Villikasvit puskevat kohti lautasia

Villiyrtit ovat puskeneet jo läpi keväisen maan. Ainakin vuohenputkia, nokkosia sekä isomaksaruohoa on havaittu metsäretkillämme. Vielä en ole toimeentunut niiden kokkailuun, mutta näin käy varmasti viimeistään viikonloppuna. 

Koostin tähän juttuun blogista jo löytyviä villiyrttijuttuja kevään ensimmäisistä kasvilöydöistä. Loput jutut löytyvät villikasvit tunnisteen alta. Sieltä löytyvät myös ne myöhemmin kesällä hyödynnettävät kasvit, joskin kurtturuusureseptit on laitettu erilleen. 

Haluaisin lisävinkkejä villiyrttikokkailuihini. Haastankin mukaan Hannan Sopan Hannan ja Appelsiineja ja Hunajaa Jaelin jakamaan villiyrttiarkistojaan. 

nokkoslihapiirakka 

nokkosrisotto

punajuuri-vuohenjuustoterriinit vuohenputkella

vuohenjuustoa vuohenputkella

pizza ketunleivillä 

linssit maksaruoholla ja kuusenkerkillä 

hiirenkorvilla koivugraavattu lohi 

viherpipertäjän perunalastut

uudet perunat ja friteeratut nokkoset

maitohorska, munakoiso ja veta 

Ja täältä siis lisää!

Ruusuja grillijuustolle

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana. Uuvutti ja laiskotti samalla nälättäen. Se ei ole mikään briljanteimpia yhdistelmiä. Päätin päästää itseni helpolla ruoan suhteen ja koota jonkun salaatin. Lomareissujen jäljiltä jääkaappi oli melko tyhjä, joten melko simppelisti tuli edetä. Kotopihan ruusupuskiin vilkaisu toi idean ruusun yhdistämisestä grillijuustoon ja silloin alkoi jo hymyilyttää.

Lopputuloksena oli hykerryttävän maukas, viekottelevan kaunis ja yltiöhelppo salaatti. Ruusu toimi hirmu hienosti suolaisen juuston kanssa! Mietin, että kokonaisuus menisi hienosti vaikka grilliruuan alkupalanakin. Kaadoin keralle vielä lasin kylmää rose-viiniä ja nautin kesäillan auringosta. Laiskotti edelleen, mutta nyt ilman nälkää tai uupumusta.

RUUSUINEN GRILLIJUUSTOSALAATTI

salaattipohja (minulla lehtikaalia ja pihatähtimöä)

kourallinen kurtturuusun terälehtiä

cashew-pähkinöitä

Arla Apetina Grill Cheese grillijuustoa

oliiviöljyä

mustapippuria

sitruuna- tai limemehua

Kerää kurtturuusun terälehtiä myrkyttämättömistä puskista. Nyppää pois valkoinen osa. 

Kerää pihalta pihatähtimöä. Huuhtele ja kuivaa.
Riivi lehtikaalipaloja ruodistaan ja revi ne edelleen sopiviksi suupaloiksi. 

Laita kaikki edellämainitut lautaselle. 

Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouskauta mustapippuria. Sekoita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Laita syrjään ja rouhi ronskeiksi paloiksi.

Arlan grillijuustopalat olivat aika paksuja, joten halkaise ne ensin. Pilko sitten sopiviksi paloiksi. Öljyä juustopalat pannulle tarttumisen ehkäisemiseksi. Kuumenna grilli tai paistinpannu keskilämmölle. Paista juustoa välillä kääntäen, kunnes olet saanut kauniit pinnat ja juusto on hiukan alkanut sulaa. Nosta salaatin päälle.

Juusto on kovin suolainen, joten kaipaa hapokkuutta rinnalleen. Purista päälle siis hiukan sitruuna- tai limemehua.

Pst! Blogimme ruusuruokareseptejä löytyy lisää täältä. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

Kesäisiä pilkahduksia

Itsetehty jäätelö on hyvää (vaikkakin vaatii vielä harjoittelua ollakseen priimaa).

Maahumalan kanssa on kiva höyryttää kauden kasviksia.

Kirpparilta löytyi ankkalautanen lapsuuden samansarjalaisen, paljon käytetyn, kaveriksi.

Keitetty raparperimuhju antaa kivaa saundia kinkku-aurajuustopastaan.

Rikkaat ritarit paistuvat myös grillissä, myös ruususilppulisällä. Nyt ne saivat seurakseen mansikoita sekä ruusulla maustettua kermavaahtoa.

Risottoon saa mukavan kesäistä tuntumaa kesäsipulista varsineen ja limen mehusta kypsennysvaiheen lopussa. Risotto on tälviisiin mukavan raikas. Settiin kuului tällä kertaa myös kuorineen paistettuja jättikatkaravun pyrstöjä, jotka jäivät maukkaan meheviksi. 

Appiukon pyydystämä ja savustama ahven tykkää kovasti uusien perunoiden ja porkkanoiden sekä pinaattipaistoksen seurasta. Sipuli-voi-kastiketta unohtamatta.

Kesällä on niin helppo ilahtua ja ilahduttaa, sillä ihania tuoreita makuja on joka puolella!

Marengilla kuorrutettu mansikka-ruusupiirakka mascarponevaahdolla

Silloin on leivottava kun ruusu on puskissa. Näinhän se vanha sanonta sanoo. Siksi kävin muokkaamaan GoodFoodista löytynyttä reseptiä ruusuiseen suuntaan. 

Double creamin korvasin viisaampien opastuksella yhteenvatkatulla kuohukermalla ja mascarponella, joita ilokseni saa jo molempia luomuna. Tämä oli hyvä veto siksikin, että purkin loput vaahdotettiin piirakan keralla nautittavaksi. Mascarpone-kermavaahto maustettiin ruusulla ja tomusokerilla, kuinkas muuten.  

Kaloreita setistä ei ainakaan puutu. Piirakka ja vaahto kiikutettiin työkavereiden mussutettavaksi, kun viimeinen lomapätkä räpsähti alkamaan. Piirakkaa kehuttiin hyväksi ja suussasulavaksi. Itse tykkäsin kovasti ruusulisästä ja pehmeistä mansikoista. Ulkonäöllisesti satsaisin seuraavaksi valkoisiin, itsetehtyihin marenkeihin, mutta yksi Hello Kitty-fanityökaverini piti kyllä tästä ärtsyn vaaleanpunaisestakin marengista. 


Uunissaoloajan kanssa pitää olla tarkkana, jopa yli tunti voi olla hyväksi. Oma piirakkani jäi paksuudessaan inan verran raa'aksi keskeltä.

MANSIKKA-RUUSUPIIRAKKA
piirakkavuuallinen

450 g mansikkaa
2 dl pilkottuja ruusun terälehtiä
175 g (suolatonta) voita
½ dl kermaa
½ dl mascarponea
¼ tl vaniljaa

225 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

5 kananmunaa

200 g ruokosokeria

4-5 marenkia isoina paloina

(tomusokeria)

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Siivuta mansikat.  

Nyppäise ruusun terälehdistä valkoinen osa pois, jotta kitkeryys poistuu. Revi tai pilko lehdet. 

Vatkaa kerma ja mascarpone yhteen. Lisää vanilja. Lisää kerma-mascarponeseos jäähtyneeseen, sulatettuun voihin. 

Yhdistä omassa kulhossaan vehnäjauho ja leivinjauhe. 

Vatkaa huoneenlämpiset munat ja ruokosokeri paksuksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon jauhot  nostellen. Lisää myös voi-kermaseos. Lisää vielä osa mansikkapaloista ja ruususilppu. Sekoita hyvin. 

Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla peitettyyn piirakkavuokaan. Asettele päälle loput mansikat ja marenkipalat. 

Paista 160 asteisessa (kiertoilmalla 140 asteisessa) uunissa noin tunti.  

Jäähtyneen piirakan voit nauttia vaikkapa ruusuisen mascarponevaahdon kanssa.

Tässä kuvassa framille pääsee uusin kirppislöytöni, vitosella ostettu hopeinen kakkulapio. Hopeanpuhdistuaineeseen sukellettuaan se muuttui tummalaikkuisen rumasta kauniin hohtavaksi!

Ruusuinen raparperikiisseli

Oma rarperipuskamme pukkaa varsia vielä melko maltillisesti. Äidin pihassa asiat ovat onneksi toisin ja raparperia riittää meillekin. Halusin yhdistää raparperin kokeenomaisesti kiisselissä kurtturuusun terälehtiin. Lopputuloksena oli ihanan viehkeä, kesältä maistuva jälkiruoka. Hunaja tuo kiisselliin hienostunutta  makeutta. Kokonaisuuden kruunasi ruusukermavaahto. 

Kiisseli tällä ohjeella jää hyvin löysäksi, sillä me pidämme kiisselistä sellaisena. Makeutta voi säädellä itse lisäämällä hunajaa. Jukka esimerkiksi olisi kaivannut makeutta enemmän.

RUUSUINEN RAPARPERIKIISSELI 
4-6 annosta

250 g raparperia pilkottuna
5 dl vettä
2,5 dl ruusun terälehtiä pilkottuna
3 rkl hunajaa
½ dl vettä
1 rkl perunajauhoja

Perkaa ruusunlehdet eli ota lehtien valkoinen, kitkerä osa pois. Pilko lehdet repien tai veitsellä.

Laita kattilaan raparperipalat ja 5 dl vettä. Kiehuta kunnes raparperit hajoavat. Sekoita joukkoon ruusun terälehdet ja hunaja.

Sekoita kylmään veteen perunajauho. Ota kattila liedeltä. Lisää perunajauho-vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Laita kattila takaisin kuumalle levylle ja anna seoksen pulpahtaa. Ota sitten pois levyltä.

Tarjoa kiisseli kylmänä ruusun terälehdillä ja tomusokerilla maustetun kermavaahtonokareen kanssa.

Blogin muut ruusureseptit löytyvät ruusu-tunnisteen alta.

Vaihtoehtoisia risottoja: Risonno ja speltti

Tai siis...risoton tapaan valmistettuja ryyniruokia.

Meillä rakastetaan risottoja (poikaamme lukuunottamatta) ja hämmentelenkin niitä tämän tästä. Parhaimpina aikaansaannoksinani pitäisin kurpitsarisottoa pekonilla ja ihan perus parmesaanirisottoa. Halusin kokeilla muitakin jyviä samalla tekniikalla tehtyinä, ekologisuuden ja vaihtelun nimissä. Meillä risottoon laitetaan aina valkoviinin lisäksi nesteenä itsekeiteltyjä liemiä, mieluiten kanalientä.

Ensimmäiseksi kokeiluun pääsi Hyvän Tuulen Risonno, jossa luomu yksijyvävehnä kohtaa kukka-ja mausteseoksen. Lisäsin settiin myös pihapuskien kurtturuusunterälehtiä pilkottuna. Aikaansaatu ruoka olisi ollut oikein bueno, jos olisin lukenut mausteseoksen ainesosat ennen keittelyä. Seos sisälsi nimittäin suolaa, jota minä lisäsin tietämättömänä ja -myönnetään- maistamatta ennen loppusilausta. Setti oli näin ollen ihan liian suolainen. En ottanut suolaisuudesta kokonaan syytä niskoilleni, sillä minusta tuntuu hassulta lisätä suolaa tällaiseen seokseen ilmoittamatta sitä selkeämmin.

Toinen risottotyyppinen pyöräytettiin kotimaisesta luomu speltistä. Nyt valkoviinin sijasta sekaan lorautettiin punaviiniä, mikä toimikin juurevanmakuisen jyvän kanssa erinomaisesti. Pidimme spelttisen "risoton" mausta kovasti!

Ulkonäöllään nämä ruskeasävyiset jyväruuat eivät oikein koreile, mutta toisaalta oikein tarjoltuna voisivat olla hyvinkin kauniita. Ja toki makuhan se tärkein on!

Ainahan se on mielessä...

...LOMA!

Ja nyt kun se vihdoin koitti, napaan piti saada jotain kesäisen kivaa ja uutta.

Pappa lupasi savustaa lahnaa, mikä kelpasi meille oikein hyvin. Hiukan alta kiloiset lahnat laitettiin puoleksi tunniksi savustuslaatikkoon ja sen jälkeen kymmeneksi minuutiksi 10 prosenttiseen suolaveteen maustumaan. Ou mai!

Kalan keralle tein Chez Jasun eetteriin laittaman, Uneliaan kokin Annankin hyväksi toteaman fenkoli-perunalaatikon. Olipas kesäisen raikasta ja hyvää! Meillä cheddar jäi unohduksen vuoksi pois, joten paikkasimme tilannetta mustalla Koskenlaskijalla. Sinnepäin muttei lainkaan sama. Jasun reseptin katkaravut jätimme pois, koska vuoka toimi meillä lahnan lisäkkeenä.

SITRUKSINEN FENKOLI-PERUNAVUOKA

puoli kiloa uusia perunoita
iso fenkoli
sitruuna
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jugurttia
75 g englantilaista cheddaria (tai 100 g mustaa Koskenlaskija sulatejuustoa)
1 tl karkeaa dijonia
tuoretta tilliä
suolaa ja valkopippuria

Pese perunat ja keitä suolalla mastetussa vedessä lähes kypsiksi. Halkaise fenkoli, leikkaa ohuiksi suikaleiksi ja keitä viitisen minuuttia. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Kun perunat ovat hiukan jäähtyneet leikkaa ne puoliksi tai paksuiksi viipaleiksi. Lisää mukaan raastettu sitruunankuori ja kaprikset. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Yhdistä kulhossa jugurtti, sitruunamehu, juustoraaste ( tai -palat) ja puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin vartti tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele vuoka lopuksi tillillä.

Puolivilliin salaattiin sekautettiin pieniä siankärsämöitä, supullaan vielä olevia vuohenputken alkuja, pihatähtimöä kukkineen, savikkaa, kurtturuusunterälehtiä ja kasvihuoneesta jääsalaattia sekä pinaattia. Vinegretti sekoitettiin vaaleasta balsamicosta, hunajasta, sormisuolasta ja mustapippurista.

Jälkiruuaksi rouskutimme aiemmin tarkemmin esiteltyä "kakkua", joka koostettiin kauralastulevyistä, vaniljajäätelöstä ja tuoreista, kotimaisista mansikoista. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös ruusun terälehtisilpulla ja vaniljasokerilla maustettua kauravispivaahtoa.  

Kesälomamme alkoi papan, ja siskon perheen kanssa. Loman startti on sujunut helteisesti polskien, onkien ja löhöillen. Tärkeimpänä lomaominaisuutena on ollut nyt leppoisuus ja kiireettömyys!

Ruusu-valkosuklaajäätelö

Miljoona miljoona miljoona ruusua...

ja niistä monia ihania ruokia.

Pikkusen ontuvaa, tiedän. Ehkä parempi mennä heti reseptiin kun homma kuulostaa tältä (eikä nyt ole edes helle sekoittanut päätä). 

Tämä ihana, ruusunmakuinen, ulkonäöllään mielipiteitä jopa itseni sisällä jakava jäätelö on tehty aiemmin kokeillun raparperi-mesiangervojäätelön pohjalle. Jäätelöön tehdään hillomainen seos kurtturuusun terälehdistä ja sokerista. Näin jälkikäteen ajatellen hunajakaan ei olisi varmaan ollut hassumpi makeuttaja. Tätä tulen tekemään ainakin toisen satsin vielä kesän aikana!

Ruusuhillokkeen teko ei ole niin nökönuukaa, aineet reseptissäkin ovat sinnepäin sillä en mitannut niitä tehdessäni. Pääasia että saat "löysää hilloa" aikaan. Meillä hillo upposi jäätelömassan pohjalle kun sen olisi kuulunut sekoittua massaan. Tämä ratkaistiin tekemällä sen verran ohut jäätelökerros, että joka kauhalliseen varmasti osuu myös ruusua.

Kokeilin myös liottaa ruusun terälehtiä kermassa ensin vuorokauden, mutta sen jäljiltä maku oli niin hentoinen, että pelkäsin sen jäävän valkosuklaan varjoon. Olisin tykännyt kiehauttaa kerman, jolloin ruusunmaku olisi varmasti tarttunut paremmin, mutta en tiedä vaahtoutuisiko kerran kuumennettu ja jäähdytetty kerma enää.

RUUSU-VALKOSUKLAAJÄÄTELÖ

ilman konetta ja sekoittelua, noin 2 litraa

200 g valkosuklaata

1 kananmuna

3 kananmunankeltuaista

1 ½ dl tomusokeria

4 dl kuohukermaa

200 g mascarponea (tai ranskankermaa)

ruusuhilloke

6 dl ruusun terälehtiä

2 dl vettä

maun mukaan sokeria, meillä noin 1,5 dl

Valmista ruusuhilloke ensin. Perkaa kurtturuusun terälahdistä pois valkoinen kitkerä osuus. Pilko terälehdet silpuksi syömismukavuutta ajatellen. Laita terälehtisilppu kiehuvaan veteen, jolloin silppu muuttuu ikävän harmaaksi. Anna keittyä hetki. Humpsauta sekaan sokerit ja kas, terälehdet palaavat takaisin entistä ehompaan väriloistoon! Jäähdytä.

Sulata suklaa vesihauteessa tai vähitellen mikrossa tämän tästä sekoittaen.

Vatkaa kerma ja mascarpone keskenään pehmeäksi vaahdoksi.

Riko kananmuna ja keltuaiset metalli- tai lasikulhoon. (Valkuaiset voit käyttää vaikkapa lettutaikinaan.) Mittaa sokerit  joukkoon. Nosta kulho poreilevaa vettä sisältävän kattilan päälle. Veden tulee juuri ja juuri koskettaa kulhon alapintaa. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 7 minuuttia kunnes vaahto on vaaleaa. Nosta kulho työpöydälle ja vatkaa vielä hetki. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa. Sekoita joukkoon myös kermavaahto sähkövatkaimella.

Kaada puolet jäätelömassasta astian pohjalle ja lisää päälle ruusuhilloa. Kaada tähän päälle loput jäätelöstä. Sekoita jos haluat, mutta kyllä se hillo painuu melko varmasti massan pohjalle.

Suojaa astia kannella tai foliolla ja pane pakastimeen vähintään kuudeksi tunniksi vuuan koosta riippuen.

Ota jäätelö pois pakkasesta muutamaa minuuttia ennen tarjoilua, jotta siitä on helpompi tehdä palloja.

Ruusu-kuohuviinirisotto

Jokapaikan kurtturuusu puskee nyt tuoksuvia kukkiaan, joten on aika tehdä ihania ruusuruokia. Kukasta tehtyjä leivonnaisia, säilykkeitä ja ruokia alkaa blogissa olla jo sen verran, että perustin oman tunnisteen *ruusu. Sieltä alta löytyy nyt aiemmin kokoonsaatettuna hilloa, lettua, kakkua ja muuta.

Idea tähän ruusurisottoon lähti taannoisella Riikan matkalla, jossa erään ravintolan listalla oli ylelliseltä kuulostava samppanja-ruusurisotto. Muistelin nähneeni ohjeen jossain ja selailtuani Vivi-Ann Sjögrenin keittiössä-kirjaa löysin sen ruusu-osiosta. Vivi-Ann käytti viininä spumantea, meillä edettiin epäitalialaisittain saksalaisella, Riesling-rypäleisellä kuohuvalla. Pääasia lienee että kuohuva on kuivaa ja että se maistuu lasissakin ruuan keralla.

Lopputulos on oma versioni aiheesta, aika perinteinen risotto ruusulisällä. Ruoka oli suloisen maistuvaa, prinsessamaista. Mietin siinä terälehtiä peratessani ja kuoharipulloa avatessani tämän ruuan olevan oiva annos romanttiselle illalliselle, vaikkapa kosinnan alle. Ensimmäisille treffeille satsi olisi kyllä turhan imelä, ainakin minun makuuni.

RUUSU-KUOHUVIINIRISOTTO
neljälle

100 g voita
1 sipuli pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä Arborio)
2,5 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa
1 l kanalientä
2 kourallista ruusun terälehtiä pilkottuna
2 kourallista vastaraastettua parmesaania
1½ tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Ruuan valmistelu on hyvä aloittaa suuntaamalla kohti kurtturuusupuskia. Ota juuri irtoamaisillaan olevia terälehtiä pari kourallista. Niitä kunnolla kiinni olevia on turha käydä riuhtomaan, ne vain repeävät. Perkaa ruusut nyppimällä jokaisesta terälehdestä pois valkoinen, kitkerä osa. Huuhdo ja kuivaa hyvin. Risottoa varten halusin pilkkoa terälehdet hyvin, jotta ne eivät tarttuisi viunaleina kitalakeen vaan sulostuttaisivat vaaleanpunaisina sattumina riisien joukossa sekä näöllään että maullaan.

Laita kanaliemi kuumenemaan kattilaan tai sulata se pakkasesta kuten me ja sitten kuumenna.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieneksi pilkottu sipuli. Sipulien vaalennuttua lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan kuohuviini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää parmesaani, ruusunterälahtisilppu ja sitruunamehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja hitusella mustapippuria.

Koristele perintölautasiin nostamasi annos ruusunterälehdillä ja kaada laseihin kylmää kuohuvaa.

Kesänautinto!

Ruusunterälehti-viherpippurisiirapissa marinoidut raparperit vuohenjuustocrostinien yllä

Nimi kuulostaa niin monimutkaiselta, että sillä voi hämätä ruokavieraitaan ja saada aikaan vaikutelma jostain ylimaallisen hankalasta ja vaikeavalmisteisesta ruusta. Tai sitten nimi on vain pitkä.

Tämä resepti on hieman eri asussa esiitynytkin jo blogissamme. Ruusulisä toi siirappiin kuitenkin niin mukavan maun, että halusin jakaa reseptin myös teidän kanssanne.

Alunperin Siskot kokkaa Nellen ohjeen mukaan siirapoidut raparperit sisälsivät chiliä, mutta meillä ne korvattiin nyt ruusun terälehdillä. Idean sain Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirjasta, jossa mainittiin ruusujen ja raparperin olevan mainio pari keskenään.

Näin olikin! Ruusu toi viehkoa, persoonallista taustamakua raparpereihin. Ruusuhillosta tiedän jo vuohenjuuston matsaavan tähän tuoksuvaan kukkaan, joten kokonaisuuskin toimi hyvin yhteen.

RUUSUNTERÄLEHTI-VIHERPIPPURISIIRAPISSA MARINOIDUT RAPARPERIT VUOHENJUUSTOCROSTINEILLA

4 nuorta, vielä punaista raparperin vartta
2 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl viherpippureita kokonaisena
1 dl ruusun terälehtiä

100g tuorejuustoa
60g vuohenjuustoa
1 dl kermavaahtoa
mustapippuria

vaaleaa leipää

Perkaa ruusun terälehdet nipsaisemalla kitkerä kannan valkoinen osa pois. Huuhtele jos tarpeen. Laita sokeri, vesi ja viherpippurit sekä ruusun terälehdet kattilaan. Kiehuta siirappia kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Siivilöi siirapista pois pippurit ja ruusun terälehdet. Lisää valmiiksi pilkotut raparperit. Kiehauta raparperit kattilassa todella nopeasti, vain minuutin.

Kaada raparperit ja siirappi saman tien astiaan marinoitumaan vähintään niin kauaksi, että raparperit ovat täysin jäähtyneitä. Voit myös säilöä raparperit sterilisoituun purkkiin myöhempää käyttöä varten tai jättää ne odottelemaan seuraavaan päivään.

Kun tarvitset alkupalat tarjolle, leikkaa leivästä ohuita viipaleita. Paahda ne parilpannulla rapean raitaisiksi.

Sekoita haarukalla vuohenjuusto ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Lisää mukaan kauhallinen kermavaahtoa ja sekoita. Tarkoitus on saada aikaan pehmeä, mutta kuitenkin vielä pysyvä tahna. Mausta mustapippurilla.Nosta raparperit siirapista valumaan talouspaperinpalan päälle tai siivilään.Laita sitten jokaiselle leipäpalalle vuohenjuustotahnaa. Aseta jokaisen leivän päälle pala raparperia.

Loput siirapit voit pakastaa jääpalamuottiin ja käyttää booleihin, drinkkeihin tai mehujuomiin kesän aikana.

Ruskaa ja Viettelystä

Pastiksen isän ja avovaimonsa tullessa kylään tarjosimme varsinaisen ruuan alle ja vierailun alkuun pientä suolapalaa. Alkupalasta ei voitane puhua, homma meni enemmänkin coctailpalan puolella. Mitäs tuosta, pääasia että syötävää riittää!

Olemme kovasti ihastuneet Kantolan Valitut-suolakekseihin. Ne ovat sopivan ohuita, mukavan rapeita ja merisuolaisia. Keksit ovat rakenteeltaan tiiviitä, eivätkä höttöisiä kuten jotkut vastaavantyyppiset. Lapset eivät jostain syystä näistä suolakekseistä perusta, vaikka Tuc-keksit heille uppoavat herkkuna.

Suolakeksien päälle asettelimme palaset Kolatun Ruskaa, paistettua munajuustoa. Se on mukavan mieto, sopivan suolainen ja paistopinnaltaan kaunis juusto.

Tähän päälle vielä makeudeksi ruusun terälehdistä itsekeiteltyä hilloa ja kruunuksi syötävä horsmankukka. Nautinto on valmis!

Maljoista tarjottu Viettelys oli oikein mainio juoma niin väriltään kuin maultaankin. Se on tehty maitohorsman eli rentun ruusun kukista. Maku oli kirpsakan makea ihan mehuna juotuna, mutta maistuisi varmasti myös kuoharilla kuplitettuna. Kurkattuani valmistajan nettisivuille löysin myös mielenkiintoisen tuotteen nimeltä Terwaskanto, jota on pakko saada maistaa jossain vaiheessa!

Nämä nautiskeltuamme oli mukava istahtaa ruokapöytään.

Prinsessojen ruusukakku eli Juustokakku ruusunterälehdillä

Kaunis ja herkän maistuva juustokakku, jossa ruusut oikeasti näkyvät ja maistuvat. Lisäsin nyt vieraille tarjottuun leivonnaiseen ruusunterälehtiä, mutta kakku maistuu herkulta ilman kukkaislisääkin. Nyt fiinistin (?) kakun friteeratuilla ruusun terälehdillä, mutta "perusversion" koristeluun olen aiemmin käyttänyt marjoja tai säilykepersikoita. Kakun ohje on peräisin Pirkasta .

PRINSESSOJEN RUUSUKAKKU

Pohja:
150 g keksejä ( esim. 11 kpl Digestivejä)
75 g voita

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g ranskankermaa
½ sitruunanmahu
1 dl hienoa (ruoko)sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
noin 4 dl ruusun terälehtiä

Päälle:
friteerattuja ruusun terälehtiä
tomusokeria

Hae pihalta ruusun terälehtiä ja poista niistä valkoinen kantaosa. Huuhtele ja kuivaa terälehdet. Kukat on helpompi perata ensin, koska huuhtelun jälkeen terälehdet tarttuvat toisiinsa kovasti kiinni. *Lisäys 07/2010: Suosittelen pikkomaan ruusun terälehdet ennen kakkumassan sekaan laittamista. Syöminen on näin ollen paljon miellyttävämpää ja ulkonäkökin kivampi.

Laita liivatelehdet pehmentymään runsaaseen veteen.

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi nalkkiin pohjan ja reunojen välille (jotta kakku ei tartu kiinni).

Murskaa keksit. Kätevimmin se käy laittamalla keksit muovipussiin, mäiskimällä niitä kaulimella ja rullaamalla loput palat vielä hienoiksi muruiksi, edelleen siellä pussissa. Sulata rasva, lisää siihen keksimurut ja sekoita hyvin. Painele seos irtovuuan leivinpaperoidulle pohjalle ja pane jääkaappiin odottelemaan.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri, ranskankerma ja notkistettu tuorejuusto. Lisää myös ruusunterälehdet.

Kuumenna sitruunamehu, sekoita joukkoon pehmenneet, vedestä kuivahkoiksi puristetut liivatelehdet ja sekoita. Kaada tämä seos ohuena nauhana ruusuisen massan joukkoon. Sekoita huolellisesti. Nosta jääkaappiin hyytymään. En osaa sanoa hyytymisajasta tarkemmin, koska teen liivatekakut aina aamusella kun iltapäivällä on odotettavissa vieraita. Veikkaisin hyytymiseen menevän nelisen tuntia.

Koristelu:

Friteeraa ruusunterälehdet 140 asteisessa rypsiöljyssä. Öljyyn koskettaessaan kukka vaalenee melkeinpä harmaaksi, mutta muuttuu pian upean lilahtavaksi. Siirrä terälehdet talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Asettele hennot terälehdet kuivuttuaan kakun päälle ja ripsuttele hunnuksi vielä tomusokeria. Taitavampi asettelisi terälehdet uudestaan ruusun muotoon, joku toinen taas ei. Ei edes yrittäisi ;).

Tarjoile prinsessoille ja vähän prinsseillekin.

Ruususato käsillä

Täältä ruusuntuoksusta huhuilen kaikille prinsessoille ja keijukaisille, että muistattehan ruusunterälehtiherkut? Ainakin meidän puistossamme on parhaillaan sesonki kerätä noita herkkuja. Varmistin kaupungin viherpalvelusta, ettei ruusuja ole myrkytetty täällä Vihdissäkään.

Itse valutin juuri kahteen lasipurkkiin taivaallisen ihanalta tuoksuvaa, upean punaista ruusuhilloa ja huomenna aion jatkaa ruusulettujen muodossa. Muitakin juttuja aion kokeilla tänä vuonna, jos aika sen sallii. Siskot kokkaa-blogissa Nelle oli juuri tehty juhannusruusun terälehdistä ruususiirappia, jota oli lorautettu paistetuille nektariineille. Oi nam!

Hilloa ruusun terälehdistä

Ihanaa! Tuoksuu kesälle ja näyttää keijukaisten ruualle.

Loistava Vivi-Ann Sjögren tarjoaa tämän reseptin muiden ruusuohjeidensa joukossa palkitussa kirjassaan Vivi-Annin keittiössä. Aiemmin olemme tästä kappaleesta kokeilleet hienostuneita ruusuohukaisia.

1 l tuoksuvien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan

Käytettyjen ruusunterälehtien pitää luonnollisesti olla myrkyttämättömiä. Juuri irtoamaisillaan olevat lehdet soveltuvat parhaiten poimittavaksi. Muita saisikin reuhtoa turhan paljon. Nypi pois terälehtien valkoinen piikki (edit. ei tarpeellista nyppiä). Yläkuvan ruusut ovat siis vain kuvausrekvisiittaa ;)

Keitä terälehtiä ja sitruunakuorta 5-10 minuuuttia vedessä. Tulos on harmaa ja kitkerä. Mutta kun kaadat sekaan hillosokerin, muuttuu seos kauniin väriseksi ja ruusunmakuiseksi. Sekoita ja keitä vielä 5-10 minuuuttia. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin.

Itse olemme nauttineet ruusunterälehtihilloa lettujen kanssa. Vivi-Ann suosittelee kaveriksi myös vastapaahdettua leipää, jäätelöä tai mietoa vuohenjuustoa.

Ruusuohukaiset

"Vivi-Annin keittiössä" keittokirjassa on omistettu yksi osuus - siis useampia sivuja- ruusuruokiin. Ihmetellen selailin kauniita ja itselle ihan uusia ruokia ruusurisotosta erilaisiin hilloihin ja friteerattuihin ruususydämiin. Mieltäni alkoi kutkutella ajatus ruusuohukaisista, varsinkin kun Lokalahden Luomumyllystä oli tullut hankittua kehuttua Lettujauhoa. Tämä jauhoseos sisältää vehnä-, ohra- ja kaurajauhoa.

Vivi-Ann Sjögren on edellämainitussa kirjassaan omistanut osuuden myös letuille ja köyhille ritareille. Tässä hänen perustaikinaohjeensa:

3 kananmunaa

6 dl maitoa

½ tl suolaa

3 dl jauhoja

voita (ja öljyä) paistamiseen

Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Lisää vatkaten jauhot, vähän kerrallaan. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin. Paista pikkuletuiksi tai isoiksi räiskäleiksi voissa ja öljyssä. Sekoita taikinaa joka kerran kun otat sitä pannulle, jauhot painuvat pohjaan.

Muunnelmina Vivi-Ann mainitsee, että korvaa joskus 2 dl vehnäjauhoista samalla määrällä grahamjauhoja tai lisää taikinaan ruis-, ohra- tai kaurahiutaleita, vehnäleseitä tai neljän viljan hiutaleita. Ei ole tullut omaan pieneen mieleenikään, mutta tosiaan - miksikäs ei!

Nesteen Vivi-Ann mainitsee voivan olla maidon lisäksi vaikkapa piimää, kasvislientä tai olutta. Mielenkiintoista! Taannoin kokeilin piimäohukaisia ja voi jukra jotta olivat hyviä!

Sitten ruusuosuuteen:

Puolen litran lettutaikinaa varten tarvitaan noin ½ litraa tuoksuvien ruusujen terälehtiä. kaikki ruusut kuulemma kelpaavat, kunhan ne tuoksuvat ja kunhan niissä ei ole torjunta-aineita. Osaako joku selittää miksi vain tuoksuvat kelpaavat? Vivi-Ann ohjeistaa ottamaan terälehdet juuri ennen kuin ne putoavat. "Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea, minuuttia myöhemmin tuulenpuuska pyyhkäisee ne maahan", hän vielä kirjoittaa. Näillä evästyksillä uskalsin lähteä ruusunterälehtien metsästykseen, sillä omalla pikku pihallamme niitä ei kasva. Lasten kanssa ulkoillessa huomasin asukaspuiston kukkien olevan tuoksuvia ruusuja. Osa kukista oli pudottanut jo terälehtensä, joten ajattelin terälehtien keruuajan olevan juuri nyt käsillä. Varmistin vielä Espoon kaupungin viherpalvelusta, ettei puskia ole ainakaan puistossa myrkytetty. Siispä puolisen litraa terälehtiä matkaan ja menoksi. Terälehdet säilyvät muovipussissa säilytettynä yön yli, kun ripsaiset niille hiukan vettä. Ennen käyttöä ruusun terälehdistä tulee nappaista pois valkoinen kantaosa, sillä se on kitkerä.

Lettutaikinaan lisätessä poista siis valkoinen kantaosa ja suikaloi terälehdet. Itse lisäsin terälehdet vasta juuri ennen paistamista, taikinan jo turvottua. Mukaan kehotettiin sekoittamaan myös ruokalusikallinen sokeria.

Paista letut sydämenmuotoisella valurautapannulla. Jos et omista sellaista, harmittele hetki ja yritä paistaa vaikkapa pitsireunaisia lohdutukseksi. Vivi-Ann antaa muuten vinkin, että pitsireunaisia lettuja saa helpommin voi-öljyseoksessa paistamalla.

Paistamisen aikana keittiöön leijaili vieno ruusun ruoksu ja fiilis vaihteli prinsessa Ruususmaisesta Muumimammaan. Lettujen ulkonäkö oli melko tavallinen, vain sieltä täältä kuulsi kauniisti ruusun lilahtavaa punaa. Maku letuissa oli hienostunut ja erilainen. Tarjosimme elegantin välipalamme tomusokerilla ja hunajalla hunnutettuna, kuten keittokirjassa suositeltiin.

Ihana, erilainen ja varmasti uudestaan kokattava herkku. Suosittelemme lämpimästi koko perhe! Puolen maitolitran taikina tuli meinaten syötyä neljään naamaan :D. Nyt lähdemme puistoon uudestaan poimimaan terälehtisatoa ruusuhilloa varten.