Terapeuttinen nyhtötomaattisalaatti

Terapeuttisin salaattiresepti on tässä. Kaikki raaka-aineet revitään salaattiin. Repimisessä on jotakin niin alkukantaisella tavalla rauhoittavaa, että salaatin tekoa ei malttaisi lopettaa lainkaan. 

Ohje on Jonna Vormalan salaattikirjasta Jäävuoren huippu, joka on inspiroinut meitä hurjasti tänä keväänä. Lupaan, etten laita enää reseptejä kirjasta nettiin (jottei koko opus tule kopioitua tänne), mutta tämä minun oli vielä pakko esitellä teillekin.

Salaatti on Jonnan kirjassa nimetty pulled capreseksi. Pulled porkin myötä meillä alettiin repiä, nyhtää erilaisia lihoja, mutta Jonna kertoo repivänsä mieluummin salaattiaineita. 

Jonna mainitsee tomaatin mehun olevan osa salaatinkastiketta, mutta me olemme repineet tomaatit niin etteivät siemenet ja mehu tule mukaan lainkaan. 

PULLED CAPRESE

375 g buffalamozzarellaa

8 kypsää tomaattia

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaalea balsamietikkaa

1 nippu tuoretta basilikaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

Revi sormin mozzarellapallukka tarjoilulautaselle. Rouskauta päälle puolet suolasta ja pippurista. 

Pese tomaatit. Revi tomaatit käsin astian päällä, jonne siemenet ja mehu päätyvät*. Heitä kannat pois. Laita tomaattipalat lautaselle mozzarellapalojen seuraan.

Kaada päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamietikkaa. Rouhi tähän ylle loput suolat ja pippurit. 

Revi päällimmäiseksi runsaasti tuoretta basilikaa. 

*Käytä siemenet esimerkiksi  tomaattikastikkeen joukkoon. 

Ravintola Tuljak, Tallinna

Tämä Tallinnan yhdeksän tunnin päiväreissu lähti käyntiin, kun kahden ystävyksen äidit istuivat vieretysten tyttäriensä kevätjuhlassa ja kehuskelivat vapaillaan. Toinen sitten tuumasi lähtevänsä ehkä Tallinnaan ja kysyi lähtisikö se toinen mukaan. Heti siltä istumalta se toinen lupautui. Vasta matkan varattua tuli jutuksi se, mitä kumpikin päivältä odotti. Onneksi pläänäilyt olivat hyvinkin samansuuntaiset: juomaa, ruokaa ja kenkiä. 

 

Kenkäkauppoja kolusimmekin kiitettävän määrän löytämättä silti yhden ainuttakaan ostostapahtumaan vievää paria. Juomia siemailimme useammassakin paikassa. 

Suositteluun asti päätyi komeilla maisemilla varustettu, kauppakeskuksen katolla sijainnut Komeet. Täällä nautimme Aperol Spritzit auringonpaisteisessa loungetunnelmassa.

 

Niin ikään suositeltava drinkkipaikka on tunnelmaltaan hörhöiloinen Manna la Roosa Vanhan kaupungin reunamalla. Siellä seuralaiselleni sekoiteltiin todella tuhti juoma kolmesta rommista. Minulle maistui raikkaan makea Manna Sin Gin. 

Ruokailemaan takseilimme ravintolaan nimeltä Tuljak. Samoilla ravintoloitsijoilla on vielä hieman kauempana keskustasta erittäin kehuttu Noa (jossa olen käynyt pillittämässä) ja ravintola OKO Kaberneemessa. Odotukseni ravintolalta olivat kovat ja ne täyttyivät moninkertaisesti. 

Me aloitimme terassilounaan kuohuvilla. Jos gin & tonic on makuusi, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Tuljakin listalta löytyvää kanadalaista Ungavaa. Se on tällä hetkellä yksi lempigineistäni, enkä ole törmännyt siihen ravintoloissa ennen. 

Keittiötervehdyksenä saimme eteemme possua, jonka läskisyys ja maistuvaksi paistettu pinta saivat jo huokailemaan onnesta. Varsinkin kun päälle sipeli paahdetuilla sipuleilla ryyditettyä sinappia. Keittiötervehdykseen kuului myös mustaa leipää ja voita. 

Seuralaiseni otti alkupalana hyvin kesäisen makrillin, jossa yrttiset maut yhtyivät upeaan kastikkeeseen. 

Minä vein silti pidemmän korren alkupaloissa, sillä tilaamani tartar oli aivan jumalaisen hyvä. Esillepano rapsakoine leipineen syömäpuikkojen aukolla oli toimiva ja hauska. Klassiset lisukkeet löytyivät kulhon pohjalle pikkaraiseksi silputtuna, worcesterkastike majoneesia maustamassa. Oli melkeinpä sääli sotkea kauniisti esillelaitettuja aineksia yhteen, joskin silloin maku palkitsi upeudellaan. Toisella puolella pöytää meni tartaria maistaessa ihan kylmänväreet.

Pääruokani ilahdutti jälleen poikkeuksellisella asettelulla. Paksu, ihanan pehmeäksi kypsennetty mustekalan lonkero jakoi lautasen siististi. Parmesaanisten pinaatinlehtien alta löytyi juuri oikeankypsyistä risottoa. 

Iloisen ja paikkavalintaan tyytyväisen seuralaiseni lammas oli todella hyvää. Päällä koreili vihannestuhkalla mustaksi värjättyä parmesaania, joka sai kaiken maistumaan vielä paremmalta. 

Kaunis tiramisu mustikkaisena ja vaniljaisena hurmasi kaverini. 

Minä nautin pallonmuotoon leivotun, karamellikastikkeella täytetyn eclairin hymyssäsuin. Jäätelö oli minusta lautasella hiukan turha, vaikka hyvää olikin. 

Kaikki annokset olivat ison kokoisia, joten jälkiruokien loppuun asti syömisessä piti jo hiukan pinnistellä. Olimme kuitenkin reippaita ja söimme kaiken. 

  

Tuljakissa yhdistyy todella tyylikkäällä tavalla rentous ja se että kaikki on loppuun asti mietitty. Tämä koskee niin ruokaa kuin sisustustakin. Palvelu paikassa oli hymyilevää ja ystävällistä. 

Taksimatka ravintolaan ja ravintolasta maksoi vanhasta kaupungista 6-10 euroa, riippuen ruuhkasta. Kolmen ruokalajin päivällinen maksoi osaltani 59 euroa, josta ruokien osuus oli 36 euroa. Hinta-laatusuhde oli erinomainen! Tuljakin tulen muistamaan paitsi upeista makuyhdistelmistä, myös poikkeuksellisista esillepanoista. 

Suosittelen Tuljakia hyvin lämpimästi Tallinnan matkaajille! 

SE Tarte Tatin! Cafe Postres, Porvoo

Porvoon vierailuun piti ehdottomasti saada sisällytettyä käynti maaliskuussa avatussa Cafe Postresissa. Söimme pohjille täyttävän lounaan Zum Beispielissa, joten mieleen (ja mahaan) mahtui vain jälkiruoka. Kun huomasimme artesaanikahvilasta saavan SITÄ keikautetta omenapiirakkaa, ei muuta vaihtoehtoa enää ollut. 

Olimme aikanaan illlallisella nyt jo suljetussa Postresissa Helsingissä ja ihastuimme taivaalliseen Tarte Tatiniin. Muistan syöneeni jälkiruokaani hiljaisuuden vallitessa. Jukka kysyi pöydän toiselta puolelta miltä maistui ja kun kohtasi hiljaisuutta olankohautuksineen, mies tiesi että nyt oli jotain herkkua edessä jota ei tehnyt mieli jakaa. Kokeilimme tehdä piirasta myös itse, mutta samanmoiseen ihanuuteen emme kyllä yltäneet. Nyt ravintolan kanssa samojen taustajoukkojen perustettua kahvilan Porvooseen oli tilaus selkeä, vaikka kaikenmoista muutakin ulkonäöllään houkuttelevaa olisi ollut tarjolla. 

Onneksi tilasimme jälkiruuaksi omenapiirakan puoliksi, sillä kokonaisuus oli makeudessaan yllättävän suuri ja muistetun tuhti. Jukka puolitti Tarte Tatinin valmiiksi peläten kai jäävänsä nuolemaan näppejään yhden herkkusuun haarukoidessa kaiken napaan. Makumuisto sai arvoisensa kokemuksen - Tarte Tatin oli juuri sellaista hampaisiin tarttuvan tahmaista, rapeaa, omenapehmeyttä ja kinuskin makua pullollaan. Ihanaa! Kahvila saa kiitosta siitä, että tilaamamme tummapaahtoinen kahvi toimitettiin pöytään kannussa, jossa se pysyi lämpimänä ja kaatovalmiina pyllyä nostamatta tai tarjoilijaa odottamatta. 

 
Rosoisen kauniit ja hauskat keramiikka-astiat ovat Leena Kouhian taiteilemia. 

Cafe Postresissa oli erilaisia, rauhallisen kauniita ja tyylikkäitä pöytäkokonaisuuksia. Ulkona oli myös terassipaikkoja. Tänne palaan mieluusti toistekin. Saa nähdä raskinko tilata muuta kuin ihanaa Tarte Tatinia. 

Aikuisten nautiskeleva miniloma, Haikon kartano

yhteistyössä Haikon Kartano

Minusta sanonta "vanhempien parisuhde on lasten koti" pitää hyvinkin paikkansa. Pidämme Jukan kanssa tärkeänä olla silloin tällöin ihan kaksin jotta jaksamme taas arjen pyöritystä. Aikuisten keskeinen nautiskeleva minilomamahdollisuus tarjoutui Haikon Kartanossa ja tartuimme siihen nopeasti kiinni lastenvahdin varmistuttua. 

Kävimme ensin lounaalla kauniin kesäisessä Porvoossa ja suuntasimme sieltä vain seitsemän kilometrin päähän Haikon kartanon maille. 

Meidät majoitettiin juuri uudistettuun, viihtyisään ja loistavasänkyiseen Deluxe-huoneeseen kylpylähotellin puolelle. Myös kylpyläosasto oli vastaremontoitu sisältäen altaan, kuumavesialtaan, kylmäkaivon ja poreammeen lisäksi myös infrapuna-, höyry- ja aromisaunan sekä elämyssuihkun. Huippukylmään 120:n asteen pakkaseen emme uskaltautuneet. Emme yleensä ole kylpyläinnostuneita, mutta tällainen hidas nautiskelu oli kyllä ihanaa!

  

  

Saimme huoneeseen kauniisti tarjoillun cavan Brunbergin suklailla ja viinirypäleillä. Ele oli hieno ja loi lisää yleellisyyden tunnetta. Kuohuva olisi ollut mahdollista tilata myös etukäteen ja siitä tuli itseasiassa houkutteleva muistutustarjous sähköpostiin pari päivää ennen minilomamme alkua. Pidin tätä loistavana palveluna!

Kylpylähotellista on vain muutama kymmenen metriä Haikon kartanoon, jossa illallinen ja aamupala tarjoiltiin. Keltaisessa salissa on myös Albert Edelfeltin taidetta, mistä olimme todella vaikuttuneita.

Illalliseksi nautiskelimme Suomen Kokkimaajoukkueen Mikko Pakolan ja Haikon Kartanon yhteistyössä tehdyn kolmen ruokalajin Kesämenun. Vaihtoehtona olisi ollut muitakin menuita tai ala carte-annoksia. 

Jukka aloitti ruokailun Napuesta rakennetulla gin & tonicilla, minä etenin kartanon 50-vuotisjuhlan nimikkokuohuviinillä. Katelautaset toivat illalliseen omalta osaltaan ylellisyyden tunnetta.

Alkupalana lautaselle oli koottu kauniin punaista vasikkapastramia, kirpsakaksi pikkelöityjä pikkuruisia kantarelleja ja lehtipersiljamajoneesia sekä parmesaanikeksejä. Annos oli tasapainoinen ja kuvaani kauniimpi kokonaisuus. Keskustelimme olisiko ollut tyylillisesti parempi korvata parmesaani jollain suomalaisella vastaavalla juustolla tietämättä kuitenkaan mikä sellainen olisi. 

Pääruokavaihtoehdoissa oli kahdesta valita. Me maistoimme tietysti molemmat lautasia välillä pöydän yli nostaen. Ahvenanmaan karitsasta tarjoiltiin kylkea ja ulkofilettä kukkakaalipyreen ja paahdetun kukkakaalin kanssa. Päälle sopi lusikoida erillisestä astiasta madeirakastiketta ja toisesta kulhosta loistavaa lipstikalla maustettua emmervehnää. Keskustelimme lipstikan vastaavasta käytöstä vaikkapa risotossa tai vielä vanhojen perunoiden aikaan muussissa. Karitsaisesta annoksesta emme menun lupaamaa kesää löytäneet, joskin maut olivat hyviä.

Toisena pääruokavaihtoehtona tarjoiltu ahven pikkelöidyllä kurkulla sen sijaan oli täynnä kesää. Raikkaan ihanan kala-annoksen kastike tarjottiin niinikään erillisestä astiasta kuten myös tilliperunat. Kasvikset oli kypsennetty napakan kypsiksi mikä ilahduttaa aina. 

Jälkiruokana eteemme laskettiin piimäpannukakkua, mansikkaa ja maitosuklaata. Suklaan koimme turhan tuhdiksi ja hieman tunkkaiseksi tässä. Tuumimme että kesämenussa olisi pärjätty mainiosti ilman suklaatakin pelkän mansikan voimin. Varsinkin kun vierellä tarjoiltiin vielä mansikkamaitoa, joista Jukka pillitti minunkin osuuteni.

Illallisen jälkeen ostimme vielä Bollinger-baarista kotimaiset ginilonkerot ja suuntasimme kävelylle kartanon puutarhaan. Haikon kartanollahan on kunniotettavat 15 hehtaaria anniskelualuetta. Kartanon klubikin tuli testattua drinkkien verran. 

Aamiainen oli yllättävän perus hotelliaamiainen. Erityisen hyviä olivat pesto-juustokuorrutetut tomaatit, tumma leipä ja hedelmäsalaatti. Tunnelma aamupalalla ihmisiä täynnä olevassa salissa oli kiireetön ja rauhallinen, mitä arvostamme kovasti. 

  

Haikon Kartano tarjosi meille ihanan yhden yön miniloman täynnä nautiskelua, kiireetöntä yhdessäoloa ja kauneutta. Suosittelemme lämpimästi samaa muillekin pariskunnille tai mikseipä vaikka ystävyksillekin. 

Kartanolta annetun vinkin mukaan osasimme käydä lähtiessä myös läheisessä pienessä Albert Edelfeltin ateljeemuseossa, jossa kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita taitavalta oppaalta. 

Lisään tämän kirjoituksen blogimme MATKAT-sivulle, josta löytyy kirjoituksia reissuistamme niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.