Huhtikuussa Helsingin Ruoholahteen avattu Faro sijaitsee upeasti kanavan varressa. Me saapastelimme sisään ravintolaan kahden lapsiperheen voimin brunsseilemaan.
Odotimme pöytiinohjausta kunnes tiskin takaa huikattiin että mitä saisi olla. Tarjoilija näyttikin meille pöydän, mutta siihen jäi kommunikointimme tarjoilijoiden kanssa koko loppubrunssina. Tyhjät lautaset toki haettiin tieltä pois. Olisin kaivannut että joku olisi kysynyt alkuun saisiko olla vaikka kuohuvaa tai huikannut ohimennen onko kaikki hyvin. Pöytäseurueessamme oli yksi pähkinäallerginen, jonka varalta äitinsä kysyi tuliko mitään ruokia välttää. Vastauksena oli vain Aura-endiivi-pähkinäsalaatti, vaikka silminnähden RockyRoad-jälkiruuassakin oli suolapähkinöitä.
Ruokailumme alkoi varsin lupaavasti. Kylmien ruokien salaatit näyttivät houkuttelevilta ja tarjoiluastioita täytettiin ahkerasti. Tyttäremme piti marjaisasta smoothiesta kovasti.
Siivutetuissa lihoissa oli oikein oivallista sitruunaista majoneesia.
Farosta löytyi myös leipää, pakkasesta paistettuja karjalanpiirakoita ja croissantteja (joka nyt on varmasti järkiratkaisu), mutta pakkasesta noukitut, loppukypsennetyt pasteijat herättivät meissä hämmennnystä. Se tuntui jo turhan paljon oikomiselta. Toisaalta, pöytämme lapsiväestö piti niistä kovasti.
Juustot ja leikkeleet olivat turhan perussettiä, mutta salaatit todella kauniita ja maukkaita. Jukka taisi ihastua eniten sinihomejuusto-pähkinä-endiivisalaattiin sen runsaan juustopitoisuuden vuoksi. Minä pidin hurjasti kylmäsavulohi-katkarapusalaatista jossa oli myös mm. ituja ja mustia seesaminsiemeneiä. Tomaatti-sipulisalaatissa oli oivasti fetaa ja couscous-salaatissa ronskeja kanapaloja. Menun huomasimme ovensuussa vasta lähtiessä, joten kyltit ruokien kyljessä olisivat olleet kivat selventämään mitä niissä on.
Lämpiminä kupujen alta löytyi hodaritarpeet ihan perus valmissämpylällä, keskinkertaista lasagnea, kummaa mustaa sienipastaa ja oikein hyvää sienipiirakkaa. Otinkin lämpimiä vain maistiaispalat ja hamstrasin lisää hyviä salaatteja ja lihaa lautaselleni.
Makeina Farossa tarjottiin ananasta, viinirypäleitä ja vesimelonia, sekä hilloa vaikkapa croissanteille. Mango-luumurahkasta ei kuulemma kyseisiä hedelmiä maistanu, itse en sitä ottanutkaan. Ihastuimme Jukan kanssa kovasti Faron tapaan tarjota Rocky Road, vaikkei se ehkä näyttävin tapa olekaan. Suolapähkinöiden päälle oli pursotettu reilusti pehmeää, tummaa suklaata ja vaahtokarkki-inhoajan oli helppo ohittaa suuret, pehmeät möllykät. Huomaathan että kuva on tarjoilulautaselta, ei sentään minun jälkiruokalautaseltani. Kahvin ja kuuman veden sai pumpata termarista.
Farossa kaikki löysivät hyvää syötävää, pikkutirriäisistä aikuisiin. Faroon oli helppo mennä muksujen kanssa, sillä heti nettisivut avattua esiin pompsahtaa teksti "helposti lähestyttävä koko perheen ravintola". Hinnoittelu on alle 12-vuotiaiden lasten suhteen mukava, euron per ikävuosi. Aikuiset maksavat lystistä 19 euroa. Pöytävaraus oli todella tarpeen, sillä paikka oli aivan täynnä. Palvelun puuttumisen vuoksi en brunssille enää menisi, mutta voisin hyvin kokeilla lounas- tai iltaruokailua paikassa.