Syyskuinen yhden yön työmatka suuntautui tällä kertaa Amsterdamiin. Olemme käyneet Amsterdamissa blogin alkuaikoina, mutta muuten ei viime vuosia ole ollut kaupunkiin asiaa. Amsterdamin ravintolatarjonta on kattava, mutta en ollut etukäteen muistanut tehdä mitään valmisteluita asian suhteen. Hotellini sijaitsi päärautatieaseman ja Dam aukion puolivälissä, enkä pitkän työpäivän päätteeksi jaksanut kovin kauas mennä. Epätoivoisesti etsin illallispaikkaa netistä. Ehkä kaikkein kiinnostavin lähikulmien ravintola olisi ollut kahden Michelin tähden &samhoud restaurantin ”pikkusisko” &samhoud places streetfood, joka tarjoilee omien sanojensa mukaan kansainvälistä katuruokaa Michelin tähtien tvistillä. Esimerkiksi hampurilainen olisi maksanut 16 euroa, joten ei mitenkään paha (vertaa Brondan 25 euroa). No samhoudi on kiinni ma-ti, joten se siitä. Kiinnostavia Michelin mestoja ei oikein ollut kulmilla, ja muutama Bib gourmand ravintola oli täyteen buukattu. Nettiselailun ja tuskastumisen yhteistyönä valitsin Van Harte nimisen ravintolan, joka toimii drinkkibaarina ja illallisravintolana. Kuvien ja asiakaspalautteen perusteella vakuutuin paikasta. Kaiken lisäksi kolmen ruokalajin menu 25 eurolla kuulosti jopa liian hyvältä. Pöytävarausjärjestelmän mukaan tilaa oli joten lähdin matkaan.
Työmatkaan kuuluu GT, joten se sai toimia apuvoimana menua selaillessa.
Valitsin alkupalaksi kanipatee-annoksen jossa oli suolakurkkuja, punasipulia ja paahtoleipä. Todella maittava patee ja loistava aloitus illalliselle.
Pääruokana otin paahdettua ankanrintaa, perunaa, kirsikkaolutkastiketta ja pinaattia. Simppeli, maukas ja kypsyydet kohdillaan. Ankanrinta oli rosee sisältä ja mukavan rapsakka pinnaltaan. Kastikkeeseen rouskautin hiukan suolaa ja sitten se vasta maistuikin. Kaksi ensimmäistä annosta saivat seurakseen tarjoilijan suosituksesta espanjalaista Riojaa.
Jälkiruuan tulo kesti yllättävän kauan. Myös naapuripöydän mieskaksikko tuskasteli saman odotuksen kanssa. Lopulta odotus palkittiin ja eteeni tuotiin creme brulee, mutta se varsinainen juttu oli paahdetut mantelilastut ja jäätelön sisään kätkeytyneet paahdetut sokeripintamantelit. Lapsena Kanarian matkojen kohokohta oli paahdetut sokeritahmapäällysteiset mantelit ja nyt näitä herkkuja oli jäätelön sisällä. Mantelijäde komppasi mainiosti kermaista creme bruleeta. Huuhtelin kokonaisuuden alas lasillisella port viiniä. Menu maksoi siis 25 euroa ja juomista tuli parikymppiä lisää. Lähdin ulos todella tyytyväisenä. Lopulta tämä ratkaisu oli tuona iltana paljon kivampi kuin Michelin paikat.
Samhoudin keittiömestari Moshik Roth johtaa nyt myös Tel Avivin parasta ravintolaa Totoa,tosin osan viikosta kaukosäätimellä,sillä ei voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti;D Asuin Amsterdamissa jonkun aikaa 2012 lopussa ja seuraavan vuoden alussa,ja aina ärsytti kun kaikki paikat avasivat niin myöhään aamuisin.
VastaaPoistaJael, katos vaan että Samhoudin kaveri operoi myös siellä suunnalla. Olisi ollut tosi kiinnostava mesta mutta harmillista nuo aukioloajat. Miksei kaikki voi olla aina auki :) Toisaalta Amsterdamissa on hyvä että "kahvilat" eivät ole ihan aina auki. Aamulla ja alkuillasta liikkuessa näkyi sen verran "ympyräsilmäisiä" että tyyppien on parasta pitää edes hiukan taukoa.
VastaaPoista