Jouluiset leivokset ylihelposti

 

Saimme Tosi Tärkeitä vieraita viikonlopuksi. Lapsemme ovat pyytäneet jo pidempään tekemään Tuulamantorttua, johon päädyimmekin nyt. Tyttäremme koristeli pellillisen "lumisesti" kuten neitokainen itse ilmoitti. Kun mukaan tuli myös vihreää, mieleen nousivat jossain näkemäni leivoskuuset. Kokeilin sitten minäkin leikata neliön sijasta kolmion muotoisia paloja ja nostaa ne pystyyn. Hyvin sujui pienehkössä koossa! 

Tuulamantorttukuusista tai mokkapalakuusista (miten nyt kukin leivonnaisen nimen lausuu) 

tuli hauskan näköinen kuusimetsä. 

Mieleen palautuivat myös nämä vuosia sitten tehdyt, kakusta kolmioitetut leivokset, joiden maussakin oli jouluisuutta. 

Suosittelemme leipomaan molempia, etenkin lasten kanssa. 

Blogiringin jouluteemasivuilta löytyy kootusti paljon ideoita jouluunkin. Kurkista ihmeessä!

Lakritsinen juustokakku limellä

Tässäpä kakku lakritsin ystäville. Ja ilmeisesti niillekin jotka eivät lakusta perusta, sillä yksi maistajista kertoi ettei lakritsi ole hänen mieleensä, mutta tämä kakku on. Paitsi lakritsia, kakussa on myös limemehua ja limenkuoriraastetta tuomassa raikkautta ja pikkuruisen väriäkin. 

Kermainen, kuohkea täyteläisyys yhdistettynä lakritsin hienoon makuun ja limen raikkauteen saavat yhdessä aikaan ihan mahtavan hyvän kakun jota kelpaa tarjota juhlissakin. Yksinkertainen koristelu takaa sen että ihan jokainen voi onnistua!

Palana kakku ei ole niitä kauneimpia, mutta jos sen kestää, herkullinen maku palkitsee. Lupaan. 

Lakritsiksi suosittelen Kouvolan lakritsia. Se on niin ihanan pehmeää ja hurjan hyvän makuista. 

LAKRITSI-LIMEJUUSTOKAKKU

irtopohjavuokaan, 22 cm halkaisijaltaan 

POHJA180 g Digestive-keksejä
75 g Arla Ingman laktoositonta meijerivoita

TÄYTE

250 g (Kouvolan) lakritsia
5 liivatetta
3 dl Arla vähälaktoosista kuohukermaa
2 valkuaista
300 g Apetina maustamaton, laktoositon tuorejuustoa
½ dl limemehua (noin 2 luomulimen mehu, raasta kuoret ensin koristeluun)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

KORISTELUUN

kahden luomulimen kuoret raastettuna

(Kouvolan) lakritsia

Aloita pohjasta. 
Sulata voi. Murskaa keksit hienoksi muruiksi. Sekoita sekaan sulatettu voi. Laita irtopohjavuokaan pohjan ja raunan väliin leivinpapri nalkkiin. Painele keksi-voiseos leivinpaperoidun vuoan pohjalle.

Valmista täyte. 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pilko täytteen lakritsit veitsellä mahdollisimman pieneksi.

Vaahdota kerma omassa astiassaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto. Sekoita limemehu, sokeri, vaniljasokeri ja lakritsipalat tuorejuustoon. 

Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten tämä seos kerma-valkuaisvaahtoon. 

Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. 

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Irroittaessasi kakun reunoja käy ne ensin läpi veitsellä ja vasta sitten irrota rengas ympäriltä. Koristele valmis kakku lakritsipaloilla ja limenkuoriraasteella. 

 *

 yhteistyössä ARLA

Gordon Ramsaylla kylässä

Lokakuisella Lontoon keikeuksella varasimme pöydän useampaankin fiiniin ravintolaan kun kerran kaksin pääsimme nautiskelemaan. Yksi näistä oli kolmen Michelin tähden Gordon Ramsay. Omistajana  on arvatenkin rääväsuinen julkkiskokki. Keittiössä ruokaisia taideteoksia loihditaan Clare Smythin johdolla, joka on ainut kolme tähteä saavuttanut brittinaiskokki.

Me vierailimme ravintolassa lounasaikaan. Meidät ohjasi pöytään ranskalaisittain englantia murtanut herrasmies. Seuratessamme häntä ruokailumme ajan huomasimme hänen ainoana tehtävänään olevan ravintolavieraiden kanssa seurustelu. 

Valitsimme molemmat kolmen ruokalajin lounasmenun, jossa sopi valita kolmesta alku-, pää- ja jälkiruuasta. Valintamme osuivat luonnostaankin eri annoksiin, joskin se toi myös enemmän maistelumahdollisuuksia. Ainahan me toistemme lautasilta maistamme myös. Muitakin menuvaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. 

 Leipiä oli kolmea erilaista, joista ihastuimme hurjasti briossiin. 

Keittiöntervehdyksenä tarjottu muna sisälsi upeaksi vaahdotettua perunaa, pohjalla keltuaista ja päällä tryffeliä. Kokemus oli ihan taivaallinen ja nostatti odotukset jatkosta hurjan korkealle. 

 

Jukan alkuruoassa, herkkutatit leivällä, oli komponentit käännetty nurinkurin sienisilpun ollessa pohjalla ja paahdettujen leipäpaljon koristaessa päällistä. 

Oma alkuruokani, suolassa kypsennettyä punajuurta ja savustettua makrillia, oli hurjan kaunis ja maistuva.

 Jukan pääruokana maistui norfolkkilaisen mustakanan jalka papujen ja kinkun kanssa. Kuulostaa kovin ronskilta, mutta eikö vaan näytäkin ihan muulta. Kastikkeet paikassa olivat ihan omaa luokkaansa, tässä annoksessa savustettu consommé.

Omasta annoksestani löytyi jäniksen kylkeä pyöräytettynä Bayonnen ilmakuivattuun kinkkuun. Minua ilahduttivat annoksessa lihaisan osuuden lisäksi myös hienosti maustetut nauriit. Jäniksen "tikkariluu" oli söpö ilmestys varsinkin kun miettii vastaavia lampaisia. 

 Yksi jälkiruokavaihtoehtoista olisi ollut valita juustoja vaunusta, mutta me kaipasimme jotain makeaa.

Limesorbetin kanssa tarjoiltu paahdettu ananas korianterilla oli valtavan hieno. Päätimme kokeilla jotain tällaista yksinkertaistettuna aasialaisten ruokien jälkeen kotonakin. 

 Viikunatorttu mascarponesorbetilla oli myös hieno! Asettelu on upean dramaattinen!

Ennen laskua saimme vielä makeita naposteltavia, joita toki maistelimme melkein hartaina. Tuo Jukan pitelemä karkkirasia sisälsi jäisiä herkkuja. Rasian avaaminen toi mieleen heti kohtauksen Lumikuningatar-elokuvasta, kun Kerttu maistaa noidan lumottuja valkosuklaasydämiä. Melkein jännitti maistaa. 

Ranskalainen seuranpitäjä herrasmies tuli ennen jälkiruokia kuiskimaan, että haluaisi viedä meidät keittiöön tutustumaan. Mehän riemastuimme tästä kovasti. Näimme itsensä Clare Smythinkin tiukkailmeisenä suhaamassa pitkin ja poikin yllättävän isoa keittiötä. 

Kokemus oli kyllä ihan huipuimpia lounaita mitä olemme ikinä nauttineet. Tarjoilu paikassa pelasi juuri oikeanaikaisesti, mikä tietysti lienee odotettavaakin. Itse asiassa tarjoilijoiden liikkeitä melko ahtaassa ravintolasalissa oli hauska seurata. Tarjotinta kantaneet tarjoilijat odottivat vuoroaan ovensuussa ja hiljaisesta merkistä lähtivät kulkemaan opastajan perässä. Tämä opastaja hipaisi muuta henkilökuntaa merkiksi että takana on varottavaa. Yritin livahtaa kerran vessaan ilman saattajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Annokset Gordon Ramsaylla olivat hurjan kauniita ja hienon makuisia. Illallinen paikassa olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus!

Lounaamme kustansi tuumailu ginitonicien, ruuan kanssa nautittujen viinien sekä ravintolan puolesta lisätyn tarjoilupalkkion kanssa 209 puntaa mikä tällä hetkellä on 264 euroa. 

Kurpitsakeitto chiliöljyllä ja postaus arvonnalla

Samettisen pehmeä, takatulisuutta sisältävä kurpitsakeitto on ollut tämän syksyn ruokahitti. Olemme tarjonneet sitä jo kahdelle vierasperheelle ja tehneet muuten vaan muutaman muunkin kerran. Salaisuus lienee se, että keitto on nopea ja helppo kokoonsaattaa ihan tavallisista raaka-aineista. Keitto tulee myös halvaksi, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys varsinkaan vierastarjottavissa. 

Olemme tarjonneet keittoa "keittiöntervehdysomaisesti" hiukan juoksevampana snapsilaseista. Tuolloin ylle paahdettiin muhjaannutetun kurpitsan siemeniä ja tumpsautettiin väriksi savupaprikajauhetta. Toisella kertaa keitto jätettiin paksummaksi ja tarjottiin alkuruokana. Sillä kertaa pinnalle ripsittiin paahdettua sipulia antamaan mukavaa suutuntumaa. Annos koristeltiin vielä lehtipersiljalla. 

 

    

Lanfranchin chilillä maustettu auringonkukkaöljy on oikein omiaan tähän kurpitsakeittoon. Se on yllättävän mausteinen, joten pienikin määrä öljyä riittää. Näitä Lanfranchin espanjalaisia öljyjä eri makuineen löytyy ihan marketin hyllystä.

KURPITSAKEITTO
kahdelle lounaaksi tai neljälle pienet alkukeitot

2 perunaa
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
½ rkl Lanfranchi chiliöljyä
½ rkl Lanfranchi oliiviöljyä
3 dl vettä
suolaa
3 timjaminoksaa
1 ¼ dl kurpitsasosetta
1,5 dl kermaa

pinnalle:
paahdettuja kurpitsansiemeniä (ohje alla)
tai rapeaksi paahdettua sipulia

Pilko kasvikset pieniksi paloiksi. Laita chiliöljy ja oliiviöljy kattilaan. Kuullota sipuleita sekä valkosipuleita hetki chiliöljyssä. Lisää peruna, porkkana sekä suolaa ja timjamia. Lisää vesi ja keitä reilu vartti, tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Poimi timjaminoksat keitosta ja soseuta keitto sauvasekoittimella silkinpehmeäksi. Lisää seokseen kurpitsasose. Sekoita tasaiseksi ja lisää kermaa kunnes keitto on haluamasi rakenteista. Jaa annoksiksi ja ripsi päälle suutuntumaa ja makua tuomaan esimerkiksi paahdettuja kurpitsansiemeniä tai paahdettua sipulia.

Keiton makua voi muunnella käyttämällä vaikka rosmariinia timjamin sijaan. Chilisyyttä kannattaa passata oman maun mukaan. Tarjoamiimme keittoihin on laitettu ½-1 rkl chiliöljyä isomman määrän jakaessa milipiteitä sopivasta liian mausteiseen. Veden tilalla voi käyttää myös kasvislientä.

PAAHDETUT KURPITSANSIEMENET

4 dl kurpitsan siemeniä
2 tl (tryffeli)suolaa
1/4 dl Lanfranchi oliiviöljyä
½ tl  savupaprikajauhetta

Ota kurpitsasta erilleen siemenet.
Laita leivinpaperille.
Lorota päälle oliiviöljyä ja mausteeksi paprikajauhetta ja suolaa. Sekoita.
Paahda 200 asteisessa uunissa rapeiksi, noin 10 minuuttia.


Muissakin blogeissa on kokattu Lanfranchin öljyistä herkkuja:
Riikka on tehnyt koukuttavia lehtikaalisipsejä
Suvi on pyöräyttänyt chilisen mutakakun 
Janna on ollut vietnamilaisissa salaattitunnelmissa
Veera on tehnyt chili-hunajapähkinöitä.
Me kokeilimme myös lisätä Lanfranchin sitruunaista oliiviöljyä suppilovahverotahnaan, mikä toimikin mukavan raikkaana lisänä ja muutti sienitahnan maun aika toisenmoiseksi.

Mihin teillä käytetään öljyjä? Onko sinulla takataskussa joku erityishyvä vinkki varsinkin maustettujen öljyjen käyttöön? Öljyisellä tai sitten vaan osallistuvalla kommentilla osallistut Lanfranchi-tuotepaketin arvontaan. Anonyymit muistakaa laittakaa sähköpostiosoite kommenttiin mukaan mahdollisen voiton osuttua. Arvonta suoritetaan 30.11 kello 12. Siihen asti on aikaa osallistua.

Yhteistyössä Lanfranchi

Ravintola Nokka treffipaikkana

 

Meillä Jukka muistaa paremmin vuosipäivät ja muut merkittävät päivät. Männäviikolla mies kertoi, että seurustelumme alusta tulee täyteen 15 vuotta ja hän haluaa sen kunniaksi viedä meidät kaksi syömään jonnekin. Tämähän passasi minulle oikein hyvin! Ehdotin melkeinpä heti Nokkaa, sillä se oli jäänyt minulle mieleen erityisen tunnelmallisena paikkana punaisine tiiliseinineen. Nokassa olikin muistamaani lämmintä arvokkuutta ilman pröystäilevää otetta. 

   

Nokan ruokafilosofia nojaa hyvin vahvasti laadukkaisiin suomalaisiin raaka-aineisiin. Pientilayhteistyö tulee hyvin esille niin nettisivuilla kuin paikanpäälläkin, joskaan nettisivujen listaus ei ole ihan ajantasainen. 

Alkuun otimme tarjoilijan suosittelemaa drinkkiä, jossa omenaiseen ja joulumaisteiseen siirappiin lisättiin kuohuviiniä. Ihana juoma!

Pienen tovin tuumattuamme päädyimme Jukan kanssa kuuden ruokalajin menukokonaisuuteen, mutta saimme vaihtaa yhden annoksen kumpikin. Jukka allergia- ja minä uteliaisuussyistä. Minä sain mukisematta viinimenun kaadot puolikkaana. Niin kuin ruokakin, myös viinit tulevat pieniltä tiloilta. Jukka otti autoilevana alkoholittomat juomaparitukset, jotka Nokassa meinasivat kuohuviiniä ja erilaisia mehuja. Esimerkiksi poron kanssa oli valittu puolukkamehu. On hienoa että alkoholitonkin vaihtoehto on myös ajatuksella rakennettu.

Iltamme alkoi aivan hurmaavalla keittiöntervehdyksellä! Eteemme laskettiin aivan loistava lanttukeitto. Hurmaavantuoksuisessa keitossa oli upean samettinen rakenne ja selkeä, pehmeän lanttuinen maku. Lumouduimme keitosta ihan täysin! 

Minun alkuruokani "Piipanoja" sisälsi juuri sopivan savuisaa kylmäsavustettua kirjolohta, punajuurta ja marinoitua kantarellia sekä lohen mätiä ja ruislastuja. Punajuurisuikaleet oli aseteltu kauniille sykerölle. Punajuurta löytyi annoksesta myös tahnaisena, mikä osui minun makuhermooni aivan loistavasti. 

Punajuuriallergiselle ei ruvettu vääntämään erikseen Helsinki menun alkuruokaa juureksettomaksi, vaan Jukalle ehdotettiin heti alkuruuan vaihtoa. Tämä oli mielestämme tosi fiksu ja toimiva ratkaisu erotuksena vaikkapa sille, että mies olisi saanut saman annoksen kuin minä mutta typistettynä ilman punajuurta. Typistettynä makukokemuskin olisi hailakoitunut. Jukka oli oikein tyytyväinen saamaansa "Alhopakkaan", jossa koreili ankanmaksaa, omenabriossia ja puolukkaa. Ohuet, rullatut kääröt eivät yllättäen olleetkaan omenaa, vaan ihanan makeita Ahvenanmaalaisia päärynöitä. 

Maa-artisokkakeitto sai meidät jatkamaan herkkuhuokailua. Samettinen, keveä keitto kaadettiin pöydässä lautaselle omenapalojen ja ilmakuivatun kyytön seuraksi. Kyyttöherkkua ostimme myös kotiin Nokan puodista.

Pääruuista minun vaihtoruokani "Vihti" veti ehdottomasti pidemmän korren verrattuna menuuseen kuuluvaan poroon. Halusin vaihtaa poron tähän kokonaisuuteen ihan kotikuntasyistä ja siksi, että annoksen vasikka tulee samalta Herrakunnan Lammastilalta mistä mekin vasikkamme haemme. Vasikka komeili lautasella pitkään muhitettuna ja sitten prässättynä sekä näyttävästi pitkittäin siivutettuna kielipalana. Kielen pinta oli rapsakoitettu oivallisesti. Keralla tarjotut kasvikset olivat ihanan napakoita ja lehtikaalit paitsi kauniita myös maukkaan rasahtelevia. Maa-artisokka oli kekseliäästi piilotettu ruiskuoreen. Kastike oli maustettu shisolla. "Vihti" oli hieno kokonaisuus, joka yllätyksellisten elementtien ansiosta oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. 

Jukan "Salla" oli hurjan hyvä makujensa puolesta, mutta pororuokana elementeiltään hyvin perinteinen. Poron entrecote ja sisäpaisti tarjottiin puikulapyreen ja karpalokastikkeen kanssa tattien kera.

Juustojen kohdalla pärräsin, miksi kerta toisensa jälkeen teen saman virheen enkä kysy mitä juustoja valikoimaan on laitettu, sillä en vieläkään ole oppinut herkuttelemaan homejuustoilla. Toisen juuston nimen olen jo unohtanut, mutta toinen oli niin kovin monessa muussakin ravintolassa tarjottu Peltolan Blue. Sinihomejuusto on kuulemma erinomainen, mutta sen yleisyys alkaa jo turruttaa. Jukka mutusti tyytyväisenä molempien juustot siemennäkkärin ja tyrnihillon kanssa.  

Raikkaana jälkkärinä tarjottiin lonkkusorbettia piparkakkugraniten päältä. Maut olivat tosi hauskoja, joskin granitessa se olisi voinut olla vahvempikin. Kokonaisuus oli myös turhan iso.

Jälkiruoka-annoksemme "Joulukuusi" sisälsi tummaa luomusuklaata, ihanaa mesiangervojäätelöä ja kuusenkerkkämarenkia. Viimeksimainitusta emme kerkän makua löytäneet, mutta jäätelössä maistui meidän kotonakin käyttämämme villiyrtti aivan selkeästi. Esillepano jakoi mieliteitä. Jukan mielestä kuusi oli kiva elementti, minusta se rikkoi muuten tyylikkään linjan. 

Viininä suklaiselle jälkiruualle toimi hieno Bigaro, joka on ensimmäinen ja vielä toistaiseksi ainut jälkiruokaviini, jossa on sekoitettu brachettoa ja moscatoa. 

Iltamme maksoi alkudrinkkeineen ja kympin lähdevedellä 242 euroa. Tarjoilu toimi koko illan aikana hienosti. Tarjoilu oli oikea-aikaista, erittäin ystävällistä ja hymyilevää. Ruuat olivat toimivia niin makujen kuin esillepanonkin suhteen. Kaikenkaikkiaan iltamme oli aivan ihana, joten uskallamme suositella Nokkaa erittäin lämpimästi!

Lumoavat suklaakeksit ilman silkkinauhaa

Tiedän. Nuo piparit olisi pitänyt pinota päällekkäin ja kietaista ympärille korkeussuunnassa silkkinauha, joka oleellisesti hankaloittaa keksien ahmimista. Tämä läjä vaan on enemmän meikämoinen.

Herkullinen pipariläjä sai alkunsa, kun tyttäremme toivoi meidän leipovan juuri niitä sunnuntain ratoksi. Olivat aiemmin tehneet mummun kanssa kuulemma ja hyviä olivat olleet. Niin hyviä ettei jäänyt edes meille maistiaiseksi. 

Tänään työkaverit, joille maistatin myös näitä "Bellen lumoavia suklaakeksejä" kyselivät ohjeen perään, joten täältä pesee. Minä luulen että me teemme uudet pellilliset viimeistään joulun alla kun haluamme lahjoa opettajia ja kerho-ohjaajia. Tämä ohje on helppo aikaansaada myös lasten kanssa. 

Resepti on kotoisin Prinsessojen keittokirjasta.

LUMOAVAT KEKSIT

2 pellillistä, 25 kpl

125g huoneenlämpöistä voita 

3dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

1dl kaakaojauhetta 

1tl leivinjauhetta

koristeluun:

nompparelleja / suklaahippusia jne.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Vatkaa rasva, sokeri, munat ja vaniljasokeri isossa kulhossa vaahdoksi esimerkiksi sähkövatkaimella.

Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, kaakaojauhe sekä leivinjauhe. Siivilöi  jauhoseos rasva - sokerivaahtoon.

Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Laita pellille leivinpaperi. Nosta taikinaa kahden teelusikan avulla leivinpaperille. Laita jokaiselle nokareelle haluamiasi koristeita. Paista keksejä uunin keskiosassa 5-10 minuuttia niin että keksit jäävät keskeltä hiukan "tahmaisiksi". 

Nosta ritilälle jäähtymään. 

Sormisyötäviä helposti ja nopeasti

Saimme eilen kylään ihmisiä, joiden kanssa olemme aika tiiviissä kanssakäymisessä aloittaneet perhe-elämän kun ensimmäiset lapsemme syntyivät. Olemme vuosien varrella olleet tekemisissä paljonkin, mutta nyt rako näkemisten välillä oli hurahtanut luvattoman pitkäksi. Onneksi saimme perheen meille kylään lauantaina, jotta pystyimme kuromaan umpeen väliinjäänyttä aikaa. Paljon oli ehtinyt tapahtua molemmille perheille, mutta kaikki oli silti kuin ennen. Ja lapset pelmahtivat heti leikkimään yläkertaan niinkuin mitään aikoja ei olisi välissä ollutkaan. Illan päätyttyä hiljaiseen pimeyteen tuumasin, että juuri tämä on arvokasta. 

Kaveriperhe saapui meille jo kolmelta, joten tuumailimme tekevämme alkuun pieniä sormisyötäviä. Joku voisi kutsua näitä coctailpaloiksi tai pikkupaloiksi - samapa tuo kun suussa maistuu hyvälle. Kulautimme ne alas Lontoosta ostetulla Bathtub ginillä, jota jatkoi yhtälailla kardemummainen tonic. Lapsille oli varattu mehua. 

Uusi kokeilumme oli ylihelppo ja -nopea sormisyötävä. Se saatiin aikaan Hakaniemen Hallin Helsinkituliaisista. Aivan loistava, makea luomu viikunahillo yhdistettiin savuisan makuiseen ilmakuivattuun villisikaleikkeeseen  vaalean ohutnäkkileivän päällä. Yhdistelmä oli hienostunut ja samaan aikaan ronski, ollen makea ja suolainen yhtäaikaa. Lapsetkin tykkäsivät tästä!

 Pienemmäksi palastettu saaristolaisleipä sai ylleen avokadoa suolaripauksella, kylmäsavulohta ja korianteria. 

Filokupit tomaatilla ja lakritsilla täytettynä löytyväkin jo blogista. 

Ai mitäkö sitten oli varsinaiseksi ruuaksi? Alkuun Jukan loistavaa kurpitsakeittoa, pääruuaksi apsikoosilammasta ja kanelista couscousia sekä jälkiruuaksi lakritsi-limejuustokakkua. Kaikkiin uusiin ruokiin tulee ohjeet ennemmin tai myöhemmin tänne blogin puolelle. Ja kyllä, maistui hyvin kaikille ja pinkarallaan taisimme olla jokainen.  

Sushilla Siljalla

Laivareissullamme kävimme Jämsénin menun lisäksi eri iltana aivan uudessa sushiravintolassa. Sushi & co on nähnyt päivänvalon Silja Symphonyn uudistuksen myötä. 

Valinta annosten välillä oli helppo tehdä. Otimme suurimman ja komeimman maistelulautasen, johon kuului myös miso-keitto ja vihreä tee kylkiäisinä.

Misokeittopohjaan sopi lusikoida itse lisukkeita.

Ottamamme platterin myötä viisastuin myös yhden hamachin verran. Pisteitä siitä että tonnikala loisti poissaolollaan, vaikka ei minulla kyllä ole muitten raaka-aineittenkaan kestävästä kalastuksesta mitään tietoa. Menun ylänurkan havainnointikuva eri sushipaloista lie kuvaavin ikinä.

Kuvien myötä rupesimme empimään, olikohan tämä iso platteri tarkoitettu kahdelle. Kyllä me meinaten ihan tosi täynnä olimme kaiken tämän jälkeen! 

Otimme maisteluhaluissamme lisäkkeeksi vielä gomawakamen eli merileväsalaatin. Pidin siitä ihan hurjan paljon! Koko lautanen oli täynnä tuoreita, hienoja makuja. 

 

Esillepano oli upea. Sashimit olivat minulle sushisetin herkullisin osuus, niinkuin yleensäkin. Myös raikkaat kampasimpukkanigirit mädillä saivat huokailemaan ihastuksesta. 

Minä en näihin California Rollseihin saa makua sitten millään, missään, vaikka olen useamman kerran kokeillut. En edes oikein tiedä mikä niissä tökkää, sillä pidän kaikista komponenteista erikseen. Jukka kyllä tykkää näistäkin. 

Sushien viiniparina maistoimme molempia tarjolla olevia valkoviinejä. Sakeakin olisi ollut saatuvilla.

Pidin kovasti Sushi & Co:n selkeästä sisustuksesta. Varsinkin laatikot seinillä hurmasivat minut. Palvelu täällä pelasi ystävällisesti ja ripeästi. Palautetta toivottiin kovasti kehitysmielessäkin, mutta emme osanneet sellaista antaa. Meille kokonaispaketti oli oikein passeli! Suosittelemme lämpimästi jos Silja Symphonylla matkaatte. 

 

***

Yhteistyössä Tallink Silja