsakoita, sisältä pehmeitä, ja kardemumman tuoksuisia, sillä myös lettutaikinaan sujahti tuota ihanaa maustetta. Jukka ehdotti vielä hillon asemesta lämpimien lettujen päälle jääkaappikylmää mustikka"jogurttia", joka olikin ihan loistoidea! Jos haluat reseptistä kokonaan kasvipohjaisen, käytä paistamiseen öljyä ja korvaa kerma kasvisvaihtoehdolla.

Paistoin taikinaa paitsi heti, myös niin että tein sen illalla ja paistoin aamulla. Yön levännyt taikina oli ehkä vieläkin parempi koostumukseltaan, joten mikä sen helpompaa kuin sekoitella kaikki keskenään illalla ja paistaa rapasakaksi aamulla.

MUSTIKKA-KARDEMUMMALETUT
9 pikkulettua

1 dl Alpro pehmeän täyteläinen mustikka
1 dl vehnäjauhoja
½ dl ohrajauhoja
1 dl laktoositonta kermaa, täysmaitoa tai vastaavaa kasvipohjaista juomaa
1 muna
1 tl kardemummaa

voita paistamiseen
Alpro pehmeän täyteläinen mustikka jogurttia myös päälle
tomusokeria

Sekoita taikinan aineet keskenään. Paista runsaassa voissa rapsakoiksi.
Tarjoile letut lämpimänä jääkaappikylmän Alpron täyteläisen mustikkaisen ja tomusokerin kanssa.

Yhteistyössä Alpro.

Viime viikolla Alpro-aamiaista vietettiin Vatsa sekaisin kilin kolin-keittiössä mm. ihanien sämpylöiden voimin.
Ensi viikolla pääsemme istahtamaan aamiaiselle Dinan keittiöön.

Lampaankääpä ♥ tilli

Tilli on kyllä yllättävän monikäyttöinen yrtti. Se on heilastellut blogissammekin paitsi tutusti kalan ja vasikan lihan kanssa, myös pinaatin  ja valkosuklaan kera. Nyt opin sienikirjasta myös lampaankäävän pitävän tillin seurasta. Päätin testata yhdistelmän, niin kummalta se kuulosti. Täytyy sanoa että lopputulos yllätti minut positiivisesti!

Tillit ja lampaankääpä tekivät meillä tuttavuutta tomaattisessa kastikkeessa, jossa sienet tummenivat rumasti. Maussa oli yllättäen kalamaisuutta, eikä se johtunut yksin tillistä. Jukka epäili kastikkeessa olevan myös munakoisoa, mutta väärinpä luuli. Maistoin itsekin kastiketta koisomielellä ja kieltämättä olisin voinut erehtyä itsekin. Joka tapauksessa hyvää oli ja tehdään toistekin. 

Lampaankääpä on meillä aiemmin mm. paneroitu hampurilaispihveiksi. 

LAMPAANKÄÄPÄPASTA TILLITYKSELLÄ

öljyä paistamiseen

1 sipuli silputtuna

1 valkosipuli silputtuna

½ dl aurinkokuivattuja tomaattipaloja

3 isohkoa lampaankääpää paloina

400 g tomaattimurskaa

1 dl tillisilppua + tillisilppua annosten päälle

mustapippuria

suolaa

spagettia

parmesaani raastettuna päälle

Kuullota sipuleita öljyssä. Lisää aurinkokuivatut tomaatit. Lisää paloitellut lampaankäävät. Paista hetki. 

Lisää myös tomaattimurska ja keitä hetki niin että turha vetisyys lähtee. Lisää ihan loppuvaiheessa tillisilppu ja sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja pippurilla. 

Sekoita sienikastikkeen joukkoon napakaksi keitettyä spagettia.

Annostele lautasille ja silppua päälle vielä tilliä. Raasta parmesaania. 

Syysvoimaa

 ´

Pysäytettyjä kuvia ja tunnelmia viikonlopulta, kun saimme iloksemme vierailla taas kerran Nellen perheen luona saaressa. 

   

   

 

 

Jotta niinä tympeimpinä hetkinä voi muistella kaikkea ihanuutta jota on jo kokenut ja toivoa että samanmoista löytää vielä edestään. 

  

Maltaista makua kurpitsasalaatissa

Kirjastoreissu kerrytti taas makunautintojamme. Jukka lainasi eilen Nummelan loistokirjastosta Akseli Herlevin "Herlevi liekeissä"-kirjan. Lehteiltyään grillauskirjaa mies nosti kiinnostavaksi ohjeeksi lisukkeeksi tarkoitetun salaattireseptin, johon tuli mm. paahdettua kurpitsaa, salaattia, kirpsakkaa etikkaa ja rapsakkaa sekä mielenkiintoistavaa mämmimallasjauhoistakin uunittua murustusta. 

Kokonaisuus oli todella maukas ja hieno. Värikkyys, tekstuurit ja maut ilahduttivat kovasti, myös mukana menossa ollut valkosipuli. Viimeksimainittua tuumasimmekin voitavan pistää enemmän seuraavalla kerralla. Kurpitsat menivät meillä liian pehmeiksi. Syynä oli kuulemma "päällekkäisten prosessien taitamattomuus". Kaikki syötiin silti hyvällä ruokahalulla, mutta seuraavaksi olemme tarkempia kurpitsan uunituksessa. Murustaikinaan Jukka lisäsi ohjeiden ohi vielä suolaa, mikä oli meistä todella tarpeen. Herlevi kehoittaa hienontamaan paahdetut murut tehosekoittimessa, mutta me olimme tyytyväisiä morttelin läpikäymisen jälkeen syntyneistä pikkukökkäreistä. 

Meillä lämmin kurpitsasalaatti toimi leivitetyn luomupossun lisukkeena, mutta salaatti menisi komiasti itsekseen vaikka lounaanakin. 

Kiitos Mummulle itsekasvattamastaan kurpitsasta, nyt sekin on syöty!

 PAAHDETTUA KURPITSAA MALLASMURUILLA

1 dl vehnäjauhoja
1 dl mämmimallasjauhoja
½ dl tummaa olutta (meillä mukavasti maltaan makua jatkava Teerenpelin Rento Reino)
½ dl pehmeää voita
suolaa

1 myskikurpitsa tai pala muuta kurpitsaa
1-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
suolaa ja pippuria
½ dl oliiviöljyä

1 ruukku rucolaa tai salaattisekoitusta
2 rkl valkoviinietikkaa

Sekoita vehnäjauhot, mämmijauhot ja olut keskenään. Nypi joukkoon pehmeä voi. Murustele tai kökkäröitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 170 asteessa 15-20 minuuttia. Jäähdytä. Mortteloi pienemmiksi murusiksi. 

Kuori kurpitsa veitsellä ja halkaise. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa rouheiksi kuutioiksi. Mausta valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon oliiviöljy. Kypsennä grillissä tai uunissa leivinpaperin päällä. Kurpitsan olisi syytä jäädä napakaksi. Jäähdytä.

Sekoita kurpitsapalat rucolan ja etikan kanssa. Ripottele päälle runsaasti jauhettua mämmimurua. 

Arkinopeaa lehtikaalitettuna

Kirjoittaessani viime viikolla lehtikaalista ja pyytäessäni ideoita lehtikaalin käyttöön, sain niitä roppakaupalla. Siitä iso kiitos! Kiran kommentin innoittamana olen silpunnut kaalia  bolognesen sekaan, sillä "Mattöteppi" kertoi lisäävänsä kaalia vaikka ja mihin. Nyhtöpossuakin piti viikonloppuna kietoman lehtikaaleihin, mutta pitaleipäpäissäni se vaihtoehto unohtui. 

Ankeriaan ehdotuksesta kaivoin esille Saku Tuomisen "Basta!"-kirjan. Cavolo nero con pancetta vaihtui meillä makkaraiseksi paprikalisällä, mutta muuten edettiin samalla. Italiaanojen pekoni olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto, mutta viikonlopulta grillaamatta jääneet makkarat piti käyttää pois. Makkarat eivät mielestäni parmesaaniraastetta kaivanneet, mutta pancetan kanssa varmaan toimii. 

LEHTIKAALI MAKKAROILLA

1 sipuli

1 valkosipuli

100 g pekonia / makkaraa

1 punainen chili

1 lehtikaali

1 paprika

1 dl (kasvis-, kana- tai) possulientä

(parmesaania)

Pilko ja kuullota sipulit, pekoni tai makkara ja chili. Pilko lehtikaalin lehdet. Lisää pannulle. Pilko myös paprika ja lisää pannulle. Lisää liemi. Anna kiehua noin 5 minuuttia, niin että kaikki neste on haihtunut. (Raasta päälle parmesaania ja) tarjoile. 

 Kurpitsa-makkara-peruna-sipulipyttärikin sai aimo annoksen lehtikaalia seurakseen. Nam!

Ruokablogeista löytyy paljon mielenkiintoisia lehtikaalireseptejä, esimerkiksi tähän malliin: 

Soul Kitchen Punajuuri-lammaskääryleet lehtikaalista

Nannan chorizo-lehtikaalifrittata

Jytiksen lehtikaalisalaatti lämpimällä fetalla

Jonnan Lehtikaalicarbonara

Herkkusuun lautasella-blogin Kantarellipaistos lehtikaalilla

Pata sydän kattilan Hierottu lehtikaalisalaatti kapriksilla
Keittiökameleontin Lehtikaalisalaatti karamellisoiduilla porkkanoilla ja taatelibalsamicolla

Kulinaarimurulan Lehtikaalipiirakka

Suolaiset leivokset (ja yksi "en kehtaa enää"-juttu)

Viikonlopuksi tein ilta- ja aamupalahetkiä silmälläpitäen pieniä suolaisia leivonnaisia. Painelin taikinan vuokiin, jotka ainakin minulla vievät ajatukset heti makeaan suuntaan. Tällä kertaa pohja oli kuitenkin sienien maustama ja täytevaihtoehtoina joko punajuuri-sinihome tai omena-tatti-sipuli. 

"En kehtaa enää"-juttu tässä postauksessa on tämä salaatti, joka on kotoisin Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan opuksesta "Vihreä pöytä". En meinaten millään enää tohdi naputtaa yhtään reseptiä tuosta kirjasta, sillä niin monta on jo täällä blogissamme toistettu. Pakko on kuitenkin mainita tämän tatti-omenasalaatin teosta, sillä suppilovahveromaustetun majoneesin kyllästämänä se oli erinomaisen herkullista. Makuna se antoi inspiraatiota tämän postauksen omena-sieniseen täytteeseen. Itse asiassa pohjankin resepti on tuosta kirjasta. 

Suolaiset leivokset onnistuivat mielestäni hyvin. Täytteisiin ei ole tarkkaa ohjeistusta eivätkä ne sellaista tarvitsekaan. Leivokset maistuivat parhailta hiukan jäähtyneenä tai uudelleen lämmitettynä. Kylmänä maut eivät oikein päässeet hyvin esille. 

SUPPISTETTU LEIVOSPOHJATAIKINA

11 kpl leivosvuokia

pohjataikina

100 g voita + nökäre vuokien voiteluun

3 dl spelttijauhoja

2 rkl kuivattua, jauhettuja suppilovahveroita

1 tl suolaa

½ dl vettä

Valmista ensin pohjataikina. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää tähän voisula. Lisää myös vesi ja pyöritä raaka-aineet taikinaksi. Älä vaivaa. Painele taikina voideltujen pikkuvuokien pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täyttämistä. 

   

punajuuri-sinihomejuustotäyte

keitettyä punajuurta pilkottuna

sinihomejuustoa

hunajaa

suolaa

ranskankermaa

tuoretta timjamia

Laita taikinoidun leivosvuuan pohjalle punajuuripaloja. Laita päälle hiukan hunajaa, sinihomejuustoa ja suolaa. Nakkaa päälle vielä ranskankermaa ja tuoretta timjamia. 

Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes ranskankerma alkaa ottaa kauniisti väriä.

Irrota vuoasta hyvin jäähtyneenä. 

tatti-sipuli-omenatäyte

öljyä paistamiseen
tatteja
sipuli
pari omenaa
suolaa
mustapippuria
ranskankermaa

Paista tatteja hetki öljylirauksessa pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja paista kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko (ja kuori) omenat. 

Laita omenat taikinoidun leivospohjan päälle. Lusikoi päälle sieni-sipulitäytettä. Nakkaa päälle vielä nokare ranskankermaa. 

Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes ranskankerma alkaa ottaa kauniisti väriä.

Irrota vuoasta hyvin jäähtyneenä.