Aan Tafel with Maannos - loistava pop up ravintola

Olipa kerran kaksi catering-yritystä Aan Tafel ja Maannos. He valmistelivat ruokia samoissa tiloissa Helsingin Kalasatamassa ja haaveilivat joskus perustavansa vaikkapa popup-ravintolan. Valmistelleessaan asiakkaittensa tilauksia he katselivat usein suurista ikkunoista merelle tai vastarakennettuun asuinalueeseen. Mielessä kävi että tämä näkymä olisi päästävä jakamaan ihmisten kanssa. Tilan purkamisen lähentyessä kaverukset päättivät lyödä taitonsa yhteen perustaen reilun kuukauden ajaksi ravintolan. Onneksi. Nimeksi ponnistukselle tuli Aan Tafel with Maannos.

Onneksemme luimme paikasta Viisi tähteä-sivustolta ja teimme varauksen heti. Nyt ravintola on täyteen varattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa varmaan kysellä. Tai mennä baarin puolelle lasilliselle ja ottaa pikkupurtavaa. Kun kerron teille illalliskokemuksemme, ymmärrätte varmaan miksi. 

Saapuessamme kahdestaan paikan päälle ihastuin heti karun kauniiseen ympäristöön. Isot ikkunat oli jätetty verhottomiksi, mistä tykkäsin kovasti. Kaunispintaisia pöytiä ympäröi yksinkertaiset tuolit. Meidät ohjattiin valtavan tilan ikkunapöytään, josta oli teollisen ronskit maisemat merelle päin. Vaikka näkymä ei ole klassisen kaunis, se ilahdutti meitä hurjasti. 

Saadessamme menun käteen tavasimme sitä hetken, kunnes tajusimme illallisen jaetun viiteen erilaiseen jaksoon, joiden pääraaka-aine oli kuvattu otsikon alle. Ensimmäinen jakso ylisti perunoita, seuraava sieniä, kolmas juureksia, neljäs juuriselleriä ja viides omenaa. Tämäntyyppinen lähestymistapa jätti paljon arvailujen varaan ja kutkuttava tunne kasvoi. 

  

Alkuun otimme kuohuvaa. Minulle se meinasi Franck Massardin natucavaa, Jukka-kuski sai todella makeaa alkoholitonta Colonnaran luomukuohuva Icemarya. Kiva että alkoholitonkin vaihtoehto oli tarjolla ja että se vaihteeksi oli muutakin kuin Lehtikuohu. Jatkossa Jukalle ehdotettiin minikaatoja, mikä on aina hyvä vaihtoehto kokonaismakujen maistamiseksi. Minä otin juomapaketin kokonaisena. 

 

Ensimmäinen jakso alkoi vakuuttavasti. Savikiposta hörpittiin paahdetuista perunankuorista ja lampaasta tehtyä syvänmakuista lientä. Paperipussi sisälsi Gobbas Gårdin perunaa, jonka päällä oli juuresten kuorista tehtyä "multaa". Yksi ravintolan kantavista ajatuksista onkin että raaka-aineista kaikki hyödynnetään ihan kokonaan. Krassiin käärittynä tarjottiin todella maukasta karitsatartaria, lihan ollessa Herrakunnalta. Luuydinmajoneesi kruunasi kaiken upeasti.  Ruokien kanssa lasiin kaadettiin Aphrosin Vinhao 2014. Huokailimme ihanaa aloitusta.

Seuraavaksi eteemme nostettiin perunavanukasta, muikunmätiä, tilliöljyä, tilliä ja perunasipsi. Annoksen punasipulit oli siivutettu aivan henkäyksenohuiksi, mitä ihastelimme kovasti. Erilliseltä laudalta tarjottiin perunarieskaa. 

Lasissa väikkyi Karl Schaeferin luomuriesling. 

 Tässä komeilee uppopaistettua perunaa, jonka päälle on raastettu suolattua ja kuivattua nieriää. Liemessä on Ahlmansin tilameijerin piimää.

Sitten siirryttiin sieniin ja miten upeasti siirryttiinkään! Padassa kellui ankkaconsommessa sieniravioli, joka oli tarkoitus rikkoa liemeen saaden aikaan sienikeittoa. Maut olivat aivan uskomattoman syvät, kuten kaikissa illan liemissä. Kivellä patsasteli sienikääryle jossa oli sisällä todella upeanmakuinen suppilovahverotäyte. Vierellä mitäpä muuta kuin sienimajoneesia. 

Viininä sieniruuille oli Contrà Soardan marzemino nero-rypäleestä tehty punaviini Gaggion.

"Säilöntämeiningillä" tehty sienipiirakka oli koottu todella ohueen ja rapeean kuoreen. Mukana menossa oli ainakin pikkelöityä kyssäkaalia, suppilovahveroita, punakaalia ja haaparouskua. 

Tässä välissä lasiin kaadettiin vääksyläisen Kanavan Panimon red ale olutta Toivoa. Paikan kokki Jouni Rahikainen on osakkaana kyseessäolevassa panimossa ja sen upeaksi todettu tuote oli haluttu saada osaksi menukokonaisuutta. Oluen ympärille oli siis kehitetty ruoka. 

Sellaisena meillä tarjoiltiin 200 vuotta vanhaan juureen tehtyä ihanan makuista leipää. Juuri on kuulemma lähtöisin Kazakstanista ja matkannut useamman mutkan kautta nyt Kalasatamaan. Olisipa hauska tietää millaisissa paikoissa juureen tehtyä leipää on murrettu aiemmin! Leivälle sopi sipaista redusoidusta kermaviiliherasta ja fermentoidusta selleristä tehtyä levitettä. 

Olutkokonaisuuteen kuului myös tummuussyistä kuvaepäonnistunut punajuuritartar, jota komistivat pikkelöidyt punajuurenversot, punajuurimousse ja hasselpähkinät. 

Punajuuriallerginen Jukka sai porkkanaa monella eri tapaan.

Nyt lasiin kaadettiin Tenuta delle Terre Neren Etna Rossoa vuodelta 2013. Tämä viini tulee Etnan rinteiltä Sisiliasta.

Ruokana eteemme laskettiin iäkästä kyyttöä Herrakunnalta. Liha oli haastavan sitkeää syötävää, mutta lisukkeet varsin maukkaita. Minulla ne merkitsivät punajuurta ja marjoja kastikkeineen... 

 ...Jukalla palsternakkaa ja porkkanaa taas kovin monella tapaa.

Samaan aikaan pöytään nostettiin myös pikkuinen pata, jonka sisältä löytyi ihan valtavan upeanmakuista mustajuurta sekä pikkelöitynä että pyreenä. 

Hauskana välijuomana sain nyt shotin keltajuurimehua ja piparjuurta, Jukka fermentoitua porkkanamehua omenamehulla. 

Seuraava viini tuli samaiselta sisilialaiselta Tenuta della Terre Nereltä ollen nyt Etna Biancoa vuodelta 2015.

Lautasella saimme eteemme "kuhapiilon", joka maistui kyllä ihan eriltä miltä näytti. Jos nimeä ja kuvailua ei olisi ennalta kerrottu, olisin voinut ajatella haukkaavani valkosuklaaleivosta. Kaunokainen sisälsi mm. hyytelöityä kuhaa, selleriä ja brandadea, muistaakseni tämäkin kuhasta. Kokonaisuus oli yllättävän raikas, ihana!

Tässä komeilee risottomaista ruispuuroa, confitkeltuainen, selleriä ja itselle ihan uutta leikkoselleriä. Confitkeltuaista söimme aiemmin syksyllä Lyonissakin ja hullun herkullista se oli taas! 

Seuraava kokonaisuus sisälsi kuhaa ja selleriä voikastikkeella jossa oli savustettua kermaa. 

Samaan aikaa pienellä lautasella keikisteli ällistyttävän tasaisen pyöreä selleripyreestä tehty pallo. Päälle oli ripsitty mallaspölyä.

 

Sitten olikin omenaisten jälkiruokien vuoro. Omenat tulevat lohjalaiselta Heimo Herliniltä, jonka puutarhassa kasvaa 67 eri omenalajiketta. Kulhoon oli upotettu omenasorbettia kahdella tavalla ja kuivattua omenankuorta jauheena. Eikö olekin vain kaunis tuo suklaatrönttinen pikkuomppu? Savikipon päällä loikoilee omenaa ja sitruunaverbenaa. 

Toisesta jälkiruuasta olen innostuksissani unohtanut ottaa kuvan, joten nyt teidän täytyy kuvitella mielessänne nestemäisellä typellä jäädytettyä omenaa, omenakompotti, omenaparfait ja kuivatuista omenankuorista mosaiikkilevyiksi rikottu pohja. 

Jälkiruokien kanssa tarjottiinn Kernén artesaanisiideriä. 

Laskun kanssa saimme vielä kaurakeksin, joka tuskin on ihan näin yksinkertainen miltä saan sen kuulostamaan.

Synttärisankariminä oli illalliseen hurjan tyytyväinen! 

Aan Tafelin Juho Ekegren ja Romany Schillemans sekä Maannoksen Elmo Luoma-Aho ja Jouni Rahikainen ovat onnistuneet luomaan Kalasatamaan rennon, mutta hyvin ajatellun ja huolitellun kokonaisuuden. Käsityön, valmistelun ja ruoanlaittoon liittyvän intohimon määrä on huikea. Kasvikset on nostettu framille upeasti ja todella monipuolisesti. Tarjoilu on ystävällistä, hymyilevää ja asiakasta kuuntelevaa. 

Olimme aivan hurmaantuneen iloisia tämän menun jälkeen. Jäämme innolla odottamaan mitä jatkoa tästä pop up:sta seuraa, sillä eihän tämä tähän nyt voi jäädä!

Ruuat maksoivat 69 euroa per nenä, juomapaketti kokonaisena 49 euroa. Meidän laskumme koko illalta juomineen oli 224,50 euora. Sanomattakin lie selvää että hinta-laatusuhde ei ihan kohdannut. Rahoilleen todella sai vastinetta, moninkertaisesti. 

Pataruokaa: munakoisopata niin possun kuin tofun syöjillekin

 

Alkusyksystä kauppojen hyllyille ilmestynyt Pataruokaa-kirja on jo nyt lunastanut paikkansa keittiössämme. Sen tietää siitä että kirjan kulmia on taitettu merkiksi kiinnostavista resepteistä ja siitä että sivut eivät kokkailujen jälkeen ole enää ihan puhtaat.

Pidän Pataruokaa-kirjassa erityisesti sen tunnelmasta. Kreetta Järvenpään viipyilevän seesteiset, välillä unenomaisen pehmeästi piirtyneet kuvat ja Merituuli Lindströmin sujuva, tarpeeksi muttei liikaa selostava teksti toimivat loistavana parina. Ruuat on kuvattu itsekseen ja tunnelmakuvat sijoitettu erillisille sivuille. Kokonaisuus on harmoninen ja selkeä. 

Pidän myös siitä, että patojen kanssa tarjottavat lisukkeet ja tilpehöörit on laitettu omaan osioonsa kirjan loppuun. Täältä löytyy esimerkiksi voipapupyreetä, pottumuusia ja piparjuurikermaa. Näistä on helppo koostaa omanlainen pataruokasetti. Kirjasta löytyy myös lyhyt, mutta tarpeellinen osio padan tähteiden hyödyntämiseen uusissa ruuissa. 

Pataruoka-kirjaan on sisällytetty hyödyllisiä tietosivuja liittyen esimerkiksi padan hankkimiseen, lihan ostamiseen ja mausteiden valitsemiseen. Nämä sivut löytyvät reseptien seasta, mikä on varmasti lukemista keveyttävämpi ratkaisu kuin laittaa kaikki tämä tieto alkusivuille. Nyt ne on kuitenkin hieman hankalasti löydettävissä. 

Kirjasta löytyy klassikkoja karjalanpaistista ja osso bucosta eksoottisempiinkin löytöihin maailmalta. Olemme tehneet Meri-Tuulin ohjeilla ihanan mausteisen intialaisen lammascurryn, jonka myötä hoksasin myös miten helppoa on tehdä chapatileipiä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Hannankin blogissaan hehkuttamaa palsternakkapataa. 

 

Tässä ohjeistettu, eilen kokkailemamme munakoisopata sichuaninpippurilla tuoksui hurmaavalle ja maistui todella hyvälle. Murumaiseksi paahdettu luomupossun jauheliha oli todella hauska lisä munakoisoviipaleiden välissä. Kasvisversioon Meri-Tuuli vinkkaa murustamaan paistamatonta tofua jauhelihan tilalla. Kokonaisuudessaan padan valmistumisessa menee noin 2 tuntia ja sen voi tehdä myös liedellä. Tällöin tulee tarkkailla että lientä riittää. Me teimme satsin pienempänä, mutta suosittelemme lämpimästi tekemään heti kerralla ohjeistetun koon mukaan. Meidän padastamme tuli kuivempaa kuin kirjan kuvassa. Pidimme siitä kovasti sellaisena. 

MUNAKOISOPATA SICHUANINPIPPURILLA

4-6:lle 

4 munakoisoa

hienoa merisuolaa

5 cm:n pätkä inkivääriä

5 valkosipulinkynttä

½ rkl sichuaninpippuria

300 g luomuporsaan jauhelihaa (tai tofua) 

1 rkl chilitahnaa (kiinalaista tai Gochujang-tahnaa)

½ dl sakea

1 dl chinkiang-etikkaa (tai ½ dl punaviinietikkaa ja ½ dl sherryä)

¹⁄4 dl soijakastiketta

3 dl kanalientä

rypsiöljyä paistamiseen

tarjoiluun:

tuoretta inkivääriä

tuoretta kevätsipulia

seesaminsiemeniä

jasmiiniriisiä

Viipaloi munakoisot noin 1 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Ripsi päälle suolaa ja jätä "itkemään" muiden valmistelujen ajaksi. 

Kuori ja raasta inkivääri. Pilko valkosipulinkynnet. 

Paahda sichuaninpippuri kuivalla pannulla kunnes se rupeaa tuoksumaan voimakkaasti. Siirrä pippurit mortteliin ja hiero rakenne rikki. 

Taputtele munakoisot talouspaperilla kuiviksi. Paahda munakoisokiekot erissä rypsiöljyssä savuavan kuumalla pannulla molemmin puolin ja siirrä syrjään. 

Paahda samanaikaan toisella pannulla luomupossun jauheliha, inkivääri ja valkosipuli murumaisen rapeiksi. Mausta lopuksi sichuaninpippurilla, chilitahnalla, sakella, etikalla ja soijakastikkeella. Kiehauta ja nosta sivuun liedeltä. 

Kerrosta pataan vuorotellen munakoisoa ja jauhelihaa. Lisää kanaliemi pataan ja kiehauta liedellä. Hauduta 180 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia ilman kantta. 

Viimeistele pata ennen tarjoilua: 

Kuori pätkä inkivääriä ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Pilko kevätsipulia. Ripottele nämä ja seesaminsiemenet padan pinnalle ja nosta pöytään. 

***

Kirja on saatu arvostelukappaleena

Ruokaisa risteily ja Södermalmin vinkkejä

reissun ja ruuat tarjosi Viking Line

Syyslomalla olimme pääosin kotona. Meille tämä lomailumuoto on todella erikoinen, mutta tuli tarpeeseen. Saimme tehtyä monenlaisia hommia ja hoidettua asioita joita normaaliarjessa ei kerkeä tai jaksa. Pienelle reissulle silti teki mieli ja lähdimmekin piipahtamaan Tukholmassa Viking Line:n M/S Gabriellalla. 

Lähtöiltana nautimme maistelumenun No Name-ravintolassa ollen kovasti tyytyväisiä. Tästä illallisesta kirjoitinkin jo täällä. 

Laivatraditioksi on muodostunut muutaman reissun jälkeen ilmakiekon pelaaminen. Paljon muuta emme ehtineet illalla tehdä, paitsi lapset plarata nettiä hytissä laivan Wi-Fi:n turvin.

 

Aamupalan söimme Food Garden ravintolassa. Kaikki löysivät herkkua lautaselleen. Meille aikuisille se oli savukalatahna ja lihapullat, lapsille pekoni sekä pannukakku.

Tuhdin aamupalasetin jälkeen oli hyvä lähteä tallailemaan Tukholman katuja. Huomionarvoista onkin, että Viking Line rantautuu Södermalmin rantaan, käytännössä hienon valokuvamuseo Fotografiskan takapihalle. Se yksistään olisi saattanut riittää meille aikuisille, mutta nyt ei lapsia kiinnostavia näyttelyitä ollut tarjolla kuten viime keväisellä omalla reissullani olisi ollut. 

Päätimme kierrellä Söderin katuja, mikä riittikin vallan mainiosti koko sakille. 

Aluksi päädyimme yhdistettyyn Lelu- ja ratikkamuseoon, joka oli kävelymatkan päässä laivalta. Bongailimme paitsi pelottavia nukkeja, myös hassuja leluja. 

Poitsua kiinnosti erityisesti pienoisrautatie ja sen mittakaavavirheet. Tyttäremme tykkäsi leikkiä niin lipunmyyjää, metron ajajaa kuin matkustajaakin. 

 Ruotsista löytyy svengiä.

Kanelipullalle ja viinilasillisille piipahdimme kivaan Bakverket kahvilaan. Viereisessä pöydässä nautiskeltiin oivan oloista aamupalasettiä, mikä tiedoksi niille jotka eivät halua laivassa aamupalastaa. 

Kävimme ostoksilla myös suloisessa Pärlans puodissa, jossa näimme karkkien pakkaamistakin. 

 Ostoksia teimme niinikään hauskan värikkäässä Coctailissa ja lakritsikipsalla. 

 

Illallisen nautimme laineille taas lähteneellä laivalla Food Garden ravintolassa. Koostimme itse menut Luonto Lautasella kokonaisuudesta syöden pääruuaksi poroa.  Lapset halusivat hampurilaisannokset joihin olivat hiukan lötköjä ranskalaisia lukuunottamatta tyytyväisiä.  

 Hytissä lapset arvostivat kerrossänkyä ja aikuiset parisänkyä.

9-vuotias tyttäremme totesi reissusta ihanasti: 

Minun mielestäni Ruotsissa oli kivaa. Erityisesti pidin maisemista ja junamuseosta. 

Tämä reissu oli mukava kun sai olla koko ajan perheen kanssa. 

Yllättäjä: ravintola No Name, M/S Gabriella

ruokailun ja reissun tarjosi Viking Line 

Nyt pääsi ravintola yllättämään todella positiivisesti! Saimme nauttia Viking Linen piikkiin No Name ravintolassa M/S Gabriellalla seitsemän ruokalajin maistelumenun, joka itse maksaen olisi kustantanut 42 euroa per nenä, ennen reissua varattuna 39 euroa. Pohdimme yhdessä ääneen mitenköhän tuon laadun tai kekseliäisyyden kanssa on, kun hinta on vedetty noin alas. Turhaan mutisimme etukäteen, sillä heti keittiöntervehdyksestä lähtien maut ja esillepanot sykähdyttivät yksi toisensa jälkeen. Runsas kasvisten käyttö ja sesonkisuus, kuten myös luuytimen käyttö risotossa ilahduttivat erityisesti. Illalliselle otimme 29 euroa maksavan juomapaketin, joka sisälsi viinien lisäksi myös yhden oluen. 

Lapsille ei omankokoista menukokonaisuutta ollut, mutta alle 12-vuotiaat olisivat voineet tilata myös Food Gardenin lastenlistalta annoksia. Me halusimme nyt kerrankin lastenkin syövän fiinisti koko menun ja se kannatti. Muutamaa jo etukäteen tiedettyä haastetta (toisella risotto, toisella savusilakkavaahto) lukuunottamatta muksut maistelivat hienosti erilaisia makuja. Oli todella kiva istua lasten kanssa oikein pitkän kaavan kautta ja turista niitä näitä. Menu oli oikein sopivan kokoinen: vatsansa sai hyvinkin täyteen, mutta ähkyä ei tullut. 

Ravintolan kattaus ja astiat olivat miellyttävän yksinkertaisia ja selkeälinjaisia. Ainoa kritiikin paikka on ravintolapöytien sijaitseminen molemminpuolin kulkukäytävää. Ees taas kulkevien ihmisten häly häiritsi varsinkin ruokailun alussa. 

Alkukuohuvien kanssa nautimme ihanan rapeita sipsejä ruohosipulisella dipillä. 

 Keittiön tervehdyksenä nautimme poltettua purjoa, poroa pieninä huituvina ja sinappia.

Tässä annoksessa komeilee porkkanaa niin pikkelöitynä kuin fermantoitunakin, ihanan miedon savuisaa kotijuustoa hasselpähkinäiden päällä sekä rakuunamajoneesia. 

Upean kuohkea silakkavaahto peittää alleen pikkelöityä punasipulia, raikastavaa kurkkua ja ahvenanmaalaista mustaleipää. Tämän kanssa tarjottiin oivallisesti makumaailmaa ja myös maantieteellistä ajattelua jatkavaa ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon Pale Alea.  

 Perunaleipä tarjottiin yrttilevitteen kanssa.

Tattarista tehty risotto oli ulkonäöltään melkein kuin tartaria punajuuren värjäämisen ansiosta. Mukana oli hauskana ideana tuhdittavaa, vaan ei tunkkastuttavaa luuydintä. Piparjuuri ja puffautetut tattarit mielenkiintoistivät annosta, kun smetana kermaisti ja pikkelöidyt punajuuret taas kirpeyttivät kokonaisuutta. Pidin tästä "risotosta" kovasti varsinkin kuvan syvästä vihreän-ruskeasta kulhosta tarjoiltuna, lusikan kanssa muuten. Tarkkasuu poikamme sanoi heti että hänellä tulee annoksesta mieleen blinit. Niin, tattari. 

Punajuuriallerginen sai kurpitsaisen risoton, jonka pehmeä voinen maku hurmasi syöjän. Myös tässä annoksessa oli hauskoja puffautettuja tattareita. 

No Name ravintolan kokit työskentelevät täysin avoimessa tilassa käytävän varrella. Luvallaan sain ottaa kuvan työskentelystä. Nyt onkin julkisen anteeksipyynnön paikka, sillä tämä tyhmästi käyttäytyvä bloggaaja kysyi lupaa "puuhastelukuvan" ottamisesta. En todellakaan väheksy keittiötyön kovuutta, mutta tässä vaiheessa kun alkuvalmistelut on tehty ja homma on lautaselle laittoa valmis, työ näyttää kovin leppoisalta.

Nieriä tarjottiin meille pehmoisen kypsänä kyssäkaalispagetin, lohenmädin, perunatillihelmien ja maa-artisokkapyreen kanssa. Harmoninen, hieno annos. 

Sorsan kanssa tarjottiin kaalia kolmella tapaa. Sorsaa oli lautasella filepalana ja ylikypsänä emmervehnän joukossa. 

Ensimmäisenä jälkiruokana eteemme nostettiin jogurtissa yön yli haudutettua päärynää, kinuskia ja raastettua sinihomejuustoa. Tämä oli kokonaisuutena varsinkin Jukan mieleen, me muut söimme kuorrutetun päärynän oikein mielellämme.

Kuvaajan hitaudesta johtuen jäätelö on ehtinyt levitä lautaselle, mikä keittiön hyväksi huomautettakoon. Jäätelö olikin sitten aivan ihanaa ja kekseliästä mukulasellerijäätelöä. Syksinen maku kävi upeasti yksiin filotaikinaisen omenapiirakan ja saksanpähkinöiden kera. 

Nyt kun luit nauttimamme menun ja lisäät siihen leppoisan kivan tarjoilun ja lomafiiliksen, eikö 39 euroa ruuista kuulostakin tosi vähältä? Jos M/S Gabriellalle suuntaat, suosittelemme ehdottomasti varaamaan pöydän etukäteen, sillä ainakin lapsille sopivaan ruokailuaikaan kaikki paikat olivat täynnä. Huomaathan kuitenkin että ruokalajit eivät tässä yllätysmaistelumenussa ole välttämättä seuraavana päivänä samat.  No name ravintolassa on saatavilla myös yhdeksän ruokalajin kokonaisuus (49/46 euroa).