Katuruokakeskittymä Smorgasburg, New York

Smorgasburg on katuruokatapahtuma, joka järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa eri paikassa Brooklynin puolella New Yorkissa. Me suuntasimme New Yorkin reissullamme herkuttelemaan lauantaina Williamsburgin puistoon ihan maisemienkin takia. East Riverin vastarannalla näkyy nimittäin Manhattan.  

 
Alunperin sain vihiä paikasta Instagramista, kun silmäni nauliutuivat spagettidonitseihin.

Paikanpäällä oli valtava määrä ihmisiä. Sata hyvin erilaistarjontaista ruokakojua tarjosi herkkuja ympäri maailmaa.  Neniimme kiiri niin grillatun mustekalan kuin pizzauunissa kypsennetyn pizzankin tuoksuja. Ihastelimme raclettejuuston sulatusta leipiin ja alkuperäisten Ramen Burgerien kokoamista. Vaikka porukkaa oli paljon, ei jonottaminen kestänyt kauhean kauaa. Smorgasburgissa oli myös alue josta sopi ostaa alkoholipitoisia juomia. Hinnat eivät olleet niitä edullisimpia, mutta eivät nyt mitään ryöstöhintaisiakaan, kymmenen dollarin molemmin puolin. Käteistä piti varata matkaan, joskin alueen laidalla oli ATM. 

Me olimme kovasti tyytyväisiä että koimme tämän paikan ja maistelimme monenlaisia herkkuja. Syötävistä jäivät erityisesti mieleen naudanliharibsit, joiden liha irtosi luista melkein ajatuksen voimalla. Mieleen piirtyivät myös the good batch-leipomon riisimuroiset, tahmaisen ihanat jäätelöherkut. 

Paikanpäälle suunnatessa kannattaa huomioida myös julkinen lauttaliikenne. North Williamsburgin pysäkki sijaitsee ihan lähellä Williamsburgin Smorgasburgia. Siitä pääsee muutaman pysäkin kautta East Riverin yli Manhattamille tai vaikkapa Brooklynin sillan kupeeseen (pysäkki Dumbo). Lauttamatka  itsessään on hauska elämys.

***

Muut reissun NYC-jutut löytyvät blogimme MATKAT-välilehdeltä Amerikan alta linkkeinä.

Uuniperunat sienitäytteellä

kaupallinen yhteistyö ARLA

Uuniperuna on hiukan unholaan jäänyt ruoka. Ihan suotta! Uuniperuna on yltiöhelppo kypsentää ja täytteitä voi varioida loputtomiin. Me teimme potuille syksyn ja onnistuneiden sienenmetsästysten innoittamina sienitäytettä aikuisille ja kinkkuversiot lapsille. Helppoa ja maistuvaa!

Menneisyydessä uuniperunat käärittiin aina folioon, mutta rapsakkakuorisuuden ja sitä myöten kuorten syömisen puolesta puhuu kypsennys ihan sellaisenaan. Uuniperunaksi kannattaa valita jauhoinen perunalajike, esimerkiksi Challenger, Rosamunda tai van Gogh. 

Me laitoimme sienitäytteeseen tänä syksynä oppimaamme kehnäsientä. Suppilovahverot, kantarellit ja orakkaat käyvät aivan yhtä mainiosti, kuten moni muukin. Limanuljaska voisi sitruunaisuudessaan olla hauskan pirteän makuinen perunan täytteenä. Muista vain käsitellä sienet aina oikein ennen ruokaan lisäämistä. 

Pehmentävänä yhteen sitojana toimi Arlan uutuustuote hapatettu kerma. Mietimme ensin lisäävämme täytteeseen myös ranskankermaa, mutta hapatetun kerman paksuus sai päätymään pelkästään siihen. Hapatetussa kermassa on pirteän hapokas maku, joka tuo täytteeseen ihan omanlaisensa lisän. 

UUNIPERUNAN KYPSENTÄMINEN

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pese perunat hyvin, jotta voit syödä ne kuorineen. 

Laita perunat uunipellille. Kypsennä 1-1½ tuntia, kunnes kuori on rypistynyt ja sisus tuntuu tikulla pistäessä pehmeältä. Kypsennysaika riippuu kovasti perunoiden koosta. *

Tee kypsien perunoiden päälle ristikkäisviilto ja avaa perunaa painamalla tai levittämällä. Lusikoi täyte perunan päälle. 

UUNIPERUNAN SIENITÄYTE 

neljälle perunalle

200 g kehnäsieniä (paloiteltuna noin ½ litraa)
2 rkl öljyä (tai voita)
1 sipuli
1 tl suolaa
2 rkl timjaminlehtiä riivittynä
½ dl Arla Lempi hapatettua, laktoositonta kermaa
suolaa
mustapippuria

Paloittele puhdistetut sienet. Silppua sipuli. Riivi timjamilehdet varrestaan.
Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes sienten kosteus on haihtunut. Lisää 2 rkl öljyä ja sipulisilppu. Vähennä lämpöä pannulta niin että sipulit pehmenevät.
Lisää timjaminlehdet. Jäähdytä seosta hetki.
Ravista hapatettua kermaa purkissaan muutaman kerran. Lisää kerma sienisilpun joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

* Ihan pelkkien uuniperunoiden takia uunia ei kannata lämmittää. Minä paahdoin samalla pellillä punajuuria seuraavien päivien lounassalaatteja varten ja kypsensin myös omenapaistosta jälkiruuaksi.

Kehnäsieni

Metsä on minulle syksyisin paikka, jonne tykkään suunnata aina kun aikaa hiukankin liikenee.  Onneksi saan kaverikseni toisen innokkaan, mieheni Jukan. Kärsivällisyyteni ei riitä marjojen keruuseen, mutta sienien poimiminen on suorastaan intohimoni. Tunnistan vasta alle 10 herkullista sientä, mutta olen luvannut itselleni joka vuosi opettelevani jonkun uuden. 

Tänä vuonna tuo uutuus on ollut kolmen tähden ruokasieni, kehnäsieni. Suurin rohkaistuminen sen opetteluun tuli Suomen Sieniseuran facebook-sivuilta. Siellä sieni-innostuneet laittoivat tunnistuspyyntöjä kehnäsienistä ja niitä sitten asiantuntijat(kin) kommentoivat ahkerasti. Toiston kautta tunnusomaiset piirteet iskostuivat minuun.

Ensimmäisellä kerralla poimin metsästä mukaani pari mielestäni potentiaalista kehnäsientä. Vertailin niitä sitten kahden kirjan aineistoon ja netistä löytämiini tunnusmerkkeihin. Varmistuin näin oppineeni uuden sienen ja olin asiasta hurjan iloinen. Vielä iloisempi olen ollut uusilla metsäretkillä, sillä kehnäsieni tuntuu olevan melko satoisa monenlaisissa metsissä. Itse olen kerännyt koriini vain pieniä, ihan supussa olevia yksilöitä tai juuri auenneita kehnäsieniä. Pienet sienet voi käyttää kokonaan, vanhemmat kuulemma saattavat olla jalastaan puisevia mutta lakiltaan edelleen käyttökelpoisia.

Maku sienessä on mieto, hieman pähkinäinen. Sitä ei tarvitse käsitellä sen kummemmin, vaan paistaminen vaikkapa pannulla riittää. Olen käyttänyt kehnäsientä kantarellin sijasta sienipiirakassa (ilman currya) ja paistanut yksinkertaisesti leivän päälle sipulin kanssa. Kalakeittoon olen kuullut sen sopivan mutten ole vielä kokeillut. 

Mikä on sinun kehnäsienibravuurisi?

Seuraavassa apua kehnäsienen tunnistamiseen. Huomioi kuitenkin, että jos vasta opettelet uutta sientä, tutki useampia lähteitä ja tee aina itse päätös sienen syömisestä. Minulle hyvänä infona ovat toimineet esimerkiksi Lasse Kososen kirja "Sienenmetsästystä", Luontoportin sivut ja Suomen Luonto-sivu. 

Kehnäsieni on ruskeankeltainen, valkohärmäinen eli kehnäinen sieni. Lakin muoto muuttuu huomattavasti iän mukana. Aluksi maasta noustessaan se on munanmuotoinen, myöhemmin kellomainen. Tutkin aina tarkkaan ylikasvaneiden kehnäsienien lähiympäristön juurikin maasta puskevien pikkusienien toivossa. 

Kehnäsienen likaisen valkoisessa jalassa on sormusmainen, helposti irtoava rengas. 

Renkaan yläpuolella on revontulimaisia kuvioita. 

 Kehnäsienen heltat ovat vaaleanruskeat ja epäsäännöllisen sahateräiset.

Jalka on tasapaksu, poikkileikatun oloinen. Kun kehnäsienen jalan taittaa poikki käsin, se menee rikki puusäleisen oloisesti koska on pitkittäiskuituista. 

Kehnäsieni kasvaa koko maassa heinäkuun lopusta syyskuuhun. 

Särkileipä italialaisittain

Särkileipä on hienon tasapainoinen kokonaisuus. Se yhdistää tuttuja makuja uudella tavalla. En ole itse ainakaan ennen syönyt buffalamozzarellaa ja särkeä samassa annoksessa. Ohjeen löysimme Järki särki-säilykkeen facebooksivulta. 

Kokeilimme suomalaistaa leipiä korvaamalla mozzarellan leipäjuustolla. Italianjuusto kuitenkin voitti tällä kertaa maukkaudessaan. Basilika on ehdoton raikastaja, muuten maut leivässä voivat käydä pidemmän päälle liian tuhdeiksi.

Korvasimme alkuperäisen ohjeen perunarieskat littanoilla leipäpaloilla. Huokoisempi leipä olisi ollut varmaan parempi, jolloin osa öljystä olisi imeytynyt leipään sisälle. Täytynee kokeilla niillä perunarieskoillakin joskus ja mikä jottei ihan pizzapohjallakin. 

ITALIALAISHENKISET SÄRKILEIVÄT

4 leipäpalaa tai rieskaa

1 pallo (buffala)mozzarellaa

1 prk Järki Särki luomutomaatti & yrtit-säilykettä

kirsikkatomaatteja

basilikaa 

mustapippuria 

(suolaa)

Kuumenna uuni täysille. 

Leikkaa tomaatit siivuiksi. 

Revi mozzarella paloiksi. 

Laita leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Laita tomaattisiivut leiville. Haarukoi tähän päälle särkisäilykkeen palat. Valuta päälle myös öljy. Nostele ylle mozzarellapalat. 

Paahda uunissa noin 5 minuuttia. 

Ota pois uunista, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Revi päälle reilusti basilikanlehtiä. 

Ravintola Näsinneula

Kävipä eräänä kesäpäivänä niin, että Jukka lähti kavereidensa kanssa rälläämään Valkeakoskelle Työväen musiikkitapahtumaan. Kun auto joka tapauksessa suuntaisi Hämeeseen, päätimme me loppuperhe lähteä mukaan jatkaen matkaa Tampereelle yhden hotelliyön verran. Pääkohteena meillä muksujen kanssa oli Särkänniemi, tosin kovin erilaisista syistä. 

Meidän muksut ovat jo niin isoja ja taitavia, että pärjäävät monessa tilanteessa itsekseen. Niinpä lapset kirmasivat huvipuiston laitteisiin (tai niin minä luulin) ja minä hurautin yläilmoihin ravintola Näsinneulaan lounaalle. 

Kiikareilla ehkä voisi valvoa kullannuppujensa toimintaa, mutta minusta oli parempi idea rentoutua lasillisella kuohuvaa.

Ravintola Näsinneula sijaitsee näkötorni Näsinneulassa, 124 metrin korkeudessa. Huikeita maisemia pääsee katselemaan niin järvelle kuin kaupungille päin pöydässä istumalla, sillä ravintola pyörii hiiiiitaasti ympäri saavuttaen lähtöpisteen 45 minuuttia myöhemmin. 

Näsinneulan menu elää vuodenaikojen mukaan keskittyen lähiruokaan, mikä näkyi hienosti kesälläkin. Annokset olivat lounaallakin todella kauniita ja maut kertakaikkisen onnistuneita. Annoskoot olivat myös juuri passeleita niin että nälkä lähti mutta ähky ei tullut. 

Jälkiruokalautasella minua ihastutti maullaan erityisesti pihlajanmarjanamelaka. Samalla viisastuin yhden namelakan verran.

Kolmen ruokalajin lounas maksoi 36 euroa, viinit tietysti päälle. Hinta-laatusuhde oli mielestäni todella hyvä, joten suosittelen Näsinneulaa todella lämpimästi! Ravintola on myös huvipuistohulinasta poiketen tunnelmaltaan hyvin rauhallinen, eikä kuitenkaan pönöttävä. 

Ja mitä olivat puuhanneet muksut sinä aikana kun minä lounastin fiinisti? Nooh, käyttäneet köydenvetoihin sun muihin peleihin enemmän omaa rahaansa kuin olisin ikinä antanut. Taisi olla siis kaikki voittaa lounastus.

Fiini lohikeitto

Parasta tässä lohikeitossa oli kirkkaan oranssi lohi, jonka mehevyysaste hersytti makunystyröitä. Vai oliko se sittenkin sitruunaruohon tuoma raikkaus? Vai kerman ja kylmäsavulohen yhdessä tuoma suolainen täyteläisyys? Niin tai näin, keitto oli todella herkullinen ja kaunis! 

Ohje on Glorian ruoka & viini-lehdestä, osiosta jossa lukijat ovat toivoneet jonkin ravintolan mieleenpainuneen ruuan ohjetta. Tämä lohikeitto on kotoisin Kampin Ravintolakorttelin Fisken på Disken ravintolasta. Ohjeen antoi ravintolan keittiömestari, voitokkaasta kokkimaajoukkueestakin tuttu Mikko Pakola. Keitto vaatii hieman aikaa, muttei ole lainkaan vaikea tai työläs. 

Reseptin kulmakiviä ovat confit-menetelmällä meheväksi kypsennetty lohi ja liemen syvä maku yhdistettynä raikkaaseen sitruunaruohoon. Me aikuiset pidimme keitosta ihan hurjasti, lapset tuumasivat ristiriitaisesti: "Kiva tää sitruunan maku" ja "Liikaa sitruunaa". Se nyt olisikin ollut liikaa pyydetty että uudesta ruuasta olisivat tykänneet ihan kaikki. 

Huomasin vasta jälkikäteen, että ravintolassa keittoa koristavat vielä tilliöljy, kuivatut tonnikalalastut ja purjotuhka. Muita mainittuja ei olisi ollutkaan, mutta purjotuhkaa olen säästänyt nimenomaan tällaisia hetkiä varten ja nyt se meni ohi. No, ehkä seuraavalla kerralla. Tai sitten pitää mennä maistamaan keittoa paikan päälle. 

Näin fiini keitto sai kattamaan pöytään harvoin (ei vielä koskaan) käytössä olleet perintöhopealusikat.

FISKEN PÅ DISKEN - LOHIKEITTO

4-6:lle

keittopohja
600 g varhaisperunoita
1 sipuli
1 pieni purjo (100g)
2 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
5 dl kalalientä (meillä lohiperkeistä keitettyä)
4 dl kanalientä
2 sitruunaruohon vartta
merisuolaa
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
150 g kylmäsavulohta

lohiconfit
500 g nahatonta kirjolohta
ruokaöljyä riippuen astian koosta (n. 5 dl)
sormisuolaa

suolaliemi
5 dl vettä
50 g merisuolaa
tilliä koristeeksi

päälle halutessasi
tilliöljyä
kuivattuja tonnikalalastuja
purjotuhkaa

Tee suolaliemi. Mittaa vesi ja suola kattilaan. Kuumenna, kunnes suola on liuennut. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Laita lohi mahdollisimman lohifileen kokoiseen uunivuokaan. Kaada suolaliemi päälle 15 minuutiksi. Kuumenna uuni 75 asteeseen. Kaada liemi pois, huuhtele lohifile kylmällä vedellä ja kuivaa pinta. Leikkaa lohifile noin 5 cm leveiksi siivuiksi. Laita kalat uunivuokaan ja kaada öljyä päälle, kunnes palat peittyvät. Kypsennä uunissa 40–50 minuuttia, niin että kala on vielä keskeltä punertavaa. Hyvä sisälämpö on 42 astetta.

Kun lohi on uunissa, tee keitto. Paloittele perunat. Hienonna sipuli, purjo ja sitruunaruoho, mutta älä sekoita silppuja keskenään. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja purjoa 5 minuuttia. Lisää perunat ja viini. Kiehauta. Lisää kala- ja kanaliemet sekä sitruunaruohot kattilaan. Lisää pippuria ja suolaa maun mukaan. Keitä 10 minuuttia.

Lisää kerma. Kun keitto alkaa kiehua, paloittele kylmäsavusavulohi joukkoon. Keitä, kunnes perunat ovat kypsiä. Tarkista suolan määrä.

Nosta lohipalat öljykylvystä kun sisälämpö on sen max. 42 astetta. Kuivaa lohipalat öljystä talouspaperilla. Jaa keitto kulhoihin ja nosta lohet päälle. Ripottele kalapalan päälle sormisuolaa ja viimeistele annokset tuoreella tillillä.

Ravintolassa joukkoon lisätään vielä tilliöljyä, purjotuhkaa ja kuivattuja tonnikalalastuja. 

Rommia ja ananasta possulle

Voi miten hyvää ja helppoa! Rommilla ja ananaksella maustettu grillattu possu oli niin maukasta koko perheen mielestä, että sitä tehtiin kahtena iltana peräkkäin. Sopivasti makeutta, kirpsakkuutta ja suolaisuutta yhdessä. 

Vaan kuinkas kävikään kun se piti saada tänne blogiin? Ohjetta ei löytynyt mistään. Grillauskirjat selattiin läpi pariinkin kertaan, lehtiä tiirailtiin tarkkaan ja kaikki lippulaput ja tiedostot luettiin tarkkaan. Ei. Mistään. Onko tuttu tunne bloggaajat? Että kun sitä ohjetta ei heti naputa blogiin, se vain kummasti häviää. Kunnes. Jukka seisoi jääkaapin edessä, mietti sinappia ja huusi jotain. Mies kaivoi työmatkaltaan ostamansa sinappipurkin jääkaapista ja siinä se oli - ohje siihen ihanaan glazeen, glaseeraus"kastikkeeseen". 

ROMMI JA ANANASGLASEERAUS 

1/2 dl makeahkoa sinappia *
1 dl ananasmehua
1 dl fariinisokeria
1/8 dl vaaleaa rommia
n 600 g possun kylkeä

Sekoita ainekset keskenään pienessä kulhossa. Sivele glaseerauskastiketta possun kylkipaloille grillauksen loppupuolella pari kolme kertaa, niin että lihojen pinta karamellisoituu.

* Meillä oli amerikkalaista Haus Barhyte Sweet 'N Sour Mustardia mutta hyvin lähelle makua pääsee sekoittamalla makeaan Kotisinappi Perinteiseen hiukan Dijon sinappia.

Rapujuhlien menu x 2

Kävipäs sillämoin hassusti, että minulla oli tänä viikonloppuna kahdet rapujuhlat. Molemmissa oli yltiöhauskaa ja molemmat rakentuivat suht helpolla. Siksi halusin jakaa ne molemmat teille. Herkuttelun äärellä on ihan parasta vaihtaa kuulumisia ja nauraa niin että raikuu.

Perjantaina kutsuimme naapurit rapuilemaan meille pari tuntia töistä pääsyn jälkeen. Menu koostettiin helpoksi niin, että ravut haettiin kaupasta valmiiksi keitettyinä. Naapurit toivat juomat tullessaan sopivaksi viilennettyinä. Lapsille koostimme hodarivaihtoehdon jos ravut eivät uppoa. Muksut myös käyttivät tämän option. Jälkiruoka oli tehty jo päivää aiemmin jääkaappiin jähmettymään, homma vain koostettiin ennen  tarjoamista. 

alkuun

sienikeitto kantarelleista ja orakkaista porolisällä

maailman helpoimmat sienipiirakat 

pääruuaksi

rapuja 

tilliä

paahtoleipää

lapsille hodarit 

jälkiruuaksi

mesiangervo pannacotta limoncellosiirapilla 

lapsille jäätelö

***

Toiset rapujuhlat koostettiin nyyttäriperiaatteella yhdessä ruokabloggaajien kesken. Tiskivuoren Emäntä Heidi puolisoineen kutsui meidät kauniiseen uuteen kotiinsa nauttimaan itsepyytämiään rapuja. Taitava ravustaja oli myös osannut sumputtaa ravut valkosuolisiksi, keittää äyriäiset hurjan herkullisiksi ja sopivan suolaisiksi. 

Emännältä oli tosi hyvä veto pyytää vieraita tuomaan ruokaa rapunautiskelun ympärille. Näin saimme suht helposti monenlaista herkkua pöytään, joita kukin sitten innostuneesti ja ylpeästi esitteli. (Hyvä sanoa kun itse koosti vain juoman). Kaikki oli todella hyvää! Minulle tuli paljon uusia makuja mm. vegaanisten juustojen myötä. Viinit meille tarjosi Juomavinkki, mistä kiitos! 

alkuun

juureen leivottuja sämpylöitä - Chocochili Elina

muhammara sekä sileänä Elinan versiona että rouheana Vaimomatskuu Jellalta

lakritsipikkelöityjä kukkakaaleja - Vaimomatskuu Jella

juurespanzanella - Kokit ja Potit Hannele

ruusukaaliburgerit - Kokit ja Potit Hannele

vegaanisia juustoja- Hannan Soppa, Hanna

pääruuaksi

komeat ravut - Tiskivuoren Emäntä Heidi

latva-artisokkaa dipillä (vegaanille)

ranskankermaa

sipulisilppua

voita

tilliä 

paahdettua leipää

jälkiruuaksi

Hedgehog GT - minä

porkkanakakku - Hanna Sopasta

Budapest kääretorttu - Avaruusasema Mikko

Sopan Hanna kirjoitti jo oman juttunsa ruokabloggaajien rapujuhlista. Sen voit lukea täältä.

Olemme muutama vuosi sitten päässeet mukaan ravustamaankin ennen juhlia, siitä lisää täältä. 

Kantarellipiirakka currylla

Anoppini laittaa aina currya kantarellikastikkeeseen. Kastike on sitämyöden todella hyvää ja ihan erityisen makuista. Tästä rohkaistuneena me halusimme yhyttää kantarellin ja mausteseoksen kotikeittiössämmekin. Se tapahtui sienipiirakan muodossa todella maistuvin lopputuloksin!

Ehtoisammat emännät sekoittavat mausteseoksen tietysti itse, mutta koska meiltä uupui ruskeat sinapinsiemenet päädyimme lusikoimaan muovista curry-maustepussia. Jotka ne ehtoisat emännät tietysti aina kumoavat lasipurkkeihin odottamaan käyttöä. 

Vinkiksi sanoisin, että jos taloudessanne on - sanotaan vaikka puolet- sellaisia henkilöitä joille sienet ei maistu, heille voi tehdä vaikkapa kinkkupiirakkapuolen. Se tapahtuu niin että puolitetaan kantarellitäyte joka kumotaan vain toiselle puolelle. Toiseen puoleen piirakkaa pilkotaan sitten kinkunpaloja. Tähän päälle kumotaan normaalisti ranskankermat juustoineen. 

Niiden toisten emäntien lapset luonnollisesti maistavat ja syövät kaikkea pyytäen vielä lisääkin. 

KANTARELLIPIIRAKKA CURRYLLA

piirakkavuokaan

pohja:
125 g voita
(4 rkl kuivattuja kantarelleja murskattuna)
½ tl suolaa
2 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
30 g (n. 1 dl) parmesaania raasteena
2 rkl kylmää vettä

sienitäyte:
400 g kantarelleja tai orakkaita
2 sipulia
1 rkl voita
3 rkl valkoviiniä tai 1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
2 rkl currya

päälle:
3 munaa
200 g ranskankermaa
60 g (n. 2 dl) parmesaania raasteena
1 tl suolaa

Nypi voi, kuivatut sienet, suola ja jauho murumaiseksi seokseksi. Lisää parmesaaniraaste. Lisää lopuksi kylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi muttei enempää. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita jääkaappiin täytteiden valmistuksen ajaksi.

Paista sieniä ja sipulia kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi.

Riko kulhoon munat. Sekoita rakenne rikki. Sekoita joukkoon ranskankerma, parmesaaniraaste ja suolaa.

Ota pohja kylmästä. Pistele se haarukalla. Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Lisää päälle sienitäyte ja siihen päälle muna-ranskankermaseos.

Kypsennä uunin keskitasolla vielä noin 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman tai kokonaan ennen tarjoilua.