Carelia on ravintola jonne on pitänyt suunnata vaikka kuinka monta kertaa, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt. Nyt meillä oli tiedossa ilta jäähallissa Don Huonojen juhlakeikalla ja katselimme tuosta kävelymatkan päässä sijaitsevia kiinnostavia paikkoja. Silmiin osui Oopperataloa vastapäätä sijaitseva brasserie Carelia.
Onneksi osui, sillä kokonaisuus oli aivan loistava ja paljon enemmän mitä olimme odottaneet. Rentous, mutta huolellinen tekeminen on vaikea laji, mutta Careliassa nämä asiat on onnistuttu yhdistämään taidokkaasti. Sisustus on kutsuva ja henkilökunta hymyilevän ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarjoilijamme huomasi sanomatta ettei meillä ole illalliseen hirmuisesti aikaa ja tahditti kaiken sen mukaan sopivan sujuvaan rytmiin.
Aloitimme iltamme kuplivalla, lasissa Domaine Joseph Scharsch:n cremantia.
Alkupalamme osuivat molemmat aivan nappiin. Carelian tartar oli maustettu oivallisti niin että lihamassan sisäänkin oli laitettu kapriksia. Aterian läpi siemailimme pullollisen Adrianon Barbarescoa.
Minä otin alkuun ankankoipi-maksapateen, jonka maksaosuudesta vastasi hanhenmaksa. Ylellisyyskomponenttina keikaili vielä Périgordin mustaa tryffeliä ja makuparina oivan makeaa kirsikkaa. Pateessa oli ihanan rapsahtava, todella ohut kuori, jonka suutuntuma teki paketista ihan priiman. Saimme kuulla että kuori oli tehty filotaikinasta.
Pääruoka-annoksissa minä hävisin, vaikka 48 tuntia haudutettu luomupossunniska oli todella hyvä sekin porkkanakreemin ja linssien kanssa tarjottuna.
Jukan grillattu entrecôte vaan oli niin tolkuttoman hyvää, että sitä on vaikea peitota. Liha oli laadultaan aivan ensiluokkaista ja paistettu oivallisen nopeasti niin että pinta oli savuisen napakka ja sisus vielä punaista. Kanssatarjotut ranskikset olivat rapean tuhteja, vihersalaatti taas kevittävän hapokas. Itse en upealle lihalle kaivannut kastiketta, mutta Jukka piti kovasti béarnaise-kastikkeesta.
Jälkiruuissa emme edes vilkuilleet sivuille, vaan otimme molemmat yhteisen herkkumme Tarte tatinin. Vaikka keikautettu omenaleivonnainen ei nyt jo edesmenneen Postresin tasoon jälkiruuassa yltänytkään, oli se lajissaan kuitenkin erinomainen.
Illallisemme maksoi 213 euroa, josta melkein puolet meni juomiin eli kahteen kuohuviinilasilliseen ja punaviinipulloon. Ehdottomasti koko laskun arvoinen kokemus! Suosittelemme lämpimästi.
