Etukäteen hiukan jännitti. Olin varannut vain parin päivän varoajalla tuolin Gastrologik. tähtiravintolasta Tukholmasta. Tuoli, jolle aioin istahtaa, oli asetettu seitsemän muun kanssa ravintolan ainoan yhteispöydän äärelle. Mietin etukäteen että idea oli yksinmatkaavalle loistava, mutta entä jos kukaan ei olisikaan juttutuulella? Oletuksena luulisi, että yhteispöydän äärelle haluavat vain ne, joita kanssakäyminen vieraidenkin ihmisten kanssa kiehtoo. Tarjoilija kertoo kuitenkin toista. Välillä pöydän ympärillä on kuulemma ollut ihan hiljaistakin. Toisinaan taas vierailijat ovat jälkikäteen pyytäneet kanssaruokailijoiden yhteystietoja mukavan illan jälkeen. Minulla kävi tuuri, sillä koko seurue oli kovasti rentoa, nauravaista ja keskustelevaa sorttia. Viereeni istui belgialainen alkuviinituottaja (joka muuten oli juuri palannut Helsingistä ja kehui Gröniä kovasti). Hänen vieressään istui nelihenkinen seurue ja minua vastapäätä ihanan rakastuneen oloinen pari, ruotsalaisia kaikki.
Tarjoilijoiden ja kokkien tyyli antoi viitteitä rennosta menosta, joka oli itselleni kovasti tervetullutta. Ravintolassa tarjotaan sama yllätysmenu kaikille, erityisruokavaliot huomioiden. Halusin nauttia ruuan kanssa suositeltuja viinejä. Suurinosa pöydässämme valitsi tavallani viinit, mutta yksi ruokailija halusi maistella erilaisia oluita ja yksi siemailla vettä läpi aterian.
Ravintolan perustajat Anton Bjuhr ja Jacob Holmström. Kuva kirjasta jonka sai läksiäislahjaksi.
Erikoisin maistamani asia paikassa oli majavan anaalirauhasesta saatava erite, hauste, beaver musk. Sitä oli paitsi laitettu loppukarkkien sisään myös uutettu vodkaan. Karkkien sisustasta minulle tuli mieleen liköörikonvehdit. Maustettu viinakaan ei saanut minua toisten tapaan irvistelemään, mutta se kuitattiin pöydässä naurusuin suomalaisuudellani.
Yllättävin ja upein makuyhdistelmä illan aikana oli merilevään kiedottu naudanliha. En mitenkään olisi osannut yhdistää näitä kahta, mutta lopputulos oli upea! Mustakalan suirottaminen pastamaiseksi toimi loistavasti. Riemastuttavin tarjoiluidea taas oli selleritaco.
Seuraavassa kuvina illan menu:
Yllättävin ja upein makuyhdistelmä illan aikana oli merilevään kiedottu naudanliha. En mitenkään olisi osannut yhdistää näitä kahta, mutta lopputulos oli upea! Mustakalan suirottaminen pastamaiseksi toimi loistavasti. Riemastuttavin tarjoiluidea taas oli selleritaco.
Seuraavassa kuvina illan menu:
Ohuet perunasipsit tillillä.
Tikkuleipä hauskasti nuotion päältä tarjoiltuna.
Raakoja katkarapuja Skagerackista, levää ja "tofua". "Tofu" ei sisältänyt lainkaan soijamaitoa, vaan oli tehty vastasynnyttäneen lehmän ensimaidosta.
Warbrokvarnin speltistä leivottua leipää ja käsinkirnuttua voita Kittelbergetistä
Mustekalaa pastamaisina suiroina, lummelundilaisia valkosipuleita fermentoituna ja olutta.
Langustiini Fjällbackasta ja sen päästä keitetty tahna sekä upean valkoista fenkolia.
Maustepippurilla maustettua hapatettua perunapyrettä, jonka alla muikun mätiä ja viiriäisenmunaa.
Savustettua madetta joka oli nostettu Hjälmarenista, mallasta ja sipulia.
Nautaa käärittynä islantilaiseen merilevään - uskomattoman hieno yhdistelmä.
Monesti kahvinkeittoon käytetty syphon-keitin oli valjastettu nyt liemen maustamiseen. Mausteeksi oli valittu puolukkaa, jäkälää, oksia ja kuivattuja sieniä. Kuumetessaan liemi nousi yläpannuun, jolloin liemi maustui uudenmoiseksi. Ensimmäisellä yrityksellä kuuma pannu posahti yllättäen rikki, mutta kenellekään ei onneksi sattunut mitään. Nauraen kysyimmekin eihän tämä erikoisefekti maksa lisää jolloin se luvattiin ilmaiseksi.
Maustunut liemi kaadettiin jäädytetyn, kuusenkerkällä maustetun voin päälle. Maku tässä metsäliemessä oli ihan uskomattoman syvä ja upea!
Mukulaselleristä tehdyn tortillan täytteenä oli poroa JokkMokk:sta, kuusenkerkkää ja puolukkaa.
Tässä vaiheessa iltaa meidät nostettiin hetkeksi penkeistämme seuraamaan keittiön työskentelyä. Jutustelun lomassa haukkailimme spelttinäkkäriä, jonka päällä oli vuohenjuustoa. Ravintolalla on oma vuohi Löfstassa. Näkkärin taikina on samaa kuin tarjoillussa leivässä, mutta eri tavalla valmistettuna.
Jälkiruokakahvit keiteltiin Chemexissä.
Ensimmäinen jälkiruoka sisälsi fermentoitua omenaa ja karamellisoitua väinönputkea.
Ohraa, sekä porkkanasta ja oluesta tehty "kinuski" joka vielä uupuu kuvasta.
Maitoa, jugurttia ja ranskankermaa.
Erilaisia liköörejä, mm. majavan hausteella maustettu. Maistoin sitä ja katajanmarjaista.
Valkoiset karkit sisälsivät majavan haustetta.
Ruusunmarjaa fermentoituna, kivien joukossa karkkikiviä, taustalla hiivafudgea.
Koko ilta oli ihanan rento: täynnä keskustelua, naurua ja mielipiteidenvaihtoa ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Illallinen tarjosi paljon uutta maisteltavaa ja ihasteltavaa. Laskuni illalta alkusampanjan, ruuan, viinien, kahvin ja liköörien kanssa oli yhteensä 307 euroa. Menisin ehdottomasti uudestaan ja ottaisin varmasti tuolin yhteispöydästä.
Samalla poppoolla on seinän takana minulle useasta suusta lounaspaikaksi suositeltu bistrotyyppinen Speceriet. Ehkä suuntaamme sinne ensi Tukholman visiitillä?
Aivan huippu juttu!
VastaaPoistaPiti ihan katsoa mikä on muikku ruotsiksi. Siklöja. Olet kyllä aika etuoikeutettu kun pääset tuollaisiin tilaisuuksiin. Hinta ei minun mielestä ehkä ole paha. Ei taida Suomessa vielä ole mitään tämän kaltaista.
Hih,aika erikoiset ainekset nuo hajusteet;D
VastaaPoistaMinä tykkään tosi paljon tuollaisesta yhteispöydästä.
Kantakahvilassani,joka on myös bistro,oli alussa sellainen,ja sen ääressä tuli keskusteltua paljonkin tuntemattomien kanssa,ja myös tutustuttua sitä kautta. Lopuksi kun paikka suureni,pöytä siirrettiin terassille,eikä se enään ollut sama juttu...
Kiitokset Ano! Pääsin mukaan ihan itse varaamalla. Ruotsin matka meni Löfbergsin piikkiin ja edellinen kokkimaajoukkue-illallinen, mutta tämä rokotti ihan omaa kukkaroa :).
VastaaPoistaJael: Minäkin huomasin tykkääväni yhteispöydästä. Höh, tylsää tuo pöydän siirtäminen. Onko yhteispöydät yleisiä sielläpäin?
Kyllä joissain paikoissa on yhteispöytiä;itsekin tykkään niistä:)
VastaaPoista